Search

This article explores the language practices and choices of four teachers in a co-located kindergarten in Finland. Following Finland’s official bilingualism, the education system is built on two tracks –Finnish and Swedish. As official languages of Finland, the two languages share the same status, but since Finnish is the registered language of the vast majority of the population, Swedish can be seen as a de facto minority language –one reason why Swedish education has been seen as an important space for maintaining Swedish language and culture. This constitutes an important perspective for research on Finnish and Swedish early childhood education units that are located in the same building. In this article, the language practices and choices of four kindergarten teachers are examined.The teachers workedin different groups: two of them in Swedish groups and two in Finnish groups. These teachers’ everyday activities were observed and recorded,and the teachers were interviewed about their language practices and choices. Through data source and methodological triangulation, this article illustrates how the teachers worked side by side in collaboration and across language borders, and thus created a feeling of community between the Finnish and Swedish groups. Sharing some of the spaces and activities broadened the space and made it more bilingual. At the same time, the teachers’ language practices gave extra support to Swedish, which was used not only in the Swedish groups but also with bilinguals in the Finnish groups. peerReviewed

Kieliparipäiväkodit, -koulut ja -kampukset sekä kaksikielinen koulutus suomeksi ja ruotsiksi ovat herättäneet keskustelua jo reilun vuosikymmenen ajan. Kieliparitoiminta suomen- ja ruotsinkielisten yksiköiden välillä voi tarjota mahdollisuuksia monenlaiseen yhteistyöhön ja monikieliseen työskentelyyn. Samalla suomenkielisten määrällinen enemmistöasema voi aiheuttaa haasteita ennen kaikkea ruotsin kielen näkökulmasta, vaikka kielillä onkin sama asema kansalliskielinä. Väitöskirjassani tarkastelen erään kieliparipäiväkodin kielipolitiikkaa, kansallisten ohjausdokumenttien vaikutusta kielipolitiikkaan sekä päiväkodin varhaiskasvattajien kielellistä toimintaa. Tutkimustulokseni osoittavat, että toiminta päiväkodissa pohjautui sekä rinnakkaiseen yksikielisyyteen että dynaamisempaan kaksikielisyyteen. Kieliparipäiväkodit voivatkin tarjota mahdollisuuden hedelmälliselle yhteistyölle, mikäli yhteistyö suunnitellaan hyvin molemmat kielet ja konteksti huomioon ottaen., Co-located kindergartens, schools, and campuses as well as bilingual education in Finnish and Swedish have been discussed lively over a decade. Co-located kindergartens and schools can create possibilities for co-operation and multilingualism. At the same time, co-locations can be seen as challenging from the point of view of Swedish language. Despite the equal status as national languages, Finnish can be seen as de facto majority language. In my doctoral thesis, I examined the language policy of a co-located kindergarten as well as the possible effect that national steering documents have on kindergarten’s language policy. In addition, I examined the language use of the teachers. The results show actions that were based on both parallel monolingualism and more dynamic bilingualism. Thus, co-located kindergartens can be seen as a possibility for fruitful co-operation between the units if the co-operation is planned well and both languages and the context are taken into consideration.

peerReviewed

This retrospective review applies a language socialisation perspective in examining the findings of a four-year research project on Swedish immersion in Finland. Findings from nine sub-studies within the project are reported with a point-of-view from three key actors’ (teachers, students, and parents) language socialisation processes. Results show that a special feature of immersion teacher socialisation is its continuous attention toward the additive multilingual nature of immersion education, which requires sustained attention to multilingual language use and development. Students in Swedish immersion are socialised into the use of multiple languages in school and act as socialisation agents also outside school. They bring the immersion language to their homes and influence the family language use. Immersion may thus have a considerable influence on how majority language speakers self-identify as language users. Altogether, the sub-studies demonstrate that the benefits of immersion education extend well beyond learning success of students.

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää mitä vahvikesanoja sekä –etuliitteitä suomenruotsalaiset nuoret käyttävät puhutussa kielessä, ja millaisissa konteksteissa niitä useimmiten esiintyy. Lisäksi selvitettiin millä eri tavoilla ja fraaseilla he osoittivat olevansa samaa mieltä keskustelukumppaneidensa kanssa. Tutkimustuloksia analysoitiin sekä kvalitatiivisesti että kvantitatiivisesti. Materiaalina käytettiin äänitettyjä neljän hengen ryhmäkeskusteluja, ja kaikki osallistujat olivat yläkouluikäisiä. Mukana oli neljä ryhmää, joista kolme koostui kahdesta tytöstä ja kahdesta pojasta, sekä yksi koostui neljästä pojasta. Heille annettiin valmiita keskustelunaiheita, joita he saivat halutessaan käydä läpi, ja he keskustelivat keskenään n. 15-30 minuuttia. Keskusteluissa tuli esille yhteensä yhdeksän eri vahvikesanaa, joista neljä suosituinta (jätte-, ganska, helt sekä så) esiintyivät selkeästi useammin kuin loput viisi, sillä niiden osuus oli 93 % kaikista esiintymistä. Vahvikesanoja käytettiin erityisesti apuna omien mielipiteiden ja perusteluiden vahvistamisessa, mielikuvien luonnissa ja muiden keskustelukumppaneiden vakuuttamisessa. Niitä esiintyi eniten sellaisilla keskusteluissa, joissa omia mielipiteitä perusteltiin ja muiden puheenvuoroihin reagoitiin. Tavat, joilla osallistujat ilmaisivat olevansa yhtä mieltä muiden puhujien kanssa, voitiin jakaa kahteen pääkategoriaan: myötäilevät dialogipartikkelit, joiden tavoitteena ei ollut aloittaa uutta puheenvuoroa, sekä uuden puheenvuoron aloittavat myötäilevät fraasit. Dialogipartikkeleista yleisimpiä olivat mm. just det, ja sekä nii. Uuden puheenvuoron aloittavat fraasit puolestaan voitiin jakaa neljään eri alakategoriaan: myötäilevät fraasit, edellisen puhujan sanojen toisto tai uudelleenmuotoilu, sekä edellisen puhujan puheenvuoron täydennys. Yllämainittuja dialogipartikkeleita käytettiin myös uuden puheenvuoron alussa. Mm. intonaatio, sanojen painotus, puheen sävy, sanavalinnat sekä fraasien ajoitus keskustelussa vaikuttivat siihen, miten voimakkaasti osanottajat vaikuttivat olevan samaa mieltä muiden puhujien kanssa.

The thesis explores bilingual adolescents’ language use, linguistic resources, and language practices in interaction at three junior high schools in Haparanda, a Swedish town on the country’s northeastern border with Finland. A comparison is also made with interaction among bilingual adolescents at two Sweden-Finnish junior high schools in Stockholm and at one Swedish-speaking junior high school in Helsinki. The aim of the study is to increase our knowledge of bilingual adolescents’ interaction practices and language repertoires, i.e. translanguaging, in interaction. The primary data consists of close to eleven hours of video- and audio-recorded informal group and pair conversations. The data was collected in 2014–2015 among 14–15-year-old bilingual adolescents at three junior high schools in Haparanda. The first set of material for comparison, comprising six hours of bilingual 13–15-year-old adolescents’ informal conversations, was collected in 2014 at a Swedish junior high school in Helsinki. The second set consists of 8 hours of video- and audio-recorded group conversations among 13–15-year-old bilingual adolescents in two Sweden-Finnish high schools in Stockholm in 2015–2016. Each of the conversations lasted for between fifteen minutes and one and a half hours. The theoretical framework is found in the field of translanguaging, which aims to describe bilingual language use and interactional practices (including code-switching), rather than focusing on the languages themselves. In translanguaging, research on interaction has the multilingual speaker, not the monolingual individual, as the norm. The analysis of the conversation data collected is mainly qualitative. The qualitative analysis of the bilingual adolescents’ conversations in Haparanda reveals patterns in their use of linguistic resources and translanguaging practices in interaction. The interlocutors fluidly and flexibly make use of their language resources, including grammar, morphology, syntax and language practices in their interaction. Not only are Standard Swedish and Finnish used in the negotiation processes, but also Meänkieli, local dialects, youth slang, and English. They translanguage in order to make sense beyond the resources of any one particular language. Examined from the viewpoint of translanguaging, similar patterns could be found in Haparanda, Stockholm and Helsinki, but there were also differences: in the recordings from Haparanda, Finnish was the matrix language, i.e. the base language in eleven of the fourteen conversations, but the bilingual adolescents frequently switched from Finnish to Swedish. In the conversational data collected in Helsinki in 2014, the relationship between the languages in the conversations was the reverse. In all the seven conversations from Helsinki the interlocutors generally used Swedish as the matrix language and they switched from Swedish to Finnish. In Stockholm, the interlocutors used more Swedish than Finnish and they switched more between languages if they used Finnish as the matrix language. Their language use seems to be more influenced by Swedish than adolescents’ language use in Haparanda. It can be assumed that sociolinguistic factors, like the different language settings, have an impact on adolescents’ language use in Haparanda, Stockholm and Helsinki.

Tutkielman tarkoituksena on tutkia ja verrata keskenään ruman kielen käyttöä kahdella ruotsinkielisellä nuorille suunnatulla keskustelufoorumilla. Keskustelufoorumeista toinen on ruotsinruotsalainen ungdomar.se ja toinen suomenruotsalainen shsweb.fi. Tutkimuskohteena olevalla rumalla kielellä tarkoitetaan kirosanoja, haukkumasanoja, korostavia etuliitteitä sekä muita sanoja, jotka koetaan tabuiksi. Tutkimuksen kohteena on myös vieraiden kielten, erityisesti englannin vaikutus rumaan kielenkäyttöön sekä suomen kielen vaikutus suomenruotsalaisten nuorten kielenkäyttöön. Olen poiminut kummaltakin keskustelufoorumilta yli 300 sanaa, fraasia tai lausetta, jotka ovat olleet tärkeitä tämän tutkimukset näkökulmasta. Poiminnot olen sen jälkeen lajitellut eri kategorioihin niiden funktion, kieliopillisen aseman tai alkuperän mukaan. Eri kategorioita olen analysoinut sekä määrällisin että laadullisin menetelmin. Lopuksi olen tutkinut kuinka ruman kielen käyttö eroaa toisistaan ruotsinruotsalaisella ja suomenruotsalaisella keskustelufoorumilla. Tulokset osoittavat, että kirosanojen funktionaaliset ja kieliopillisen integraation erot ovat melko pieniä. Yleisin funktio kirosanoille oli niiden käyttö adjektiivin tai adverbin vahvistussanana. Ruotsinruotsalaisessa materiaalissa yleisin vahvistussana oli jävla, kun se suomenruotsalaisessa materiaalissa oli fittig. Englanninkielisiä sanoja ja fraaseja esiintyi molemmissa kielivarianteissa runsaasti; suomenruotsalaiset nuoret käyttivät pääasiassa vakiintuneita englanninkielisiä fraaseja, kun taas ruotsinruotsalaiset nuoret muokkasivat fraaseista uusia johdoksia. Suomenruotsalaisten nuorten kaksikielisyys näkyi myös selvästi tutkimusmateriaalissa ja suomenkielisiä sanoja, fraaseja ja lauseita, kuten myös finlandismeja, esiintyi runsaasti limittyneenä ruotsinkieliseen keskusteluun.

Tässä Pro Gradu – tutkielmassani tarkasteltiin kommunikatiivista kompetenssia suullisissa harjoituksissa A-saksan oppikirjasarjassa Kompass Deutsch ja A-ruotsin oppikirjasarjassa Nyckel. Tavoitteena oli selvittää, missä määrin ne käsittelevät kommunikatiivisen kompetenssin kolmea osa-aluetta: kielen rakennetta, käyttöä ja kommunikatiivisia strategioita. Lisäksi selvitettiin, miten saksan ja ruotsin oppikirjasarjojen suulliset tehtävät eroavat toisistaan tässä suhteessa. Tämä tutkimus on laadullinen oppikirjatutkimus, jota täydennetään määrällisellä metodilla ja jossa hyödynnetään teoriaohjaavaa analyysiä. Teoriaosuudessa käsittelin kommunikatiivisen kompetenssin historiaa ja malleja, minkä pohjalta syntyi käsitys sen osa-alueista ala-kategorioineen. Rakenteellisella osa-alueella tarkoitettiin esim. sanastoa ja syntaksia ja kielenkäytössä esiteltiin sen sosiaalista ja funktionaalista tasoa. Kommunikaatiostrategiat jaettiin verbaalisiin ja non-verbaalisiin strategioihin. Lisäksi esiteltiin oppikirjatutkimusta, teoriaohjaavaa analyysiä sekä laadullista ja määrällistä menetelmää. Analyysiosuudessa Kompass Deutsch- ja Nyckel- oppikirjasarjojen suullinen materiaali jaettiin ym. kommunikatiivisen kompetenssin osa-alueisiin ja edelleen näiden ala-kategorioihin. Tulokset suhteutettiin toisaalta aikaisemmassa suullisten harjoitusten oppikirjatutkimuksessa saatuihin tuloksiin, toisaalta OPS:iin (2004) ja luonnokseen sen uudistamisesta (2016). Tutkimuksesta selvisi, että Kompass Deutsch ja Nyckel eivät eronneet merkittävästi kommunikatiivisen kompetenssin käsittelyssä suullisissa harjoituksissa. Vastoin aikaisempaa tutkimusta kielenkäyttöä harjoiteltiin eniten. Aikaisemman tutkimuksen tavoin vähiten harjoiteltiin verbaalisia kommunikaatiostrategioita. Kielenkäyttöharjoitukset olivat enimmäkseen funktionaalisia, joissa puhuminen oli tuettua ja ilmaisut lyhyitä. Tulevaisuudessa A-kielen suullisissa harjoituksissa tulisi kiinnittää huomiota ääntämiseen, spontaaniin puhumiseen, ilmaisun kulttuuriseen sopivuuteen sekä verbaalisiin kommunikaatiostrategioihin. Ruotsin oppikirjoissa tulisi harjoitella lisäksi ruotsin eri murteita.

Sähköpostin käyttö on nykyään hyvin yleistä, niin arjessa kuin työelämässäkin. Viestejä kirjoittaessa olisi kuitenkin syytä pitää mielessä tervehdysten käyttämisen merkitys sähköpostiviestinnässä, varsinkin vierailla kielillä kirjoitettaessa. Tervehdysten käyttöä, joka on myös tärkeä osa pragmaattista ja sosiolingvististä kompetenssia, ei ole kuitenkaan tutkittu Suomessa vielä kovin paljon. Siksi tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten suomea äidinkielenään puhuvat englantia ja ruotsia toisina kielinään opiskelevat lapset ja nuoret käyttävät tervehdyksiä sähköpostiviesteissä kirjoittaessaan joko ystävälle tai opettajalle. Tutkielmassa käytetty aineisto koostuu Jyväskylän yliopiston Topling-hankkeessa vuosina 2010–2013 kerätystä aineistosta. Se koostuu alakoulun englannin (luokat 4–6) ja yläkoulun ruotsin (luokat 8–9) oppijoiden kirjoittamista sähköpostiviesteistä ystävälle ja opettajalle. Kummankin kieliryhmän oppijat kirjoittivat yhteensä kolme viestiä, kolmena eri kertana, jolloin oli mahdollista seurata, miten oppijoiden taidot tervehdysten käyttämisessä sähköpostiviestejä kirjoittaessa kehittyivät. Tulokset osoittivat, että suurin osa oppijoista käytti tervehdyksiä kohdekielen sähköpostinkirjoitus-konventioiden mukaisesti: ruotsin oppijat suoriutuivat tästä tosin hieman paremmin kuin englannin oppijat. Varsinkin alkutervehdysten käyttäminen vaikutti olevan molemmille oppijaryhmille helpompaa kuin lopputervehdysten käyttäminen. Kohdekielille tyypillisesti monet oppijat huomioivat viestien vastaanottajan joko puhuttelemalla tätä, useimmiten etunimellä, tai faattisilla kommenteilla lopputervehdysten yhteydessä, vaikka useimmiten viestit aloitettiinkin pelkällä alkutervehdyksellä. Myös tunneikoneita käytettiin jonkin verran, varsinkin ystävälle kirjoitetuissa viesteissä. Englannin oppijoiden viesteissä tilastollisesti merkittävimmät vaihtelut tervehdysten käytössä olivat havaittavissa toisen ja kolmannen kirjoitus-kierroksen välissä, kun taas ruotsin oppijoiden viesteissä vaihtelu oli tilastollisesti merkittävää kaikkien kierrosten välillä. Suurin osa oppijoista edistyi jonkin verran tervehdystenkäyttötaidoissaan, mutta monista viesteistä oli silti havaittavissa, että oppijoiden tervehdysten käyttötaidoissa olisi vieläkin parantamisen varaa: monissa viesteissä joko alku- tai lopputervehdys oli jätetty kokonaan pois, ja monien oppijoiden taidot tervehdysten käytössä eivät kehittyneet tai jopa laskivat. Tutkimuksen tulosten perusteella oppijoiden tietoisuutta tervehdysten merkityksestä sähköpostiviesteissä ja tervehdysten käyttämisen tärkeydestä englannissa ja ruotsissa tulisi lisätä. Lisää perehdytystä tarvittaisiin myös siihen, miten tervehdyksiä tulisi käyttää oikeaoppisesti kohdekielisten sähköpostinkirjoitus-konventioiden mukaisesti. Siksi olisi tärkeää, että nämä seikat otettaisiin paremmin huomioon kieltenopetuksessa, jotta oppijoiden pragmaattinen ja sosiolingvistinen kompetenssi riittäisivät sopivaan kielenkäyttöön erilaisissa kommunikaatiomuodoissa englanniksi ja ruotsiksi.

This study examines interpersonality and audience awareness of initial greetings and leave-taking formulae in 1,041 e-mails (523 Finnish, 518 Swedish) written by Finnish (n = 222) and Swedish (n = 174) language learners in basic education, secondary education and at university level in Finland. The results reveal that there are certain communicative differences between the two groups. The e-mails contain different levels of formality: Swedish learners use more initial greetings and their messages are slightly more coherent than those of Finnish learners. The initial greeting hei/hej is commonly used in different contexts, regardless of the language. Learners’ audience awareness is indicated by addressing the recipient by their proper name. The largest variation has been found in leave-taking formulae in both groups. We observed that greetings and leave-taking become more complex and increasingly similar to the target language at a higher level of profciency. peerReviewed