Search

This special issue brings together empirical studies that investigate how bodily practices feature in action formation and action ascription in multilingual interaction (Schegloff, 2007; Levinson, 2013). Grounded in video-based conversation analysis and drawing on data from diverse sociomaterial settings, the articles investigate the contingent interactional processes through which speakers from different language backgrounds accomplish actions and achieve intersubjectivity. They demonstrate how specific constellations of linguistic resources, bodily conduct, spatial configurations, and material ecology are built into accomplishment of actions at different levels of interactional organization. Collectively, the articles illustrate how the participants draw on each other’s expertise, including different languages (code-switching, translanguaging) and bodily conduct as an integral part of the “web of resources” that are mobilized when actions are formulated and managed in interaction. publishedVersion Non

The Banat has been one of Europe’s most multilingual regions since the 18th century. From the 19th century European intellectuals have been engaged in building nations, which has resulted in the marginalization of multilingualism in many forms. The monolingual literary novel has been described as one of the important instruments in this process. Phenomena remaining resistant to this idea are brought into focus through the analysis of multilingualism in four novels written by authors from the Banat. In this manner, the chances of multilingualism in the context of national cultures and intellectuals are examined. As a conclusion, it is argued that the multiplicity of languages in literature presents an opportunity for a better cross-cultural understanding. peerReviewed

In der vorliegenden Doktorarbeit werden mehrsprachige Praktiken in deutsch-finnischen Tandemgesprächen untersucht. Unter mehrsprachigen Praktiken werden dabei sprachliche Aktivitäten verstanden, bei denen die Gesprächsteilnehmenden verschiedene Sprachen sowie Sprachlern- und Sprachverwendungserfahrungen als Ressourcen mobilisieren. Im Zentrum der Analyse stehen die Fragen, welche mehrsprachigen Praktiken sich in den Gesprächen finden, welche Funktionen sie haben und wie die Teilnehmenden die Verwendung anderer Sprachen als Deutsch und Finnisch im Tandem beurteilen. Das Datenmaterial besteht aus einer Befragung von Tandemteilnehmenden und Audioaufnahmen von Tandemgesprächen. Damit werden sowohl konkrete Praktiken in authentischen Gesprächen als auch die Perspektiven der Akteurinnen und Akteure auf das Phänomen erfasst. Der Forschungsansatz ist qualitativ mit einer explorativ-interpretativen Herangehensweise. Der Fokus der ersten Teilstudie liegt auf der Beschreibung der mehrsprachigen Praktiken und den Überzeugungen der Teilnehmenden in Hinblick auf die Verwendung anderer Sprachen. In der zweiten Teilstudie, der Analyse der Gesprächsaufnahmen, stehen die in den Gesprächen mobilisierten Elemente des mehrsprachigen Repertoires und die Funktionen mehrsprachiger Praktiken im Mittelpunkt. Es wird außerdem betrachtet, wie mehrsprachige Praktiken mit der Orientierung auf das Lernen und Kommunizieren sowie mit der Beziehungsarbeit zusammenhängen. In beiden Teilstudien wird deutlich, dass Sprachlernerfahrungen, allgemeines Sprachwissen und andere Sprachen, v. a. Englisch, eine wichtige Rolle in den Tandemgesprächen spielen und dass diese mehrsprachigen Praktiken keinesfalls aus einer Defizitperspektive beurteilt werden dürfen. Sie werden mobilisiert, um Zugang zur Zielsprache und Kommunikation zu ermöglichen, gewisse Themen zu behandeln und Beziehungen und Identitäten auszuhandeln. Die Forschungsergebnisse tragen zum Verständnis mehrsprachiger Praktiken beim Lernen und Verwenden von Fremdsprachen bei und können somit für die Entwicklung von Tandemprogrammen und anderen Lernformaten genutzt werden. Abstract This dissertation examines the multilingual practices in German-Finnish Tandem conversations. In this study, multilingual practices are understood as various linguistic activities in which the participants in the conversations mobilise other languages as well as their experiences of language learning and use as resources. The analysis focuses on the multilingual practices found in the conversations, their functions and how the participants evaluate the use of other languages in Tandem. The data consist of a survey to participants in a Tandem course about the linguistic practices in their meetings as well as the audio recordings of Tandem conversations. This makes it possible to capture both concrete practices in authentic conversations and the actors’ perspectives on the phenomenon. The research method is qualitative with an explorative-interpretative approach. The focus of the first sub-study is on the participants’ descriptions of multilingual practices and beliefs regarding the use of languages other than German and Finnish. The second sub-study — the analysis of the recordings — focuses on the elements of the multilingual repertoire mobilised in the conversations (e.g. different languages, language learning experiences, metalinguistic knowledge) and their functions. It also examines how multilingual practices are related to orientation towards learning, communication and relational work. In both sub-studies, it becomes clear that language learning experiences, general linguistic knowledge and other languages, especially English, play an important role in the Tandem conversations and that these multilingual practices should not be understood as a shortcoming. They are mobilised to provide access to language and communication, address certain topics as well as negotiate relationships and identities. The study has implications for developing foreign language pedagogy and understanding the dynamics of multilingualism in pedagogical settings. Tiivistelmä Tässä väitöskirjatutkimuksessa tarkastellaan monikielisiä käytänteitä saksalais-suomalaisissa tandem-keskusteluissa. Tutkimuksessa monikieliset käytänteet ymmärretään erilaisiksi kielellisiksi toiminnoiksi, joissa keskustelun osallistujat käyttävät resursseina muita kieliä sekä kielenoppimis- ja kielenkäyttökokemuksia. Analyysissä keskitytään siihen, mitä monikielisiä käytänteitä keskusteluissa esiintyy, mitä funktioita niillä on ja miten osallistujat arvioivat muiden kielten käyttöä rinnakkain. Aineisto koostuu tandem-kurssille osallistuneille opiskelijoille tehdystä kirjallisesta kyselystä, joka koskee heidän tandem-tapaamistensa kielellisiä käytänteitä, sekä tandem-keskustelujen äänitallenteista. Näin voidaan hahmottaa sekä konkreettisia käytänteitä autenttisissa keskusteluissa että toimijoiden näkökulmia ilmiöön. Tutkimusmenetelmä on laadullinen ja lähestymistapa on eksploratiivis-tulkinnallinen. Painopiste ensimmäisessä osatutkimuksessa on osallistujien monikielisten käytänteiden kuvauksissa sekä muiden kielten kuin saksan ja suomen käyttöön liittyvissä käsityksissä. Toisessa osatutkimuksessa — keskustelutallenteiden analysoinnissa — keskitytään keskusteluissa käytettyihin monikielisen repertuaarin elementteihin (esim. eri kielet, kielenoppimiskokemukset, metalingvistinen tieto) ja niiden tehtäviin. Siinä tarkastellaan myös, miten keskustelijat suuntautuvat oppimiseen, viestintään sekä sosiaalisiin suhteisiin ja identiteetteihin. Molemmissa osatutkimuksissa käy selvästi ilmi, että kielten oppimiskokemukset, yleinen kielitaito ja muut kielet, erityisesti englanti, ovat tärkeässä asemassa tandem-keskusteluissa ja että näitä monikielisiä käytänteitä ei saa ymmärtää puutteina. Niitä käytetään mahdollistamaan kohdekielen oppiminen ja sillä viestiminen, käsittelemään tiettyjä haastavia teemoja sekä neuvottelemaan osallistujien suhteista ja identiteeteistä. Tutkimusta voidaan käyttää vieraan kielen pedagogiikan kehittämiseen ja monikielisyyden dynamiikan ymmärtämiseen pedagogisissa ympäristöissä.

Tutkielmani aiheena ovat monikielisen kaunokirjallisen tekstin kokonais- ja paikalliset käännösstrategiat. Kokonaiskäännösstrategioista tarkastelen kääntäjän valintaa käännöksen yksi- ja monikielisyyden välillä sekä vieraannuttavaa ja kotouttavaa käännösstrategiaa. Näiden strategioiden perusteella kääntäjä joko säilyttää tai häivyttää lähdetekstin monikielisyyden. Kokonaiskäännösstrategioiden pohjalta valikoituvat paikalliset käännösstrategiat, joiden avulla kääntäjä ratkaisee, miten kääntää lähdetekstin sisältämät vieraskieliset tekstisekvenssit. Osa näistä käännösstrategioista on yhteisiä kääntäjälle ja monikielisen teoksen kirjoittavalle kirjailijalle. Käsittelemäni paikalliset käännösstrategiat ovat kääntämättä jättäminen, kohdekielelle kääntäminen, tekstinsisäinen kääntäminen, selityksen, kontekstivihjeen tai eksplikoinnin lisääminen, poisto, kompensaatio, peritekstit ja typografiset korostuskeinot. Tutkimusaineistonani ovat Witi Ihimaeran romaani The Whale Rider (1987) ja sen suomennos Valasratsastaja (2004, suom. Mervi Hangasmäki), joiden vieraana kielenä on maorin kieli. Laadullisena tutkimusmenetelmänäni on tekstinvertailu: vertailen maorinkielisen tekstisekvenssin sisältävät lähdetekstin ja suomennoksen tekstiparit keskenään tavoitteenani selvittää, mitä paikallisia käännösstrategioita sekä kirjailija että suomentaja ovat käyttäneet, ja miten suomentajan ratkaisut poikkeavat kirjailijan ratkaisuista. Tarkasteluyksikköinä ovat yksittäin esiintyvät maorinkieliset sanat ja sanaa pidemmät maorinkieliset tekstisekvenssit. Käytettyjen paikallisten käännösstrategioiden perusteella muodostan käsityksen suomentajan kokonaiskäännösstrategiasta vieraskielisten tekstisekvenssien kääntämisessä. Tutkimustulokset paljastavat, että Ihimaera on käyttänyt romaania kirjoittaessaan paljon tekstinsisäistä kääntämistä ja kontekstivihjeitä auttaakseen lukijoitaan ymmärtämään maorinkielisten sanojen ja ilmaisujen merkityksiä. Suomentaja on suomentanut hyvin lähdetekstiuskollisesti, ja suomennos sisältää vain hyvin vähän lähdetekstistä poikkeavia ratkaisuja maorinkielisten sanojen ja tekstisekvenssien käännöksissä. Vähän käytettyjä käännösstrategioita ovat eksplikointi ja selitysten lisääminen. Ainoastaan suomentajan käyttämiä paikallisia käännösstrategioita ovat kääntäminen kohdekielelle, poisto, kompensaatio ja suomennokseen lisätty periteksti eli sanasto.

Tutkin maisterintutkielmassani, millaisia kokemuksia opiskelijoilla ja heidän äidinkielen opettajallaan on ruotsinkielisen koulutaustan vaikutuksesta opiskelijoiden lukio-opintoihin ja toisaalta myös kieli-identiteettiin. Aihetta ei ole aiemmin tutkittu opiskelijoiden kokemusten näkökulmasta. Maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden kielen oppimista ja kieli-identiteettiä on tutkinut esimerkiksi Hanna Haapanen (2014). Heini Lehtonen (2015) puolestaan on tutkinut maahanmuuttajanuorten kielivalintoja yhteisön osallisuuden rakentajana. Toteutin monimenetelmäisen tapaustutkimuksen, jonka osallistujina on erään suomenkielisen lukion opiskelijoita, jotka ovat käyneet ruotsinkielisen peruskoulun tai osallistuneet kielikylpyopetukseen. Lisäksi haastattelin opiskelijoiden äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaa sekä kyseisen lukion kahta alumnia. Hyödynsin tutkimuksessa sosiokulttuurista ja sosiolingvististä teoriaa. Kertomusten ja identiteetin tutkimiseen käytin narratiivista analyysia (ks. DeFina 2003). DeFinan mukaan kertomuksen ja identiteetin suhteessa on havaittavissa kolme tasoa: kulttuurisidonnainen identiteetti, sosiaalisia rooleja ilmentävä identiteetti sekä identiteetti, jota ilmennetään elein ja neuvotteluin yhteisön jäseneksi kuulumisesta. Kaikki näitä tasoja löytyi myös osallistujien kertomuksista. Haastattelutulosten tutkimisessa hyödynsin myös aineistolähtöistä sisällönanalyysia (esim. Tuomi & Sarajärvi 2002). Tutkimukseen osallistuneet alumnit kokivat, ettei heidän kieli-identiteettinsä rakentumista juuri tuettu lukioopinnoissa eivätkä he osanneet sitä silloin vielä vaatiakaan. Lukiossa opiskelevat osallistujat kokivat, että heidän kieli-identiteettinsä rakentumista on tuettu lukio-opinnoissa riittävästi. Heillä on kaikilla ollut haasteita kirjoitetun asiatyylin hallinnassa, mutta he ovat saaneet opettajalta tukea kehittyäkseen paremmiksi kirjoittajiksi. Kaikkien osallistujien vahvuutena olivat sekä opettajan että opiskelijoiden mielestä suulliset valmiudet. He käyttivät eri kieliä rohkeasti eri yhteyksissä ja puhuivat mielellään myös niitä kieliä, joihin heillä ei ollut omistajuutta. Osallistujat käyttivät kielenvalinnan strategioinaan kieleilyä, koodinvaihtoa ja kielenylitystä. Osa strategioista oli ti etoisia, osa tiedostamattomia. Kielenvalinnat tehtiin pääasiassa sosiaalisin tai tilanteisin perustein, mutta mukana kertomuksissa oli myös alueellisen vaihtelun (Mielikäinen & Palander 2014) perusteluja. Tutkimuksessa kävi ilmi, etteivät osallistujat välttämättä identifioidu kaksikielisiksi, vaikka heillä olisi laaja kielirepertuaari. Koulun tukea tärkeämmäksi tekijäksi kieli-identiteetin rakentumisessa kaikki osallistujat mainitsivat koulun ulkopuoliset yhteisöt. Ne osallistujat, jotka eivät kokeneet kuuluvansa kaksikielisiin yhteisöihin, eivät identifioineet itseänsä kovin vahvasti kaksikielisiksi. Vastaavasti ne, jotka kokivat olevansa osa kaksikielistä yhteisöä, pitivät itseään vahvasti kaksikielisinä. Tärkeintä oppimisen ja kieli-identiteetin suhteen on tutkimukseni mukaan ympäröivän yhteisön tuki niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin.

This PhD study explores multilingualism in Finnish language youth radio broadcasting, with interactional and ethnographic data from Sweden Finnish and Finnish youth radio broadcasting. The interactional data consist of audio recordings from radio programs, while the ethnographic data consist of observations, logbook notes and interviews. The data were recorded and collected during the summer of 2005 from Radio Sweden’s (SR) Finnish language radio station Sisuradio and its youth program Klubi-Klubben, and simultaneously from Finnish YleX, from its X-Ryhmä and YleX Tänään programs. Multilingualism within radio broadcasting is investigated from a qualitative and sociolinguistic viewpoint. The study consists of four independent empirical research articles, each tackling the research topic from a slightly different perspective (e.g., language alternation, humor, repertoires, rap flows). This approach is what I call revealing the small pictures of this study. Further, this study investigates some overarching implications and pinpoints general threads and themes of a more holistic big picture of what multilingualism sounds like in the youth radio programs. The focus of the analysis is interactional and functional. The study shows that there are many different kinds of multilingualisms: multilingualism in the late modern world differs from scene to scene. However, speakers and groups have varied kinds of multilingual repertoires at their disposal in different scenes. In addition, different multilingual repertoires are used for various functions and genres, such as entertainment, humor and the expressions of different identities, including expressing music expertise or being a rapper. English is used as resourse in all of these repertoires. The study makes visible multilingual life worlds where global and local features intertwine and where objects and discourse practices are constantly on the move. At the time of the doctoral defense, the following paper was unpublished and had a status as follows: Paper 4: Manuscript.

Codeswitching and polyphony in conversation (englanti) 1995 (99) Jyrki Kalliokoski (University of Helsinki; fi) Codeswitching and polyphony in conversation The traditional approaches to codeswitching (henceforth: CS) can be roughly divided into three: grammatical, socio-linguistic and pragmatic. Grammatical approaches have concentrated on the morpho-syntactic constraints on CS. Sociolinguists have traditionally been interested in the situational aspects of CS and aimed at explaining language alternation by referring to social parameters of the speech situation. The present article discussess CS as a pragmatic, interactional phenomenon. Gumperz's (1982) idea of CS as a contextualization cue is taken as a starting point, but some conventional problems of the linguistic description of CS (CS. vs. borrowing, CS and diglossia, morpho-syntactic constraints on CS) and their suggested solutions are also presented briefly. CS has often been treated as an exceptional linguistic phenomenon which causes problems for grammatical processing. By shifting the perspective to language use it is possible to view CS as an essential part of human communication instead of seeing it as deviance. Many of the studies on CS deal with more or less balanced bilingual communities where the speakers are often fluent in both languages. In second language acquisition research, CS has been treated as a sign of lacking L2 competence. It has been classified as interference or as a communicating strategy. The aim of the article is to enrich the picture of CS as a linguistic phenomenon. It attempts to combine a Gumperzian interactional sociolinguistic analysis of CS with some aspects of the markedness model of CS proposed by Myers-Scotton. On a larger scale, CS is analysed in respect to such notions as footing and participant framework (Goffman), activity type (Levinson 1979), dialogicity and intertextuality (Bakhtin, Voloshinov). Several functions have been suggested for conversational, not-situationally constrained CS (eg. in Gumperz 1982). The article underlines the multifunctionality of CS (as any language phenomenon), and the impossibility of predetermining the interpretation of an individual CS. A contextual approach to CS is recommended: CS must be studied in real (spoken) interaction. The article is based on analyses of spoken data originating from different types of interactions in different speech communities. The problems of the interpretation of CS are illustrated in detailed analyses of six examples. The contextualising function of CS can be traced in all kinds of interaction. The first example is a conversation between two native speakers and a non-native speaker of Finnish in Finland; the second and third examples are taken from a conversation between two bilingual Helsinki Finland-Swedes; the fourth example illustrates some functions of style shifting in monolingual narration in an experimental setting; the fifth excerpt is an example of style shifting in L2 (a Vietnamese speaker of Finnish) and the sixth example comes from a temporarily bilingual speech community: it is an excerpt from a conversation between Finnish tourists and their Estonian hosts in Tallinn. The examples show that not all instances of CS can be automatically classified as communicative strategies, even in cases where the non-native's command of Finnish was bad. CS can be seen as a means of expressing the dialogicality of language, activating several contexts and several genres within a single conversation. CS occurs very often in sequences of (explicit or implicit) speech and thought representation, thus marking a change of footing and a change of the authorship (Goffman 1981) of the words produced by the current speaker. In terms of speech activity, CS can be seen as a signal of a change in the activity type. These conclusions are based on a pilot study of a small corpus. The only way to gain more information about the pragmatic aspects of CS and its relationship with other linguistic phenomena is by looking at a great number of interactions in different kinds of speech communities and situations. The results of the present study have some implications for the study of second language acquisition and the study and teaching of intercultural communication. As it is not advisable to treat every instance of CS as a sign of the speaker's lacking L2 competence, CS should be seen as a proper linguistic resource, characteristic of both native speech and learner varieties of different levels of competence serving multiple stylistic and interactional purposes in everyday (intercultural) communication.