Search

School grades in adolescence have been linked to later psychiatric outcomes, but large-scale nationwide studies across the spectrum of mental disorders are scarce. In the present study, we examined the risk of a wide array of mental disorders in adulthood, as well as the risk of comorbidity, associated with school achievement in adolescence. We used population-based cohort data comprising all individuals born in Finland over the period 1980–2000 (N = 1,070,880) who were followed from age 15 or 16 until a diagnosis of mental disorder, emigration, death, or December 2017, whichever came first. Final grade average from comprehensive school was the exposure, and the first diagnosed mental disorder in a secondary healthcare setting was the outcome. The risks were assessed with Cox proportional hazards models, stratified Cox proportional hazard models within strata of full-siblings, and multinomial regression models. The cumulative incidence of mental disorders was estimated using competing risks regression. Better school achievement was associated with a smaller risk of all subsequent mental disorders and comorbidity, except for eating disorders, where better school achievement was associated with a higher risk. The largest associations were observed between school achievement and substance use disorders. Overall, individuals with school achievement more than two standard deviations below average had an absolute risk of 39.6% of a later mental disorder diagnosis. By contrast, for individuals with school achievement more than two standard deviations above average, the absolute risk of a later mental disorder diagnosis was 15.7%. The results show that the largest mental health burden accumulates among those with the poorest school achievement in adolescence.

This study examined whether active commuting to school in childhood and adolescence predicted active commuting to work and overall physical activity (PA) in adulthood. Participants from the Young Finns Study (N = 2436) were aged 9–18 years in 1980 and followed up until 2018/2020. Their commuting modes to school were assessed with a self-reported questionnaire in 1980. Adulthood PA was assessed through self-reports regarding commuting modes to work (2001–2018), leisure-time physical activity (LTPA) (2001–2018), and objectively measured daily steps (2007–2018/2020). Associations between childhood commuting and adulthood PA were evaluated using regression analyses and multilevel models. Demographic, socioeconomic and environmental covariates were adjusted for in the analyses. Active commuting to school in childhood contributed favourably to LTPA in 2001 (B = .38, p p p p = .03) and daily aerobic steps during weekdays in 2011 (B = 312.15, p = .03). In 2018, active commuting associated favourably with daily aerobic steps (B = 370.42, p p = .01), daily steps during weekends (B = 628.49, p = .02), and daily aerobic steps during weekends (B = 402.69, p = .03). Covariate adjustments attenuated the associations excluding the one between active commuting and LTPA in 2007 (B = .36, p = .01) and daily steps during weekends in 2018 (B = 782.25, p = .04). Active commuting to school in childhood might be one of the PA modes that contribute to PA in adulthood and is therefore encouraged to be promoted from an early age.

Transitioning from adolescence to adulthood appears to be a challenging period for young people living with cerebral palsy. The aim of this review was to highlight the challenges that might be experienced during this period. A systematic search of the literature and meta-ethnographic review examined seven qualitative research papers providing a detailed synthesis in the form of three domains summarised as ‘meaningful preparation for transition’, ‘becoming empowered’, and, ‘overcoming vulnerability’. These inform a discussion which shows that adolescents living with cerebral palsy are not prepared adequately for adult life. Examination of the literature stimulates curiosity as to the nature of living with cerebral palsy whilst transitioning from adolescence to adulthood. No studies have been carried out exploring this experience in the UK and lifeworld research to inform policy and practice in this area is recommended. peerReviewed

Health behaviors in youth can predict the same behaviors later in life, but the role of sport participation in predicting healthy lifestyle habits is unclear. This study aimed to investigate the association between participation in organized youth sport and adult healthy lifestyle habits. Data from the longitudinal Cardiovascular Risk in Young Finns Study (YFS) with a 28-year follow-up were used. The participation in sport-club training sessions was self-reported by 9-18-year-olds in 1983 and 1986 (n = 1285). During 2011, participants (aged 37-43-year old) reported their smoking status, alcohol consumption, fruit and vegetable consumption, and physical activity. Odd ratios (OR) were calculated using logistic regression, to examine how participation in organized youth sport was associated with having three or four versus fewer (0-2) healthy habits in adulthood. Participants who were active in youth sport in both 1983 and 1986 had almost two times greater odds of having three or four healthy habits in adulthood than those who were not active at both time points (OR: 1.75, 95%CI: 1.11-2.76). When the analyses were stratified by sex, the findings were statistically significant among women (OR: 2.13, 95%Cl: 1.13-3.99) but not men (OR: 1.27, 95%CI: 0.63-2.58). The results suggest that participation in organized youth sport could promote healthy lifestyle choices.

Health behaviors in youth can predict the same behaviors later in life, but the role of sport participation in predicting healthy lifestyle habits is unclear. This study aimed to investigate the association between participation in organized youth sport and adult healthy lifestyle habits. Data from the longitudinal Cardiovascular Risk in Young Finns Study (YFS) with a 28‐year follow‐up were used. The participation in sport‐club training sessions was self‐reported by 9‐18‐year‐olds in 1983 and 1986 (n = 1285). During 2011, participants (aged 37‐43‐year old) reported their smoking status, alcohol consumption, fruit and vegetable consumption, and physical activity. Odd ratios (OR) were calculated using logistic regression, to examine how participation in organized youth sport was associated with having three or four versus fewer (0‐2) healthy habits in adulthood. Participants who were active in youth sport in both 1983 and 1986 had almost two times greater odds of having three or four healthy habits in adulthood than those who were not active at both time points (OR: 1.75, 95%CI: 1.11‐2.76). When the analyses were stratified by sex, the findings were statistically significant among women (OR: 2.13, 95%Cl: 1.13‐3.99) but not men (OR: 1.27, 95%CI: 0.63‐2.58). The results suggest that participation in organized youth sport could promote healthy lifestyle choices. peerReviewed

TIIVISTELMÄ Halme, Minna & Lindström, Johanna. 2018. Kolme näkökulmaa nuorten tulevaisuuskuviin. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. 72 sivua. Pro gradu -työssämme tutkimme sitä, millaisena yläkoulun yhdeksäsluokkalaiset nuoret näkevät tulevaisuutensa kymmenen vuoden kuluttua. Tutkimusaineisto koostui 42:n yhdeksäsluokkalaisen kirjoitelmista koskien omia tulevaisuuskuviaan. Menetelmänä käytimme tulevaisuuden muistelua. Tarkastelimme nuorten tulevaisuuskuvia Bourdieun pääomateorian, Havighurstin kehitystehtäväteorian ja Arnettin muotoutuvan aikuisuuden teorian kautta. Tutkimuksemme oli laadullinen ja analyysimenetelmänä käytimme sisällönanalyysia. Tulostemme mukaan nuoret kokivat tärkeänä tulevaisuudessaan taloudellisen pärjäämisen, koulutuksen ja työn sekä ystävyyssuhteet. Ongelmissa he useimmiten turvasivat edelleen lapsuudenperheeseensä. Nuoret eivät olleet vielä läpäisseet kaikkia varhaisen aikuisuuden kehitystehtäviä, vaan heidän voidaan sanoa olleen muotoutuvan aikuisuuden vaiheessa. Mielenkiintoista ja pohdinnan arvoista tutkimuksemme tuloksissa oli se, mitä asioita nuoret eivät nähneet omassa tulevaisuudessaan eli varhaisessa aikuisuudessa tärkeinä. Näitä kutsuimme sokkopisteiksi, joihin voi ohjauksen kautta vaikuttaa. Tällaisia sokkopisteitä olivat sosiaalisen aseman merkityksettömyys tulevaisuudessa sekä kyvyttömyys nähdä oppimista ja taitojen karttumista muuten kuin formaalisten koulujärjestelmien kautta. Aikuisuus, perheen perustamisen ja kehitystehtävien läpäiseminen siirtyivät tutkimuksemme tulosten mukaan myöhemmäksi. Nuorten sokkopisteiden havaitsemattomuuteen voisimme vastata pätevän oppilaanohjauksen avulla.

Jokinen, Veera. 2015. Aikuisuus nuorten kokemana. Nuorten kokemuksia aikuisten arjesta ja mielikuvia omasta tulevaisuudesta aikuisena. Kasvatustieteen pro gradu- tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia nuorten kokemuksellista suhdetta aikuisuuteen. Tavoitteena oli ymmärtää, miten nuoret kokevat heitä ympäröivien aikuisten arjen ja elämän, sekä millaisia tulevaisuuskuvia nuorilla on omasta aikuisuudestaan. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä nuorten kokemuksista ohjauksen kehittämiseksi. Tutkimus toteutettiin aineistolähtöisesti fenomenologisen metodin ohjaamana. Kohdejoukkona toimivat 9.-luokkalaiset nuoret. Aineisto kerättiin keväällä 2014 kirjoitelmien ja haastatteluiden muodossa, ja se muodostuu 57 kirjoitelmasta ja neljästä haastattelusta. Aineisto litteroitiin ja analysoitiin fenomenologisen analyysin mukaisesti erikseen kirjoitelmien ja haastatteluiden osalta. Nuorten tavat kokea aikuisuus osoittautuivat yksilöllisiksi ja monimuotoisiksi. Nuorten kokemuksista oli tulkittavissa yhteinen malli, jossa aikuisen elämä muodostui perheen, työn ja vapaa-ajan kokonaisuudeksi. Neljän nuoren yksilöllisiä tulevaisuuskuvia yhdistivät omista mielenkiinnonkohteista ja arvoista kiinnipitäminen, mielekkään tai merkityksellisen työn löytäminen, ystävien ja vapaa-ajan harrastusten tärkeys sekä perheen ja suvun merkitys. Nuorten kuvauksissa elämä näyttäytyi kokonaisuutena, jossa esimerkiksi työ sai merkityksensä myös vapaa-ajan ja ystävyyssuhteiden kautta. Nuorten kokemusten ja tulevaisuuskuvien kokonaisvaltaisuus tulisi huomioida myös ohjauksessa, jossa nuoria tulisi tukea oman tulevaisuuteensa rakentamisessa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Deltagarna i undersökningen är sju unga vuxna i åldern 24-29 år vilka påbörjat studier vid en andra stadiets yrkesläroanstalt i slutet av 1990-talet. Av de slumpmässigt utvalda deltagarna har fem slutfört sina studier, en har avbrutit och en återupptagit studierna efter ett uppehåll. Deltagarna är alla finlandssvenska unga personer, som studerat nära sin hemort och valt att bo kvar i sina hemtrakter. Syftet med undersökningen har varit att ta reda på skolans roll i en eventuell marginaliseringsprocess sett ur unga vuxnas perspektiv. Min utgångspunkt är att forska i eget arbete. Ett delmål har varit att ta reda på om ett självbiografiskt perspektiv passar i arbete med ungdomar. Mekanismerna bakom utslagning och marginalisering, dagens utbildningssystem samt övergången från ungdomstid till vuxenliv har varit tre teoretiska infallsvinklar i undersökningen. Jag har utgått från ett fenomenologiskt-hermeneutiskt synsätt, vilket utgår från människors upplevelser samt de betydelser de ger åt sina upplevelser. De viktigaste referenserna har varit Helne (2002), Komonen (2001) och Riemann (2003). Deltagarna har via självbiografisk narrativ intervju fått berätta en berättelse om sitt liv med fokus på att bli vuxen. Målet har varit att få fram en eventuell bana av marginalisering (trajectory of marginalisation) genom att söka efter olika sekvenser i berättelserna. Dessa sekvenser kan ge en bild av hur unga människor berättar om sina liv, vilket ger en djupare förståelse för vad de berättar. Utöver den egentliga livsberättelsen har de unga fått berätta om skolans betydelse, hur nöjda de är med tillvaron samt hur de ser på framtiden. Den självbiografiska forskningsmetoden har bjudit på ett vidare forskningsperspektiv genom att ge intervjupersonerna frihet att berätta om det som känts viktigt och haft betydelse för dem. Den har dock även fungerat begränsande eftersom de unga upplevt att de inte alltid vetat vad de skall berätta om. För att undvika att tolka de ungas egna tolkningar av sina liv, har undersökningsresultaten främst presenterats i beskrivande form. Undersökningsresultaten tyder inte på att de unga skulle ha upplevt kontinuerliga marginaliserande episoder i sina liv. Gemenskapen med kompisar i skolan och kontakten till barndomsfamiljen har framträtt som viktiga faktorer i livet. Alla har gått eller är på väg ut i vuxenlivet via utbildning. Samtliga har uppgett att de är rätt nöjda med tillvaron och s.g.s. alla antingen planerar eller har redan skaffat familj och ett eget hem.

Regular physical activity, a high level of cardiorespiratory fitness and the maintenance of normal weight are strongly associated with several positive health outcomes across the lifespan. The aim of this study was to evaluate how physical activity and social status in adolescence are associated with physical activity in adulthood, and how a change in the level of physical activity from adolescence to adulthood is associated with overall and abdominal obesity in adulthood. This study also evaluated the relationship between occupational physical activity and physical fitness and produced reference values of cardiorespiratory fitness for males and females aged 31 years. The study population consisted of the Northern Finland birth cohort of 1966 (N = 12,058). Data on physical activity and social situation at 14 and 31 years were collected by postal inquiries in 1980 and in 1997–1998, respectively. Cardiorespiratory fitness, muscular fitness and obesity were measured at medical examination at age 31. Participation in sports twice a week or more after school hours, being a member in a sports club and a high grade in school sports at age 14 were associated with a high level of physical activity at age 31. Adolescent participation in rather intensive endurance sports, and some sports that require or encourage diversified sports skills appeared to be the most beneficial with respect to the enhancement of adult physical activity. Low social class and poor school achievements were associated with physical inactivity at age 14. Poor school achievements at age 14 were also associated with physical inactivity at age 31. Becoming inactive during the transition from adolescence to adulthood was associated with overall obesity in both genders and abdominal obesity in females at 31 years. A linear dose-response relationship was observed between the frequency of participation in brisk exercise and cardiorespiratory fitness. The mean peak oxygen uptake was 43 ml·kg-1·min-1 in males and 34 ml·kg-1·min-1 in females. Very low levels of cardiorespiratory fitness were associated with a combination of infrequent participation in brisk exercise and increased body mass index. High level of occupational physical activity was associated with a high level of physical fitness, but low level of leisure-time physical activity at age 31. The enhancement of regular participation in physical activity across the lifespan is an important challenge for public health promotion. The present results that define the predictors and correlates of physical activity can be used to identify the target groups for interventions to enhance continuous participation in physical activities. New information on physical fitness of young adults is useful in physical activity counseling when fitness test results are interpreted and the need for health-enhancing or fitness-improving physical activity is evaluated. Tiivistelmä Säännöllinen liikunta, hyvä fyysinen kunto ja normaali paino ovat yhteydessä hyvään terveyteen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten liikunta-aktiivisuus ja sosiaaliset tekijät nuoruusiässä ovat yhteydessä liikunta-aktiivisuuteen aikuisena, sekä miten liikunta-aktiivisuuden muutos nuoruudesta aikuisikään on yhteydessä lihavuuteen ja keskivartalolihavuuteen aikuisena. Lisäksi selvitettiin raskaan ruumiillisen työn yhteyttä fyysiseen kuntoon nuorilla työntekijöillä ja luotiin aerobisen kunnon väestöpohjaiset viitearvot 31-vuotiaille. Tutkimusaineiston muodosti Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 (N = 12058). Liikunta-aktiivisuus selvitettiin postikyselyin 14- ja 31-vuotiaana vuosina 1980 ja 1997–1998. Aerobinen kunto, lihaskunto, lihavuus ja keskivartalolihavuus mitattiin 31-vuotiaana terveystarkastuksessa. Urheilun harrastaminen kaksi kertaa viikossa tai useammin kouluajan ulkopuolella, kuuluminen urheiluseuraan ja hyvä liikuntanumero 14-vuotiaana olivat yhteydessä aktiiviseen liikkumiseen 31-vuotiaana. Intensiivisten kestävyyslajien sekä tiettyjen monipuolisia taitoja vaativien tai kehittävien lajien harrastaminen nuorena oli voimakkaimmin yhteydessä aktiiviseen liikkumiseen aikuisena. Heikko sosioekonominen asema ja heikko koulumenestys olivat yhteydessä liikkumattomuuteen 14-vuotiaana. Heikko koulumenestys 14-vuotiaana ennusti liikkumattomuutta myös 31-vuotiaana. Muutos liikunnallisesti aktiivisesta inaktiiviseksi 14 ja 31 ikävuoden välillä oli sekä miehillä että naisilla yhteydessä lihavuuteen ja naisilla keskivartalolihavuuteen 31-vuotiaana. Maksimaalinen hapenottokyky oli kohortin 31-vuotiailla miehillä keskimäärin 43 ml·kg-1·min-1 ja naisilla 34 ml·kg-1·min-1. Ripeän liikunnan harrastaminen oli positiivisesti ja lineaarisesti yhteydessä maksimaaliseen hapenottokykyyn. Erittäin matala maksimaalinen hapenottokyky havaittiin niillä 31-vuotiailla, jotka harrastivat harvoin ripeää liikuntaa ja olivat ylipainoisia tai lihavia. Raskas ruumiillinen työ oli yhteydessä hyvään fyysiseen kuntoon mutta vähäiseen vapaa-ajan liikuntaan 31-vuotiailla työntekijöillä. Liikunta-aktiivisuuden tukeminen elämänkulun eri vaiheissa on tärkeä haaste terveyden edistämisessä. Tämän tutkimuksen tuloksia liikkumattomuuteen liittyvistä nuoruusiän ja aikuisiän tekijöistä voidaan hyödyntää, kun määritellään kohderyhmiä interventioihin elinikäisen liikunnan edistämiseksi. Tuloksia nuorten aikuisten fyysiseen kuntoon liittyvistä tekijöistä voidaan hyödyntää käytännön liikuntaneuvonnassa, kun tulkitaan kuntotestien tuloksia ja määritellään tarvetta terveyttä edistävän ja fyysistä kuntoa kohottavan liikunnan lisäämiseksi.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää nuorten tulkintoja poliittisesta osallistumisesta ja tarkastella nuorten kansalaisuuden rakentumista. Tutkimus kytkeytyy keskusteluun nuorten oletetusta poliittisesta passivoitumisesta. Tässä kontekstissa tutkimuksen on tarkoitus tuoda kuuluviin nuorten oma ääni, tarjota heille mahdollisuus tuoda esiin käsityksenä sekä poliittisesta vaikuttamisesta että omista mahdollisuuksistaan osallistua siihen. Tutkimuksen taustalla on Hesan Nuorten Ääni -niminen Helsingin kaupungin nuorten osallisuushanke. Hanke toimii osassa helsinkiläisiä kouluja. Ajatuksena on, että osallisuushanke on konkretisoinut tutkimuksen piiriin kuuluvia teemoja. Aineistonani on 12 tähän hankkeeseen osallistuneen nuoren teemahaastattelut. Sivuaineistona on hankkeeseen kuuluvissa "Avoimissa Foorumeissa" kerätty havaintoaineisto. Aineistoa on tarkasteltu teema-analyysin keinoin. Työn teoreettinen kehys avautuu yhtäältä feministisen kansalaisuuskeskustelun, kriittisen nuoriso- ja ikätutkimuksen sekä kasvatussosiologian kautta. Tärkeimpänä lähteinä kansalaisuuden tarkastelulle ovat Tuula Gordonin, Elina Lahelman ja Janet Hollandin sekä Ruth Listerin kirjoitukset. Nuoruuden käsitteen tarkastelussa nojaudun Johanna Wynin, Rob Whiten ja Sinikka Aapolan tarkasteluihin. Kytken tutkimuksen myös nuoruuden pidentymiseen liittyvään keskusteluun. Tutkimuksen tärkeimmät tulokset liittyvät nuoruuden ja aikuisuuden suhteeseen ja nuorten äänen kuulumisen tematiikkaan. Nuoret loivat kuvaa poliittisesta järjestelmästä, johon heillä ei ole osaa ennen aikuisuuden kautta saavutettuja henkisiä ja materiaalisia ehtoja. Nuoret sitoutuivat myös hyvinvointivaltioon turvan tuottajana. Osallistuminen kiteytyi äänen metaforaan. Nuoret vaativat oman äänensä kuuntelemista sekä arkisissa kohtaamisissa että laajemmalla yhteiskunnallisella tasolla. Nuoruudesta muodostui äänen kuulumista estävä ja heikentävä tekijä, josta irti pääsy vaati aikuisuuden saavuttamista. Nuoruus näyttäytyi vallan ja voiman puutteena. Osallisuushanke toimi tilana, jossa ääni päässyt kuulumaan ja nuoret olivat päässeet itsenäiseen asemaan käyttämään valtaa.