Search

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelmaan 10.12.2019 on kirjattu "Hallitus toimii tavalla, jonka seurauksena Suomi on hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen nopeasti sen jälkeen. Tämä tehdään nopeuttamalla päästövähennystoimia ja vahvistamalla hiilinieluja." Hallitusohjelmassa ei täsmennetä hiilineutraaliuden määritelmää eikä sitä, miten se tulisi saavuttaa. Suomen osalta keskeinen kysymys hiilineutraaliustavoitteeseen liittyen on paitsi tavoitteen aikataulu ja siihen liittyvä kasvihuonekaasujen (KHK) päästövähennyspolku myös maankäytön nettonielujen kehitys vuoteen 2050. Tässä raportissa on esitetty hiilineutraalisuustavoitteen vaikutuksia Suomen KHK-päästöihin ja -poistumiin, energia- ja kansantalouteen sekä keskeisiin ympäristövaikutuksiin ja riskeihin. Laskennalliset ja laadulliset analyysit pohjautuvat helmikuussa 2019 julkaistuihin arvioihin Suomen pitkän aikavälin kokonaispäästökehityksestä (PITKO-hanke) sekä maatalouden ja maankäyttösektorin päästökehityksistä (MALULU-hanke), jotka toteutettiin osana valtioneuvoston vuoden 2018 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. PITKO- ja MALULU- selvitysten keskeinen tulos oli, että Suomi voisi saavuttaa hiilineutraaliuden 2040-luvulla, joten tulos ei ollut linjassa nykyisen hallitusohjelman ilmastotavoitteen kanssa. Tässä raportissa on esitetty VTT:n koordinoiman PITKO-jatko -hankkeen ja Luken toteuttaman MALUSEPOhankkeen keskeiset tulokset ja skenaariolaskelmien lähtökohdat siltä osin, kun ne ovat muuttuneet verrattuna helmikuussa 2019 valmistuneihin VN-TEAS-raportteihin. PITKOjatko -hanke toteutettiin työ- ja elinkeinoministeriön toimeksiannosta ja sen toteutukseen osallistuivat VTT:n lisäksi Syke ja Merit Economics. MALUSEPO-hanke toteutettiin maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta.PITKO-hankkeessa kokonaispäästötarkastelut perustuivat vertailuskenaarion (WEM) ja neljän vaihtoehtoisen vähäpäästöskenaarion (Jatkuva kasvu, Säästö, Muutos ja Pysähdys) laskennallisiin ja laadullisiin analyyseihin. PITKO-jatko- ja MALUSEPOhankkeissa tarkastelut rajattiin WEM-, Jatkuva kasvu - ja Säästö-skenaarioiden päivittämiseen siten, että laskelmissa on hyödynnetty uusinta tilastollista ja muuta tietoa. Esimerkiksi LULUCF-sektorin metsänielujen laskennassa Luke on käyttänyt tuoreempaa valtakunnan metsien inventointitietoa (VMI11/12), joka on vuosilta 2013–2017, kun taas MALULU:ssa käytetty inventointitieto oli peräisin vuosilta 2009–2013. Laskelmien mukaan nykyisillä toimilla hiilineutraalisuutta ei saavuteta ennen vuotta 2050 ja silloinkin ainoastaan, jos maankäytön nettonielut ovat noin 30 Mt CO2 ekv. -tasolla. Jatkuva kasvu- ja Säästö-skenaarioissa hiilineutraalisuus sen sijaan saavutetaan vuonna 2035, mutta se edellyttää merkittävää KHK-päästöjenvähentämistä erityisesti jaksolla 2030−2035 sekä lisäksi sitä, että maankäytönnettonielut kehittyisivät laskelmien mukaisesti.

As human population is continuously increasing, productive land is becoming even more limited resource for biomass production. Land use and land use change cause various environmental impacts. At the moment the focus is on land use related greenhouse gas emissions, but changes in carbon cycles and storages, soil quality and soil net productivity, and loss of biodiversity are growing in importance. Additionally, changes in land use and land cover also affect water quality and availability. Currently, land use related terminology is diverse, and the methodologies to assess the impacts of land use and land use change are still partly under development. The aim of this study was to discuss how land use induced environmental impacts can be taken into consideration in the life cycle assessment (LCA). This report summarises the results of the FINLCA project’s (Life Cycle Assessment Framework and Tools for Finnish Companies) two tasks (WP 2.1 land use and WP 5.2 biomaterials). The study was conducted in co-operation with the Finnish Environment Institute (SYKE) and VTT Technical Research Centre of Finland. As a result, we show that it is possible to make land use impact assessment with LCA. Indicators are available for climate impacts and for all the other identified land use impact categories (resource depletion, soil quality, and biodiversity). However, limited land use related data reduces the reliability of the results. Most widely used life cycle impact assessment (LCIA) methods (e.g. ReCiPe, CML or EI99) cover only one aspect of land use induced environmental impacts. Additionally, some of the land use indicator results are difficult to understand and communicate. From the company perspective, we considered that accounting of land occupation (m2a) and transformation (m2 from and to) is a good starting point together with the relatively simple ecological footprint indicator for productive land occupation (resource depletion). A more comprehensive and challenging approach to land use impact assessment in LCA is to include all three impact categories and add the SOC/SOM indicator for soil quality impacts and EDP or PDF indicator for biodiversity. In case no quantitative assessment can be done, we propose that companies would map their raw materials’ origins. Even a qualitative assessment related to products’ life cycles would help to identify if there are any potential land use or direct and indirect land use change risks.