Search

Tiivistelmä. Lasten aggressiivisuuden lisääntymisen myötä kiinnipitotilanteiden tarpeen voidaan tulkita kasvaneen kasvatuksen ja koulutuksen kentällä. Varhaiskasvatuslaissa (540/2018) ei ole mainintaa lasten kiinnipitotilanteista, minkä vuoksi varhaiskasvatuksen ammattilaisilla ei ole valtakunnallisia ohjeistuksia kiinnipitotilanteisiin. Aiheesta on vähän saatavilla olevaa tutkimustietoa varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tutkielman tavoitteena oli tuottaa tietoa varhaiskasvatuksen ammattilaisten toimiviksi koetuista käytänteistä kiinnipitotilanteiden ennakointiin, kiinnipitotilanteisiin ja jälkiselvittelyyn liittyen. Tarkoituksena oli selvittää myös paikallisten ohjeistusten saatavuutta ja kouluttautuneisuutta sekä ohjeistuksiin ja koulutuksiin liittyviä kehittämistarpeita. Lisäksi tavoitteenamme oli selvittää kiinnipitotilanteiden esiintyvyyttä varhaiskasvatuksessa. Fenomenologinen lähestymistapa sopii hyvin tarkastelemaan varhaiskasvatusammattilaisten kokemuksia ja kuvamaan koettua arkea. Sähköinen kyselyaineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Tutkielman tulosten mukaan kiinnipitotilanteiden ennakoinnissa toimivaksi koettiin lapsen tunteiden hallinnan tukeminen, toimintakulttuurin kehittäminen, arjen rakenteellinen toimivuus sekä lasta tukevan aikuisen toiminta. Kiinnipitotilanteen toimivat käytänteet muodostuivat toimintatavoista, aikuisen toiminnasta sekä turvallisuudesta. Jälkiselvittelyyn liittyviin toimiviin käytänteisiin sisällytettiin kiinnipitotilanteen läpikäynti lapsen kanssa sensitiivisellä tavalla, läpikäynti ja jatkosuunnitelman laatiminen sekä raportointi- ja ilmoitusmenettelyt. Kaikki esille nousseet toimiviksi koetut käytänteet kohdistuivat ympäristön ja aikuisen toiminnan muokkaamiseen, mitä voidaan pitää lapsen tuen järjestämisen lähtökohtana. Tulosten perusteella kiinnipitotilanteita tapahtuu varhaiskasvatuksessa, minkä vuoksi varhaiskasvatuksen ammattilaiset kaipaavat heidän työtään tukevia ja kaikkien saatavilla olevia ohjei

Purpose: Inappropriately reported or conducted studies may decrease the quality of care due to under- or overestimation of the benefits or harms of interventions. Our aim was to evaluate how often hand surgical randomized controlled trials (RCTs) use and report adequate methods to ensure internal validity, and whether inadequate reporting or methods are associated with the magnitude of treatment effect estimates. Methods: Data Sources were the Cochrane Central Register of Controlled Trials, MEDLINE, and Embase databases until November 2020. We included published RCTs investigating the effects of any surgical intervention in the hand and wrist region. We assessed internal validity using the Cochrane Risk of Bias (RoB) tool for 6 domains: selection, performance, detection, attrition, selective reporting, and “other” bias. We extracted the primary outcome and calculated the effect size for each study. We used mixed-effect meta-regression to assess whether the RoB modified the magnitude of the effects. Results: For 207 assessed trials, the RoB was unclear or high for 72% in selection, 93% in performance, 88% in detection, 25% in attrition, 22% in selective reporting, and 34% in the “other” bias domain. Trials with a high or unclear risk of selection bias yielded 0.28 standardized mean difference (95% confidence interval, 0.02–0.55) larger effect sizes compared to studies with a low risk. Risks of bias for other domains did not modify the intervention effects. The risk for selection bias declined over time: the odds ratio for a high or unclear RoB was 0.90 (95% confidence interval, 0.85–0.95) per additional year of publication. Conclusions: The internal validity and credibility of hand surgical RCTs can be improved by using established methods to achieve true randomization, blinding of the participants and study personnel, publishing the trial protocol and avoiding selective reporting of the outcomes, and reporting the trial as recommended in the Consolidated St

Objectives: To identify the evidence gaps that exist regarding the efficacy or effectiveness of hand surgery. Setting: A scoping review. We systematically searched MEDLINE, Embase and CENTRAL databases to identify all hand surgical randomised controlled trials from inception to 7 November 2020. Results: Of the 220 identified randomised controlled trials, none were fundamental efficacy trials, that is, compared surgery with placebo surgery. 172 (78%) trials compared the outcomes of different surgical techniques, and 143 (65%) trials were trauma related. We identified only 47 (21%) trials comparing surgery with non-operative care or injection. Conclusions: The evidence supporting use of surgery especially for chronic hand conditions is scarce. To determine optimal care for people with hand conditions, more resources should be aimed at placebo-controlled trials and pragmatic effectiveness trials comparing hand surgery with non-operative care.

Importance: Nonspecific effects, particularly placebo effects, are thought to contribute significantly to the observed effect in surgical trials. Objective: To estimate the proportion of the observed effect of surgical treatment that is due to nonspecific effects (including the placebo effect). Data Sources: Published Cochrane reviews and updated, extended search of MEDLINE, Embase, and CENTRAL until March 2019. Study Selection: Published randomized placebo-controlled surgical trials and trials comparing the effect of the same surgical interventions with nonoperative controls (ie, no treatment, usual care, or exercise program). Data Extraction and Synthesis: Pairs of authors independently screened the search results, assessed full texts to identify eligible studies and the risk of bias of included studies, and extracted data. The proportion of all nonspecific effects was calculated as the change in the placebo control divided by the change in the active surgery and pooled in a random-effect meta-analysis. To estimate the magnitude of the placebo effect, we pooled the difference in outcome between placebo and nonoperative controls and used metaregression to estimate the association between the type of control group and the treatment effect (difference between the groups), adjusting for risk of bias, sample size, and type of outcome. Main Outcomes and Measures: Between- and within-group effect sizes expressed as Hedges g. Results: In this review, 100 trials were included comprising data from 62 trials with placebo controls (3 also included nonoperative controls), and 38 trials with nonoperative controls (32 interventions; 10 699 participants). Risk of bias across trials was comparable except for performance and detection bias, which was high in trials with nonoperative controls. The mean nonspecific effects accounted for 67% (95% CI, 61% to 73%) of the observed change after surgery; however, this varied widely between different procedures. The estimated surgi

Aim: To describe features of maxillary permanent canines in the late mixed stage as seen in panoramic radiograph (PTG) that later needed treatment to erupt into the oral cavity and to compare them with naturally erupted canines. Methods: The cross-sectional part of this retrospective register-based study consisted of 1454 PTGs of children (mean age 9.3 years) living in Eastern Finland, while the longitudinal part involved patient data on 184 treated maxillary canines. The variables examined were treatment needs, overlapping and inclination of the maxillary canines, the development stage of the canines and lateral incisors and dental age. Results: Only 11.6% of the maxillary canines needed treatment, including interceptive procedures. The treated canines significantly more often had overlapping (p < 0.001), larger inclination (p = 0.001) and incomplete lateral incisors (p = 0.002) than did the naturally erupted canines. The children treated significantly more often had a delayed dental age (p = 0.035). Clear overlapping was closely associated with all treatment modalities, whereas some overlapping and a large inclination angle (≥ 25°) were associated especially in cases of late treatment. An incomplete lateral incisor and delayed dental age were associated with treatment. Conclusion: An association with treatment needs was found especially in the case of overlapping and a large inclination angle of the maxillary canine a couple of years before eruption into the oral cavity. These features can be early signs and indications for instant or later treatment of a maxillary canine and underline the importance of monitoring space conditions and erupting canines.

Aim: To describe the variation of eruption pattern of maxillary canines in the late mixed stage of dentition seen in PTG when eruption was later natural. Methods: Material for this longitudinal and retrospective register-based study consisted of 1454 PTGs of children living in Eastern Finland (mean age 9.3 years, SD 0.6). Natural eruption of a canine consisted of 744 PTGs (336 girls and 408 boys) including 1488 maxillary canines. The variables examined were treatment/natural eruption, overlapping, inclination, dental age, developmental stage of the canine and lateral incisor. Results: Only 2.0% of maxillary canines had clear overlapping and 56.2% no overlapping was detected at the age of 8.5–10.5 years. Large inclination angle (≥ 25°) was found for 5.5% of examined canines. Overlapping of canine with lateral incisor root decreased as the development of canine root exceeded 1/3. Larger inclinations occurred at earlier stages but decreased significantly as the root developed from 1/3 to 1/2. Mean inclination was significantly larger at children with normal dental age and/or incomplete lateral incisors when overlapping occurred. Regardless overlapping mean inclination was larger if dental age was delayed and/or lateral incisors incomplete. Conclusion: Some overlapping and larger inclination in maxillary canine are features of normal eruption pattern at an earlier stage of canine development and while lateral incisor is incomplete in PTG (8.5–10.5 years). In addition to the overlapping and inclination, stages of canine and lateral incisor root as well as dental age should be observed radiologically when evaluating erupting maxillary canine in children of this age.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on syventää ymmärrystä hakukonemarkkinoinnin ja hakukoneoptimoinnin keinoista mikroyrityksien näkökulmasta tarkasteltuna. Tavoitteena on myös tuoda esille, minkälaisia hyväksi koettuja käytäntöjä hakukonemarkkinoinnissa on. Hakukonemarkkinointi jaetaan maksulliseen hakukonemainontaan ja verkkosivustolle tehtävään hakukoneoptimointiin. Hakukonemarkkinoinnin keinoin yritys voi pyrkiä parantamaan näkyvyyttään hakukoneissa mainostamalla siellä tai optimoimalla sivujen sisältöä ja rakennetta. Tässä tutkimuksessa on tarkoitus tarkastella hakukonemarkkinoinnin toteutusta mikroyrityksessä. Tutkimusongelmaa tarkastellaan hakukonemainontaa ja hakukoneoptimointia käsittelevien teorioiden pohjalta keskittyen yhteen suurimpaan hakukoneeseen Googleen. Teorioiden pohjalta muodostetaan teoreettinen viitekehys. Teoriaosuus tarkastelee keinoja ja työkaluja, joiden avulla hakukonemarkkinointi on mahdollista toteuttaa. Tutkimuksen teoriaosuudessa kartoitetaan myös mahdollisia haasteita, joita hakukonemarkkinointi pitää sisällään. Teoriaosuuden muodostamisessa on pyritty hyödyntämään tieteellisiä alan julkaisuja mahdollisimman monipuolisesti. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, sillä tutkimuksessa pyrittiin löytämään ja kuvailemaan hakukonemarkkinointia käytännössä toteutettavan pilottihankkeen kautta. Hakukonemarkkinointiin liittyviä ilmiöitä pyrittiin kuvailemaan tutkittavien henkilöiden eli tutkimuskohteena olleen pienyrityksen toimijoiden kautta. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun ja kampanjan havainnoinnin keinoin. Tutkimuksen kohteeksi valikoitui mikroyritys, jolla ei ollut juurikaan aikaisempaa kokemusta oman yrityksensä hakukonemarkkinoinnin toteuttamisesta. Tutkimuskohteeksi pyrittiin löytämään yritys, joka ei vielä ole harjoittanut tietoisesti juurikaan hakukoneoptimointia verkkosivuillaan. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että mikroyrityksellä on hyvät mahdollisuudet pärjätä kilpailluil

The degradation of rivers and streams has led to world-wide efforts to restore freshwater habitats. A good understanding of the social-ecological context is considered key to successful restoration. In this thesis, a multidisciplinary framework was applied to study ecological and social dimensions of restoration success. First, the long-term performance of in-stream restoration measures was examined by conducting repeated cross-sectional surveys in restored streams up to 20 years post-restoration. Next, nationwide electrofishing data were used to assess the density responses of juvenile salmonids to habitat restoration and factors influencing restoration success were examined. Finally, changes in the provision of ecosystem services were evaluated by comparing the perceptions of restoration outcomes between two user groups and three study rivers. The results indicated that the restoration-induced increase in habitat heterogeneity persisted over time, initiating an overall positive development also in biological metrics (i.e. juvenile salmonids and aquatic mosses). However, overall substrate variability in restored streams remained lower than in near-pristine streams, with a shortage of gravel beds. Fish responses varied strongly between rivers, which was explained mainly by watershed scale (e.g. river basin size, dominant geology) and local (potential interspecific competition) factors. Site-specific differences were also observed in the delivery of ecosystem services, mainly reflecting stakeholder perceptions of landscape value and fish provisioning. Overall, the results show that setting indicators and target levels for restoration success is grounded on perspective. Socially conscious ecological restoration that acknowledges local specialities and needs in priority setting, planning and implementation has the potential to provide multiple benefits for river ecosystems and society., Tiivistelmä Virtavesien ekologisen tilan heikentyminen on johtanut maailmanlaajuisiin toimiin niiden elinympäristöjen kunnostamiseksi. Usein ekologisen kunnostuksen onnistuminen edellyttää kuitenkin ihmisen ja ympäristön vuorovaikutussuhteiden laaja-alaista ymmärtämistä. Tässä väitöskirjatutkimuksessa käytettiin monitieteistä viitekehystä virtavesikunnostusten ekologisten ja sosiaalisten vaikutusten tutkimiseen. Ensimmäisessä osatyössä arvioitiin kunnostustoimenpiteiden kestävyyttä sekä uoman rakenteellisen monimuotoisuuden kehittymistä pitkällä aikavälillä (10–20 vuotta kunnostusten jälkeen). Toisessa osatyössä tehtiin valtakunnallisen sähkökalastusaineiston avulla meta-analyysipohjainen yhteenveto suomalaisten virtavesikunnostusten vaikutuksista taimenen ja lohen kesänvanhojen (0+) poikasten tiheyteen sekä tutkittiin kunnostustulokseen vaikuttavia ympäristötekijöitä. Kolmannessa osatyössä selvitettiin kunnostusten onnistumista ekosysteemipalvelujen näkökulmasta vertaamalla kahden eri käyttäjäryhmän kokemia muutoksia kolmen tutkimusjoen välillä. Väitöskirjan tulokset osoittivat, että kunnostukset lisäsivät jokiuoman rakenteellista monimuotoisuutta sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä ja vaikuttivat myönteisesti myös biologisiin indikaattoreihin (lohikalojen poikastiheys ja vesisammalet). Vaihtelu pohjan laadussa oli kuitenkin luonnontilaisia uomia vähäisempää ja erityisesti kutuun soveltuvaa soraa oli niukasti. Lohikalojen tiheysvaste vaihteli voimakkaasti jokien välillä, mikä selittyi pääasiassa valuma-alueeseen liittyvillä (esim. valuma-alueen koko ja geologia) ja paikallisilla (mahdollinen lajien välinen kilpailu) tekijöillä. Paikkasidonnaisia eroja havaittiin myös vaikutuksissa ekosysteemipalveluihin ja ne heijastivat etenkin maisemassa ja kalasaaliissa koettuja muutoksia. Tutkimus osoitti, että erilaiset taustat ja odotukset vaikuttavat vahvasti siihen, millaisten kriteerien perusteella kunnostusten onnistumista arvioidaan. Jotta kunnostuksilla saavutettais

This thesis is based on the premise that formal education could promote ethical relationships with the environment and empower children to act towards a better future. The aim of the thesis is to create understanding about Education for Sustainable Development (ESD) in relation to the definition of sustainable development and everyday experiences. In order to strengthen the practical relevance and an alternative educational approach in ESD, both children’s and teacher’s perspectives are explored in three studies. Methodologically this thesis follows qualitative and phenomenological guidelines. Method pluralism is applied in order to illuminate the complexity of lived experiences. Methods such as written reflections, drawings, evaluative walks and focus group interviews are used. Qualitative analysis in the studies aims to be transparent, starting from data collection and right up to the thematic discussions. The first study focused on children’s experiences in a schoolyard and resulted in three themes: learning, social relations and institutional boundaries. These themes described a schoolyard as a lived place and children’s outdoor experiences as part of the continuum of the whole schoolday. The second study focused on children’s visions of the future and elucidated how children relate to temporality through moral, temporal and spatial distances. Children’s visions of the future are necessary to address in ESD due the aspect of intergenerational justice. In the third study teachers experiences of an ESD school-project were studied by focus group interviews. This study emphasized teacher’s institutional circumstances in working with ESD and their understanding of environmental awareness. The study suggested that in classroom situations the contradictory nature of sustainable development was often replaced by teaching more conventional issues related to the environment. All the three studies related to a need to engage ESD with children’s lived experiences a, Tiivistelmä Perusopetuksen mahdollisuudet edistää lasten eettistä ympäristösuhdetta ja voimaannuttaa heidät toimimaan paremman tulevaisuuden puolesta ovat tämän tutkimukset lähtökohdat. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä kestävän kehityksen kasvatuksesta (ESD) suhteessa kestävän kehityksen käsitteeseen ja arkielämän kokemuksiin. Sekä lasten että aikuisten näkökulmat ovat esillä tässä tutkimuksessa, jossa pyritään vahvistamaan ESD:n käytännön merkityksellisyyttä sekä etsimään vaihtoehtoisia kasvatusnäkökulmia. Tutkimuksen metodologia seuraa laadullisen ja fenomenologisen tutkimuksen suuntaviivoja. Tässä väitöskirjassa sovelletaan useita eri metodeja, kuten lasten kirjallisia pohdintoja, piirroksia, kävelykierroksia ja aikuisten focus group -haastatteluja. Laadullisen aineistoanalyysin päätavoite oli prosessin läpinäkyvyys alusta loppuun. Ensimmäinen osatutkimus koulupihoista lasten kokemana johti kolmeen teemaan: oppiminen, sosiaaliset suhteet sekä institutionaaliset muurit. Tutkimus korosti koulupihan merkitystä elettynä paikkana ja osana kokonaisvaltaista kouluelämystä. Toinen tutkimus lasten tulevaisuuden visioista muodosti käsityksen erilaisista etäisyyksistä, joilla lapset kuvaavat visioitaan: ajallinen, moraalinen ja maantieteellinen. Tulevaisuuden visiot sisältyvät ESD:hen johtuen kestävän kehityksen määritelmästä, joka velvoittaa huomioimaan tulevat sukupolvet. Kolmas osa-tutkimus käsitteli opettajien kokemuksia projektityöstä sekä heidän näkemyksiään ympäristötietoisuudesta. Kaikki kolme osatutkimusta painottivat lasten elämismaailman merkitystä ESD:ssä, huomioiden samalla jännitteen paikallisen ja globaalin maailmasuhteen välillä. Lasten elämismaailman korostaminen kasvatuksessa avaa uusia suuntia ESD:lle., Sammanfattning Avhandlingen baseras på premissen att formell utbildning kan främja etiska förhållningssätt till miljön och att barn kan ges egenmakt att agera för en bättre framtid. Syftet med avhandlingen är att skapa förståelse för lärande för hållbar utveckling (ESD) i relation till definitionen för hållbar utveckling och till vardagliga erfarenheter. I avsikt att stärka den praktiska relevansen och ett alternativt tillvägagångssätt för ESD, har både barns och lärares perspektiv studerats i tre studier. Metodologiskt är utgångspunkten kvalitativ och följer fenomenologiska principer. Med intentionen att belysa komplexiteten av levda erfarenheter har flera datainsamlingsmetoder använts; skrivna reflektioner, teckningar, utvärderande promenader och fokusgruppsintervjuer. Den första studien fokuserade barnens erfarenheter av en skolgård och resulterade i tre teman: lärande, sociala relationer och institutionella gränser. Dessa teman beskrev skolgården som en levd plats och barnens erfarenheter utomhus som en del av ett kontinuum av skoldagen. Den andra studien fokuserade barnens visioner om framtiden och belyste hur barnen relaterar till tiden genom moraliska, tidsliga och rumsliga distanser. Barnens visioner om framtiden är nödvändiga att belysa i ESD med tanke på aspekter av rättvisa gentemot kommande generationer. I den tredje studien genomfördes fokusgruppsintervjuer med lärare som deltog i ett projekt om ESD. Studien belyste lärares institutionella förutsättningar för att jobba med ESD och deras förståelse av miljömedvetenhet. Studien visade att hållbar utvecklings många gånger motsägelsefulla budskap ersattes med mer konventionella miljöfrågor i undervisningen. Samtliga tre studier visade på behovet av att koppla samman ESD med barnens levda erfarenheter och lokala frågor, men också att lyfta fram spänningar mellan det lokala och det globala. Två pedagogiska ideal, action competence och Place-Based Education, är enligt slutsatserna i denna avhandling alternativ

Groundwater, a key part of the hydrological cycle, is under increasing pressure from different land uses and changing climate. However, less attention has been paid to integrated groundwater management than surface waters. This thesis combined hydrological and socio-economic research for the case study of the Rokua esker aquifer in order to update current concepts of groundwater management. The Rokua area contains groundwater-dependent lakes and a periodic water level decline has raised concerns about the future of these lakes. Peatland drainage in the vicinity of the aquifer has been accused of changing the aquifer conditions. Groundwater discharge from the esker aquifer to drained peatland was studied to identify relevant hydrological processes for groundwater-surface water interactions. The results revealed a connection between the aquifer and the peatland whereby groundwater can enter the ditches through seepage or preferential flow. Modeling was used to determine critical factors in the management of the esker aquifer-peatland system. The results showed that climate and land use can affect esker groundwater, while peatland drainage in the vicinity can have similar impacts to groundwater abstraction and drought. Peatland restoration by filling in drainage ditches could possibly restore the aquifer groundwater levels. However, for the Rokua aquifer, which will possibly experience less severe dry periods in the future, extensive drainage restoration is currently too major, uncertain, and expensive a measure relative to the expected benefits. Multi-criteria decision analysis was used to identify ways of facilitating stakeholder involvement and learning in groundwater management. The results obtained with this participatory process confirmed that it can foster learning on complicated groundwater issues and collaboration in a process encompassing disputes and diverse interests. The decision analysis process led to the initiation of dialogue on more integrate, Tiivistelmä Pohjaveteen, hydrologisen kierron avainosaan, kohdistuu kasvavia paineita eri maankäytön muodoista ja ilmastonmuutoksesta. Pohjaveden hallintaan ei kuitenkaan ole kiinnitetty tarvittavaa huomiota. Tässä väitöstyössä yhdistettiin hydrologista ja sosioekonomista tutkimusta Rokuan harjualueella pohjaveden hallintakonseptin päivittämiseksi. Rokuan alueella on useita pohjavedestä riippuvaisia järviä, joiden vedenpinta on kausittain laskenut voimakkaasti. Pintojen lasku on kasvattanut paikallisten huolta järvien tilasta. Harjua ympäröivät metsäojitetut turvemaat, ja ojituksia on syytetty pohjaveden tilan ja sitä kautta myös järvien tilan heikkenemisestä. Työn ensimmäisessä osassa tutkittiin pohjaveden hydrologisia purkautumisprosesseja harjun pohjavesiesiintymästä ojitetulle suoalueelle. Tulokset osoittivat hydraulisen yhteyden akviferin ja turvemaan välillä: pohjavesi pääsi purkautumaan metsäojiin joko suotautumalla tai turpeen kaksoishuokoisuusrakenteiden kautta. Seuraavassa vaiheessa työtä pohjavesimallinnusta käytettiin määrittämään kriittisiä pohjaveden tilaan vaikuttavia tekijöitä pohjavesi-turvemaa-systeemissä. Mallinnustulosten perusteella niin ilmasto kuin maankäyttökin vaikuttavat kumpikin suoraan pohjaveden pinnankorkeuden tilaan. Turvemaiden ojituksilla pohjavesialueella voi olla samoja vaikutuksia pohjaveden pinnankorkeuden tasoihin kuin pohjaveden otolla tai kuivilla kausilla. Turvemaiden ennallistaminen ojia täyttämällä voi osittain palauttaa vedenpinnan tasoja pohjavesialueella. Rokuan harjualueen tapauksessa suuren mittakaavan oja-alueiden ennallistaminen todettiin kuitenkin liian epävarmaksi ja kalliiksi toimenpiteeksi hyötyihin nähden, varsinkin jos kuivien kausien vaikutus suurilla harjualueilla heikkenee tulevaisuudessa sademäärien kasvun myötä. Työn kolmannessa osassa käytettiin monitavoitearviointia eri sidosryhmien osallistamiseen ja oppimiseen pohjavesien hallinnassa. Osallistavasta prosessista saadut tulokset vahvistivat, että menetel

The construction of human-controlled watercourses to meet the need for hydroelectric power has substantially changed freshwater ecosystems, as well as the cultural dynamics of local communities along the Kemi River. At the moment there are 21 hydropower plants in the Kemi River basin, and further building is still topical. The construction of hydropower plants gave benefits but it also caused damages to the people living along the Kemi River. It was a deathblow to salmon migration. The alteration of the river has radically changed the water environment, the landscape and the usage of the river environment. The processed conflicts and paid compensations are always connected to economic losses, but the river has also many other aspects and meanings from the viewpoint of a riverman. The planning and building of hydroelectric plants took place at the same time with other significant events in northern Finland. The rise of the forestry industry, the Second World War, post-war reconstruction and structural changes in society framed the electrification of northern rivers. The transformation from an agrarian society to a service and information society happened unusually fast in Finland. It involved every aspect of local people’s lives, as the physical environment, local culture, social relations, means of income and the surrounding society changed in a short period of time. In my research I examine the changes caused by the electrification of the Kemi River in their temporal and spatial context. The focus is on the perspectives of local people and their personal relationships with the environment, but on the other hand also on the power relations within various actor groups. From my interview data I have identified four different adaptation strategies: compliant builders, those in denial, resigned bystanders and opposing resisters. These strategies may be found overlapping in the stories of the interviewees. Local residents have had an opportunity to realign thems, Tiivistelmä Kemijoen ensimmäinen voimalaitos valmistui vuonna 1949 sodanjälkeisen voimakkaan sähköntarpeen sanelemana. Kemijoen valuma-alueella on nyt yhteensä 21 voimalaitosta, ja jatkorakentaminen on yhä ajankohtainen asia. Vesivoimarakentaminen aiheutti hyötyjen lisäksi myös vahinkoa jokivarren asukkaille. Joen rakentaminen esti vaelluskalojen nousun jokiin ja muutti vesiympäristöä, maisemaa ja joen käyttöä voimakkaasti. Kemijoen kalakorvauskiista lienee tunnetuin rakentamisen aiheuttama konflikti, mutta myös muita ristiriitoja, pettymyksiä ja vahinkoja on paljon. Käsitellyt ristiriidat liittyvät aina taloudellisiin menetyksiin. Joella on sen rannalla asujalle kuitenkin myös muita kuin taloudellisia merkityksiä. Samanaikaisesti voimalaitostöiden kanssa käynnistyi yhteiskunnallinen rakennemuutos, joka tapahtui Suomessa poikkeuksellisen myöhään ja nopeasti. Muutos löi läpi koko elämänalan, kun fyysinen ympäristö, paikalliskulttuuri, sosiaaliset suhteet, toimeentulo ja yhteiskunta muuttuivat lyhyessä ajassa. Vesivoimarakentaminen vauhditti jokivarsien modernisaatiota entisestään, eikä nopea muutos tarjonnut asukkaille yhtä pitkää sopeutumisaikaa kuin muualla. Käsittelen tutkimuksessani vesivoimarakentamisen aiheuttamia muutoksia Kemijoen vesistöalueella. Tarkastelen muutosta paikallisten asukkaiden näkökulmasta sekä sidottuna rakentamisajan historialliseen ja tilalliseen kontekstiin. Tutkimuksen keskiössä on paikallisen asukkaan henkilökohtainen ympäristösuhde mutta toisaalta myös eri toimijaryhmien väliset ja sisäiset valtasuhteet. Jaan aineistosta esille tulleet jokivarren asukkaiden sopeutumisstrategiat neljään kategoriaan: rakentajiin, selänkääntäjiin, alistujiin ja vastustajiin. Tilanteesta riippuen suhtautumistapoja saattoi ilmetä limittäisesti, ja ne saattoivat olla keskenään myös ristiriidassa. Jokivarren asukkailla on ollut mahdollisuus omaksua tai torjua erilaisia tarjolla olleita toimija-asemia tai muokata niitä erilaisiksi. Muokkausta tapahtuu tilanteest

Early motion is crucial for tendon healing and functional results after flexor tendon repair in the fingers. Motion, however, causes stress in the repair site, which can result in failure of the repair. A flexor tendon repair is made with fine calibre sutures, which sets exceptional requirements for the suture materials used in flexor tendon repair. Nitinol (nickel-titanium alloy) is a shape memory alloy, which can exist in two temperature-dependent forms, soft martensite and stiff austenite. It is possible to fabricate a nitinol wire that is soft and pliable, yet has high tensile strength. It also has excellent biocompatibility. Therefore, it is a potential candidate flexor tendon repair suture material. This study evaluates biomechanical aspects of martensite nitinol wire as a flexor tendon repair suture material. The study hypothesis was that nitinol wire improves the strength of the repairs compared with the repairs made with conventional suture materials. It was found that nitinol core repairs and circumferential repairs performed significantly better when compared with repairs made with commonly used braided polyester and polypropylene of equal calibre. To further optimise the performance of the nitinol wire in tendon surgery, two experimental models were developed to study the suture-tendon interface. The aim was to prevent pull-out of the suture loop so that surgeons could have full advantage of the tensile strength of the nitinol suture. First, it was tested whether it is possible to improve the suture’s ability to grip the tendon tissue by changing the suture type from monofilament to multifilament. Multifilament suture loops reached higher pull-out strength when compared with round monofilament loops when a locking loop was used. Subsequently, the grip of four different previously reported core repair loops was tested. Based on their failure mechanism, two novel loops were developed. The novel loops demonstrated superior ability to grip the tendo, Tiivistelmä Varhainen korjauksen jälkeinen aktiivinen kuntoutus on osoittautunut hyödylliseksi jänteen paranemiselle. Varhainen liike altistaa korjauksen kuormitukselle, joka voi johtaa korjauksen pettämiseen. Korjaukset tehdään ohuilla langoilla. Tämä asettaa erityisiä vaatimuksia jännekorjauksessa käytettävälle ommelainemateriaalille. Nikkeli-titaani (nitinoli) on nk. muistimetalli. Sillä on kaksi lämpötilariippuvaista muotoa: pehmeä martensiitti ja jäykkä austeniitti. Nitinolista voidaan valmistaa ohutta pehmeää ja taipuisaa lankaa, jonka vetolujuus on suuri. Nitinolin siedettävyys jännekudoksessa on todettu hyväksi, minkä vuoksi se on lupaava materiaali käytettäväksi jännekorjauksissa. Tässä tutkimuksessa kokeiltiin martensiittisen nitinolilangan käyttöä jänteen ydinompeleena ja pintaompeleena. Olettamuksena oli, että nitinolilangalla saadaan kestävämpiä korjauksia kuin nykyään käytössä olevilla langoilla. Tulosten mukaan nitinolilangalla tehdyt korjaukset olivat kestävämpiä, kun niitä verrattiin saman paksuiseen punottuun polyesteriin ja polypropyleeniin. Lisäksi kehitimme kaksi mallia, joiden tarkoituksena oli parantaa nitinolilankasilmukan pitoa jännekudoksesta. Tarkoituksena oli löytää keinoja, joilla langan otetta jännekudoksesta voidaan parantaa ja langan hyvät vetolujuusominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa. Ensin muutimme langan muotoa perinteisestä yksisäikeisestä pyöreästä monisäikeiseen muotoon. Monisäikeisen langan läpileikkausvoima oli huomattavasti suurempi kuin yksisäikeisen pyöreän langan. Ero oli havaittavissa vain, kun käytettiin lukitsevaa silmukkaa. Tämän jälkeen testasimme neljän perinteisesti käytetyn korjaustekniikan silmukan pitokykyä ja tulosten perusteella kehitimme kaksi uutta silmukkaa. Työssä kehitetyt silmukat pitivät kiinni jänteestä huomattavasti paremmin kuin perinteiset silmukat. Työssä kehitetyillä silmukoilla voidaan optimoida vahvojen ommelainemateriaalien suorituskyky jännekirurgiassa.

The research investigates how student agency is inscribed as challenging or as misbehaviour in schools. The purpose is to open up and enable alternative ways of interpreting student agency. The empirical part of the research is based on reflexive ethnography and narrative methodology. The data is comprised of narrative and thematic interviews conducted during a period of 3 years (2006–2009), and 4 months of ethnographic fieldwork conducted in the autumn of 2008. The context for analyzing the meanings inscribed in student agency is a northern Finnish village school. In the villagers’ narrations, the research villages were presented as centres of the people’s lives, dynamic even in their quietude, and life in the villages was presented as an active choice. These stories challenge the national representations that tend to derive from the discourse of social exclusion. These societal discourses ‘other’ the life in northern villages and direct children, through education, concretely, socio-culturally, and emotionally away from their villages towards southern cities. Based on the fieldwork and applying Mihail Bakhtin’s dialogism and interactionist approach to emotions, I find that the meanings inscribed in student agency are determined dialogically. The meanings and emotions with which student agency is inscribed in a particular situation is, thereby, not determined by the students but come from the broader social, cultural, and political contexts, and the histories of those involved in the dialogue. Thereby, for instance “bad behaviour” cannot be improved simply by targeting the student or by changing student behaviour. This derives from the fact that any action, for example smashing potatoes, can end up carrying historical, political, social, and cultural meanings, and thus, any action can become inscribed as contesting behaviour. I conclude that contesting behaviour of a student does not cause as much as it performs challenging emotions that derive from broade, Tiivistelmä Tarkastelen tutkimuksessa, miten oppilaan toiminta saa merkityksen haastavana tai huonona käytöksenä koulussa. Tavoitteenani on avata ja mahdollistaa vaihtoehtoisten merkitysten näkeminen oppilaan toiminnalle. Tutkimuksen empiirinen osa nojautuu refleksiiviseen etnografiseen ja narratiiviseen metodologiaan, ja aineistona on käytetty haastatteluaineistoa 3 vuoden ajalta (2006–2009) sekä hieman yli neljän kuukauden mittaista kouluetnografiaa syksyllä 2008. Oppilaan toimijuuden tarkastelun kontekstina on pohjoinen pienkylän koulu. Kyläläisten omissa kertomuksissa kylät näyttäytyvät hiljetessäänkin dynaamisina elämän keskuksina, ja eläminen kylissä aktiivisena valintana. Nämä kertomukset haastavat valtakunnalliset representaatiot, jotka rakentuvat usein syrjäytymispuheelle. Syrjäytymispuhe toiseuttaa elämää pohjoisissa pienkylissä ja ohjaa koulutuksen kautta lapsia konkreettisesti, kulttuurisesti ja kokemuksellisesti pois kylästään, kohti etelää ja kaupunkeja. Mihail Bakhtinin dialogismia soveltaen ja kenttätyöhön pohjautuen totean, että oppilaan toiminnan saamat merkitykset ja siihen liittyvät tunteet määrittyvät dialogisesti. Toiminnan saamat merkitykset ja siihen liitetyt tunteet eivät siis ole oppilaan omassa hallinnassa vaan tulevat laajemmasta sosiaalisesta, poliittisesta, kulttuurisesta ja yhteiskunnallisesta kehyksestä sekä dialogin osapuolten erillisistä ja yhteisestä historiasta. Näin ollen, esimerkiksi ”huonoa käytöstä” ei voida parantaa yksinkertaisesti kohdistamalla toimenpiteitä oppilaaseen tai tämän käytökseen. Tämä johtuu siitä, että lähes mikä hyvänsä toiminta, tutkimuksessa muun muassa perunan soseuttaminen, voi päätyä kantamaan historiallisia, poliittisia, sosiaalisia ja kulttuurisia merkityksiä ja tulla siten merkityksi haastavaksi käytökseksi. Tutkimuksessa totean, että oppilaan haastava toiminta ei niinkään aiheuta vaan pikemminkin performoi haastavia tunteita, jotka juontuvat laajemmista yhteiskunnallisista, sosiokulttuurisista ja poli

This thesis addresses the conceptual and institutional framework of current planning and assessment processes for large-scale energy projects in Finland. In particular, recent proposals for nuclear and hydro power projects are described and theoretically discussed in regard to the procedural capacities that allow for public participation. It is argued that because of ill-defined purposes of public participation and an institutional bias towards conflict-free siting processes, opportunities for participation have little relevance in terms of the overall aim of rendering decisions legitimate. Rather, participatory procedures exhibit a strong ritualistic character within a legalistic atmosphere, thereby excluding political argument whenever citizens are encouraged to engage. A normative account of the welfare society — expressed in Finland through the notion of the overall good in energy decision making — advocates reflection on current practices against the background of conceptualisation of political engagement in planning and decision making. In addition, it is argued that despite efforts to strengthen local government and administration, public institutions appear to refrain from engaging in the planning process. This vacant space is filled by private institutions, though these lack a political mandate for their activities. Thus, this thesis argues that instead of increasing the legitimacy of procedures and decisions, the opposite is taking place through a weakening of public institutions and representative functions. More generally, it is emphasised that the participatory imperative has to be considered a paradigmatic shift that requires reflection. The thesis discusses the influence of academic scholars on the formulation of a “participatory turn” that has produced an understanding of underlying expectations towards participating citizens in planning and assessment processes. Based on a review of theoretical outlines of reasonable and rational discourse, Tiivistelmä Tämä väitöskirja käsittelee laajojen energiahankkeiden nykyisten suunnittelu- ja arviointiprosessien käsitteellistä ja institutionaalista rakennetta. Erityisesti kuvataan ja tarkastellaan teoreettisesti viimeaikaisia ydin- ja vesivoimahanke-esityksiä suhteessa menettelytapojen kykyyn ottaa huomioon kansalaisten vaikutusmahdollisuudet. Osoitetaan, että epämääräisten julkisen osallistumisen tavoitteiden ja yksipuolisen sijoitusprosessien konfliktittomuutta suosivan institutionaalisen suhtautumisen vuoksi osallistumistilaisuuksilla on vain vähän merkitystä päätösten legitimoinnin tavoitteen kannalta. Legalistisen ilmapiirin vallitessa osallistavat menettelytavat näyttäytyvät pikemminkin luonteeltaan ritualistisina, ja tähän liittyen poliittiset argumentit jätetään huomiotta aina, kun kansalaisia rohkaistaan vaikuttamaan. Normatiivinen kuvaus hyvinvointiyhteiskunnasta — joka Suomessa ilmaistaan energiapäätöksenteossa yleisen hyvän käsityksen kautta — vaatii nykyisten käytäntöjen uudelleenarviointia suunnitteluun ja päätöksentekoon liittyvän poliittisen sitoutumisen käsitteellistämisen taustaa vasten. Lisäksi osoitetaan, että huolimatta yrityksistä vahvistaa paikallista hallintoa, julkiset instituutiot näyttävät olevan haluttomia sitoutumaan suunnitteluprosesseihin. Tämän vapaan tilan täyttävät yksityiset instituutiot, vaikka niiden toiminnalta puuttuu poliittinen mandaatti. Siten tämä väitöskirja esittää, että menettelytapojen ja päätösten legitimiteetin lisäämisen sijaan on julkisten instituutioiden ja edustuksellisten tehtävien heikkenemisen kautta käymässä päinvastoin. Yleisemmällä tasolla painotetaan, että osallistava imperatiivi täytyy ymmärtää paradigmaattiseksi muutokseksi, joka vaatii pohdiskelua. Väitöskirja käsittelee akateemisten tutkijoiden vaikutusta ”osallistavan käänteen” formulointiin, joka on vaikuttanut käsityksiin suunnittelu- ja arviointiprosesseihin osallistuvista kansalaisista. Järkevän ja rationaalisen diskurssin teoreettisten yhteenve

Based on an interdisciplinary perspective the role of wood as a carbon sink, as a multipurpose material, and as a renewable energy source for the net reduction of greenhouse gases is discussed. We synthesize aspects from engineering, natural and social sciences to better understand the role of wood substitution in CO2 mitigation.We also formulate some recommendations on filling knowledge gaps that could be useful for policy making regarding how wood substitution could be further expanded. There are sufficient wood resources to substantially increase the use of wood for material and energy purposes. However, a number of factors hinder a wider use of wood for energy and material purposes. Furthermore, an analysis of wood substitution is a very complex issue, since the substitution influencing factors are to be found along the entire wood supply chain and involve several industries, socio-economic and cultural aspects, traditions, price dynamics, and structural and technical change. To improve the knowledge about wood as a substitute for other resources and the implications, it would be helpful to better integrate research from different disciplines on the subject and to cover different scales from a project to an economy-wide level.

Phenotypic and genotypic diversity of the flagellin gene (fliC) of Clostridium difficile was studied in 47 isolates from various origins belonging to the serogroups A, B, C, D, F, G, H, I, K, X, and S3. Electron microscopy revealed 17 nonflagellated strains and 30 flagellated strains, PCR and reverse transcription-PCR demonstrated that the flagellin gene was present in all strains and that the fliC gene was expressed in both flagellated and nonflagellated strains. Southern blotting showed the presence of only one copy of the gene and three different hybridization patterns. DNA sequence analysis of fliC from the strains belonging to serogroups C, D, and X, representative of each profile, disclosed great variability in the central domain, whereas the N- and C-terminal domains were conserved. The variability of the flagellin gene fliC was further studied in the isolates by PCR-restriction fragment length polymorphism (RFLP) analysis. Nine different RFLP groups were identified (I to IX), among which three (I, VII, and VIII) corresponded to numerous serogroups whereas the six others (II, III, IV, V, VI, and IX) belonged to a single serogroup, Flagellin gene RFLP analysis could constitute an additional typing method employable in conjunction with other typing methods currently available.

In the COST E21-Action ""Contribution of Forests and Forestry to Mitigate Greenhouse Effects"", emphasis is put on the quantification of carbon storage in the forest ecosystems and on the understanding of linkages between human activities and climate change, particularly the role of forests and forestry. COST E21 integrates natural, socio-economic as well as methodological aspects relevant for reporting under the unitéd Nations Framework Convention on Climate Change and the Kyoto Protocol, as well as decision-making at the European level in the context of carbon mitigation in forest ecosystems. This Action is a pioneering attempt to co-ordinate research: to exchange experience and knowledge towards standardised greenhouse gas inventory accounting for forests over Europe. It will match, within four years (1999-2003), both scientific and political agendas. This paper gives a background presentation of the COST E21-Action, its work plan and its clearing house. It finally gives the outline of country specific information to the COST E21 as presented in this issue in a standard format.