Search

Purpose This study aims to examine whether the development of students’ sustainability competences is dependent on how courses are delivered at higher education institutions (HEIs). It further investigates to what extent such competences can affect students’ belief in the new environmental paradigm (NEP) and pro-environmental behaviors (PEBs). Design/methodology/approach The data was collected through an online survey conducted in 2021 among the students of an international research university based in The Netherlands. The final sample (N = 262) consisted of all the students who completed the survey and claimed that they had taken at least one course that addressed sustainability. Linear regression models were used to examine the relationship of sustainability education and students’ competences, as well as their pro-environmental attitudes and behaviors. Findings The findings reveal that the strength of universal, broadly applicable pedagogies is positively related to the development of students’ sustainability mindset/framework as well as their sustainability action/communication. The results also reveal that developing students’ competences on sustainability mindset/framework is directly related to their belief in the NEP and PEBs. Originality/value To develop an integrative pedagogical approach requires understanding how a HEI’s engagement in sustainability can impact students’ attitudes and behaviors, but little research has actually measured the development of students’ competences. This study fills this gap through empirically testing how different pedagogical approaches can affect students’ sustainability competences differently. This has important implications for systematically linking pedagogical approaches to teaching practices or concrete learning objectives.

This research sought to develop an understanding of teachers’ attitudes, sense of self-efficacy and approach to enacting inclusive education in their classrooms in two diverse countries. A mixed-methods research design guided the data collection and analysis. This article focuses on how quantitative and qualitative research approaches were used sequentially and how the findings were finally merged to provide more comprehensive insight into different aspects of teachers’ sometimes contradictory attitudes and approaches to implementing inclusive education. The meta-inferences presented here indicate that merging measurements and meanings can shed light on how teachers’ attitudes and self-efficacy within the implementation of inclusive education are multi-faceted, non-linear and connected to their cultural–historical contexts. peerReviewed

Artikkeli käsittelee pedagogista kokeilua ja kehittämistä luokanopettajakoulutuksessa. Ilmiölähtöistä oppimista tarkastellaan opiskelijoiden toimijuuden kehittymisenä työelämään kiinnittyvässä oppimisympäristössä. Tarkastelun keskiössä on se, miten opiskelijat hyödyntävät sosiaalisia voimavaroja vertaissuhteissa, suhteissa opettajankouluttajiin ja luokanopettajiin kouluyhteistyössä. Pedagogisena kehyksenä on toimintatutkimus, johon oli kytketty opiskelijoiden opintoja lukuvuoden ajalta. Opiskelijoiden pienryhmien teemahaastattelut ja yksilölliset pohdintakirjoitukset osoittivat, että opiskelijat pääosin kokivat mielekkäänä vapautta antavan ja vastuuttavan opiskelun oppilaiden osallisuutta alakouluissa kehittävässä hankkeessaan. Tasavertaisuus ja vastavuoroisuus rakensivat relationaalista toimijuutta sosiaalisissa suhteissa. Valtasuhteiden käsittely on tärkeää toimijuutta vahvistavissa pedagogisissa toimintaympäristöissä. peerReviewed

This paper outlines the growing phenomenon and need to integrate technologies into mathematics and science teaching and learning. There are a number of successful projects for valuable integration of technologies around the world, however, these successes are often limited reaching a relatively small number of teachers and students. In this paper, we aim to offer examples of large-scale technology projects that could create a critical mass of users that could further drive innovation and sustainability for educational technology integration. We outline how GeoGebra became one of the most widely used dynamic mathematics software with a user base of more than 100 million; highlight directions of research for technology development and integration; and describe the Geomatech project that aimed to train 2500 teachers in 950 schools in Hungary. We hope that such examples, the developed technology, resources and pedagogies could contribute to further valuable integrations of technologies in mathematics and science education. peerReviewed

Multiple CLIL writers (e.g. Ball et al. 2015) have emphasised the significant role of assessment in promoting learning in CLIL classrooms, where there is a dual focus on learning content and language (Genesee and Hamayan 2016). Because of this dual focus, the assessment process in CLIL becomes more complex. Assessment in CLIL should provide insights into learner content and linguistic knowledge as well as strategies used to learn both content and language in order to identify student progress and needs. This should inform both teachers and students about how to enhance learning. Despite excellent overviews, guidelines, and practical activities in CLIL assessment (Lin 2016; Mehisto and Ting 2017; Quartapelle 2012), teachers express concerns about adopting new assessment practices, principles, and techniques and are underusing the potential to support learning (deLuca and Bellara 2013; Hill 2017a; Tsagari and Vogt 2017). peerReviewed

Teachers are expected to lead the innovative use of Information Communication and Technology (ICT) at the classroom level of context. However, research literature shows that a number of factors influence their ICT pedagogical practices. Therefore, the present study investigates the influence of school level support on teacher educators’ technology integration. A mixed method is used to collect data through three focused interviews (N = 19) and self-completion survey (N = 136). The data collected is analysed both qualitatively and quantitatively. The result shows support for the model hypothesized and suggests that the ICT pedagogical practices of the teacher educators do not predict their technology integration. Also, there was evidence that the school level context influenced teachers’ ICT competence, which is necessary for successful technology integration. peerReviewed

It is important to understand what drives the success of technology integration in educational settings, because learning in schools with technology develops the students' capacities to participate fully in the digital age. Educated students, in turn, can transform our societies through innovative scientific discoveries. Recently, the Technological Pedagogical Content Knowledge (TPACK) framework has emerged as a theoretical framework needed for understanding the teacher’s integration of digital technologies into teaching. Educational interactions, in turn, have been emphasized as a critical component of the educational practices, processes and contexts. However, these two concepts have been studied and developed rather independently. This paper reviews both educational interactions and the TPACK framework. Against this background, we outline and propose an integrated framework that combines two approaches and allows providing a better understanding of technology-based education, especially at the micro level of the classroom. peerReviewed

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia ja vertailla kolmesta peruskoulun ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista koostetun aineiston pohjalta, millaisia merkityksiä eheyttämiselle ja integroimiselle on annettu sekä millä tavalla eheytettyä ja integroitua opetusta on viime vuosikymmeninä toteutettu. Tutkimuksen avulla pyrittiin selvittämään, miten vuonna 2014 valmistuneen ja syksyllä 2016 käyttöönotetun opetussuunnitelman perusteissa esitellyt ajatukset ilmiöoppimisesta, laaja-alaisesta osaamisesta ja monialaisista oppimiskokonaisuuksista ovat todellisuudessa syntyneet. Tutkimusaineisto koostettiin olemassa olevista kirjallisista dokumenteista, valtakunnallisista opetussuunnitelmien perusteista, joita analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimusmenetelmänä käytetyn dokumenttianalyysin mukaisesti tavoitteena oli järjestelmällisesti luoda omia tulkintoja ja kuvauksia tutkittavasta aineistoista. Tutkimustuloksissa eheyttämistä käsiteltiin kolmesta erilaisesta näkökulmasta: opettajan, oppilaan ja oppisisältöjen. Tutkimuksen keskeisimpänä tuloksena oli huomata moderniksi oletettujen eheyttämisen ajatusten olleen olemassa jo vuoden 1970 peruskoulu-uudistuksesta lähtien. Tällöin kaikki eheyttämisen tavoitteet olivat kauaskantoisia ja tähtäsivät kohti integroitua opetussuunnitelmaa, kuitenkin pyrkien antamaan myös konkreettisia ehdotuksia sen suhteen, miten integroitu oppiaines tulisi järjestää. Vuoden 1994 opetussuunnitelman perusteiden kohdalla eheyttämisen tavoitteista oli vaikeaa saada selvää kokonaiskuvaa, kun sitä tapahtui lähinnä irrallisten aihekokonaisuuksien kautta. Vuoden 2014 opetussuunnitelman perusteissa eheyttämisen avulla tavoitellaan yhtenäistä perusopetuksen toimintakulttuuria, mutta sen täysimittainen toteutuminen vaatii kunta- ja koulukohtaiselta opetussuunnittelulta merkittäviä tarkennuksia. Tutkimuksen johtopäätöksissä esitellään neljä mahdollista mallia tulevaisuuden perusopetukselle opetussuunnitelmatyön näkökulmasta. Mikäli kaikille suomalaisille koululaisille riippumatta heidän sosioekonomisesta taustastaan halutaan jatkossa taata yhtä laadukas perusopetus kuin tähän asti, on tämän tutkimuksen perusteella lähdettävä kehittämään tulevaisuuden perusopetusta kohti eheytetyn opetussuunnitelman mallia. Muuttamalla etenkin paikallisen opetussuunnittelun painopistettä eheyttävään suuntaan, saadaan oppilaitoksista luotua yhteisöllisempiä paikkoja, joissa niin lapset kuin aikuisetkin voivat ja viihtyvät paremmin. Tämä vaatii kunnilta vahvaa muutosjohtamista ja henkilökunnan koulutusta sekä ennen kaikkea asenneilmaston muuttumista. Eheytetyn opetussuunnitelman seurauksena olisivat koulutoimen niukat resurssit tehokkaimmin hyödynnettävissä, ilman että perusopetuksen tulevaisuus vaarantuu.

Maisterintutkielmassani käsittelen suomen ja kotityöpalveluopintojen sisältöjen integrointia suomen ja kotityöpalvelujen opinnoissa ammatillisessa S2-opetuksessa. Tavoitteenani on selvittää, kuinka suomea ja kotityöpalveluopintoja integroidaan ja mihin sillä pyritään. Laadullinen tutkimukseni sijoittuu toisen kielen pedagogiikan tutkimuskenttään. Työni teoriatausta nojautuu erilaisiin integroidun opetuksen määritelmiin, CLIL-näkökulmiin sekä konstruktivismiin, sosiokonstruktivismiin ja joihinkin kielikäsityksiin. Aineistoni koostuu kahdesta haastattelusta ja yhdestä täydentävästä viestistä. Keräsin aineistoni teemahaastattelua käyttäen yhdeltä suomenopettajalta ja kotityöpalvelujen opettajalta. Analysoin aineistoni teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tuloksista ilmenee opettajien käsittävän integroinnin muun muassa suomen yhdistämiseksi laa- jempiin kokonaisuuksiin, opettajien väliseksi yhteistyöksi ja oppilaan tukemiseksi. Kieltä ja sisältöä integroidaan muun muassa erilaisten sisältöteemojen ja sanaston avulla. Haasteiksi mainitaan esimerkiksi ajan puute. Yksi ajankäyttöön liittyvä haaste on myös integroinnin kehittämiskohde: yhteinen suunnitteluaika. Integroinnilla pyritään muun muassa pureutumaan kulttuurisiin asioihin ja vahvistamaan kielitaitoa. Johtopäätöksenä on, että integrointi on monisyistä. Tuloksia voi hyödyntää muun muassa ammatillisesti suuntautuneen S2-pedagogiikan kehittämi- sessä.

Tutkimus sai alkunsa kiinnostuksesta uusia Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita kohtaan. Vuonna 2014 hyväksytty POPS asettui erityisesti tieto- ja viestintätekniikan opetuksen osalta vastaamaan perusopetuksessa havaittuihin puutteisiin ja ongelmiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mitä uusia sisältöjä POPS14 tuo tietotekniikan opetukseen sekä kuinka noiden sisältöjen opetus toteutuu koulujen arjessa. Tutkimuksessa tunnistettiin tyypilliset ja yleisesti käytössä olevat TVT:n opetusmenetelmät ja niitä pyrittiin kuvailemaan laadullisen tutkimuksen keinoin. Tavoitteeseen päästiin lähinnä Opetushallituksen julkaisuihin kohdistuneen kirjallisuuskatsauksen, Keski-Suomen peruskoulujen rehtoreille suunnatun kyselytutkimuksen sekä eräässä alakoulussa suoritetun havainnointitutkimuksen kautta. Tutkimuksen keskeiset löydökset liittyvät integrointiopetuksen piirteisiin, opetuskäytössä oleviin laitteisiin ja ohjelmiin sekä ohjelmoinnin opetuksen toteuttamiseen. Löydöksistä tehtyjä johtopäätöksiä ovat esimerkiksi: 1. integrointiopetuksen opettajalähtöisyys ja yleistyminen TVT-opetuksen tärkeimpänä tai joskus jopa ainoana muotona, 2. integrointiopetuksesta ja yleisestä teknologisesta kehityksestä johtuen TVT-opetuksen painottuminen mobiililaitteilla tapahtuvaksi ja 3. ohjelmointiopetuksen toteutuminen alakouluissa pääasiallisesti omana sisältönään ilman integrointia sekä painottuen valmiisiin opetusmateriaaleihin. The realisation of nationwide educational content of information technology in Central-Finland’s primary school teaching practices. The study originated from interest towards the new National core curriculum. The national curriculum from 2014 was set to answer the perceived deficiencies and problems especially in ICT primary school education. The aim of the study was to find out what new content the national curriculum brings to ICT education and how schools have realized teaching those contents. The study identified typical and common ICT teaching methods and those where then described by using qualitative research methods. The aim of the study was reached mainly by doing a literature review of National board of education publications, organizing a survey study for headmasters in Central Finland and concluding an observa-tion study in a certain elementary school. The central findings of the study were related to integration teaching, ICT teaching devices and programs as well as to the realization of teaching programming. Conclusions from these findings include: 1. integration teaching becoming the sole method for ICT teaching and the teacher centered approach of integration teaching, 2. emphasizing mobile devices in ICT teaching results from the prevalence of integration teaching method and general technological advances in recent years and 3. teaching programming in elementary schools mainly as its own content without integration, using third party teaching materials in teaching of programming.

As part of integration training in Finland, migrants are provided with Finnish or Swedish language courses. The linguistic objective is to provide migrants with the basic language skills required in daily life. To find the most suitable teaching group for learners in integration training, a placement assessment is carried out. This includes assessment of learners’ current proficiency level in the target language and study skills/experience. In this article we describe a project to develop a national test system for placement assessment (see Ohranen et al. 2015). En Finlande, des migrants adultes suivent des cours de finnois ou de suédois dans le cadre d’une formation pour l’intégration. L’objectif est de les doter des compétences langagières de base nécessaires dans la vie de tous les jours. Une évaluation est réalisée en amont afin de trouver le groupe d’enseignants le mieux adapté aux apprenants inscrits à la formation d’intégration. Elle inclut l’évaluation du niveau de compétence dans la langue cible et du niveau de qualification/d’expérience. Dans cet article, nous décrivons les objectifs d’un projet destiné à concevoir un système national pour l’évaluation de placement (voir Ohranen et al. 2015). nonPeerReviewed

Maisterintutkielmassani tarkastelen suomi toisena kielenä opetusta sitä urallaan ensi kertaa toteuttaneiden opettajien näkökulmasta. Opetus tapahtui ammattiopistossa kotoutumista tukevassa sekä opiskelu- ja työelämävalmiuksia lisäävässä koulutuksessa, joka oli suunnattu läheisessä vastaanottokeskuksessa asuneille aikuisille turvapaikanhakijoille. Kielenopetus järjestettiin pääasiassa integroituna ammatillisiin opintoihin ja sitä toteuttivat niin S2-opettaja kuin ammatinopettajatkin. Tutkimuksen tavoitteet ovat kuvata toiminnallista kielenopetusta ammatillisessa kontekstissa sekä tarkastella opettajien kielentämiä kokemuksia omassa ammatillisessa identiteetissään narratiivisten opettajuuksien kautta. Tutkimus on laadullinen ja lähestymistavaltaan etnografinen. Tutkimukseen osallistui kotoutumista tukevassa koulutuksessa toimineita ammatillisia opettajia sekä suomea toisena kielenä opettanut äidinkielen lehtori. He integroivat ammattialojen perusteita sekä kieltä niin, että kielen opetus tapahtui toiminnallisesti ja tiiviisti käyttöyhteydessään. Ammatinopettajat ja S2-opettaja työskentelivät osin samanaikaisopettajina. Aineisto koostuu etnografisesta kenttäpäiväkirjasta sekä opettajien haastatteluista. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla sekä narratiivisella analyysilla. Kielenopetuksessa korostuivat toiminnalliset oppimisympäristöt, monikulttuurisuus sekä oppijakeskeinen opetuskulttuuri. Opetus muotoutui oppijoiden tarpeisiin vastaavaksi eikä se muistuttanut juurikaan perinteistä institutionaalista luokkahuonevuorovaikutusta. Toiminnallinen kielenopetus koettiin opettajien näkökulmasta mielekkääksi, joskin myös haastavaksi. Opetuksessa löytyi myös oppijan toimijuutta vahvistavia työskentelytapoja. Kokemukset S2-opettajan ja ammatinopettajan samanaikaisopetuksesta olivat rohkaisevia. Opettajien narratiiveissa rakentuivat mm. kielitietoinen sekä kulttuurisensitiivinen opettajuus. S2-opetusta tekee yhtä useampi opettaja työssään ilman koulutusta tai aiempaa kokemusta. Opettaja voi joutua luovimaan työssään ilman taustatietoja oppijastaan. Tällaisissa tilanteissa voi hyödyntää muun muassa kielitietoista ja kulttuurisensitiivistä lähestymistapaa opetuksessaan.

Integraatio on opetusmenetelmä, jossa pyritään häivyttämään eri aineiden välisiä rajoja muodostamalla aineiden välille yhteyksiä. Integroitu opetus voidaan nähdä erityisen hyödyllisenä ammattikorkeakoulujen kontekstissa, jossa opetuksen tavoitteena on tarjota opiskelijoille työelämän tiedot ja taidot kokonaisvaltaisessa muodossa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ammattikorkeakoulun opettajien ja opiskelijoiden käsityksiä ja asenteita englannin ja ammattiaineen integraation tavoista sekä hyödyistä ja haitoista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys kartoittaa englannin kielen opetusta ammattikorkeakoulussa ja integraatiota opetusilmiönä korkeakoulutuksen kontekstissa. Tutkimus toteutettiin sekä laadullisia että määrällisiä tutkimusmenetelmiä hyödyntävänä monimuototutkimuksena. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdesta opettajien ryhmähaastattelusta, joissa haastateltiin kahta englannin kielen opettajaa ja kahta ammattiaineen opettajaa. Lisäksi ammattikorkeakoulun opiskelijoille lähetettiin sähköinen kysely, johon vastasi 51 opiskelijaa. Tutkimus toteutettiin yhden ammattikorkeakoulun sisällä. Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että englanninkieliset kurssit ja projektit, autenttiset asiakastapaukset sekä työelämän tapauksia simuloivat tilanteet olivat opettajien ja opiskelijoiden suosimia integraation tapoja. Yhteisopetus puolestaan nähtiin niin opettajien kuin opiskelijoiden toimesta haastavana toteuttaa. Integraation hyödyiksi arvioitiin parempi työelämän kielitaitojen oppiminen, kielen oppimisen konkreettisuus ja kieliopintojen tasaisempi sijoittuminen tutkinnon osaksi, kun taas haitat liittyivät vahvasti heterogeenisten opiskelijaryhmien, heikkojen kielenoppijoiden ja virallisen yleiskielen opetuksen kärsimiseen. Sekä opettajien että opiskelijoiden asenteet ilmensivät myös varautuneisuutta englannin kielen sisällyttämistä kokonaan ammattiaineen opintoihin kohtaan. Tutkimuksessa nousi esiin, että vaikka integraatio on jo osa tutkitun ammattikorkeakoulun kielen opetusta, integroitu opetus perustuu satunnaisuuteen ja yksittäisiin opetuskokeiluihin. Jatkotutkimus voisi keskittyä suunnittelemaan konkreettisia toimenpiteitä ja kurssipaketteja, joilla integraatio voidaan toteuttaa ammatillisessa kielenopetuksessa säännöllisesti ja suunnitelmallisesti.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää musiikin merkitystä ja käyttötapoja taito- ja taideaineiden opetuksessa peruskoulun luokilla 1–4. Lisäksi tehtävänä on kartoittaa minkälainen merkitys opettajankoulutuksella, työpaikan kannustuksella ja puitteilla sekä opettajan omalla kiinnostuksella on musiikin integrointimahdollisuuksiin. Työssäni käytän kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Työ koostuu teoria- ja empiirisestä tutkimusosuudesta. Teoriaosuudessa avaan integroinnin käsitettä, kerron musiikin integroinnista osana taito- ja taideaineiden opetusta, vertaan integrointia eri opetussuunnitelmien osalta ja esittelen tutkimukseeni liittyviä aikaisempia tutkimuksia. Aineistonkeruumenetelmänä käytän lomakekyselyä, jonka lähetin harkinnanvaraisella otannalla valituille 37:lle Jyväskylän yliopistosta vuosina 1984–2012 valmistuneille musiikin- ja luokanopettajalle. Kyselyyn vastasi 18 opettajaa. Kyselylomake sisälsi kymmenen kysymystä, joista osa oli avoimia ja osa strukturoituja. Tutkimustuloksissa ilmeni, että musiikki on erinomainen väline taito- ja taideaineiden integroimiseen. Musiikki motivoi, aktivoi, elävöittää, rauhoittaa, rentouttaa, tukee, edistää keskittymiskykyä ja tekee oppimisesta kokonaisvaltaisempaa. Suurin osa vastaajista piti musiikin integrointia helppona, hyödyllisenä ja mieluisana. Liikunnanopetuksessa musiikkia käytetään alkulämmittelyissä, tansseissa, voimistelussa, rytmiikassa, leikeissä ja rentoutuksissa, kun taas kuvataide- ja käsityöopetuksessa musiikkia hyödynnetään mielikuvien herättäjänä ja tunnelman luojana. Opettajakoulutuksessa integrointia oli käsitelty opetusharjoitteluissa ja kursseilla, mutta pääosin liian pintapuolisesti. Työpaikan kerrottiin suhtautuvan integrointiin joko kannustavasti tai avoimesti antaen opettajille vapaat kädet toteuttaa tai olla toteuttamatta sitä. Opettajat suhtautuvat integrointiin varsin positiivisesti. Suurimmiksi integroinnin esteiksi osoittautuivat kiire ja ajankäytön rajallisuus.

TIIVISTELMÄ Haukka, M. (2015). Erityisyyden monet merkitykset. Tutkimus erityisopettajien suhtautumisesta integraatioon ja inkluusioon osana koulunsa toimintakulttuuria. Opettajankoulutuslaitos, Jyväskylän yliopisto, Pro gradu -tutkielma, 75 s. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia erityiskoulun toimintakulttuuria inklusiivisen kasvatuksen viitekehyksessä. Tutkimuksessa selvitettiin, miten erityisopettajat suhtautuvat koulun integraatiotoimintaan sekä inkluusioon. Lisäksi pyrittiin selvittämään, minkälainen haaste hallinnollinen yhdistyminen läheisen erityiskoulun kanssa on koulun toimintakulttuurille. Tutkimus oli laadullinen haastattelututkimus. Aineisto kerättiin keväällä 2013 ja se analysoitiin aineistolähtöisesti. Tuloksia tarkasteltiin inklusiivisen kasvatuksen viitekehyksestä, kiinnittäen huomiota opettajien näkemyksiin erityisopetuksen järjestämisen eri muodoista. Tutkimuksen perusteella opettajat pitivät työyhteisössään tärkeänä monipuolista yhteistyötä. Kasvatustyön lähtökohtana he pitivät oppilaiden yksilöllistä huomiointia sekä erilaisuuden arvostamista. Inklusiivisesta viitekehyksestä tarkasteltuna voidaan kuitenkin tulkita toimintakulttuurin myös osaltaan ylläpitävän segregaatiota. Opettajat suhtautuivat integraatioon ja inkluusioon rakentavan kriittisesti. Tutkimustulosten perusteella integraation ja inkluusion käsitteet sekoittuivat ja inkluusio ymmärrettiin lähinnä sosiaalisena integraationa.

Tutkielma käsittelee erityistä tukea tarvitsevien lasten osallisuuden toteutumista päiväkotiryhmään integroituna. Kyseessä on laadullinen etnografinen tapaustutkimus, jonka tutkimuskohteena oli kaksi päiväkotiryhmään integroitua erityisen tuen lasta. Heidän yksilölliset tuen tarpeet liittyivät kielen ja CPvamman haasteisiin. Lisäksi tavoitteena oli arvioida aikuisen mahdollisuuksia tukea osallisuutta. Tutkimusaineisto koottiin havainnoimalla päiväkotiryhmän toimintaa keväällä 2014. Etnografisen lähestymistavan mukaisesti, havainnoinnin tueksi haastateltiin kaksi erityislastentarhanopettajaa, koottiin kirjallisia dokumentteja ja valokuvattiin lasten leikkejä. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin mukaisesti. Tutkimustulosten mukaan erityistä tukea tarvitsevan lapsen osallisuus ryhmään vahvistui leikin kautta. Leikki toi esiin lapsen taitoja ja vahvuuksia. Erityistä tukea tarvitsevan lapsen osallisuuden haasteet tulivat esiin sekä yhteisesti että yksilöllisesti haastavissa päiväkodin vuorovaikutustilanteissa, joissa oli vaikea ottaa huomioon kaikkia erityislasten yksilöllisiä vaikeuksia tai tuen tarpeita. Aikuinen pystyi omalla toiminnallaan lisäämään tai tukemaan näiden lasten osallisuutta. Aikuisen suora ja välitön tuki haastavissa tilanteissa mahdollistaa ja vahvistaa osallisuutta ryhmässä.

Tämän kahden tieteenalan yhteisen pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää terveystiedon- ja liikunnanopettajien käsityksiä terveystiedon ja liikunnan integraatiosta yläkoulussa. Tutkimuksessa tarkasteltiin terveystiedon ja liikunnan integrointia käytännössä sekä eriteltiin siitä saatavia hyötyjä. Lisäksi selvitettiin terveystiedon ja liikunnan integraation haasteita ja sitä, millaiset tekijät voisivat edesauttaa integraation yleistymisessä. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietämystä terveystiedon ja liikunnan integraation mahdollisuuksista sekä antaa opettajille ja muille opetuksen suunnittelijoille vinkkejä integraation toteuttamiseen. Tutkimusaineisto koostui kahdeksasta yläkoulun terveystiedon- ja liikunnanopettajan puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka toteutettiin marraskuun 2014 ja tammikuun 2015 välisenä aikana. Litteroitua aineistoa kertyi yhteensä 120 sivua (fontti Times New Roman, fonttikoko 12, riviväli 1). Aineiston analyysimenetelminä käytettiin laadullista sisällönanalyysia sekä kvantifiointia. Opettajat ymmärsivät terveystiedon ja liikunnan integraation tarkoittavan terveystiedon sisältöjen yhdistämistä liikuntaan ja liikkumisen lisäämistä terveystiedon oppitunneille. Yleisimpiä integroituja sisältöjä olivat fyysinen toimintakyky, ravitsemus, tunteet ja sosiaalinen toimintakyky. Terveystiedon ja liikunnan integraatio oli pääosin suunnittelematonta, ja sitä tapahtui useimmiten tanssi- ja ilmaisuliikunnan, valinnaiskurssien sekä voima- ja kestävyysharjoittelun yhteydessä. Terveystiedon ja liikunnan integroiminen koettiin luontevaksi osaksi opetustyötä, ja käytetyimpiä integrointimenetelmiä olivat opettajan ja oppilaiden yhteinen keskustelu, taukoliikunta terveystiedon oppitunneilla sekä terveystiedon sisältöjen yhdistäminen liikkumiseen eri tavoin. Oppilaan suurimpana hyötynä nähtiin tehokkaampi oppiminen, joka on integraation myötä kokonaisvaltaisempaa, oppilaskeskeisempää ja eriyttävämpää. Integraation ajateltiin jäsentävän myös opettajan työtä, ja lisäävän työn merkitykselliseksi ja virikkeelliseksi kokemista. Kouluissa vallitsevan oppiainejakoisuuden perinteen koettiin olevan terveystiedon ja liikunnan integraation suurin este. Oppiaineiden integraatio herätti opettajissa epävarmuutta omasta osaamisestaan sekä integraation hyödyistä, ja koulutyön tiukat aikataulut vaikeuttivat integroimista. Terveystiedon ja liikunnan integraation yleistymiseen voisi vaikuttaa opettajien perus- ja täydennyskoulutuksella sekä muuttamalla koulun toimintakulttuuria integraatiomyönteisemmäksi. Uusi valtakunnallinen opetussuunnitelma velvoittaa koulut pohtimaan integraatiomahdollisuuksia, ja oppiaineiden integraation konkretisoiminen kunta- ja koulukohtaisiin opetussuunnitelmiin olisi tärkeää. Koulujen tulisi tarjota aikaa eri oppiaineiden opettajien yhteissuunnittelulle, jonka seurauksena voisi syntyä opettajien toivomaa materiaalia terveystiedon ja liikunnan integraation tueksi. The purpose of this double master’s thesis study was to examine what kind of conceptions health and physical education teachers have about integration of health education and physical education in upper comprehensive school. The study analyzed how teachers define integration of health education and PE, and what are the benefits of subject integration. Moreover, the study specified possible challenges regarding integration of health education and PE. Also factors that could help integration become more common were researched. The aim of the study was to increase knowledge of possibilities concerning integration of health education and physical education as well as offer some advice to teachers and others planning education and implementing integration. The data consisted of eight health and physical education teachers’ semi-structured thematic interviews that were conducted between November 2014 and January 2015. After transcribing the data there were 120 pages of text (font Times New Roman, font size 12, line spacing 1). The data was analyzed following qualitative content analysis and quantification. Teachers understood that integrating health education and PE is combining health education contents to PE and bringing more physical activity to health education lessons. The most integrated contents were physical competence, nutrition, emotions and social competence. Integration of health education and PE was mainly unplanned, and it happened most often during dance classes, optional courses and weight and endurance training. Integrating health education and PE was seen as a natural part of teacher’s job. The most used integration methods were conversation between teacher and pupils, adding physical activity to health education class and associating health contents with physical education tasks. More effective learning was seen as the integration’s most important benefit for pupils. Learning in integrated unit was thought as more holistic, student-centered and suitable for pupils with different needs. Teachers mentioned that integration also organizes their work and makes it feel more meaningful and interesting. The biggest challenge for integration of health education and PE was told to be subject-based school culture. Among teachers integration aroused uncertainty about their proficiency and gains of integration. Tight schedules in schools made integration difficult to happen. The factors that could affect integration become more common could be teachers’ basic education and in-service training and more integration favorable school culture. New national curriculum obligates schools to think about possibilities of subject integration. Concretizing subject integration on school- and municipality-spesific curriculums would be important. Schools should provide time for teachers of different subjects to plan integration together. That could deliver desired material to support integration of health education and PE.

Selvitin pro gradu -tutkielmassani maatalousoppilaitoksen opiskelijoiden käsityksiä äidinkielestä ammattikoulussa, miten tärkeänä sitä pidetään tulevaa ammattia ajatellen ja millaiseksi opetus mielletään. Lisäksi tarkastelin myös, millaisina opiskelijat kokevat omat taitonsa äidinkielen eri osa-alueilla. Aihe on ajankohtainen, sillä toisen asteen ammatilliset oppilaitokset työllistävät koko ajan enemmän myös äidinkielen opettajia. Tutkimukseni aihe on tärkeä, koska ammatillisen puolen äidinkielenopetus on monelle vieras kenttä opetusmaailmassa, mutta samalla se on merkittävä osa jokaista koulutusalaa. Tutkimukseni pohjautuu kielitaitoon työelämässä, koska tässä näkemyksessä kielenkäytössä on kyse kielen toimivuudesta, siitä, että viesti saavuttaa vastaanottajan halutulla tavalla. Viestinnällä tarkoitetaan sekä suullista että kirjallista viestintää. Tarkastelin tutkimuksessani myös integrointia, sillä se on ammatillisen koulutuksen opetuksen opetusmenetelmistä tärkeimmässä roolissa tällä hetkellä. Aineistonani käytin kuuden maatalousoppilaitoksen opiskelijan haastatteluita, sekä kyselylomaketta, joihin vastasi nimettömänä 30 sekä ensimmäisen että toisen vuoden opiskelijaa äidinkielen oppitunneilla. Tutkimukseni on tapaustutkimus, sillä kaikki oppilaitoksessa sillä hetkellä läsnä olleet opiskelijat osallistuivat siihen. Analyysini perustui aineistolähtöisyyteen: jaottelin haastatteluista ja kyselylomakkeista nousseita teemoja omiksi ryhmikseen. Tutkimukseni analyysi oli siis sisällönanalyysia. Opiskelijoiden taitoja määrittelin kategorioihin riittävät, riittämättömät ja liian hyvät taidot (Anne Sjöberg 2004). Tutkimustuloksista kävi ilmi, että maatalousoppilaitoksen opiskelijoilla oli positiivinen suhtautuminen ammatilliseen äidinkieleen. Heitä motivoi suuresti, että opinnot oli integroitu heidän tulevaan ammattiinsa edes vähäisesti tehtävien muodossa. Näin nähtiin äidinkielen merkitys ammatin kannalta, ja sitä pidettiin tärkeänä oppiaineena. Aineistoa tarkastelemalla selvisi, että äidinkielellä on tärkeä osa myös ammatillista koulutusta, kun opetus vain toteutetaan oikein. Taitojaan opiskelijat pitivät suurimmilta osilta riittävinä työ- ja arkielämää ajatellen: he siis kokivat selviytyvänsä työelämän tilanteista, joissa vaaditaan erilaisia äidinkielen taitoja. Tämä tieto on oleellinen pohdittaessa ammatillisen koulutuksen äidinkielen oppiaineen sisältöjä. Tutkimustulokseni ovat tärkeitä pohdittaessa opettajankoulutusta: myös äidinkielen opettajilta vaaditaan monipuolisia taitoja ja kykyjä mukautua erilaisiin opetustilanteisiin. Aiheesta olisi tärkeää tehdä myös jatkotutkimuksia, esim. muilta ammatillisen koulutuksen tutkintolinjoilta.

Pollari, Anni. AAC:N KÄYTTÖ OPETUS- JA OHJAUSTILANTEISSA. Laadullinen tapaustutkimus AAC:n käytöstä integroidussa päiväkotiryhmässä. Kasvatustieteen pro gradu –työ. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitos, 2011. 75 sivua. Julkaisematon. TIIVISTELMÄ Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, jonka tarkoituksena oli selvittää, miten AAC:tä käytetään päiväkodin integroidun ryhmän opetus- ja ohjaustilanteissa. Aineisto koostui yhdeksästä videoidusta tuokiosta, joihin kuului kolme aamu- ja päiväpiiriä, kaksi yksilötuokioita ja yksi pienryhmätuokio. Se analysoitiin sisällönanalyysiä käyttäen. Havainnoidussa aineistossa oli mukana jyväskyläläisen päiväkodin integroidun ryhmän erityislastentarhanopettaja, sekä 10 ryhmän 3-5 - vuotiasta lasta, joista osa oli kielellistä tukea tarvitsevia lapsia ja osa tukilapsia. AAC- menetelmistä ryhmässä käytettiin tukiviittomia, sekä kuva- ja esinekommunikaatiota. Tulosten mukaan opetus- ja ohjaustilanteet voivat tarjota monia mahdollisuuksia AAC:n käytölle. AAC:tä esiintyi tilanteissa viidessä erilaisessa tarkoituksessa: Tutkimus vahvisti osittain aiempien suomalaisten tutkimusten tuloksia AAC:n käytöstä strukturoinnissa, toiminnanohjauksessa ja opetustarkoituksessa ja toi niihin myös uutta näkökulmaa. Lisäksi tutkimus tuotti uusia tuloksia AAC:n kommunikatiivisesta käytöstä ryhmässä, sekä AAC:n esiintymisestä yhteisissä tavoissa ja rutiineissa. Tuloksista käy ilmi, että AAC:n käyttöön ryhmän yhteisen kommunikoinnin muotona on vielä matkaa. Erityislastentarhanopettaja käytti huomattavasti enemmän AAC:tä kuin ryhmän lapset. Lapsille AAC tuki enemmänkin viestin vastaanottamista, kuin itseilmaisua. Tulosten mukaan erityislastentarhanopettaja voi toiminnallaan vahvistaa lasten passiivista roolia AAC:n käytössä, mutta toisaalta opetus- ja ohjaustilanteet voivat myös mahdollistaa AAC:n käyttöä aidossa vastavuoroisessa kommunikoinnissa. Jotta yhteiseen kommunikointiin päästäisiin, kaikkia ryhmän lapsia tulisi tukea ja ohjata enemmän aktiiviseen AAC:n käyttöön. Tutkimus rajautui koskemaan opetus- ja ohjaustilanteita. Tulevaisuudessa tarvittaisiin lisää tietoa siitä, miten AAC esiintyy muissa päiväkodin konteksteissa. Käytetäänkö ja opetetaanko AAC:tä aidoissa vuorovaikutustilanteissa, ja missä määrin AAC:n käyttö on mahdollisesti tiettyihin tilanteisiin sidottua, tai eräänlaista rutiininomaista kaavamaista toimintaa? Yhteisen kommunikoinnin näkökulmasta erityisen tärkeää olisi tutkia etenkin AAC:n käyttöä ja opetusta lasten keskinäisessä vuorovaikutuksessa vapaammissa tilanteissa.

Henry Leppäaho selvitti tutkimuksessaan, kuinka oppilaiden ongelmanratkaisutaitoa voidaan kehittää peruskoulussa. Pelkästään ongelmanratkaisustrategioiden opettaminen auttaa vain vähän itse ongelmanratkaisukykyä. Strategioiden opettaminen on kuitenkin hyödyllistä, koska oppilaat tarvitsevat keinoja ja malleja ongelmatehtävien ratkaisemiseen. Tällä tavoin myös voidaan vähentää oppilaiden epävarmuutta ja parantaa heidän asennettaan matemaattista ongelmanratkaisua kohtaan.Leppäaho loi oppimisympäristön, jonka hän toteutti koulussa ongelmanratkaisukurssina. Se sisälsi tuntisuunnitelmat, tehtävät ja materiaalin, joiden avulla ongelmanratkaisun opetus integroitiin matematiikkaan, äidinkieleen ja kirjallisuuteen, käsityöhön, kuvataiteeseen sekä ympäristö- ja luonnontieteeseen.Opetuksessa keskeisenä tavoitteena oli opettaa tutkimusta varten kehitetty ongelmanratkaisustrategia, ratkaisukarttamenetelmä, oppilaille työkaluksi ongelmatehtävien ratkaisuun. Menetelmän tarkoituksena on, että oppilas oppisi kokoamaan ja kirjoittamaan ongelmatehtävästä muistiinpanot, joiden avulla tehtävä on mahdollista ratkaista.Oppimisympäristö osoittautui tuloksekkaaksi. Koeryhmänä toimi yksi kuudes luokka. Kontrolliryhmänä toimivat kaksi saman koulun rinnakkaista kuudetta luokaa. Molemmat ryhmät suorittivat alku- ja loppukokeen. Kokeiden välissä koeryhmä osallistui Leppäahon opetuksessa 30 oppituntia sisältäneelle matemaattiselle ongelmanratkaisukurssille. Alkukokeessa koeryhmä menestyi vajaan pisteen verran heikommin kuin kontrolliryhmä. Loppukokeessa koeryhmän kokonaistulos oli reilut 8 pistettä (25,3 %) parempi kuin kontrolliryhmän tulos. Tilastollisesti ryhmien välinen ero oli loppukokeessa erittäin merkitsevä. This thesis describes the teaching of mathematical problem solving by means of a designed problem solving course in the Finnish comprehensive school. The intention was to create a learning environment through the course that develops pupils’ mathematical problem solving skills. The study uses design research as the directive research method. The data were collected by assessing the teaching intervention, interviewing pupils and through quasi-experimental design. Conclusions were drawn on the basis of triangulation of the qualitative and quantitative results. The experimental group consisted of 17 pupils and the control group of 35. They used a similar textbook on which the designed course was based. Both groups took part in a pre- and post-test and delayed test. The main research results, which are iterative and are capable of being further developed, were: 1) The design procedure of a viable problem solving course itself for use in grade 6. The teaching of the problem solving skill was possible by integrating thirty lessons, including mathematics, mother tongue, natural sciences, art and crafts. 2) A concrete outcome of the design process was created and published as a textbook, which is now available to teachers. 3) According to the empirical results the created learning environment was productive. In the pre-test the groups were equally good, but in the post-test the experimental group was statistically better than the control group. There is no statistically significant difference between the groups in the delayed test administered 18 months after the post-test, although the experimental group’s result was still 14.7% better. According to the interviews the motivation of the experimental group improved during the problem solving course.

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed