Search

Tutkielmassa tarkastellaan Loimaan Lehden Kopit-tekstiviestipalstan tekstiviestien kieltä ja viittaamista. Aineistona on kieltä tutkittaessa käytetty viestipalstoja kolmen kuukauden ajalta lehdistä, jotka ovat ilmestyneet joulukuusta 2006 helmikuuhun 2007. Yhteensä niissä on yli 350 tekstiviestiä. Viittaamista tutkittaessa aineisto laajenee käsittämään myös marraskuun 2006 ja maalis–huhtikuun 2007, joiden väliltä on poimittu viestiketjut. Niitä on yhteensä 50. Teoriataustana tutkielmassa on Bahtinin ja Vološinovin dialogisuuden tutkimus. Tarpeellisia termejä ovat moniäänisyys, asenne ja linjaan asettuminen. Sosiolingvistiikkaa käytetään menetelmänä tekstiviestien puhekielisyyksien tutkimiseen ja tekstintutkimusta viittaamisen tutkimiseen. Tutkielman tavoitteena on esittää, millaista kieltä tekstiviestipalstalla käytetään ja miten tekstiviesteissä viitataan sekä toisiin viesteihin että muualle. Tekstiviestien puhekielisyyksistä tutkitaan sellaisia puhekielen piirteitä, jotka nousevat esiin aineistosta. Niitä ovat esimerkiksi äänne- ja muotopiirteet ja suuremmat kokonaisuudet, kuten lauseenjärjestys ja sanonnat. Viittaamista tutkitaan sanojen toistumisen, demonstratiivipronomini-NP:iden (se, ne; tämä, nämä; tuo, nuo + NP) ja saman- ja erilinjaisuuden rakentamisen avulla. Tekstiviestipalstan kieli on suurimmalta osaltaan yleispuhekielistä. Erittäin kirjakieliset ja puhekieliset viestit erottuvat joukosta, ja niitä käytetään usein keskustelun jatkavissa viesteissä. Viestien demonstratiivipronominilausekkeita käytetään viittaamiseen samanlaisesti kuin puheessa. Erilinjaisuuden ilmaisemiseen käytetään esimerkiksi persoonapronomineja ja verbintaivutusta. Samanlinjaisuutta ilmaistaan harvoin. Usean näkökulman avulla muodostuu eräänlainen kokonaiskuva tekstiviestipalstan kielestä ja toiminnasta. Tekstiviestipalsta ei toimi yksinään, vaan se on erottamaton osa sanomalehteä ja koko yhteisön tapahtumia.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten idiomeja on hyödynnetty murteiden kääntämisessä kahdessa Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan saksannoksessa sekä onko käännösten välillä tässä suhteessa havaittavissa eroja tai yhtäläisyyksiä. Analyysin pohjana ovat kahden sotilashahmon, Lahtisen ja Hieta-sen, puheen suora esitys. Vertailuaineistona on käytetty yhden upseerin, luutnantti Lammion, puhetta. Tutkielman teoreettinen osuus jakautuu kahteen keskeiseen osaan: Ensin käsitellään erilaisia murteiden kääntämisen strategioita. Murteet ovat kääntäjälle suuri haaste, sillä niihin liittyy niin paljon kulttuu-rispesifisiä konnotaatioita, että niiden kaikkia ulottuvuuksia on lähes mahdotonta välittää toiselle kielelle. Tutkielmassa tarkastellaan myös, millaisia merkityksiä murteet saavat alkutekstissä. Alkutekstissä soti-lashahmot puhuvat eri paikallismurteita, kun taas upseerit käyttävät johdonmukaisesti kirjakieltä. Tämä kielellinen oppositio kuvastaa mm. sotilaiden ja upseerien sekä toisaalta eri yhteiskuntaluokkien välistä konfliktia. Lisäksi tarkastellaan lähemmin idiomi-käsitteen eri ulottuvuuksia sekä niiden käyttöä kaunokirjallisissa teksteissä. Idiomien käännösstrategioita valotetaan lyhyesti. Analyysin pääpaino on kuitenkin sellaisissa käännösten idiomiesiintymissä, joita ei voida pitää alkutekstin idiomien käännöksinä. Analyysiä varten alkutekstin ja käännösten aineistosta etsittiin idiomit sekä tarkasteltiin, miten ne jakau-tuvat romaanihahmojen kesken. Analyysi perustuu 99 idiomiesiintymään, jotka jaoteltiin vielä Duden Re-dewendungen -fraasisanakirjaan (2002) pohjautuvan fraseologismien tyylillisen luokittelun mukaan. Analyysissä havaittiin, että molemmissa käännöksissä kaikkien tarkasteltujen hahmojen puheessa on enemmän idiomeja alkutekstiin verrattuna. Ylivoimaisesti suurin osa idiomeista esiintyi sotilashahmojen puheessa ja kuului tyyliltään ryhmään arkikieliset. Toiseksi eniten sotilaiden puheessa esiintyi alatyylisiä idiomeja. Tässä erossa kuvastuu, mite