Search

Signs in public space reflect ‘normalcy’ in a community. The authors ask what restricting signs tell us about a society? In order to explore the system and variation in the ways dog signs manifest different norms and control, they compare two different data sets: dog signs in a Northern European town, Jyväskylä in Finland, and two Eastern European villages in Romania. They apply a qualitative methodology based on visual communication, geosemiotics and linguistic landscape studies. The focus of the article is on the resources of addressing and the visual semiotics of the image. The investigated communities seem to create a complementary distribution of what they regulate that is also displayed through their semiotics: the Jyväskylä examples are prohibitions for dogs ‘being’ while the Romanian cases consist of warnings or threats. Both prohibitions and warnings implicate the norms and normalities in the communities, showing where they stand in terms of a continuum between a ‘dog as a pet’ and a ‘dog as a (co-)worker’. As images, the urban signs in Jyväskylä can be characterized as icons of a small collared pet, placed as a part of top-down communication in ‘tight’ public spaces. In contrast, the photographs of big dogs in the open and private Romanian village spaces refer to some specific guard dog, through which their owners communicate a benevolent warning or an intimidating threat.

Artikkelissa tarkastellaan sitä, miten nukkumista ohjeistettiin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkukymmenten suomalaisessa terveysvalistuksessa ja mitä hyvän unen avulla tavoiteltiin. Artikkelissa kysytään myös, ketkä nukkumisohjeita laativat, kenelle ne oli suunnattu ja millaisesta ajattelutavasta ne kumpusivat. Unihygienia eli nukkumiseen ja liittyvät ohjeistukset olivat osa kansainvälistä hygienialiikettä, joka oli vahvimmillaan juuri 1800-luvun loppupuolella. Ne liittyvät myös suomalaiseen sivistyneistön kasvatusprojektiin, jonka tavoitteena oli vahva, terve ja siveellinen kansa. Artikkelin tutkimuslähteinä ovat terveysoppaat, terveydenhoitoalan lehdet ja nukkumiseen liittyvät ohjeistukset sanoma- ja aikakauslehdistä 1800-luvun puolivälistä 1930-luvulle. Nukkumista koskevissa ohjeissa näkyvät ajankohdan terveydenhoitokeskustelulle tyypilliset ihanteet: kohtuullisuus, säännöllisyys, siveellisyys ja puhtaus. Puhtaudella lähteissä tarkoitetaan sekä konkreettista puhtautta, kuten raitista ilmaa makuuhuoneessa tai säännöllisesti vaihdettavia vuodevaatteita, että henkistä puhtautta. Ohjeistuksella pyrittiin valistuksen kautta ohjaamaan suomalaisia kohti terveyttä ja hyvänä ja oikeanlaisena pidettyä elämää. Artikkelissa todetaan, että nukkuminen on kulttuurisesti, historiallisesti ja sosiaalisesti määrittynyttä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Työn tarkastelun kohteena on Niklas Luhmannin luottamuksen käsite sekä sen yhteydet normeihin, muukalaisuuteen ja hoivaan. Työn metodi on teoriaan sidoksissa. Olen tutkinut Luhmannin tuotantoa erityisesti luottamuksen käsitteen perspektiivistä. Lähestyn luhmannilaista luottamuksen problematiikkaa kolmesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin tarkastelen tuttuutta (familiarity), luottamusta (trust) ja luottavaisuutta (confidence) Luhmannin laajassa systeemiteoreettisessa kontekstissa. Toiseksi, tutkin Luhmannin luottamusteorian yhteyksiä ja eroja klassisiin sosiologisiin luottamusteorioihin (Parsons, Simmel). Kolmanneksi, laajennan luottamuskeskustelua sellaisille alueille, joita Luhmann ei itse käsitellyt. Näitä alueita ovat lisääntyvän muukalaisuuden vaikutus yhteiskunnallisiin luottamussuhteisiin sekä hyvinvointivaltiollisiin hoivaorganisaatioihin liittyvä luottamus. Työ koostuu yhteenvetoartikkelista sekä kolmesta muusta artikkelista. Yhteenvetoluvussa keskityn kuvaamaan sitä, kuinka ymmärryksemme ympäröivästä maailmasta rakentuu kahden erillisen systeemin puitteissa: ajatusten (psyykkinen systeemi) ja kommunikaation (sosiaalinen systeemi). Tämän lisäksi ymmärrys on Luhmannin teoriassa sidottu kolmeen eri dimensioon: funktionaaliseen, sosiaaliseen ja ajalliseen. Täten myös luottamus tämän teorian mukaan konkretisoituu sekä ajatuksina että kommunikaationa näiden kolmen dimension puitteissa. Ensimmäisessä artikkelissa pohdin erityisesti Talcott Parsonsin ja Luhmannin luottamusteorioiden eroja ja yhteneväisyyksiä. Parsonsilainen luottamus on sidottu ennen kaikkea yhteisöllisiin normeihin. Tämän päivän yhteiskuntaan se ei sellaisenaan sovellu, koska samat normit eivät koske koko yhteiskuntaa. Tällöin Luhmannin monimutkaisempi, sekä kommunikaatioon että ajatuksiin nojaava, funktionaalinen luottamuskäsitys on käyttökelpoisempi näkökulma tarkasteltaessa tämän päivän yhteiskunnallisia luottamusongelmia. Toinen artikkeli keskittyy muukalaisuuden ja luottamuksen suhteisiin. Georg Simmelin muukalaisuusteoria näki muukalaiset yhteiskunnan toimivuuden kannalta positiivisina ja luotettavina henkilöinä. Terroristit ovat kuitenkin esimerkkejä muukalaisista joihin ei voi luottaa. Keskiöön nousee pohdinta siitä, voiko terroristeja lainkaan pitää muukalaisina, koska heidän tekemiensä iskujen onnistuminen on pitkälti kiinni siitä, että heitä ei ennalta epäillä tai tunnisteta poikkeaviksi ja vaarallisiksi persooniksi. Terroristi onkin täten enemmän luotettu ja tuttu kuin epäluotettava ja muukalainen. Kolmas ja viimeinen artikkeli käsittelee hoivaorganisaatioita Luhmannin systeemiteorian näkökulmasta. Hoiva tapahtuu sekä mikro- että makrotasolla. Täten luottamus hoivaorganisaatiota kohtaan rakennetaan myös näillä kahdella eri tasolla. Hoivaorganisaatioista on kuitenkin tullut polyfonisia, niillä on samanaikaisesti monia eri tehtäviä. Polyfoniasta johtuva organisaatioiden rakenteellinen monimutkaisuus puolestaan vaikeuttaa organisaatioiden primääriä tehtävävalintaa ja luo haasteita niiden luottamussuhteille. The overall theme of this work is the explication of Niklas Luhmann's concept of trust and its connections to norms, strangers and care. The luhmannian perspective of trust is discussed from three different viewpoints. First, I study Luhmann's concepts of familiarity, confidence and trust in the context of his systems theory. I present an overview of the functions and meanings of social systems and examine what type of role the theory of trust has in Luhmann's larger system's theoretical thinking. Second, I examine the connections between Luhmann's theory of trust and the traditional theories of trust. I compare his theory of trust to two of his most important influences, Talcott Parsons and Georg Simmel. Third, I extend the discussion of trust to the areas - which Luhmann himself does not handle - of strangers, terrorists and the system of care. By doing this, I expand the limits of luhmannian trust and concretise its usefulness of today's sociological problems. The content of this work can be introduced as follows: First, I will introduce the basic concepts of Luhmann's systems theory: autopoiesis, meaning, communication, evolution and differentiation. Second, I show why trust in particular is of central concern in contemporary social theory and in today's society, and examine the connections between Luhmann's theory of trust and his autopoietic systems theory. The connections between Luhmann's theory of trust and that of Parsons will also be addressed. Third, I specify the concepts of terrorism, stranger and trust in the global age. I study especially the connections between Simmel's and Luhmann's theories of trust as well as show how the growing number of meetings with strangers are affecting today's trust relationships. Last, I examine the concept of care, especially caring for the elderly, from the perspective of Luhmann's systems theory. I consider care as a functional subsystem of society which has gradually been developed over the years in the modern welfare state and outline also Luhmann's organisation theory and specify elements of contemporary care organisations as well as address the connections between Luhmann's theory of trust and the systems-theoretical model of care.