Search

Studies have shown negative impacts of increased human pressures on biodiversity at local (alpha-diversity) and regional (gamma-diversity) scales. However, the diversity between local sites (beta-diversity) has received less attention. This is an important shortcoming since beta- diversity acts as a linkage between the local and regional scales. Decreased beta- diversity means that local sites lose their distinctiveness, becoming more similar to each other. This process is known as biotic homogenization. However, the mechanisms causing biotic homogenization have not been fully studied nor its impacts on different facets of biodiversity. We examined if land- use change due to human actions causes biotic homogenization of taxonomic, functional, and phylogenetic diversity in bird communities of forested habitats in the state of Minnesota, USA. We address if forest loss and increased human domination in a region were associated with decreased beta- diversity. Our results showed that elevated human pressure was not related to increased biotic homogenization in this study region. Effects of landscape change were incongruent among taxonomic, functional, and phylogenetic diversity. At all spatial scales, taxonomic diversity was unrelated to forest loss or human domination. Interestingly, increased human domination appeared to increase the functional beta- diversity of bird communities. This association was driven by a decrease in local diversity. Forest habitat loss was associated with de -creasing functional and phylogenetic diversity in local communities (alpha- diversity) and in regional species pool (gamma-diversity), but not in beta- diversity. We highlight the importance of considering multiple facets of biodiversity as their responses to human land- use is varied. Conservation significance of beta- diversity hinges on local and regional diversity responses to human land- use intensification, and organization of biodiversity should therefore be analyzed at multiple spatial scales. peerReviewed

The area of semi-natural grasslands has decreased dramatically causing many grassland specialist species to persist in small habitat fragments. Furthermore, ecological communities once shaped by disturbances related to traditional agriculture now face the impacts of modern agriculture and urbanization. Many of the species have become endangered due to the combined effects of habitat destruction and degradation. We studied the responses of vascular plants and bryophytes to present and past connectivity in semi-natural grasslands, while accounting for the effects of local environmental conditions. We conducted vegetation surveys in 33 fragmented, unmanaged dry grasslands in Southwest Finland. A total of 191 vascular plant species and 60 bryophyte species were recorded. Higher vascular plant diversity was associated with higher historical connectivity, whereas bryophyte diversity declined with increasing current connectivity. Edaphic conditions, microclimate and disturbances were found to structure both vascular plant and bryophyte communities, but the responses to individual environmental variables were very different. The contrasting responses could be explained by the differences between the typical life-history strategies in vascular plants and bryophytes as well as resource competition between the two groups. These results highlight the need to consider different species groups when planning conservation measures. Vascular plant richness may best be conserved in connected grasslands whereas bryophyte richness in isolated ones. The results also indicated that trampling by humans could result in positive disturbance and to some extent help maintain richness of grassland specialist species.

Background Protected areas (PA) are central to biodiversity, but their efficiency is challenged by human-induced habitat loss and fragmentation. In the Fennoscandian boreal region, forestry with clearcutting is a threat to biodiversity causing the loss of mature forest elements and deterioration of ecological processes in forest landscapes, ultimately affecting PAs via declined structural connectivity. This paper aims to (1) determine PAs with high, red-listed species concentrations; (2) estimate the change in forest habitat around these PAs on different spatial scales; and (3) determine if forest management intensity is higher around biologically most valuable PAs. Occurrences of red-listed forest-dwelling species in Finland were used to identify PAs harbouring these species and to produce site-specific importance indices. CORINE landcover data was used as a baseline for the distribution of forests to assess the cover of clear-cuttings from 2001 to 2019 with the Global Forest Change (GFC) data set in three buffer areas around the PAs with occurrences of red-listed species. Results The largest proportion of clear-cuts occurred in 1 km and 10 km buffers around the PAs in the southern and middle boreal zones, being ca. 20%. This indicates that the forest habitat is degrading fast at regional and landscape levels. On the positive side, the change in forest cover was lower around the biologically most important PAs compared to other PAs with red-listed species. Conclusions Open and free satellite-data based assessments of the cover and change of forests provide reliable estimates about the rates at which mature and old-growth forests are being converted into young managed ones in Finland mainly via clear-cuts on different scales around PAs. The rate of clear-cuts was lowest in adjacent buffer areas next to the most species-rich PAs, which provides opportunities for biodiversity conservation efforts to be targeted to the remaining mature and old-growth forests found in the vicinity of these areas.

Urbanisation is a major cause of biodiversity loss but careful habitat management and provision of green space within cities can help to mitigate its negative effects. Grasslands occupy large surface areas and have many functions but only a few studies have begun to explore how birds exploit these habitats in urban contexts. We hypothesized that the value of grasslands for nesting and feeding birds is likely to depend both on landscape context, and on local characteristics (grassland size, use and vegetation structure). We surveyed local habitat characteristics, breeding bird presence, abundance and foraging activity in 47 grassland sites, distributed along an urban-rural gradient in two French cities, and varying in the proportions of grassland, built-up land and residential gardens in the neighbouring landscape. Species richness was influenced by local rather than landscape variables; larger sites with scrub within the grassland and taller hedgerow vegetation were more species rich. Total bird abundance, however, depended on landscape context, and increased in suburban grasslands with a higher proportion of gardens in the landscape. Foraging in grass was more frequently observed in shorter, regularly mown, recreational grasslands. These were more common in urban contexts and favoured by species requiring easily accessible and visible invertebrate prey. Less intensively managed wastelands were species rich despite being in urban contexts and favoured by seedeaters and one farmland specialist. A diversity of use and management of grasslands along the urban-rural gradient could allow birds with various requirements to co-exist at landscape scale. peerReviewed

International audience; In this overview (introductory article to a special issue including 14 papers), we consider all main types of natural and artificial inland freshwater habitas (fwh). For each type, we identify the main biodiversity patterns and ecological features, human impacts on the system and environmental issues, and discuss ways to use this information to improve stewardship. Examples of selected key biodiversity/ecological features (habitat type): narrow endemics, sensitive (groundwater and GDEs); crenobionts, LIHRes (springs); unidirectional flow, nutrient spiraling (streams); naturally turbid, floodplains, large-bodied species (large rivers); depth-variation in benthic communities (lakes); endemism and diversity (ancient lakes); threatened, sensitive species (oxbow lakes, SWE); diverse, reduced littoral (reservoirs); cold-adapted species (Boreal and Arctic fwh); endemism, depauperate (Antarctic fwh); flood pulse, intermittent wetlands, biggest river basins (tropical fwh); variable hydrologic regime—periods of drying, flash floods (arid-climate fwh). Selected impacts: eutrophication and other pollution, hydrologic modifications, overexploitation, habitat destruction, invasive species, salinization. Climate change is a threat multiplier, and it is important to quantify resistance, resilience, and recovery to assess the strategic role of the different types of freshwater ecosystems and their value for biodiversity conservation. Effective conservation solutions are dependent on an understanding of connectivity between different freshwater ecosystems (including related terrestrial, coastal and marine systems).

Why populations of threatened species disappear is among the key questions in conservation biology. However, very few local and regional studies have attempted to quantify the importance of the various causes. In this investigation, the status of the populations of threatened vascular plants, bryophytes and lichens found between the years 1860–1979 in a national biodiversity hot spot in SW Finland was studied during the years 1990–2008. Of the populations, 82% had disappeared and 18% were re-discovered. The disappearance rate of populations differed between habitats: exceeding 80% in most habitat types whilst being lowest on rock outcrops (58%). Complete destruction of all locally suitable habitats was the main reason for the disappearance of the populations (73%) concerned. Habitat deterioration (including partial habitat loss) was identified as the reason for the disappearance for 22% of the populations. Only for 5% of the populations could it not be revealed whether habitat quality had changed or not, but deterioration of habitat quality or habitat loss is possible even in these cases. For none of the disappeared populations was no change in habitat quality verified. In most cases, habitat loss and deterioration were caused by agriculture or forestry. These results support the conclusion that vascular plant, bryophyte and lichen populations in the boreal landscape have disappeared directly because their habitats have disappeared, declined in size or deteriorated due to forestry, agriculture, construction, mining and pollution. More subtle changes in habitat quality, fragmentation, problems related to small population size per se and other reasons may have contributed to only a few disappearances of local populations. The disappearance rate was similar between the study groups, but the relative importance of reasons for disappearance was different. The results emphasize the importance of habitat protection for threatened vascular plants, bryophytes and lichens. Keywords: Biodiversity, Conservation biology, Extinction, Fragmentation, Habitat quality

nonPeerReviewed

Understanding the spatial patterns of species distribution and predicting suitable habitats for threatened species are central themes in land use management and planning. In this study, we examined the geographic distribution of threatened mire plant species and identified their national hotspots, i.e. areas with high amounts of suitable habitats for threatened mire plant species. We also determined the main environmental correlates related to the distribution patterns of these species. The specific aims were to: (1) identify the environmental variables that control the distribution of threatened peatland species in a boreal aapa mire zone, Finland; and (2) to identify the richness patterns and hotspots of threatened species. Our results showed that the combination of individual species models offers a useful tool for identifying landscape-scale richness patterns for threatened plant species. The modeling performance was high across the modelled species, and the richness patterns generated by single models coincide with the expected richness pattern based on expert knowledge. The method is therefore a powerful tool for basic biodiversity applications. In cases where reliable models for species occurrences and hotspots can be produced, these models can play a significant role in land-use planning and help managers to meet different conservation challenges.

Kedot ovat lajistoltaan rikkaita perinnebiotooppeja ja äärimmäisen uhanalaisia elinympäristöjä, joita uhkaa kaupungeissa rakentaminen ja umpeenkasvu. Pro gradu -työssäni selvitin paikallisten ympäristötekijöiden ja maiseman kytkeytyneisyyden yhteyttä hoitamattomien kaupunkiketojen putkilokasvi- ja sammallajirikkauteen. Kartoitin 33 tutkimuskedolta putkilokasvi- ja sammallajiston ja mittasin ympäristötekijöitä maastossa ja paikkatieto-ohjelman avulla, tutkimusruudun ja kedon mittakaavalla. Tilastollisissa analyyseissä käytin yleistettyjä lineaarisia malleja. Tulosten perusteella putkilokasvien lajimäärää selittivät kedon koko, kaltevuus, kallioisuus, paahteisuus ja maaperän happamuus. Sammallajimäärää selittivät maaperän happamuus, kedon kaltevuus, putkilokasvillisuuden peittävyys, kedon kallioisuus ja kytkeytyneisyys. Mikään muuttuja ei selittänyt tilastollisesti merkitsevästi kedon huomionarvoisten putkilokasvien lajimäärää. Useat kasvilajirikkautta koskevat teoriat ovat kehitetty putkilokasvilajeille, joten sammallajitutkimuksessa mittakaavaan tulee kiinnittää huomiota ja sammalia tutkia putkilokasvilajeja pienemmällä mittakaavalla. Tulosten perusteella suurten, tasaisten, osin kallioisten ja maaperältään hieman happamien ketojen säilyttäminen kasvillisuudeltaan avoimina voisi tukea kasvilajeiltaan rikkaiden ketojen suotuisaa suojelutasoa kaupunkiympäristössä.

nonPeerReviewed

Suomen ilmasto tulee muuttumaan jo lähivuosikymmeninä. Vuotuisen sademäärän on ennustettu lisääntyvän Suomessa 8 - 20 % ja lämpötilojen nousevan Suomessa 1,5 - 2 kertaa nopeammin kuin maapallolla keskimäärin, eli 2 - 6 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Ilmastonmuutoksella ennakoidaan olevan merkittävä vaikutus suojelualueverkoston kykyyn turvata luonnon monimuotoisuutta. Luonnonsuojelu onkin huomattavien haasteiden edessä, sillä suojelualuesuunnittelussa ei ole yleensä varauduttu voimakkaisiin muutoksiin. Näiden haasteiden hallintaa vaikeuttaa myös ilmastonmuutoksen vaikutusten ennustamiseen liittyvät epävarmuudet. Suojelualueverkoston riittävyyttä ja kykyä säilyttää luonnon monimuotoisuus muuttuvassa ilmastossa voidaan arvioida eliölajiston, luontotyyppien ja ekosysteemien levinneisyyden ja ekologisten piirteiden, sekä ilmaston-muutoksen voimakkuuden alueellisten erojen ja suojelualueiden biogeofysikaalisten tekijöiden avulla. Tietoa tarvitaan erityisesti lajien ja luontotyyppien herkkyydestä ilmastonmuutokselle. Maisematason arvioinneissa voidaan käyttää yleisluonteisia kriteereitä kuten suojelualueiden määrä ja puskurialueiden laajuus, ekologisten käytävien esiintyminen ja maisemamatriisin soveltuvuus lajien leviämiseen. Itse suojelualueita voidaan arvioida niiden koon, maanpinnan muotojen ja elinympäristöjen monipuolisuuden, pienilmastollisten refugioiden esiintymisen sekä paikallisen ilmastonmuutoksen voimakkuuden perusteella. Suojelualueverkoston arvioinnissa tulee huomioida myös verkoston ulkopuolisen maankäytön vaikutuksia, sillä suojelualueiden ulkopuolella monimuotoisuutta turvaavilla toimilla voidaan edistää verkoston sopeutumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvät toimet (esimerkiksi talousmetsissä) ja muu maankäyttö voivat toisaalta johtaa luonnon monimuotoisuudelle haitallisiin vaikutuksiin suojelualueverkoston sisällä ja laajemminkin. Toimivien ekologisten yhteyksien säilyttäminen on keskeistä muuttuvassa ilmastossa. Suomen lajistoon tulee täydennystä valtion rajojen ulkopuolelta. Siksi olisi tärkeää selvittää, kuinka hyvin erilaiset rajat ylittävät ekologiset käytävät, kuten Fennoskandian vihreä vyöhyke, toimivat lajien liikkumisreitteinä muuttuvassa ilmastossa. Luonnonsuojelualueverkosto on merkittävä ekosysteemipalvelujen tuottaja muuttuvassa ilmastossa. Yksi tärkeä suojelualueiden tuottama ekosysteemipalvelu on toimiminen hiilivarastona ja hiilinieluna. Siten suojelualueverkostolla on merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa, mutta tätä asiaa ei ole aiemmin tutkittu Suomessa.

En stor del av de utrotningshotade arterna i Finland är beroende av olika skogsekosystem. Dessa arter kan inte tillräckligt väl skyddas med hjälp av naturskyddsområden. Största delen av våra skogar är ekonomiskogar, och därför är det viktigt att också i dem försöka bevara sådana centrala karaktärsdrag som många utrotningshotade arter är beroende av. Skogslagen som trädde i kraft 1.1.1997 förpliktar till att bevara vissa livsmiljöer som är viktiga för biodiversiteten i skogarna jämsides med det ekonomiska skogsbruket. Denna undersökning analyserar hur väl skogslagens föreskrifter om bevarandet av biodiversiteten har fungerat i praktiken. Lagens funktion analyseras ur två synvinklar: dels genom att analysera lagens innehåll och tolkning, och dels genom att undersöka de misstänkta brott mot skogslagens bestämmelser om de särskilt viktiga livsmiljöerna behandlats av skogscentralerna. Målet är att identifiera sådana aspekter i lagstiftningen som kan begränsa lagens effektivitet samt att med hjälp av dokument från myndigheternas behandling av lagöverträdelser bedöma vilka orsaker som leder till överträdelser av lagen. Bakgrundsmaterialet omfattar syneförrättningsprotokoll, skogscentralernas och åklagarnas beslut och tingsrättsdomarna i de fall som lett till domstolsbehandling. Vid tillämpningen av skogslagens 10 § har problem med avgränsningen av livsmiljöerna ofta uppstått. Identifieringen av de särskilt viktiga livsmiljöerna har också visat sig vara ett av de största problemen. Många skogsägare har också angivit att de saknat kunskap om vad lagen kräver. Problemen med tillämpningen av lagen begränsar sig däremot inte endast till skogsägare, utan också fackmän inom branschen upplever att de särskilt viktiga livsmiljöerna är svåra att upptäcka och identifiera. Undersökningen visar också på att sanktionerna för skogsbrott inte har någon avskräckande funktion. Dessutom förekommer det inom lagstiftningen konflikter som försvagar effekten av skogslagens biodiversitetsskydd. Med tanke på dessa problem verkar lagstiftningen inte ge några starka garantier för skyddet av biodiversiteten i de finska skogarna.

Metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen oletetaan olevan luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeisimpiä metsäympäristöjä, mutta asiaa ei ole tutkittu. Tässä tutkimuksessa selvitettiin metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen suhteellista merkitystä luonnon monimuotoisuudelle, metsäkeskuksen tekemien metsälakikohderajausten kattavuutta ja laatua sekä ominaispiirteiden säilymistä rajatuilla metsälakikohteilla Lohjalla. Tulosten mukaan suuri osa uhanalaisten putkilokasvien, sammalien ja jäkälien esiintymistä sijaitsee metsälain mukaan määritellyillä erityisen tärkeillä elinympäristöillä. Metsäkeskuksen tekemän metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen kartoituksen kattavuus ja laatu osoittautuivat kuitenkin heikoiksi. Metsälain kriteerit täyttävistä uhanalaisten lajien esiintymispaikoista vain 4 % oli metsäkeskus rajannut metsälain erityisen tärkeiksi elinympäristöiksi. Näin ollen suojelualueiden ulkopuolisista uhanalaisten lajien esiintymistä ainoastaan yksi prosentti sijaitsi metsälain erityisen tärkeiksi elinympäristöiksi rajatuilla alueilla. Metsämaan rajatuista metsälakikohteista 75 % oli lain kriteerit täyttävää aluetta pienempiä. Huomattavalla osalla metsälakikohteiksi rajatuista kohteista ominaispiirteet olivat heikentyneet metsälain voimaantulon jälkeen tehtyjen hakkuiden takia. Metsälakia on Lohjalla sovellettu siten, että vain vähäinen osa lain kriteerit täyttävistä kohteista on rajattu metsälakikohteiksi. Lain käytännön tulkinnassa keskeisintä näyttää olleen kohteiden hyvin pieni koko eivätkä sen luontoarvot ja niiden säilyminen. Pienialaisuuden korostaminen johtaa luontoarvoiltaan vaatimattomien kohteiden rajaamiseen metsälakikohteiksi arvokkaiden kohteiden sijaan tai siihen, että arvokkaasta kohteesta vain palanen rajataan metsälakikohteeksi. Ominaispiirteiden heikentäminen näyttää olevan käytännössä sallittua esimerkiksi harvennushakkuin. Metsälain onnistunut käytäntöön soveltaminen edellyttää, että viranomaiset osaavat tunnistaa erityisen tärkeiden elinympäristöjen luontoarvot ja merkittävät ominaispiirteet sekä määritellä ominaispiirteitä heikentävät toimenpiteet, jotka eivät ole sallittuja. Saatujen tulosten perusteella näin ei ole tapahtunut. Metsäasetusta ja metsälain soveltamisohjeita on tarpeen selventää siten, että luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät lain kriteerit täyttävät kohteet määriteltäisiin metsälakikohteiksi, ja että niiden ominaispiirteiden heikentäminen olisi kiellettyä. Metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä koskevien tietojen tulisi olla julkisia. Tätä kautta mahdollistettaisiin se, että metsälakia toimeenpantaisiin laissa määritellyn mukaisesti.

Metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen (METE) kartoitusprojektin tavoitteena on kartoittaa METE-kohteet kaikissa yksityisissä talousmetsissä. Kartoitusprojekti on Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion ja alueellisten metsäkeskusten yhteishanke, joka on toteutettu maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta metsäkeskuksissa erillisprojektina sekä normaalin metsäsuunnittelun yhteydessä. Tässä raportoitavan analyysin tarkoitus on arvioida METE-kartoitusprojektin ja sen tuottaman aineiston laatua ja luotettavuutta. Analyysimme keskittyy tutkimaan pääasiassa aineiston yleistä laatua, ajan vaikutusta aineistoon, kartoittajan vaikutusta aineistoon sekä metsäkeskusten välistä vertailukelpoisuutta. Muuttujia, joita aineistosta voi analysoida, ovat METE-kohteiden pinta-alat, kuolleen puuston tiedot, monimuotoisuuskoodien ja lisämääreiden käyttö sekä lajiston kartoitustiedot. Lisäksi tutkimme METE-kartoitusprojektin laadunvarmistuskartoituksen tuloksia sekä LUOTSI-tietokantaan tallennettuja tietoja. Kartoitusperusteissa on kartoituksen edetessä tapahtunut systemaattisia muutoksia. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kohteiden pinta-ala pienenee ja kuolleen puuston tilavuus kasvaa kartoituksen edetessä. Kartoitusvuoden lisäksi kartoittajien ja metsäkeskusten välillä on eroja kartoitusperusteissa. Aineistossa esiintyy myös virheitä ja puutteita. Virheistä vakavimpina voidaan pitää niitä, jotka koskevat lisämäärettä eli sitä, onko kohde metsälain tarkoittama erityisen arvokas elinympäristö vai ei. Puutteista vakavin on se, että nollaa ei ole systemaattisesti käytetty kuvaamaan sitä, että esimerkiksi kuolleen puuston tilavuus on kohteelta kartoitettu mutta, että sitä ei ole, ja tyhjää havaintoa kuvaamaan sitä, että tietoa ei ole kerätty. Kuolleen puuston tiedot ja lajistotiedot ovat hyvin puutteellisia eikä niitä tule käyttää missään yhteydessä METE-kohteiden kuvaamiseen. Myös LUOTSI-tietokanta ja karttatiedosto, jossa kartoitustieto on merkittynä, sisältävät virheitä: Noin joka kymmenennen kohteen lisämääreessä on jokin virhe. Laadunvarmistuskartoituksen perusteella viidennes kohteista on vielä löytämättä ja joka kolmas kohde on lisämääreen, monimuotoisuuden tai pinta-alan suhteen virheellisesti kartoitettu. Analyysimme perusteella on selvää, että varsin suuri osa kohteista on vielä löytämättä. Lisäksi on selvää, että jo löydetyt kohteet on kartoitettu erilaisin perustein ja, että löydetyillä kohteilla on paljon virheitä. Monet virheistä ovat vakavia, koska ne koskevat lisämäärettä eli sitä, onko kohde lain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö vai ei. Tulevaisuudessa kartoituksen jatkuessa normaalin metsäsuunnittelun yhteydessä huomiota on kiinnitettävä siihen, että METE-kohteet, joita ei vielä ole löydetty, tulevat löydetyiksi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kuitenkin siihen, että jo olemassa olevien kohteiden status tarkastetaan ja, että uusien kohteiden lisämääre tulee kerralla määritettyä oikein.