Search

Tiivistelmä Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata haasteellisen käyttäytymisen kohtaamiseen liittyviä henkilöstön koulutusinterventioita ja niiden vaikutuksia haasteellisen käyttäytymisen esiintyvyyteen muistisairaiden henkilöiden pitkäaikaishoidossa. Tiedonhaku RCT-tutkimuksista tehtiin Cinahl-, Medline- ja Scopus-tietokannoista sekä manuaalisesti vuosilta 2006–2018. Haku tuotti yhteensä 110 viitettä, joista lopulliseen analyysiin valikoitui 13 alkuperäistutkimusta, valinta- ja laadunarviointiprosessin jälkeen. Aineisto analysoitiin kahden tutkimuskysymyksen mukaisesti. Hoitohenkilökunnan koulutusinterventioilla voidaan vähentää muistisairaiden henkilöiden haasteellisen käyttäytymisen esiintyvyyttä. Interventioissa korostuivat yksilökeskeisen hoitotyön viitekehys, koulutusten käytännöllisyys sekä valmentava työote. Koulutukset toteutettiin sekä yksilö- että ryhmämuotoisesti, vuorovaikutteista osallistumista hyödyntäen. Tilastollisesti merkitsevät tulokset olivat muistisairaiden henkilöiden haasteellisen käyttäytymisen esiintyvyyden ja psyykenlääkkeiden käytön väheneminen. Kahdessa tutkimuksessa todettiin myös hoitotyössä käytettävien rajoitteiden väheneminen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että koulutusinterventioilla voidaan vaikuttaa haasteellisten tilanteiden esiintymiseen muistisairaiden hoitotyössä. Abstract The effects of staff training interventions on the occurrence of challenging behaviour in people with dementia : a systematic literature review The goal of the systematic literature review was to describe the staff training interventions concerning the encounter of challenging behaviour, and the effects of such interventions on the occurrence of challenging behaviour in people in long-term care who suffer from dementia. Information was obtained from RCT studies using Cinahl, Medline and Scopus databases, and manually for the years 2006–2018. The search resulted in 110 references and, following the selection and quality assessment process, 13 original studies were selected for the final analysis. The material was divided according to two research questions. Training interventions by care staff can reduce the occurrence of challenging behaviour in people with dementia. The interventions emphasised the framework of individual-oriented care work, training practicality and a preparatory work approach. The training sessions were completed, both on an individual and a group basis, through interactive participation. Statistically significant results involved a reduction in the occurrence of challenging behaviour in people with dementia and a reduction in the use of antipsychotic drugs. Two studies also indicated a reduction in restraints used in care. As a conclusion, it can be stated that training interventions can influence the occurrence of challenging situations encountered in the care work of people with dementia.

The purpose of the study was to describe the prevalence of behavior perceived as challenging by the nursing staff, nursing staff responses and nurses’ perceived competence, and the impact of staff training intervention on these in 24-hour service housing for people with dementia. The aim was to produce information that can be used to maintain the competence of the staff and to develop care for persons with progressive memory disorders. The study was consisting of three sub-studies. Sub study I, a systematic literature review described previous training interventions. The data (n=13) were analyzed by content analysis. Sub study II, in the planning of the training intervention, the prevalence of behavior perceived as challenging by the nursing staff, the nursing staff responses and competence in the nursing of people with dementia, as well as the needs of the nursing staff of the experimental group for the content of the training intervention were investigated. The data (n = 106) were collected with questionnaires and analyzed by statistical methods and content analysis. Sub study III, the quasi-experimental training intervention assessed the effectiveness of the training intervention for nursing staff on the prevalence of behavior perceived as challenging by the nursing staff, the nurses’ responses and perceived competence in challenging situations in the care of people with dementia. Data (n = 127) were collected by questionnaires before the training intervention and three and 12 months after the training intervention. The data were analyzed by statistical methods. The literature review found that nursing staff training interventions can reduce the prevalence of behavior perceived as challenging by the nursing staff. The nursing staff estimates that care for persons with progressive memory disorders requires special knowledge of self-therapeutic use and social skills. The prevalence of behavior perceived as challenging by the nursing staff decreased statistically significantly in the experimental group after the training intervention, but no change was observed in the control group. There were no statistically significant changes in the responses of nursing staff in challenging situations in either group. The self-assessed competence in the nursing performed by the work unit improved statistically significantly in the experimental group after the training intervention, but no changes were observed in the control group. The research information can be utilized in the development of care for persons with progressive memory disorders and in the planning of in-service training, as well as in maintaining the competence of nursing staff. Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitohenkilökunnan haasteelliseksi kokeman käyttäytymisen esiintyvyyttä, hoitohenkilökunnan toimintatapoja ja osaamista sekä koulutusintervention vaikutusta näihin muistisairaiden henkilöiden tehostetussa palveluasumisessa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää henkilöstön osaamisen ylläpitämisessä sekä muistisairaiden hoitotyön kehittämisessä. Tutkimus koostui kolmesta osatutkimuksesta. Osatutkimuksessa I, systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa, kuvattiin aikaisempia koulutusinterventioita. Aineisto (n = 13) analysoitiin sisällönanalyysilla. Osatutkimuksessa II selvitettiin koulutusintervention suunnittelua varten hoitohenkilökunnan haasteelliseksi kokeman käyttäytymisen esiintyvyyttä, hoitajien toimintatapoja ja osaamista muistisairaiden hoitotyössä sekä koeryhmän hoitohenkilökunnan tarpeita koulutusintervention sisällön suhteen. Aineisto (n = 106) kerättiin kyselylomakkeilla ja analysoitiin tilastomenetelmin sekä sisällönanalyysilla. Osatutkimuksessa III, kvasikokeellisessa koulutusinterventiossa, arvioitiin hoitohenkilökunnan koulutusintervention vaikuttavuutta hoitohenkilökunnan haasteelliseksi kokeman käyttäytymisen esiintyvyyteen sekä hoitajien toimintatapoihin ja osaamiseen haasteellisissa tilanteissa muistisairaiden hoitotyössä. Aineisto (n = 127) kerättiin kyselylomakkeilla ennen koulutusinterventiota ja kolme sekä 12 kuukautta koulutusintervention jälkeen. Aineisto analysoitiin tilastomenetelmin. Kirjallisuuskatsauksen perusteella todettiin, että hoitohenkilökunnan koulutusinterventioilla voidaan vähentää hoitohenkilökunnan haasteelliseksi kokeman käyttäytymisen esiintyvyyttä muistisairaiden hoitotyössä. Hoitohenkilökunta arvioi, että muistisairaiden hoitotyössä vaaditaan erityisesti itsen terapeuttiseen käyttöön liittyvää osaamista ja sosiaalista osaamista. Hoitohenkilökunnan haasteelliseksi kokeman käyttäytymisen esiintyvyys väheni koeryhmässä tilastollisesti merkitsevästi koulutusintervention jälkeen, mutta kontrolliryhmässä ei havaittu muutosta. Hoitohenkilökunnan toimintatavoissa haasteellisissa tilanteissa ei tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia kummassakaan ryhmässä. Itsearvioitu osaaminen työyksikön toteuttamassa hoitotyössä parani koeryhmässä tilastollisesti merkitsevästi koulutusintervention jälkeen, mutta kontrolliryhmässä ei havaittu muutoksia. Tutkimustietoa voidaan hyödyntää muistisairaiden hoitotyön kehittämisessä ja täydennyskoulutusten suunnittelussa sekä hoitohenkilökunnan osaamisen ylläpitämisessä.