Search

Kielentutkimusta eli lingvistiikkaa on perinteisesti kutsuttu myös filologiaksi. Tämä näkyy yhä sellaisten akateemisten oppiaineiden nimissä, kuten pohjoismainen, germaaninen, englantilainen tai slaavilainen filologia. Tosin useimmissa suomalaisissa yliopistoissa filologia tieteenä ja professiona on enää muisto vain, vaikka moni kielten opiskelija saattaakin vielä kutsua itseään filologiksi erottautuakseen esimerkiksi käännöstieteen opiskelijoista. Tämä artikkeli käsittelee kielentutkimuksen filologista ulottuvuutta. Lähestyn aihetta erityisesti oman alani nordistiikan eli pohjoismaisen kielentutkimuksen näkökulmasta.

Kieli on ihmisen nerokkaimpia keksintöjä. Törmäämme kuitenkin joka päivä tilanteisiin, joissa kommunikaatio ei suju toivotulla tavalla. Yllättävää on se, että väärinymmärtämisiä tapahtuu yhtä paljon kotioloissa kuin keskustelussa ventovieraan kanssa.

Oletetaan tasossa kolme mielivaltaista pistettä A, B ja C, joiden kautta on piirretty kolme suoraa, jotta muodostuu kolmio ABC. Onko pisteessä A olevan kolmion kulman CAB koko sama, jos kolmion sivut AB ja AC fyysisesti piirretään pisteestä A kohti pisteitä B ja C, verrattuna tapaukseen, jossa samat kolmion sivut piirretään päinvastaiseen suuntaan, pisteistä B ja C kohti pistettä A? Kysymys voi tuntua absurdilta. Matemaattisessa käsitejärjestelmässä, joka on – Yrjö Reenpään termein ”ajasta ulostyönnetty ” (Reenpää 1974, 79) – ei viivojen piirtämissuunnalla ole merkitystä kysytyn kulman kokoon, mutta empiirisessä reaalimaailmassa, jossa mittaukset tehdään empiirisin, luonnonlakeja noudattavin instrumentein, kysymykseen on syytä paneutua huolellisesti.

Mitä yhteistä onkaan Samuel Beckettillä ja Henrik Tikkasella? Tai Minna Canthilla ja Kjell Westöllä? Näitä kovin eri aikoina toimineita kirjailijoita yhdistää ainakin yksi asia: he kaikki ovat kirjoittaneet kaunokirjallisia teoksia useammalla kuin yhdellä kielellä. Samuel Beckettin ura koostuu niin englannin- kuin ranskankielisistä teoksista, ja Henrik Tikkanen julkaisi niin suomeksi kuin ruotsiksi, vaikka hänet tunnetaan ennen kaikkea suomenruotsalaisena kirjailijana. Minna Canthilla on vakiintunut paikka yhtenä suomenkielisen kirjallisuuden uranuurtaja, mutta hänen tuotantoonsa kuuluu yksi ruotsinkielinen näytelmä – Sylvi. Kjell Westö on puolestaan kirjoittanut ruotsinkielisten teostensa ohella myös TVelokuvakäsikirjoituksen ja radiokuunnelman suomeksi.

Tässä artikkelissa tarkastellaan matematiikan kielellisiä piirteitä erityisesti matematiikan oppimisen ja opettamisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoituksessa pohditaan matematiikan kieliaspektin merkitystä mm. matematiikan opettajankoulutuksen kannalta.

Suomen kirjakielen linnunnimistön historia osoittaa kiistatta, että yhtenäinen, edes jossain määrin looginen nimisysteemi ei synny spontaanisti. Jos sellaisen haluaa saada, se on varta vasten kehitettävä. Sen voi tehdä yksi ihminen tai useamman hengen ryhmä, ja kummankin tyyppisellä työllä on onnistumisen mahdollisuus, jos työ tehdään otolliseen aikaan, silloin kun uudistukseen on todellinen tarve. Uudistuksen onnistuminen ei myöskään tarkoita sitä, että kaikki yksityiskohdat tulisivat kerralla kuntoon. Suomen linnunnimistöä kehitettiin tietoisesti sata vuotta, ennen kuin se alkoi olla suurin piirtein nykyisellään.

Turun yliopistoon nimitettiin tammikuussa geologian ja mineralogian professoriksi suomen kieltä taitamaton Ruotsin kansalainen.Oppiaineen toinen professori, myös suomen kieltä taitamaton, on hollantilainen. Hän hoitaa virkatehtävänsä englannin kielellä. Suomenkielisen yliopiston opiskelijat eivät siis saa oppiaineessaan enää lainkaan suomenkielistä professoritason opetusta. Miten voidaan hoitaa yliopistolain velvoittama suomenkielinen opetus kahden kieltä taitamattoman voimin, miten varmistaa opiskelijoiden oikeus tenttiä ja tehdä tutkielmansa omalla äidinkielellään?

Tulevaisuuden arvioiminen tapahtuu yleensä siltä pohjalta, mitä tiedämme menneisyydestä, lähimenneisyydestä ja nykyhetkestä. Ne tendenssit, joita kykenemme nykytietämyksemme pohjalta hahmottamaan, auttavat meitä parhaassa tapauksessa arvioimaan seuraavien vuosikymmenten suunta-viivoja. Kaikessa arvioinnissa on kuitenkin oltava hyvin varovainen: kysymys on mahdollisista suuntaviivoista, ei siitä, mitä ilman muuta tapahtuu.

Om vi vill att våra nordiska språk i framtiden skall kunna hävda sig framförallt mot engelskan som fullfjädrade medel för kommunikation på internet och andra typer av elektroniskt informationsutbyte mellan vanliga mänskor, krävs inte bara insikt om modersmålens betydelse för individer och samhällen utan också nya typer av tvärvetenskaplig forskning och forskningssatsningar.

Kun Matias Aleksanteri CastrÈn astui virkaansa, maamme ensimmäiseen suomen kielen professorinvirkaan 26.4.1851, hän sanoi: "Kielen mukana ei seiso ja kaadu vain kansallinen kulttuurimme vaan myös koko olemassaolomme kansana [...] kieli on omamme, se on oikeastaan ainoa oma omaisuutemme." CastrÈn puhui kielestä yleensä. Tässä tilanteessa hän tietenkin puhui myös ja erityisesti suomen kielestä. Vaikka hän itse ei puhunutkaan äidinkielenään suomea, hän oli kansallisen romantiikan aikalainen.

Äidinkielenopetuksella on hyvin laaja tehtäväkenttä. Kielenkäytön perustaitojen lisäksi sen opetusalaan kuuluu myös opastaminen sanataiteen harrastajaksi ja itsenäiseksi kulttuurin kuluttajaksi. Kirjoitustaidon omaksumisen yhteydessä opetellaan myös koko joukko oikeinkirjoitus- ja kielenhuoltoseikkoja. Niiden katsotaan yleensä kuuluvan "kieliopin" alle. Miten näistä velvoitteista huolimatta opetuksen sisältöön voisi kuulua myös ohjausta tieteelliseen ajatteluun sekä lingvistiikan tulosten esittelyä?