Search

Turvallisuusalojen henkilöstön fyysisen toimintakyvyn ylläpito korostuu Euroopan kiristyneessä turvallisuustilanteessa. nonPeerReviewed

Työn reflektointi ja keskusteleva työkulttuuri ovat avainasemassa työyhteisöjen osaamisen kehittämisessä ja työkyvyn tukemisessa. Ohjaus on keino, jolla voidaan tukea sekä yksilöiden oman työn reflektointia että työyhteisön yhteisöllistä oppimista. Koska ohjaus perustuu keskusteluun, sen onnistuminen riippuu siitä, kuinka hyvin vuorovaikutus toteuttaa ohjauksen päämääriä. Tässä artikkelissa tutkimme vuorovaikutusta työkyvyn tukemiseen tähtäävässä lähijohtajien ryhmäohjauksessa. Tutkimuksen aineisto koostuu videoiduista lähijohtajien ryhmäohjaustapaamisista, joita analysoimme käyttäen jäsenkategorisoinnin analyysia ja keskustelunanalyysia. Analyysin keskiössä ovat lähijohtajien ryhmäohjaustapaamisten aikana kertomat tarinat alaistensa toiminnasta ja omasta johtamistyöstään suhteessa alaisiin. Tarinoissa ja niiden vastaanotossa tuli esiin vahva keskinäinen ymmärrys alaisten käyttäytymisen ongelmallisuudesta ja niiden avulla myös kutsuttiin ja tarjottiin vertaistukea. Tämä mahdollisti ohjauksen reflektioon suuntaavan agendan väistämisen, kun lähijohtajat keskittyivät alaisten toimintaan ja varoivat asettamasta omia tai toistensa työkäytänteitä tarkemman tarkastelun kohteeksi. Ohjaustyöhön kuuluva tasapainottelu kumppanuuden tukemisen ja reflektion herättämisen välillä vaatiikin hienovaraista ymmärrystä näiden toimintojen yhteen kietoutumisesta.

Using a two-wave 10-year longitudinal design, this study examined the motivational process proposed by the Job Demands-Resources (JD-R) model. The aim was to examine whether work engagement acts as a mediator between job resources (i.e. supervisory relations, interpersonal relations and task resources) and personal resources (self-esteem) on the one hand and future work ability (i.e. a worker's functional ability to do their job) on the other. The second aim was to investigate the mediating role of engagement between past work ability and future work ability. Structural equation modelling was used to test the mediation hypotheses among Finnish firefighters (N = 403). As hypothesized, engagement at T2 fully mediated the impact of job and personal resources at T1 on work ability at T2. In addition, the effect of work ability at T1 on work ability at T2 was partially mediated by engagement at T2. These results indicate that job and personal resources may have long-term effects on engagement, and consequently on work ability, thus expanding on the propositions of the JD-R model. The results show a dual role of work ability, as a health-related resource that may foster engagement and an outcome driven by the motivational process proposed by the JD-R model.

Assessment of physical activity (PA), sedentary behavior (SB) and possibility to break sitting in the baseline and follow-up questionnaire to the employees. The questions used in the study questionnaire to quantify physical activity and sedentary behavior. (DOCX 115 kb)

Statistical analysis to test the baseline differences between the employees, who had completed the questionnaire and the accelerometer measurements only at baseline and who had completed the information also at 1-year follow-up. Statistical analysis. (DOCX 181 kb)

Statistical analysis to test the difference in change in physical activity and sedentary behavior between the workplaces implementing more or fewer actions than on average and between the workplaces implementing actions at all three levels and just one or two levels. Statistical analysis. (DOCX 105 kb)