Search

I undersökningen analyseras 11 inföddliknande S2-talares uttal av finska. Sex av talarna har finlandssvenska som S1, fem av talarna har sverigesvenska, tyska, franska, ryska resp. spanska som S1. Talarnas uttal undersöktes dels genom ett test med finskspråkiga lyssnare (n=93), dels genom att S2-talarnas uttal jämfördes akustiskt med uttalet hos talare med finska som S1. Vidare jämfördes de finlandssvenska talarnas uttal av finska och svenska. Resultaten visar att finlandssvenska talare skiljer sig som grupp från infödda finskspråkiga talare och från talare med ett annat S1 än finlandssvenska. De flesta finlandssvenskar bröt mycket svagt. Stavelselängderna och intonationen i långa ord orsakade mest problem för S2-talarna. Generellt hade lyssnarna svårt att identifiera talarnas förstaspråk, t.ex. finlandssvenska talare föreslogs oftast ha estniska som S1. Det fanns ett tydligt samband mellan startåldern för inlärningen av finska och graden av upplevd inföddlikhet, men också användningsgraden av finska och individuell inlärningsförmåga verkade vara viktiga förklaringsgrunder till skillnaderna mellan talarna. Nyckelord: finska, finlandssvenska, S2-uttal, tvåspråkighet, uttalsinlärning Tutkimuksessa analysoidaan 11 syntyperäisen kaltaisen S2-puhujan suomen ääntämistä. Kuudella puhujista äidinkieli on suomenruotsi, viidellä puhujalla ruotsinruotsi, saksa, ranska, venäjä tai espanja. Puhujien ääntämistä tutkittiin havaintokokeessa (n=93 suomalaista kuulijaa) sekä akustisesti vertaamalla puhujien ääntämistä suomalaisiin puhujiin. Lisäksi verrattiin suomenruotsalaisten puhujien suomen ja ruotsin ääntämistä. Tulokset osoittavat, että suomenruotsalaiset puhujat eroavat ryhmänä suomalaisista ja tämän tutkimuksen muista S2-puhujista. Useimmat suomenruotsalaiset mursivat hyvin heikosti. Tavukestot ja intonaatio pitkissä sanoissa aiheuttivat eniten ongelmia S2-puhujille. Yleisesti ottaen kuulijat eivät tunnistaneet kovin hyvin puhujien lähtökieltä, esim. suomenruotsalaisten lähtökielen arveltiin useimmiten olevan viro. Suomen oppimisen aloitusiällä ja syntyperäisen kaltaisuudella oli vahva yhteys, mutta myös suomen kielen käytön määrä tuntui selittävän monia puhujakohtaisia eroja. Avainsanat: kaksikielisyys, oppiminen, suomenruotsi, suomi, S2-ääntäminen Keywords: bilingualism, Finland-Swedish, Finnish, learning, L2 pronunciation

The purpose of this study was to investigate if fluently bilingual Finland-Swedish speakers have an accent in their Finnish, and whether this possible accent can be heard by native Finnish listeners. Furthermore, the aim was to investigate what acoustical features characterize a possible accent in the Finnish spoken by Finland-Swedish speakers. To answer these questions two studies were carried out: a listening test with 55 native Finnish listeners who were asked to categorize 20 speakers as native or nonnative speakers of Finnish, and if the speakers were regarded as non-native, how strong the speaker’s accent was: weak, moderate, or strong. The 20 speakers included native Finnish informants (4), Finland-Swedish speakers with Swedish as their L1 (15), and one speaker with Greek as his L1. The results of the listening test show that the Finland-Swedish speaker group is heterogeneous: roughly one-third of the speakers were categorized as native speakers of Finnish, another third of the speakers caused problems for the listeners as the speakers were almost equally often classified as 1) native speaker of Finnish or 2) a speaker with a weak accent. The last third of the speakers was by an overwhelming majority of listeners categorized as non-native Finns. The acoustical analysis shows that the most significant non-Finnish features were shortening of phonologically long syllables in unstressed position, and relatively short rhythmic phrases. peerReviewed