Search

Maapallo lämpenee ja suuntaa kohti uutta, tuntematonta kehitysvaihetta. Tämä on saanut tutkijat huolestumaan äkillisten ja ennakoimattomien ilmastoyllätysten mahdollisuudesta. Onko esimerkiksi Eurooppaa lämmittävien Pohjois-Atlantin merivirtojen vakaus taattua lämpötilojen noustessa ja jäätiköiden sulaessa? Nyt Suomen Lapista kerätty ainutlaatuinen, muinaisia lämpötiloja kuvaava geologinen aineisto haastaa käsityksiä ilmaston vakaudesta.

Ilmastonmuutoskeskustelun yhteydessä on esitetty malliskenaarioita puuston ja metsäkasvillisuuden nopeasta, seuraavien kymmenien vuosien aikaskaalassa tapahtuvasta, etenemisestä nykyisille tunturi- ja tundrakasvillisuuden peittämille puuttomille alueille. Tällainen mahdollinen suuren mittakaavan muutos on monessa mielessä mielenkiintoinen prosessi, sillä mm. hiilen- ja ravinteidenkiertomekanismit eroavat huomattavasti metsien ja tundran ekosysteemien välillä. Lisäksi näiden ekosysteemien säteilytaseet ovat huomattavan erilaiset, eli pinta-ala muutokset tulevat myös vaikuttamaan erilaisiin ilmastoon vaikuttaviin takaisinkytkentämekanismeihin tulevaisuudessa.

Suomen ilmaston erityispiirteitä muihin sirkumpolaarisen Boreaalisen vyöhykkeen alueisiin nähden ovat arktinen valaistus yhdistyneenä boreaaliseen ilmastoon, tehoisan lämpötilan summaan nähden pitkä kasvukausi ja kevätkesän kylmänpurkausten lievyys, talvien lauhuus sekä lumi- ja routaolojen herkkä reagointi vähäisiinkin alueellisiin sademäärä- ja lämpötilaeroihin ja niiden ajallisiin muutoksiin, sekä vielä ihmisen voimakas vaikuttaminen maankäyttöön ja ilmastoon, minkä vertaista ei mistään näin pienen lämpösumman alueelta löydy.

Viime vuosien aikana monen luonnontutkijan huomio on suuntautunut kauas menneisyyteen. Syynä on, yllättävää kyllä, lisääntynyt tarve tuntea tulevaisuutta. Kun luonto muuttuu, pitkää aikaväliä koskevalla ympäristötiedolla on kasvava kysyntä. Sitä tarvitaan erottamaan ihmisen osuus luonnon omasta muutoksesta. Esimerkiksi tulevaa ilmastomuutosta ja se vaikutuksia ennustettaessa luontaisen vaihtelun tunteminen on osoittautunut välttämättömäksi. Tarkka tieto aiemmasta ilmastokehityksestä on erityisen tärkeää ilmastoa kuvaavien mallien toimivuuden ja luotettavuuden testaamisessa.