Search

Osteoarthritis (OA) is considered as multifactorial disorder characterized by erosion of articular cartilage, tightening of joint space, subchondral bone remodelling and internal synovial inflammation. OA reduces joint function progressively as a person gets older. The most important group of the cytokines or chemokines are pre-dominantly involving in the early progression of the disease includes IL-1, IL-6, IL-18 and TNF-a, etc. IL-1 family of cytokines are known to be strongest stimulus for progressive synthesis of Matrix Metallo Proteinases (MMPs). Large number of immune cells, chondrocytes and endothelial cells potentially secrete IL-1 with diverse effect on number of diseases. This review highlights the association of IL-1 family cytokine in OA.

NA

Background: The clinical development of advanced therapy medicinal products (ATMPs), a new class of drugs, requires initial safety studies that deviate from standard non-clinical safety protocols. The study provides a strategy to address the safety aspects of biodistribution and tumorigenicity of ATMPs under good laboratory practice (GLP) conditions avoiding cell product manipulation. Moreover, the strategy was applied on a human ATMP for cartilage repair.

Across-trial averaging is a widely used approach to enhance the signal-to-noise ratio (SNR) of event-related potentials (ERPs). However, across-trial variability of ERP latency and amplitude may contain physiologically relevant information that is lost by across-trial averaging. Hence, we aimed to develop a novel method that uses 1) wavelet filtering (WF) to enhance the SNR of ERPs and 2) a multiple linear regression with a dispersion term (MLR(d)) that takes into account shape distortions to estimate the single-trial latency and amplitude of ERP peaks. Using simulated ERP data sets containing different levels of noise, we provide evidence that, compared with other approaches, the proposed WF+MLR(d) method yields the most accurate estimate of single-trial ERP features. When applied to a real laser-evoked potential data set, the WF+MLR(d) approach provides reliable estimation of single-trial latency, amplitude, and morphology of ERPs and thereby allows performing meaningful correlations at single-trial level. We obtained three main findings. First, WF significantly enhances the SNR of single-trial ERPs. Second, MLR(d) effectively captures and measures the variability in the morphology of single-trial ERPs, thus providing an accurate and unbiased estimate of their peak latency and amplitude. Third, intensity of pain perception significantly correlates with the single-trial estimates of N2 and P2 amplitude. These results indicate that WF+MLR(d) can be used to explore the dynamics between different ERP features, behavioral variables, and other neuroimaging measures of brain activity, thus providing new insights into the functional significance of the different brain processes underlying the brain responses to sensory stimuli.

Background: Brachial plexus birth palsy (BPBP) most often occurs as a result of foetal-maternal disproportion. The C5 and C6 nerve roots of the brachial plexus are most frequently affected. In contrast, roots from the C7 to Th1 that result in total injury together with C5 and C6 injury, are affected in fewer than half of the patients. BPBP was first described by Smellie in 1764. Erb published his classical description of the injury in 1874 and his name became linked with the paralysis that is associated with upper root injury. Since then, early results of brachial plexus surgery have been reasonably well documented. However, from a clinical point of view not all primary results are maintained and there is also a need for later follow-up results. In addition most of the studies that are published emanate from highly specialized clinics and no nation wide epidemiological reports are available. One of the plexus injuries is the avulsion type, in which the nerve root or roots are ruptured at the neural cord. It has been speculated whether this might cause injury to the whole neural system or whether shoulder asymmetry and upper limb inequality results in postural deformities of the spine. Alternatively, avulsion could manifest as other signs and symptoms of the whole musculoskeletal system. In addition, there is no available information covering activities of daily living after obstetric brachial plexus surgery. Patients and methods: This was a population-based cross-sectional study on all patients who had undergone brachial plexus surgery with at least 5 years of follow-up. An incidence of 3.05/1000 for BPBP was obtained from the registers for this study period. A total of 1706 BPBP patients needing hospital treatment out of 1 717 057 newborns were registered in Finland between 1971 and 1997 inclusive. Of these BPBP patients, 124 (7.3%) underwent brachial plexus surgery at a mean age of 2.8 months (range: 0.4―13.2 months). Surgery was most often performed by direct neu, Olkahermopunos koostuu viidestä hermojuuresta (C5-C8 ja Th1), jotka lähtevät kaularangan alueen selkäytimestä ja hermottavat yläraajan lihaksia ja tuntoa. Lapsen olkahermopunos voi vaurioitua synnytyksen yhteydessä, jos hermorakenteisiin kohdistuu liiallinen venytys lapsen hartioiden ja äidin synnytyskanavan epäsuhteen seurauksena. Olkahermopunoksen syntymävauriota kutsutaan usein Erbin pareesiksi. Erb kuvasi vuonna 1874 hermovaurion sijainnin olkahermopunoksen C5 ja C6 hermojuurten risteämiskohdassa. Sittemmin Erbin pareesi ja olkahermopunoksen syntymävaurio ovat muodostuneet synonyymeiksi arkikielessä; osin virheellisesti, sillä Erbin pareesissahan on kyse olkahermopunoksen yläosan vauriosta eikä laajemmasta C5-C7 juurten tai ns. totaalivauriosta (C5-C8/Th1). Vaurio voidaan lisäksi luokitella yksittäisen hermon lievästä venyttymästä aina sen irtirepeytymiseen selkäytimestä. Vaikeammat hermon repeytymät aiheuttavat pysyviä muutoksia hartian ja yläraajan lihasten toimintaan ja raajan tuntoon. Lihastoiminnan epätasapaino johtaa nivelten liikerajoituksiin ja virheasentoihin. Joillakin potilailla esiintyy myös kipuja yläraajassa. Suomessa syntyy vuosittain noin 200 lasta, joilla todetaan olkahermopunoksen syntymävaurio. Keskimäärin alle kymmenellä vaurio on niin vaikea, että hermopunoksen leikkaus on perusteltu 3-9 kk. iässä. Suomessa ensimmäinen vastasyntyneen/ imeväisen olkahermopunoksen korjausleikkaus tehtiin vuonna 1971. Vasta 1980-luvun aikana leikkaushoito vakiintui ja samaan aikaan julkaistiin korjausleikkauksesta myönteisiä tuloksia. Toistaiseksi ei ole julkaistu yhtään epidemiologista, väestöön pohjautuvaa yli viiden vuoden seurantatutkimusta. Mahdollisia kasvun myötä kehittyviä ja aikuisikään vaikuttavia pysyviä haittoja ei ole voitu arvioida aikaisemmissa tutkimuksissa lyhyiden seuranta-aikojen vuoksi. Tutkimuksen tavoite oli saada kattava käsitys Suomessa leikattujen potilaiden nykyisestä tilasta sekä selvittää hoidon lopputulokseen vaikuttavia tekijöitä.

Sormen koukistajajännevamman korjauksen jälkeisen aktiivisen mobilisaation on todettu johtavan parempaan toiminnalliseen lopputulokseen kuin nykyisin yleisesti käytetyn dynaamisen mobilisaation. Aktiivisen mobilisaation ongelma on jännekorjauksen pettämisriskin lisääntyminen nykyisten ommeltekniikoiden riittämättömän vahvuuden vuoksi. Jännekorjauksen lujuutta on parannettu kehittämällä monisäieommeltekniikoita, joissa jänteeseen tehdään useita rinnakkaisia ydinompeleita. Niiden kliinistä käyttöä rajoittaa kuitenkin monimutkainen ja aikaa vievä tekninen suoritus. Käden koukistajajännekorjauksessa käytetään yleisesti sulamattomia ommelmateriaaleja. Nykyiset käytössä olevat biohajoavat langat heikkenevät liian nopeasti jänteen paranemiseen nähden. Biohajoavan laktidistereokopolymeeri (PLDLA) 96/4 – langan vetolujuuden puoliintumisajan sekä kudosominaisuuksien on aiemmin todettu soveltuvan koukistajajännekorjaukseen. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää välittömän aktiivisen mobilisaation kestävä ja toteutukseltaan yksinkertainen käden koukistajajännekorjausmenetelmä biohajoavaa PLDLA 96/4 –materiaalia käyttäen. Tutkimuksessa analysoitiin viiden eri yleisesti käytetyn koukistajajänneompeleen biomekaanisia ominaisuuksia staattisessa vetolujuustestauksessa ydinompeleen rakenteellisten ominaisuuksien – 1) säikeiden (lankojen) lukumäärän, 2) langan paksuuden ja 3) ompeleen konfiguraation – vaikutuksen selvittämiseksi jännekorjauksen pettämiseen ja vahvuuteen. Jännekorjausten näkyvän avautumisen todettiin alkavan perifeerisen ompeleen pettäessä voima-venymäkäyrän myötöpisteessä. Ydinompeleen lankojen lukumäärän lisääminen paransi ompeleen pitokykyä jänteessä ja suurensi korjauksen myötövoimaa. Sen sijaan paksumman (vahvemman) langan käyttäminen tai ompeleen konfiguraatio eivät vaikuttaneet myötövoimaan. Tulosten perusteella tutkittiin mahdollisuuksia lisätä ompeleen pitokykyä jänteestä yksinkertaisella monisäieompeleella, jossa ydinommel tehtiin kolmen säikeen polyesterilang, Early active motion improves the outcome after flexor tendon repair in the hand compared to passive mobilization, but increases the biomechanical demands on the tendon repair to resist gap formation and rupture. Previously, multi-strand core sutures have been developed to withstand the forces of active motion, but they are technically demanding and increase tendon handling which limits their clinical use. Non-absorbable suture materials are generally used in flexor tendon repair. The advantage of bioabsorbable suture material is gradual absorption from the tissue, but current absorbable sutures lack sufficient tensile strength half-life considering flexor tendon healing. The bioabsorbable poly-L/D-lactide (PLDLA) 96/4 suture has experimentally demonstrated a tensile strength half-life sufficient for flexor tendon healing and good biocompatibility in the flexor tendon in vivo. The present biomechanical experiments ex vivo were performed to develop a novel, strong, and yet simple flexor tendon core suture technique using the bioabsorbable PLDLA 96/4 suture to meet the biomechanical requirements of early active mobilization. The influence of the different structural properties of the core suture – 1) the suture grasp configuration, 2) suture calibre, and 3) number of strands crossing the cut tendon ends – on the disruption and biomechanical properties of the tendon repair in static tensile testing were investigated in five core sutures which were variations of the Pennington modified Kessler and Savage techniques. Each tendon repair included the simple running peripheral suture. In all repairs visible failure was initiated by rupture of the peripheral suture in the proximity of the yield point of the load-deformation curve. Thus, the yield force can be regarded as the maximum strength of the visually intact tendon repair. The suture grasp configuration and thicker suture calibre did not influence the strength and stiffness of the intact repair in the studied techniques

Intertrochanteric anterior rotational osteotomy is a recently developed surgical procedure to treat osteonecrosis of the femoral head. We reviewed the radiographic findings in four cases to acquaint radiologists with the usual appearance of the procedure and to assess surgical complications. In all cases, immediate postoperative radiographs showed rotation of the necrotic portion of the femoral head anteriorly so that it was no longer weight-bearing. Clinical and radiologic follow-up ranged from 12 to 30 months. In this time, three patients developed complications, including nonunion of the osteotomy, further osteonecrosis with collapse of the femoral head, and worsening pain in the absence of progressive radiologic change.

There is an ongoing controversy as to which methods in total hip arthroplasty (THA) could provide young patients with best long-term results. THA is an especially demanding operation in patients with severely dysplastic hips. The optimal surgical treatment for these patients also remains controversial. The aim of this study was to evaluate the long-term survival of THA in young patients (<55 years at the time of the primary operation) on a nation-wide level, and to analyze the long-term clinical and radio-graphical outcome of uncemented THA in patients with severely dysplastic joints. Survival of 4661 primary THAs performed for primary osteoarthritis (OA), 2557 primary THAs per-formed for rheumatoid arthritis (RA), and modern uncemented THA designs performed for primary OA in young patients, were analysed from the Finnish Arthroplasty Register. A total of 68 THAs were per-formed in 56 consecutive patients with high congenital hip dislocation between 1989-1994, and 68 THAs were performed in 59 consecutive patients with severely dysplastic hips and a previous Schanz osteotomy of the femur between 1988-1995 at the Orton Orthopaedic Hospital, Helsinki, Finland. These patients underwent a detailed physical and radiographical evaluation at a mean of 12.3 years and 13.0 years postoperatively, respectively. The risk of stem revision due to aseptic loosening in young patients with primary OA was higher for cemented stems than for proximally porous-coated or HA-coated uncemented stems implanted over the 1991-2001 period. There was no difference in the risk of revision between all-poly cemented-cups and press-fit porous-coated uncemented cups implanted during the same period, when the end point was defined as any revision (including exchange of liner). All uncemented stem designs studied in young patients with primary OA had >90% survival rates at 10 years. The Biomet Bi-Metric stem had a 95% (95% CI 93-97) survival rate even at 15 years. When the end point was defined as any, Väitöskirjatutkimuksessa osoitettiin ensimmäistä kertaa väestötasolla, että lonkan tekonivelleikkauksella voidaan saavuttaa hyvät pitkäaikaistulokset myös nuorilla potilailla. Lisäksi todettiin, että sairaala Ortonissa kehitetyllä, teknisesti erittäin vaativalla lonkan tekonivelleikkauksella voidaan merkittävästi vähentää kipua ja parantaa kävelykykyä myös niillä potilailla, joilla lapsuudessa hoitamatta jäänyt lonkan synnynnäinen korkea sijoiltaanmeno on johtanut nivelen vaikeaan kehityshäiriöön. Tutkimus tuo uutta tietoa nuorten potilaiden tekonivelleikkausten tuloksista. Lonkan tekonivelleikkaus on tehokas kirurginen toimenpide, jolla on pääsääntöisesti hyvät lyhyt- ja pitkäaikaisseurantatulokset, ja jonka on osoitettu merkittävästi vähentävän kipua ja parantavan potilaiden elämänlaatua. Tyypillinen lonkan tekonivelleikkaukseen joutuva potilas on 60-80 -vuotias nainen. Aiemmissa tutkimuksissa lonkkatekonivelten kiinnipysyvyystulokset ovat olleet väestötasolla nuorilla potilailla vanhempia heikommat. On ollut kiistanalaista, minkä tyyppinen lonkkatekonivel kestäisi parhaiten nuorilla, aktiivisilla potilailla. Hoitamatta jääneen lonkan korkean synnynnäisen sijoiltaanmenon vaurioittaman lonkkanivelen hoito aikuisiällä lonkan tekonivelleikkauksella on vaativaa ja komplikaatio-altista. Näistä tekonivelleikkauksista on raportoitu hyvin vähän pitkäaikaistuloksia, minkä vuoksi eri leikkausmenetelmien asema on ollut selkiytymätön. Tutkimusta varten analysoitiin Suomen endoproteesirekisterin tietojen perusteella 4661 nuoren, alle 55-vuotiaan nivelrikkopotilaan ja 2557 nuoren reumaatikon lonkan tekonivelleikkausten pitkäaikaistulokset. Lisäksi sairaala Ortonissa jälkitarkastettiin 87 potilasta, joille oli tehty erittäin vaativa lonkan tekonivelleikkaus joko lapsuudessa hoitamatta jääneen korkean synnynnäisen lonkan sijoiltaanmenon vuoksi tai lonkan kehityshäiriön johdosta tehdyn reisiluun muovausleikkauksen jälkeen. Tutkimuksen perusteella sekä nuorille nivelrikko- että reu

The aim of the present experimental study was to find out if the applications of coralline hydroxyapatite (HA) can be improved by using bioabsorbable containment or binding substance with particulate HA in mandibular contour augmentation and by using bioabsorbable fibre-reinforced HA blocks in filling bone defects and in anterior lumbar interbody fusion. The use of a separate curved polyglycolide (PGA) containment alone or together with a fast resorbing polyglycolide/polylactide (PGA/PLA) binding substance were compared to the conventional non-contained method in ridge augmentation in sheep. The contained methods decreased HA migration, but the augmentations did not differ significantly. The use of the containment caused a risk for wound dehiscence and infection. Histologically there was a rapid connective tissue ingrowth into the HA graft and it was more abundant with the PGA containment compared to the non-contained augmentation and even additionally rich when the HA particles were bound with PGA/PLA copolymer. However, the bone ingrowth was best in the non-contained augmentation exceeding 10-12 % of the total graft area at 24 weeks. Negligible or no bone ingrowth was seen in the cases where the polymer composite was added to the HA particles and, related to that, foreign-body type cells were seen at the interface between the HA and host bone. The PGA and poly-dl/l-lactide (PDLLA) fibre-reinforced coralline HA blocks were studied in the metaphyseal and in the diaphyseal defects in rabbits. A rapid bone ingrowth was seen inside the both types of implants. Both PGA and PDLLA fibres induced an inflammatory fibrous reaction around themselves but it did not hinder the bone ingrowth. The bone ingrowth pattern was directed according to the loading conditions so that the load-carrying cortical ends of the implants as well as the implants sited in the diaphyseal defects were the most ossified. The fibre-reinforced coralline HA implants were further studied as stand-alone g, Kokeellinen tutkimus biohajoavalla materiaalilla päällystetyn ja vahvistetun korallipohjaisen hydroksiapatiitin käytöstä luunkorvikkeena. Hydroksiapatiittia (HA) käytetään synteettisenä, ei resorboituvana luunkorvikkeena atrofioituneen ienharjanteen nostossa, luukystien tai luupuutosten täytteenä ja selkärangan luudutuksissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten jauhemaisen tai kappalemuotoisen HA:n käyttöä luunkorvikkeena voitaisiin parantaa käyttämällä HA-siirrettä yhdessä elimistössä liukenevan, siirteen muotoa ylläpitävän tai sen mekaanista lujuutta vahvistavan päällysteen kanssa. Jauhemaisen HA-siirteen pysyvyyttä ja kudosten sisäänkasvua tutkittiin lampaan alaleuan luuharjanteessa vertaamalla HA-siirteen annostelua limakalvon alaiseen "taskuun" ilman muottia, siirteen muotoa ylläpitävän biohajoavan polyglycolidi(PGA)-muotin kanssa, ja sekä muotin että HA-jauhetta sitovan biohajoavan polyglycolidi/polylaktidi (PGA/PLA)-sideaineen kanssa. PGA-muotti ja PGA/PLA-sideaine paransivat HA-siirteen pysyvyyttä leukaluuharjanteen päällä mutta niiden käyttö altisti limakalvohaavaumille ja infektioille. Biohajoava muotti ja sideaine lisäsivät HA:n sisään kasvaneen sidekudoksen määrää mutta vähensivät luun muodostumista siirteen sisällä. Luun sisäänkasvu onnistui parhaiten annosteltaessa HA:a ilman muottia tai sideainetta. Biohajoava sideaine HA-siirteessä esti luutumisen lähes kokonaan ja siirteessä tavattiin monitumaisia vierasesinetyyppisiä soluja. Tutkimus osoitti, että jauhemaisen HA:n pysyvyyttä leukaluuharjanteen päällä voidaan parantaa PGA-muotin avulla mutta sen käyttö huonontaa siirteen luutumista ja lisää riskiä leikkausalueen limakalvohaavaumille ja siirteen infektoitumiselle. Kappalemuotoisia, korallipohjaisia HA-implantteja vahvistettiin niiden mekaanisen lujuuden parantamiseksi pinnoittamalla ne osittain PGA- tai poly-l-laktidi/poly-dl-laktidikomposiitti(PDLLA)-kuiduilla. Kuituvahvisteisteiset HA-implantit luutuivat kokeellisissa kanin sääriluudefekt

The purpose of the present study was to investigate the effects of low-intensity ultrasound on bioabsorbable self-reinforced poly-L-lactide (SR-PLLA) screws and on fracture healing after SR-PLLA device fixation in experimental and clinical cancellous bone fracture. In the first experimental study, the assessment of the mechanical strengths of the SR-PLLA screws was performed after 12 weeks of daily 20-minute ultrasound exposure in vitro. In the second experimental study, 32 male Wistar rats with an experimental distal femur osteotomy fixed with an SR-PLLA rod were exposed for daily low-intensity ultrasound treatment for 21 days. The effects on the healing bone were assessed. The clinical studies consist of three prospective, randomized, and placebo-controlled series of dislocated lateral malleolar fractures fixed with one SR-PLLA screw. The total number of the patients in these series was 52. Half of the patients were provided randomly with a sham ultrasound device. The patients underwent ultrasound therapy 20 minutes daily for six weeks. Radiological bone healing was assessed both by radiographs at two, six, nine, and 12 weeks and by multidetector computed tomography (MDCT) scans at two weeks, nine weeks, and 18 months. Bone mineral density was assessed by dual-energy X-ray absorptiometry (DXA). The clinical outcome was assessed by both Olerud-Molander scoring and clinical examination of the ankle. Low-intensity ultrasound had no effects on the mechanical properties and degradation behaviour of the SR-PLLA screws in vitro. There were no obvious signs of low-intensity ultrasound-induced enhancement in the bone healing in SR-PLLA-rod-fixed metaphyseal distal femur osteotomy in rats. The biocompatibility of low-intensity ultrasound treatment and SR-PLLA was found to be good. In the clinical series low-intensity ultrasound was observed to have no obvious effects on the bone mineral density of the fractured lateral malleolus. There were no obvious differences in the rad, Tutkimuksessa selvitettiin matala-intensiteettisen ultraäänihoidon vaikutusta liukenevalla luunkiinnittimellä kiinnitetyn hohkaluun murtuman paranemiseen. Tutkimus koostui viidestä osatyöstä, joista kaksi ensimmäistä oli kokeellisia ja seuraavat kolme kliinisiä. Liukenevista materiaaleista valmistettuja luunkiinnittimiä käytetään erilaisten murtumien kiinnittämiseen. Tässä tutkimuksessa käytetyt sauvat ja ruuvit olivat valmistettu elimistössä liukenevasta polylaktidista. 20 minuuttia kestävän päivittäisen matala-intensiteettisen ultraäänihoidon on eräissä tutkimuksissa esitetty nopeuttavan luunmurtuman paranemista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ultraäänihoidon yhteensopivuus liukenevien luunkiinnittimien kanssa sekä ultraäänihoidon vaikutukset hohkaluun murtuman paranemiseen. Ensimmäisessä kokeellisessa työssä polylaktidi-ruuveja altistettiin päivittäiselle ultraäänelle 12 viikon ajan. Ultraäänen ei todettu vaikuttavan heikentävästi polylaktidin mekaanisiin ominaisuuksiin. Toisessa kokeellisessa työssä kiinnitettiin 32 rotan katkaistu reisiluun alaosa polylaktidi-sauvalla ja tälle alueelle annettiin päivittäin ultraäänihoitoa kolmen viikon ajan. Ultraäänen ei todettu selvästi vaikuttavan paranevassa luussa tapahtuviin normaaleihin muutoksiin. Kliinisissä töissä paikaltaan siirtynyt nilkan ulkokehräksen murtuma kiinnitettiin operatiivisesti polylaktidi-ruuvilla ja murtumaa hoidettiin leikkauksen jälkeen kuuden viikon ajan päivittäin ultraäänellä. Ensimmäisessä kliinisessä työssä selvitettiin ultraäänihoidon vaikutusta ulkokehräksen luuntiheyteen 12 viikon kohdalla leikkauksesta 30 potilaalla. Ultraäänellä ei todettu olevan vaikutusta vamman ja leikkauksen jälkeiseen luuntiheyden muutokseen. Toisessa kliinisessä työssä selvitettiin ultraäänihoidon vaikutusta ulkokehräksen murtuman radiologiseen luutumiseen 22 potilaalla yhdeksän viikon kohdalla tehdyllä tietokonekuvauksella. Ultraäänihoidolla ei todettu olevan selvää radiologista luutumista nopeuttavaa

To access publisher's full text version of this article click on the hyperlink at the bottom of the page, The prevalence of joint arthroplasties is increasing internationally, putting increased emphasis on patient education., This study describes information and control preferences of patients with joint arthroplasty in seven European countries, and explores their relationships with patients' received knowledge., The data (n = 1,446) were collected during 2009-2012 with the Krantz Health Opinion Survey and the Received Knowledge of Hospital Patient scale., European patients with joint arthroplasty had low preferences. Older patients had less information preferences than younger patients (p = .0001). In control preferences there were significant relationships with age (p = .021), employment in healthcare/social services (p = .033), chronic illness (p = .002), and country (p = .0001). Received knowledge of the patients did not have any relationships with information preferences. Instead, higher control preferences were associated with less received knowledge., The relationship between European joint arthroplasty patients' preferences and the knowledge they have received requires further research.