Search

Purpose While studies on service users’ participation and their perceptions on the quality of services exist, agreement between family members’ and practitioners’ assessments of the family’s situation has received less interest. The purpose of this paper is to investigate agreement and its effect on outcomes by comparing the viewpoints of three groups of informants (children, mothers and practitioners) in the context of statutory child protection in two study groups – one applying a systemic approach (SPM) and a service-as-usual control group (SAU). Design/methodology/approach A quasi-experimental repeated-measures study design was applied. Outcome data comprised 112 cases (SPM cases n = 56 and SAU cases n = 56) at three sites. Data was collected from all participants at baseline and six months later. Findings First, practitioners’ analyses of a child’s need for protection did not meet family members’ expressed need for help. Second, child–mother agreement on the need for service intervention at T1 predicted a decrease in practitioner-assessed abuse or neglect from T1 to T2. In this sample, no differences were found between the two groups. Originality/value This study highlights the importance of making explicit the viewpoints of children, parents and practitioners in casework and research to improve understanding of how their perspectives differ over the course of the process and how possible initial disagreements affect outcomes.

Tutkimus tarkastelee kiireellisen sijoituksen päätöksentekoa sosiaalityöntekijöiden arkisena työnä ja työkäytäntöinä. Tutkimus kiinnittyy osaksi arviointia ja päätöksentekoa koskevaan tutkimuskeskusteluun. Tutkimuksen metodologinen pohja on konstruktionismissa, jossa tiedon ymmärretään saavan merkityksensä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tutkimus perustuu etnografiseen lähestymistapaan. Aineisto on kerätty vuosina 2015–2016, ja se muodostuu havainnointiaineistosta ja asiantuntijahaastatteluista (51). Aineistot on koodattu Atlas.TI-ohjelmaa käyttäen ja analysoitu sisällönanalyysin avulla. Tutkimus osoittaa, että arviointi ja päätöksenteko on monivaiheista ja sosiaalisissa suhteissa tapahtuvaa. Arviointi ja päätöksenteko erottuvat erillisiksi prosessin osiksi, jotka kuitenkin tapahtuvat osittain limittäisinä ja päällekkäisinä. Arvioinnin käynnistymisen piste ei hahmotu samanlaisena kaikissa tilanteissa. Arvioinnin aloittaminen edellyttää lapseen kohdistuvan välittömän vaaran todentamisen tai epäilyn lapsen hyvinvoinnin ja turvallisuuden vaarantumisesta. Välittömän vaaran tilanteet ovat jaettavissa 1) selkeisiin välittömän vaaran tilanteisiin, 2) tilanteisiin, joissa on epäily välittömästä vaarasta ja 3) epävarman välittömän vaaran tilanteisiin. Arviointi näyttäytyy erottamattomana mutta itsenäisenä osana päätöksenteon prosessia. Arviointivaiheessa sosiaalityöntekijä muodostaa arviointipohjaa erilaisten tiedontyyppien kuten esimerkiksi intuitiivisen tiedon, faktatiedon, kokemuksellisen- tai tunnetiedon analyysin avulla. Arvioinnissa hyödynnetään erilaisia tiedontyyppejä. Toisinaan arviointia tehdään tilanteissa, joissa on merkittäviä tiedon aukkoja tai ei juuri lainkaan tietoa. Analyysi tapahtuu tietotyön avulla: tietoa punni- ten ja puntaroiden, vahvistumisen tai poissulkemisen kautta. Tietotyötä tehdään tieto- hierarkkisissa sosiaalisissa suhteissa lapsen, vanhempien, työparin, tiimin, esimiehen ja muiden ammattilaisten kanssa. Päätöksenteko määrittyy näin ollen sosiaalisena vuorovaikutussuhteissa tapahtuvana työnä ajallisena kehämäisesti etenevänä prosessina, jossa on toisistaan erottuvia työvaiheita. Arviointipohjan rakentuminen mahdollistaa päätöksenteon läpiviemisen aina ratkaisuun asti. Sosiaalityöntekijän läpi viemä kiireellisen sijoituksen päätöksenteon prosessi tapahtuu erilaisissa ympäristöissä menneen ajan, nykyisyyden ja tulevaisuuden aikapoluilla. Näin ollen, tehdessään päätöstä, sosiaalityöntekijä pyrkii rakentamaan tulkintaa päätöksenteossaan lapsen historian mukanaan tuomaan ymmärrykseen peilaten, nykyisyydessä olevien tietojen varassa ja tulevaisuuteen suuntaavaan tietoon tukeutuen tilanteissa, joita leimaa kiire ja käytettävissä olevan tiedon pirstaleisuus. Päätöksenteon vaikutuksia arvioidaan nykyisyyden lisäksi myös suhteessa tulevaisuuteen ja toivottuun muutokseen lapsen elämässä. Päätöksenteolla pyritään vaikuttamaan lap- sen parempaan tulevaisuuteen. Decision-making of emergency placement as a social worker’s everyday work task This study examines emergency placement decision-making as an everyday work task and a working practice of a social worker. This study is linked to research debate on assessment and decision-making. The methodological base of this study lies on constructionism, which suggests that knowledge is developed in social interactions. The research rests on ethnographic approach. Research material was collected in 2015—2016 and it consists of observation and expert interviews (51). This material is coded using Atlas.TI software and analysed using content analysis. The research indicates that assessment and decision-making is a multi-stage process that takes place in social relationships. Assessment and decision-making are distinguished as separate parts of a process. However, these two parts are partly overlapping and superimposed. Starting point of the assessment is not conceptualised identically in all situations. Start of the assessment is subject to a confirmation of immediate danger of a child or any doubts that a child’s well-being and safety might be compromised. Situations of immediate danger are divided to 1) distinct cases of immediate danger, 2) cases, where there is a doubt of immediate danger, and 3) cases, where the immediate danger of the situation is uncertain. Assessment is an essential yet independent part of the decision-making process. In this stage a social worker creates an assessment base by analysing different information types such as intuitive information, factual information, empirical information, and emotional information. These information types are used in the assessment phase. Sometimes assessment is made in situations where there are major gaps of information or almost no information at all. Analysis is made through knowledge work: by considering the information, confirming the information, or excluding the information. Knowledge work is conducted in social relationships with a child, the child’s parents, co-workers, team, manager, and other professionals. This involves hierarchical knowledge. Decision-making is work that happens in social interactions. It is a circular process that proceeds chronologically and has separate working phases. The creation of the assessment base enables the decision-making process and the final decision. The past, the present and the future are reflected in the decision-making process when a social worker implements an emergency placement. While making the decision, a social worker tries to create interpretations by reflecting information on the child’s past, the present situation, and the future. This happens in situations which are marked by rush and fragmentariness of the information at hand. Impact of the decision-making is assessed in relation to the present, the future, and desired outcome in a child’s life. Decision-making aims to contribute to a better future for a child.

Vague programme descriptions are known to impede implementation and evaluation. Yet social work change programmes often fail to describe in detail how they aim to provide better outcomes for children and families. This study focused on the Systemic Practice Model (SPM), which is a Finnish adaptation of Reclaiming Social Work, a practice model developed in England. The SPM aims to deliver systemic practice in children's social care and has recently been widely disseminated across Finland. However, research has found both considerable variation in its delivery and a lack of clarity about what it is. This study, applying realist evaluation, aimed to formulate a programme theory based on the perceptions of key informants (n = 12) involved in the national development and dissemination of the SPM during the period 2017–2019. The analysis yielded three core components (a systemic team, systemic weekly meetings, and systemic practice) and two context-mechanism-outcome (CMO) configurations, which represent causal chains of the SPM. The findings should enable its quality implementation and meaningful outcome and process evaluation. The findings will also aid organizations and practitioners both to identify changes required in their service provision and prevent adverse effects. This programme theory should be tested and refined with empirical data. peerReviewed

Tämä Pro gradu -tutkielma käsittelee lapsen kehitykseen liittyvän tiedon merkitystä ja huomioimista lastensuojelun tarpeen arvioinnissa. Lastensuojelun tarpeen arviointi toteutetaan sosiaalihuoltolain mukaisen palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä silloin, jos asia on tullut vireille lastensuojelullisena asiana hakemuksella tai, kun sosiaalityöntekijä tai muu lastensuojelun työntekijä on saanut muutoin tietää mahdollisesta lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta. Lapsen palvelutarpeen arvioinnissa sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja selvittävät lapsen ja perheen kanssa yhteistyössä heidän tuen tarpeitaan. Lasten ja perheiden kanssa tehtävän sosiaalityön keskeisenä lakisääteisenä periaatteena on edistää lapsen suotuisaa, tasapainoista kehitystä ja hyvinvointia. Voidakseen tukea asiakkaanaan olevan lapsen kehitystä tehtävänsä edellyttämällä tavalla sosiaalityöntekijä tarvitsee tietoa ja ymmärrystä lapsen kehityksen edellytyksistä, sekä toisaalta sitä vahingoittavista tekijöistä. Viimeaikaisessa alan tutkimuksessa on todettu lastensuojelun tarpeen arviointityön hyötyvän lapsen kehitystä koskevan tiedon hallinnasta ja tunnistettu tarvetta lastensuojelun tarpeen arviointikäytäntöjen systematisoimiseen ja teoriatietoon sekä jaettuun ymmärrykseen perustuvan viitekehyksen luomiseen arviointityön tueksi. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat kehityspsykologinen tieto lapsen kehityksestä, sekä Urie Bronfenbrennerin bioekologinen kehitysteoria. Tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen ja sen empiirisenä aineistona toimivat 43 lastensuojelun tarpeen arvioinnin sisältävää palvelutarpeen arvioinnin loppuyhteenvetodokumenttia yhdestä suurehkosta suomalaisesta kaupungista. Aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavan sisällönanalyysin metodilla käyttäen analyysin runkona bioekologisen kehitysteorian systeemisiä tasoja. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaista lapsen kehitystä tai kehityksen edellytyksiä koskevaa tietoa tai havaintoja palvelutarpeen arvioinnin loppuyhteenvedoissa on tunnistettavissa bioekologisen teorian linssin läpi tarkasteltuna? 2) Mitä tämä tieto kertoo (bioekologisen teorian mukaisesti tunnistetuista lapsen kehitykseen vaikuttavista tekijöistä)? ja 3) Vaikuttaako lapsen ikä hänen tilanteestaan tehtyihin huomioihin kehitykseen liittyvän tiedon alueella? Keskeisenä tutkimustuloksena ilmeni, että bioekologisen teorian linssin läpi tarkasteltuna lastensuojelutarpeen arvioinnin loppuyhteenvedoista oli tunnistettavissa runsaasti lapsen kehitykseen liittyvää tietoa. Dokumentoitu tieto painottui lapsen mikrosysteemiin ja läheissuhteiden alueelle, mutta yhteenvedoista oli tunnistettavissa kaikille bioekologisen teorian systeemisille tasoille asettuvaa tietoa. Tutkimuksen perusteella bioekologisella teorialla voisi olla sovellusarvoa lastensuojelutarpeen arviointia jäsentävänä ja tukevana viitekehyksenä lapsen kehityksen kannalta keskeisten tekijöiden tunnistamiseksi ja jäsentämiseksi arvioinnissa, sekä lapsen kehitystä tukevien toimien suunnittelemiseksi. This Master’s thesis deals with the importance and consideration of information related to child development in assessing the need for child protection. The assessment of the need for child protection is carried out in connection with the assessment of the need for services if the matter has been initiated as a child protection matter upon application or when a social worker or other child protection worker has otherwise become aware of a child in need of child protection. In assessing the child’s need for services, the social worker and the social counselor, in cooperation with the child and family, determine their support needs. The central statutory principle of social work with children and families is to promote the child’s favorable, balanced development and well-being. In order to support the development of a client child, a social worker needs information and understanding of the preconditions for the child’s development, as well as the factors that can harm it. Recent research in the field has identified child protection needs assessment as benefiting from the management of information on child development and has identified the need to systematize child protection needs assessment practices and to establish a framework based on theoretical knowledge and shared understanding to support assessment. The theoretical framework of the dissertation consists of developmental psychological information about child development, as well as Urie Bronfenbrenner’s bioecological development theory. The dissertation is qualitative in nature, and its empirical material consists of 43 final summary documents of the service needs assessment including the assessment of the need for child protection, gathered from one of the larger Finnish cities. The data has been analyzed using the method of theory-based content analysis, using the systemic levels of bioecological development theory as the framework of the analysis. The research questions of the dissertation are: 1) What kind of information or observations concerning the child’s development or development conditions can be identified in the final summaries of the service need assessment when viewed through the lens of bioecological theory? 2) What does this information say (about the factors influencing child development identified according to bioecological theory)? and 3) Does the child’s age affect the observations made about his or her situation in the area of developmental knowledge? The main result of the study was that, viewed through the lens of bioecological theory, a wealth of information related to child development could be identified from the final summaries of the child protection needs assessment. The documented data focused on the child’s microsystem and the area of his or her closest relationships, but the summaries included data on all systemic levels of bioecological theory. Based on the research, bioecological theory could have application value as a framework for structuring and supporting assessment in order to identify key factors for child development in assessment, as well as for planning measures to support child development.

Background Attempts to improve child protection outcomes by implementing social work practice models embedded in a particular theory and practice approach, have increased internationally over the past decade. Objective To assess the evidence of the effectiveness of child protection practice models in improving outcomes for children and families. Participants and setting Children < 18 years and their families involved in child protection services. Methods A systematic review was conducted to synthesize evidence regarding the effectiveness of child protection practice models. Systematic searches across 10 electronic databases and grey literature were conducted to identify quasi-experimental studies minimally. Included studies were critically appraised and the findings summarized narratively. Results Five papers, representing six studies, focusing on three practice models (Solution-Based Casework; Signs of Safety; and Reclaiming Social Work) met the inclusion criteria. All studies applied a quasi-experimental design. Overall, the quality of the evidence was rated as being poor, with studies suffering from a risk of selection bias, small sample sizes and short-term follow up. Conclusions Despite the popularity of practice models, the evidence base for their effectiveness is still limited. The results suggest that high-quality studies are urgently needed to evaluate the impact of practice models in improving the outcomes of child-protection-involved families. The findings also illustrate the difficulties of conducting high-quality outcome evaluations in children’s social care, and these challenges and future directions for research, are discussed. peerReviewed

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella mitä tukea nuori on saanut jälkihuollon palveluissa ja miten jälkihuolto on vastannut nuoren tuen tarpeisiin sosiaalityön asiakasdokumenttien kertomana. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa nuoren saamasta tuesta erään kunnan jälkihuollon palveluissa. Tarkoituksena oli myös löytää uusia näkökulmia ja mahdollisia työmenetelmiä nuoren auttamiseen ja tukemiseen. Tämä pro gradu -tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa aineistoa on tarkasteltu institutionaalisen ja ammatillisen asiantuntijuusnäkökulman kautta. Tutkimusaineisto muodostuu kymmenen nuoren jälkihuoltoasiakkaan sosiaalityöntekijän kirjoittamista asiakasdokumenteista jälkihuollon palveluissa. Nuoret ovat iältään 18-21-vuotiaita ja heillä on lastensuojelulain (417/2007) 75 §:n mukainen jälkihuolto-oikeus. Tutkimusaineisto on kerätty joulukuussa 2019 ja aineisto sisältää 281 asiakirjakopiosivua, joista 28 on asiakassuunnitelmaa, 91 päätöstä ja 470 asiakaskertomuskirjausta. Tutkimusaineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkielman tulosten mukaan nuorten haastavimpia itsenäistymisen alueita olivat taloudellinen tilanne ja asumisen haasteet. Nuoren pärjäämisen taustalla näyttäisi vaikuttavan nuoren aikaisemmat kokemukset ennen sijaishuoltoon tuloa, sijaishuollon muoto sekä sen katkoksellisuus ja pysyvyys. Tulosten mukaan suurimmalla osalla nuorista itsenäistymisen valmiudet ovat vielä puutteelliset, eikä nuori ole löytänyt paikkaansa yhteiskunnassa. Tuloksista myös ilmeni vahvasti nuorten terveydelliset haasteet, jotka heijastuivat nuoren eri elämän osa-alueisiin heikentävästi. Tulokset osoittavat, että nuorten tuen tarpeet jakautuvat kolmeen polkuun. Ensimmäiseen polkuun lukeutuvat nuoret, joiden tarpeisiin jälkihuollon tuki on pääosin vastannut ja luonut nuorille erilaisia selviytymisen polkuja. Toiseen polkuun lukeutuvat nuoret, joiden tukeminen jälkihuollon resursseilla ei ole riittävä tai nuori ei ole sitoutunut ottamaan tukea vastaan. Kolmanteen polkuun lukeutuvat nuoret ovat kaikkein heikommassa asemassa olevia nuoria. Nuorella on taustallaan useita sijaishuoltopaikkoja. Nuoren polku on hyvin katkonainen ja pirstaleinen, joka heijastaa nuoren itsenäistymiseen heikentävästi. Tulokset osoittavat vahvasti, että perhehoidossa olevat nuoret näyttäisivät selviytyneen tässä vaiheessa parhaiten. Tutkimus lisäsi tietoa ja antoi uudenlaista näkökulmaa jälkihuollon tuesta ja siitä, miten jälkihuollon tuki on vastannut nuoren tarpeisiin. Tuloksista voidaan päätellä, että nuoren tuen tarve on ilmeinen ja tulos on yhteiskunnallisesti merkittävä nuoren syrjäytymisriskin kannalta. Aihe on ajankohtainen, sillä nuoren jälkihuolto-oikeus on noussut 25 ikävuoteen asti 1.1.2020 lähtien. Lakiuudistus merkitsee sitä, etteivät jälkihuollon asiakkaat tule vähenemään, sillä nuoret ovat pidempään jälkihuollon asiakkaina. Tämä on tärkeä asia huomioida ja vaatii mahdollisesti enemmän resursseja jälkihuollon palveluihin jatkossa. The aim of this study was to review what type of support has been given for young people in aftercare services and how has the aftercare responded to the young person’s needs. This case is based on social services’ client documents. The aim of this study was to produce information of what type of support does aftercare services give for young people in a certain city. Focus was also in finding new perspectives and possibly new ways of helping and supporting the young people in aftercare services. This Master’s thesis is a qualitative study in which the material has been studied from both institutional and professional point of view. The research material is gathered from ten (10) young clients’ documents that have been written by their social worker in aftercare services. These young people were between age 18 to 21 and they have the rights for aftercare based on child welfare act 75 § (417/2007). The material of this research has been gathered in December 2019 and consists of 281 pages, of which 28 are client plans, 91 are written decisions and 470 are client notes. This study material has been analyzed with data-driven content analysis. The results of this study shows that biggest challenges in getting independent are financial status and challenges in residency. Experiences before coming into foster care, the form of foster care service and its consistency seem to have effects on the young people’s coping skills. Study shows that most of the young people are lacking in skills of coping independently and they haven’t found their place in society yet. It also shows that these young people have health issues that affects different aspects of their lives in a bad way. Study shows that needs for young people are divided into three paths. First path is for the ones whose needs were met in the aftercare services and aftercare services had provided them with different coping skills. Second path consists of young people that didn’t get the services they needed or didn’t have the ability to receive it. Third path is for the most unfortunate young people. They have the background of multiple foster care places. Their paths are very discontinuous and shattered, which weakens their skills of getting independent. Study shows strongly that the ones who have been in family care have the best skills. This study increases knowledge and gives a new perspective about need for aftercare and how the aftercare services have met the needs of young people. It can be concluded that it is obvious that these young people need help and the result is substantial in preventing exclusion. This subject is relevant because the right for aftercare has been extended up to age 25 starting from January 1st in 2020. The reform of the law means that the amount of clients in aftercare system will not be reduced, for the clients will stay in the system longer. This is an important thing to notice and possibly requires more resources for aftercare services in the future.

Child protection is a field with high importance concerning early actions to save the children, still often difficult in practice. Co-operation in the network of multi-actors with multi-professionals in challenging. Also the family will meet many separate contacts and instances in the network. On one hand, families do not know their rights with service and support opportunities provided for them, but on the other hand information concerning families´ problems do not reach all the professional actors in the ecosystem either. Case Porvoo in this paper will focus on proactive child protection opportunities, including the vision from the wellbeing of all child families in Porvoo region. Alternative child protection scenarios for the future have their basis on the results from action scenario approach run through in a series of futures workshops in Porvoo region during the year 2015. Scenarios co-created in this process differ from each other in terms of virtual/face-to-face and proactive/reactive. Based on four scenario alternatives, various virtual service concepts for the case family needs were constructed and information needs and data flows in each case analyzed. According to the workshop participants from regional ecosystem, the most desirable scenario seems to be the Promo scenario with proactive actions and virtual services. All the actors, including professionals and family members, will have personal ICT tools to cope with communication needs 24/7., Lastensuojelu on alue, jossa varhainen puuttuminen on tärkeä, mutta samalla vaikea aihe. Kyse on monitoimijaisesta ja moniammatillisesta yhteistyöstä, jossa toimijoilla on ylitettävänä organisaatio- ja kulttuurirajoja ja myös lapsella perheineen on vastassa monta eri henkilöä ja instanssia. Tieto perheen tukimahdollisuuksista ei aina kulje perheille, mutta tieto perheen ongelmista ei myöskään kulje toimijalta toiselle. Case Porvoo keskittyy lastensuojeluteemaan ennakoivalla otteella, visiona kaikki alueen lapsiperheet voivat hyvin. Työskentelyn tueksi laaditut skenaariot Porvoon seudun lastensuojelun tulevaisuudesta on luotu työpajatyöskentelyn ja verkkokyselyiden tuottaman tiedon tuella noudattaen toimintaskenaariotyöskentelyn prosessia. Skenaariot eroavat sen suhteen, toimitaanko ennaltaehkäisevästi vai vaurioita korjaten ja työskennelläänkö verkossa vai kasvotusten. Työssä on tarkasteltu case-perheen pärjäämistä eri skenaarioissa. Tarkastelujen pohjalta on luonnosteltu erilaisia virtuaalisia palvelukonsepteja sekä pohdittu tietotarpeita ja tiedonkulkuun liittyviä kysymyksiä eri skenaarioissa. Toivotuimpana vaihtoehtona esitetään promo-skenaario, jossa toimitaan ennakoivasti verkossa. Apuna eri toimijoilla ja perheenjäsenillä on ict-pohjaiset työvälineet jatkuvaan yhteydenpitoon verkostossa 24/7.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää merkityksellisiä tekijöitä lastensuojelulaitosten työntekijöiden kokemuksista lastensuojelulainmukaisista rajoitustoimenpiteistä sekä sitä, minkälaisia käytäntöjä lastensuojelulaitoksissa on, liittyen rajoitustoimenpiteisiin. Tutkimuksen aineistona on käytetty lastensuojelulaitosten työntekijöiden vapaamuotoisia kirjoitelmia, jotka on kerätty keväällä 2018. Kirjoittajat ovat saaneet kutsun aineiston tuottamiseen joko henkilökohtaisen vierailuni, esimiehen sähköpostin, tai sosionomien ja sosiaalityöntekijöille tarkoitetun Facebook-ryhmän kautta. Aineisto kerättiin sähköpostitse ja analysoinnin aluksi kirjoitelma muokattiin tunnistamattomaan muotoon. Aineisto koostuu 16 erilaisesta kirjoitelmasta. Tarkastelen rajoitustoimenpiteitä ranskalaisen yhteiskunta- ja kulttuuritutkijan Michel Foucault’n (1926-1984) valta-analyysin pohjalta. Foucault’n mukaan vallankäytössä esiintyy useita erilaisia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia: lastensuojelutyön ja erityisesti lastensuojelulain mukaisessa rajoittamisessa voi yhtä lailla olla kyse asiakkaan käytöksen normalisoinnista, ohjaamisesta oikeanlaiseen käytökseen tai jopa huolehtimisesta. Tutkimusnäkökulma on fenomenologinen, tarkemmin saksalaisen Martin Heideggerin luoman hermeneuttisen fenomenologian mukainen. Aineistoa on analysoitu Juha Perttulan kehittämää fenomenologista analyysimenetelmää mukaillen. Tutkimuksen perusteella työntekijöiden kokemuksiin rajoitustoimenpiteistä vaikuttaa 13 merkityksellistä tekijää, jotka jaottelin teoreettisen näkökulmani mukaisesti (1) rajoitustoimenpiteet vallankäytön välineenä (2) rajoitustoimenpiteet huolehtimisen välineenä ja (3) yksilöllisiin kokemuksiin. Tekijöiden laatu vaikuttaa oleellisesti siihen, onko työntekijän kokemus rajoitustoimenpiteestä positiivinen vai negatiivinen. Merkittävät tekijät ovat näkemykseni mukaan sellaisia, että niihin voidaan vaikuttaa työntekijä- tai esimiestasolla, jolloin olisi mahdollista vähentää negatiivisten kokemusten määrää. ABSTRACT Working on the frontier of control and support The purpose of this study was to find out what kind of significant factors present themselves in the restriction measures performed according to the Child Protection Act in the Child Protection Institutions. The practices related to the restriction measures were also a thing of interest. The core research material was interviews from employees of selected Child Protection Institutions which were collected in the spring of 2018. The invitation to participate to the interviews was delivered via three methods: a personal visit to the Institution, via email through their managers or an invitation in the specific social media platform. The gathered material was sent to through email to the researcher and then anonymized. The total number of received answers was 16. The research perspective of this study is Michel Foucault`s (1926-1984) analysis of social work and its relationship to power. According to Foucault there are many aspects and possibilities in the usage of power. In the case of child protection work and more specifically in the restriction methods the desired end state might be a normalization of the client’s behavior, an effort to guide the client’s behavior in to the right direction or even keeping the client safe from himself. The selected research perspective is phenomenological and more specifically its hermeneutical orientation by Martin Heidegger. The analysis of the research material was done using phenomenological analysis method developed by Juha Perttula. According the analysis there can be identified 13 different factors that influence the experiences of employees. They were divided, according my research perspective, into three different categories: (1) controlling methods, (2) caring methods and (3) individual methods. The quality of these factors was the defining variable in the respect of employee experience being positive or negative. These significant factors are, to my opinion, such in nature that their affiliation can be influenced through proper management and leadership methods.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kuvata erityisen huolenpidon päätöksentekoprosessia ja erityisen huolenpidon päätöksentekoon liittyviä haasteita sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta. Lastensuojelulain (417/2007) 71 §:n mukaisesti erityinen huolenpito on lastensuojelulaitoksessa yli 12-vuotiaaseen lapseen kohdistettava mahdollinen rajoitustoimenpide. Tässä tutkimuksessa teoreettisena viitekehyksenä toimii erityisen huolenpidon aiempi tutkimus ja erityistä huolenpitoa koskeva laki. Tutkielmani teoriaosuus toimii analyysiosuuden viitekehyksenä. Tutkimusaineiston keruu toteutettiin ryhmähaastatteluin. Aineisto kerättiin kahden eri kaupungin viideltä sosiaalityöntekijältä joulu-helmikuussa 2016–2017. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä. Tutkimusanalyysin avulla määrittyi erityiseen huolenpitoon liittyvän päätöksenteon reunaehdot: valmistelu ja harkinta, moniammatillinen arvio, eettisyys, lapsen oman toiminnan vahingollisuus ja lapsen etu. Erityisen huolenpidon päätöksenteon haasteiksi määrittyivät erityisen huolenpidon, psykiatrisen hoidon ja muiden käytäntöjen rajapinnat. Päätöksenteon haasteellisuutta kuvasivat sosiaalityöntekijöiden pohdinnat siitä, onko erityisen huolenpidon jaksolle päätyvä nuori kaikesta huolimatta ensisijaisesti nuorisopsykiatrian potilas vai autettavissa lastensuojelun erityisen huolenpidon päätöksellä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että erityisen huolenpidon päätöksentekoprosessia voidaan tarkastella kahdesta näkökulmasta: sosiaalityöntekijän tekemän dokumentoinnin ja päätöksentekoprosessin edellyttämien reunaehtojen perusteella. Dokumentoinnin kannalta erityisen huolenpidon päätöksenteko näyttäytyi vaativaksi prosessiksi. Erityisen huolenpidon toteutuminen edellyttää sosiaalityöntekijältä harkintaa, moniammatillisen arvion hankkimista, aloituspäätöstä, sijaishuoltopaikan muutospäätöstä, asiakassuunnitelmaa sekä tarvittaessa jatkopäätöstä ja lopuksi lopetuspäätöstä ja sijaishuoltopaikan muutospäätöstä. Erityisen huolenpidon päätöksentekoprosessi määrittyy lastensuojelun kentällä ainutlaatuiseksi näin monivaiheisena prosessina. ABSTRACT Special care – social workers as decision-makers The purpose of this Master's Thesis is to describe the particular care-based decision-making process and the challenges of special care-based decision-making from the point of view of social workers. In accordance with section 71 of the Child Welfare Act (417/2007), special care is a possible restriction on a child over 12 years of age in a child welfare institution. The theoretical reference framework in this study is provided by previous studies about special care and by the law on special care. The theoretical part of this thesis is the reference framework for the analysis. The data is collected using group interviews. The data was collected by five social workers in two cities in the time period between December 2016 and February 2017. The interview material has been analysed with the theory-based content analysis method. Through research analysis, the boundary conditions of special care related decision making were defined as follow: preparation and reflection, multiprofessional assessment, ethics, child's own behaviour and the benefit of the child. Therefore, challenges for special care decision-making were defined by the areas of special care, psychiatric care and other practices. In particular, the challenge of decision-making was illustrated by the concerns of social workers on whether a young person is primarily a patient of youth psychiatry or if he/she can be assisted by a special care of child welfare decision. The findings suggest that the decision-making process of special care can be viewed from two perspectives: on the basis of the documentation provided by social worker and the boundary conditions required by the decision-making process. From the point of view of documentation, the decision-making process of special care showed large workload. The decision of special care requires consideration of a social worker, acquisition of multiprofessional assessment, a decision to initiate, a decision on the replacement of a substitution site, a client plan and, if necessary, a further decision, and finally a decision on termination, and a decision to change the replacement site. The decision-making process of special care is defined in the field of child protection as unique in such a multi-stage process.

Making use of Bronfenbrenner’s ecological theory, the study examines the factors influencing the everyday life of children subject to child protection measures who have grown in an environment of prolonged family crisis. The theory of social pedagogy is used in the interpretation of the results. The research results and conclusions are also considered in view of the Child Protection Act. The basis for the methodological and methodical choices for the study is provided by the examination of the experiences of now young grown-ups who have grown subject to child protection measures. They report personally on their experiences as children subject to protection measures. In addition to interviews, documentary data is also used. The research is a qualitative case study in nature. Two research problems were formulated. The first one is concerned with the adolescents’ experiences of family, parents and other close environment in their everyday childhood. The second research problem is related to the young people’s indirect experiences at meso, exo and macro levels of social work support measures in child protection. Answers to both these problems are sought through thematisation. The themes are based on the concepts of the Child Protection Act and on the various contexts in the field of the micro, meso, exo and macro levels in Bronfenbrenner’s ecological theory. The research data was collected in 2004 and 2005. The study revealed that the parents had been supported a lot through various preventive support measures available in non-institutional child protection. In spite of this, the young people’s life as children in the families was precarious and the families would break up. The parents’ educational responsibility and ability to take care of their children did not meet the requirements of the Child Protection Act. The study highlighted the poor status of the child between two institutions. Little attention was paid in the social work practices to the children’s right, based on their status, to access the data on themselves and their families and to present their opinions. Contacts with the adolescents by the social services during the child protection process had been very few. The actors in the child welfare sector were not aware of how the children experienced the child protection support measures. The social work system fared quite badly in its practices stipulated in the Child Protection Act to support the children’s growth and to help them in their everyday lives in an insecure growth environment. Social work did not have any means to approach the child as an individual, nor the child and parents comprehensively together in family-based child protection work. Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan epävakaassa kasvuympäristössä ja perhekriisin olosuhteissa kasvaneiden lastensuojelulasten arkeen ja elämänkulkuun vaikuttaneita tekijöitä Bronfenbrennerin ekologista teoriaa hyväksi käyttäen. Tulosten tulkinnassa ja johtopäätösten tekemisessä hyödynnettiin sosiaalipedagogiikan teoriaa. Tutkimuksen tuloksia ja johtopäätelmiä tarkasteltiin myös lastensuojelulain valossa. Tutkimuksen metodologisten ja metodisten valintojen lähtökohtana on ollut lastensuojelulapsina kasvaneiden nuorten kokemusten tutkiminen. Haastatteluaineiston lisäksi käytetään asiakirja-aineistoa. Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimukselle asetettiin kaksi tutkimustehtävää. Ensimmäinen tutkimustehtävä kohdistuu mikrotasolla nuorten lapsuuden arjen kokemuksiin perheestä, vanhemmista ja muusta lähiympäristöstä. Toinen tutkimustehtävä kohdistuu nuorten meso-, ekso- ja makrotason välillisiin kokemuksiin lastensuojelun sosiaalityön tukitoimista. Molempiin tutkimustehtäviin etsittiin vastausta teemoittelun avulla. Teemat on asetettu Bronfenbrennerin ekologisen teorian mikro-, meso-, ekso- ja makrotasojen kentässä erilasiin konteksteihin ja lastensuojelulain käsitteistöön. Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 2004 ja 2005. Tutkimuksessa tuli esille, että vanhempia oli tuettu runsaasti erilaisin lastensuojelun avohuollossa käytössä olevin preventiivisin tukimuodoin. Tästä huolimatta nuorten elämä lapsena perheissä oli epävakaata ja perheet hajosivat. Vanhempien kasvatusvastuu ja kyky huolehtia lapsistaan eivät toteutuneet lastensuojelulain määrittämällä tavalla. Tutkimuksessa tuli esille lastensuojelulapsen aseman heikkous kahden instituution välissä. Sosiaalityön toimintakäytännöissä vähälle huomiolle jäi, että lapsilla on asemansa puolesta oikeus itseään ja perhettään koskevaan tietoon sekä mielipiteen esittämiseen. Sosiaalitoimen järjestämät yhteydenpidot nuoriin lastensuojeluprosessin aikana olivat vähäisiä. Lastensuojelun toimijoilla ei ollut tietoa siitä, miten lapsi koki lastensuojelun tukitoimet. Sosiaalityön toimintakäytännöissä jäi nuorten kokemana heikoksi lastensuojelulain määrittämä lapsen kasvun tukeminen ja auttaminen arjen elämässä epävakaassa kasvuympäristössä. Sosiaalityössä ei näyttänyt olevan keinoja lähestyä lasta yksilönä eikä lasta ja vanhempia yhdessä kokonaisvaltaisesti perhekohtaisessa lastensuojelussa.

Lastensuojelun ja sijaishuollon toimintaan heijastuvat voimakkaasti kuntien taloudellinen tilanne ja tehostamisen vaateet. Uuden Sosiaalihuoltolain tavoitteena on vähentää lasten sijoittamista kodin ulkopuolelle ja parantaa kunnan eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Sosiaalihuoltolain (1301/2014) uudistus on tullut voimaan asteittain, mutta muutokset näkyvät kuntien toimintatavoissa ja työntekijöiden arjessa viiveellä. Toimialan haasteisiin on kulloisessakin yhteiskunnallisessa tilanteessa vastattu lähinnä määräaikaisilla projekteilla. Tässä tutkimuksessa kuvataan yhden pääkaupunkiseudun keskisuuren kehyskunnan lastensuojeluorganisaation kehittämishankkeen organisoitumista, hankemateriaalia sekä projektinjohtajaksi valitun kehittäjäsosiaalityöntekijän ja työntekijöiden toimintaa vuosina 2014-2015. Tutkimuksessa tarkastellaan organisoituneen kehittämishankkeen eri tasoja ja niiden välisiä suhteita Erving Goffmanin (1974) kehysanalyysin avulla. Kehysten luonteeseen vaikuttavat kehittämishankkeen merkitys toimijoille, organisoitumisen periaatteet sekä osallistujien subjektiivinen sitoutuminen tapahtumiin. Kehykset rakentuvat Urie Bronfenbrennerin (1979) ekologisen systeemiteorian mukaan. Tutkimusaineisto koostuu kehittämishankkeen aikana tuotetusta kirjallisesta materiaalista sekä tutkijan havaintomuistiinpanoista. Kyseessä on kehittämishankkeen prosessin arviointi eli prosessievaluaatio. Kehittämishanketta voidaan pitää ainutkertaisena tapauksena, jonka kehittämistyön arki rakentuu toimintatutkimuksen perinteeseen. Tutkimustulosten mukaan kehittämishankkeen esimiehistä koottu makrotasoa edustava ohjausryhmä toimi projektin suunnannäyttäjänä. Ohjausryhmässä käsiteltiin pääasiassa hankkeeseen palkatun kehittäjä sosiaalityöntekijän esille tuomia käytännön työhön liittyviä hankeasioita. Kunnan palvelujärjestelmän systeemistä tasoa kuultiin välillisesti ja valtakunnallisen makrotason lakiuudistukset konkretisoituvat kehittämishankkeen kuluessa. Eksotasoon kuuluvan projektiryhmän toiminta näyttäytyi työryhmien reflektoivana foorumina, jossa käsiteltiin meso- ja mikrotasolla toimivien työryhmien ja niistä muodostuneiden pilottiryhmien kuulumisia lähinnä yleisellä tasolla. Työnohjaus tuki ja jäsensi sekä kehittämisprosessia että esimiehistä koottua kehittäjätiimin ja kahden työryhmän toimintaa. Kehittämispäivät rytmittivät hankeaikaa ja loivat yhteistä ymmärrystä muutoksen tekemisestä ja siihen kuuluvista vaiheista. Määräaikainen kehittäjäsosiaalityöntekijä toimi aktiivisesti kehittämistyön keskiössä hanketta eteenpäin vievänä ja kokoavana henkilönä, jonka toiminta linkittyi jokaiseen tasoon. Kehittäjäsosiaalityöntekijä sekä kannatteli että kirkasti kehittämistyön visiota ja alkuperäisiä tavoitteita sekä varmisti työskentelyllään kehittämishankkeelle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen. Kehittämishankkeen lopussa todettiin, että erityisesti perhetukikeskuksessa tehtävää työtä on organisoitu lyhyessä ajassa tehokkaasti uudelleen, kunnan oman sijaishuoltopaikan kustannukset olivat laskeneet, sama työntekijämäärä hoiti enemmän asiakkaita ja sosiaalityöntekijöille oli tarjolla laajempi palveluvalikko perheisiin tehtävän kuntoutus- ja arviointityön, akuutin kiireellisen perhetyön ja nuorten jälkihuoltotyön laajentamisen avulla. Työntekijöistä osa toimi aktiivisesti kehyksien sisällä ja välillä, osa koki jääneensä tai jäivät eri syistä systeemisten tasojen ulkopuolelle. Kehittämishankkeen systeemisten tasojen toiminnassa oli todettavissa kehittämistä hidastavia tekijöitä, tiedonkulussa ja sen käsittelyssä katkoksia sekä väärinymmärrystä kehittämistyön tavoitteista. Tutkimuksellista rajapintaa sivuttiin lähinnä työnohjauksissa, kehittämispäivissä ja Sosiaalihuoltolakikoulutuksissa. Perustyön ohella tapahtunut projektimainen kehittämistyö ei tukenut henkilökunnan jaksavuutta kyseisenä ajanjaksona, mihin vaikutti osaltaan sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus ja runsaat poissaolot. Arjen työnteon rakenteisiin pitäisi luoda aikaa ja tilaa systemaattiselle kehittämistyölle ja tutkimustiedon paremmalle hyödyntämiselle lyhytkestoisten projektien sijaan. Organisaatio hyötyisi toimialaan sitoutuneesta kehittäjäsosiaalityöntekijän tehtäväroolista. Hankkeen kehittäjäsosiaalityöntekijä pystyi liikkumaan monissa rinnakkaisissa toimintarooleissa ja eri systeemisillä tasoilla samalla kunkin tason perustyötä tukien. ABSTRACT THE PROCESS EVALUATION OF THE MUNICIPALITIES CHILD PROTECTION DEVELOPMENT PROJECT - actors as subjects of review in the ecological system levels Child Protection and foster care is highly influenced by economic state of municipalities as well as needs for efficiency. The new Social Welfare Act (1301/2014) aims to decrease placing children outside of their homes and improve the cooperation between different actors in communes. The reform of the Social Welfare Act has been enforced gradually, however changes in the practices of the municipalities and the routines of the workers have been delayed. Furthermore, the challenges of the industry at given states of society have been faced with time-limited projects. Hence, this research illustrates the organisation of the development of a child protection, the project material and the developer social worker as well as the employees actions in a medium-sized commune in the metropolitan area during the years of 2014 to 2015. Investigating the different levels of the development projects and their relationships using the frame analysis of Erving Goffman (1974) carries out this research. The nature of the frames is determined by: the importance of the development project to different actors; the principles of organization; and subjective commitment of the participants to the process. The frames are based on Urie Bronfenbrenner's (1979) theory of ecological systems. The research data consists of literal material produced during the development project and the observations made by the researcher. Therefore, the research is an evaluation of the development process, which can be considered as a unique, one-off case in which the everyday development builds around the tradition of action research. According to the research results, the directory group formed with the superiors of the developments projects represented the macro level and acted as the lead for the direction of the project. The main focus of the directory group was to address the issues raised by the developer social worker relating to the practical facet of the project case. The systematic levels of the municipalities services were heard indirectly and the nationwide macro level law reforms were acquired during the development project. The actions of the project group belong to the meso level appeared as team's reflective forum, in which the news of teams from meso and micro levels and the pilot groups formed from them were handled mostly in general level. The supervision supported and structured the development process as well as the two development teams of superiors. Development days structured the project timeframe and created a shared understanding of making a change and the steps involved. Time-limited developer social worker was actively working in the centre of the development project leading it forward and whose actions were linked on all the levels. The developer social worker supported and also clarified the vision of the development work and the original goals as well as assured reaching the set goals of the project. In the end of the development research it was noted that especially work done at family support, was reorganized efficiently in short period of time, the costs of the municipalities own substitute care had gone down and the same amount of workers were managing more clients as well as the social workers were offered larger service menu in regards to the rehabilitation and evaluation of the families with the aid of the extensions of the acute and urgent family care and youth after-care. Few of the workers were actively in and between the levels, whereas some felt excluded of the systemic levels for various reasons. The functioning of development project's systemic levels could be noted to have had retardant factors, interruptions in the flow of information and in the management of it as well as misunderstandings of the project's goals. Research-oriented interface was mostly touched on in the supervision, development days and in social welfare training. Alongside with the basic work, a project-like development work did not support the wellbeing of the workers during the specific periods, which in turn were affected partly by the turnover of the social workers and numerous absences. The structures of everyday work should be developed to have more time and space for systematic development work and better usage of research information instead of the short-sighted projects. Furthermore, the organisation would benefit from a development social worker committed to the industry. In the project, the development social worker was able to work in different parallel roles and in different levels still at the same time supporting the basic work of each level.

Tutkielmassa tarkastellaan sitä, kuinka huostaanoton valmistelua haittaavat tekijät haastavat hyvää huostaanottojen päätöksentekoa. Tutkielma on monimenetelmällinen sekä käytetyn aineiston että analyysin osalta. Tarkastelussa selvitetään kvalitatiivisen aineiston kautta sisällönanalyysin avulla, onko olemassa tekijöitä, jotka haittaavat merkittävästi lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tekemiä huostaanottojen valmisteluja ja mitä nämä tekijät ovat. Sosiaalityöntekijöiden kertomien huostaanoton valmistelua haittaavien tekijöiden yhteyttä sosiaalityöntekijään itsensä liittyviin ja organisaatioon liittyviin tekijöihin on tarkasteltu kvantitatiivisesti määrällisellä aineistolla. Näiden kahden analyysin tuloksien pohjalta on tarkasteltu hyvän päätöksenteon teorian kautta sitä, kuinka valmistelun pulmakohdat haastavat hyvää huostaanottopäätöksentekoa. Tutkimuksen aineistona on osa neljän maan lastensuojelun päätöksentekoa vertailevaan Legitimacy and Fallibility in Child Welfare Services - A cross-country study of decision making tutkimushankkeeseen kerättyä aineistoa. Tutkimuksessa käytetty aineisto (N=205) on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella suomalaisilta lastensuojelun sosiaalityöntekijöiltä. Huostaanoton valmistelua haittaavat monet tekijät: kiire, riittämättömät työntekijäresurssit ja tuen puute sekä lastensuojelutyön puutteellinen organisointi ja resursointi, jotka ovat muiden pulmakohtien taustalla. Huostaanoton valmistelua haittaavat tekijät haastavat suoraan tai välillisesti kaikkia hyvään päätöksentekoon tarvittavia elementtejä, jolloin ne vaikeuttavat sosiaalityöntekijöiden mahdollisuuksia hyvään huostaanottopäätöksentekoon. Tällöin todennäköisyys tehdä virheellisiä päätöksiä, jotka eivät ole lapsen edun mukaisia, kasvaa. Näillä päätöksillä on merkittävät vaikutukset yksityisten perheiden elämiin. Ongelmallista tässä on, että huostaanottojen päätöksenteossa toteutuu yhteiskunnallinen huostaanottopolitiikka, jolloin toteutunut politiikka voi olla altista virheille, eikä siinä välttämättä tavoiteta sille asetettuja tavoitteita. Kuntien ja lastensuojelun organisaatioiden on pidettävä huoli riittävistä lastensuojelun resursseista sekä luotava käytänteitä, jotka tukevat sosiaalityöntekijöiden huostaanottopäätöksentekoa, jotta huostaanottopäätökset olisivat mahdollisimman hyviä. ABSTRACT Problems of care order preparations as an impediment of sound decision-making This research focuses on how the factors that complicate the preparation of care orders can impede sound care order decision-making. The research uses a mixed method approach of both quantitative and qualitative data and analysis. Qualitative content analysis and data are used to determine whether there are factors that significantly hinder the preparation of care orders by social workers in child protection, and, if so, what these factors are. The connections between factors complicating care order preparations and factors linked to social workers and organization are examined through quantitative analysis and data. In the light of the findings of these two analyses, the study then considers how the difficulties of preparing care orders can impede sound decision-making. The data used in the research are part of a larger body of data collected for the research project “Legitimacy and Fallibility in Child Welfare Services - A cross-country study of decision making”, which compares child protection decision-making in four countries. The data (N=205) were collected from Finnish child protection social workers using an electronic questionnaire. Many factors complicate the preparation of care orders: lack of time, inadequate personnel resources and lack of support, but also organizational and resource allocation issues in child protection work - factors that partly explain the other problems. The problems observed directly or indirectly undermine all the elements that are needed for sound decision-making. In other words, they reduce social workers’ chances of making sensible care order decisions, and increase the probability of incorrect decisions that are not in accordance with the best interests of the child. This is problematic, because care order decisions have significant consequences for families’ lives. Secondly, social workers’ care order decisions realise public care order politics, which means that the care order politics are more likely faulty and do not necessary meet the political goals appointed to them. To increase the likelihood of sound care order decision-making, municipalities and child protection organizations must provide sufficient resources and adopt practices that support social workers and care order preparation.

Tämän tutkielman tarkoituksena on edesauttaa vuorovaikutusta rikastavien, luovien ja taidelähtöisten menetelmien käyttöä lastensuojelun sijaishuollossa, jossa tehdään monipuolisia kohtaamisen tapoja edellyttävää ihmissuhdetyötä. Tutkimuksen viitekehys rakentuu sosiaalisia piirteitä korostavista taiteen kehityssuunnista. Tutkimuksessa käsitellään muun muassa dialogisen taiteen teoriaa sekä taidelähtöiseen toimintaan liittyvää esteettistä etääntymistä ja mahdollisuuksille avointa tilaa. Tutkimus on lähtökohdiltaan laadullinen tutkimus, jonka ihmis- ja tiedonkäsitys perustuu fenomenologis-hermeneuttiseen perinteeseen. Tutkimusstrategiana on toimintatutkimus, jossa tutkimuksen osat ovat muotoutuneet aineistolähtöisesti. Tutkimuksen kenttäjakson alussa viisi lastenkodin ohjaajaa kuvaili yksilöllisissä teemahaastatteluissa itseään, työympäristöään sekä yhtä ”osastonsa” eli kotiryhmänsä lasta. Haastattelujen pohjalta tutkija suunnitteli kyseisille ohjaajille luovia ja taidelähtöisiä menetelmiä, joihin ohjaajat tutustuivat yksilöllisissä työpajoissa. Työpajojen jälkeen ohjaajilla oli mahdollisuus 2-3 kuukauden ajan kokeilla menetelmiä valitsemiensa lasten kanssa. Kenttäjakson lopuksi ohjaajat ja tutkija pohtivat menetelmien käyttöä ryhmäkeskustelussa. Aineiston keräämisen tukena käytettiin luovia ja osallistavia tutkimuskäytäntöjä. Lasten osallistuminen tutkimukseen oli ohjaajien toiminnan kautta välillistä, eikä lapsilta kerätty tutkimustietoa. Aineiston avulla haettiin vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Millaisia vuorovaikutuksellisia piirteitä luovien ja taidelähtöisten menetelmien käyttö nosti esiin lastenkodin arjesta sekä ohjaajien ja lasten välisestä kanssakäymisestä? Mitkä seikat vaikuttavat luovien vuorovaikutustapojen vakiintumiseen lastenkodissa? Tutkimus kuvaa lastenkodin arkea ohjaajien ja lasten kahdenkeskisen ajan näkökulmasta. Yksilöllinen kohtaaminen ja kahdenkeskinen aika aikuisen kanssa ovat lastenkodin asukkaille tärkeitä, koska lasten aiemmat kokemukset aikuisten käyttäytymisestä voivat olla moninaisia. Ohjaajat kokivat, että huomion keskittäminen yhteen lapseen on merkittävää paitsi lapselle, myös työntekijöille. Kun kommunikointiin löytyi soveltuvia tapoja ja kahdenkeskinen aika järjestyi, vuorovaikutus pääsi muotoutumaan molempia osapuolia palkitsevaksi. Tällaisessa tasa-arvoisessa kanssakäymisessä on sellaista vuorovaikutuksen esteettistä laatua, jota dialogisen taiteen teorioissa kuvaillaan. Parhaimmillaan menetelmät häivyttivät osapuolten välisiä ristiriitoja, antaen aikuiselle mahdollisuuden keskittyä lapsen toiminnan ohjaamisen ja kontrolloinnin sijasta vuorovaikutuksen rakentamiseen ja positiiviseen yhdessäoloon. Jos vuorovaikutussuhde koettiin jo ennestään toimivaksi, menetelmien käyttö oli muun muassa alleviivannut arjesta poikkeavalla tavalla lapsille ominaisia tapoja. Tutkimus tarjosi ohjaajille uutta tietotaitoa kuunnella ja vastata lapsen tarpeisiin häntä kunnioittavin tavoin. Menetelmät myös mahdollistivat lapselle sosiaalisten taitojen harjoittelua hänelle kohdennetuin tavoin. Jos hyviksi koettuja käytäntöjä tahdotaan jatkaa ja kehittää, kahdenkeskiselle ajalle tulee luoda rakenteellista tilaa. Lastenkodin valmiiksi yhteisöllinen ilmapiiri on erinomainen alusta luovien vuorovaikutustapojen juurtumiselle osaksi yksikön arkea. Tällainen kehitys vaatii yksikön eri tasojen aktiivista tahtotilaa toiminnan vakiinnuttamiseksi.

Tutkimuksen aiheena on markkinoistuminen lastensuojelun sosiaalityön kontekstissa. Markkinoistumisen ilmiöitä on tarkasteltu siitä näkökulmasta, miten ne näyttäytyvät lastensuojelun sosiaalityöntekijän arkityössä. Tutkimukselle asetettiin kaksi tutkimuskysymystä: 1. Millaisin ilmiöin markkinoistuminen konkretisoituu lastensuojelun sosiaalityöntekijän arjessa? 2. Millaisia seurauksia markkinoistumisella on lastensuojelun sosiaalityölle? Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa toimii julkisen sektorin markkinoistuminen ja New Public Management, joka pyrkii markkinaehtoisten ajattelutapojen ja käytäntöjen juurruttamiseen kaikkeen julkiseen toimintaan. Tutkimuksen aineisto kerättiin neljän keskisuuren pääkaupunkiseudun kunnan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden fokusryhmähaastatteluilla ja aineiston analyysi tapahtui teema-analyysin keinoin. Aineiston lukua ja tulkintaa ohjaavana välineenä on toiminut Dorothy E. Smithin kehittämä muoto institutionaalisesta etnografiasta. Institutionaalinen etnografia nostaa tarkastelun kohteeksi sosiaalityöntekijöiden kokemusten taustalla olevat näkymättömät institutionaaliset ja yhteiskunnalliset hallinnan suhteet ja käytännöt. Tutkimustulokset osoittavat, että markkinoistumisen merkittävin konkretisoituminen arjessa on tapahtunut sosiaalityöntekijöiden ajankäytön tehostumisessa ja työn sisällöllisissä muutoksissa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän päivittäistä työajan käyttöä hallitsevat erilaiset normatiiviset ohjeet ja selontekovaatimukset, joilla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan dokumentoinnin ja tuloksellisuuden vaatimuksia. Ohuet, heikot tai toimimattomat peruspalvelut yhdistettynä niukkenevan kuntatalouden aiheuttamaan ostopalveluiden käytön kiristymiseen ovat aiheuttaneet lastensuojelun sosiaalityössä eettisesti vaikeita tilanteita, jossa asiakkaat eivät saa tarvitsemiaan palveluita tai palveluita joudutaan valikoimaan hinnan mukaan. Tutkimustulosten valossa lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijän ammattitaidon käyttömahdollisuudet ovat kapeutuneet ja menetelmien käyttö työssä on hankaloitunut. Markkinoistumisen seurauksena asiakkaan ja sosiaalityöntekijän luottamuksellisen suhteen rakentuminen näyttää vaikeutuneen organisatoristen ja työn sisällöllisten muutosten vuoksi. Asiakastapaamisten määrän väheneminen on johtanut sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välisen suhteen ohenemiseen. Tutkimus osoittaa, että lastensuojelun sosiaalityössä työn suunnittelulle, reflektoinnille ja asiakkaan kohtaamiselle ei ole tilaa, mistä johtuen työstä on muodostunut monelta osin pinnallista, suunnittelematonta ja kriisitilanteisiin painottuvaa. Samalla asiakastyö näyttää muuttuneen pistemäiseksi ja eettisiä jännitteitä tuottavaksi. ABSTRACT The purpose of this research is to examine the phenomena of marketization in the context of child protection. In this research it is examined, how marketization appears in an everyday work of child protection social workers. The research initiative was guided by two questions: 1. How marketization can be seen in an everyday life of child protection social workers? 2. What kinds of consequences marketization influences to child protection social work. The theoretical framework of this research is based on public sector marketization and New Public Management. The data was gathered through focus group interviews of child protection social workers, who worked in municipalities of the four medium-sized metropolitan areas. The data was analyzed by using thematic analysis. Institutional ethnography, developed by Dorothy E. Smith, served a tool for analyzing and interpreting the data. In interpretations the focus was on child protection social workers experiences of the underlying invisible institutional and social management relations and practices. The results show that the most important influence of marketization in child protection social workers everyday work is to intensification of work and on contents of the amendments. Child protection social worker's daily working time is dominated by the use of different normative guidelines and reporting requirements, like requirements of documentation and effectiveness. Thin, weak or non-functioning basic services, combined with scarcer municipal finances, caused by tightening of the use of outsourced services, have caused child protection social workers ethically difficult situations, where customers do not get the services they need, or services must have been to choose by price. This research shows that possibilities of using professional skills in child protection social work are overly narrow, and the use of different methods in work has become more difficult. As a result of marketization, the building of trust in relationships between social workers and clients seems to have become more difficult due to changes in organizational and substantive work. A reduction in the number of customer meetings has led to thinning relationships between social workers and the clients. This research shows that child protection social workers do not have time to plan or reflect their work or encounter customers, which is why their work has become superficial and unplanned, and it is mainly focused on crisis situations. At the same time client work seems to have changed to ethical tensions productive single-point work, where long-term social work is hindered.

Tässä tutkimuksessa tutkin miten lastensuojelun työntekijät jäsentävät lapsen osallisuuden toteutumista, miten he jäsentävät osallisuutta ja millaisia perusteluita he antavat osallisuuden onnistumisille ja epäonnistumiselle kirjoittamissaan reflektiopäiväkirjoissa. Tutkimuksen aineiston muodostavat 22 sivua, jotka sisältävät 35 sosiaalityöntekijöiden, sosiaaliohjaajien ja perhetyöntekijöiden kirjoittamaa reflektiopäiväkirjaa. Reflektiopäiväkirjat on kerätty Tampere Praksis -hankkeen yhteydessä lastensuojelun avohuollon työntekijöiltä syksyllä 2012. Tutkimus on laadullinen ja sen viitekehyksenä ovat lasten osallisuuden määritelmät lastensuojelussa ja reflektio sosiaalityössä. Aineiston olen teemoitellut neljään teemaan, joista kaksi ovat onnistuneita tapaamisia lapsen osallisuuden kannalta ja kaksi teemaa epäonnistuneita. Työntekijät kokivat onnistumisten johtuneen rennosta ja avoimesta tunnelmasta tapaamisessa. Työntekijät näyttivät lapselle hänen mielipiteensä, ajatusten ja kokemusten olevan tärkeä. Työntekijät tunsivat joutuneensa joskus näkemään vaivaa lapsen osallisuuden toteutumiseksi, mutta luottamuksen synnyttyä se onnistui. Epäonnistumisia työntekijät perustelivat lapsen jännittyneisyydellä, vähäpuheisuudella tai vetäytymisenä. Lasten osallisuus ei toteutunut myöskään silloin, kun työntekijän oma, vanhempien tai muiden aikuisten toiminta ei sitä tukenut. Työtekijöiden reflektiopäiväkirjoissa näkyy heidän jäsentävän lapsen osallisuuden onnistumisen hyvään vuorovaikutukseen, jossa lapsen kanssa löydetään yhteisymmärrys ja voidaan kokea jopa tasavertaisuutta. Työntekijän oma avoin ja rento asenne olivat työntekijöiden mielestä edesauttamassa osallisuuden onnistumista. Epäonnistumiset kulminoituivat usein siihen, että lapsi ei pystynyt jännityksen tai muun syyn vuoksi kertomaan omia ajatuksiaan. Työntekijät miettivät reflektiopäiväkirjoissa uudenlaisia toimintatapoja, joilla osallisuuden olisi mahdollista toteutua. Tutkimuksessa tuli esille myös se, että yksin lastensuojelun työntekijät eivät voi olla edistämässä lasten osallisuuden toteutumista lastensuojelussa. Puhuttaessa osallisuuden toteutumisesta lastensuojelussa on hyvä muistaa, että kaikki aikuiset, vanhemmat ja yhteistyökumppanit mukaan lukien ovat avainasemassa. SUMMARY: Child participation in child protection by employees reflection diaries

Tutkielman aiheena on lastensuojelun edunvalvoja, joka on määrättävä lapselle lastensuojelunlain (417/2007) mukaisesti, jos lapsen huoltaja ei voi puolueettomasti valvoa lapsen etua ja sen toteutumista, ja se on tarpeen asian selvittämiseksi ja lapsen edun turvaamiseksi. Lastensuojelun edunvalvoja käyttää huoltajan sijaan lapsen puhevaltaa lasta koskevissa viranomaistoimissa ja näin vahvistaa lapsen näkökulmaa, osallisuutta ja oikeutta vaikuttaa omassa asiassaan. Tarkoituksena on selvittää lastensuojelun edunvalvojien kokemuksia siitä, millaisena he kokevat työnsä kuormittavuuden ja mistä he saavat tukea työhönsä. Aiheen piiriin johdatti henkilökohtainen kiinnostus ja se, ettei tästä näkökulmasta ole tehty aiempaa kansallista tutkimusta. Tutkielma on laadullinen tutkimus. Ensisijainen tutkimusaineisto kerättiin verkkokyselyn avulla, johon vastasi kymmenen lastensuojelun edunvalvojaa. Tausta-aineistona olivat Pelastakaa Lapset ry:n vuosien 2008–2012 aikana keräämät edunvalvontatapausten osa-arvioinnit. Aineiston analyysissä käytettiin sisällönanalyysia ja analyysin tukena olivat henkisen kuormittavuuden ja sosiaalisen tuen teoriat. Keskeisimpien tutkimustulosten mukaan lastensuojelun edunvalvontatyön henkinen kuormittavuus koostuu työn eettisistä ja moraalisista ristiriidoista, yhteistyökumppaneista, trauman kokeneen lapsen kohtaamisesta ja edunvalvontatyön luonteesta. Henkiseltä kuormittavuudelta taas suojaa sosiaalinen tuki, työn hallintaan liittyvät tekijät sekä muut tekijät. Johtopäätöksenä on, että jokaiselle lastensuojelun edunvalvojana toimivalle tulisi järjestää heidän kaipaamaansa tukea, jotta lastensuojelun edunvalvontatyön kuormittavuus ei käy liian suureksi ja he voivat jatkaa ja jaksaa tehtävässään. SUMMARY: The Mental Strain and Social Support in working as a Children´s Guardian

This study examines parents’ experiences of the assessment and its outcomes in child welfare. The research question is as follows: What factors concerning the assessment process and context contribute to the outcomes of the assessment from the perspective of the parents? The realistic evaluation and program theory research give an evaluation research framework to the study. In the study 177 parents from seven municipalities who are clients of child welfare participated. Their families had experienced the assessment in child welfare. Various analysis methods were used: cross table, t-test, correlation, fac- tor analysis, hierarchical regression analysis, two-way variance analysis and the bootstrap method. The results indicate that the good client relationship oriented and the strength oriented social work promoted the reaching of all the examined out- comes of the assessment. The studied outcomes were as follows: increased awareness of the child’s situation, the need for change and of the parent’s own strengths, experience of the improvement of the family situation and the reach- ing of similar views of the family situation with the social worker. Other factors which promoted the reaching of the outcomes varied according to the particular outcome. The father’s participation in the assessment, receiving a summary of the assessment, the large number of meetings, the social worker’s assessment orientation and the parent’s wish to get child oriented work promoted the reaching of one or two of the outcomes. But if the social worker focused on the problems of the family, it weakened possibilities for the parent to reach a simi- lar view of the family situation as that of the social worker. The context factors related to the background of the client affected the out- comes, too. If the problems in the family were related to the parent’s problems and if the family themselves had sought help from the child welfare social worker then the situation was more sensitive to perform the assessment. But if the social worker had a good relationship with the client, focused their strengths and explained the assessment openly then positive outcomes were more probable. Furthermore, the parent’s higher vocational education and a smaller number of children were connected to positive outcomes. The study shows that for the social worker it is important to invest in a good client rela- tionship, review the strengths of the family, give a summary of the assessment and to work with the whole family.

Lastensuojelutyössä suomalaista lapsiperheköyhyyttä tarkastellaan lähietäisyydeltä, sillä lastensuojelun asiakkuudella ja köyhyydellä on aiempien tutkimusten perusteella selkeä tilastollinen yhteys. Lastensuojelun määrittelyissä painottuvat yksilöiden ja perheiden kanssa tehtävä työ, kun sosiaalityön yleisemmissä tehtävien ja tavoitteiden asetteluissa viitataan usein laajempiin vaikuttamisen, muutoksen ja hyvinvoinnin vahvistamisen teemoihin. Köyhyyden tematiikkaa on suomalaisessa sosiaalityön tutkimuksessa tarkasteltu lähinnä aikuissosiaalityön kontekstissa, eikä köyhyys aiheena ei ole saanut riittävää tilaa lastensuojelun tutkimuksessa. Köyhyyden tutkiminen lastensuojelun näkökulmasta tarjoaa mahdollisuuden muodostaa tietoa lapsiperheköyhyydestä lastensuojelussa kohdattavana ilmiönä ja lastensuojelutyöstä omanlaisenaan sosiaalityön osa-alueena. Tutkielman tavoitteena on tutkia kvalitatiivisesti, millaisena ilmiönä lastensuojelun sosiaalityöntekijät näkevät köyhyyden ja millaisena heidän ammatillinen roolinsa suhteessa köyhyyteen kuvautuu. Tarkoituksena on tätä kautta saada tietoa siitä, kuinka lastensuojelun sosiaalityöntekijät määritellessään työssään kohtaamaansa ilmiötä samalla tulkitsevat ja rajaavat työnsä sisältöjä. Tutkimuksen aineistonkeruu on toteutettu haastattelemalla kahden eri kaupungin lastensuojelun avo- ja sijaishuollon sosiaalityöntekijöitä marras-joulukuun 2014 aikana. Aineisto on kerätty kahdella sosiaalityöntekijöiden fokusryhmähaastattelulla ja yhdellä yksilöhaastattelulla. Haastattelut on nauhoitettu, ja aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä luokittelemalla ja kuvailemalla aineistoa suhteessa aiempaan teoriaan. Tutkimuksessa muodostuva kuva köyhyydestä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tulkitsemana osoittaa, että sosiaalityöntekijät tarkastelevat köyhyyttä monitasoisena ilmiönä. Näkemykset köyhyydestä ovat kontekstisidonnaisia ja voivat samoilla vastaajilla olla jopa toisilleen vastakkaisia sen perusteella, millaisessa yhteydessä köyhyydestä puhutaan. Köyhyyskuvauksissa painottuu näkemys siitä, että köyhyyden merkitykset vaihtelevat perheiden välillä, mikä liitetään haastatteluissa lastensuojelussa tehtävään ammatilliseen arviointityöhön ja tarveharkinnan käyttöön. Tutkimus viittaa siihen, että köyhyyttä arvotetaan suhteessa köyhyyden luonteesta tehtäviin tulkintoihin. Samalla sosiaalityöntekijöiden näkemykset näyttävät vaikuttavan konkreettisesti sosiaalityön sisältöihin. Tutkimuksesta tehtävät johtopäätökset vahvistavat aiempien tutkimusten tuloksia siitä, että lastensuojelun sosiaalityöntekijät tarkastelevat omaa rooliaan suhteessa yksilöön ja perheeseen laajempien yhteiskunnallisten tavoitteiden tai vaikuttamistehtävien sijaan. Lastensuojelun roolissa korostuvat viimesijaisuus ja vähäisiksi koetut mahdollisuudet vaikuttaa köyhyyteen sekä yksittäisen asiakkaan että yhteiskunnan tasolla. "The Last resort" : child protection social workers' perspectives on poverty Social workers are in touch with childhood poverty in their everyday work. Studies reveal a strong link between financial hardship, family well-being and clienthood of child protection services. This study examines how social workers employed in Finnish child protection agencies define poverty as a social problem and view their professional role related to it. It can be claimed, that by examining how social workers construe poverty and their professional duties with respect to it, it is possible to gather information on social work practices in child protection setting. Descriptions of social work and its goals often include themes related to poverty, such as promoting social change, social justice and empowerment, whereas definitions of child protection are usually made from the viewpoint of an individual or a family. Child protection perspective on poverty makes it possible to shed light on child protection as a special arena of social work. The aim of this qualitative study is to gather information on how social workers employed in child protection services describe poverty as a phenomenon, and how their professional role is constructed in these descriptions. The wider purpose of this is to get information on how social workers in child welfare services view their own work and its primary tasks and purposes. The data has been gathered by interviewing social workers employed in foster care and non-institutional child welfare services with two focus group interviews and one individual interview between November and December 2014. Interviews have been recorded and analyzed with abductive content analysis by classifying and describing data in relation to previous studies. Results are in line with previous studies indicating that social workers in child protection setting view their role in relation to individual and family instead of wider social goals. Influencing poverty is discussed on the level of an individual client or family and contents of one s own work are commonly not described in terms of society. Descriptions of social workers highlight the residual role of child welfare services and its very few possibilities to influence poverty in terms of both every day work and social change. Poverty as a social problem is given both social and individual meanings. Study shows that social workers view poverty from multiple points of views, and ways of defining poverty vary, not only between respondents but also between contexts in which poverty is described. Results indicate that social workers see poverty as a phenomenon with many different faces, which is seen meaningful for professional evaluation work made in child protection services. Study also shows that social workers make judgments of poverty in relation to their consideration of nature and background of poverty in a family, which has an influence on work practices.

Tutkielmassani tarkastelen lastensuojelun avohuollon asiakassuunnitelmia. Tutkielmani ensisijaisena tavoitteena on selvittää, määritelläänkö asiakassuunnitelmien teksteissä riittävää, hyväksyttävää vanhemmuutta ja jos määritellään, niin miten. Tarkastelen asiakassuunnitelmien tekstejä pyrkien vastaamaan kysymykseen: Miten lastensuojelun avohuollon asiakassuunnitelmissa määritellään riittävää, hyväksyttävää vanhemmuutta? Tutkielmassani myös tutkin, minkälaisilla retorisilla keinoilla asiakassuunnitelmien tekstejä vakuutetaan ja minkälaisia diskursseja asiakassuunnitelmissa tulee esille tutkittaessa riittävää vanhemmuutta. Tutkielmani aineisto koostuu eteläsuomalaisen keskisuuren kaupungin lastensuojelun vuonna 2013 uusille asiakkaille laadituista asiakassuunnitelmista. Asiakassuunnitelmista ensimmäisenä tehdyt asiakassuunnitelmat rajattiin ottamalla tarkasteluun asiakkaat, joille oli tehty lastensuojelutarpeen selvitys ja asiakassuunnitelma vuonna 2013. Tutkimusmenetelmä tutkielmassani on diskurssianalyyttinen ja aineiston analyysissä olen käyttänyt Fairclough'n (1997) kolmiulotteista mallia, johon kuuluu tekstin retoriikan analyysin lisäksi aineiston sisällön diskurssianalyyttinen tarkastelu sekä diskurssien sosiokulttuurisen ulottuvuuden hahmottaminen. Tutkielmani taustalla on postmoderniin sosiaalityöhön liittyvä Foucault'lainen vallankäsitys. Asiakassuunnitelmien analyysin pohjalta ilmeni, että sosiaalityöntekijät käyttävät asiakassuunnitelmien teksteissä hyvin laajaa joukkoa retorisia keinoja. Lastensuojelun asiakassuunnitelmien tekstejä vakuutettiin käyttämällä retorisina keinoina: puhujakategorioilla oikeuttamista, asiantuntijuudella ja yksityiskohdilla vakuuttamista sekä ammatillista kategorisointia. Asiakassuunnitelmien analyysin pohjalta tuli esille, että sosiaalityöntekijät määrittelevät hyväksyttävää, riittävää vanhemmuutta samalla kirjoittaessaan asiakassuunnitelmien tekstejä. Riittävän vanhemmuuden määrittäminen näyttäytyy löytämieni: huolen, lapsen ja vanhemman välisen yhteyden, vanhempien tehtävien, jaetun vanhemmuuden, tuen ja moraalisen arvioinnin diskurssien välityksellä. Diskurssien tarkastelun pohjalta tulee näkyväksi lastensuojelun asiakastyöhön liittyvä valta-asetelma. Riittävää, hyväksyttävää vanhemmuutta määrittelevät diskurssit liittyvät vahvasti lastensuojelun perustehtävään ja ne heijastavat myös nykyhetken yhteiskunnassamme ja mediassa vallitsevia käsityksiä vanhemmuudesta ja lastensuojelusta. Defining adequate parenting : studying the child protection's open care client plans In my Master’s thesis I examine child protection’s open care client plans. The first purpose of my Master’s thesis is to clarify; is the child protection’s client plans defined to a good enough level, acceptable parenting. And if there is, then how it is defined. I examine the client plans texts trying to answer the question: How child protection’s open care client plans define good enough, acceptable parenting? I also study in my Master thesis, what kind of rhetorical means are used to assure the client plans texts and what kind of discourses comes into view, while studying adequate parenting. My Master’s thesis research material consists of some of southern Finland’s medium-sized town child protection’s client plans made for new clients in year 2013. The first client plans was limited to, by examination the clients which were made the investigation of the need for child protection and a client plan in year 2013. The method of my Master´s thesis study is discourse analytical and it´s based on a three-dimensional Fairclough (1997) method which concludes text rhetorical and thematic discourse analysis and observe the discourses socio-cultural environment dimension. The background in my Master´s thesis is in postmodern social work and Foucault´s understanding of power. The client plans analysis showed that social workers use a wide variety of rhetoric means in client plans texts. Child protection client plan’s texts were mainly influenced by using rhetorical means as: using speaker categories, assure texts by professional opinions and details and also using professional categorizing. Analyzing the client plans showed that social workers define good enough, acceptable parenting by documenting client plan texts. Defining adequate parenting appears to following discourses that I find; concern, child and parents connection, parenting tasks, support, shared parenting and moral assessment discourses. Studying the discourses relieved the dominance in social worker-client relationship. The discourses that are defining good enough, acceptable parenting related strongly to the basic task of child protection and they are also reflecting the parenting and child protection versions what are prevailing in the present society and media.

Dokumentointi ja tiedon käyttö asiakastietojärjestelmässä lastensuojelun työtehtävissä Sosiaalityöntekijät tuottavat ja käyttävät asiakkaaseen liittyvää tietoa osana työtehtäviään. Myös dokumentointi itsessään on osa sosiaalityön ammatillista tehtävää. Esimerkiksi nykyinen Lastensuojelulaki (417/2007) velvoittaa kirjaamaan kaiken asiakkuuden kannalta tarpeellisen tiedon koko asiakasprosessin ajan. Asiakastietojärjestelmien on odotettu tukevan sekä tiedon tuottamista että käyttämistä asiakastyössä. Samoin asiakastietojärjestelmien on toivottu tuottavan yleisempää tietoa niin organisaation kuin yhteiskunnan tarpeisiin. Tämä tutkimus tarkastelee sosiaalityöntekijöiden tekemää dokumentointia ja asiakastietojärjestelmien käyttöä lastensuojelun työtehtävissä. Päätutkimuskysymys on, kuinka sosiaalityöntekijät dokumentoivat ja käyttävät asiakkaaseen liittyvä tietoa asiakastietojärjestelmässä. Tutkimuksen aineisto kerättiin kolmen erikokoisen kunnan lastensuojelun avohuollossa 2008. Aineisto koostuu sosiaalityöntekijöiden, johtavien sosiaalityöntekijöiden ja asiakastietojärjestelmän pääkäyttäjien puolistrukturoiduista haastatteluista. Haastatteluissa keskusteltiin monipuolisesti lastensuojelun työtehtävistä, dokumentoinnista ja asiakastietojärjestelmän käytöstä. Lisäksi sosiaalityöntekijöitä havainnoitiin arkipäivän aidoissa työtilanteissa, joissa he sekä dokumentoivat että käyttivät asiakastietojärjestelmässä olevaa tietoa. Havainnointitilanteissa sosiaalityöntekijät selittivät tekemistään ääneen oman harkintansa mukaan. Aineisto analysoitiin erikseen jokaisessa väitöskirjan osatutkimuksessa (I-IV). Analyysissa näkökulmina olivat asiakasprosessi, asiakkuuden ajallinen kehityskaari ja oleellinen tieto asiakkuudesta, kiertotiet asiakastietojärjestelmän käytössä ja dokumentoinnin prosessi eli tiedon matka asiakkaan kohtaamisesta kirjatuksi ja käytetyksi tiedoksi asiakastietojärjestelmässä. Sosiaalityöntekijät dokumentoivat ja käyttävät erimuotoista tietoa valikoiden asiakasprosessin eri vaiheissa. Tiedon valikoitumisen syyt dokumentoitaessa voivat olla sekä tarkoituksellisia että tahattomia. Tietoa karsiutuu pois jo asiakkaan ja sosiaalityöntekijän kohtaamisessa erilaisten vuorovaikutukseen ja tilannesidonnaisten seikkojen vuoksi. Tieto voi karsiutua myös työn rajallisten aikaresurssien, dokumentoinnin keskeytysten ja asiakastietojärjestelmän käytön ongelmien vuoksi. Tietoiseen valintaan vaikuttavat oletukset kirjatun tiedon erilaisista lukijoista ja arviot tiedon relevanssista työn ja asiakkuuden jatkon kannalta. Sosiaalityöntekijät käyttävät dokumentoitua tietoa monella tavalla: etsivät yksittäistä tietoa, silmäilevät tietoa yleisesti ja nopeasti hahmottaakseen asiakkuuden kokonaiskuvan tai perehtyvät perusteellisesti kirjattuun tietoon esimerkiksi tehdessään huostaanottopäätöksiä. Asiakastietojärjestelmä ei näytä tukevan riittävästi sosiaalityöntekijöitä näiden työtehtävissä. Erityisesti yleiskuvan saaminen asiakkaan tilanteesta voi olla työlästä, koska olennainen tieto ei aina erotu ja tieto on hajautunut esimerkiksi asiakastietojärjestelmän eri moduuleihin ja dokumentteihin. Sosiaalityöntekijät ovatkin kehittäneet omia arkipäivän ratkaisujaan niin sanottuja kiertoteitä, jotta saisivat tiedon helpommin käyttöönsä. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää hyväksi, kun kehitetään dokumentointikäytäntöjä ja asiakastietojärjestelmiä. Client-information systems have been part of social workers’ daily work for quite some time. These systems are expected to support work tasks in direct client-work practice but also to provide aggregated information for organizational and societal needs. Evidence as to how recording and use of information in a client information system (CIS) are integrated into social workers’ work tasks is still very scarce, however. The objective of the thesis is to explore interconnections among social workers, client information, and CIS solutions in child-protection work. The main research question is this: How do social workers record and use information in client-information systems in child-protection work? The question is answered through analysis of three relationships in this setting: user–system, user–information, and information–system. Data were collected in three Finnish municipal social-service organizations providing in-home services in child protection in 2008. The datasets comprise two types of qualitative data. Firstly, semi-structured interviews were conducted with social workers (n = 23), social-work managers (n = 7), and system administrators (n = 3). Secondly, observation sessions coupled with verbal accounts (n = 12) were realized with social workers through a think-aloud method while they used a CIS in their actual work tasks. Analysis was carried out separately for each of four subsidiary studies (I–IV) in the thesis project, each supported by a framing conceptualization involving client process, temporal trajectory, workarounds, and recording process. The findings indicated that information was recorded and used in various forms and for various purposes in the course of a client process. The social workers were active agents in their relations to information and the CIS. They recorded information selectively, on the basis of intentional and unintentional choices made as the recording process progressed from oral encounter to CIS entries. The information was also used selectively, with social workers employing various distinct kinds of reading tactics. The social workers used workarounds within and outside the CIS to facilitate more effective information interaction: the CIS did not provide an adequate overview of a client case, because of insufficiently developed technical properties but also since information was recorded as time-sliced bits and pieces. The study suggests that social workers’ work performance, information, and CIS use are highly dependent on each other. The thesis makes several general contributions to understanding of task-based information interaction and information behavior as a process. The work also led to practical suggestions for rectification of CIS shortcomings.