Search

Artikkelissa tarkastellaan Inrikes Tidningarissa julkaistuja raportteja Pehr Adrian Gaddin (1727–1797) matkoista Suomessa vuosina 1763–1765. Tekstit sekä rikastavat käsitystä Gaddin toiminnasta istutuspäällikkönä että antavat esimerkin mahdollisesta julkisuuden käytöstä vapaudenajan lopun Ruotsissa.

nonPeerReviewed

Artikkeli käsittelee ennen muuta huonon hallinnon ja korruption määrittelyä ja tunnistamista Ruotsin valtakunnan itäisen osan tärkeimmässä kaupungissa Turussa 1620–1630-luvulla. Tarkastelu keskittyy ennen muuta kauppias, pormestari, linnankreivi ja alikäskynhaltija Erik Antinpoika Knapeen (n. 1580–1634) ja hänen toimintansa aiheuttamiin reaktioihin kaupunkiyhteisössä. Korruption yleinen määritelmä lähtee tavallisimmin siitä, että kyse on julkisen vallan tai luottamuksen enemmän tai vähemmän vakavasta väärinkäytöstä. Korruptiota on myös esimerkiksi lahjusten vastaanottaminen ja tarjoaminen sekä julkisten varojen tuhlailu tai kavaltaminen. Huonon hallinnon tunnusmerkistöön puolestaan liittyy monenlaisia velvollisuuksien ja tehtävien laiminlyöntejä sekä muun muassa luottamuksellisen tiedon sopimaton hyödyntäminen ja suosikkijärjestelmän ylläpito. Erik Antinpoika Knape mahdollistaa aikakauden vielä muotoutumassa olleiden toimintatapojen analyysin ja sen, kuinka asioita ylipäätään saatettiin viranomaisten tietoon, kuinka ongelmia selvitettiin ja millaisin tuloksin. Samalla pohditaan toimintatapojen muutoksia (tai vastaavasti pysyvyyksiä) pidemmälläkin aikavälillä. Erik Antinpoika Knapen toiminnan analyysi paljastaa 1600-luvun ensimmäisten vuosikymmenten viranhoidon ongelmakohtia ja tilanteita, joissa liikuttiin huonon hallinnon ja jopa korruptionkin harmaalla alueella. Silti hänen jo monista titteleistäkin suoraan näkyvä tehtäväkentän laajuus viittovat siihen, ettei aikakaudella ollut ylitarjontaa kruunun tehtävien hoitoon soveltuvista henkilöistä. Knapen kuoleman jälkeen tilanne alkoi väistämättä muuttua, kun lääninhallinnon uudelleenjärjestelyjen, entisestään tehostuneen valtiollisen veronkannon ja koulutusjärjestelmän kehityksen myötä pystyttiin rekrytoimaan entistä enemmän myös muodollista koulutusta saaneita miehiä hoitamaan viranomaistehtäviä. Silti vanhat käytänteet tuskin poistuivat, mutta monista ongelmista voitiin nyttemmin saada aiempaa paremmin selkoa.

Artikkeli käsittelee ennen muuta huonon hallinnon ja korruption määrittelyä ja tunnistamista Ruotsin valtakunnan itäisen osan tärkeimmässä kaupungissa Turussa 1620–1630-luvulla. Tarkastelu keskittyy ennen muuta kauppias, pormestari, linnankreivi ja alikäskynhaltija Erik Antinpoika Knapeen (n. 1580–1634) ja hänen toimintansa aiheuttamiin reaktioihin kaupunkiyhteisössä. Korruption yleinen määritelmä lähtee tavallisimmin siitä, että kyse on julkisen vallan tai luottamuksen enemmän tai vähemmän vakavasta väärinkäytöstä. Korruptiota on myös esimerkiksi lahjusten vastaanottaminen ja tarjoaminen sekä julkisten varojen tuhlailu tai kavaltaminen. Huonon hallinnon tunnusmerkistöön puolestaan liittyy monenlaisia velvollisuuksien ja tehtävien laiminlyöntejä sekä muun muassa luottamuksellisen tiedon sopimaton hyödyntäminen ja suosikkijärjestelmän ylläpito. Erik Antinpoika Knape mahdollistaa aikakauden vielä muotoutumassa olleiden toimintatapojen analyysin ja sen, kuinka asioita ylipäätään saatettiin viranomaisten tietoon, kuinka ongelmia selvitettiin ja millaisin tuloksin. Samalla pohditaan toimintatapojen muutoksia (tai vastaavasti pysyvyyksiä) pidemmälläkin aikavälillä. Erik Antinpoika Knapen toiminnan analyysi paljastaa 1600-luvun ensimmäisten vuosikymmenten viranhoidon ongelmakohtia ja tilanteita, joissa liikuttiin huonon hallinnon ja jopa korruptionkin harmaalla alueella. Silti hänen jo monista titteleistäkin suoraan näkyvä tehtäväkentän laajuus viittovat siihen, ettei aikakaudella ollut ylitarjontaa kruunun tehtävien hoitoon soveltuvista henkilöistä. Knapen kuoleman jälkeen tilanne alkoi väistämättä muuttua, kun lääninhallinnon uudelleenjärjestelyjen, entisestään tehostuneen valtiollisen veronkannon ja koulutusjärjestelmän kehityksen myötä pystyttiin rekrytoimaan entistä enemmän myös muodollista koulutusta saaneita miehiä hoitamaan viranomaistehtäviä. Silti vanhat käytänteet tuskin poistuivat, mutta monista ongelmista voitiin nyttemmin saada aiempaa paremmin selkoa.

Liikuntapsykologia kehittyi, laajentui ja ammattimaistui voimakkaasti työurani aikana. Urheilupsykologian lisäksi keskeiseksi nousi terveytensä kannalta vähän liikkuvien arviointi. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

peerReviewed

nonPeerReviewed

peerReviewed

The article analyses some aspects of writing in Prince Sigismund Vasa’s (1566-1632) education in the latter half of sixteenth-century Sweden. The focus is on the rare, hand-written material of his youth, which reflects the educational ideals, practices and strategies in the inter-confessional Jagiellon–Vasa family and at their court(s) in the context of a complex political situation. One example is young Sigismund’s salutation to the Pope included in her mother’s, Catherine Jagiellon’s (1526-1583), letter. In addition, two letters held at the Riksarkivet (Swedish National Archives), Stockholm, categorized as “royal autographs” are explored and transcribed for the first time. peerReviewed

nonPeerReviewed

Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva on sukututkijoille tuttu henkilö niin tutkimustensa ja matrikkeliteostens kuin tutkimusaineistojen saavutettavuuden eteen tehdyn elämäntyönsä ansioista. Suomen Sukututkimusseuran kunniajäsen Nuotevan ura on kulkenut vankeinhoidon historiasta ulkoasianhallintoon sekä järjesteötehtävistä ja tiedetoimittamisen kautta kirjasto- ja arkistoalalle. Genoksen toimitus tapasi kesäkuussa 2022 eläkkeelle jäävän Nuortevan Kansallisarkistossa ja tutustui pääjohtajan opastuksella myös esillä olevaan Suomenlinna-näyttelyyn. nonPeerReviewed

peerReviewed

nonPeerReviewed

The British journalist and author, Frederic Whyte, reminisced fondly about his childhood trips to County Tipperary, presenting an idealistic image of Mary Frances Power Lalor, one of the most active of Irish landowners during the later Victorian period. peerReviewed

Lea Pulkkinen, born in Finland in 1939, is Emerita Professor of Psychology at the University of Jyväskylä (Finland). She is best known for creating the ongoing Jyväskylä Longitudinal Study of Personality and Social Development (JLSPSD). The study was specifically intended to test the hypothesis that the human brain allows for more variation in behavior than the simple ‘fight or flight’ response observed in animal studies of aggression. She further hypothesized that humans’ capacity for cognitive control over emotional behavior was the key factor involved in controlling aggressive behavior. These hypotheses led her to devise an impulse control model to depict behavioral alternatives, which she tested with teacher and peer ratings of aggressive and nonaggressive behaviors. Forty years later, the JLSPSD revealed the long-term significance of self-regulation for socio-emotional behavior. Results from the study showed that aggressive behavior during childhood tends to be associated with other types of under-controlled behavior during adulthood. On the other hand, ‘constructive’ behavior in childhood tends to lead to positive social relations, mental health, and successful integration in the work force. nonPeerReviewed

Sven Johan Östring hoiti Vanhassa Suomessa sijainneen Savonlinnan tuomiokunnan kihlakunnantuomarin virkaa reilun vuosikymmen ajan keväästä 1747 kesään 1760. Kihlakunnantuomarin ja tuomiokunnan rahvaan välit kärjistyivät 1750-luvun lopulla talonpoikien valittaessa toistuvasti tuomari Östringin väärinkäytöksistä. Talonpoikien mukaan kihlakunnantuomari Östring oli heidän vihamiehensä. Artikkelissa kysytään, miten virkavirhevalitusprosessit etenivät ja mitkä syyt johtivat lopulta kihlakunnantuomarin viraltapanoon. Kihlakunnantuomari Östringin väärinkäytökset olivat luonteeltaan pääasiassa taloudellisia. Valituksissa korostui kuitenkin taloudellisia menetyksiä vahvemmin talonpoikien näkemys oikeudenmukaisuudesta, jota väärinkäytökset loukkasivat. Käräjiltä poissaoloja koskeneet epäoikeudenmukaiset sakotukset tai päivätöiden edellyttäminen vaaditut maksunsa jo suorittaneilta torppareilta olivat vastoin talonpoikien näkemystä eettisestä oikeudenmukaisuudesta. Valitustematiikan kärjistyminen korruptiosyytteiksi, valitusaiheiden toistuvuus ja lopulta käytännön muutokset valitusten edistämisessä johtivat kihlakunnantuomari Östringin viraltapanoon yli neljä vuotta kestäneen tapahtumaketjun päätteeksi. Kihlakunnantuomari Östringin toiminnan ei voida nähdä muuttuneen siinä määrin, että se selittäisi viraltapanon ajankohtaa kesällä 1760. Sen sijaan muutos valituskäytänteessä oli keskeinen lopputulosta selittävä tekijä. Artikkelin mikrohistoriallinen lähestymistapa peilaa kihlakunnantuomari Östringin väärinkäytösten kautta laajasti oikeuslaitoksen toimintaa, talonpoikien valitusmahdollisuuksia ja tuomarinviran hoitoa 1700-luvun puolivälin Vanhassa Suomessa., Sven Johan Östring was the district court judge of Savonlinna jurisdiction from spring 1747 to summer 1760. The interaction between the peasants and judge Östring came to a head in the latter half of the 1750s while the peasants were repeatedly complaining against different kinds of malpractices that judge Östring committed. Rhetorically, according to the peasants, judge Östring was their enemy (in Swedish “owän”). In this article I will study how the processes against Östring’s misconducts proceed and which were the decisive reasons behind the district court judge Östring’s removal from his office. Although judge Östring’s misconducts were mainly economical by nature, instead of economic losses the complaints emphasised the peasants’ sense of justice, which was violated by judge Östring. The strengthening of the rhetoric in the complaints (e.g. references to corruption), the recurrence of appealing and finally practical changes in promoting appeals led eventually after four years’ process to judge Östring’s dismissal. While focusing on district court judge Östring’s misconducts, the micro historical approach will reflect from different perspectives the judicial system, the peasants’ possibilities to influence and the officials’ malpractices in Old Finland in the latter half of the 18th century.

Professori Kustaa H. J. Vilkuna on koonnut neliosaiseksi julkaisuksi Ruotsin valtakunnan, vanhan Suomen ja Viron kaupungeissa sekä Pietarin ruotsalaisessa ja suomalaisessa seurakunnassa vaikuttaneiden hiusalan ammattilaisten ammatilliset elämäkerrat. Ammatilliset elämäkerrat kuvaavat peruukintekijöiden, kisällien, oppipoikien ja kampaajien sekä heidän vaimojensa ja leskiensä elämänvaiheita, perhesuhteita, uran kehitystä, kouluttautumista, verstaita, taloudellista menestystä, asiakkaita, varallisuutta, liikkumista ja asuinpaikkojen muutoksia. Ne perustuvat laajaan lähdeaineistoon. peerReviewed

Arno Tuurna (1894–1976, until 1935 Arno Thuneberg) was a key influencer of Karelian political and cultural life from the 1930s until the 1970s. The text focuses on Tuurna’s activities after the Second World War, when he was involved in key positions in Parliament, the Helsinki municipal administration and numerous organisations to do with ceded Karelia. From these positions he tirelessly emphasised the importance of working for the cause of Kareliness in general, and the importance of cherishing the memory of Vyborg in particular. peerReviewed

The present article is about the use of biographic methods and oral history, and its contribution to developing processes of critical reflection and reflexivity. It is based on a set of oral data collected from Portuguese social workers who played an active role in the revolutionary phase during the transition from dictatorship to democracy in Portugal (following the 25th April 1974 military coup). The article explores how the use of biographic methods (integrated within a historical methodological framework), other than simply producing accounts of past experiences, allowed interviewees to re-capture, re-interpret and re-signify their own experiences in the light of changing professional paradigms and socio-political arrangements. It will demonstrate how resorting to oral history methods can contribute to produce critical self-reflective accounts, allowing intra-professional tensions, self-expectations, beliefs and disenchantment, as well as professional identification and deidentification to surface. Three examples will be presented that reveal how favouring an approach based on oral history, biographic methods and narrative analysis allows perceiving individual dispositions, its construction and the influence they have on the subjects’ relation with the canons of professional practice, while showing the ambiguities around professional representations and identification.

Vuonna 2020 ilmestyi politiikan toimittajien kirjoittamana kaksi kirjaa perussuomalaisten näkyvimmistä toimijoista, puheenjohtaja Jussi Halla-ahosta ja europarlamentaarikko Laura Huhtasaaresta. Kummastakaan ei aiemmin ole laajempaa esitystä kirjoitettu, joten ne ovat sikäli tervetulleita. Kummastakin teoksesta jää silti lukijalle hieman hajanainen kuva. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Professori Emerita Anneli Eteläpelto, olet tenhyt pitkän sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla merkittävän uran tutkijana. Kerrotko lyhyesti työhistoriastasi sekä siitä, miten sinusta alkujaan tuli tutkija? nonPeerReviewed

Pro gradu -tutkielmani käsittelee Karl Hjalmar Schreckiä (1857–1921) osana ympäröivää yhteiskuntaansa. Tutkimuksessani käytän Karl Hjalmar Schreckiä historiallisena prismana, jonka avulla tarkastelen 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun yhteiskunnallisia muutoksia ja kuinka ne vaikuttivat yksilöön. Tarkastelen myös Karl Hjalmar Schreckin taustaa luodakseni laajamittaisen kokonaiskuvan hänen elämästään luomalla esimerkiksi kuvaa hänen sisarussuhteistaan ja erityisesti suhteestaan hänen kahteen veljeensä, Georg ja Theodor Schreckiin. Tutkimukseni kantavana teemana on muutos. Suuret yhteiskunnalliset muutokset, kuten suomalaisuusliikkeen hajaantuminen, työväenliikkeen nousu ja järjestäytyminen ja Venäjä-suhteiden muutos sortokausien myötä olivat merkittäviä tekijöitä, jotka vaikuttivat yksilöidenkin käsitysmaailmoihin. Näitä muutoksia tarkastelen tässä tutkimuksessani Karl Hjalmar Schreckin henkilökohtaisen kokemusmaailman kautta. Toisaalta hänen elämäänsä mahtui myös muutoksia, jotka suurelta näkökulmalta olivat pienempiä, mutta eivät vailla merkitystä. Esimerkiksi kunnallishallinnon muutos Tampereella oli huomattavaa 1800–1900-lukujen vaihteessa, kun kaupunki kasvoi ja sen myötä vaati kehittyneempää kunnallishallintoa. Valtakunnallisen politiikan virtaukset olivat voimakkaita myös kunnallisessa politiikassa, ja tätäkin näkökulmaa tuon tutkimuksessani esiin. Pro gradu -työni keskeinen tarkastelukohde on ihmisten väliset suhteet. Muuttuneet poliittiset suhdanteet muuttivat ryhmien välisiä suhteita, joissa Karl Hjalmar Schreck oli monessa eri roolissa. Toisaalta hänen asemaansa ohjasivat hänen sitoutuneisuutensa eri ryhmittymiin, mutta toisaalta hänen asemaansa vaikutti myös hänen virkauransa. Nopeasti muuttuneet poliittiset suhdanteet pakottivat muuttamaan strategioita ja taktiikoita, mikä näkyi Karl Hjalmar Schreckin elämässä monessa eri tilanteessa eri ryhmittymien muuttaessa luonnettaan ja toimintamallejaan. Karl Hjalmar Schreckin sekä yksilönä että edustamiensa ryhmittymien jäsenenä oli reagoitava muutoksiin. Pääasiassa tarkastelen erilaisia muutoksia yksittäisten tapahtumasarjojen kautta pyrkien laajentamaan näiden tarjoamia näkökulmia käsittämään vallitsevia olosuhteita ja tilanteita laajemmin. Työni ensimmäinen ja viimeinen käsittelyluku tarjoavat kokonaiskuvaa Karl Hjalmar Schreckin elämästä, kun taas työni toinen ja kolmas käsittelyluku tarjoavat näkökulman tapahtumasarjoihin, jotka ajallisesti katsottuna olivat suhteellisen lyhytkestoisia. Nämä lyhytkestoisemmat tapahtumat kuitenkin tarjoavat näkökulmia suurempiin yhteiskunnallisiin tapahtumiin ja ajatusmalleihin, joita olen pyrkinyt tuomaan esille kyseisiä tapahtumakulkuja käsitellessäni. Tässä suhteessa olen pyrkinyt lähestymään tutkimuskohdettani myös mikrohistoriallisin menetelmin, joiden kautta olen keskittynyt erityistapauksiin nostaakseni sieltä esiin laajempia malleja edustavia ilmiöitä. Tutkimukseni punainen lanka on reagoiminen modernisaatioon. Voimistuneet kansanliikkeet, poliittinen monimuotoistuminen ja yleinen yhteiskunnallinen muutos vaativat reagointia. Näitä reagointimalleja tarkastelen Karl Hjalmar Schreckin näkökulmasta. Yksilön täysivaltaisen toimijuuden tarkastelu muuttuvassa yhteiskunnassa on tutkimukseni kannalta keskeistä. Varhaisessa vaiheessa esiintynyt muutosten hyväksyminen ja niihin totuttautuminen johti Karl Hjalmar Schreckin kohdalla lopulta näiden muutosten ainakin osittaiseen torjumiseen ja pyrkimykseen palata takaisin kohti sitä maailmaa, joka edusti yhä vanhaa totuttua. Kääntyminen Venäjän puoleen 1910-luvulla ja lopulta maaseutuun kytketty elämäntapa heijastuivat Karl Hjalmar Schreckin elämässä vahvana siinä vaiheessa, kun muista yhteiskunnan osa-alueista tuli pirstaleisempia. Karl Hjalmar Schreckillä oli elämänsä aikana kaikki potentiaali nousta yhteiskunnassa korkeaan asemaan. Hänellä oli vahva sukuverkko taustallaan, jonka piirissä esimerkiksi sisarukset tukivat vahvasti toisiaan. Kuitenkin hän edusti vanhaa maailmaa, kun uusi yhteiskunta oli muodostumassa ja kiihdyttämässä vahvasti hänen ohitseen. Karl Hjalmarin ympärillä vilahti eri aikoina aikansa merkkihenkilöitä, mutta hän ei koskaan noussut historian suurmieheksi. Tutkimukseni tarkoitus on valaista tätä historian unohtamaa henkilöä, joka oli useissa vaiheissa aivan vallan liepeillä.

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Brittiläisen historiantutkija Hallie Rubenholdin suomennettu tietokirja, monielämäkerta Viiltäjä-Jackiksi nimetyn sarjamurhaajan viidestä uhrista tarjoaa uudenlaisen aikaikkunan 1880-luvun Lontoon kaduille ja viiden murhatun naisen elämäntarinoihin. Keitä naiset olivat – mitä lopulta tiedämme heistä ja kuinka totta tapausta koskevat, yleisinä pidetyt tosiasiat itse asiassa ovat olleet? Miksi naisten elämänvaiheista on tärkeää kirjoittaa yhä edelleen – yli sata kolmekymmentä vuotta tapahtumien jälkeenkin? nonPeerReviewed

Sodan jälkeen liittoutuneiden vangeiksi jääneet natsijohtajat kiinnostivat suuren yleisön ohella psyyken asiantuntijoita, jotka pyrkivät selvittämään pahuuden olemusta. Teos kertoo mielenkiintoisen ja dramaattisen tarinan korkea-arvoisia natseja tutkineesta psykiatrista, joka ei lopulta ollutkaan niin erilainen kuin tutkimuksensa kohteet. nonPeerReviewed

Nils Nordenskiöld (1792–1866) syntyi Mäntsälän Frugårdin (Alikartano) kartanossa perheeseen ja sukuun, jolle oli ominaista uteliaisuus ja tiedonhalu sekä aimo annos seikkailumieltä. Vaikka suvun miesten perinteinen ammatti 1700-luvun alkupuolelta lähtien oli linnoitusupseeri, oli lähes kaikilla heillä suuri kiinnostus ja intohimo kemiaa, mineralogiaa sekä ylipäänsä luonnontieteitä kohtaan. Nordenskiöld, ”Suomen mineralogian isä”, ei ollut tässä poikkeus. Hän teki vuodesta 1824 alkaen pitkän uran Suomen vuorilaitoksen johtajana pääpyrkimyksenään lopettaa Suomen riippuvuus malmintuonnista Ruotsista. Artikkeli kuvaa hänen nuoruusvuosiensa kouluttautumista vuoritieteeseen ja hänen varhaisten tiedesuhteidensa syntyä.

Kirja-arvio teoksesta Kerrigan, Michael: Hitler - Tie diktaattoriksi [Hitler - The Man Behind the Monster]. Minerva, 2018. 224 sivua. ISBN 9789523126091. nonPeerReviewed

Vuosi 1917. Sen jälkeen mikään ei ollut entisensä. Tuon vuoden lukemattomien eurooppalaisten kansainvaellusten joukossa kaksi pientä seuruetta matkusti läpi Suomen, ensimmäinen idästä länteen, toinen etelästä pohjoiseen.

Tutkielmassa analysoin hämeenlinnalaisen Siiri Böökin koulutusta ja työuraa 1900-luvun alkupuolella köyhien lasten parissa. Siiri Böök oli ylempään keskiluokkaan kuuluvan kaupunkilaisperheen naimaton tytär, joka kouluttautui Ebeneserin seminaarissa lastentarhankasvattajattareksi (barnträdgårdsuppfostrarinnan tai barnuppfostrarinnan) ja perusti sekä ylläpiti Hämeenlinnassa Myllymäen kaupunginosassa kansanlastentarhaa vuosina 1912-1918. Siiri Böökin perustama kansanlastentarha oli tarkoitettu varattomien hämeenlinnalaisten työläisperheiden lapsille. Työläisperhekysymys oli osa yhteiskunnallista kysymystä 1900-luvun alun suomalaisessa yhteiskunnassa. Työläisperheiden kotikasvatusta tukevat kansanlastentarhat ymmärrettiin sekä hoitavana että kasvattavana laitoksena. Siiri Böök työskenteli laitoksessaan kasvattajattaren ja johtajattaren tehtävissä. Tarhatyötä ylläpidettiin kaupunginvaltuuston avustuksilla, valtionavuilla ja kerätyillä tai saaduilla yksityisillä lahjoituksilla. Tutkimusongelmani muodostuu tarkemmin kysymyksistä, miten Siiri Böök päätyi kasvattajattareksi, miten hän ryhtyi työhönsä lasten parissa sekä miten hän toteutti kansanlastentarhatyötään laitoksessaan sen kasvattajattarena ja johtajattarena 1900-luvun alussa. Tarkastelen, miten Siiri Böök olosuhteissaan pyrki löytämään työskentelypaikkansa Hämeenlinnan kaupungissa. Tutkielmani lähestymistapa on henkilöhistoriallinen. Aineistoni koostuu pääosin pöytäkirjoista, virallisluontoisesta kirjeaineistosta, toimintakertomuksista, tiliasiakirjoista ja valokuvista. Tärkeimpiä alkuperäisaineistoja ovat Siiri Böökin elämänvaiheisiin liittyvä aineisto, Hämeenlinnan kansanlastentarhan arkiston materiaali ja Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston arkiston asiakirjat. Tulkintani Siiri Böök työstä ja kansanlastentarhasta perustuu muiden luettavaksi laadittujen tekstien kontekstien analysoimiseen ja tulkintaan. Naimattomana naisena Siiri Böökin oli ryhdyttävä kasvattajattareksi, sillä hänen tuli ansaita toimeentulonsa taloudellisesti itsenäisenä naisena ja toteuttaa äidillisyyden ihannetta elämässään. Hän päätyi työhön, koska 1900-luvun alun Suomessa ja Hämeenlinnassa lapsille katsottiin tarvittavan vanhempien työssä käynnin vuoksi hoivaa ja huolenpitoa. Kansanlastentarhansa avulla hän sai oman toimeentulonsa, ja samalla hän toteutti kutsumustaan kaupunkiyhteisön ongelmien ratkaisemiseksi. Kasvatustyötään Siiri Böök toteutti henkisenä ja aineellisena auttamistyönä suhteessa lapsiin sekä vanhempiin. Johtajattarena ja omistajana hän pyrki pitämään yllä kansanlastentarhansa taloutta ja asemaa kunnassa. Tarhatyö päättyi Hämeenlinnassa 1918 varojen puutteeseen ja lastenhuoltotarpeen muuttumiseen sekä tarhatyön käsittämiseroihin. Siiri Böök aloitti uuden työuran Helsingin lastentarha Onnelassa.

Birger​ ​Carlstedt​ ​(1907–1975)​ ​lukeutuu​ ​suomalaisiin​ ​konkretistisiin​ ​taidemaalareihin,​ ​jotka​ ​1950-luvulta​ ​alken tulivat​ ​tunnetuiksi​ ​teostensa​ ​geometriaan​ ​pohjautuvasta​ ​muotokielestään.​ ​Carlstedtin​ ​taiteellinen​ ​tuotanto​ ​on monipuolinen​ ​ja​ ​kattaa​ ​useita​ ​erilaisia​ ​ilmaisutyylejä.​ ​1920-luvun​ ​lopulla​ ​alkaneella​ ​urallaan​ ​hän​ ​kävi​ ​läpi varhaisen​ ​abstraktin​ ​vaiheen,​ ​jossa​ ​sekoittuivat​ ​kubistiset​ ​ja​ ​konstruktivistiset​ ​vaikutteet.​ ​Hän​ ​työskenteli​ ​1930-​ ​ja 1940-luvuilla​ ​esittävien​ ​aiheiden​ ​parissa​ ​sekoittaen​ ​ilmaisuunsa​ ​surrealistisia​ ​ja​ ​kubistisia​ ​vaikutteita​ ​ennen siirtymistään​ ​täysabstraktioon.​ ​Taiteilijana​ ​toimiessaan​ ​hän​ ​matkusti​ ​paljon​ ​Euroopassa​ ​ja​ ​lisäksi Pohjois-Afrikassa.​ ​Carlstedtilla​ ​oli​ ​myös​ ​kattava​ ​kansainvälinen​ ​verkosto​ ​ja​ ​hän​ ​tunsi​ ​hyvin​ ​eurooppalaisten taidekeskusten​ ​tärkeät​ ​vaikuttajat. Carlstedtin​ ​konkretistinen​ ​ilmaisukausi​ ​kesti​ ​noin​ ​vuodesta​ ​1950​ ​hänen​ ​viimeisiin​ ​elinvuosiinsa​ ​saakka.​ ​Tänä aikana​ ​hän​ ​maalasi​ ​useita​ ​teoksia,​ ​joiden​ ​nimissä​ ​esiintyy​ ​musiikkiin​ ​viittaava​ ​termi​ ​tai​ ​fraasi.​ ​Tunnetuin​ ​esimerkki on​ ​kaiketi​ ​​Uponnut​ ​katedraali​​ ​vuodelta​ ​1949,​ ​jolla​ ​Carlstedtin​ ​on​ ​katsottu​ ​viitanneen​ ​Claude​ ​Debussyn sävellykseen​ ​​Cathedrale​ ​engloutie​.​ ​Carlstedtin​ ​tuotannossa​ ​viittaus​ ​musiikkiin​ ​toistuu​ ​useiden​ ​maalausten kohdalla.​ ​Tutkimuksessa​ ​tarkastellaan​ ​kyseisiä​ ​teoksia​ ​ja​ ​niiden​ ​nimien​ ​merkityksellisyyttä​ ​kuva-aiheiden kontekstissa.​ ​Tutkimuksen​ ​tarkoituksena​ ​on​ ​pohtia​ ​millä​ ​tavoin​ ​teosten​ ​musiikilliset​ ​viittaukset​ ​ohjaavat​ ​teoksen tulkintaa​ ​ja​ ​miksi​ ​Carlstedt​ ​on​ ​saattanut​ ​haluta​ ​nimetä​ ​teoksensa​ ​näin. Tutkimuskysymys​ ​liittyy​ ​Toisen​ ​maailmansodan​ ​jälkeiseen​ ​pohjoismaiseen​ ​taidehistoriaan,​ ​joten​ ​tutkimuksessa perehdytään​ ​myös​ ​kolmen​ ​ruotsalaisen​ ​abstraktioon​ ​ja​ ​konkretismiin​ ​vaikuttaneen​ ​taiteilijan​ ​ideologiaan​ ​heidän kirjoitustensa​ ​kautta.​ ​Tekstien​ ​avulla​ ​saadaan​ ​yleiskäsitys​ ​pohjoismaisen​ ​konkretismin​ ​taustalla​ ​vallinneista arvoista,​ ​joilla​ ​oli​ ​vaikutus​ ​myös​ ​Suomessa​ ​toimineisiin​ ​taiteilijoihin.

"I’m from exile”. This is how a poet, a cosmopolitan, and a citizen of the world of poetry Mohsen Emadi describes himself. He writes poems on loss and displacement, charting his experiences of mobility. This essay is based on Emadi’s poems and bio­graphical interviews with the poet. Quotes from the interviews and fragments of his poems are combined with theoretical reflections on diaspora, nomadism, and exile by researchers such as Edward Said and Rogers Brubaker. Following Emadi, I take a critical look at the concept of diaspora and discuss mobility and exile both as a forced condition and as a choice. The experiences of both voluntary and coerced mobility are considered from the perspective of an individual within the context of global mobility. I suggest that via his writing, which draws from his personal experiences of mobility and non-belonging, Emadi himself becomes a poet of exile. peerReviewed

Juha Järvelän Suomen historian väitöskirja Kaksi maailmaa? Sukupuoli Mika Waltarin kirjailijakuvassa, teksteissä ja niiden vastaanotossa 1925–1939 tarkastettiin 13.6.2013 Jyväskylän yliopistossa. Vastaväittäjänä toimi dosentti Maarit Leskelä-Kärki Turun yliopistosta ja kustoksena professori Kustaa H.J. Vilkuna Jyväskylän yliopistosta.

Suuri suomalainen luonnontutkija Pehr Kalm syntyi 300 vuotta sitten 6.3.1716 Ångermanlandissa Pohjois-Ruotsissa, jonne hänen vanhempansa olivat paenneet isovihan miehitystä. Hän oli ruotsalaisen Carl von Linnén oppilas ja Turun akatemian ensimmäinen talousopin professori vuosina 1747–79. Matkallaan Pohjois-Amerikkaan Kalm saavutti maailmanmaineen ja julkaisi tästä matkasta moniosaisen matkakuvauksen En resa til Norra America I–III vuosina 1753–61. Kalmin matkahavaintojen kansainvälisestä merkittävyydestä on osoituksena, että teos, joka tosin jäi torsoksi, käännettiin nopeasti useille eurooppalaisille kielille jo hänen elinaikanaan. Suomeksi matkakirja ilmestyi lyhennettynä vuonna 1991 otsikolla Matka Pohjois-Amerikkaan (SKS). Kalm on saanut epäviralliset ”Suomen puutarhatalouden isän”, ”Suomen ekologian isän” ja ”Suomalaisen Amerikan löytäjän” arvonimet.