Search

Tausta: Meneillään olevan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoite parantaa asiakkaiden ja potilaiden hoidon ja palvelun laatua ja saatavuutta edellyttää myös ammattilaisten työn uudelleen tarkastelua. Tutkimuksen tarkoitus: Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata asiantuntijoiden käsityksiä sosiaali- ja terveysalan ammattiryhmien työnjaosta tulevaisuudessa. Tutkimusmenetelmät: Aineisto kerättiin Delfoi-menetelmällä ja aineiston hankita toteutettiin kahdessa kierroksessa syksyllä 2016 ja keväällä 2017. Osallistujiksi valittiin sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoita (n=16) ja Delfoin ensimmäinen kierros toteutettiin osallistujien yksilöhaastatteluina, ja toinen verkkokyselynä. Haastattelu analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä ja verkkokysely ensimmäisen kierroksen perustella laaditun deduktiivisen rungon mukaisesti. Analyysin viimeinen vaihe oli synteesi tuloksista. Tulokset: Tulosten mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon työnjakoon pakottavat ajankohtaiset tekijät, ammattilaisten uudet työnjaolliset lähtökohdat sekä uudet palvelumuodot. Tulosten perusteella työnjaon uudelleen tarkasteluun “pakottavia, ajankohtaisia” tekijöitä ovat asiakkaiden roolin ja osallisuuden vahvistuminen sekä valinnanvapaus ja hoidon ja palvelun vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden tavoitteet. Osallistujien mukaan ammattilaisten työnjako tulisi perustua ammattilaisten joustaviin työnkuviin, tilanne- ja osaamislähtöisen työnjakoon ja tehtäväsiirtoihin sekä robotiikan ja teknologian tuomiin mahdollisuuksiin. Johtopäätökset: Kokonaisvaltaisten ja yhtenevien palveluiden toteutuminen vaatii ammattilaisten työnjaolta joustavuutta, yhteistyötä eri sektoreiden ja ammattiryhmien välillä sekä ammattilaisten autonomiaa oman työn ja asiakkaan palveluiden järjestämisessä. Lisää tutkimustietoa tarvitaan, jotta työnjakoa voidaan kehittää sekä asiakkaiden ja potilaiden hoidon ja palvelun saatavuutta ja laatua voidaan parantaa.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa työnjako voi kohdistua ammattilaisten, yksiköiden ja organisaatioiden tai toimialojen välille. Sillä voidaan vaikuttaa asiakkaiden ja potilaiden saamaan hoitoon ja palveluun sekä ammattiryhmien ja toimialojen tehtäviin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten työnjako on kuvattu sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asiakirjoissa. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon työnjaon kehittämiseksi. Tutkimusmenetelmäksi valittiin dokumenttianalyysi. Aineistoksi valittiin STM:n vuosina 2006–2016 suomen tai ruotsin kielellä valtioneuvoston sähköisessä tietokannassa, Valtossa, julkaisemat asiakirjat, jotka kohdistuvat sosiaali- ja terveydenhuollon työnjakoon (n=352). Tästä muodostettiin kaksi osa-aineistoa, joista ensimmäinen (115 asiakirjaa, 709 työnjaon mainintaa) analysoitiin kuvailevan tilastotieteen menetelmin ja toinen (n=30 asiakirjaa) induktiivisella sisällönanalyysillä. STM:n dokumenteissa työnjaon kuvaukset kohdistuivat useimmin terveydenhuollon menneeseen tai nykyiseen työnjakoon. Työn kohderyhmänä olivat useimmin asiakkaat ja potilaat, kuitenkin joka neljännessä myös väestö tai kansalaiset. Lähes puolessa (43,3%) maininnoista työnjakoa tarkasteltiin valtakunnallisten organisaatioiden sisäisenä tai välisenä työnjakona. Sisällönanalyysin perustella työnjakoa tarkasteltiin suhteessa toiminnan järjestämiseen ja sääntelyyn, palveluiden organisointiin ja työvoiman allokointiin. Vaikka STM:n asiakirjoissa välittyy potilaslähtöisyys terveydenhuollon työnjaon lähtökohtana, asiakirjat korostavat yksisuuntaista tehtävien siirtoa ammattiryhmältä toiselle. Tällaisen työnjaon riskinä on, että ongelmaa ei ratkaista vaan se ainoastaan siirretään eteenpäin työtehtävien jatkumossa aina asiakkaalle ja potilaalle saakka. Aineiston perusteella sosiaalihuollon työnjaon tarkastelu on vähäistä.

Ajankäyttötutkimukset osoittavat suomalaisten naisten kokonais- ja kotityöajan olevan pidempiä kuin miesten. Väite naisten kaksoistaakasta ei siis ole liioiteltu. Tasa-arvoistumista on toki tapahtunut, mutta keskiarvot eivät kuitenkaan kerro kaikkea. Hochschildin sukupuolitetun työnjaon teoretisointia kehittelevien Adkinsin ja Jokisen mukaan nykyisin vallitsee neljäs järjestys (fourth shift). Se koskee muun muassa rajanvetojen lisääntymistä toisiinsa liudentuvien ansiotyön, perheenajan ja oman ajan välillä sekä toimintaan liitettäviä tunteita. Artikkelissa kysyn, miten erilaiset järjestykset ilmenevät arjen neuvotte- luissa? Analysoin 62 ansiotyötä tekevän perheellisen naisen kotityönjakoa ja ajankäyttöä Tilastokeskuksen ajankäyttöpäiväkirjojen (1999–2000; 2009–2010) avulla. Aineistossa naisten ja heidän perheenjäsentensä päiväkirjoja on 398. Mikrotason analyysi tekee näkyviksi sosiokulttuurisia rakenteita ja paljastaa arjen monisyisyyden. Sukupuolen lisäksi kotityönjakoon vaikuttavat etenkin ansiotyön luonne, yhteiskuntaluokka ja elämänvaihe. Kotityönjaon tyyppejä esittelen viisi: 1. sujuvasti jaetut rutiinit, 2. pitkät työpäivät vuorotellen, 3. sukupuolitetun työnjaon konfliktit, 4. äiti tekee yksin ja 5. yksinhuoltajan aikapula. Sukupuolijärjestyksen ja sitä ohjaavien yhteiskuntasopimusten ohella juuri sukupuoli- ja luokkatapaisuus selittävät niin toiminnan jäsentymistä ja tilanteista kriisiytymistä kuin myös konfliktien välttelyä.

Perinteinen urakehityksen malli, jossa joko noustiin ylöspäin kohti taivasta tai pudottiin sieltä kohti maanpintaa, voi hyvinkin olla elinkaarensa päässä organisaatioiden madaltuessa ja asiantuntijuudelle rakentuvien töiden yleistyessä. Hierakkiselle nousulle rakentuvat työurat ja urakehityksen mallit väistyvät samalla historiankirjoihin ja tulevat horisontaalisten vastineidensa korvaamiksi.

Sota, rauha ja rakkaus ovat ihmisen kulttuurin ytimessä. Ne kuvaavat voimakkaita tunnetiloja ja keskeisiä käyttäytymismalleja, joita kohdistetaan oman tai muiden ryhmien jäseniin. Mutta esiintyvätkö nämä ilmiöt luonnossakin ja miten ne mahdollisesti liittyvät ihmisen evoluutioon? Entä muiden eliöiden, kuten muurahaisten, runsasväkiset yhteiskunnat? Ohjaavatko näitä samat pelisäännöt kuin ihmisen yhteisöjä?