Search

This dissertation provides a comparative morphosyntactic description of the previously largely undescribed Western Serengeti language varieties (Ikoma, Ishenyi, Nata and Ngoreme; henceforth WS). The WS varieties are Bantu languages in the Lacustrine, or Great Lakes, branch of Eastern Bantu. They are spoken in the Mara Region of northern Tanzania, a linguisically diverse area at the Kenyan border, cradled between Lake Victoria and the Serengeti National Park. The region is home to around 20 Bantu languages, as well as unrelated Nilotic languages. The descriptive work is mainly based on data collected by the author during linguistic fieldwork in the Mara Region in 2016, 2017 and 2019, as well as on data collected by other members of the Mara Project, which was carried out at the University of Helsinki in 2015–2020. Standard methods of linguistic fieldwork were utilized, with both elicitation and collection of natural texts playing a role. The data was recorded and transcribed together with the language consultants, and later analysed with appropriate software developed for the purpose. The aim of the work is to not only provide a basic grammatical description of these language varieties, contributing to the general body of work on the world's languages, but also to be a study in microvariation. While WS is a very closely-knit group of languages, they feature striking variation in several linguistic domains, including many aspects of the morphosyntax. This dissertation is thus inherently comparative in nature, and while the focus is on syncronic description, diachronic detours are occasionally taken, seeking to explain the attested variation. WS is shown to be a fairly typical group of Bantu languages, exhibiting elaborate noun class systems with agreement both with nominal modifiers and with verbs, as well as complex verbal morphology, featuring a salient set of derivational suffixes and a multifaceted TAM system. Apart from the basic morphosyntactic description of the four WS varieties, findings concerning the microvariation feature differences in the noun class inventories and in the forms of various nominal elements; in the sets of TAM categories and the formal means of expressing them, in particular as pertains to the imperfective aspectual domain, and in the forms of copula verbs; in relative clauses, the expression of negation, as well as (locative-)existential constructions. Tämä väitöskirja on vertaileva morfosyntaktinen kuvaus aiemmin suurelta osin kuvaamattomista länsiserengetiläisistä kielimuodoista (ikoma, isenje, nata ja ngoreme; tästä eteenpäin WS). WS-variantit ovat itäisiä bantukieliä, jotka kuuluvat suurten järvien (eng. Great Lakes) haaraan. Niitä puhutaan Pohjois-Tansaniassa Maran alueella, joka on kielellisesti monimuotoinen alue Kenian rajalla Victorianjärven ja Serengetin kansallispuiston välissä. Alueella puhutaan noin 20 bantuvarianttia sekä niloottisia kieliä, jotka eivät ole niille sukua. Kuvaus perustuu pääosin tekijän Maran alueella vuosina 2016, 2017 ja 2019 suorittaman kielitieteellisen kenttätyön aikana keräämään aineistoon sekä Helsingin yliopistossa vuosina 2015–2020 toteutetun Mara-projektin muiden jäsenten keräämään aineistoon. Kenttätöissä käytettiin kielellisen kenttätyöskentelyn standardimenetelmiä, joilla kerättiin sekä luonnollisia tekstejä että elisitoituja aineistoja. Aineisto äänitettiin ja litteroitiin yhdessä kielenoppaiden kanssa, ja analysoitiin myöhemmin tarkoituksenmukaisella ohjelmistolla. Työn tavoitteena ei ole ainoastaan tuottaa kieliopillista peruskuvausta näistä kielimuodoista, vaan myös edistää mikrovariaation tutkimusta. Vaikka WS-variantit ovat hyvin läheistä sukua toisilleen, niissä on silmiinpistävää vaihtelua useilla kieliopillisilla osa-alueilla, mukaan lukien monet morfosyntaksin osa-alueet. Tämä väitöskirja on siis luonteeltaan vertaileva, ja vaikka painopiste on synkronisessa kuvauksessa, siinä käydään toisinaan diakronisilla sivupoluilla, joiden avulla pyritään selittämään havaittua vaihtelua. WS:n osoitetaan olevan melko tyypillinen bantukielten ryhmä, jossa on monimutkainen substantiiviluokkajärjestelmä, johon liittyy kongruenssi sekä nominien että verbien kanssa, sekä monimutkainen verbaalimorfologia, joka käsittää suuren määrän johdinsuffikseja sekä monipuolisen TAM-järjestelmän. Neljän WS-variantin morfosyntaktisen peruskuvauksen lisäksi mikrovariaatioon liittyvät havainnot käsittävät eroavaisuuksia mm. substantiiviluokkajärjestelmässä sekä erilaisten nominaalisten elementtien muodoissa; TAM-kategorioissa ja niiden muodollisessa ilmaisussa, erityisesti mitä tulee imperfektiivisiin aspektimuotoihin, sekä kopulaverbien muodoissa; relatiivilauseissa, negaation ilmaisussa sekä (lokatiivi)eksistentiaalirakenteissa.

Objectives: We aimed to further characterize demography and genetic associations of type 1 diabetes “endotypes” defined by the first appearing islet specific autoantibodies. Research Design and Methods: We analyzed 3277 children diagnosed before the age of 10 years from the Finnish Pediatric Diabetes Register. The most likely first autoantibody could be deduced in 1636 cases (49.9%) based on autoantibody combinations at diagnosis. Distribution of age, sex, HLA genotypes and allele frequencies of 18 single nucleotide polymorphisms (SNPs) in non-HLA risk genes were compared between the endotypes. Results: Two major groups with either glutamic acid decarboxylase (GADA) or insulin autoantibodies (IAA) as the deduced first autoantibody showed significant differences in their demographic and genetic features. Boys and children diagnosed at young age had more often IAA-initiated autoimmunity whereas GADA-initiated autoimmunity was observed more frequently in girls and in subjects diagnosed at an older age. IAA as the first autoantibody was also most common in HLA genotype groups conferring high-disease risk while GADA first was seen more evenly and frequently in HLA groups associated with lower type 1 diabetes risk. The risk alleles in IKZF4 and ERBB3 genes were associated with GADA-initiated whereas those in PTPN22, INS and PTPN2 genes were associated with IAA-initiated autoimmunity. Conclusions: The results support the assumption that in around half of the young children the first autoantibody can be deduced based on islet autoantibody combinations at disease diagnosis. Strong differences in sex and age distributions as well as in genetic associations could be observed between GADA- and IAA-initiated autoimmunity. publishedVersion

Journalismin sisällä on erilaisia alakulttuureita eli journalismin lajeja, joista kullakin on ominaispiirteitä. Yksi journalismin lajeista on urheilujournalismi, mikä on pelkistetyn määritelmän mukaisesti urheiluaiheista journalismia. Urheilujournalismi on eräänlainen journalismin hybridi, jossa useiden muiden journalismin lajien käytänteet sulautuvat yhteen. Se on sekoitus muun muassa uutis-, talous-, tiede-, kulttuuri- ja viihdejournalismia. Tässä artikkelissa tarkastellaan urheilujournalismia tutkimuskohteena. Taustaksi avataan lyhyesti urheilumedian merkitystä urheilukulttuurissa, jotta hahmottuu viitekehys, jossa urheilujournalismia tuotetaan ja kulutetaan. Tämän jälkeen käsitellään urheilujournalismiin tutkimus- ja ammattikirjallisuudessa liitettyjä ominaispiirteitä, mikä avaa latua urheilujournalismin tyypillisiin tutkimuskohteisiin tutustumiselle. Artikkeli pohjautuu vuoden 2023 helmikuussa julkaistuun Suomalaisen urheilujournalismin bibliografiaan. nonPeerReviewed

Funder: Sigrid Juselius foundation, AIMS/HYPOTHESIS: Enteroviral infection has been implicated consistently as a key environmental factor correlating with the appearance of autoimmunity and/or the presence of overt type 1 diabetes, in which pancreatic insulin-producing beta cells are destroyed by an autoimmune response. Genetic predisposition through variation in the type 1 diabetes risk gene IFIH1 (interferon induced with helicase C domain 1), which encodes the viral pattern-recognition receptor melanoma differentiation-associated protein 5 (MDA5), supports a potential link between enterovirus infection and type 1 diabetes. METHODS: We used molecular techniques to detect enterovirus RNA in peripheral blood samples (in separated cellular compartments or plasma) from two cohorts comprising 79 children or 72 adults that include individuals with and without type 1 diabetes who had multiple autoantibodies. We also used immunohistochemistry to detect the enteroviral protein VP1 in the pancreatic islets of post-mortem donors (n=43) with type 1 diabetes. RESULTS: We observed enhanced detection sensitivity when sampling the cellular compartment compared with the non-cellular compartment of peripheral blood (OR 21.69; 95% CI 3.64, 229.20; p

Tässä pitkittäistutkimuksessa selvitämme kolmenkymmenen vuoden aikajänteellä, millaiseksi painetun sanomalehden urheilu-uutisointi on muuttunut, kun tiedon digitalisaation sekä internetin ja sosiaalisen median myötä on siirrytty monikanavajulkaisemisen aikakaudelle. Tutkimusaineisto koostuu Iltalehden vuosien 1988 ja 2018 talviolympiauutisoinnista. Analysoimme aineistoa määrällisesti sanomalehtien urheilu-uutisten tarkasteluun kehitetyllä mittarilla, jonka sisältämien muuttujien mukaisesti olemme mitanneet ja luokitelleet kaikki aineiston jutut ja kuvat. Urheiluaineiston määrä ja osuus Iltalehden kaikista sisällöistä laski aineiston tarkasteluvuosien välillä huomattavasti. Visuaalisuus sekä henkilö- ja mielipidejuttujen osuus ovat kasvaneet reaaliaikaisen uutisoinnin valtakaudella, mutta reportaaseja ja grafiikoita hyödynnetään yhä varsin vähän, kuten myös monimediaalisuutta yhteistyössä sähköisten viestimien kanssa.

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Urheilukentälle päässeet keski-ikäiset miehet kilpailevat ja kuittailevat. Ja nauttivat yhdessäolosta. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Kuntosaliharjoittelusta on 50 vuodessa kehittynyt yksi nopeimmin kasvavista fyysisen aktiivisuuden muodoista. Siitä on tullut maailmanlaajuisesti liki 200 miljoonan ihmisen harrastus. Kysynnän kasvaessa erilaisten kuntoilupalveluiden tarjonta on etenkin 2000-luvulla lisääntynyt räjähdysmäisesti. Samalla osa kuntosaleista on muuttunut liikunnan ohella terveys- ja hyvinvointipalvelujen tuottajaksi. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Liikuntatieteellisen tiedekunnan koulutus- ja osaamistarvekyselyn mukaan alalta valmistuneet ovat työllistyneet hyvin. Valtaosa on löytänyt työpaikan liikunta-alalta. Työelämän osaamistarpeet muuttuvat kuitenkin vauhdilla. Koulutushaarasta riippumatta vastaajat esimerkiksi kokivat koulutuksessa saadut tietotekniset valmiudet riittämättömiksi. nonPeerReviewed

MTT:n Piikkiön Yltöisiin perustettiin 2009 viisivuotinen syysviljapainotteinen viljelykiertokoe, jonka tavoitteena on löytää hyötyjä tuottavia viljelykiertoja sekä tehokkaan viljelyn että vesistön lähellä sijaitseville tiloille. Koejärjestelyllä pyritään selvittämään, onko pelkästään syyskylvettävien kasvien viljelykierto mahdollista ja ovatko viljelyriskit pienempiä, sekä hallitusta ravinnekierrosta johtuen ympäristöhyödyt suurempia, kuin kevätkylvöisellä vehnällä ilmaston ja muiden tuotanto-olojen muuttuessa. Koesarjassa verrataan myös syyskylvöisten talvituhoja kevätkylvöisten kevätkuivuuden aiheuttamiin satotappioihin 5 vuoden aikana. Tuotannon kannattavuutta seurataan katetuottomenetelmiin perustuvin laskelmin.

This study examines the early stages of the Programme to Combat Racism (PCR) of the World Council of Churches (WCC), the foremost inter-church organization of Orthodox and Protestant churches, and reactions to it. Aside from the extensive archival and printed material of the WCC, the study is also based on both published and unpublished sources in Finland and Britain concerning the response to the PCR in these countries. To date, the PCR remains the most controversial and debated WCC initiative, with also the largest social and political impact. While the World Council had addressed social questions since its inception in 1948, it was in the late 1960s that they became the focus of special attention. Although the PCR was officially established in 1969, it originates from the Fourth WCC Assembly in Uppsala in 1968, which called for an action-orientated ecumenical programme to eliminate racism. Consequently, the period examined in this study commences with the Uppsala Assembly in August 1968 and concludes in August 1974, when the WCC Central Committee resolved to continue the PCR after the expiry of its initial five-year mandate. The 1960s was a decade marked by social and political upheaval and demands for radical social change. Calls for freedom, equality and justice were heard from recently decolonized countries and nations still struggling for independence. While social questions were no novelty on the agenda of the modern ecumenical movement, the spirit of the time promoted a new approach calling for action instead of discussion. The new demands also set a test for the WCC, which rose to the occasion by addressing one of the gravest social evils of the time, racism. This study clearly shows that the ecumenical attack against racism was the master plan of Eugene Carson Blake, the General Secretary of the WCC from 1966 to 1972 and a US civil rights activist. Although the assassination of Martin Luther King, Jr only a few months before the Uppsala Assembly highlighted the problem of racism, it was Blake s determination that set the Assembly s focus on racism. Following the Uppsala Assembly, the new initiative on racism was prepared in a turbulent consultation in May 1969. The consultation drew attention to institutionalized forms of racism, and its conclusions formed the basis of the PCR, which the WCC Central Committee established in August 1969 with a decided focus on white racism. The PCR included a Special Fund to be distributed to organizations of racially oppressed groups. The WCC set an example to its constituency and transferred 200,000 US dollars from its reserves to the Fund, notwithstanding the financial difficulties it faced at the time. The establishment of the new ecumenical endeavour to fight racism went largely unnoticed until September 1970, when the WCC Executive Committee allocated the first grants from the Special Fund. As the Executive Committee wanted to give clear priority to Southern Africa, a significant proportion of the grants went to national liberation movements engaged in armed struggle against racially oppressive white minority regimes there. Immediately after the first grant allocation, fierce controversy erupted, especially in the West. Although the funds were granted solely for humanitarian purposes, the fact that there was no control on how the money would be spent fed suspicions of its misuse. As this study clearly demonstrates, due to the background of the supported organizations and the aid they received from Communist countries, such as the Soviet Union, the WCC was widely accused of both legitimizing violence and supporting Communism. Its critics also held that the World Council had substituted social and political concerns for Christian unity. Furthermore, the WCC was blamed for concentrating on problems in Southern Africa while ignoring human rights violations in Eastern Europe and other parts of the Communist world. Moreover, in its preoccupation with white racism, the World Council was accused of disregarding other forms of racial injustice. Another central means used by the PCR to attack racism was its call for a boycott of Southern Africa and economic sanctions against corporations involved in business there. In August 1972, the WCC Central Committee decided to withdraw its investment in Southern Africa and called again on its member churches to follow its example. This disinvestment made the WCC one of the first international non-governmental organizations to implement a policy of ethical investment. Within the WCC, the PCR was primarily considered an educational tool for raising awareness in Western member churches and among individual Christians of the existence of racism and its manifestations in political, economic and military life. Furthermore, the PCR was credited with increasing respect for the Christian churches in the eyes of the racially oppressed. Despite the controversy surrounding the PCR, the WCC Central Committee decided to mandate it for another term in August 1974. Considering the heavy criticism levelled at the Programme, this seems rather surprising. However, both the PCR staff and the WCC leadership deemed the PCR a success. Aside from Blake, also M. M. Thomas, the first non-Western Chairman of both the WCC Central and the Executive Committee, embraced the Programme, even crediting it with justifying the whole existence of the World Council. The prestige the PCR enjoyed in the WCC was attested to by the fact that the Programme remained exempt from planned cost-cutting measures to balance the WCC budget. This study unequivocally shows that the PCR marked a turning point in the history of the WCC. It signalled a marked change in the WCC from its prior tendency of issuing general agreement statements to engaging in controversial action. Thus, the PCR can also be seen as the beginning of the WCC s more explicit humanitarian identity. Through the PCR, the WCC became a progressive force in society. Tutkimus käsittelee merkittävimmän kansainvälisen kirkkojen yhteistyöjärjestön, Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN), rasisminvastaista ohjelmaa ja siihen kohdistuneita reaktioita. Tutkimus keskittyy ohjelman ensimmäiseen viisivuotiskauteen. Laajan KMN:a koskevan arkistoaineiston ja painetun materiaalin lisäksi tutkimus perustuu sekä painettuihin että painamattomiin lähteisiin Suomessa ja Britanniassa. Vaikka KMN oli ottanut kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin perustamisestaan lähtien, 1960-luvulla ne nousivat järjestössä uudella tavalla esiin. KMN vastasi ajan vaatimukseen radikaalista yhteiskunnallisesta muutoksesta perustamalla rasisminvastaisen ohjelman. Tutkimus osoittaa, että KMN:n aktivoituminen rasisminvastaisessa toiminnassa oli pitkälti järjestön pääsihteerinä tuolloin toimineen yhdysvaltalaisen pastorin ja kansalaisoikeusaktivistin Eugene Carson Blaken ansiota. Rasisminvastainen ohjelma keskittyi varsinkin valkoihoisten harjoittamaan rasismiin ja kiinnitti huomiota vuosisatoja jatkuneen rotusorron ja siirtomaavallan seurauksiin: poliittisen ja taloudellisen vallan keskittymiseen valkoihoisille. Tästä johtuen ohjelma pyrki vallan uudelleenjakamiseen erityisesti eteläisessä Afrikassa, jossa monien maiden kansalliset vapautusliikkeet taistelivat valkoisia vähemmistöhallituksia vastaan. Rasisminvastaisella ohjelmalla oli kaksi keskeistä toimintamuotoa, jotka herättivät laajaa julkista keskustelua: taloudelliset avustukset eteläisen Afrikan kansallisille vapautusliikkeille sekä eteläisessä Afrikassa toimivien yritysten boikotointi. KMN näytti omalla toiminnallaan esimerkkiä sekä tukemalla rasisminvastaista ohjelmaa taloudellisesti että vetämällä pois sijoituksensa eteläisessä Afrikassa toimivista yrityksistä. KMN:sta tuli näin yksi ensimmäisistä eettisesti vastuullista sijoittamista harjoittaneista kansainvälisistä järjestöistä. Boikottikampanjaa suurempi julkinen huomio kohdistui kuitenkin taloudellisiin avustuksiin aseellista toimintaa harjoittaneille vapautusliikkeille. Avustusten vuoksi KMN sai osakseen ankaraa arvostelua. Kylmän sodan aikana arvostelua länsimaissa lisäsi se, että monet kommunistiset maat tukivat samoja vapautusliikkeitä kuin KMN. Kylmän sodan jännitteet olivat muutenkin voimakkaasti esillä rasisminvastaisesta ohjelmasta käydyssä keskustelussa. Ohjelmasta tuettujen vapautusliikkeiden aseellisesta toiminnasta ja kommunistiyhteyksistä johtuen KMN:a syytettiin väkivallan hyväksymisestä ja kommunismin tukemisesta. Lisäksi KMN:a syytettiin eteläisen Afrikan ongelmiin keskittymisestä ja itäisen Euroopan ihmisoikeusloukkauksista vaikenemisesta. Tutkimus osoittaa, että rasisminvastainen ohjelma oli selkeä käännekohta KMN:n toiminnassa. Ohjelman myötä järjestö siirtyi sanoista tekoihin: se ei enää vain tuominnut rasismia, vaan toimi aktiivisesti sen lopettamiseksi. Vaikka onkin kyseenalaista, oliko KMN edelläkävijä rasisminvastaisessa toiminnassa yleisesti, kansainvälisten uskonnollisten järjestöjen joukossa se oli uranuurtaja. Rasisminvastaisen ohjelman myötä KMN:sta tuli aiempaa selvemmin myös yhteiskunnallinen vaikuttaja.

Suprajohtimen valmistusprosessissa johtimen molempiin päihin muodostuvat niin sanotut muutosvyöhykkeet, joissa johtimen alfa-arvo sekä filamenttien muoto ja koko vaihtelevat. Tämän työn tavoitteena on selvittää, miten nämä vaihtelut vaikuttavat johtimen suorituskykyyn kuten stabiilisuuteen ja johtimessa syntyviin häviöihin. Lisäksi työssä selvitetään kokeellisten mittausten avulla, miten muutosvyöhykkeet vaikuttavat johtimen kriittiseen virtaan, kriittiseen virrantiheyteen ja n-arvoon. Yleinen filamenttien epämuodostumista aiheuttanut tekijä on ollut ns. sausaging-ilmiö, jonka pääasiallisena aiheuttajana on ollut kuparin ja titaanin kemiallinen reagoiminen. Muutosvyöhykkeet syntyvät sen sijaan billetin puristusprosessin aikana johtuen kovuuserosta NbTi-filamenttien ja kuparin välillä. Työssä perehdytään siten myös puristusprosessiin ja pohditaan tarkemmin, mitkä tekijät prosessissa vaikuttavat muutosvyöhykkeiden muodostumiseen. Adiabaattisen ja dynaamisen stabiilisuuskriteerin mukaisesti suprajohtimen stabiilisuus heikkenee filamenttikoon kasvaessa. Filamenttien epämuodostuminen aiheuttaa usein myös filamenttien kytkeytymistä ja johtimessa syntyvien häviöiden kasvua. Mittauksissa todettiin alfa-arvon vaikuttavan selvästi johtimen kriittisen virran määrään. Tämä johtuu filamenttien yhteenlasketun poikkipinta-alan vaihtelusta eri näytteillä. Toisaalta näytteiden kriittiseen virrantiheyteen tai n-arvoon muutosvyöhykkeillä ei mittaustulosten perusteella näytä olevan huomattavaa vaikutusta.

WLAN technology available in everyday handheld devices conforming to the IEEE 802.11 standard includes ad hoc networking mode. The use of ad hoc networking enables devices to communicate directly with each other, without the need for external infrastructure or Internet connection. The technology has not gained popularity, as there has been a lack of a driving application. This thesis presents user interfaces and use cases for TWIN, a social application using mobile ad hoc networking. TWIN has been developed at the Tampere University of Technology, Department of Computer Systems, in cooperation with Nokia Research Center. TWIN enables users to find other physically nearby users, form social groups, share media and send messages. This thesis also presents methods used to accomplish fast prototyping and iterative development to be able to experiment with new features and ideas. Problems related to evaluation and testing of graphical user interfaces are also discussed. The main results of the thesis are the design of use cases and user interfaces, and the implementation of those interfaces in TWIN. Secondary results presented here are the evaluation of the use cases and user interfaces, and the evaluation of methods used for fast prototyping and testing of the application. Tavanomaisissa kämmenlaitteissa käytössä oleva WLAN-teknologia sisältää IEEE 802.11 -standardin mukaisen ad hoc -yhteystilan. Sen käyttö mahdollistaa laitteiden keskustelemisen välittömästi toistensa kanssa, ilman tarvetta ulkoiselle infrastruktuurille tai Internet-yhteydelle. Tekniikka ei kuitenkaan ole saavuttanut suosiota johtuen hyödyllisten sovellusten puutteesta. Tämä diplomityö esittelee TWIN-sovelluksen käyttöliittymät ja käyttötapaukset. TWIN on Tampereen teknillisen yliopiston tietokonetekniikan laitoksella yhdessä Nokia Research Centerin kanssa toteutettu sosiaalinen sovellus, joka käyttää hyväkseen kommunikaatiota ad hoc -verkkojen välityksellä. TWIN mahdollistaa käyttäjien löytää muita välittömässä fyysisessä läheisyydessä olevia käyttäjiä, muodostaa sosiaalisia ryhmiä, jakaa mediaa ja lähettää viestejä toisilleen. Tämä diplomityö esittelee myös nopeaan prototyypitykseen ja iterointiin käytettyjä menetelmiä, jotka mahdollistivat uusien toimintojen ja ideoiden nopean kokeilemisen. Lisäksi diplomityö käsittelee graafisen sovelluksen testaamiseen ja arviointiin liittyviä ongelmia. Diplomityön pääasiallinen tulos on käyttötapausten ja käyttöliittymien suunnittelu ja toteuttaminen TWIN-sovelluksessa. Toissijaisia esiteltäviä tuloksia ovat käyttötapausten ja käyttöliittymien evaluointi, sekä nopeaan prototyypitykseen ja sovelluksen testaamiseen käytettyjen metodien evaluointi.

The trials included comparison of four rye cultivars grown in organic and conventional farming systems at three locations during 1999-2002.