Search

Bentsodiatsepiinit tulee nostaa takaisin masennuslääkkeiden rinnalle ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa. Riippuvuutta ja ¬addiktiota pelätään väärin perustein.

Non

Objective: This prospective, population-based cohort study of 1102 Finnish adults with asthma, examined whether exposure to stressful life events is associated with the intensity of usage of inhaled short-acting beta(2)-agonists. Methods: Survey data was collected by two postal questionnaires. Baseline characteristics were obtained in 1998 and data on 19 specific stressful events (e.g. death of a child or spouse or divorce) within the six preceding months in 2003. Exposure to life events was indicated by a sum score weighted by mean severity of the events. Participants were linked to records of filled prescriptions for inhaled short-acting beta(2)-agonists from national registers from 2000 through 2006. The rates of purchases of short-acting beta(2)-agonists before (2000 2001), during (2002 2003) and after (2004-2006) the event exposure were estimated using repeated-measures Poisson regression analyses with the generalized estimating equation. Results: Of the 1102 participants, 162 (15%) were exposed to highly stressful events, 205 (19%) to less stressful events. During the 7-year observation period, 5955 purchases of filled prescription for inhaled short-acting beta(2)-agonists were recorded. After exposure to highly stressful events, the rate of purchases of beta(2)-agonists was 1.50 times higher (95% confidence interval (CI): 1.05, 2.13) than before the stressful event occurred. Among those with low or no exposure to life events, the corresponding rate ratios were not elevated (rate ratio 0.81, 95% CI: 0.66, 0.99 and 0.95, 95% CI: 0.83, 1.09 respectively). Conclusion: An increase in beta(2)-agonist usage after severe life events suggests that stressful experiences may worsen asthma symptoms.

Teema: Terveet aivot 100 vuotta

Psykologisia etähoitoja voidaan antaa reaaliaikaisesti tai toisaalta ajasta riippumatta. Erilaisia etähoitoja on moniin eri häiriöihin ja monet niistä ovat tutkitusti tehokkaita. Hoitojen lisäksi on toimivia mielenterveyden edistämisen, kriisiauttamisen ja itsemurhien ehkäisyn menetelmiä. Tekniikan ja tiedonlouhinnan kehitys tuo yhä merkittävämpiä apuvälineitä mielenterveyden häiriöiden hoitoon.

International audience; BACKGROUND: Depression and mortality have been studied separately in patients with coronary heart disease (CHD) and in populations healthy at study inception. This does not allow comparisons across risk-factor groups based on the cross-classification of depression and CHD status. OBJECTIVE: To examine effects of depressive symptoms and CHD and their interactive associations on mortality in middle-aged adults followed over 5.6years. DESIGN AND SETTING: A prospective population-based cohort study of 5936 middle-aged men and women from the British Whitehall II study. We created four risk-factor groups based on the cross-classification of depressive symptoms and CHD status. RESULTS: The age-adjusted and sex-adjusted hazard ratios for death from all causes were 1.67 (p

The subject group consisted of 112 individuals (81 females and 31 males) receiving a permanent disability pension primarily for obesity. The participants of this study lived in Uusimaa in southern Finland. The subjects and the controls were selected by random sampling of data from the Social Insurance Institution of Finland. We tried to have three controls for every female subject and five controls for every male subject. The control subjects were randomly selected from the same area and were receiving a disability pension for a different primary illness. The controls were matched with the subjects by place of residence, sex, age, time since the pension was granted and occupation. The psychiatric interviews showed that in the case group, more stress factors were connected to the origin of obesity. The emotional state of eating was significantly associated with quarrels (p=0.007) and feelings of loneliness (p=0.023) in the study group. The subjects reported feeling increased hunger (p=0.008) compared with that of the controls. We found no differences in the preference for sweets between the subject and control groups. The eating habits were the same between the two groups. Depression was diagnosed more often in the subject group than in the control group according to the psychiatric interviews. Based on the conditional logistic linear model, individuals with severe obesity had a higher risk of depression than those in the control group. The most common disturbance in both groups was chronic depression. In total, 31% of the subjects and 50% of the controls said they were fully satisfied with their present weight. Obesity had become a problem for some of the subjects in childhood (p=0.111) and for some in adulthood. A large part of the study group described experiencing scorn and contempt from others for being overweight. This study indicates that it is important to conduct research with individuals with severe obesity using psychiatric and psychological methods before they start receiving their pensions. The role of stress factors should be noted when obesity manifests. This study provides information on the relationship between emotions and eating habits in obesity. The occurrence of depression in individuals with obesity should be examined. All types of stigma, discrimination and scorn that are linked to obesity should be reduced. Society should pay increasing attention to the impact of the environment and external stimuli on individuals’ eating behaviour. Ylipaino on laaja kansanterveyden ongelma, tästä johtuen nyt suoritettu tutkimus on hyvin merkityksellinen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää niitä tekijöitä, joiden vuoksi vaikeasti ja sairaalloisesti ylipainoset henkilöt ovat joutuneet eläkkeelle. Käyttäen hyväksi suomalaista kansaneläkeaineistoa, on saatu koottua laaja tutkittavien henkilöiden joukko. Niin ikään on voitu koota iän ja muiden tekijöiden mukaan kaltaistettu joukko vertailuhenkilöiksi, jotka ovat joutuneet muun syyn vuoksi eläkkeelle. Väittelijä on henkilökohtaisesti haastatellut tutkittavat sekä verrokkeina toimineet henkilöt. Tutkimuksessa löydettiin lukuisia eroja tutkimus- ja verrokkiryhmien välillä. Tutkimusryhmässä todettiin enemmän stressitekijöitä ennen eläkkeelle siirtymistä sekä tunteisiin liittyvää syömistä, yksinäisyyden tunnetta ja masennusta. Tutkimusryhmässä todettiin myös ylipainoon kohdistuvaa ivaa ja pilkkaa. Vaikeasti ja sairaalloisesti ylipainoiset henkilöt tulisi tutkia tarkasti, jos työkyky heikentyy. Tähän ryhmään kuuluvat erityisesti ne henkilöt, joiden painoindeksi on yli 40. On kiinnitettävä huomiota henkilöihin, joiden ylipaino on alkanut jo lapsuudessa. Ylipainoon liittyvä iva ja pilkka lisäävät painoon liittyviä ongelmia ja huonontavat itsetuntoa. Vaikka jokainen yksilö vastaa itse omasta hyvinvoinnistaan ja ruokailutottumuksistaan, tulisi yhteiskunnan silti tukea terveellisiä elintapoja.

People with psychotic disorders have an increased risk of obesity, cardiovascular disease and diabetes. Together with a high risk for suicide, these lead to a reduction of the average lifespan by 15-20 years. Identifying clinical predictors of cardiovascular disease and mortality in psychotic disorders is important. This study examined anthropometric measures and lipid and glucose metabolism in people with first-episode psychosis (FEP). Predictors of weight gain and increased waist circumference were analysed. In addition, predictors of systemic low-grade inflammation as measured by high-sensitivity C-reactive protein (hs-CRP), an independent risk factor for cardiovascular disease and mortality, were examined. This study also investigated mortality and factors associated with mortality risk in non-affective psychosis (NAP) during a 13-year follow-up using data from the Health 2000 Study. People with FEP and healthy controls had similar body mass index, waist circumference, hs-CRP and fasting glucose at study baseline. The levels of total and low-density lipoprotein cholesterol, triglyceride, insulin and insulin resistance were increased in FEP as compared to controls already at baseline. Glucose and lipid parameters did not change significantly during the follow-up in FEP. However, marked weight gain (median 9.6 kg) and increase in waist circumference (6.0 cm) were observed during the first year of treatment. Insulin resistance and olanzapine medication at baseline predicted more weight gain during the follow-up. Insulin resistance also predicted increase in waist circumference. An over 2.5-fold increase in hs-CRP was observed during the follow-up in FEP, and the levels of hs-CRP were strongly related to waist circumference and female gender. The mortality risk in NAP was increased threefold, and remained increased over twofold when adjusted for known risk factors for mortality. Antipsychotic medication use was associated with lower natural-cause mortality risk, and smoking with increased risk. In line with previous studies, people with FEP had a significant increase in body weight and waist circumference during the first year of treatment of the psychotic disorder. Insulin resistance predicted weight gain and abdominal obesity, which is a novel and clinically important finding. Low-grade inflammation was strongly related to the increase in abdominal adiposity, suggesting that hs-CRP is primarily a marker of metabolic risk in people with FEP. Smoking cessation should be promoted to reduce the excess mortality in psychotic disorders. Improving detection and quality of treatment of physical diseases in people with psychotic disorders seems necessary to prevent premature mortality. Psykoottisiin häiriöihin liittyy kohonnut lihavuuden, sydän- ja verisuonisairauksien ja diabeteksen riski. Yhdessä häiriöihin liittyvän korkean itsemurhariskin kanssa nämä johtavat 15-20 vuotta lyhyempään keskimääräiseen elinikään. Tämän tutkimuksen tavoite oli tunnistaa varhaisia fyysisten sairauksien ja kuolleisuuden riskiä ennustavia tekijöitä psykoottisia häiriöitä sairastavilla. Tutkimuksessa selvitettiin psykoosiin ensimmäistä kertaa sairastuneiden painon ja vyötärönympäryksen sekä rasva- ja sokeriaineenvaihdunnan muutoksia psykoosin ensimmäisen hoitovuoden aikana. Lisäksi tutkittiin tekijöitä, jotka ennustavat painonnousua ja vyötärönympäryksen kasvua. Matala-asteisen tulehduksen kehittymistä seurattiin määrittämällä herkän C-reaktiivisen proteiinin (CRP) pitoisuus, joka on itsenäinen sydän- ja verisuonitautien sekä kuolleisuuden riskitekijä. Psykoosiin liittyvää kuolleisuutta ja kuolleisuuden riskitekijöitä tutkittiin 13-vuoden seurannan aikana Terveys 2000 -tutkimusaineistoa käyttäen. Tutkimuksen alkaessa ensipsykoosiin sairastuneiden ja verrokkihenkilöiden välillä ei ollut eroa painoindeksissä, vyötärönympäryksessä, paastoglukoosissa tai matala-asteisessa tulehduksessa. Kokonais- ja LDL-kolesteroli, triglyseridit, insuliini ja insuliiniresistenssi olivat kuitenkin koholla ensipsykoosiryhmässä jo tutkimuksen alussa. Glukoosi- ja rasva-arvoissa ei todettu muutoksia seurannan aikana. Ensipsykoosiin sairastuneilla todettiin huomattava painonnousu (mediaani 9,6 kg) ja vyötärönympäryksen kasvu (6,0 cm) ensimmäisen hoitovuoden aikana. Painonnousu oli suurempaa niillä, joilla todettiin tutkimuksen alkaessa insuliiniresistenssi tai käytössä oli olantsapiinilääkitys. Insuliiniresistenssi ennusti myös suurempaa vyötärönympäryksen kasvua. Ensipsykoosiin sairastuneiden herkän CRP:n pitoisuus nousi 2,5-kertaiseksi seurannan aikana. Tämä selittyi vyötärölle kertyneellä rasvalla ja oli korostuneempaa naisilla. Ei-affektiivisia psykoottisia häiriöitä sairastavien kuolemanriski oli tutkimusväestöön verrattuna kolminkertainen. Kun otettiin huomioon yleisesti tunnetut kuolleisuuden riskitekijät, kuolemanriski oli edelleen kaksinkertainen. Psykoosilääkitystä käyttäneillä tautikuolleisuus oli vähäisempää, ja tupakoivilla kuolleisuusriski oli suurempi. Tutkimuksessa todettiin odotetusti, että ensipsykoosiin sairastuvien paino nousee ja vyötärönympärys kasvaa huomattavasti jo ensimmäisen hoitovuoden aikana. Matala-asteisen tulehduksen kehittymisen ensipsykoosissa todettiin liittyvän ensisijaisesti vyötärölihavuuteen. Uutena löydöksenä todettiin, että ensipsykoosin hoidon alussa todettu insuliiniresistenssi voi olla painonnousun ja vyötärölihavuuden varhainen ja kliinisesti käyttökelpoinen riskitekijä. Psykoosiin sairastuneita tulisi tukea tupakoinnin lopettamiseen ennenaikaisen kuolleisuuden vähentämiseksi. Lisäksi fyysisten sairauksien ehkäisyyn, tunnistamiseen ja hoidon laatuun tulisi psykoosiin sairastuneilla kiinnittää erityistä huomiota .

Pre- and perinatal environmental factors have been associated with increased schizophrenia risk, particularly in combination with genetic liability. Both low and high birth weight have been associated with an increased risk of autism spectrum disorders and schizophrenia. The interaction of specific schizophrenia susceptibility genes and specified pre- and perinatal environmental factors have recently been described in relation to augmented schizophrenia risk. In this thesis, the relationship between birth weight and schizophrenia risk was investigated as part of a large Finnish schizophrenia family study sample based on the Genetic Epidemiology and Molecular Genetics of Schizophrenia in Finland study, in which genetic susceptibility for schizophrenia is known to be elevated relative to the general population (Study I). The study sample consisted of two subsamples having at least one sibling with a diagnosis of schizophrenia. The associations between birth weight and symptom severity of schizophrenia and psychotic disorders (Study II) and cognitive functioning in schizophrenia (Study III) were also characterized. A gene-environment interaction, focusing on birth weight and specific genes from the DISC1 network (Study IV), which had previously been found to be associated with increased schizophrenia risk in the same cohort, was also investigated in relation to schizophrenia risk. A 1.68-fold increase in schizophrenia risk was observed in subjects presenting with a high birth weight (>4000 g) relative to subjects with an intermediate birth weight of 3000-4000 g (Study I). In particular, schizophrenia risk was elevated among high birth weight individuals in combination with specific variants of the NDE1 gene (Study IV). Both low and high birth weight were found to be associated with increased severity of disorganized and negative symptom dimensions, whereas birth weight was not associated with symptoms of reality distortion (Study II). Both low and high birth weight, compared with the intermediate birth weight range, were associated with a slight decrease in cognitive performance among both subjects with schizophrenia and their unaffected first-degree relatives (Study III). The observations in the thesis corroborate existing findings describing an association between high birth weight and increased schizophrenia risk. An association between low birth weight and increased schizophrenia risk, a finding widely documented in the literature, was not seen here. Birth weight was found to influence both symptom severity and cognitive performance in schizophrenia. The findings also suggest that the functions of NDE1 during the early stages of neurodevelopment are vulnerable to the influence of pre- and perinatal environmental factors associated with high birth weight, with the propensity to augment subsequent schizophrenia susceptibility among offspring. The mechanisms underlying the association between high birth weight and schizophrenia risk are speculative, but may involve factors such as pre- or perinatal hypoxia, maternal metabolic and immunological mechanisms during pregnancy. Graviditets- och förlossningsfaktorer påverkar vår predisposition för schizofreni, framför allt i kombination med ett ärftligt anlag för sjukdomen. I denna doktorsavhandling undersöks sambandet mellan födelsevikten och risken för att utveckla schizofreni samt schizofrenisjukdomens kliniska symtombild i finländska familjer med ett känt anlag för schizofreni. Avhandlingen undersöker även hur DISC1-genvarianter, som deltar i utvecklingen av det centrala nervsystemet, tillsammans med födelsevikten påverkar predispositionen för schizofreni. Doktorsavhandlingen är en del av forskningsprojektet Genetisk epidemiologi och molekylärgenetisk bakgrund vid allvarliga psykiska störningar i regi av Institutet för hälsa och välfärd. Undersökningen påvisade förhöjd predisposition för schizofreni hos individer med hög födelsevikt (> 4000 g). Dessutom upptäcktes ett samband mellan hög och låg födelsevikt å ena sidan och svårare symtombild och en lägre kognitiv kapacitet å andra sidan, i jämförelse med normal födelsevikt. Förhöjd predisposition för schizofreni förelåg framför allt hos individer med vissa NDE1-genvarianter av DISC1-gentypen och hög födelsevikt. Födelsevikten anses avspegla graviditets- och förlossningsmiljöns inverkan på det växande fostret. Dessa forskningsrön stödjer uppfattningen om att födelsevikten har ett samband med utvecklingen av det centrala nervsystemet och med en förhöjd disposition för schizofreni samt bl.a. att NDE1-genen påverkas av graviditets- och förlossningsfaktorer. Även om denna avhandling inte undersökte de direkta förklaringarna bakom dessa observationer är det känt att födelsevikten har ett samband med metabola och immunologiska faktorer hos modern under graviditeten samt med syrebrist hos barnet i samband med förlossning. Detta är så vitt det är känt den mest omfattande undersökningen av sambanden mellan födelsevikten och en genetisk predisposition för schizofreni och det är en ny upptäckt att samspelet mellan graviditets- och förlossningsfaktorer och genen som deltar i utvecklingen av det centrala nervsystemet innebär en förhöjd predisposition för schizofreni. Dessa resultat bidrar till en ökad förståelse av schizofrenisjukdomens långsiktiga natur och utveckling där predisponerande biologiska faktorer för schizofreni aktiveras i ett mycket tidigt utvecklingsstadium. Dessa forskningsrön väcker frågor om huruvida graviditets- och förlossningsfaktorer bör uppmärksammas mer som en del av utvecklingen av mödra- och barnrådgivningsverksamheten för psykiatriska riskgrupper. Genetisk forskning kommer i framtiden att bidra med ökad kunskap om biologiska riskfaktorer för psykiatriska sjukdomar samtidigt som forskningen erbjuder utökade möjligheter för att undersöka sambanden mellan de genetiska och miljömässiga faktorer som ger upphov till psykiatriska sjukdomar.

Mood disorders and both Borderline (BPD) and Schizotypal (SPD) Personality Disorder often co-occur. BPD shares some similar symptoms with both bipolar disorder (BD) and SPD, resulting in difficulties in distinguishing them. The first aim of the study was to define similarities and differences in self-reported features of BD and BPD. The second aim was to determine the overlapping and non-overlapping clusters of self-reported symptoms of BPD and SPD in patients with mood disorders. Concurrent self-reported psychotic-like experiences (PEs) may also complicate the diagnosis of mood disorders; hence the third aim was to investigate the prevalence of self-reported PEs in patients with mood disorders and to examine the factors that predict them. Features of BPD are common in these patients and have a negative impact on the course of the disorders, hence it is important to focus on treatment. However, the relationships between self-reported features of BPD and neuroticism, attachment styles and traumatic experiences in childhood (TEs) are not fully understood. The fourth aim of the study, therefore, was to examine these relationships in patients with mood disorders. The Helsinki University Psychiatric Consortium (HUPC) Study surveyed 282 patients in psychiatric care on the grounds of ICD-10-DCR unipolar depression and BD. The patients were requested to rate themselves on scales for BPD (the McLean Screening Instrument (MSI)), hypomania or mania (the Mood disorder Questionnaire (MDQ)), SPD (the Schizotypal Personality disorder Questionnaire-Brief (SPQ-B)), PEs (the Community Assessment of Psychic Experiences (CAPE-42)), adulthood attachment style (Experiences in Close Relationships-Revised (ECR-R)), TEs (the Trauma and Distress Scale (TADS)) as well as depression (the Beck Depressive Inventory (BDI)), anxiety (the Overall Anxiety Severity and Impairment Scale (OASIS)) and neuroticism (Short 5 (S5)). The total scores of the MDQ and the MSI correlated moderately (r=0.431, P

Chronic pain is a long-lasting burdensome condition. Comorbid psychological symptoms are common in chronic pain patients and they tend to worsen the treatment outcome. The aim of this cross-sectional study was to assess the prevalence of psychiatric comorbidity in chronic pain patients and to assess the associations between chronic pain, anxiety, anger, and depression. The study participants in the study were one hundred consecutive chronic pain patients referred to the Meilahti Pain Clinic of Helsinki University Hospital. The subjects were interviewed with the Structured Clinical Interview for DSM-IV for Axis I disorders (SCID-I). In addition self-report questionnaires were used in the assessment. Most (75%) patients had at least one lifetime mental disorder. The prevalence of major depressive disorder (MDD) was 37% and of a specific anxiety disorder 25% over the past 12 months. The psychiatric comorbidity was associated with increased pain intensity, measured by Visual Analogue Scale (VAS). The majority (77%) of the anxiety disorders had their onset before the onset of pain, whereas only 37% of the mood disorders preceded pain onset. The Harm Avoidance (HA) scale of the Temperament and Character Inventory (TCI) of Cloninger was associated with pain-related anxiety measured with Pain Anxiety Symptom Scale-20. The pain intensity influenced the strength of the association between the Harm Avoidance HA4 subscale and pain-related anxiety. Higher pain intensity was associated with stronger association between the variables. Likewise, pain intensity influenced the association between anger management and depression. A tendency to inhibit angry feelings was associated the somatic and physical symptoms of depression, measured by a two-factor model of the Beck Depression Inventory (BDI). The association was stronger in patients with higher pain intensity. Chronic pain patients with current MDD scored higher in both the somatic and cognitive-emotional subscales of the BDI compared with those without MDD. However, the somatic-physical-related items were more strongly associated with the diagnosis of MDD. Psychiatric disorders are common in chronic pain patients. Because of their influence on the chronic pain treatment and outcome, their thorough assessment is important. The linking mechanisms between chronic pain and the psychiatric disorders and symptoms are complicated and there is an overlap between the constructs. Clear boundaries between pain, anxiety and depression can be difficult to draw, which can be a reflection of the common background mechanisms such as common neural circuits and neurotransmitters. Krooninen kipu on yleisimpiä syitä hakeutua lääkäriin. Krooninen kipu yhdistyy merkittävästi alentuneeseen työ- ja toimintakykyyn. Krooniseen kipuun liittyy suurella osalla potilaista psyykkisiä liitännäisoireita, jotka voivat vaikeuttaa kivun hoitoa. Masentuneet ja ahdistuneet potilaat kokevat kivun voimakkaampana. Masentuneilla kipupotilailla vaste hoitoon on huonontunut. Kipuun liittyy usein myös suuttumuksen ja aggression tunteita, jotka osaltaan voivat vaikeuttaa hoitosuhdetta. Kivun, ahdistuneisuuden ja masentuneisuuden säätelymekanismeissa on yhteneväisyyksiä, jotka voivat selittää niiden liittymistä toisiinsa. Näitä ovat mm. yhteiset aivojen hermoverkostot sekä väittäjäaineet. Myös itse kipuun liittyvissä oireissa sekä psyykkisissä oireissa on päällekkäisyyttä, mikä osaltaan monimutkaistaa niiden arviointia. Tutkimuksessa kartoitettiin krooniseen kipuun liittyviä psyykkisiä oireita, sekä niiden suhdetta koettuun kipuun. Tutkimukseen osallistui 100 kroonista kipupotilasta Meilahden Kipuklinikalta. Ensimmäisessä osatyössä potilailla todettiin runsaasti psykiatrisia oireistoja, joista eniten esiintyi vakavaa masennusta sekä eri ahdistuneisuushäiriöitä. Ajallisesti ahdistuneisuushäiriöt olivat alkaneet useimmiten jo ennen kipuoiretta, kun taas masennusoireistoista suurin osa oli kehittynyt kivun jälkeen. Koettu kivun voimakkuus oli suurempi potilailla joilla oli psyykkisiä liitännäisoireita. Toisessa osatyössä tutkittiin Cloningerin psykobiologiseen malliin liittyvän Harm Avoidance (HA) -temperamenttipiirteen merkitystä kipuun liittyvässä ahdistuneisuudessa. HA korreloi positiivisesti kipuun liittyvän ahdistuneisuuden kanssa. Yhteys oli voimakkaampi potilailla joiden koettu kiputaso oli korkeampi. Tämä interaktio löydös koski ala-asteikkoa HA4 Fatigability. Kolmannessa osatyössä tutkittiin suuttumuksen tunteen käsittelyä suhteessa masentuneisuuteen. Suuttumuksen tunteen inhibointi korreloi masentuneisuuden kanssa. Kivun kokemuksen ollessa voimakas tämä yhteys korostui. Neljännessä työssä tutkittiin vakavan masennuksen diagnoosin yhteyttä Beckin depressioasteikkoon (BDI). Kipupotilailla, joilla todettiin vakava masennus, esiintyi runsaasti sekä kognitiivis-emotionaalisia että somaattisia oireita BDI:ssä. Somaattiset oireet yhdistyivät masennusdiagnoosiin kuitenkin voimakkaammin. Krooniseen kipuun liittyvä psyykkinen oheissairastavuus on laaja-alaista ja sen arvioiminen on tärkeää ajatellen hoidon suunnittelua ja sen tuloksellisuutta. Mekanismit, jotka yhdistävät kivun psyykkisiin oireisiin ovat monimutkaisia, eikä selkeää syy ja seuraussuhdetta esiinny. Myös itse oireistoissa on päällekkäisyyttä ja niiden rajapinnat ovat häilyviä, mikä voi liittyä osaltaan yhteisiin taustamekanismeihin hermoverkostoissa sekä säätelyjärjestelmissä.

There is substantial evidence of the decreased functional capacity, especially everyday functioning, of people with psychotic disorder in clinical settings, but little research about it in the general population. The aim of the present study was to provide information on the magnitude of functional capacity problems in persons with psychotic disorder compared with the general population. It estimated the prevalence and severity of limitations in vision, mobility, everyday functioning and quality of life of persons with psychotic disorder in the Finnish population and determined the factors affecting them. This study is based on the Health 2000 Survey, which is a nationally representative survey of 8028 Finns aged 30 and older. The psychotic diagnoses of the participants were assessed in the Psychoses of Finland survey, a substudy of Health 2000. The everyday functioning of people with schizophrenia is studied widely, but one important factor, mobility has been neglected. Persons with schizophrenia and other non-affective psychotic disorders, but not affective psychoses had a significantly increased risk of having both self-reported and test-based mobility limitations as well as weak handgrip strength. Schizophrenia was associated independently with mobility limitations even after controlling for lifestyle-related factors and chronic medical conditions. Another significant factor associated with problems in everyday functioning in participants with schizophrenia was reduced visual acuity. Their vision was examined significantly less often during the five years before the visual acuity measurement than the general population. In general, persons with schizophrenia and other non-affective psychotic disorder had significantly more limitations in everyday functioning, deficits in verbal fluency and in memory than the general population. More severe negative symptoms, depression, older age, verbal memory deficits, worse expressive speech and reduced distance vision were associated with limitations in everyday functioning. Of all the psychotic disorders, schizoaffective disorder was associated with the largest losses of quality of life, and bipolar I disorder with equal or smaller losses than schizophrenia. However, the subjective loss of qualify of life associated with psychotic disorders may be smaller than objective disability, which warrants attention. Depressive symptoms were the most important determinant of poor quality of life in all psychotic disorders. In conclusion, subjects with psychotic disorders need regular somatic health monitoring. Also, health care workers should evaluate the overall quality of life and depression of subjects with psychotic disorders in order to provide them with the basic necessities of life. Psykoosiin sairastuneiden toimintakykyä on tutkittu paljon kliinisissä aineistoissa, muttei niinkään väestöaineistoissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa psykoosisairauksista kärsivien toimintakyvyn rajoitusten suuruudesta verrattuna yleisväestöön. Tutkimus arvioi näkökyvyn, liikkumiskyvyn ja arkielämästä selviytymisen ongelmien sekä alentuneen elämänlaadun yleisyyttä ja vakavuutta psykoosia sairastavilla sekä tutki niihin vaikuttavia tekijöitä. Tämä väitöskirja perustuu Terveys 2000 tutkimukseen, joka on kansallisesti edustava väestötutkimus, johon kutsuttiin 8028 30 vuotta täyttänyttä Suomen kansalaista. Tutkimukseen osallistuneiden psykoosidiagnoosit määritettiin Terveys 2000 tutkimusta syventävässä Psykoosit Suomessa tutkimuksessa. Skitsofreniaa sairastavien arkielämän toiminnoista selviämistä on tutkittu paljon, mutta yksi siihen liittyvä tekijä, liikkumiskyky on laiminlyöty. Skitsofreniaa ja muita ei-mielialaoireisia psykooseja sairastavat sekä ilmoittivat itse merkittävästi enemmän ongelmia liikkumiskyvyssään että suoriutuivat merkittävästi heikommin liikkumiskykytesteissä kuin yleisväestö. Skitsofrenia vaikutti itsenäisesti liikkumiskykyongelmiin vaikka elämäntapatekijöiden ja kroonisten sairauksien vaikutus oli otettu huomioon. Toinen tärkeä arkielämän toimintoihin vaikuttava tekijä oli heikentynyt näkökyky, mikä koski vain skitsofreniaa sairastavia. He olivat olleet näöntarkastuksessa viimeisten viiden vuoden aikana merkittävästi harvemmin kuin yleisväestö. Kaiken kaikkiaan, skitsofreniaa ja muita ei-mielialaoireisia psykooseja sairastavilla oli merkittävästi enemmän rajoituksia niin arkielämän toiminnoissa kuin sanasujuvuudessa ja muistissakin kuin yleisväestöllä. Vakavammat negatiiviset oireet, masennus, korkeampi ikä, sanallisen muistin ongelmat, puheen tuottamisen ongelmat ja heikentynyt kaukonäkö olivat yhteydessä arkielämästä selviytymisen ongelmiin. Psykoosisairauksista huonoin elämänlaatu oli skitsoaffektiivista häiriötä sairastavilla. Seuraavaksi huonoin se oli skitsofreniaa sairastavilla, sitten tyypin I kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla. Huomionarvoista kuitenkin on, että psykoosisairauksista kärsivät ilmoittavat parempaa elämänlaatua kuin objektiivisesti on havaittavissa. Ilmiön syynä voi olla osittain kroonisiin sairauksiin liittyvä sopeutuminen. Masennusoireet olivat tärkein huonon elämänlaadun määrittäjä kaikissa psykoosisairauksissa. Psykoottisia häiriöitä sairastavat tarvitsevat säännöllisiä terveystarkastuksia. Myös elämänlaatu ja masennuksen hoito ovat asioita, joihin terveydenhuollon pitää kiinnittää huomiota psykoosisairauksien hoidossa.

This study is part of the Mood Disorders Project conducted by the Department of Mental Health and Alcohol Research, National Public Health Institute, and consists of a general population survey sample and a major depressive disorder (MDD) patient cohort from Vantaa Depression Study (VDS). The general population survey study was conducted in 2003 in the cities of Espoo and Vantaa. The VDS is a collaborative depression research project between the Department of Mental Health and Alcohol Research of the National Public Health Institute and the Department of Psychiatry of the Peijas Medical Care District (PMCD) beginning in 1997. It is a prospective, naturalistic cohort study of 269 secondary-level care psychiatric out- and inpatients with a new episode of Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, 4th edition (DSM-IV) MDD. In the general population survey study, a total of 900 participants (300 from Espoo, 600 from Vantaa) aged 20 70 years were randomly drawn from the Population Register Centre in Finland. A self-report booklet, including the Eysenck Personality Inventory (EPI), the Temperament and Character Inventory Revised (TCI-R), the Beck Depression Inventory and the Beck Anxiety Inventory was mailed to all subjects. Altogether 441 participants responded (94 returned only the shortened version without TCI-R) and gave their informed consent. VDS involved screening all patients aged 20-60 years (n=806) in the PMCD for a possible new episode of DSM-IV MDD. 542 consenting patients were interviewed with a semi-structured interview (the WHO Schedules for Clinical Assessment in Neuropsychiatry, version 2.0). 269 patients with a current DSM-IV MDD were included in the study and further interviewed with semi-structured interviews to assess all other axis I and II psychiatric diagnoses. Exclusion criteria were DSM-IV bipolar I and II, schizoaffective disorder, schizophrenia or another psychosis, organic and substance-induced mood disorders. In the present study are included those 193 (139 females, 54 males) individuals who could be followed up at both 6 and 18 months, and their depression had remained unipolar. Personality was investigated with the EPI. Personality dimensions associated not only to the symptoms of depression, but also to the symptoms of anxiety among general population and in depressive patients, as well as to comorbid disorders in MDD patients, supporting the dimensional view of depression and anxiety. Among the general population High Harm Avoidance and low Self-Directedness associated moderately, whereas low extraversion and high neuroticism strongly with the depressive and anxiety symptoms. The personality dimensions, especially high Harm Avoidance, low Self-Directedness and high neuroticism were also somewhat predictive of self-reported use of health care services for psychiatric reasons, and lifetime mental disorder. Moreover, high Harm Avoidance associated with a family history of mental disorder. In depressive patients, neuroticism scores were found to decline markedly and extraversion scores to increase somewhat with recovery. The predictive value of the changes in symptoms of depression and anxiety in explaining follow-up neuroticism was about 1/3 of that of baseline neuroticism. In contrast to neuroticism, the scores of extraversion showed no dependence on the symptoms of anxiety, and the change in the symptoms of depression explained only 1/20 of the follow-up extraversion compared with baseline extraversion. No evidence was found of the scar effect during a one-year follow-up period. Finally, even after controlling for symptoms of both depression and anxiety, depressive patients had a somewhat higher level of neuroticism (odds ratio 1.11, p=0.001) and a slightly lower level of extraversion (odds ratio 0.92, p=0.003) than subjects in the general population. Among MDD patients, a positive dose-exposure relationship appeared to exist between neuroticism and prevalence and number of comorbid axis I and II disorders. A negative relationship existed between level of extraversion and prevalence of comorbid social phobia and cluster C personality disorders. Personality dimensions are associated with the symptoms of depression and anxiety. Futhermore these findings support the hypothesis that high neuroticism and somewhat low extraversion might be vulnerability factors for MDD, and that high neuroticism and low extraversion predispose to comorbid axis I and II disorders among patients with MDD. Tämä tutkimus on osa Kansanterveyslaitoksen Mielenterveyden ja Alkoholitutkimuksen osaston Mielialahäiriöprojektia. Tutkimus koostuu 441 espoolaisen ja vantaalaisen henkilön yleisväestöotoksesta ja 269 vakavaa masennusta sairastavan vantaalaisen psykiatrisen avohoito- ja sairaalapotilaan etenevästä kohorttitutkimuksesta (Vantaa Depression Study, VDS). Yleisväestötutkimusta varten Väestörekisteristä seulottiin 900 henkilön otos (300 Espoosta, 600 Vantaalta), iältään 20 70 vuotiaita, joille lähetettiin kysymyslomakkeisto, joka sisälsi sosiodemograafisten kysymysten lisäksi asteikot mm ahdistuneisuuden (Beck Anxiety Inventory, BAI), masennuksen (Beck Depression Inventory, BDI) ja persoonallisuudenpiirteiden (Temperament and Character Inventory Revised, TCI-R ja Eysenck Personality Inventory, EPI) mittaamista varten. Kaikkiaan 441 henkilöä vastasi (94 palautti ainoastaan lyhennetyn version, ilman TCI-R lomaketta) ja antoi suostumuksensa tutkimukseen. Vantaa Depression Study:ssa 806 aikuispotilasta, iältään 20 59 vuotta, seulottiin depressiivisten oireiden osalta ja 542 haastateltiin puolistrukturoidulla haastattelumenetelmällä (SCAN). Tutkimukseen valikoitui 269 potilasta, jotka täyttivät ajankohtaisen vakavan masennustilan oirekriteerit. Heidät haastateltiin puolistrukturoiduin haastattelumenetelmin myös muiden psykiatristen häiriöiden poissulkemiseksi. Poissulkukriteereinä olivat kaksisuuntainen mielialahäiriö (tyyppi I ja II), skitsoaffektiivinen häiriö, skitsofrenia ja muut psykoosit sekä orgaaninen tai kemiallisen aineen aiheuttama mielialahäiriö. Nyt kyseessä olevaan tutkimukseen sisältyvät ne 193 potilasta (naisia 139, miehiä 54), jotka osallistuivat sekä 6 kk että 18 kk seurantoihin ja joiden masennus pysyi unipolaarisena seuranta-aikana. Potilaiden persoonallisuudenpiirteitä arvoitiin EPI:n avulla. Yleisväestössä persoonallisuudenpiirteet liittyivät sekä masennus- että ahdistuneisuusoireisiin. Korkeat vaikeuksien välttämis (Harm Avoidance, HA)- ja matalat itseohjautuvuus (Self-Directedness, SD)- pisteet yhdistyivät kohtalaisesti, kun taas matalat extraversio (E)- ja korkeat neurotisismi (N)- pisteet vahvasti koettuihin masennus- ja ahdistuneisuusoireisiin. Persoonallisuudenpiirteet, erityisesti korkeat HA-, matalat SD- ja korkeat N- pisteet ennustivat myös jossain määrin vastaajan itseilmoittamaa, psykiatrisista syistä tapahtunutta terveyspalvelujen käyttöä ja vastaajalla todettuja mielenteveyshäiriötä. Lisäksi korkeat HA- pisteet assosioituivat vastaajan sukulaisilla todettuihin mielenteveyshäiriöihin. Masennuspotilailla N- pisteet alenivat huomattavasti ja E- pisteet nousivat jonkinverran masennuksesta toipumisen myötä. Masennus- ja ahdistuneisuusoireiden muutos seurannan aikana ennusti vain 1/3 siitä, mitä alkutilan N- pisteet ennustivat 18 kk:n N- pisteistä. Verrattuna N- pisteisiin, E- pisteet eivät näyttäneet olevan tilariippuvaisia ahdistuneisuusoireista ja muutos masennusoireissa seurannan aikana selitti vain 1/20 osan siitä, mitä alkutilan E- pisteet ennustivat 18 kk:n E- pisteistä. Sairastettu masennusjakso, yhden vuoden seurannan aikana, ei näyttänyt muuttavan persoonallisuutta. Masennuspotilailla havaittiin selkeästi korkeammmat N- pisteet ja lievästi matalammat E- pisteet kuin yleisväestön edustajilla, senkin jälkeen kun masennus- ja ahdistuneisuusoireet oli vakioitu. Masennuspotilailla ilmeni positiivinen annos-vaikutus suhde N- pisteiden ja sekä I että II akselin komorbidien sairauksien esiintyvyyden ja lukumäärän välillä. Negatiivinen vastaava suhde ilmeni puolestaan E- pisteiden ja komorbidin sosiaalisen fobian ja klusteri C:n esiintyvyyden välillä. Tutkimus vahvisti käsitystä, että ahdistuneisuus- ja erityisesti masennustilat muodostavat jatkumon lievemmistä oireista vakavampaan tautitilaan. Masennuspotilailla löydökset tukevat sen lisäksi olettamusta, että korkeat N- pisteet ja jossain määrin myös matalat E- pisteet saattavat olla haavoittuvuustekijöitä vakavalle masennukselle ja että korkeat N- ja matalat E- pisteet altistavat vakavaa masennusta sairastavat potilaat komorbideille psykiatrisille sairauksille.