Search

In Finland, one of the Nordic countries, shared parenting is widely supported through, e.g. family policies and legislation. This is also evident in daily parental practices, as fathers’ share in childcare has increased notably since the late 1980s. Unfortunately, this is not the whole picture of Finnish and Nordic fatherhood: practitioners in child welfare also encounter many fathers with various problems in parenting and life management. In this article, we examine the narratives of fathers who have sought and received support from a Finnish nationwide child welfare NGO. Our research question is: What types of narratives on seeking and receiving support and on their agency do fathers produce? The narrative analysis is based on interview data with 16 fathers (aged 24–50 years) from diverse backgrounds. We identified four narratives: the hero (increasing agency), the victim (decreasing agency), the outsider (stable agency) and the fortunate (stable agency). In spite of the fact that fathers are typically perceived as creators of welfare problems in child welfare, we conclude that they also have the need and desire to be seen and heard as human beings with sensitive and personally organized help. peerReviewed

Tämä pro gradu -tutkielma koostuu kahdesta osasta. Tutkielman ensimmäinen osa on kirjallisuuskatsaus, joka kuvaa erityisryhmien haastattelututkimuksen metodologiaa perhehoitotieteessä. Tiedonhaku toteutettiin tutustumalla haastattelututkimuksiin liittyvään kirjallisuuteen. Tiedonhaussa käytettiin seuraavia tiedonhakupalveluja: Cihnal, PsycINFO ja Andor. Erityisryhmien haastattelut edellyttävät, että haastattelija perehtyy huolellisesti sekä tutkittavaan ilmiöön että haasteltaviin toimijoihin. Haastattelijan tulee tietoisesti pyrkiä hahmottamaan haastattelun kulku vuorovaikutuksellisena prosessina. Haastattelutilanne on vuorovaikutuksellinen tapahtuma, jossa haastateltavalla on tietoa, jonka haastattelija pyrkii saamaan esiin mahdollisimman avoimella tavalla. Tämän katsauksen pohdintaa voi hyödyntää, kun valitaan haastattelumetodia eri erityisryhmille. Toinen osa sisältää julkaisuharkintaan lähetettävän artikkelin käsikirjoituksen (Varmavuo Seppo, Palonen Mira ja Åstedt-Kurki Päivi: ”Lastensuojelulaitokseen sijoitettujen nuorten kokemuksia elämästään laitoksessa”. Artikkelin tarkoituksena on kuvata, miten Suomessa laitokseen sijoitetut nuoret kokevat elämänsä laitoksessa. Tavoitteena on hyödyntää saatuja tuloksia perhehoitotieteessä sekä suunniteltaessa ja toteutettaessa tutkimusnäyttöön perustuvia toimintatapoja sijaishuollossa. Tiedonhaku toteutettiin haastattelemalla kahdeksaa 12—17-vuotiasta lastensuojelulaitokseen sijoitettua nuorta. Haastattelussa käytettiin soveltuvin osin erityisryhmille suunnattua tarinankerrontamenetelmää. Saatu aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Tuloksissa lasten ja nuorten kokemukset elämästä liittyvät suhteisiin biologiseen perheeseen, kaverisuhteisiin, heitä itseään koskevaan päätöksentekoon osallistumiseen, tuen tarpeeseen koulunkäynnissä, odotuksiin tulevaisuudesta laitossijoituksen jälkeen, vuorovaikutustilanteisiin laitoksissa, turvallisen arjen järjestymiseen, viranomaissuhteisiin ja kokemuksiin huonosta kohtelusta. Puutteita havaittiin viranomaissuhteissa sekä mahdollisuuksissa vaikuttaa omaan arkeen. Myös tavallisia turvallisen arjen toimintoja oli järjestetty puutteellisesti. Viitteitä huonosta kohtelusta nousi esiin. Pysyvät turvalliset ihmissuhteet koettiin tärkeiksi. Odotukset tulevaisuudesta koettiin myönteisiksi, joskin etäisiksi. Koulunkäyntiin liittyy merkittävää tuen tarvetta. Sijaishuollon toimijoita pidetään tärkeinä ja suhteet heihin ohjaavat lasten ja nuorten käyttäytymistä. ABSTRACT Qualitative interview methodology with children and adolescents on nursing science This pro gradu thesis is composed of two parts. The first part consists literary review with the aim to describe the interview methodology for the children and the adolescents in the family nursing science. The mapping review was based on the literature related to the interview methodology research. The information retriewal was conducted by using following databases: Cihnal, PsycINFO and Andor. To interview succesfully this kind of children and adolescents requires a rigorous familiarization to the phenomenon and to the target group in question. The investigator needs to consciously see interviewing as an interactional process between the interview actors. The interview is an interactional event where the interview target has the knowledge of the phenomenon and the interviewer's aim is to evoke openly some information. Discussion of this review can be used when selecting interview techniques for interviewing the children and the adolescents. The second part is a scientific article manuscript (Varmavuo Seppo , Palonen Mira, Åstedt-Kurki Päivi: Lastensuojelulaitokseen sijoitettujen nuorten kokemuksia elämästään laitoksessa). The purpose of this article study is to describe how the adolescents living in the esidential institutions experience their life. The aim is to use results in family nursing science in order to develop and to realise these evidence based policies in the child welfare services. This study was conducted by interviewing eight adolescents, aged 12-17, who were living in a residential institution. The interview was conducted by using an open interview and a storytelling methods. The data was analysed by using the inductive qualitative content analysis. The results showed that adolescents' experiences are involving their relations to their biological family, relations to their friends, participation to the decisions considering their own life, need for the support at the school, future expectations after the institutional care, interactions at the residential institutions, ordinary day by day safe conditions, relationship to the authorities and experiences of the maltreatment. There were problems in the communication with the authorities and in the participation to the decision making. Also there were problems in arranging the ordinary day to day activities. There were some signs of experienced maltreatments. The safe and permanent relations with the welfare adults are important for the adolescents. Their future expectations are positive, but felt to be distant. Regarding to the school work there is an increased need for the support. The interactions between the different actors at the child welfare are important and the relation with the adult actors guides adolescents' behaviour at the institutions they are living in.

Vaino on noussut viime vuosina yhteiskunnallisen kiinnostuksen kohteeksi. Vainosta on tehty runsaasti kansainvälistä tutkimusta, kotimaista tutkimusta aiheesta on vähän, eikä lainkaan sosiaalityöntekijöihin kohdistuen. Tutkimustehtävänä on lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden subjektiivisten kokemusten tavoittaminen ja merkitysten näkyväksi tekeminen kirjoitettujen kertomusten avulla ja tätä kautta tiedon lisääminen ilmiöstä työelämän käytäntöjen kehittämiseksi. Tutkimuskysymykset ovat 1) Miten vaino ilmenee ja millaisia merkityksiä se saa sosiaalityöntekijöiden kertomuksissa? 2) Miten lastensuojelun sosiaalityöntekijä kertoo reagoineensa vainoon ja selvinneensä vainon kokemuksestaan? 3) Minkälaisia tarinoita lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kirjoitetuista kertomuksista syntyy? Tutkimustyyppinä on narratiivinen tutkimus. Aineistonhankinta tapahtui julkaisemalla aiheesta kirjoituspyyntö sosiaalisessa mediassa kahdesti, laittamalla 21 kuntaan kirjoituskutsu tutkimukseen osallistumiseksi, osallistamalla sosiaalityöntekijöitä rekrytoimaan henkilöitä, julkaisemalla ammattilehdessä kirjoituspyyntö ja välittämällä pyyntö sähköpostilla erikoissosiaalityöntekijän koulutuksen opiskelijoille. Tutkimukseen valikoituivat henkilöt, jotka olivat tunnistaneet joutuneensa vainotuksi. Aineistona on seitsemän kunnallisen lastensuojelun sosiaalityöntekijän kirjoitettua kertomusta. Osallistujat olivat 36 45 -vuotiaita naisia ollessaan vainoamisen kohteena. Kolme oli ollut töissä lastensuojelussa 0.5 3 vuotta ja neljä 10 20 vuotta vainoamisen alkaessa. Vainoamista oli kestänyt kuudessa tilanteessa 0,5 vuodesta yli kolmeen vuoteen. Yhdessä vainoamisprosessi oli kestänyt vuosia eikä se ollut vielä päättynyt. Yhtä lastensuojelun työntekijää oli vainottu kahdesti. Aineiston analyysi perustui narratiivisuuteen. Analyysi oli aineistolähtöistä. Ensin tehtiin aineistolähtöinen temaattinen luenta ja tämän jälkeen kirjoituksista kategorisoitiin eri ilmaisut koskien vainoamisen seurauksia. Lopuksi tarinat pelkistettiin ydintarinoiksi. Vainoamisen kohteeksi joutuminen näyttäytyy tarinoissa mielivaltaisena ilmiönä, joka on seurausta työhön liittyvien tehtävien hoitamisesta. Vainoaja on asiakas tai perheen asioissa toimiva muu työntekijä. Vainoja käyttää myös kolmatta osapuolta motiiveihinsa. Vainoteot ovat moninaisia ja ennustamattomia prosessinomaisesti kehittyviä. Vaino siirtyy yksilön työoloista kotioloihin, jolloin yksityisen ja julkisen raja rikkoontuu. Vaino uhrin läheisistä tulee toissijaisia uhreja. Vaino vaikuttaa mielenterveyteen ja toimintakykyyn, se muokkaa elämän todellisuutta, rajoittaa toimijuutta ja kaventaa elämää. Sosiaalityöntekijät pyrkivät aktiivisesti toimimaan tilanteen ratkaisemiseksi. Merkitykselliseksi uhrin tueksi, toimijaksi ja suojaksi rakentuu läheisten piiri. Keskeiset selviytymistä edistävät tekijät olivat vainon päättyminen ja sosiaalinen tuki läheisiltä ja esimieheltä. Palvelujärjestelmän kehittäminen edellyttää ilmiön tunnistamista ja tunnustamista. Vainoamista ei pidä mieltää yksityiseksi asiaksi, vaan organisaation tulee ottaa vastuu tilanteen hoitamisesta ja tuen järjestämisestä. Auttamisjärjestelmän toimivuutta ja eri palveluiden saumatonta yhteen toimimista vainotilanteissa on kehitettävä. Yhtälailla pitää kehittää lainsäädännön soveltamista ja toimintamalleja vainoamiseen puuttumiseksi ammattilaisten kohdalla. ABSTRACT WORK-RELATED STALKING. Child welfare social workers experiences of being stalked and how to cope with it Stalking has gained the attention of society in recent years. Many international studies on stalking have been conducted, yet there is very little national research and none focusing on social workers. The objective of the study is to reach the subjective experiences of social workers and to make the significances visible via written narratives, and thus increasing knowledge of this phenomenon in order to develop working life practices. The research questions are 1) How does stalking emerge and what kind of significances does it attain in social workers narratives? 2) How does a child welfare social worker recount reacting to being stalked and to coping with the experience of stalking? 3) What kind of narratives are formed from the written narratives of social workers? The research is a narrative qualitative study. The data was collected by publishing a request in social media twice for social workers to write about the subject, by posting a request to participate in the study in 21 municipalities, by involving social workers recruiting persons, by publishing a request in a professional magazine and by forwarding an e-mail request for the students of specialized studies in social work. The persons who had recognized having been stalked were selected for the research. The material consists of the written narratives of 7 municipal child welfare social workers. The participants were women, aged from 36 to 45 years when stalked. 3 had been working in child welfare for 0.5 to 3 years and 4 for 10 to 20 years when the stalking began. In six of the cases the stalking had lasted from 6 months to over 3 years, the seventh participant wrote the stalking had lasted for years and it was still ongoing. One social worker had been stalked twice. The analysis is based on narrativeness and content analysis. First, a content-based thematic reading was conducted, thereafter the different expressions regarding the consequences of stalking were categorized. Finally, the accounts were simplified as master narratives. Becoming stalked emergences as a random phenomenon that is connected to work-related tasks. The stalker is the client or some other person working with the family in question. The stalker can also use a third party for their motives. The acts of stalking are diverse and unpredictably developing in a process-like manner. The stalking transfers from the subject's working environment into their domestic environment thus causing the line of private and public to break. The loved ones of the victim of stalking become secondary victims. Stalking affects one's mental health and operating ability, it shapes the reality of one's life, restricts performance and narrows life in general. Social workers actively aim at working in order to solve the situation. The loved ones become a meaningful support, operator and shelter for the victim. The essential factors contributing to survival were the ending of the stalking and the social support from the loved ones and one's superior. Developing the services requires recognizing and acknowledging the phenomenon. Stalking should not be seen as a private issue, instead the organization should take responsibility for handling the situation and providing support. The functionality of the help organization and co-operation of different services in a stalking case must be developed. Similarly the application of legislation and the procedures of interfering with the stalking of professionals must be developed.

Väitöstutkimuksessa tarkastellaan lastensuojelun asiakkaina olevien tai olleiden lasten vanhempien suhteita itseään koskeviin asiakirjoihin ja asiakirjakäytäntöihin. Lastensuojelun asiakirjat ja asiakirjakäytännöt ymmärretään vanhempien institutionaaliseen asiakkuuteen sisältyvinä osaksi heidän henkilökohtaista elämäänsä. Vanhempien asiakirjanäkemyksissä kiinnostus suuntautuu siihen, miten institutionaalinen asiakkuus kietoutuu henkilökohtaiseen elämään lastensuojelun toiminnan kohdistuessa yksityisinä pidettyihin perhe- ja vanhemmuussuhteisiin. Tutkimuksen aineistona on 19 kerronnallisesti painottunutta lasten vanhempien temaattista haastattelua, jotka on toteutettu vuosina 2010–2012. Haastatteluilla tavoitetaan tutkimukseen osallistuneiden kuvauksia lastensuojelun asiakkuudesta ja asiakirjoista elettynä, koettuna ja nykyhetkessä kerrottuna. Kertomusten avulla on mahdollista päästä vanhempien subjektiivisten kokemusten ja merkityksenantojen äärelle. Haastatteluissa kertyvä tieto nähdään haastattelijan ja haastateltavan vuorovaikutuksellisesti tuottamana. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on sovellettu temaattista luentaa ja aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimus koostuu neljästä artikkelista ja yhteenvetoluvusta, jonka teoreettisessa taustoituksessa eritellään sosiaalityön asiakirjojen ominaispiirteitä ja niiden sisältämää valtaa, vallan läsnäoloa dokumentointiin sisältyvässä transformaatioprosessissa sekä lukkiuttavia valtasuhteita. Ensimmäisessä artikkelissa tutkitaan, miten ja millaisin seurauksin lastensuojelun asiakkaana olevan vanhemman henkilökohtainen tieto muuntuu institutionaaliseksi asiakirjatiedoksi, kun prosessia tarkastellaan transformaation ja siihen sisältyvän vallan näkökulmasta. Toisessa artikkelissa selvitetään lastensuojelun asiakirjakäytäntöjen tahattomia seurauksia vanhempien kokemina lukkiuttavan vallan näkökulmasta. Kolmas artikkeli valottaa vanhempien kokemuksia lastensuojelun asiakkuudesta ja asiakirjoista henkilökohtaisen elämän rakentamisen ja sitä koskevan tarinan omistamisen näkökulmasta. Neljännessä artikkelissa tutkitaan lastensuojelun asiakirjojen lukutapoja, ajallisia lukuasemia sekä asiakirjojen pysyvyyden ja luettavuuden merkityksiä vanhempien kuvaamina. Tutkimustulokset tuovat esiin, että joillekin vanhemmista lastensuojelun asiakkuus ja asiakirjat ovat vain pieni osa henkilökohtaista elämää. Toisessa ääripäässä ovat vanhemmat, joiden henkilökohtaisen elämän rakentumiseen lastensuojelun asiakkuus ja asiakkuudesta kirjoitetut asiakirjat vaikuttavat pitkäkestoisesti useilla eri tasoilla. Asiakaskokemusten näkökulmasta asiakirjat ovat osa lastensuojelun institutionaalista toimintaa ja asiakas-työntekijäsuhdetta, jolloin niissä näkyy asiakkaina olevien vanhempien alisteisuus viranomais- ja asiantuntijatoiminnalle. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että tiedon transformaatio merkitsee lastensuojelun asiakkaina oleville vanhemmille heidän henkilökohtaista elämäänsä koskevan tiedon kielellistä, käsitteellistä sekä hallinta- ja omistussuhteissa tapahtuvaa muutosta. Transformaatio tuottaa positiivisina, neutraaleina ja negatiivisina koettuja asiakkaan ja asiakirjan välisiä valtasuhteita. Transformaation valta näkyy vanhempiin ulkoapäin kohdistuvina, seurauksiltaan kannattelevina, merkityksettöminä tai kielteisinä vallan muotoina. Kun asiakirjat toimivat siten, että transformaation valta koetaan negatiiviseksi, asiakirjat voivat lukkiuttaa vanhempien asiakkuutta ja henkilökohtaista elämää erilaisin haitallisin tavoin. Tutkimustulokset korostavat teoreettisen ja moraalisen keskustelun tarvetta lastensuojelun dokumentoinnin tehtävästä sekä siitä, millaisia tarpeita lastensuojelussa kirjoitettavien asiakirjojen ajatellaan ensisijaisesti palvelevan. Tutkimuksen tulosten pohjalta on nähtävissä, että asiakirjat ovat hyvin monimerkityksisiä ja ne ovat sidoksissa vanhempien kokemuksiin omasta asemastaan lastensuojelun asiakkaina. Siksi onkin tärkeää, että asiakirjakirjaamista ei tarkastella ilman laajempaa asiakkaiden ja työntekijöiden suhteiden tarkastelua. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää, kun kehitetään sosiaali- ja terveydenhuollon monialaista yhteistyötä ja tiedonvaihtoa palvelemaan tarkoitettua kansallista tietovarantoa. Tutkimustuloksia voidaan käyttää myös sosiaalityötä ja lastensuojelua laajemmin asiakkaita osallistavia dokumentointikäytäntöjä kehitettäessä. This doctoral dissertation examines how parents of children who receive or have received child welfare services regard documents written about themselves and the documentation practices employed in the child welfare system. Child welfare documents and documentation practices are seen as a part of the parents’ involvement in the system and thus a part of their personal lives. In examining the parents’ views about the documents, the dissertation focuses on how their interaction with the system intertwines with their personal lives as child welfare services become involved in family and parental relationships, which are regarded as belonging to the private sphere. The data of the dissertation are comprised of 19 narrative, thematic interviews of children’s parents carried out in 2010-2012. The interviews reflect the interviewees’ descriptions of their involvement in the child welfare system and the documents about them as a lived experience, narrated in the present moment. The narratives of the parents reveal their subjective experiences and meaning-making processes. The data accumulated from the interviews are seen as a product of the interaction between the interviewer and the interviewee. The data were analysed through thematic reading and data-driven content analysis. The dissertation is composed of four articles and a summary chapter, which provides theoretical background on the characteristics of social work documents and the power inherent in them, the presence of power in the transformation process involved in documentation, and obstructive power relations. The first article explores how the personal information of the parent is transformed into official documents, and what are the consequences of that transformation, examining the process from the perspective of transformation and the power it entails. The second article investigates the parents’ experiences of the unintended consequences of child welfare documentation practices from the perspective of obstructive power. The third article examines the parents’ impressions of their involvement in the child welfare system and of the documents about them through the lens of a life narrative and the ownership of that narrative. The fourth article studies the ways of reading child welfare documents, temporal reading positions and the meanings of permanence and readability as described by the parents. The results of the study indicate that for some of the parents, their involvement in the child welfare system and the related documents are merely a small part of their personal lives. In the other extreme, however, are parents whose involvement in the child welfare system and the documents drafted about it had long-lasting and multi-level effects on their personal lives. From the client perspective, the documents constitute a part of the institutional operation of the child welfare system and the client-social worker relationship, and therefore reflect the subordinate position of the parents in relation to authorities. The central finding of the study is that for the parents, the transformation of information not only signifies a linguistic and a conceptual modification of information regarding their personal lives, but it also shifts the control and the ownership of that information. The transformation creates power relations between the client and the document, which are regarded as positive, neutral, and negative. The power inherent in the transformation is imposed on the parents from without, resulting in supportive, insignificant, or negative forms of power. When the power involved in the transformation imposed through the medium of documents is regarded as negative, the documents may obstruct the parents’ involvement and personal lives in different, harmful ways. The results signify a need for theoretical and moral discussion on the role of child welfare documentation as well as on the kind of purposes child welfare documents are thought to serve. It is evident from the results that the documents have multiple meanings and that they are linked to parents’ experiences about their position as clients of child welfare services. Therefore it is important that an examination of documentation practices also involves a broader examination of client-social worker relationships. The results of the dissertation can be utilised in the development of a national database intended to enhance cross-sector collaboration and data sharing in social and health services. The results can also be used outside the fields social work and child welfare when developing documentation practices that would better involve clients.

Tämä tutkielma tarkastelee vuonna 2014 Kuopiossa tapahtunutta surmatekoa, jossa äiti surmasi kaksi lastaan ja siitä seuranneita sanomalehtitekstejä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten sanomalehdessä selitetään kyseistä ilmiötä. Tutkimuksen aineiston muodostavat Helsingin Sanomissa vuonna 2014 ja 2015 ilmestyneet Kuopion surmateosta kirjoitetut artikkelit. Aineistoon kuuluu uutisartikkeleita, mielipidekirjoituksia ja pääkirjoitus. Tutkimus on laadullinen ja sen laajempi viitekehys liittyy sosiaaliseen konstruktionismiin, joka näkyy tutkimuksessa sosiaalisen todellisuuden rakentumisella sanomalehtitekstien kautta. Aineiston analyysimenetelminä on käytetty kategoria-analyysia ja selontekojen analyysia. Aineistoa on lähestytty tapaustutkimuksen keinoin, jonka kautta on pyritty syventämään ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä. Kuopion surmateon keskeisimmiksi selonteoiksi nousivat perheen lastensuojeluasiakkuus, perheiden pahoinvointi ja käytännön avun tarve, lastensuojelun ongelmat ja sosiaalityöntekijöiden epäpätevyys, sosiaalihuollon lakiuudistus tulevaisuuden surmien ehkäisyssä, yksilön oma vastuu teosta ja äidin mielenterveysongelmat. Aineistosta on löydetty erilaisia perhettä, äitiä, surmatekoa, sosiaalityöntekijöitä, kodinhoitajia ja surmien tapahtumapaikkaa määritteleviä kategorioita. Sukupuolistuneen väkivallan käsite liittyi tutkimuksessa siihen, kuinka sukupuolta ja väkivaltaa selitetään ja kategorisoidaan sanomalehden teksteissä. Aiheen tabuluonteisuudesta kertoo, kuinka vähän naisen tekemää väkivaltaa ja äitiä henkirikoksen tekijänä käsitellään sanomalehtiaineistossa. Sosiaalityö ja lastensuojelu ovat merkittävässä asemassa perhesurmien ja lapsensurmien ehkäisyssä. Tapauksissa, jossa vanhempi surmaa oman lapsensa on taustalla usein mielenterveysongelmia, näin oli myös Kuopion tapauksessa. Perhe oli lisäksi lastensuojelun asiakas. Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan moniammatillista yhteistyötä tulisi kehittää ja syventää erityisesti lastensuojelun ja mielenterveyspalvelujen välillä. ABSTRACT ”It was an ordinary family”: Categorizations and accounts in newspaper texts related to a Finnish infanticide case In this study, newspaper accounts of a Finnish infanticide case was analyzed. The aim of the study was to explore the attributions given to explain the causes the incident. Qualitative data consisted of news articles and opinion pieces published in the largest Finnish newspaper after the case was revealed to the public. The framework of the study was social constructionism, and the data was analyzed using a case study approach by applying methods of categorization and account analysis. The following main themes emerged from the newspaper accounts: the child welfare clientship of the family, psychological ill-being of the families, the problems of the child welfare system, lack of competence of social welfare workers, the need for a reform of social welfare legislation in order to prevent infanticides, the individual criminal liability of the mother and the mental health problems of the mother. Various categorizations regarding the family, the mother, social workers and the act of the infanticide were observed. The concept of gendered violence was invoked to address the explanations and categorizations of the relationship between gender and violence, used in the newspaper treatment of the Finnish infanticide case. It was concluded that the topic of infanticide seems somewhat a taboo, since the issues of violence by women and a mother as a perpetrator of homicide are given quite little attention in newspapers. Social and child welfare services have a remarkable role in the prevention of infanticides. Killing one's own child is often associated with mental health problems, and the same held for the case analyzed in the present study. The family had a child protection history as well. Based on the findings of the present study, it is recommended that multiprofessional collaboration, especially between child protection and mental health services, should be further developed.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan lapsen ja vanhemman välisen varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen huomioimista lastensuojelun sosiaalityössä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mikä merkitys on lapsen ja vanhemman välisellä varhaisella vuorovaikutuksella ja kiintymyssuhteella lastensuojelun sosiaalityössä, sen käytännöissä ja toiminnassa, lastensuojelun sosiaalityöntekijän kokemana. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa perehdytään lyhyesti lastensuojelun sosiaalityöhön, sosiaaliseen vuorovaikutukseen sekä lapsen ja aikuisen väliseen varhaiseen vuorovaikutussuhteeseen ja kiintymyssuhdeteoriaan. Kiintymyssuhdeteorian avulla pyritään kuvaamaan ja ymmärtämään varhaisten vuorovaikutussuhteiden vaikutusta lapsen kokonaisvaltaiseen kehitykseen. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa tarkastellaan myös sosiaalityötä toiminnan ja tiedon näkökulmasta. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu viidestä lastensuojelun sosiaalityöntekijän haastattelusta. Tutkimuksen haastattelut on toteutettu puolistrukturoidun haastattelun avulla. Tutkimuksessa on käytetty fenomenologista lähestymistapaa. Fenomenologinen analyysi (Perttula 1995) jakautuu kahteen osaan, joista molemmissa on seitsemän vaihetta. Ensimmäisessä osassa tavoitellaan kunkin tutkittavan yksilökohtaista merkitysverkostoa ja analyysin toisessa osassa tavoitellaan tutkittavan ilmiön yleistä merkitysverkostoa. Fenomenologiassa tutkitaan ihmisen kokemuksia. Koska kokemus syntyy vuorovaikutuksessa todellisuuden kanssa, on tutkimuksen kohteena ihmisen suhde omaan elämäntodellisuuteen. Fenomenologisen lähestymistavan mukaan ihmisen suhde maailmaan on intentionaalinen, ja tämä tarkoittaa sitä, että kaikki merkitsee ihmiselle jotakin. Näin kokemus muodostuu merkitysten mukaan. Nämä merkitykset ovat fenomenologisen tutkimuksen varsinainen kohde. Tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää, minkälaisia yhteisiä ja erillisiä merkityksiä varhaisen vuorovaikutussuhteen ja kiintymyssuhteen huomioiminen lastensuojelussa sosiaalityöntekijöiden kokemana tuo esille. Tutkimus ei pyri löytämään universaaleja yleistyksiä vaan ymmärtämään tutkittavan yhteisön ihmisten, lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden, senhetkistä merkitysmaailmaa eli lastensuojelun sosiaalityön toimintakulttuuria. Tutkimuksen empiirisenä tuloksena valmistui yksi yleinen merkitysverkosto, joka kuvaa viiden sosiaalityöntekijän kokemusta tutkitusta ilmiöstä. Summary in English.

This study examines parents’ experiences of the assessment and its outcomes in child welfare. The research question is as follows: What factors concerning the assessment process and context contribute to the outcomes of the assessment from the perspective of the parents? The realistic evaluation and program theory research give an evaluation research framework to the study. In the study 177 parents from seven municipalities who are clients of child welfare participated. Their families had experienced the assessment in child welfare. Various analysis methods were used: cross table, t-test, correlation, fac- tor analysis, hierarchical regression analysis, two-way variance analysis and the bootstrap method. The results indicate that the good client relationship oriented and the strength oriented social work promoted the reaching of all the examined out- comes of the assessment. The studied outcomes were as follows: increased awareness of the child’s situation, the need for change and of the parent’s own strengths, experience of the improvement of the family situation and the reach- ing of similar views of the family situation with the social worker. Other factors which promoted the reaching of the outcomes varied according to the particular outcome. The father’s participation in the assessment, receiving a summary of the assessment, the large number of meetings, the social worker’s assessment orientation and the parent’s wish to get child oriented work promoted the reaching of one or two of the outcomes. But if the social worker focused on the problems of the family, it weakened possibilities for the parent to reach a simi- lar view of the family situation as that of the social worker. The context factors related to the background of the client affected the out- comes, too. If the problems in the family were related to the parent’s problems and if the family themselves had sought help from the child welfare social worker then the situation was more sensitive to perform the assessment. But if the social worker had a good relationship with the client, focused their strengths and explained the assessment openly then positive outcomes were more probable. Furthermore, the parent’s higher vocational education and a smaller number of children were connected to positive outcomes. The study shows that for the social worker it is important to invest in a good client rela- tionship, review the strengths of the family, give a summary of the assessment and to work with the whole family.

Tämän pro gradu -tutkielman tehtävänä on selvittää, millaista lastensuojelun perhetyötä eräässä keskikokoisessa kunnassa tehdään, ja mihin kunnan lastensuojelun sosiaalityöntekijät ja perhetyöntekijät ajattelevat perhetyön aikaansaaman muutoksen asiakasperheiden elämässä perustuvan. Kysymyksiin vastaamiseksi työn tehtävänä on muodostaa arviointi- ja evaluaatiotutkimuksen mukainen ohjelmateoria lastensuojelun perhetyöstä muutokseen pyrkivänä interventiona. Tutkimusote on laadullinen ja aineisto koostuu yhteensä kahdeksasta lastensuojelun sosiaalityöntekijän ja perhetyöntekijän teemahaastattelusta. Haastatteluaineisto on analysoitu teema-analyysiä ja sosiaaliseen konstruktionismiin perustuvaa sisällönanalyysiä soveltamalla. Tutkimuksen tietoteoreettinen viitekehys on kriittinen realismi, jota on sovellettu vastaamaan arviointi- ja evaluaatiotutkimuksen rakennetta ja tiedontarvetta, ja johon on yhdistetty sosiaalisen konstruktionismin tietokäsitystä. Tutkielman perusteella perhetyön tarpeen aiheuttavat ongelmat ovat jaettavissa kolmeen pääluokkaan, jotka ovat vanhemman ongelmat lapsen ohjaamisessa ja kasvatustilanteissa, perheenjäsenten väliset ristiriidat ja vuorovaikutuksen ongelmat sekä perheen arjenhallinnan ongelmat. Tietyn ongelman määritteleminen tietylle asiakasperheelle edellyttää kuitenkin tulkintaa ja neuvottelua ja on riippuvainen myös perheen asemoitumisesta suhteessa tuotettuun ongelmanmäärittelyyn. Yhteinen tulkinta ja määritelmä ongelmasta ovat edellytys muutostyön mahdollistumiselle. Tutkielma osoittaa, että perheet saattavat kuitenkin vastustaa tai olla epämotivoituneita tai epävarmoja ongelmanmäärittelystä ja perhetyön kanssa työskentelystä lukuisista syistä. Aineiston perusteella perhetyön keskeinen tehtävä muutoksen mahdollistamiseksi on luoda työskentelylle konteksti, jossa hyvä työntekijän ja asiakkaan välinen yhteistyösuhde ja yhteinen, molemminpuolisesti hyväksytty ja ymmärretty ongelmanmäärittely purkavat syitä, joiden vuoksi perheet vastustavat tai ovat epämotivoituneita perhetyöhön. Usein vasta hyvän yhteistyösuhteen ja yhteisen ongelmanmäärittelyn kontekstissa perhetyöntekijöiden käyttämät ja toteuttamat menetelmät ja työtavat saavat aikaan tavoitteenmukaisia vaikutuksia ja varsinainen työskentely voi alkaa. Kunkin perheen kanssa toteutettavat menetelmät ja työtavat riippuvat ongelmanmäärittelystä, joka antaa perhetyölle suunnan ongelman ratkaisemiseksi. Menetelmien ja työtapojen voidaan jäsentää perustuvan kolmeen työtä ohjaavaan tulkintakehykseen, jotka vastaavat niitä ongelmia, joita haastatellut näkivät perhetyön tarpeen taustalla. Työtä ohjaava tulkintakehys vaikuttaa siihen, millaiseen perheenjäsenten toimijuuteen, ja millaiseen tunteiden ja kognitioiden käsittelyyn ja kuinka konkreettiseen työhön valitut menetelmät perustuvat. Kriittiseen realismiin pohjautuvan arviointitutkimuksen mallin perusteella muodostettu ohjelmateoria osoittaa, että perhetyön kohtaamisen perheen kanssa on tarkoitus johtaa tavoiteltuun muutokseen käytettyjen menetelmien ja työtapojen aikaansaamien mekanismien kautta tilanteeseen sopivan tulkintakehyksen, yhteisen ja yhteisesti hyväksytyn ongelmanmäärittelyn sekä hyvän yhteistyösuhteen kontekstissa. Johtopäätöksenä tutkielma ottaa kantaa kriittisen realismin soveltuvuuteen sosiaalityön vaikutusten ja niiden selitysten tutkimiseen, ja sen mahdollisuuksiin yhdistää konstruktionistista ja positivista tietämistä sosiaalityön tutkimuksessa. SUMMARY: Program theory of the child welfare organized family work based on realistic evaluation paradigm

Tämä tutkielma selvittää lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden käsityksiä sijaishuollossa olevan lapsen osallisuudesta, mitä osallisuus on sosiaalityöntekijän ja lapsen vuorovaikutustilanteessa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten lastensuojelun sosiaalityöntekijät haluaisivat toimia omassa työssään lapsen osallisuuden toteutumiseksi. Sijaishuollosta on vähän tutkimusta. Huostaan otettu lapsi on erityisessä asemassa asuessaan oman kodin ulkopuolella ja osallisuudella on merkittävä tehtävä lapsen hyvinvoinnin kannalta. Lapsen ja sosiaalityöntekijän kohtaaminen sekä vuorovaikutus ovat yksi sosiaalityön keskeisiä elementtejä. Lapsen osallisuuden perustana pidetään YK:n Lapsen oikeuksien sopimusta. Lapsen osallisuus on sisällytetty myös Suomen lainsäädäntöön ja sitä painotetaan uudessa lastensuojelulaissa. Osallisuutta voidaan määritellä monin tavoin. Se on esimerkiksi osana olemista, yhteisöön liittymistä tai siihen kuulumista ja jotain, mitä osallistaminen voi vahvistaa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän tulee huomioida lapsen osallisuuden lisäksi lapsen oikeus suojeluun. Osallisuuden toteutuminen vaatii lapsen sensitiivistä ja turvallista kohtaamista. Tämä pro gradu -työ on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Tutkimusaineisto muodostuu kolmesta ryhmähaastattelusta. Yhteensä haastatteluihin on osallistunut 13 lastensuojelun sosiaalityöntekijää, jotka työskentelevät sijaishuollossa tai joilla on työkokemusta sijaishuollossa olevien lasten kanssa työskentelystä. Haastatteluaineisto on analysoitu fenomenografisen analyysin avulla. Tässä tutkimuksessa sijoitetun lapsen osallisuus näyttäytyy lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden määrittämänä moninaisena toimintana, sanattomana viestintänä, välillisesti välittyvänä, suojeluna, lapsen kuulumisena johonkin sekä lapsen oikeutena tietoon. Sosiaalityöntekijät pitävät kaikkia näitä osa-alueita tärkeinä lapsen osallisuuden toteuttamiseksi. Sosiaalityöntekijän ja lapsen kohtaaminen tapahtuu usein sijaishuoltopaikan tuella, joka voi olla esimerkiksi tilan järjestämistä tapaamiselle tai lapsen kannustamista tapaamaan sosiaalityöntekijää. Sijaishuoltopaikka voi olla myös esteenä, että lapsi voi tavata sosiaalityöntekijää kahden kesken. Sosiaalityöntekijät pitävät lapsen kohtaamista tärkeänä osana lastensuojelun työskentelyä ja he ovat valmiita kouluttautumaan ja muuttamaan totuttuja toimintakäytäntöjä lapsen osallisuuden esiin tuomiseksi. Lapsen osallisuuden toteuttamiseksi sosiaalityöntekijät toivovat lisää resursseja työhön, että he voisivat toteuttaa lapsen osallisuutta oikeasti. SUMMARY: Participation of the child in substitute care – interaction between the social worker and the child in the child welfare

Tarkastelen tutkielmassani sosiaalityöntekijän kirjauksia asiakaskertomuksessa lastensuojelutarpeen selvityksen aikana. Tutkimus on toteutettu erään keskisuuren suomalaisen kunnan lastensuojelussa. Tutkin työssäni mitä asiakaskertomuksiin on kirjattu lastensuojelutarpeen selvityksen aikana ja miten asiakaskertomusten teksteissä näkyy sosiaalityöntekijän ammatillinen arviointi. Aloitan tutkielmani avaamalla asiantuntijuuden ja siihen liittyvän arvioinnin käsitteitä. Tämän jälkeen esittelen asiakkuutta sekä dokumentointia sosiaalityössä ja tarkemmin lastensuojelutyössä. Aineistoani olen analysoinut käyttämällä narratiivista lähestymistapaa, joka on yksi laadullisista tutkimusmenetelmistä. Aineisto koostuu lastensuojelutarpeen selvityksen aikana syntyneistä asiakaskertomuksista. Asiakaskertomuksista olen hakenut narratiivisen tutkimusmenetelmän keinoin erilaisia arvioinnin muotoja. Tutkimukseni pohjautuu siihen ajatukseen, että ammatillinen arviointi on osa sosiaalityöntekijän asiantuntijuutta. Tutkimuksen keskeisinä tuloksina esitän sosiaalityöntekijän kirjauksia kuvaavia erilaisia ammatillisen arvioinnin muotoja. Näitä ovat byrokraattinen viestintä, ohjaaminen muihin palveluihin, merkityksellinen mielipide, vanhemman vastuutus, kuulluksi tulemisen ja puheeksi ottamisen vaikeus sekä asiakkuuden jatkumisen eri tarinat. Rakenteelliseen osioon liittyvät tulokset kertovat, että kirjaustavoissakin on eroja. Dokumentoinnin ohjeistusta lastensuojelussa on syytä lisätä. SUMMARY: Client report documentation during child welfare need's evaluation process In this research I study the client report documentation made by social workers during on child welfare need´s evaluation. The data for this study consists of the client reports during evaluation process by a child welfare department in a medium-sized municipality in Finland. In this research I examine what has been documented in the client reports during on child welfare need´s evaluation and how the professional assessment of a social worker is manifested in the client reports. In the beginning of this study I introduce and examine the concept of expertness and the concept of evaluation related to it. Secondly I present the concept of client and the concept of documentation within social work. The data in this study has been analyzed by using narrative approach. The main findings of this research are the different forms of professional evaluation which were identified from the data. These are bureaucratic communication, client guidance, meaningful opinion, parent s responsibility, difficulties in being heard and in bringing up concerns and continuation of clientships. The structural part of this thesis, present the differences in documentation. Documentation guidance in child welfare should be enhanced.

Lastenpsykiatria ja lastensuojelu tekevät moniammatillista yhteistyötä lasten ja perheiden hyvinvoinnin tukemiseksi. Lastenpsykiatria ja lastensuojelu ovat keskeisiä toimialoja sosiaali- ja terveydenhuollossa, kun hoidetaan ja tuetaan vaikeita lasten ja perheiden ongelmia. Näiden kahden alan välistä yhteistyötä on vähän tutkittu, vaikka sen ongelmat on julkisesti tiedostettu ja niihin on pyritty kansallisella tasolla vaikuttamaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata lastenpsykiatrian ja lastensuojelun välistä yhteistyötä ja yhteistyön kehittämiskohteita. Tutkimus oli laadullinen tutkimus. Tutkimus toteutettiin kahden suomalaisen kaupungin neljässä eri organisaatiossa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 15 lastenpsykiatrian ja lastensuojelun työntekijää. Tutkimusaineisto kerättiin neljän ryhmän ryhmähaastatteluina. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Tutkimuksen tulosten mukaan lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyökulttuuri oli ajan myötä muuttunut. Tutkimuksessa havaittiin, että käytännön yhteistyössä oli paljon toimivia osa-alueita ja työntekijöillä oli hyviä yhteistyötaitoja. Yhteistyökumppaneilta löytyi kunnioitusta toisiaan kohtaan. Tuloksista tuli ilmi, että yhteistyökumppanit tunsivat puutteellisesti toistensa toimialoja. Yhteistyö oli useista eri tekijöistä johtuen epävarmaa ja siinä ilmeni kunnioituksen puutetta. Tutkimus paljasti monia yhteistyön kehittämiskohteita. Oman työn kehittäminen oli edellytys yhteistyön kehittämiselle. Yhteistyökumppanit kaipasivat lisää tietoa toisistaan, toistensa työmenetelmistä ja aktiivisempaa tiedonvaihtoa. Käytännön yhteistyössä nähtiin olevan kehittämisen varaa. Molempien toimialojen tulisi kehittää omia palvelujaan ja työskennellä yhteisen ymmärryksen löytymisen eteen. Yhteistyön kehittämisen nähtiin tukevan perheiden hyvinvoinnin edistämistä. Tutkimustulokset lisäävät ymmärrystä lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyöstä. Tulosten perusteella voidaan todeta olevan tarvetta yhteistyön lisäämiseen ja kehittämiseen. Tuloksia voidaan hyödyntää lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyön ja työntekijöiden oman työn kehittämisessä. Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä, mutta niistä saadaan näkökulmia lastenpsykiatrian ja lastensuojelun välisen yhteistyön tarkempaan tarkasteluun ja kehittämiseen. Experiences and ideas on improvement of cooperation between child psychiatry and child protective services as experienced by the employees Child psychiatry and the child welfare services are the key players in social and health care, when treating and supporting children and families with difficult problems. Their cooperation is a topic that has been poorly researched, even though the problems in this field have been publicly acknowledged and in national focus in terms of information guidance. The purpose of this study was to describe the cooperation between child psychiatry and child welfare services, and to find areas of development. The study was qualitative and made in cooperation with two organizations of both child psychiatry and child welfare services in two Finnish cities. The material was collected in four group interviews and consisted of answers of altogether 15 employees in these organizations. Method of analysis was inductive contents analysis. The research findings indicated that the culture of cooperation between child psychiatry and the child welfare service has changed over time. According to research findings, there are many well-functioning areas of co-operation. The employees had good practical cooperation skills. Furthermore, the Partners respected one another, but they had lacking information of each other´s fields. The cooperation was uncertain due to many factors and lack of respect came out. Many ways to develop the cooperation were found. Developing one´s own work was a prerequisite for cooperation. Partners longed for more information about each other, of their methods of working and more active exchange of information. The practical co-operation was perceived to have room for improvement. People working in both fields should develop their own services and aim to foster common understanding in order to promote trust. Supporting the cooperation supports the well-being of the families. The research findings increased the understanding of cooperation between child psychiatry and child welfare services. According to findings, there is need for increasing the co-operation and to further develop it. These findings can be utilized in the development of one´s own work both in the fields of child psychiatry and child protective services. The research findings cannot be generalised, but they provide insights for further investigating and developing the cooperation between the child protective services and child psychiatry.

Tämän Pro gradu -tutkielman aiheena on sosiaalisten ongelmien ylisukupolvisuuden ilmiö lastensuojelussa. Aihepiiriä lähestytään onnistumisen näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten ylisukupolvisuus määrittyy lastensuojelussa ja millaisia onnistumisia lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijät ja perhetyöntekijät löytävät ylisukupolvisten asiakkuuksien kanssa työskennellessään. Tutkielma on tehty osana Tampere Praksis -kehittämishanketta. Tutkielma on kvalitatiivinen ja sen viitekehys on kontekstuaalisen sosiaalisen konstruktionismin mukainen. Kyseessä on tapaustutkimus, jonka aineisto muodostuu kolmesta fokusryhmäkeskustelusta ja yhdeksästä työntekijöiden kertomasta asiakkuuden tarinasta. Ryhmäkeskustelut on analysoitu teemoittelemalla ja tarinat narratiivisella analyysimenetelmällä. Aineisto on koottu syksyllä 2013. Ensimmäinen tulosluku käsittelee ylisukupolvisuuden ilmiötä lastensuojelussa viiden teeman alla. Ensimmäinen teema kuvaa ylisukupolvisten sosiaalisten ongelmien ilmenemistä monimuotoisina, kasautuvina ja muuttuvina. Toinen ja kolmas teema tuovat esille sosiaalisten ongelmien siirtymämekanismeja yksilö- ja yhteisötasolla, kuvaten perheen vuorovaikutus- ja sosialisaatio-prosessien sekä perheen käytössä olevien verkostoresurssien merkitystä. Neljäs teema osoittaa yhteiskunnallisten muutosten ja rakenteellisten tekijöiden vaikutuksia sosiaalisten ongelmien ylisukupolvisuuteen. Viides teema käsittelee ylisukupolvisuuden ilmiötä lastensuojelun työskentelyn näkökulmasta. Toinen tulosluku muodostuu kolmesta onnistumisen tarinasta, jotka on nimetty kertomuksen onnistumista keskeisimmin määrittävän ytimen mukaan: nopean intervention tarinaksi, arjen kannattelun tarinaksi ja huostaanoton tarinaksi. Tarinoiden perusteella onnistumiset näyttäytyvät erilaisina asiakasprosessin vaiheesta riippuen, mutta niitä yhdistävät erityisesti sosiaalista pääomaa heijastavat verkostoihin, luottamukseen ja asiakkaan toimijuuden mahdollisuuksiin liittyvät tekijät. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että ylisukupolviset sosiaaliset ongelmat tuovat lastensuojelutyöhön ja asiakkaina olevien perheiden arkeen kompleksisia ja monella elämän alueella esiintyviä haasteita. Näihin haasteisiin on mahdollista vaikuttaa, mutta se edellyttää onnistuneen sosiaalityön ohella perheen kokonaisvaltaista huomioimista muualla palvelujärjestelmässä sekä yhteiskuntapoliittisella tasolla tehtäviä ratkaisuja, joilla voidaan puuttua laajamittaisesti hyvinvoinnin eroihin. Intergenerationalism and social work: successes in the everyday child welfare work Abstract The purpose of this Master’s Thesis is to study the phenomenon of intergenerational social problems in child welfare. The topic is approached from the point of view of succeeding. This thesis studies how intergenerational transmission is defined in child welfare and what kind of successes social workers and family workers from community care child welfare find when working with intergenerational clients. This thesis has been made as a part of Tampere Praksis Project. This study is qualitative and the theoretical framework used is according to contextual constructionism. This thesis is a case study where the study material consists of three focus group discussions and nine client stories told by social and family workers. The focus group discussions have been analyzed by themes and the stories with narrative analysis method. The materials have been collect during fall 2013. The first result chapter studies the intergenerational phenomenon in child welfare under five themes. The first theme describes intergenerational social problems manifesting as multiform, cumulative and variable. The second and third themes bring forth the transition mechanisms of social problems in individual and society levels and by doing so also reveal the meaning of interaction and socialization processes and the network resources available to the family. The fourth theme proves the effect of society and structural changes to the intergenerationalism of social problems. The fifth theme reveals the protective aspects and risk factors and the effect of intergenerationalism to client work. The second result chapter named ‘Onnistumisen tarinat’ consists of three stories: the story of fast intervention, the story of supporting everyday life and the story of taking into care. These stories describe how the successes of child welfare work show in different clients in different stages in very different ways and which factors are contributing to these successes. They also describe the special aspects that intergenerational problems bring to child welfare work. In these stories the intergenerational transmission appears as different kinds of piled underprivilegedness. The central factors that define successes are counted as the clients own actorship, confidentiality, clients’ networks and correctly targeted and timed services. Based on this study it can be said that intergenerational social problems bring complex and variable challenges to the child welfare work and to the everyday life of the client families. It is possible to affect these challenges but in addition to social work it requires comprehensively paying attention to the family in the service system and decisions made on the social political level that can be applied to intervene welfare differences on a large scale.

Pro gradu -tutkielman tavoitteena on kuvata lastensuojelun avohuollon intensiivityön vaikutuksia asiakasnuorten elämäntilanteisiin. Lastensuojelun asiakkaista on tehty varsin vähän seurantatutkimuksia, eikä lastensuojelun tukitoimien vaikutuksista asiakkaiden elämään ole tarpeeksi tutkimustietoa. Viime vuosina on kuitenkin kiinnitetty huomiota nuorisoikäisten huolestuttavaan tilanteeseen lastensuojelussa. Tutkimusten mukaan nuorten avohuollon asiakkuus jää lyhyeksi, ja heidän tilanteensa kriisiytyy nopeasti huostaanottoon asti. Lastensuojelun avohuollon tukitoimet ovat vaikuttaneet tehottomilta murrosikäisten ja heidän perheidensä tuen tarpeeseen vastaamisessa. Useissa kunnissa on kehitetty lastensuojelun avohuoltoon intensiivistä tukimuotoa murrosikäisten ja heidän perheidensä tukemiseksi. Intensiivityö on kestoltaan rajattu työskentelyjakso, jossa pyritään vaikuttamaan kaikille nuoren elämän osa-alueille samanaikaisesti: kotiin, koulunkäyntiin ja vapaa-aikaan. Työskentelyn tavoitteena on tukea nuorta ja perhettä intensiivisellä otteella niin, että nuori pystyisi jatkamaan elämäänsä kotonaan eikä tilanne vaadi nuoren huostaanottoa ja sijoittamista kodin ulkopuolelle. Tässä tutkimuksessa on selvitetty erään suurehkon suomalaisen kunnan lastensuojelun intensiivityön vaikutuksia asiakasnuorten elämään. Tavoitteena on selvittää intensiivityöhön ohjautumisen taustoja ja syitä, nuoren tilannetta intensiivityön jälkeen sekä sitä, millaisissa tilanteissa intensiivityön aikana on tapahtunut positiivinen muutos nuoren elämäntilanteessa ja millaisissa tilanteissa muutosta ei tapahdu. Tutkimusaineisto koostuu vuosina 2009 2011 kyseisessä kunnassa intensiivityöhön ohjattujen nuorten lastensuojelun asiakirjoista (N=68). Tutkimus on kvantitatiivinen, ja aineistoa on analysoitu sekä numeerisesti että narratiivisesti. Nuorten tilanteita seurattiin intensiivityön alussa ja työskentelyn päättyessä sekä lyhyen seurantajakson ajan. Tutkimus vahvistaa aikaisempien tutkimusten tuloksia nuorten tilanteiden nopeasta kriisiytymisestä lastensuojelun avohuollossa: intensiivityöhön osallistuneista nuorista joka toisella oli takanaan vain lyhyt aikaisempi lastensuojelun asiakkuus. Syyt intensiivityöhön ohjautumiselle liittyvät suurimmaksi osaksi nuoren omaan toimintaan, ja yleisin syy on ongelmat koulunkäynnissä. Nuoren tilanteisiin liittyvistä huolista viidennes koski vanhempaa tai vanhemmuutta. Intensiivityö hyödyttää tyttöjä enemmän kuin poikia: poikien kohdalla tavoitteet jäivät useammin toteutumatta ja puolet pojista huostaanotettiin intensiivityön jälkeen. Lastensuojelussa kaivattaisiinkin lisätutkimusta siitä, miten murrosikäisten poikien tuen tarpeeseen voitaisiin vastata aiempaa paremmin. Lisäksi intensiivityöstä on enemmän hyötyä yli 15-vuotialle kuin tätä nuoremmille. Huostaanotto voi olla tutkimuksen perusteella nuoren tilanteessa tarpeenmukainen ja hyvä interventio, ja sillä voi olla positiivisia seurauksia. Intensiivityön tai huostaanoton aikana tapahtuu kuitenkin harvemmin positiivinen muutos nuoren tilanteessa, jos huoli kohdistuu nuoren oman toiminnan lisäksi vanhempaan tai vanhemmuuteen. Intensive family work preventing adolescents from taking into care : the effects of intensive family work on lives of adolescent child welfare clients in community care The purpose of this Master s Thesis is to describe the effects of an intensive family work program aimed at helping adolescent clients in community care in child welfare. There are few follow-up studies of child welfare clients and there s not enough research knowledge about the effects of child welfare interventions on the lives of the clients. In recent years there has been growing concern of the situation of the youth in child welfare. According to the studies, the customership of an adolescent in community care is short and the situation gets worse quickly until there s a need for out-of-home placement. Support measures in community care have appeared ineffective when it comes to supporting adolescents and their families. A few municipalities in Finland have developed intensive family work program into child welfare community care in order to be able to support adolescents and their families better. Intensive program aims at affecting all the sections of the adolescents lives at the same time: home, schoolgoing and leisure time. The purpose is to support adolescents and their families in an intensive manner so that the child is able to keep on living at home and no taking into care is needed. This study examines the effects of the intensive family work program on young clients in a Finnish town. First research question is who the participants in the program are: what kind of background they have and why they are referred to the program. Study also examines what the situation of adolescents is like after the program and in which situations a positive change occurs and in which there s no change. The sample consists of the child welfare documents of the young people who participated in the program between 2009 and 2011 (N=68). It s a quantitative study and the sample has been analyzed using both numerical and narrative analysis. The situations of the participants were examined in the beginning and end of the program and also during a short follow-up period. The study confirms results of the previous studies that the situations of adolescents worsen quickly in child welfare community care: every other young person who participated in the intensive program had been a client in child welfare only for a short period of time before entering the program. Reasons for entering the program are in most cases related to adolescent himself and his own behavior. The most common reason are the problems with school and school attendance. One fifth of the concerns in adolescents cases were related to the problems of parents or domestic conditions. Girls profit more from the intensive family work than boys: for boys, the goals for the program were more rarely reached and two thirds of boys were placed outside home after the program. There is need in child welfare for more research of how to support adolescent boys better in community care. In addition, intensive family work is more useful for 15-year-olds and older than for younger adolescents. According to the study, taking child into care can be a useful intervention in adolescent s case. However, if there s concern over domestic conditions of adolescent in addition to the concern over young person s own behavior, positive change is rarely achieved during intensive family work or out-of-home placement.

Pro gradu- tutkielmani keskeisenä tehtävänä on tarkastella perhehoidon sijoitusten katkeamista. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda esiin miten on perusteltu lapsen sijoitus perhehoitoon ja mitä perusteluita on käytetty sijaishuoltopaikan muutoksessa. Toivon, että tutkimalla sijaishuoltopaikan muutokseen liittyviä perusteluita ja syitä, löydän myös tietoa siitä, mitä tukea ja apua tilanteeseensa sijaisvanhemmat ovat tuoneet esiin. Voidaanko sijoitusten katkeamista ehkäistä tukitoimin? Tutkimukseni tavoitteena on myös lisätä tietoa ja ymmärrystä lastensuojelun sosiaalityöntekijöille sijaishuoltopaikan pysyvyyden merkityksestä lapsen kasvulle ja kehitykselle. Sosiaalityöntekijänä minua kiinnostaa oma roolini, miten voin auttaa sijaisvanhempia jaksamaan ja mitä palveluita he tarvitsevat. Voinko omalla toiminnallani ehkäistä perhesijoitusten katkeamisia? Tutkimukseni on kvalitatiivinen. Tutkimusaineistoni koostuu asiakirjoista, jotka koskevat eräässä keskisuuressa suomalaisessa kaupungissa parin viimeisen vuoden aikana perhehoidosta laitoshuoltoon siirtyneitä lapsia ja nuoria. Aineistona olevat asiakirjat koskevat 10 lasta ja heidän asiakirjoista selviää, mitä perusteluita on käytetty perhehoitoon sijoittamisessa ja mitä perusteluita on käytetty sijaishuoltopaikan muutospäätöksessä. Tulosten mukaan perhehoitoon sijoittamisen syynä on kaikissa tutkimuksen tapauksissa ollut lapsen ikä. Muita perusteluita aineistosta tuli esiin lapsen tarpeet ja hänen tarvitsemansa tuki, yhteydenpito läheisiin ja sukulaisiin sekä sijaisvanhemman sopivuus tehtävään. Sijaishuoltopaikan muutoksen johtaneet syyt liittyvät joko lapsen oireiluun tai sijaisvanhemman käyttäytymiseen sekä yhteistyöongelmiin. Sijaisvanhemman uupuminen ja sijaislapsen oireilu aiheuttivat sijoituksen purkautumisen. Tuloksista päätellen lapsen etu on otettu huomioon päätöksiä tehdessä. From foster care to institutional care : reasons for discharge of care placement The center point of my master’s thesis is to review severance of placement in foster care. Point of this study is to bring out what are the arguments for placing a child in foster care and which are the arguments for changing care place. I hope that studying those arguments and facts, that affects change of care placement, I also find information of those issues which foster parents have raised in context of support and help. Can the interruption of placement be prevented by means of supporting functions? Objective of this study is to increase knowledge and understanding for those social workers working on the field of child welfare. As a social worker I am interested of my own role, how I can help foster parents to cope and what kind of services they need. Can I with my own actions prevent severing on placement? This study is qualitative. Research material consists of documents of those youths and children that have been transferred from foster care to institutional care in a medium sized Finnish town inside time period of few years. Documents that are in the study concern group of 10 children and they show what the reasons for placement are in foster care and what the reasons for change in placement are. In light of results of research in all cases reason for placement in foster care was age of children in question has been paramount. Other reasons that came up from research were needs of child and support that he/she needed, communication with relatives and family members and suitability of foster parents. Reasons for change of care placement where linked to behavior of child in care, behavior of foster parents and cooperation problems. Behavior of foster child and fatigue of foster parents leaded in discharge of care placement. Conclusion from research is that well fare of child is taken in consideration in making of decisions.

Pro gradu - tutkielmani aiheena on lastensuojelussa onnistuminen sosiaalityöntekijöiden kokemana. Tutkin, millaiset asiakassuhteeseen liittyvät asiat koetaan onnistumisina ja mitkä tekijät asiakassuhteen aikana vaikuttavat siihen, että onnistumisen kokemuksia syntyy. Lastensuojelun tilanne on ollut huolestuneen keskustelun kohteena jo pitkään, jolloin siihen liitetään kasvavat asiakasmäärät, vaikeutuvat lasten ja perheiden ongelmat ja riittämätön palvelujärjestelmä. Kiire ja kasvava työnmäärä vaikuttavat siihen, että kunnilla on vaikeuksia rekrytoida päteviä ja pysyviä sosiaalityöntekijöitä, vaikka sinänsä itse lastensuojelutyön sosiaalityöntekijät kokevat merkitykselliseksi ja haastavaksi, jossa viihdytään. Tutkimuksessani tuon esille sosiaalityöntekijöiden äänen ja kokemuksen onnistumisista viimeaikaisten traagisten ja epäonnistuneiden asiakastapausten sekä negatiivissävyisen keskustelun rinnalle. Onnistumisten esille tuonnin koen tärkeäksi myös oman ammatillisuuden, mutta myös työn kehittämisen kannalta. Tutkimukseni pohjautuu fenomenologiseen kokemusten tutkimukseen. Tutkimusaineisto muodostuu kahdesta ryhmäkeskustelusta ja kahdesta ryhmähaastattelusta. Yhteensä haastatteluihin osallistui 21 sosiaalityöntekijää ja yksi sosiaaliohjaaja, jotka kaikki toimivat kunnallisessa lastensuojelun sosiaalityössä. Aineiston analyysinä käytin teemoittelua. Pääteemoja, joilla sosiaalityöntekijät kuvasivat asiakassuhteessa onnistumisia, löytyi neljä. Sosiaalityöntekijöiden kerronnassa onnistuminen määriteltiin pieninä onnistumisen hetkinä, luottamuksellisena suhteena ja toimivana yhteistyönä, palveluiden ja tuen järjestämisenä sekä onnistumisena lastensuojelun perustehtävässä. Pääteemoja, joilla sosiaalityöntekijät kuvasivat onnistumista edistäviä tekijöitä, löytyi yhteensä kolme: oma ammattitaito ja asiakastyöntaidot, ajan moninaiset merkitykset ja työtä tukevat rakenteet. Tulosten perusteella voidaan todeta lastensuojelussa onnistumisen tarkoittavan onnistumista lapsen hyvinvoinnin turvaamisessa ja vanhemmuuden tukemisessa, jolloin tärkeään rooliin työn edellytyksenä, mutta myös onnistumisen kokemuksena nousee luottamuksellinen suhde ja toimiva yhteistyö lapsen ja vanhemman kanssa. Onnistumisen arviointia vaikeuttaa aika. Muutokset perheen tilanteessa saattavat olla nopeita, mutta taas toisaalta voivat tapahtua hyvinkin hitaasti. Muutokset eivät aina ole myönteisiä vaan epäonnistumisiakin tapahtuu, jolloin merkittäväksi nousee se, miten epäonnistuminen tulkitaan. Onnistuakseen kohtaamis- ja prosessinohjaustyössä sosiaalityöntekijä tarvitsee riittävästi aikaa, mutta myös oma asenne ja taito puhua ja toimia asiakassuhteessa nousevat merkittäviksi. Sosiaalityöntekijän työtä ja siinä onnistumista edistää mahdollisuus oman työn reflektointiin työparin ja työyhteisön kesken, mutta myös tarvittaessa moniammatillisesti. Onnistumisien saavuttamiseksi sosiaalityöntekijät kokevat oleellisena toimivan palvelujärjestelmän ja mahdollisuuden oikea-aikaisesti tarjota tukea ja palveluja lapselle ja vanhemmille. Tämä rakentaa luottamuksellista suhdetta ja yhteistyötä asiakkaan kanssa, mutta myös mahdollistaa asioihin puuttumisen riittävän ajoissa. ”What does success mean in practice and what do social workers actually do?” Success in child welfare work in the experience of social workers. The present Master´s thesis deals with success in child welfare as seen by social workers. It examines what aspects of the customer relationship are seen as successes and what factors contributing to the experience of success in the customer relationship. The stante of child welfare has long been the topic of concerned discussion in which the higher numbers of customers, the increasingly serious problems of children and families, and the insufficient service structure have been prominent. Time pressures and increased work loads have aggravated the difficulties of municipalities in recruiting qualified social workers on a permanent basis despite the fact that field workers themselves see child welfare as meaningful and challenging work offering job satisfaction. My study gives voice to social workers and their experiences of success in the face of recent tragical failures in work with customers and the negatively coloured public debate. Bringing out the successes is, in the present writer's opinion, important not only because of one's personal professional development, but also with a view to developing the methods of work. The research approach is one of phenomenological study of experience. The data were collected from two group discussions and two group interviews. The interwiewees were 21 social workers and one social work supervisor, all of whom are employed in municipal child welfare. The data were analyzed thematically. Four main themes were found by which social workers labelled succesful customer encounters: small moments of success, a relationship of trust and functioning co-operation, provision of services and support and success in the main task of child welfare. Three main themes were found by which social workers described factors leading to success: one's professional expertise and customer work skills, the multiple meanings of time, and worksupporting structures. On the basis of the survey, success in child welfare means success in the basic task of safeguarding the welfare of the child and in the support of parenthood. An important prerequsite for work is a relationship of trust and functioning co-operation with the child and parents. Time is a significant factor that makes the evaluation of success problematic. Changes in the family situation may be quick, but may be very slow at times. The changes are sometimes positive, but may on occasion be negative, so that the way of interpreting failure is significant. In order to succeed in meeting the customer and in guiding the work process, the social worker needs a sufficient amount of time, but his/her attitude and ability to interact in the customer relationship are important aspects of the work. Factors contributing to success in social work include the possibility of reflecting on the work with one's workmate and the working community, and, where needed, with consulting experts. For successful outcomes, social workers find a functioning service provision and the possibility of offering timely support and services as vital prerequisites. This in turn helps to build up a relationship of trust and co-operation with the customer, but also enables early intervention.

Tutkielmassani olen kiinnostunut lastensuojelulaitosten työntekijöiden nuoriin kohdentamista puhe- ja suhtautumistavoista. Tutkimusasetelman taustalla on ajatus, että erilaisilla työntekijöiden puhe- ja suhtautumistavoilla voi olla suuri merkitys siihen, millaisina lastensuojelun kohteina olevat nuoret kokevat oman itsensä ja elämänsä. Tutkielmani on laadullinen tapaustutkimus, jota varten haastattelin viittä kunnan jälkihuollossa olevaa nuorta, jotka pyynnöstäni muistelivat aikaa, jolloin he olivat olleet huostaanotettuina ja sijoitettuna lastensuojelulaitokseen. Keskeisenä metodina pro gradu -tutkielmassani olen käyttänyt puolistrukturoitua haastattelumenetelmää eli teemahaastattelua. Tutkimukseni viitekehys on hermeneuttis-fenomenologinen eli olen tutkinut nuorten kokemuksia, miten he asiat muistavat suhteessa omaan todellisuuteensa. Aineiston analyysi on tehty sisällönanalyysin keinoin. Todellisuuden hahmottamisessa olen käyttänyt identiteetin, leimautuneen identiteetin sekä huostaanoton käsitteitä. Haastattelemilleni jälkihuoltonuorille kuului haastattelujen tekohetkellä keskimääräistä parempaa verrattuna huostaanotetuista tehtyihin valtakunnallisiin seurantatutkimuksiin. Heistä kolme opiskeli toiseen asteen koulutuksessa, yksi oli äitiyslomalla aikomuksenaan jatkaa opintojaan heti äitiysloman loppumisen jälkeen ja yhdellä oli rekrytointiprosessi meneillään. Haastattelut osoittivat, että huostassa olleelle nuorelle lastensuojelulaitoksen työntekijä voi edustaa aikuista, jolle nuori saattaa kertoa asioistaan, joka kuuntelee ja jolta nuori saa tukea. Tällainen turvallinen aikuinen on myös tutkimuksissa nostettu esille keskeisen tärkeänä minäkuvan kehittymiseen vaikuttavana tekijänä. Haastattelemieni nuorten kohdalla tämä suhde oli usein mahdollistunut. Toisaalta kielteisenä tuloksena on nähtävissä, ettei kaikilla nuorilla ollut kokemusta identiteettinsä kehitystä palvelevasta suhteesta lastensuojelulaitoksen työntekijään. "It's in the behavior - how you treat other people" : adolescent in after-care reminisce the ways they were treated and addressed by the employees of child welfare institutions In my thesis I am interested in the ways of how the employees of child welfare institutions have treated and addressed the youth, which have been taking into care. The thought behind the research design is that the way the employees in child welfare institutions talk and treat the children who have been taking into care can have a significant meaning to those children, how they see themselves and their lives. My study is based on a methodology of a qualitative case study. I interviewed five adolescent in a municipal after-care. At my request they reminisced their time in foster care in child welfare institutions. The method I used in the interviews was thematic. The frame of reference of my study is hermeneutic-phenomenological. That is that I have studied the adolescent s experiences, how they remember it related to their reality. To analyze my study I have used content analysis. To perceive the reality I have used terms of identity, stigmatized identity and taking someone into care. The adolescent in after-care, which I interviewed, were in a better place in their lives than the average adolescent in after-care at least according to national studies. Three of them were studying in upper secondary education institutions. One of them was at a maternity leave at the time of the interview, but she was about to continue her studies after her maternity leave. One of them was in a process to be recruited. These interviews indicated that to the child, who has been taking into care, the employee of a child welfare institution may represent of an adult to talk to, who listens to and who supports the child. This kind of safe grownup has been pointed out in studies to be significant to support the development of a child s identity. To most of the adolescent I interviewed this kind of supportive relationship was enabled. On the other hand as a negative result, it could be seen, that

My thesis focuses on how young people in the sheltered home programmes of child welfare assess changes in their lives and how they describe their experiences on trust. The aim is to look at this from the point of view of young people: how young people living in risky situations affect their own lives and do not become marginalised. The focus is primarily on the adolescents’ internal stories as mediums of experiences and secondly on external stories as expert discourse. Trust is the central theoretical concept of the study. Trust is considered a key social mechanism that strengthens the feeling of basic security. In addition, the concepts of social capital, well-being and participation are used in the study. The study is qualitative and narrative and attempts to understand the subjective experiences of young people. The research material consists of altogether twelve narrative-biographical research interviews of seven young people in sheltered home programmes. The adolescents explained the changes for the worse in their lives mainly by external factors. They believed that positive changes were mainly due to their own strengths, attitude, their own agency and responsibility. The young people were classified according to the role they chose in change situations as “children who bear the responsibility” (child assumes parental responsibility) or “rebellious youth” (young person renounces all responsibility). All of the young people shared a sense of mistrust towards their parents. However, feelings of trust vary by situation and case. All of the adolescents studied had experienced feelings of trust towards the network of people close to them. The nature of the confidential relationship with the workers required by the young people varies by the individual. With the “children who bear the responsibility” trust was based on support, whereas with the “rebellious youth” the importance of control was stressed. All of the young people had experienced a sense of agency with relation to the service system. The length of the placement did not seem to have relevance to the building of confidential relationships. The building of confidence served as an explanation, as it were, to how well the young people have coped. The adolescents in sheltered home programmes of child welfare were able to establish confidential relationships despite their difficult experiences with mistrust. The trust of these young people was built on all dimensions of well-being – Having (living conditions), Loving (social relationships) and Being (orientation with the world). According to the empirical knowledge of the young people and expert information, secure growing-up conditions (predictability), confidential relationships with people close to them (trust as communication), and participation (agency) with relation to the service system are significant in building up trust. Narrative and biographical methods were well suited as tools for hearing a young person. With them the workers are able to pinpoint their own role in the meaning-making of a young person. They are thus able to give room to the people close to the young person and important to him or her. Using the knowledge acquired from the young people for development purposes requires that the work community has a reflective approach to their work. The work needs to be developed so that young people can become more trustful towards the service systems and the workers. Tutkimuksessani tarkastellaan sitä, miten lastensuojelun tukiasuntotoiminnan piirissä olevat nuoret arvioivat elämänkulkunsa muutoksia ja mitä he kertovat luottamuksen kokemuksistaan. Tarkoituksena on tuoda nuorten näkökulmaa siihen, miten riskitilanteessa elävät nuoret vaikuttavat omaan elämänkulkuunsa eivätkä syrjäydy. Huomio kohdistuu ensisijaisesti nuorten sisäisiin tarinoihin kokemusten tulkkeina ja toissijaisesti ulkoisiin kertomuksiin asiantuntijapuheena. Luottamus toimii tutkimuksen keskeisenä teoreettisena käsitteenä. Luottamusta pidetään keskeisenä sosiaalisena mekanismina, joka vankistaa perusturvallisuutta. Lisäksi tutkimuksessa käytetään sosiaalisen pääoman, hyvinvoinnin ja osallisuuden käsitteitä. Tutkimus on laadullinen, nuorten subjektiivisia kokemuksia ymmärtämään pyrkivä ja narratiivinen. Tutkimusaineisto koostuu seitsemän tukiasuntotoiminnan piirissä olevan nuoren yhteensä kahdestatoista narratiivis-elämänkerrallisesta tutkimushaastattelusta. Nuoret selittivät elämänkulkunsa muutokset huonompaan suuntaan lähinnä ulkoisilla asioilla. Myönteisten muutosten nuoret arvioivat syntyneen lähinnä omien vahvuuksiensa, asenteensa, oman toimijuutensa ja vastuunsa ansiosta. Nuoret on jaoteltu muutostilanteissa valitsemansa roolin perusteella ”vastuunkantajalapsiksi” (lapsi ottaa vanhemmille kuuluvaa vastuuta) tai ”kapinallisiksi nuoriksi” (nuori luopuu kaikesta vastuusta). Kaikille nuorille yhteisiksi asioiksi nousivat epäluottamuksen kokemukset suhteessa vanhempiinsa. Luottamuksen kokeminen vaihtelee kuitenkin tilanne- ja asiakohtaisesti. Kaikilla tutkimuksen nuorilla oli luottamuksen kokemuksia suhteessa läheisverkostoonsa. Nuorten työntekijöiltä tarvitseman luottamuksellisen suhteen laatu oli yksilöllistä. ”Vastuunkantajalasten” luottamuksen rakentumissa painottui tuen merkitys kun taas ”kapinallisilla nuorilla” painottui kontrollin merkitys. Kaikki nuoret olivat kokeneet itsensä toimijoiksi suhteessa palvelujärjestelmään. Sijoituksen pituudella ei näyttäisi olevan merkitystä luottamuksellisten suhteiden syntymisessä. Luottamuksen rakentuminen toimi ikään kuin selityksenä sille, miten nuoret ovat selvinneet niin hyvin. Lastensuojelun tukiasuntotoiminnan piirissä olevat nuoret kykenivät solmimaan luottamuksellisia suhteita vaikeista epäluottamuksen kokemuksista huolimatta. Tukiasuntotoiminnan piirissä olevien nuorten luottamus rakentui kaikissa hyvinvoinnin – Having (elinolot), Loving (yhteisyyssuhteet) ja Being (maailmaan orientoituminen) ulottuvuuksissa. Nuorten kokemuksellisen ja asiantuntijatiedon mukaan luottamuksen rakentumisessa merkityksellisiä ovat turvalliset kasvuolot (ennustettavuus), luottamukselliset suhteet läheisverkostossa (luottamus kommunikaationa) sekä osallisuus (toimijuus) suhteessa palvelujärjestelmään. Tarinalliset ja elämänkerralliset menetelmät soveltuivat hyvin työvälineeksi nuoren kuulemiseen. Niiden avulla työntekijät voivat paikantaa oman roolinsa nuoren merkityksenannossa ja voivat siten antaa tilaa nuorelle merkityksellisille läheisverkostoon kuuluville ihmisille. Nuorten tiedon hyödyntäminen kehittämistyössä edellyttää työyhteisöiltä reflektiivistä työotetta. On kehitettävä työtä siten, että nuorten luottavaisuus palvelujärjestelmiä kohtaan ja luottamus työntekijöitä kohtaan voi lisääntyä.

Väitöskirjatutkimuksen aiheena on lastensuojelun tuloksellisuuden arviointi organisaatiossa, jonka tulisi olla erityisesti selvillä työnsä vaikutuksista lasten ja perheiden elämään, mutta tietoa tarvitaan myös lastensuojelun kustannuksista, palveluprosessien toimivuudesta, henkilöstövoimavaran kehityksestä sekä yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Organisaatioiden tilivelvollisuus asiakkailleen on korostunut, sillä lastensuojelussa tehtävät ratkaisut voivat vaikuttaa vaikeassa elämäntilanteessa apua ja tukea etsivän lapsen ja perheen koko elämään ja tulevaisuuteen. Lastensuojelun asiakasmäärien jo vuosia jatkunut kasvu ja tätä myötä myös kustannusten kasvu sekä ongelmat henkilöstön pysyvyydessä, ovat olleet aktivoimassa keskustelua lastensuojelun tuloksellisuuden arvioinnin kehittämisestä. Tuloksellisuuden arvioinnin tutkimusta on lastensuojelusta vähän. Tutkimus sisältääkin laajan kuvauksen lastensuojelusta ja sen arvioinnin kehityksestä sekä saatavilla olevan tiedon perusteella lastensuojelun tuloksellisuudesta. Tutkimusaineisto koostui kolmen kunta- ja kolmen lastensuojelun palveluja tuottavan järjestöorganisaation asiakirja- ja haastatteluaineistoista. Tutkimuksessa määritetään, mitkä ovat tuloksellisuuden keskeisimmät tekijät lastensuojelussa ja organisaation arviointiprosessissa. Organisaatioiden tuloksellisuuden arviointia luonnehditaan tutkimuksessa sosiaalisen vaiston mukaiseksi toimintatavaksi, joka ollee merkityksellinen myös muilla hyvinvointipalvelualoilla, joissa kokemustiedon vuorovaikutteinen ja osallistava arviointi on merkityksellistä. Sosiaalinen vaisto on organisaation jäsenten yhteisöllistä kyvykkyyttä luotsata omaa ja yhteistä toimintaa, elettävässä ajassa ja organisaation muistissa olevan kokemustiedon pohjalta käytävien tulkintakeskustelujen avulla. Tutkimuksessa nousi esille viisi lastensuojelun tuloksellisuuden kannalta kriittistä menestystekijäryhmää, joissa kussakin on 3-4 keskeistä tekijää, joihin arvioinnin tulisi organisaatiossa kohdistua. Nämä tekijät ovat merkityksellisiä yhtä hyvin kunta- kuin järjestöorganisaatioissakin tehtävässä lastensuojelutyössä. Menestystekijäryhmistä kolme on perusedellytyksiä ylipäätään sille, että lastensuojelussa voitaisiin onnistua ­ olla tuloksellisia. Nämä ovat: 1) vankka asiakaslähtöinen organisaatio, 2) osaaminen vastaa lastensuojelun ajankohtaisia vaatimuksia, ja 3) toimintaprosessit edistävät asiakkaan voimavaraistumista. Ja kaksi vaikuttavuuden kriittistä menestystekijäryhmää ovat: 4) nimenomaan asiakas kokee elämänlaatunsa kohentuneen ja 5) lapsen ja nuoren kasvun riskiolosuhteet vähenevät, ja näin lastensuojelun pitkän aikavälin toiminta on kustannusvaikuttavaa. Kuntien on 1.1.2008 voimaantulevan uuden lastensuojelulain mukaan laadittava kunnanvaltuuston hyväksyttäväksi kunnan tai kuntien yhteinen suunnitelma lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ja lastensuojelun järjestämiseksi ja kehittämiseksi. Suunnitelma on kunnan työväline laaja-alaisen lasten suojelun ohjaamisessa, johtamisessa ja kehittämisessä. Tutkimuksen liitteeksi on koottu luettelo niistä seurantatiedoista, joita on hyödyllistä koota kunnan suunnitelman laatimisessa ja tuloksellisuuden arvioinnissa. Lastensuojelun tuloksellisuuden arvioinnin kehittäminen on hyvin ajankohtaista kunnissa ja kunta- ja palvelurakenneuudistuksen mukaisilla kuntien yhteistoiminta-alueilla. Effectiveness ­ what it is, how to measure and assess it, and the importance of effectiveness assessment for leading and managing organisations ­ has been a constant discussion topic within administrative sciences for about twenty years. The implementation of the indicators of BSC effectiveness assessment has aroused discussion in several organisations as well. Within child welfare this topic has mainly been explored from a totally different perspective than within administrative sciences. The discussion has been more concerned e.g. with how the ability of parents to take care of their children is assessed in client work than with how child welfare organisations monitor and evaluate their own work. Organisations performing child welfare tasks should, however, be particularly aware of the impact their work has on the lives of children and families. The client accountability of these organisations has become more emphasised, as child welfare decisions may influence the entire life and future of children and families seeking final help and support in a difficult situation in life. Information is needed for the assessment of child welfare effectiveness. As the production of effects promoting the welfare of children strongly depends on how well child, youth, family and other services are performed, a broad knowledge base for assessments is required. The number of child welfare clients has continued to grow for years. This growth, the resulting cost increase and problems with maintaining personnel have provoked discussion about the development of effectiveness assessment within child welfare. The goal of this study was to gain information on the effectiveness assessment of public activities by looking at one municipal sector of specialised services, i.e. child welfare. As there is only limited research on effectiveness assessment within child welfare, the study sheds light on the effectiveness of child welfare and on its assessment. The aim of the study was to find out what effectiveness is in child welfare work, and how it is assessed. The research questions were: Which factors influence effectiveness in child welfare work? How is effectiveness and particularly impact ­ a significant part of effectiveness ­ monitored and assessed? Which information is used for the assessment? Which role does assessment play in the guidance, management and development work of child welfare organisations? Answers to these questions were looked for by studying in detail the effectiveness assessment practice of six child welfare organisations and by using as material the opinions of people working with or managing child welfare about factors contributing to child welfare effectiveness. This material was based on documents from a city, a local authority, a joint municipal authority, and from three organisations providing child welfare services, on thematic interviews with the management of the organisations, and on multidisciplinary focus group interviews. The material was analysed in stages with the aid of qualitative methods, and the goal was to gain an understanding of the research objects. Each participating organisation received two reports on the situation within the organisation. The research report is based on these twelve reports. It has to be pointed out that the organisations were not compared in terms of effectiveness, and the effectiveness of these organisations is in no way described ­ this would have required different research material. Also, the effectiveness of child welfare work was not studied. During the research process it became obvious that the task at hand required a detailed general description of child welfare as well as of what is known of child welfare and its effectiveness, and of the assessment development trends within child welfare. The foundation and development of effectiveness assessment was also examined, as they influence the development of effectiveness assessment within child welfare too. Results: In all participating organisations assessment mainly consisted of effective discussions in different forums for dialogue, and of shared interpretation based especially on experience information. This culture of discussion was a clear strength of the child welfare organisations. This kind of guidance and management in connection with effectiveness assessment was labelled social instinct . Social instinct is the community competence of the organisation members to pilot personal and common activities with the aid of interpretation discussions conducted on the basis of experience information existing here and now and in the organisational memory. Child welfare organisations thus accomplished particularly well the element of communicativeness, as laid down in the effectiveness assessment recommendation of 2000. This element emphasises the importance of participation and dialogue in the effectiveness assessment process. Effectiveness assessment based on social instinct is probably important in other sectors too, and not only within child welfare. The participating organisations were not very effective in using documented assessment information on success in individual cases already provided by practical client processes. This information found in client reports is restricted to individual clients and their contacts. No systematic impact follow-up existed within child welfare work, and the organisations did not set client effect goals. All organisations had initiated development processes, which in future will make it easier to assess effectiveness with the support of extensive information produced from different perspectives. According to the results, the following points should be highlighted in the assessment of child welfare effectiveness: 1) effective interaction between different parties, 2) the possibility to participate, 3) procedure and continuity ­ a feeling that all are in the same boat trying to attain the goals agreed upon, 4) the assessment of success (i.e. effectiveness) as part of basic activities, 5) the relation between effectiveness assessment and the fundamental task of child welfare, 6) the important role of polyphony and experience information in the knowledge base, 7) organisational values and ethical responsibility towards clients, 8) the collection of feedback information particularly for individual effects assessment, and 9) the benefits of total success assessment for the development of child and youth welfare work. Child welfare could be seen as a window through which it is possible to study welfare, its failings and the total efficiency of the system of services intended for children and families. Good child welfare results depend on stable organisational values, a strong awareness of the fundamental tasks, and on supportive management enabling participation in development and guaranteeing that the personnel may organise the work in accordance with the needs of individual clients. In client work the quality of interaction and the continuity of personal relationships are the key success factors. It is important that the personnel possess professional competence as well as an ability to cooperate, to commit oneself to a particular case, and, e.g. in social work, to work with children as clients. Other important issues are the continuity of service and support processes as well as care and service methods based on the best available information ­ including experience information ­ and tailored to the needs of the clients. A major factor influencing success is the goal-oriented care and service plan drawn up together with the client, and its shared analytical assessment. These factors related to good child welfare results are relevant not only to the work of the participating organisations, but also to child welfare work in general. In several regards, these key factors are generally applicable in all sectors concerned with problems related to people s lives. The study identified five groups of critical success factors influencing child welfare effectiveness. Each group consists of 3­4 factors. Three groups contain prerequisites for success in child welfare ­ for its effectiveness. As it is not possible to squeeze water from a stone, adequate prerequisites simply have to be created for child welfare work. The three critical success factors related to prerequisites are 1) a stable client-oriented organisation, 2) competence corresponding to current demands within child welfare, and 3) processes empowering clients. The two critical success factors related to effectiveness are 4) that clients experience an improvement in their quality of life, and 5) that the conditions in which children and young people grow up become less risky. This would guarantee cost-effectiveness in long-term child welfare activities. Thus assessments should focus on these factors. Section 12 of the new Child Welfare Act entering into force on 1 January 2008 obliges local authorities to draw up a plan for the promotion of the welfare of children and young people, and for the organisation and development of child welfare. The local council approves this plan, which has to be taken into account when drawing up the budget and financial plan of the local authority. The plan also has to contain information on its implementation and follow-up, and be revised at least every four years. The plan is a new instrument for the guidance, management and development of child welfare work in local authorities. On the basis of child welfare effectiveness and of the critical factors related to its assessment as defined in this study, examples of follow-up information that should be gathered when drawing up the municipal child welfare plan above, and when assessing effectiveness have been given in Appendix 6. It also contains a simple example of an impact goal for child welfare and of its measurement. Hopefully the results of this study will support the development of the effectiveness assessment of child welfare in local authorities.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksessani tarkastelun kohteena on huumeperheen päihdekuntoutusprosessi ja lapsen todellistumisen mahdollisuus ja merkitys siinä. Huomio kohdistuu perheen kanssa toteutettavaan toimintaan ja siihen, millaisen position lapsen kokemukset ja tarpeet saavat ja miten lapsi näkyy ja saadaan näkyväksi perheen kuntoutuksessa. Tutkimuksessa tarkastellaan huumeperheen lapsen kuntoutumisen tarvetta ja lapsen asiakkuutta. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa on toimintatutkimuksen piirteitä. Tutkimus on toteutettu aineistolähtöisesti. Aineistolähtöisyyden esiin nostamia kysymyksiä ratkaistaessa on hyödynnetty päihdetutkimuksen, lapsuustutkimuksen ja sosiaalityötutkimuksen lähteitä. Tutkimus on ennen kaikkea sosiaalityön käytäntötutkimusta ja lisää ymmärrystä sosiaalityön arkisista käytännöistä. Erityisesti se osoittaa hyvän asiakassuhteen merkityksen asiakkaiden auttamisprosessissa. Tutkittava kuntoutusprosessi toteutui päihdekuntoutuslaitoksen perheyhteisössä. Aineisto koostuu erilaisista nauhoitetuista vuorovaikutustilanteista: perheistunnoista, yhteisökokouksista ja vanhempien ryhmistä. Lisäksi aineistoon kuuluvat perheen asiakirjat, kaksi perheyhteisön työryhmän käymää keskustelua sekä omat päiväkirjamerkintäni. Tutkimuksessa avautuu kuva huumeperheen arjesta ja vanhempien huumeidenkäytön vaikutuksista lapsen elämään. Lapsen elämä huumemaailmassa on monin tavoin vaurioittavaa. Kuntoutuksessa lapsen kokemukset nostetaan työskentelyn keskiöön ja lasta autetaan käsittelemään ja ymmärtämään kokemuksiaan. Kuntoutuksessa lapselle tarjotaan emotionaalisesti, kognitiivisesti ja moraalisesti korjaavia kokemuksia. Lapsen todellistuminen on mahdollista lapsen asiakkuuden ja subjektiuden toteutuessa työskentelyssä. Todellistuminen edellyttää lapsen näkökulman käsittelyä myös vanhempien kanssa ja silloinkin, kun lapsi ei ole itse läsnä. Lapsen todellistumisen edellytyksenä on hyvän asiakassuhteen luominen sekä lapseen itseensä että tämän vanhempiin. Hyvän asiakassuhteen luomisen mahdollistaa työntekijän lähtökohtainen luottamus asiakkaaseen sekä asiakkaan kunnioittaminen ja aito välittäminen. Hyvä asiakassuhde on kiinnipitävä ympäristö sekä kuntoutuvalle lapselle että hänen vanhemmalleen. Lapsen todellistuminen ja lapsen kokemusten käsittely kuntoutuksessa koko perheen kanssa tukee myös vanhempien kuntoutumista huumeista. Vanhemmuus on merkityksellinen toiminta-areena, jolla vahvistuminen tukee päihteettömyyttä. Lapsen subjektiuden kehittyminen ja lapsen kuntoutuminen ovat ensiarvoisen tärkeä tulos perhekuntoutuksesta. Kuntoutuessaan lapsi kehittyy autonomisemmaksi yksilöksi, jonka selviytyminen tulee riippumattomammaksi vanhemman päihteettömyydestä ja kuntoutumisesta. In my research I look into the rehabilitation process of the drugfamily and the possibility and the importance of the child's' existence in the process. Attention is focused to the child's' experiences and the needs of the child. What kind of position do they get in the activity which takes place with the whole family? Is the child visible or can the child become visible in the rehabilitation of the family? In the research I look into the child's' need of the own rehabilitation and the child as a client in the process. This research is a qualitative case research, which has also aspects of the activity research. It has carried out by data-based analysis. Drug research, childhood research and social work research theories were used in solving the questions emerged from the data. This research increases the understanding of the practices of the social work. Especially it shows the importance of the good relationship between the client and the worker in the process of helping. The rehabilitation process in the research was taken place in the community of the families in the institution for alcohol and drug abusers. The research data comprises different situations of interaction: family meetings, community meetings and group meetings of the parents. It also includes the documents of the family, two discussions in the group of the workers and my diary. The everyday life of the drugfamily becomes alive in the research. It also shows the influence of parent's drugabuse in the child's' life. The life in the drugworld is damaging the child in many ways. In the rehabilitation the experiences of the child is rased in to the centre of the work. The child is given help to treat and understand her or his experiences. Emotional, cognitive and moral repairing experiences are offered to the child during the rehabilitation. The existence of the child becomes possible when the child is a client and a subject in the working process. The existence of the child demands that the child's' perspective is in focus with the whole family and also when the child is not present. A good relationship must be created with the child and the parent. To create a good relationship must the social worker have a deep trust and respect of the client and the worker must really care for the client. Good relationship is a holding environment for the child and the parent. The existence of the child and treating the experiences of the child is helping the parent to recover. The parenthood is a meaningful arena of activity and getting stronger as a parent helps also in giving up the drugs. The most important goal of the family rehabilitation is that the child develops in her or his subjectivity and gets treatment. During the rehabilitation process the child becomes more autonomy individual who is less dependent on the recovering or the sobernity of the parent.