Search

The path of learning a new language must find a route between the need to express oneself and the desire to do so accurately. The article discusses this relationship between learning to use various constructions and getting them right. The pseudolongitudinal data consist of about 1200 texts written by young and adult learners of Finnish as a second language, assessed to represent the functionally determined Common European Framework of Reference (CEFR) levels A1–C2. The results are sifted from a large number of studies which have followed the use and accuracy of a given construction in these texts. The results show that an increase of use often precedes an improvement in accuracy at the next CEFR level. Common constructions peak earlier both in use and accuracy than the less obligatory ones but errors in rarer constructions can function as indicators of high-level language skills., The path of learning a new language twists between the need to express oneself and the aspiration towards accuracy. The article discusses this relationship between learning to use various constructions and getting them right. The pseudolongitudinal data consist of about 1200 texts written by young and adult learners of Finnish as a second language, assessed to represent the functionally determined Common European Framework of Reference (CEFR) levels A1 – C2. The results are sifted from a large number of studies which have followed the use and/or accuracy of a given construction in these texts. The results show that an increase of use often preceeds an improvement in accuracy at the next CEFR level. Common constructions peak earlier both in use and accuracy than the less obligatory ones but errors in rarer contructions can function as indicators of high level language skills.

Artikkelissa tarkastellaan kielitaidon taitotasoittaista kehittymistä potentiaalisten esiintymien analyysin (Potential Occasion Analysis, Thewissen, 2015) avulla. Kehittymistä analysoidaan tarkkuuden näkökulmasta, ja sitä mitataan kohdekielen muoto- ja käyttökonventioista poikkeavien muotojen määrällä. Tutkimus on korpuspohjaista virheanalyysia (Corpus-aided Error Analysis, Dagneaux, Dennes & Granger, 1998), ja se perustuu taitotasoilla havaittujen, yhdeksään virheluokkaan sijoittuvien virheiden määrien tilastolliseen testaukseen. Aineistona on Kansainvälinen oppijansuomen korpus (ICLFI). Analyysi osoittaa, että merkittävintä kehitys on tasojen B1 ja B2 välillä; tasojen A2 ja B1 välillä tarkkuuden kehityksessä on nähtävissä myös regressiota (esim. määrite- ja fraseologiset virheet) ja stabilaatiota, jota esiintyy erityisesti morfosyntaktisissa ja syntaktisissa virhetyypeissä. Tasojen B1 ja B2 välillä muutos on kuitenkin niin selvää, että erityisesti morfosyntaktisen ja syntaktisen tarkkuuden lisääntymisen voisi nostaa yhdeksi tasoa B2 määrittäväksi piirteeksi. Jo aiemmissa tutkimuksissa taso B1 on nähty selvänä kulminaatiopisteenä kielen kehityksessä (ks. esim. Kajander, 2013, s. 93–95; Seilonen, 2013, s. 59–61; ks. myös Thewissen, 2015), ja tämän tutkimuksen valossa näin on myös tarkkuuden kehityksessä., In this article, the development of an individual’s language proficiency, based here on the language levels of Common European Framework for Reference, is examined with the help of Potential Occasion Analysis (Thewissen, 2015). The development is analyzed from the viewpoint of accuracy, and it is measured by the amount of forms that differ from the conventions of form and usage in the target language. The research represents corpus-aided error analysis (Dagneaux et al., 1998), and it is based on the statistical testing of the amount of errors seen in the nine categories of errors found in the reference levels of language proficiency. The research material consists of the International Corpus of Learner Finnish (ICLFI). The analysis shows that the most remarkable progress happens between levels B1 and B2. In addition, in the progress between levels A2 and B1, there is regression in the form of, for example, errors in adjuncts and phraseology as well as stabilization, which can especially be seen in morphosyntactic and syntactic errors. However, the change between B1 and B2 is so distinct that the increase in morphosyntactic and syntactic accuracy could be made one of the defining aspects of level B2. Earlier studies have indicated level B1 as a distinct culmination point in the development of language (see e.g. Kajander, 2013, p. 93–95; Seilonen, 2013, p. 59–61; Thewissen, 2015), and on the basis of this study's results, this is also the case for the development of language accuracy.

Artikkelissa tarkastellaan kielitaidon taitotasoittaista kehittymistä potentiaalisten esiintymien analyysin (Potential Occasion Analysis, Thewissen, 2015) avulla. Kehittymistä analysoidaan tarkkuuden näkökulmasta, ja sitä mitataan kohdekielen muoto- ja käyttökonventioista poikkeavien muotojen määrällä. Tutkimus on korpuspohjaista virheanalyysia (Corpus-aided Error Analysis, Dagneaux, Dennes & Granger, 1998), ja se perustuu taitotasoilla havaittujen, yhdeksään virheluokkaan sijoittuvien virheiden määrien tilastolliseen testaukseen. Aineistona on Kansainvälinen oppijansuomen korpus(ICLFI). Analyysi osoittaa, että merkittävintä kehitys on tasojen B1 ja B2 välillä; tasojen A2 ja B1 välillä tarkkuuden kehityksessä on nähtävissä myös regressiota (esim. määrite- ja fraseologiset virheet) ja stabilaatiota, jota esiintyy erityisesti eräissä morfosyntaktisissa ja syntaktisissa virhetyypeissä. Tasojen B1 ja B2 välillä muutos on kuitenkin niin selvää, että erityisesti morfosyntaktisen ja syntaktisen tarkkuuden lisääntymisen voisi nostaa yhdeksi tasoa B2 määrittäväksi piirteeksi. Jo aiemmissa tutkimuksissa taso B1 on nähty selvänä kulminaatiopisteenä kielen kehityksessä (ks. esim. Kajander, 2013, s. 93–95; Seilonen, 2013, s. 59–61; ks. myös Thewissen, 2015), ja tämän tutkimuksen valossa näin on myös tarkkuuden kehityksessä. n this article, the development of an individual’s language proficiency, based here on the language levels of Common European Framework for Reference, is examined with the help of Potential Occasion Analysis (Thewissen, 2015). The development is analyzed from the viewpoint of accuracy, and it is measured by the amount of forms that differ from the conventions of form and usage in the target language. The research represents corpus-aided error analysis (Dagneaux et al., 1998), and it is based on the statistical testing of the amount of errors seen in the nine categories of errors found in the reference levels of language proficiency. The research material consists of the International Corpus of Learner Finnish (ICLFI). The analysis shows that the most remarkable progress happens between levels B1 and B2. In addition, in the progress between levels A2 and B1, there is regression in the form of, for example, errors in adjuncts and phraseolog y as well as stabilization, which can especially be seen in morphosyntactic and syntactic errors. However, the change between B1 and B2 is so distinct that the increase in morphosyntactic and syntactic accuracy could be made one of the defining aspects of level B2. Earlier studies have indicated level B1 as a distinct culmination point in the development of language (see e.g. Kajander, 2013, p. 93–95; Seilonen, 2013, p. 59–61; Thewissen, 2015), and on the basis of this study’s results, this is also the case for the development of language accuracy. peerReviewed

In typical speech development, there is a phase when a child might produce a word in different ways on different occasions. This characteristic of speech, called intra-word variability, has not been studied among children acquiring Finnish. Its trajectory in typical speech development and role in identifying impaired speech is hence unknown in Finnish. This thesis investigated intra-word variability in typically developing 3- to 6-year-old Finnish children (TD) and children with speech sound disorder (SSD) aged between 3 and 5. Furthermore, a possible association between highly variable speech with no correct word forms and the quality of underlying phonological representations and speech production skills was examined. Intra-word variability was assessed by a picture-naming task. The phonological representations were assessed by vocabulary, phonological awareness, and nonword repetition (NWR) measures, and speech production skills by measures derived from a spontaneous speech and picture-naming sample, and a syllable repetition task. In the TD children, intra-word accuracy and consistency were already relatively high at the age of three, and variable responses without any correct word form were rare. The speech production of the children with SSD was more inaccurate and inconsistent than their TD peers’. In the TD group, in addition to poor NWR, poor phonological awareness and speech production skills were associated with highly variable speech, but not in all measures. Among the children with SSD, highly variable speech was associated with poor receptive vocabulary knowledge, NWR, and speech production skills. The results provide evidence that highly variable speech with no correct word forms may already signal impaired speech development from the age of 3 onwards. Increased speech inconsistency among children with SSD appears to be associated with both phonological representations and the motor components of speech production. A sufficiently comprehensive assessment protocol for children with SSD is thus warranted to reveal their individual skill profiles and make appropriate clinical management decisions. Tiivistelmä Tyypillisessä puheen kehityksessä on vaihe, jolloin lapsi saattaa tuottaa saman sanan eri tavoin. Tätä sanavaihteluksi kutsuttua puheen piirrettä ei ole tutkittu suomea omaksuvilla lapsilla aiemmin, joten ei ole tiedossa, missä vaiheessa puheen tuotto alkaa olla systemaattisesti tarkkaa tai mikä merkitys sanavaihtelulla on puhehäiriöitä tunnistettaessa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sanavaihtelun esiintymistä suomenkielisillä 3–6-vuotiailla lapsilla, joiden puheen kehitys oli edennyt tyypillisesti, ja 3–5-vuotiailla lapsilla, joilla oli puheen kehityksen vaikeuksia. Lisäksi pyrittiin selvittämään, miten runsas sanavaihtelu, jolloin lapsi käytti kohdesanasta vain virheellisiä muotoja, oli yhteydessä fonologisiin edustumiin ja puheen tuoton taitoihin. Sanavaihtelua tutkittiin kuvien nimeämistehtävällä. Fonologisten edustumien tarkkuutta tutkittiin sanavaraston tasoa, fonologista tietoisuutta ja epäsanojen toistoa mittaavilla tehtävillä. Puheen tuoton taitoja arvioitiin spontaanipuheesta, kuvien nimeämistehtävällä ja tavutoistotehtävällä. Jo 3-vuotiaiden tyypillisesti kehittyneiden lasten puheen tuotto oli suhteellisen tarkkaa ja vaihtelevasti virheellisiä sanamuotoja esiintyi harvoin. Lapsilla, joilla oli puhehäiriö, sekä systemaattisesti että vaihtelevasti virheellisesti tuotettuja sanoja esiintyi enemmän kuin tyypillisesti kehittyneillä lapsilla. Tyypillisesti kehittyneillä lapsilla runsas sanavaihtelu oli yhteydessä heikompiin epäsanojen toistotaitoihin sekä fonologisen tietoisuuden ja puheen tuoton taitoihin osissa mittareista. Lapsilla, joilla oli puhehäiriö, runsas sanavaihtelu oli yhteydessä heikompaan sanavarastoon sekä vaikeuksiin epäsanojen toistotaidoissa ja puheen tuoton taidoissa. Tulokset osoittavat, että jo 3-vuotiailla lapsilla vaihtelevasti virheellisesti tuotettujen sanojen runsas määrä puheessa voi viitata puhehäiriöön. Lapsilla, joilla on vaikeuksia puheen kehityksessä, runsas sanavaihtelu näyttää liittyvän sekä sanojen fonologisten edustumien epätarkkuuteen että puheen tuoton motorisiin vaikeuksiin. Lasten kielelliset ja puheen tuoton taidot onkin syytä arvioida riittävän kattavasti, jotta voidaan valita kuntoutustoimenpiteitä, jotka huomioivat heidän yksilölliset taitoprofiilinsa.