Search

The use of the Karelian language on the internet has grown strongly over recent decades. The aim of this article is to analyze the visibility of the Karelian language on the internet, focusing on websites using Karelian as the language of the interface. The research data is analyzed comparatively from the perspective of positioning the Karelian language among other language versions. The study shows that the number of websites in Karelian has decreased since 2016. The use of different dialects of Karelian on websites varies. However, the visibility of the language in official contexts is rare, which could be explained by the lack of official status and the dearth of financial and human resources. This study describes existing resources in Karelian, but also shows the challenges of using Karelian and suggests developing strategies for making the Karelian language more accessible and visible on the internet., The use of the Karelian language on the internet has grown strongly over recent decades. The aim of this article is to analyze the visibility of the Karelian language on the internet, focusing on websites with a full interface in Karelian. The research data are analyzed comparatively from the perspective of the use of Karelian dialects on different websites. The study shows that the number of websites in Karelian is decreasing. The use of different dialects of Karelian on websites varies. The visibility of the language in official contexts is rare, which could be explained by the lack of official status and the dearth of financial and human resources. This study describes existing websites in Karelian, but also shows the challenges of using Karelian on the internet from a language ideology point of view and in terms of linguistic landscape theory.

Within sociolinguistics, perspectives to multilingualism have changed considerably during the last decades. At the same time, along the ‘multilingual turn’ in sociolinguistics and in language education studies, the number of available concepts to discuss multilingual repertoires and practices has increased very quickly. Notions such as translanguaging and plurilingualism have entered the linguistic parlance yet the actual nature of the change or its pedagogical relevance might be difficult to discern amid the diverse scholarly discourses where theoretical and practical concerns are tangled together. This article discusses the multilingual turn and its theoretical and pedagogical consequences by focusing on some broader, metatheoretical changes that have taken place along the so-called turn in language education studies. These changes in perceiving the essence of language, language skills, language learning and multilingualism are tightly connected with ideological changes within the field. I illustrate these ideologies and discuss their relevance especially for classroom pedagogy with newcomer students.

Tässä tutkielmassa tutkitaan suomi toisena kielenä -oppituntien kielikäytänteitä kyselytutkimuksen avulla. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, käytetäänkö suomen oppitunneilla vain suomea vai käytetäänkö oppitunneilla muitakin kieliä. Toisena tavoitteena on tutkia, mitä kieliä opettaja ja heidän oppijansa käyttävät ja miksi he käyttävät näitä kieliä. Kolmantena tavoitteena on tutkia suomenopettajien antamia perusteluja siitä, miksi muita kieliä kannattaa tai ei kannata käyttää oppitunneilla ja millaisissa tilanteissa kannattaa käyttää vain suomea ja millaisissa tilanteissa kannattaa käyttää muita kieliä. Viimeisenä tutkimuskysymyksenä on, millaisia ohjeita suomenopettajat ovat saaneet suomen oppituntien kielikäytänteisiin. Aineiston keruu tapahtui verkkokyselynä, johon halukkaat suomenopettajat saivat vastata maaliskuussa 2021. Vastauksia kyselyyn tuli 129 kappaletta. Osa vastauksista analysoitiin kvantitatiivisesti, osa kvalitatiivisesti aineistolähtöisen ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissa kyselyn vastauksia ryhmitellään ja tulkitaan aineistosta nousevien teemojen kautta. Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissa aineistoa on jaoteltu yksikielisyysideologiaa tukeviin vastauksiin ja monikielisyysideologiaa edustaviin vastauksiin ja aineiston tulkinnassa on käytetty teorioita kieli-ideologioiden, monikielisyyden, limittäisikieleilyn ja kielitietoisuuden tutkimuksesta. Kyselytutkimuksen tulosten mukaan suomenopettajien keskuudessa on yleisempää se, että suomen oppitunneilla sallitaan muiden kielten käyttö (74 %), kuin se, että muiden kielten käyttö kielletään (26 %). Suomenopettajista suurin osa käyttää apukielenä englantia (80 %) ja osa opettajista käyttää tunneilla myös muita kieliä, kuten arabiaa, ranskaa ja venäjää. Oppijat käyttävät suomen oppitunneilla suomen ohella omia äidinkieliään tai muita osaamiaan kieliä. Muita kieliä käytetään suomen oppitunneilla, koska muut kielet tehostavat oppimista, vertailu muihin kieliin helpottaa oppimista, muiden kielten salliminen vahvistaa oppijan monikielistä identiteettiä ja opiskelumotivaatiota, parantaa opiskeluilmapiiriä ja viimeaikainen tutkimus ja opetussuunnitelmat ohjaavat monikielisiin käytänteisiin. Pelkän suomen käyttöä suomen oppitunneilla perustellaan tasa-arvolla, tehokkaalla oppimisella ja ryhmänhallinnalla. Suomen oppituntien kielikäytänteet vaihtelevat tilanteen mukaan. Muita kieliä käytetään monenlaisissa oppimistilanteissa: sanaston ja rakenteiden opiskelussa, kielten vertailussa, ymmärtämisen varmistamisessa ja toisten oppijoiden auttamisessa. Muiden kielten käyttöä rajoitetaan koetilanteissa, puhetilanteissa ja tilanteissa, joissa muiden kielten käyttö häiritsee oppimista tai muita kieliä käytetään kiusaamiseen. 67 % opettajista on saanut ohjeita suomen kielen oppituntien kielikäytänteistä. Ohjeita on saatu koulutuksesta, ammattikirjallisuudesta, kollegoilta, koulutuksenjärjestäjältä ja opetussuunnitelmista. Ohjeet ovat olleet keskenään ristiriitaisia: osa on kannustanut muiden kielten käytön sallimiseen, osa muiden kielten käytön kieltämiseen. Kyselyn perusteella näyttää siltä, että suomen kielen opetuksessa yksikielisyys- ja monikielisyysideologiat esiintyvät rinnakkain mutta monikielisyysideologia on tällä hetkellä suositumpaa.

Artikkelissa tarkastellaan piirustusmetodin ja visuaalisen aineiston vahvuuksia ja heikkouksia perusopetuksessa vallitsevien kieli-ideologioiden tutkimuksessa ja sitä, kuinka metodilla tuotettu aineisto soveltuu luonnollistuneen ja itsestään selvänä pidetyn tavoittamiseen. Tutkimuksen aineisto koostuu 5.–6.-luokkalaisten koululaisten ja luokanopettajaopiskelijoiden piirustuksista suomen kielestä. Aineistona on 115 piirustusta, jotka on kerätty Oulun seudulta ja Helsingistä. Tutkimuksessa tarkastellaan piirustusmetodin käyttöä, sen vahvuuksia ja heikkouksia tutkimusstrategiana, sekä sitä, millaisen pohjan metodi aineiston analyysin valossa tarjoaa kieli-ideologisten prosessien tarkastelulle. Samalla selvitetään, millaisia visuaalisia elementtejä suomen kieleen piirustuksissa liitetään ja millaisia jaettuja suomen kielen representaatioita aineistossa esiintyy. Artikkelissa tarkastellaan piirustusten rakennetta ja luokitellaan niiden sisältöä laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset osoittavat, että osallistujien visuaaliset representaatiot suomen kielestä ovat moninaisia. Aineistossa toistuvien elementtien ja tekstien avulla on mahdollista havaita toistuvia sosiaalisia ja kulttuurisia rakenteita, joihin osallistujat kielen liittävät. Vaikka piirustustehtävän tehtävänanto on abstraktiudessaan haasteellinen, piilee siinä myös sen toimivuus kieli-ideologioiden tarkastelun kannalta: vapaus piirtää mitä vain tuo esiin vallitsevien kieli-ideologioiden moninaisuuden sekä luonnollistuneet ja jaetut ajattelutavat. Tutkimus osoittaa, että piirustusmetodia voi soveltaa kieli-ideologioiden tutkimuksessa laajemmin kuin tähän asti. Tulokset osoittavat, että osallistujilla on jaettuja tapoja kuvata suomen kieltä. Representaatiot tuovat esiin kielen ja kansallisvaltion luonnollistuneen yhteyden. Koulujen kielitietoisen toiminnan ja niiden jatkuvasti moninaistuvan oppilasaineksen kannalta tulos on huomionarvoinen – visuaalisen aineiston valossa historiallisesti hyvin yksikielisessä ja kansallista yhtenäisyyttä ylläpitäneessä koulussa suomen kielen kuvaukset vaikuttavat edelleen voimakkaan kansallisilta. Drawn representations of Finnish: the drawing method as a method of investigating language ideologies This paper observes the strengths and weaknesses of the drawing method and the use of visual data in analysing language ideologies in the context of basic education. The data consists of 115 drawings of the “Finnish language” by primary school pupils and teacher trainees. The data is collected from Helsinki and the Oulu Region. The article examines the use of this method as well as the foundation which these drawings offer for an analysis of language-ideological processes. In addition, the article explores the different elements associated with the possible shared representations of Finnish. The structures of the drawings are observed and their contents analysed using Qualitative Content Analysis. The results show that participants’ visual representations of the Finnish language are manifold. Recurring elements enable one to observe the social and cultural structures associated with the language. Though challenging, this abstract assignment gives participants the freedom to draw anything at all, which highlights the sheer multiplicity of language ideologies and shared perceptions. This paper demonstrates that when examining language ideologies, the drawing method can be applied more broadly than until recently has been the case. The results show that participants share many views regarding the Finnish language, and their representations reveal the naturalised relation of language and nation state. The traditionally monolingual educational system in Finland has played an important role in maintaining national unity and, based on the visual data in this study, visual representations of the Finnish language still appear bound to the idea of the nation state.

Arvioitu teos: Taina Saarinen, Pirkko Nuolijärvi, Sari Pöyhönen & Teija Kangasvieri (toim.): Kieli, koulutus, politiikka. Monipaikkaisia käytänteitä ja tulkintoja. Tampere: Vastapaino 2019. 320 s. isbn 978-951-768-707-2.

nonPeerReviewed

Väitöskirjani käsittelee ruotsin ja suomen kielen opiskelijoiden ja opettajien diskursseista esiin nousseita kieli-ideologioita. Tutkin tapoja, joilla vallitsevat syntyperäisyyden, yksikielisyyden ja oikeaoppisuuden kieli-ideologiat heijastuvat osallistujien oppimis- ja opetusprosessiin Suomessa, Ruotsissa ja Ranskassa. Analysiini perustuu kokoamaani aineistoon ja koostuu 90 puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, 109 kyselylomakkeesta sekä osallistuvasta havainnoinnista 22 opetusryhmässä 1-2 kk ajalta. Tutkimustulokseni osoittavat, että osallistujat ovat ko. kolmessa maassa omaksuneet syntyperäisyyden ideologian ja nojaavat yhä oletetun yksikielisen natiivipuhujan malliin. Tämä vakinaistunut ajattelutapa rajoittaa oppijoiden mahdollisuuksia identifioida itsensä positiivisella tavalla legitiimiksi kohdekielen puhujaksi. Jotta kielenoppijat voisivat kokea itsensä monikielisinä ja osaavina puhujina, voi olla suotavaa, että vallitsevia ajattelutapoja muutetaan ja lakataan kategorisoimasta oppijoita pelkästään toisen kielen käyttäjinä, joiden kielitaito on puutteellinen. Ce travail porte sur les idéologies linguistiques émergées dans les discours des étudiants universitaires de suédois et de finnois L2 et de leurs enseignants. Nous étudions comment les idéologies dominantes d’autochtonie, de monolinguisme et de langue standard se reflètent sur le processus didactique des participants en Finlande, en Suède et en France. Notre corpus se compose de 90 entretiens semi-directifs thématiques et de 109 questionnaires-filtre accompagnés des observations participantes dans 22 cours de langue d’une durée de 1-2 mois. Nos résultats indiquent que les participants des trois pays ont intériorisé l’idéologie d’autochtonie et restent accrochés au modèle linguistique du natif monolingue éduqué. Cette idéologie délimite une identification positive par les apprenants comme membre actuel ou futur de communauté linguistique cible. Pour que les apprenants puissent se développer une identité plurilingue d’un locuteur légitime, il peut être nécessaire de faire évoluer la catégorisation des apprenants comme simples usagers de L2 avec l’idée d’un apprenant à vie possédant une compétence déficitaire.

Artikkelissa tarkastellaan käsityksiä hyvästä vuorovaikutuksesta ja kielenkäytöstä vanhainkodissa kriittistä diskurssintutkimusta ja etnografiaa hyödyntäen. Tutkimus perustuu aineistoon, joka kerättiin haastattelemalla ja havainnoimalla asukkaita, hoitajia ja esimiehiä kahdessa monikielisessä vanhusten hoitoyksikössä. Aineistosta analysoitiin vanhustyön kieleen liittyviä kieli-ideologioita ja metakieltä. Analyysin tuloksena nousi esiin neljä keskeistä vanhuslähtöisen kielen ulottuvuutta: (1) vuorovaikutuksen laatu, määrä ja sävy, (2) puhuttelun ja nimeämisen tavat, (3) äidinkieli ja monikielisyys sekä (4) kosketuksen ja muun multimodaalisen vuorovaikutuksen merkitys. Tulokset tuovat esiin, että vanhainkoti on institutionaalinen paikka, joka on asukkaille koti ja hoitajille ja esimiehille työpaikka. Nämä toisistaan poikkeavat positiot luovat erilaisia tarpeita ja toiveita vuorovaikutukselle ja kielenkäytölle: siinä missä hoitajat pyrkivät tekemään työnsä tarkoituksenmukaisesti ja sujuvoittamaan hoitoarkea, asukkaat kaipasivat keskustelua, rupattelua ja yhteistä toimintaa hoivakodin arkeen. Hoitajien kielikäsityksissä korostuvat puheen ymmärrettävyys ja selkeys, asukkailla kielen sosiaalinen merkitys, keskustelu ja kuunteleminen. Tulokset kertovat myös siitä, että vanhusten keskinäinen tuettu vuorovaikutus ja musiikin aktivoiva käyttö voisivat olla keinoja lisätä vanhuksia osallistavaa vuorovaikutusta vanhainkodissa., In this article, we apply critical discourse analysis and ethnography to examine conceptions and experiences of inclusive interaction and language use in the context of eldercare in a retirement home. Our data consist of interviews with residents, nurses and managers in two bilingual eldercare units, as well as ethnographic observations of communication and language use in these units. Our analysis focuses especially on language ideologies and metalinguistic aspects of inclusive language in the context of eldercare. On the basis of our analysis, we suggest that four elements are particularly central to elderly-centric language: 1) the quality, quantity and tone of interaction; 2) the practices of addressing people and using names; 3) the use of mother tongue and multilingualism; and 4) the significance of touch and other multimodal interaction. The results indicate that the care units are both a home for the residents and a working place for the nurses and managers. These diverging positions generate different needs and expectations for interaction and language use: while the nurses aim to function well in their work in order to make everyday care sensible and efficient, the residents desire conversation, chatting and shared activities. Nurses emphasize understandability and clarity of speech, whereas residents focus on social bonding and interaction. The results also indicate that methods such as supported mutual interaction between the elderly residents, as well as the activating use of music, could increase inclusive interaction in the retirement home.

In this article, we apply critical discourse analysis and ethnography to examine conceptionsand experiences of inclusive interaction and language use in the context of eldercare in aretirement home. Our data consist of interviews with residents, nurses and managers intwo bilingual eldercare units, as well as ethnographic observations of communication andlanguage use in these units. Our analysis focuses especially on language ideologies andmetalinguistic aspects of inclusive language in the context of eldercare. On the basis of ouranalysis, we suggest that four elements are particularly central to elderly-centric language: 1)the quality, quantity and tone of interaction; 2) the practices of addressing people and usingnames; 3) the use of mother tongue and multilingualism; and 4) the significance of touch andother multimodal interaction. The results indicate that the care units are both a home for theresidents and a working place for the nurses and managers. These diverging positions generatedifferent needs and expectations for interaction and language use: while the nurses aim tofunction well in their work in order to make everyday care sensible and efficient, the residentsdesire conversation, chatting and shared activities. Nurses emphasize understandability andclarity of speech, whereas residents focus on social bonding and interaction. The results alsoindicate that methods such as supported mutual interaction between the elderly residents, aswell as the activating use of music, could increase inclusive interaction in the retirement home.

Non

I study language discourses of Japan Finns: the ways they talk about languages. This research is a part of the language-in-motion studies. Informants are native Finns who are born in Finland and have moved to Japan. There are 14 informants in this study, and the recorded data consists of fourteen interviews and seven pair conversations. The amount of data is about 24 hours altogether. Firstly, the aim is to find out what kind of roles and meanings informants give to Finnish, Japanese and English respectively. In other words, what kind of language discourses they construct. Secondly, I study, whether corpus assisted discourse analysis is suitable for analyzing Finnish spoken data. In the context of globalization, languages are no longer tightly connected to time and space but they move along with people. Globalization changes views about languages and multilingualism, hence new concepts are needed to describe them. I observe language discourses in the context of globalization as well as in the social and language ideological context of Japan. Discourses construct reality and I understand them as social and shared entities. In the analysis, corpus methods and discourse analysis are combined: clusters and semantic preference help me to detect how discourses consist of linguistic features. Cluster analysis reveals different roles of languages. Finnish is a language of identity, Japanese is described as a skill and English as a tool. Clusters create contrasts, voices and estrangements, that tell about relations between languages and speakers’ relationship with a language. Semantic preference shows, how language choices and language identity are context bound. Possibility of change is seen in discourses, though self-expression and emotions and importance of language are preserved in migration. Tiivistelmä Tutkin väitöskirjassani japaninsuomalaisten kielidiskursseja eli kielistä puhumisen tapoja. Työni on osa liikkuvuuden sosiolingvistiikkaa käsittelevää tutkimusta. Informanttini ovat Suomessa syntyneitä ja Japaniin muuttaneita suomalaisia. Aineistona on 14 haastattelua ja 7 parikeskustelua eli yhteensä noin 24 tuntia nauhoitetta. Selvitän ensinnäkin, millaisia tehtäviä ja merkityksiä informantit antavat kielille — suomelle, japanille ja englannille — eli millaisia kielidiskursseja he rakentavat. Toiseksi tarkastelen, miten puhutun suomenkielisen aineiston korpusavusteinen analyysi toimii ja millaisen kuvan se antaa kielidiskursseista. Kielet eivät globalisaation myötä ole aikaan ja paikkaan sidottuja vaan liikkuvat ihmisten mukana. Globalisaatio muuttaa käsitystä kielistä ja monikielisyydestä, joten nykyistä monikielisyyttä luonnehtimaan tarvitaan uusia käsitteitä. Tarkastelen informanttieni kielidiskursseja paitsi globalisaation näkökulmasta myös Japanin yhteiskunnallisessa ja kieli-ideologisessa kontekstissa. Diskurssinäkemykseni pohjautuu siihen näkökulmaan, että kieli rakentaa todellisuutta, ja näen diskurssit sosiaalisina ja jaettuina. Menetelmäni on diskursseja ja korpustutkimusta yhdistävä: klustereiden ja semanttisen preferenssin avulla hahmotan, mistä lingvistisistä osista diskurssit koostuvat. Klusterianalyysi paljastaa kielten työnjakoja. Suomi on identiteetin kieli, mutta japanista puhutaan kielitaidon ja englannista välineellisyyden kautta. Klustereissa luodaan kontrasteja, ääniä ja etäännytyksiä, jotka kertovat kielten välisistä suhteista sekä puhujan suhteesta kieliin. Semanttisen preferenssin analyysissa näkyy kielivalintojen ja -identiteettien kontekstisidonnaisuus. Diskursseissa on läsnä muutoksen mahdollisuus, mutta itseilmaisu, tunteet ja kielen merkitys säilyvät siirtolaisuudessa.

This article presents a case study of an online discussion and of a dialogue between science and media. The analysis focuses on social meanings associated with the style and related linguistic variables that emerged in an online discussion as a reaction to a piece of news. It was (re)published in Ilta-Sanomat tabloid newspaper with a provocative title: Uusi ilmiö – nuorista naisista tuli ”narisevia lässyttäjiä” (A new phenomenon – young women have become ”creaky slobbers”). In addition to social meanings evoked by the discussion on this particular style, the analysis portrays more general constructions of language and communication ideologies that are present in the online discussion data and exist in relation to the original news text. In conclusion, the online discussion, which seems to imply and even recreate gender inequality, provides limited yet fruitful data on language ideologies, language awareness, and cultural beliefs about speaking.

The strategic internationalisation of academia has had an important impact on the development of English as the lingua franca in all areas (research, teaching, services and administration) and disciplines of universities worldwide. In this paper, the attitudes of university staff in Finland toward the use of Languages Other Than English (LOTE) were analysed. The data for this study stems from one question in a survey conducted in 2009: “As far as foreign languages are concerned, English is often seen as sufficient in Finnish university contexts. Can you think of any reason why other languages should be used?” 1,991 open ended answers to this question were analysed by means of qualitative inductive content analysis and the distribution of the answers to categories was analysed quantitatively. The results show that the attitudes of Finnish university personnel across all disciplines towards the use of LOTE were overwhelmingly positive, indicating that an ideology of multilingualism was clearly more widespread than an “English-only” ideology.

Eri kielten rooleja Suomen yliopistoissa on tutkittu Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen FinGer-projektissa (German as a vehicular language in academic and business contexts in Finland). Tässä artikkelissa keskitytään kieliasenteisiin ja kieli-ideologioihin yliopistoissa ja pohditaan niiden vaikutuksia yleisiin kieliasenteisiin. nonPeerReviewed

The strategic internationalisation of academia has had an important impact on the development of English as the lingua franca in all areas (research, teaching, services and administration) and disciplines of universities worldwide. In this paper, the attitudes of university staff in Finland toward the use of Languages Other Than English (LOTE) were analysed. The data for this study stems from one question in a survey conducted in 2009: “As far as foreign languages are concerned, English is often seen as su#cient in Finnish university contexts. Can you think of any reason why other languages should be used?” 1,991 open ended answers to this question were analysed by means of qualitative inductive content analysis and the distribution of the answers to categories was analysed quantitatively. The results show that the attitudes of Finnish university personnel across all disciplines towards the use of LOTE were overwhelmingly positive, indicating that an ideology of multilingualism was clearly more widespread than an “English-only” ideology. peerReviewed

Tämä tutkimus käsittelee vastaanottokeskusta kielenkäyttö- ja oppimisympäristönä. Aihetta tarkastellaan turvapaikanhakijoiden, suomen kielen opettajien ja kielimaiseman näkökulmista. Tutkimus sijoittuu kaksikieliselle alueelle, jossa ruotsin kieli on enemmistökielen asemassa. Keskeinen tutkimuskysymys on, miten eri kielet näkyvät turvapaikanhakijoiden ja vastaanottokeskuksen arjessa. Lisäksi tarkastellaan, miten turvapaikanhakijat suhtautuvat suomen kielen opiskeluun ja miten vastaanottokeskuksen opettajat kokevat suomen kielen merkityksen ja oman roolinsa kaksikielisellä alueella. Tutkimus on osa Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen Jag bor i Oravais -hanketta, jota rahoittaa Svenska kulturfonden. Tutkimuksen lähestymistapa on etnografinen, ja sen aineisto koostuu yhteensä seitsemästä haastattelusta, kenttäpäiväkirjamerkinnöistä ja tutkimusympäristöstä otetuista valokuvista. Analyysissä on yhdistelty sisällönanalyysiä ja kielimaisema-analyysiä. Laadullisen tutkimuksen keskiössä ovat monikielisyys, kieliasenteet ja -ideologiat sekä kieliympäristö. Tulokset osoittavat, että tutkimukseen osallistuneet turvapaikanhakijat käyttävät kielellisiä resurssejaan arjessaan monipuolisesti. Läsnäolon paikat rajoittuvat pääosin vastaanottokeskukseen ja sen lähiympäristöön, joissa sijaitsevista teksteistä valtaosa on kaksi- tai monikielisiä. Lisäksi lähtömaassa oleviin sukulaisiin ja ystäviin pidetään yhteyttä sosiaalisen median kautta. Turvapaikanhakijoiden tulevaisuus Suomessa näyttäytyy epävarmana, minkä seurauksena suhtautuminen ja samalla sitoutuminen suomen kieleen vaihtelee; osa tutkimukseen osallistuneista turvapaikanhakijoista haluaa opiskella mieluummin suomea, osa ruotsia. Se, kumpaa kieltä turvapaikanhakijat haluavat opiskella, riippuu siitä, kumpaan kieleen he ovat turvapaikkaprosessin aikana enemmän kiinnittyneet. Yhteistä tutkimukseen osallistuneille turvapaikanhakijoille on halu opiskella yhtä kieltä kerrallaan. Valtaosa heistä arvioi oman suomen kielen taitonsa hyvin heikoksi ja toivoo, että kielen opetusta järjestettäisiin enemmän. Koska suomea ei pääosin ruotsinkielisessä elinympäristössä juuri kuule, muodollisen opetuksen merkitys ja opettajan rooli suomenkielisenä kontaktina korostuvat. Jotta opiskelijoilla olisi mahdollisuus kuulla suomen kieltä mahdollisimman monipuolisesti, opettajat pyrkivät hyödyntämään opetuksessaan muun muassa monimediaista pedagogiikkaa. Samalla kun turvapaikanhakijoiden määrä Suomessa on moninkertaistunut, turvapaikanhakijoille suunnattu kielikoulutus kaipaa tuekseen tutkimustietoa. Tutkimustulokset johdattavat kiinnittämään huomiota muodollisen kielenopetuksen merkitykseen, tulevaisuuden minäkuvan ja integrointikielen suhteeseen sekä turvapaikanhakijoiden kielirepertuaarin monipuoliseen hyödyntämiseen. Aiemman tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kaikkien kielellisten resurssien käyttöönotto kielenopetuksessa parantaa oppimistuloksia ja syventää opiskelijoiden keskinäisiä sekä opiskelijoiden ja opettajien välisiä suhteita. Tämän tutkimuksen valossa myös turvapaikanhakijan näkemys heidän omasta kielellisestä osaamisestaan saisi tukea, jos kielenopetusta ei rajattaisi vain yhden kielen – suomen tai ruotsin – ympärille. Det finska språkets ställning i flerspråkliga förläggningar. Denna studie handlar om att undersöka hur en flyktingförläggning fungerar som språk- och lärmiljö. Ämnet betraktas ur asylsökandens synvinkel, samt ur synvinkeln hos lärare i finska, sett till språklandskapet. Studien är placerad inom ett tvåspråkigt område där svenska är ett majoritetsspråk. Den centrala forskningsfrågan är hur de olika språken ter sig i förläggningens och asylsökarnas vardag. Dessutom ska studien undersöka hur asylsökarna förhåller sig till finsk-undervisningen, samt hur lärarna på flyktingförläggningen upplever finska språkets betydelse och sin egen roll i ett tvåspråkigt område. Studien är en del av ”Jag bor i Oravais”- projektet som genomförs av SOLKI och finansieras av Svenska Kulturfonden. Studien görs ur ett etnografisk tillvägagångssätt, och materialet i studien består av sju intervjuer, fältstudierapporter och fotografier från forskningsmiljön. I analysen kombineras innehållsanalys och språklandskapsanalys. Knutpunkten i den kvantitativa studien är flerspråkighet, språkattityder-och ideologier samt språkmiljö. Resultaten visar att de deltagande asylsökarna i sin vardag använder sina språkresurser under på ett mångsidigt sätt. Asylsökarnas språkstudier sker till merparten i flyktingförläggningen eller dess närhet, där majoriteten av texterna är två- eller flerspråkiga. Dessutom håller asylsökarna kontakt med familj och släktningar i hemlandet via sociala medier. Asylsökarnas framtid i Finland är ofta osäker, vilket leder till att attityden samt motivationen för att engagera sig i det finska språket varierar; en del av deltagarna i studien vill hellre lära sig finska, andra svenska. Det som avgör vilket språk asylsökarna vill studera är vilket språk som de fäst sig vid mest under asylprocessen. Gemensamt för deltagarna i studien är viljan att lära sig ett språk i taget. Majoriteten av deltagarna bedömer dessutom sina kunskaper inom finska språket som väldigt svaga, och önskar att det arrangerades mer språkundervisning. Eftersom det deltagarna inte hör särskilt mycket finska i sin livsmiljö, blir den formella undervisningens, samt lärarnas roll som en finskspråkig kontakt större. För att eleverna ska ha möjligheten att höra finska på ett så mångsidigt sätt som möjligt, strävar lärarna efter att använda till exempel multimedia som ett pedagogiskt verktyg. Samtidigt som mängden asylsökande i Finland har flerdubblats, saknas det undersökningar i språkundervisning riktad för asylsökande. Denna studie uppmärksammar betydelsen av formell undervisning, en framtida självbild i relation till språket som studeras, samt hur språkrepertoaren hos asylsökande ska kunna nyttjas på ett mångsidigt sätt. Användandet av alla sina språkkunskaper i språkundervisning förbättrar bevisat lärresultaten, samt fördjupar förhållandena eleverna sinsemellan och mellan elever och lärare. Denna studie visar även att asylsökarnas egna uppfattning av sina språkkunskaper skulle stöttas av att inte begränsa språkundervisningen till endast ett språk - finska eller svenska.

In Finnland wird Mehrsprachigkeit traditionell geschätzt. Im Zeitalter von Globalisierung und Internationalisierung mit Englisch als Lingua franca muss man sich jedoch auch fragen, welchen Wert andere Sprachen als Englisch noch haben. Ziel vorliegender Studie war, die Einstellungen des Universitätspersonals in Finnland zum Gebrauch anderer Fremdsprachen als Englisch und speziell zum Deutschen zu untersuchen und Rückschlüsse auf verbreitete Sprachideologien zu ziehen. Als Untersuchungsmaterial dienten rund 2000 offene Kommentare auf eine Umfrage zur Rolle von Sprachen unter finnischem Universitätspersonal aus dem Jahr 2009. Diese Kommentare wurden inhaltsanalytisch untersucht. Die Ergebnisse zeigen, dass die Mehrsprachigkeitsideologie deutlich verbreiteter war als die English-OnlyIdeologie und das Image des Deutschen nicht so rapide abzunehmen scheint wie Kenntnisse und Gebrauch des Deutschen. Hartnäckig hält sich aber auch die Ideologie von der Disziplinabhängigkeit des Sprachengebrauchs. Traditionally, multilingualism is valued in Finland. However, in an age of globalisation and internationalisation, with English as a lingua franca, it is worth asking what value languages other than English have. The aim of this study was to gauge the attitudes of Finnish university personnel towards the use of languages other than English, particularly German, thus revealing widespread language ideologies. The data for this study was comprised of approximately 2000 open-ended responses to a survey on the role of languages amongst Finnish university personnel in 2009. Content analysis was used to analyse the responses. The findings of this analysis showed that an ideology of multilingualism was clearly more widespread than an English-only ideology, and that the image of German has not as rapidly declined as the knowledge and use of the language. Despite this, the ideology of language use being connected to disciplines strongly persists. peerReviewed

Tarkastelen tutkielmassani lifestyleblogien metalingvististä diskurssia eli kielestä puhumista, jota kutsun blogipuheeksi. Blogipuheella tarkoitan blogissa esiintyvää puhetta, jossa kirjoittaja määrit-telee ja merkityksellistää omia motiivejaan ja ajatuksiaan blogigenrestä ja bloggaamisesta rakenta-en samalla tekstilajiin liittyviä yhteisiä normeja. Tavoitteenani on selvittää, miten bloggaajat pu-huvat blogeista ja bloggaamisesta ja millaisia merkityksiä he niille antavat. Tutkimuksessani poh-din myös sitä, millaiseksi blogigenre tutkimustulosteni pohjalta hahmottuu. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1) Miten bloggaajat puhuvat blogeista? 2) Millaisia normeja blogiin tekstilajina rakentuu? 3) Millaiseksi blogigenren tarkasteltavien tekstien perusteella muodostuu? Aineistoni koostuu 16 blogitekstistä, joissa kirjoittajat pohtivat oman bloginsa funk-tioita ja merkitystä, omaa bloggaajuutta tai blogigenreä yleisesti. Tutkimukseni teoreettinen viite-kehys muodostuu diskurssintutkimuksesta, kieli-ideologioiden tutkimuksesta ja genretutkimukses-ta. Lähestyn aineistoa kvalitatiivisesti kielellisen tekstianalyysin keinoin. Pyrin tekemään jonkin-laisen hahmotelman siitä, millaisia diskursseja blogeista, bloggaamisesta ja blogigenren normeista puhuttaessa nousee esille. Suhteutan aineistossa esiintyviä genren normittamiseen ja sen merkityk-sistä neuvotteluun liittyviä diskursseja siihen, millaisia kriteereitä lähdekirjallisuudessa (blo-gi)genrelle yleisesti asetetaan. Tarkastelen muun muassa erilaisia sanatason kielellisiä valintoja, modaalisuuden ilmenemistä tekstissä sekä kirjoittajan suhtautumisen osoittavia ilmauksia. Bloggaajien puheessa esiintyvät toistuvasti samat keskeiset diskurssit, joiden näkö-kulmista blogeja lähestytään. Analyysini perusteella keskeisimpiä diskursseja, joista käsin blogi-genreä merkityksellistetään, ovat vapauden ja velvollisuuksien diskurssit, julkisuuden (tai avoi-muuden) ja yksityisyyden diskurssit sekä ammatillinen diskurssi. Blogeihin näyttää liittyvän blo-gipuheen perusteella erilaisia julkaisuaktiivisuuteen, blogin laatuun ja tyyliin, blogin sisältöön ja bloggaajan toimintaan liittyviä normeja. Blogigenre rakentuu aineiston perusteella vahvasti dis-kurssiyhteisönsä omistamaksi genreksi, jonka muotoutumiseen vaikuttavat niin tekstien tuottajat kuin kuluttajatkin.

Tutkielmassa tarkastellaan ulkomailla asuvien perheiden kielellisiä valintoja, käytänteitä sekä niiden taustalla vaikuttavia kieli-ideologioita. Siinä keskitytään Kanadassa asuviin ensimmäisen polven ulkosuomalaisiin ja heidän lapsiinsa. Ulkomaille muutettaessa eteen tulee tilanne, jossa oma äidinkieli kuuluu vähemmistöön. Tällöin joudutaan tekemään monia käytännön ja periaatteellisen tason valintoja sen suhteen, mitä kieltä käytetään ja missä tilanteissa. Äidinkielen ylläpitäminen ei välttämättä ole samanlainen itsestäänselvyys kuin aiemmassa kotimaassa. Tutkielman tarkoitus on kartoittaa, miten ulkosuomalaisten perheiden vanhemmat suhtautuvat suomen kielen ylläpitämiseen ja seuraavalle sukupolvelle siirtämiseen. Tutkin, mitkä tekijät vaikuttavat kielen ylläpitämiseen uudessa monikielisessä ympäristössä. Tutkielmasssa keskeisessä asemassa ovat kielenkäytön taustalla vaikuttavat kieli-ideologiat. Pohdin, millaisia kieli-ideologioita ulkosuomalaisten puheessa rakentuu äidinkielen ylläpitämiseen liittyen. Aineistoni koostuu viidestä Kanadassa asuvan ulkosuomalaisen äidin yksilöhaastattelusta, jotka tein Skype-ohjelman välityksellä. Toteutin haastattelut puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Analyysia olen tehnyt sekä sisällönanalyysia että diskurssianalyysia apuna käyttäen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu kieli-ideologioiden, monikielisyyden ja perheiden kielikäytänteiden ympärille. Kieli-ideologioita tarkastelemalla on mahdollista avata kielen ylläpitämiseen ja siirtämiseen liittyviä kysymyksiä siitä näkökulmasta, kuinka tietyt uskomukset ja ajatukset kielestä – eli kieli-ideologiat – vaikuttavat kielen ylläpitoon ja siirtämiseen. Aineistosta selvisi, että haastatellut ulkosuomalaiset suhtautuivat suomen kieleen ja sen siirtämiseen pääosin positiivisesti. Kieltä haluttiin ylläpitää, se koettiin tärkeäksi ja usein jopa velvollisuudeksi. Tärkein suomen kielen ylläpitämisen tapa oli perheen sisäinen kommunikointi. Myös yhteydenpito Suomeen ja suomalaisen median käyttö olivat tärkeitä keinoja. Arjen resurssikysymykset nousivat keskeisiksi, kun pohdittiin perheen kielivalintoja ja kielikäytänteitä. Vaikka halua kielen ylläpitämiseen olisi, ei arkielämä välttämättä tue useamman kielen systemaattista ja pitkäjänteistä kehittämistä. Vaikka ulkosuomalaiset vanhemmat arvostivat suomen kieltä, aineistosta huokuu kanadalaisen yhteiskunnan läsnäolo. Kieltä halutaan säilyttää ja sitä arvostetaan, mutta samalla tiedostetaan ympäristön valtakielen vaikutus erityisesti lasten kielenkäyttöön. Usein vanhemmille riittääkin, että lapset pystyvät kommunikoimaan suullisesti suomeksi eikä esimerkiksi natiivin kaltaista luku- tai kirjoitustaitoa edellytetä. Oman kielenkäyttönsä suhteen vanhemmat olivat huomattavasti tarkempia ja edellyttivät hyvää suomen kieltä. He odottivat itseltään myös kokonaisvaltaisempaa panostusta kielen ylläpitämiseen kuin lapsilta. Haastateltavien puheessa rakentui useita, osittain ristiriitaisia ja päällekkäisiä kieli-ideologioita. Nimesin nämä monikielisyyden ideologiaksi, äidinkielen vaalimisen ideologiaksi, instrumentaaliseksi ideologiaksi sekä hyvän suomen kielen ideologiaksi. Monikielisyyttä arvostettiin, mutta siihen liittyi vahvasti ylpeys Suomesta ja suomalaisuudesta. Erityisesti toiselle polvelle kielen välineellinen arvo vaikuttaisi kuitenkin olevan syy, miksi kieltä kannattaa käyttää. Jos kieli ei näyttäydy omassa arjessa merkityksellisenä, ei kiinnostusta kielen käyttöön välttämättä löydy. Tutkielma osoittaa, että myös lähtökohdiltaan täysin suomenkielisessä perheessä kohdataan monenlaisia kieleen liittyviä kysymyksiä, kun suomen kieli siirretään uuteen monikieliseen ympäristöön.

peerReviewed

Kieli-ideologiat ovat kieltä, sen käyttämistä ja käyttäjiä koskevia diskursiivisia määritelmiä ja kuvauksia. Vaikka kieli-ideologiat ovat juurtuneet historiallisiin käyttöyhteyksiin, ne ovat kuitenkin aina lokaalisesti tuotettuja ja yksilöllisesti koettuja. Ne siis rakentuvat sekä yksilöllisesti että yhteisöllisesti. Tarkastelen tässä artikkelissa saamen kieliin ja monikielisyyteen liittyviä kieli-ideologioita yhden monikielisen inarinsaamenpuhujan kertomana ja kokemana. Artikkelin tavoitteena on myös esitellä yhtä diskurssintutkimuksen uusinta teoreettis-metodista viitekehystä, neksusanalyysiä (Scollon & Wong Scollon 2004), ja sen soveltamista kieli-ideologioiden tarkastelussa. Inarinsaamenpuhujan kielielämäkerta on tarina kielikäytänteiden muutoksesta, johon kieli-ideologiset prosessit osallistuvat. Näihin prosesseihin kytkeytyvät diskurssit ja niiden muodostamat rihmastot rakentavat ja uudelleen määrittelevät inarinsaamen arvoa ja funktionaalisuutta, jotka vaihtelevat stigmasta revitalisaation kohteeksi ja turismin resurssiksi. Kielielämäkerrassa inarinsaame liittyy lapsuuden kontekstissa erityisesti oman paikallisen yhteisön jäsenyyteen, kun taas koulukontekstissa ja myöhemmin kielen revitalisaatiokontekstissa puntaroitavana on suhde suomeen ja suomenkielisiin. Turismin kontekstissa inarinsaame tuotteistuu ja muuntuu osaksi matkailutuotetta. Inarinsaame on muutoksia läpikäynyt resurssi, yhtä aikaa uusi ja vanha, oma ja toisten säätelemä. Samalla puhujan asema inarinsaamen käyttäjänä vaihtelee kielenosaajasta ja säilyttäjästä sen oppijaksi ja tuotteistajaksi, ja näissä prosesseissa puhuja tekee itse kieli-ideologista työtä navigoidessaan erilaisten vaihtoehtojen tai niiden puuttumisen välillä. Neksusanalyysi vaikuttaa soveltuvan hyvin kielenkäyttäjän kokemusten ja laajempien kieli-ideologisten prosessien tarkasteluun. Monia teoreettisia ja metodisia viitekehyksiä yhdistävänä neksusanalyysi tuo tekstivetoiseen diskurssintutkimuksen perinteeseen sieltä aiemmin pitkälti puuttuneen etnografisen otteen sekä muokkaa sitä, mitä kriittisyys uudemmassa diskurssintutkimuksessa tarkoittaa. --- Language ideologies in practice: A nexus analysis of a multilingual Inari Sámi speaker’s language biography Language ideologies can be seen as discursively constructed definitions and descriptions of languages and their speakers. While language ideologies are rooted in their historical contexts, they are always locally produced and individually experienced. Thus they are both socially and individually constructed. Against this backdrop, the article examines language ideologies in relation to the Sámi languages, as experienced and narrated by one multilingual speaker of Inari Sámi. Another related aim of the article is to introduce one of the most recent theoretical and methodological frameworks in discourse studies, namely Nexus Analysis (Scollon & Wong Scollon 2004) and the ways in which it can be applied in examining language ideologies. The language biography of the Inari Sámi speaker reveals a story of changing language practices affected by numerous language-ideological processes. Within this language biography, the value and function of Inari Sámi has varied from that of a stigmatised language on the one hand, to the object of language revitalisation and a tourism product on the other. In the context of childhood, Inari Sámi seems to relate to the sense of belonging to a local Sámi community, while the contexts of education and language revitalisation highlight the relationship of Inari Sámi to the Finnish language and Finnish speakers. In the context of tourism, Inari Sámi is transformed into an emblematic resource. At the same time, the role of the Inari Sámi speaker varies from native-language speaker to language learner and tourism trader. Within these processes, the speaker navigates between a variety of options and, while doing so, takes part in forming and defining language ideologies. Nexus analysis has proven to be a fruitful approach to the examination of language-ideological processes as both socially constructed and individually experienced. As a transdisciplinary approach, nexus analysis introduces an ethnographic perspective on the discursive data while contributing to the reconfiguration of what it means to be ‘critical’ in contemporary discourse studies. peerReviewed

peerReviewed

peerReviewed

peerReviewed

Väitöksenalkajaisesitelmä 13.6. 2009 nonPeerReviewed

A tanulmány a magyar nyelvi standarddal foglalkozik. A használt elméleti keret a nyelvi ideológiák kutatása, amelyet kiegészítettem a társalgáselemzés módszertanával. A nyelvi standard jellegzetesen ideológiai fogalom. A magyar nyelvészetben is nyelven kívüli jegyekkel definiálják a magyar nyelvi standard kifejezést. A magyar kultúra standard központú nyelvi kultúra, amelynek fő ismerve az, hogy a magyar nyelv alapjelentésben egyenlő standard változatával. Ez ellen a próbál tenni határtalanítás címen a szociólingvisták és a határon túli nyelvészek egy csoportja. A fő törekvésük a magyar standard fogalmat és ezzel együtt ’a magyar nyelv’ fogalmat befogadóbbá tenni. Az empirikus részben ismertetem a bánsági magyarokkal készült interjúkban előforduló standardhoz kapcsolódó diszkurzus jellemzőit. A bánsági magyarok a saját nyelvváltozatuk sajátosságait idegenszerűségnek tekintik. Az interjúalanyok a magyarországi standard magyarnak társadalmilag magasabb rangot tulajdonítanak. A nyelvi standardot összekapcsolják a nemzetiséggel is. Az interjúkban a magyar nyelvhez kapcsolható vélekedéseken kívül a román és a német nyelvről is találhatunk anyagot. A Bánságban vagy az adott helységben használt német lehet „szebb”, mint a Németországban használt. A német nyelvjárások képezhetik a helyi identitás részét még a magyaroknál is, a magyar helyi nyelvi elemek viszont nem. A magyar kultúra mindenképpen standardközpontú a Bánságban is, a német nyelvi kultúra nem az. Valószínű, hogy a magyar standarddal kapcsolatos ideológiák mindennapi magyar–magyar kommunikációs helyzetekre is hatással vannak. peerReviewed

peerReviewed

Kirja-arvio Crowley, Tony: Standard English and the politics of language peerReviewed