Search

Blockchain technologies provide means to develop services that are secure, transparent and efficient by nature. Unsurprisingly, the emerging business opportunities has gained a lot of interest that is realized in form of successful Initial Coin Offerings (ICOs) that are able to raise billions of USD through crowdfunding campaign. In this exploratory research we study 91 ICOs through content analysis in order to investigate the special characteristics of ICO crowdfunding as business models towards the possible investors. We found that ICOs can be described through (1) the model for providing incentives for investment, (2) the pricing strategy, (3) the token strategy and (4) the activities for crowd involvement in value co-creation.

ICO on lohkoketjuteknologiaan perustuva rahoituskeino, joka toteutetaan laskemalla liikkeelle lohkoketjuun kytketty instrumentti eli token. Tokeneihin voidaan lohkoketjuteknologian joustavuuden vuoksi kytkeä useita erilaisia ominaisuuksia, kuten osakkeille tyypillisiä ääni- ja omistusoikeuksia tai hyödykkeille tyypillisiä osto- ja käyttöoikeuksia. Tämä artikkeli tarkasteleekin ICO:ja ilmiönä hyödyke- ja sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen rajapinnassa, joka on oikeudellisesti ratkaisevassa asemassa, sillä hyödykemuotoiseen joukkorahoitukseen sovelletaan kuluttajansuojalainsäädäntöä ja kauppalakia siinä missä sijoitusmuotoiseen joukkorahoitukseen sovelletaan rahoitusmarkkinasääntelyä, kuten joukkorahoituslakia ja arvopaperimarkkinalakia. Artikkelissa arvioidaan tokeneita erityisesti suhteessa arvopaperimarkkinaoikeudelliseen arvopaperikäsitteeseen ja havaitaan sijoitusmuotoisten tokenien täyttävän siirtokelpoisen arvopaperin määritelmän. Lisäksi artikkelissa nostetaan esille hyödykemuotoisiin tokeneihin liittyviä ongelmakohtia ja arvioidaan mahdollisuuksia näiden ongelmakohtien paikkaamiseen nykylainsäädännön puitteissa. Voimakkaasti EU-oikeuteen pohjautuvan tarkastelun ohella artikkeli nostaa esille kotimaiseen arvopaperikäsitteeseen liittyviä näkökohtia ja sisältää lyhyen katsauksen Yhdysvalloissa käytyyn aihepiiriä koskevaan keskusteluun., An Initial Coin Offering (ICO) is a blockchain-based financing method that can be described as a hybrid form of crowdfunding as it contains characteristics of both crowdfunding and IPOs. The first ICO took place in 2013 but still, after tens of billions of dollars have been raised, the phenomenon is surrounded by legal uncertainty. This article aims to highlight the issues relevant to the evaluation of ICOs at the interface of investment-based and rewards-based crowdfunding. This interface has become important with the emergence of ICOs, as blockchain technology allows the issuance and speculative trading of different types of digital assets, such as utility tokens and security tokens. The evaluation is largely based on the European concept of a transferable security as defined in the Markets in Financial Instruments Directive 2014/65/EU (MiFID II). The main conclusion of this article is that the issuance of tokens with attached dividend-like profit rights (i.e. security tokens) closely resembles the issuance of transferable securities and therefore financial laws should apply to security token issuances. Due to the possibility of speculative trading on secondary markets, questions relating to investor protection arise also in connection to tokens without attached profit rights (i.e. utility tokens). However, applying existing financial laws to utility token offerings would not provide the means for adequate investor protection due to the special characteristics of ICOs.

Blockchain technologies disrupt industries by enabling decentralized and transactional data sharing across a network of untrusted participants, among others. Initial Coin Offerings (ICOs) are a novel form of crowdfunding through which hundreds of blockchain-enabled businesses manage to raise billions of dollars in total only in United States. However, there is a lack of understanding of the ICO phenomenon especially related to the business aspects. In this paper, we describe the results of an exploratory study of 91 ICOs and identify the key business model elements that ICOs reveal in their websites and whitepapers. Furthermore, we also note the immaturity and lack of transparency of the business aspects of businesses behind the ICO campaigns.

Joukkorahoitus on nopeasti yleistyvä rahoitusväline. Sijoitusmuotoisessa joukkorahoituksessa sijoittajat voivat ostaa listaamattoman yrityksen osakkeita joukkorahoitusalustan kautta. Yrityksen ja riskin arviointi on haastavaa informaation epäsymmetrian ja varmentamattomien taloustietojen vuoksi. Sijoitukset ovat tyypillisesti pienempiä kuin enkeli- tai riskipääomasijoittajilla ja riski jakaantuu suurelle joukolle sijoittajia. Listaamattomien yritysten osakkeiden jälkimarkkina on epälikvidi. Tutkimuksen tavoitteena oli parantaa ymmärrystä siitä, millaisia motiiveja sijoittajilla on joukkorahoitukseen osallistumiselle ja mitkä tekijät yhdessä motiivien kanssa vaikuttivat sijoituskohteen valintaan. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan joukkorahoitusta rahoitusvälineenä, sijoittajien motiiveja osallistumiselle ja sijoituskohteen valintaan vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tarkastellaan enkelisijoittajien motiiveja, brändiyhteisöjen vaikutusta kuluttajien päätöksentekoon ja lahjoittajien päätöksentekoa. Tutkielman empiirinen osuus toteutettiin haastattelemalla kymmentä sijoitusmuotoiseen joukkorahoitukseen sijoittanutta henkilöä. Kaikki sijoituskohteet olivat kasvuhakuisia käsityöpanimoita. Tutkielman tulosten perusteella voidaan joukkorahoitukseen osallistuvat sijoittajat jakaa kolmeen ryhmään. Aktiiviset ja sitoutuneet -ryhmän jäsenet ovat sijoittaneet henkilökohtaisen kiinnostuksen ja tuen vuoksi. Passiiviset -ryhmän jäsenet ovat kiinnostuneempia toimialasta kuin tietystä yrityksestä. Taloudellisen ryhmän jäsenet ovat sijoittaneet tuottojen vuoksi, mutta kahdessa muussa ryhmässä taloudelliset motiivit eivät esiintyneet lähes lainkaan. Tutkimuksen tulokset osallistumisen motiiveista olivat linjassa aiemman joukkorahoitusta käsittelevän kirjallisuuden kanssa. Ne erosivat sijoitusmuotoiselle joukkorahoitukselle löydetyistä motiiveista, joiden on tutkittu olevan taloudellisia ja tuottohakuisia. Tässä tutkimuksessa motiivit saattoivat olla kokonaan muita kuin taloudellisia. Tähän vaikuttaa todennäköisesti se, että sijoituksen motiivit liittyvät enemmän henkilökohtaiseen kiinnostukseen, yrittäjän tukemiseen ja yhteisöllisyyden kokemuksen tavoittelemiseen.

Startup-yritykset ovat talouden kasvumoottori, mutta saattavat kohdata haasteita hakiessaan ulkoista rahoitusta. Käänteinen nokkimisjärjestysteoria esittää, että ulkoinen oma pääoma on velkarahoitusta tärkeämpää startup-yrityksille. Ulkoista omaa pääomaa ovat perinteisesti tarjonneet pääomasijoitusrahastot (venture capital funds, VCFs) sekä enkelisijoittajat (business angels). Näiden rinnalle on hiljattain noussut kilpaileva rahoitusmuoto, joukkorahoitus (crowdfunding), joka on mahdollistanut rahoituksenhaun ammattisijoittajien sijaan laajalta yleisöltä. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää, miksi startup hakee pääomarahoitusta tietystä rahoituslähteestä, eli mitkä rahoitusmuodon ominaispiirteet ja yrityksen taustatekijät vaikuttavat yrittäjän rahoitusratkaisuun. Tavoitteena oli myös havaita rahoitusmuodon vaikutuksia yrityksen toimintaan. Kyseessä on kvalitatiivinen case-tutkimus. Tutkimus- aineisto koostuu kahdeksasta startup-yrityksestä. Aineisto kerättiin yrittäjien kanssa käydyillä teemahaastatteluilla marras- ja joulukuussa vuonna 2017. Analyysimetodina käytettiin sisällönanalyysiä. Monet case-yrityksistä olivat hankkineet rahoitusta useammalta pääomarahoittajalta, joten yritykset ryhmiteltiin kolmeen ryhmään ensisijaisen rahoituslähteen perusteella: VC-, enkeli- ja joukkorahoitettuihin yrityksiin. Haastatellut yrittäjät totesivat yrityksen taustatekijöiden vaikuttavan rahoituslähteen valintaan, mutta päätöksenteossa painottui etenkin eri rahoitusmuotojen kyky tuottaa lisäarvoa. Eri rahoitusmuodot tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia yrityksen käyttöön. VC- ja enkelisijoittajien vahvuuksiksi katsottiin etenkin osaaminen ja verkostot, kun taas heikkoudeksi nähtiin esimerkiksi vallan menetys. Joukkorahoitus ei tuo yritykseen aktiivista ammattisijoittajaa, mutta sen vahvuuksiksi miellettiin etenkin tunnettuuden levittäminen, vallan säilyminen yrittäjällä sekä vapaampi valuaatio. Yrittäjät toimivat pitkälti teorian olettamalla tavalla, mutta nostivat esille myös tekijöitä, joita teoria ei juuri korostanut. Muutamassa haastattelussa pohdittiin myös eri rahoitus- muotojen yhdistelyä kannattavana rahoitusmuotona tulevaisuuden startup-yrityksille. Jatkossa voisi olla avartavaa perehtyä esimerkiksi siihen, millaista etua rahoitusmuotojen yhdistely voisi tuoda verrattuna yksittäisen rahoitusmuodon hyödyntämiseen.

As independent game makers strive to tackle the demands of game production without the help of a traditional publisher, a familiar game production environment has started to evolve. Adopting a game production studies perspective, this article focuses on crowdfunding as a new channel for independent game development and the shifts crowdfunding causes in the game production network. Two successfully crowdfunded case examples— Bloodstained (2018), a digital game, and Conan (2016), a board game—are used to illustrate changes crowdfunding causes in the traditional game production environment. In removing the publisher as an “unnecessary” middleman, crowdfunded productions need to take care of the many tasks that used to belong to publishers, such as marketing, partner sourcing, distribution networks, and customer relationships. As projects turn to emerging production network intermediaries, their significance—as well as that of the crowdfunding backers—provides evidence to classify the crowdfunding model as a new game production logic.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten journalismin joukkorahoitus toimi Suomessa vuonna 2014, ja millaisia kokemuksia toimittajilla journalismin joukkorahoituksesta oli. Tutkimusaiheeni valintaan vaikutti keskeisesti se, että joukkorahoitus on todettu toimivaksi monissa luovien alojen projekteissa, mutta sen soveltuvuutta journalismiin ei Suomessa ole tutkittu. Kansainvälisiä esimerkkejä sen sijaan on useita. Tutkimuksen taustoitusosassa käsitellään erilaisia näkökulmia journalismin murrokseen ja avataan käsitteitä joukkorahoituksen taustalla. Tutkimuksen empiirisessä osassa tapausesimerkkinä on suomalainen joukkorahoituspalvelu Rapport. Rapport on verkossa toimiva journalismiin erikoistunut joukkorahoitustyökalu ja julkaisualusta, jossa toimittajat myyvät lukijoille juttuideoitaan. Tutkimusta varten haastateltiin yhteensä kuutta Rapportin toimittajaa. Näiden teemahaastattelujen avulla kartoitettiin toimittajien kokemuksia vasta perustetusta Rapportista ja journalismin joukkorahoituksesta. Litteroidun aineiston analyysissa hyödynnettiin teemoittelua. Tutkimus osoittaa, että toimittajat suhtautuvat journalismin joukkorahoitukseen varovaisen myönteisesti. Joukkorahoitus soveltuu erityisen hyvin pitkään ja tutkivaan journalismiin, mutta myös kokeellisille projekteille. Päivän polttavissa puheenaiheissa se ei pääsääntöisesti toimi, sillä pelkästään juttuidean kehittämiseen ja markkinointiin kuluu paljon aikaa. Suomessa myös pieni kielialue rajoittaa toimintaa paljon. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että journalismin joukkorahoitus on toistaiseksi hyvin marginaalista ja että se täydentää omalta osaltaan perinteistä journalismia, mutta ei korvaa sitä.

In the aftermath of the global financial crisis, the funding ability of banks has declined resulting in a financial void for riskier enterprises, such as startups and early-stage companies. New financial service providers have emerged in response to the capital deficiency. A particularly prominent incarnation of alternative finance is crowdfunding, where the funding is gathered directly from the market, from several individuals, who invest relatively small sums to compound the target amount. Financial institutions are contemplating the use of crowdfunding, not only for its business implications but also as a preparation for the potential threats it may impose on the traditional finance industry. This thesis sets out to explore the potential use of crowdfunding in the banking industry by examining the key motivations of banks to enter the novel industry. First, the thesis aspires to determine which of the financial instruments, debt, equity or donations should a bank construct its crowdfunding mechanism around and secondly, determine if a bank should enter the market through an arms-length collaboration, by building a platform internally or by setting up an independent subsidiary. Additionally, banks’ motivations and attitudes towards novel financial technologies and the development of the industry are scrutinized. The research was conducted as a qualitative field research, where the primary data was collected from seven interviews. The interviewees are banking professionals working for banks in Finland, Germany, Netherlands and Switzerland. Additionally, a ministerial adviser, whose expertise encompasses the regulative issues of crowdfunding, was interviewed. The secondary data for this research consists of existing crowdfunding research and articles. The empirical analysis indicates that crowdfunding does not currently represent the key focus for banks, but is rather seen as an adjustment to digitalization and as a means of elevating their image. Lending-based crowdfunding instruments closely resemble banks’ current offerings and could be more easily implemented than their equity counterparts. On the other hand, equitybased crowdfunding could broaden banks’ current customer base and extend investors’ investment opportunities. However, facilitation of equity crowdfunding is not amongst banks’ core competences and would likely require banks to obtain vast external capabilities. The analysis shows that setting up a subsidiary for crowdfunding could provide the lightest regulatory environment for Finnish banks, while collaborating with an existing crowdfunding platform could facilitate the easiest entrance to the crowdfunding market.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mitkä ovat pelialan joukkorahoituskampanjoiden menestystekijöitä. Aiempaan joukkorahoitukseen sekä pelialaan keskittyneiden tutkimusten perusteella luotiin teoreettinen malli kuvaamaan tärkeimpiä menestystekijöitä ja niiden suhteita. Tätä mallia testattiin haastattelemalla kolmen eri joukkorahoituskampanjan perustajia. Aiemman teorian sekä haastattelujen perusteella selvisi, että pelialan joukkorahoituskampanjoilla on kuusi selkeää menestystekijää: kampanjan palkkiot, kampanjan tavoitteet, kampanjan sekä tuotteen laatu, projektitiimi, joukkorahoittajien luoma yhteisö sekä suoritetut esivalmistelut. Tutkimustuloksia ja niiden perusteella luotua menestystekijämallia voidaan käyttää sekä joukkorahoituskampanjoiden suunnittelun apuvälineenä, että pohjana pelialan joukkorahoituskampanjoiden jatkotutkimiselle. The aim of this study was to find out what are the success factors of game industry crowdfunding campaigns. A theoretical model of the most important success factors and their relationships was created based on previous research and tested by interviewing the creators of three different game industry crowdfunding campaigns. The six major success factors that were discovered from interviews and previous studies: campaign rewards, campaign goals, quality of both the product and the campaign, the project team, the community of crowdfunders and the preparations for the campaign. The findings of this study and the success factor model can be used both as a tool for planning crowdfunding campaigns and as a basis for new studies regarding game industry crowdfunding campaigns.

Tämän päivän jakamistalouden kehityspyörteiden keskellä elävät kuluttajat näkevät jatkuvasti uusia liiketoimintamalleja ja teknologisia innovaatioita, joihin heidän täytyy sopeutua. Yksi tällainen malli ja innovaatio on osakepohjainen joukkorahoitus, joka viittaa yritysrahoituksen malliin, jossa pieniä määriä pääomaa kerätään suurelta joukolta sijoittajia. Nuoret yritykset tarvitsevat rahoitusta kasvaakseen, ja kun tyypillisesti tämän rahoituksen ovat tuoneet pääomasijoittajat tai varakkaat yksityishenkilöt, on osakepohjaisella joukkorahoituksella mahdollisuus tehdä tavallisista sijoittajista – sellaisistakin, jotka eivät koskaan ole tehneet sijoituksia – minienkelisijoittajia, jotka sijoittavat säästöjään startup-yrityksiin. Tällä uudella pääoman lähteellä on potentiaali tuoda merkittävää muutosta aikaisen vaiheen yksityisten yritysten rahoitukseen sekä tuoda aikaisemmin saavuttamattomissa olevia sijoituskohteita massoille. Jotta tämä potentiaali voi toteutua, tulee kuluttajien kuitenkin ensin hyväksyä ja omaksua joukkosijoituksia välittävien teknologia-alustojen käyttö. Joukkorahoituksen uutuuden vuoksi kuluttajien hyväksyntään vaikuttavia tekijöitä ei ole kattavasti tutkittu. Tämä tutkimus pyrkii lisäämään joukkorahoituksen ja teknologiahyväksynnän kasvavaan kirjallisuuteen kokoamalla ja testaamalla suunnitelmallisen käyttäytymisen teoriaan (TPB) pohjautuvaa mallia, jonka ydinkäsitteitä ovat asenne, subjektiivinen normi ja käytöskontrolli. Koska tämä tutkimus ponnistaa lähtökohtaisesti yhteisöllisestä jakamistaloudesta, ovat päätöksentekoon vaikuttavat sosiaaliset vaikutteet tutkimuksessa erityisen huomion kohteena. Koska kestäviä sidosryhmäsuhteita ei synny ilman luottamusta, maustettiin tutkimusmallia lisäksi verkossa tapahtuvan luottamuksen tekijä. Tutkimuksen tavoitteet ovat täten selvittää mitkä ovat tärkeimmät kuluttajien osakepohjaisen joukkorahoituksen alustojen hyväksyntään vaikuttavat tekijät sekä kuinka vahvoja sosiaaliset vaikutteet ja verkkopohjainen luottamus näiden joukossa ovat. Empiriinen tutkimus toteutetaan verkkokyselyllä (n=100). Tutkimuksen tulokset osoittavat, että asenne ennustaa aikomusta parhaiten mallin kolmesta päätekijästä. Sosiaalista vaikutusta kuvastava subjektiivinen normi puolestaan todetaan heikoksi aikomuksen ennustajaksi, mikä on linjassa enimmän suunnitelmallisen käyttäytymisen teorian tutkimuksen kanssa. Käytöskontrollilla ei löydetä olevan vaikutusta aikomuksiin. Lisäksi, kun epäsuorat vaikutukset otetaan huomioon, nousee luottamus asenteen vahvimmaksi ennustajaksi. Tulosten mukaan osakepohjaisen joukkorahoituksen alustojen tulisi keskittyä luomaan myönteisiä asenteita alustoja kohtaan viestimällä hyödyllisyyttä ja helppokäyttöisyyttä sekä erityisesti vaalimalla luottamusta sidosryhmien kanssa. Modern-day consumers living in the age of the sharing economy are witnessing an ever-changing landscape of new business models and technological innovations that they need to adapt to. One such business model and technology innovation is called equity crowdfunding, which refers to a way of raising small amounts of capital from a large number of investors to finance a business venture. Young businesses need funding to grow, and while early stage funding has typically been invested by venture capitalists or wealthy individuals, equity crowdfunding has the potential to make ordinary consumers, even ones who have never made an investment in their lives, into mini business angels investing their savings into startup companies. This access to new capital has the potential to bring tremendous change to financing of private early stage businesses and to grant access to previously unavailable investment opportunities to the masses. For this potential to be realized, consumers must first accept and start using the new technology platforms that facilitate equity crowdfunding investments. Due to the novelty of the crowdfunding phenomenon, factors affecting consumer acceptance of said platforms have yet to be thoroughly studied. This study attempts to contribute to the growing pool of crowdfunding and technology acceptance literature by assembling and testing a model based on the theory of planned behaviour, which revolves around the constructs of attitude, subjective norm, and behavioural control. Of particular interest for this study, due to it being grounded in the inherently collaborative and social sharing economy, are the various types of social influence that affect decision making. Furthermore, as no sustainable stakeholder relations are born without trust, the research model was seasoned with an additional factor in the form of online trust. Therefore, the goals of this study are to find out what the main factors affecting consumers’ intentions of using equity crowdfunding platforms are and how social influences and online trust fare in the ranking. The empirical study is conducted with an online survey (n=100). The results of this study indicate that attitude is the strongest predictor of intention among the three main factors in the model. The social influence construct of subjective norm, on the other hand, is found to be a weak predictor of intention, which is consistent with the majority of research utilizing the theory of planned behaviour. Behavioural control, the third main construct, is found to have no effect on intentions. Furthermore, with indirect effects included, trust is found to be the overall strongest predictor of attitude. The results suggest that equity crowdfunding platform operators should focus on generating positive attitudes toward their platforms by communicating usefulness and ease of use, and especially by fostering trust among their stakeholders.

Internetin yleistymisen myötä sanonta ”joukossa on voimaa” on saanut suu- remman merkityksen kuin kukaan olisi koskaan osannut ennustaa: internetin yhdistämä ihmisjoukko tuottaa uskomattomat määrät kuvaa, ääntä, videota ja tekstiä ajassa jossa yksittäinen ihminen ei kerkeä tekemään käytännössä mitään. Tämän suuren joukon voimavarojen hyödyntämistä kutsutaan joukkoista- miseksi. Joukkoistaminen tarkoittaa organisaation ennen sisäisen toiminnon tai työn ulkoistamista internettiin määrittelemättömälle joukolle. Tässä kandidaa- tintutkielmassa perehdytään IT-alalla tapahtuvaan joukkoistamiseen ja jouk- koistamisen neljään eri muotoon, jotka ovat joukkotuotanto, joukkoarviointi, joukkoäly sekä joukkorahoitus. IT-alalla joukkoistamista voidaan hyödyntää esimerkiksi palveluiden sisällöntuotannossa, järjestelmäkehityksessä, tai jouk- koistamista voi käyttää esimerkiksi uuden tuotteen rahoittamiseen. Joukkois- tamiseen liittyviä haasteita ovat muun muassa käyttäjien haaliminen ja osallis- tuttaminen, joukon ohjaaminen, sekä joukon tuotosten arviointi ja hyödyntämi- nen. Since the birth of internet, the Finnish saying “there’s power in the crowd” has gained greater meaning than anyone dared to predict: today, millions of people form a crowd over the internet and this crowd is able to produce massive amounts of sound, pictures, video and text in a matter of seconds. Harnessing this power of the crowds is called crowdsourcing. Crowdsourcing means taking a task once performed inside the organization, and outsourcing it to the public over the internet. This Bachelor’s thesis focuses on crowdsourcing in the infor- mation technology (IT) industry and on the four different forms of crowdsourc- ing, which are crowd creation, crowd voting, crowd wisdom and crowdfunding. In the IT-industry crowdsourcing can be in content creation, system develop- ment or it can be also used to fund a new product. Challenges that may arise when trying to perform crowdsourcing are user acquisition and involvement, crowd guidance in addition with crowd’s creations evaluation and utilizing.

Oman pääoman ehtoinen joukkorahoitus on perinteisten rahoitusmallien rinnalle viime vuosina noussut keino kerryttää yrityksen pääomarahoitusta, ja sen on nähty luovan varteenotettavia mahdollisuuksia erityisesti pienten alkuvaiheessa olevien kasvu- ja startup-yritysten rahoitustarpeen kattamiselle. Oman pääoman ehtoisen joukkorahoituksen toimintalogiikka on pääomarahoituksen hankkiminen yksittäisten suurten pääomasijoittajien ja suurten yksittäisten sijoituspanosten sijaan suurelta yleisöltä, pienten, mutta monilukuisten yksittäisten sijoitussummien kautta. Oman pääoman ehtoisessa joukkorahoituksessa on käytännössä tavallisesti kyseessä yksityisen osakeyhtiön toteuttama yleisölle suunnattu osakeanti, jossa sijoittajat saavat sijoittamiensa varojen vastineeksi yhtiön osakkeita tullen siten yhtiön osakkeenomistajaksi. Oman pääoman ehtoisen joukkorahoituksen käytön nopea yleistyminen ja sen alan vakiintumaton, vasta kehittymässä oleva luonne ovat lisänneet sen sääntelyyn kohdistunutta huomiota. Joukkorahoituksen alaa ei ole Suomessa eikä EU-tasolla vielä erikseen säännelty ja sitä koskevia säännöksiä löytyykin useasta eri säädöskokoelmasta. Tutkielmassa on tarkasteltu oman pääoman ehtoista joukkorahoitusta tarkoituksena kartoittaa ne juridiset seikat, jotka rahoitusta hakevan yhtiön tulee ottaa huomioon rahoittaessaan toimintaansa oman pääoman ehtoisen joukkorahoituksen avulla, jotta sen toiminta olisi lain ja hyvän tavan mukaista sekä toteuttamiskelpoista ja kannattavaa myös tulevaisuudessa. Aihetta lähestytään tulkitsemalla ja systematisoimalla voimassa olevaa oikeutta pääosin osakeyhtiö- ja arvopaperimarkkinaoikeudelliselta katsantokannalta. Laajan sopimusvapauden turvin yhtiö ja sijoittajat voivat sopia osakkeiden tuottamista oikeuksista ja niiden rajoituksista suhteellisen vapaasti. Tavallisesti perustajaosakkeenomistajien kannalta lienee hyödyllisintä, että yrityksen hallinta- ja päätöksentekosuhteet säilyvät halutussa muodossa ja yhtiöön varojaan sijoittavat joukkorahoittajat toimivat yhtiössä lähinnä rahoittajan roolissa. Keskeisimpiä yksityisen osakeyhtiön oman pääoman ehtoisen joukkorahoituksen käyttöön vaikuttavia seikkoja ovat osakeyhtiölain yleiset periaatteet sekä osakkeenomistajien ja heille osakkeiden perusteella osoitettujen oikeuksien kontrollointia koskeva yhtiöoikeudellinen sääntely. Sopimusoikeudelliset periaatteet liittyvät myös osaltaan yhtiön toiminnan tehokkaaseen järjestämiseen. Osakeannilla liikkeeseen laskettujen arvopaperien osalta keskeisimpänä on yhtiön yleiseen tiedonantovelvollisuuteen liittyvä sääntely sekä esitevelvollisuus ja siihen liittyvät poikkeukset. Lisäksi osakkeita tarjottaessa yleisölle tulee ottaa huomioon arvopaperien markkinoinnin sääntely.

Internetin kasvava yhteisöllisyys on lisännyt yksityisten kuluttajien käytössä olevia mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä erilaisten tavoitteiden eteen. Verkon kautta järjestettävien rahoituskierrosten avulla taiteilijat, muusikot ja muut luovat toimijat pystyvät tavoittamaan teoriassa rajattomasti toiminnastaan kiinnostunutta yleisöä ja hankkimaan heiltä rahoitusta suunnitelmiensa toteuttamiseen. Joukkorahoitus on noussut toimivaksi rahoituksen hakemisen kanavaksi 2010-luvulla ja sen yhteiskunnallinen merkitys uusien yritysten ja sitä kautta työllisyyden kannalta on kasvussa. Tässä tutkimuksessa lähestytään joukkorahoitusta kuluttajan eli joukkorahoitusprojektin tukijan näkökulmasta ja sen tavoitteena on kuvata joukkorahoitukseen osallistuvien kuluttajien toteuttamia kulutuskäytäntöjä. Tutkimuksen laajassa teoriaosuudessa käsitellään erilaisia markkinointiteoreettisia näkökulmia, joilla joukkorahoitusilmiötä voidaan lähestyä. Lisäksi esitellään tutkimustulosten tulkinnassa käytetty käytäntöteoria. Tutkimuksen aineisto on luotu haastattelemalla suomalaisen joukkorahoituspalvelun kautta joukkorahoitusprojekteja rahoittaneita kuluttajia. Haastatteluiden kautta on luotu käsitys siitä, minkälaisin tavoin he ovat tekemisissä projektien kanssa ja minkälaisia merkityksiä näihin suhteisiin sisältyy. Muodostamalla käsityksiä kuluttajien ja projektien välillä vallitsevista suhteista sekä tavoista kuluttaa projekteja on luotu tulkinta siitä, millaisista sosiaalisesti rakentuneista tavanomaisista toimintatavoista ja rutiineista joukkorahoittaminen koostuu. Näitä erilaisten menettelytapojen, tunnepitoisten sitoumuksien ja vakiintuneiden ymmärryksien yhdistelmiä tunnistamalla on löydetty vastauksia siihen, minkälaiset asiat puhuttelevat joukkorahoitusprojektien tukijoita ja minkälaisia merkityksiä koko ilmiöön sitoutuu kuluttajien kannalta. Joukkorahoituksen yhteydessä toteutettavien kulutuskäytäntöjen lisäksi tutkimuksen tuloksena on kuvattu joukkorahoitusprojektien tukijoiden osallistumissykli, joka on kronologinen kuvaus siitä, millä tavoin tukijat ovat tekemisissä tukemiensa projektien kanssa. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että joukkorahoituksen kautta kuluttajat eivät ensisijaisesti hanki kulutustuotteita. Projekteihin osallistuminen on tukijoille usein sen edustamaan tarinaan osallistumista. Tukemalla joukkorahoitusprojektia kuluttaja pyrkiikin usein edistämään jotakin kehityskohdetta, kurottamaan takaisin nostalgisiin tunnelmiin tai olemaan mukana jossakin täysin erilaisessa ja uutta näkökulmaa omaavassa toiminnassa.