Search

Lasten liikapainon ehkäisyyn tähtäävä tutkimus neuvoloissa Lapsen lihomisriskiin voi vaikuttaa raskausaikana tai imeväisiässä aloitetulla tehostetulla elintapaneuvonnalla Väitöskirjatyössä tutkittiin kahden äitiys- tai lastenneuvoloissa toteutetun, äideille suunnatun tehostetun ravitsemus- ja liikuntaneuvonnan vaikutusta mm. heidän lastensa painonkehitykseen. Raskausaikana alkanut VACOPP - tutkimus tähtää alle kouluikäisten lasten liikapainon ennaltaehkäisyyn. Tutkimuksessa koeryhmän äideillä oli merkitsevästi vähemmän poikkeavia verensokeriarvoja keskiraskauden sokerirasitustestissä verrattuna kontrolliryhmän äiteihin. VACOPP - tutkimuksessa raskausajan neuvonnalla ei ollut merkittävää vaikutusta äidin raskausajan painonnousuun, vastasyntyneen painoon tai imeväisen painonnousuun yhteen ikävuoteen mennessä. NELLI - tutkimuksessa lasten vauvaiän aikana tehostettua neuvontaa saaneiden äitien lasten painonnousu oli merkitsevästi hitaampaa 2-4 vuoden iässä verrattuna kontrolliryhmän lasten painonnousuun. Raskausaikana vastaavaan elintapaneuvontaan osallistuneiden äitien lasten painonnousuvauhdissa ei havaittu merkittävää eroa kontrolliryhmään verrattuna. VACOPP (Vaasa Childhood Obesity Primary Prevention Study) - tutkimus on alle kouluikäisten lasten lihavuuden ennaltaehkäisyyn tähtäävä kontrolloitu, perusterveydenhuollossa toteutettava tutkimus. Tutkimukseen osallistui Vaasan kaupungin äitiysneuvoloissa 185 raskausdiabeteksen riskiryhmään kuuluvaa äitiä ja heidän lapsensa. Tähän riskiryhmään kuuluvien äitien lapsilla tiedetään olevan suurentunut riski liialliseen painonnousuun. Raskausajan tehostettu elintapaneuvonta sisälsi kaksi ryhmämuotoista ravitsemussuunnittelijan ja fysioterapeutin toteuttamaa neuvontatilaisuutta, joista toinen ajoittui alkuraskauteen ja toinen raskauden keskivaiheille. Äideille annettiin myös kirjallista materiaalia raskausajan terveellisestä ravitsemuksesta ja sopivasta liikunnasta. Terveydenhoitajat kertasivat tätä tehostettua neuvontaa lyhyesti normaalien äitiysneuvolakäyntien yhteydessä. Tehostettu terveyskäyttäytymisneuvonta ja lasten kasvun seuranta jatkuvat lastenneuvolakäyntien yhteydessä lapsen kuudenteen ikävuoteen asti. NELLI - seurantatutkimukseen osallistui 198 äitiä, jotka olivat osallistuneet ravitsemus- ja liikuntaneuvontaa sisältäneeseen kontrolloituun interventiotutkimukseen (Neuvonta, elintavat ja liikunta neuvolassa, NELLI - pilottitutkimus) joko raskausaikana tai heidän lastensa ollessa 2-10 kuukauden ikäisiä. Interventio oli toteutettu kolmessa koe- ja kontrolli äitiys- tai -lastenneuvoloissa Tampereella ja Hämeenlinnassa. Interventio sisälsi tehostettua ravitsemus- ja liikuntaneuvontaa neuvolan terveydenhoitajakäyntien yhteydessä, minkä lisäksi äideille oli tarjottu mahdollisuutta osallistua ryhmäliikuntatilaisuuteen kerran viikossa. Tutkimukseen osallistuneille äideille lähetettiin lasten kasvutietoja koskeva seurantakysely noin viisi vuotta raskauden jälkeen. Lihavien lasten määrä on yli kaksinkertaistunut viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana. Lihavuus aiheuttaa monia psykososiaalisia ja terveyshaittavaikutuksia jo lapsuudessa. Ylipaino tai lihavuus ilmaantuu usein jo alle kouluiässä. Jo lihoneen lapsen hoikistuminen on yhtä vaikeaa kuin aikuisenkin. Lihavasta lapsesta tulee usein lihava aikuinen, sillä liikapainolla on suuri taipumus säilyä myöhempään lapsuuteen ja aikuisikään. Aikuisiällä lihavuus lisää mm. sydän- ja verisuonitauteihin sairastumista, mikä vaikuttaa sekä elämänlaatuun että eliniän pituuteen. Raskausdiabeteksen riskiryhmässä oleville äideille suunnattu tehostettu ravitsemus- ja liikuntaneuvonta raskausaikana näytti vähentävän raskausdiabeteksen ilmaantumista. Äidin parempi sokeritasapaino raskausaikana voi pienentää syntyneiden lasten liiallisen painonnousun riskiä myöhemmin lapsuudessa. Imeväisikäisten lasten äideille suunnattuun ravitsemus- ja liikuntaneuvontaan osallistuneiden äitien lasten painonnousun havaittiin olevan hitaampaa 2 ja 4 ikävuoden välillä. Sopiva painonnousu varhaislapsuudessa voi vähentää lapsen myöhempää lihomisriskiä. Nämä tutkimustulokset tulee varmentaa uusissa vastaavanlaisissa tutkimuksissa. Tehostettu ravitsemus- ja liikuntaneuvonta tulisi aloittaa jo äitiysneuvolassa tai viimeistään imeväisiässä, jolloin äidit ja nuoret perheet ovat motivoituneita omaksumaan heidän jälkeläisiäänkin hyödyttäviä elintapoja. Riskiryhmiin, kuten raskausdiabeteksen riskiryhmässä oleviin äiteihin ja heidän perheisiinsä, panostaminen voi olla erityisen tehokasta toimintaa terveyden edistämiseksi. Äidin lihavuus ennen raskautta, liiallinen painonnousu raskausaikana ja raskausdiabetes, sekä varhaislapsuuden nopea painonnousu lisäävät lapsen riskiä liialliseen painonnousuun. Nykytietämyksen valossa ennaltaehkäisy vaikuttaisi olevan tehokkain tapa vähentää lihavuuden esiintymistä. Ennaltaehkäisyyn tähtäävien toimien tulisi olla sovellettavissa perusterveydenhuollon normaaliin toimintaan. The prevalence of childhood obesity has more than doubled during the past three decades in Western countries and is rapidly increasing in developing countries. Some reports of abating prevalence numbers have started to emerge, but the prevalence is still high. Obesity results in many social and health-related disadvantages during childhood that often track to adulthood. Type 2 diabetes and cardiovascular diseases are the most serious complications of obesity. Overweight or obesity seems to frequently originate from preschool years. To prevent the continuum of obesity, preventive actions should start during this early period of life. The aims of this dissertation were: 1) to evaluate the effect of lifestyle intervention targeting mothers in maternity or child health care clinics (The NELLI pilot study)regarding their offspring’s weight development until four years of age; 2)to describe protocol of the pragmatic behavioural intervention trial (The VACOPP Study) aiming to prevent excess weight gain during preschool years; and 3)to report its first results on pregnancy and infant growth outcomes. The participants in the two follow-up studies (I–II) were first-time pregnant mothers (N=109) or mothers with infants (N=89), who had participated in an intervention trial (The NELLI pilot study) with dietary and physical activity aims either during pregnancy or during their infant’s first 2–10 months. The controlled trial was conducted in three intervention and control maternity or child health care clinics in the cities of Tampere and Hämeenlinna in Finland. The intervention consisted of intensified counselling on diet and physical activity at public health nurse (PHN) visits, with an option to participate in a weekly exercise group. The participant mothers received a follow-up questionnaire regarding their 4–5 years old child’s growth measurements. The response rate in the gestational intervention (I) was 66.1%, and in the study concerning the infant age (II) that was 71.9%. The increase in z-scores for weight-for-height and BMI-for-age among the offspring of mothers, who received the lifestyle counselling when their infants were aged between 2 and 10 months, was significantly slower between 24 and 48 months compared to the control group (p-values 0.012 and 0.028). The weight gain of children whose mothers received the lifestyle intervention during pregnancy did not differ significantly from the control group’s weight gain. The third publication (III) is a report of the study protocol used in the pragmatic controlled intervention trial to prevent childhood obesity in preschool age children (The VACOPP Study). The study was implemented in maternity and child health care clinics in the city of Vaasa. The participants were mothers (N=185) at risk of gestational diabetes mellitus (GDM) during the current pregnancy and their offspring up to six years of age. The offspring of these mothers are considered to be at risk for obesity. The intervention during pregnancy consisted of two group sessions given by a physiotherapist and a dietician. Information on healthy diet and suitable physical activity during pregnancy was also given in a written format. The PHNs in maternity clinics repeated the counselling briefly during routine visits. The behavioural counselling was to continue during visits to child health care clinics until the children reached the age of 5 years. The fourth study (IV) reports the results of the early part of the VACOPP Study, namely the results of the intervention implemented in the maternity health care clinics. The counselling had no significant effect on the mother’s weight gain during pregnancy, the offspring’s birth weight or the infant’s weight gain until one year of age. A significantly lower proportion of mothers had impaired glucose tolerance in mid-pregnancy among the intervention group compared to the control group (14.6% vs.29.2%; p-value 0.016). In conclusion, lifestyle intervention targeting mothers during their offspring’s first year seemed to slowdown the offspring’s weight gain from 2 to 4 years of age, suggesting a possible effect towards a lower risk for obesity. Counselling on diet and physical activity, targeting mothers at risk of GDM during pregnancy, seemed to diminish the occurrence of GDM, which may lower the risk of obesity among offspring in later childhood. These findings need to be strengthened in future studies. To diminish the high prevalence of obesity beginning in childhood, preventive programs starting in early life and applicable to primary health care settings are needed.

Lapsuusiän allergioiden ja astman esiintyvyys on lisääntynyt viimeisen vuosikymmenen aikana erityisesti teollistuneissa maissa. Suomessa allergisten ihottumien (ekseema) kumulatiivinen ilmaantuvuus on yksi maailman suurimmista. Allergiat ja astma ovat sairauksia, joihin liittyy voimakas perinnöllinen alttius. Niiden esiintyvyyden kasvua ei ole kuitenkaan pystytty selittämään perinnöllisellä tautialttiudella. Muiden ympäristötekijöiden ohella äidin raskaudenaikaisen ruokavalion ja lapsen varhaisiän ruokavalion on oletettu vaikuttavan allergioiden ja astman kehittymiseen lapsilla. Tämä oletus on johtanut siihen, että varhaisen ravit-semuksen yhteyttä allergioihin ja astmaan tutkitaan tänä päivänä tiiviisti. Ruokavalio on altiste, jota voidaan muokata ja sen merkityksen ymmärtäminen allergioiden ja astman kehittymisessä voi avata mahdollisuuksia varhaisiän ruokavaliointerventioihin. Tämän väitöskirjan päätavoite oli selvittää äidin raskaudenaikaisen ruokavalion (Tutkimukset I & IV) ja lapsen imeväisiän ruokavalion (Tutkimus II) vaikutusta lapsuusiän allergisten sairauksien riskiin. Suomalainen versio ISAAC-kyselystä validoitiin Kansaneläkelaitoksen rekisteristä saatuja tietoja (astmalääkityksen erityiskorvattavuus) vasten (Tutkimus III). Tutkimuksen aineistona käytettiin suomalaisen tyypin 1 diabeteksen ennustaminen ja ehkäisytutkimuksen (DIPP) ravintotutkimuksen aineistoa. DIPP-ravintotutkimus alkoi syyskuussa 1996 Oulun ja lokakuussa 1997 Tampereen yliopistollisen sairaalan alueella. Äidin raskaudenaikaisen ravitsemuksen aineiston keruu alkoi lokakuussa 1997. DIPP-ravintotutkimuksen allergiaosioon kutsuttiin 5 vuoden iässä 4065 lasta, jotka olivat syntyneet 2.9.1996-5.9.2004. Allergiatutki-mukseen osallistui 3737 lasta (92% kutsutuista). Tarvittavat ruokavalio- ja aller-giatiedot olivat saatavissa 931 lapselta (Tutkimus I), 994 lapselta (Tutkimus II), 2236 lapselta (Tutkimus III) ja 2441 lapselta (Tutkimus IV). ISAAC-kyselylomakkeen validiteetti arvioitiin herkkyyden (sensitiivisyys), tarkkuuden (spesifisyys), positiivisen (PPV) ja negatiivisen (NPV) ennustearvon avulla sekä Youdenin indeksillä. Logistista regressiota käytettiin tutkimuksissa I ja II ja Coxin regressiota tutkimuksessa IV. ISAAC-kyselyn sensitiivisyys (0.98, 95%:n luottamusväli 0.92-0.99), spesifi-syys (0.98, 0.97-0.98) ja NPV (1.00, 1.00-1.00) olivat erinomaiset. PPV (0.63, 0.55-0.71) oli keskimääräistä parempi. Vakioiduissa malleissa, jotka sisälsivät useita mahdollisia sekoittavia tekijöitä, äidin hedelmien (kaikki hedelmät) (OR 1.36, 95%:n luottamusväli 1.09-1.70) ja sitrushedelmien (OR 1.14, 1.05-1.25) käyttö olivat yhteydessä lapsen hengitystieallergeeneille herkistymisen kasvaneeseen riskiin viiden vuoden iässä. Äidin D-vitamiinin saanti oli käänteisessä yhteydessä lapsen ruoka-allergeeneille herkistymiseen (OR 0.56, 0.35-0.91) ja äidin magnesiumin saanti oli käänteisessä yhteydessä lapsen atooppiseen ekseemaan (OR 0.78, 0.62-0.97). Kun kaikki lapsen lisäravinnon aloitusiät tutkittiin yhdessä ja vakioitiin mahdollisilla sekoittavilla tekijöillä, myöhäinen kananmunan (>10.5 kk), kauran (>5 kk) ja vehnän (>6 kk) aloitusikä olivat suorassa yhteydessä lapsen ruoka- ja hengitystieallergeeneille herkistymiseen, kun taas kananmunan ja vehnän myöhäinen aloitusikä lisäsivät lapsen riskiä lehmänmaidolle ja vehnälle herkistymiseen. Tämän prospektiivisen syntymäkohorttitutkimuksen tulokset antavat näyttöä äidin raskaudenaikaisen ja lapsen varhaisiän ruokavalion mahdollisesta yhteydestä lapsuusiän allergioiden ja astman kehittymiseen. Havaittu D-vitamiinin suojaava vaikutus on yhdenmukainen aiempien tutkimustulosten kanssa ja sen vahvistaminen satunnaistetussa koeasetelmassa voisi olla tarpeen. Äidin raskaudenaikaisen magnesiumin saannin suojaava vaikutus lapsen allergioiden kehittymiseen vaatii lisätutkimuksia. Lapsuusiän allergioita ja astmaa ehkäisevän täysimetyksen optimaalinen kesto on edelleen määrittelemättä. Johtopäätöksenä tästä tutkimuksesta voidaan todeta, että lisäruokien aloittamisen ei tulisi pitkittyä yli lapsen kuuden kuukauden iän. Toisaalta tutkimusnäytön kertyminen siitä, mikä olisi optimaalinen aika aloittaa lisäruokien antaminen lapselle, on myös vielä kesken. Vaikka nykyiset tutkimuslöydökset ovat peräisin pääasiassa epidemiologisista seurantatutkimuksista, ne yhdessä viittaavat siihen, että nykyisiä allergioiden ja astman ehkäisemiseen tähtääviä imeväisruokinnan suosituksia saattaisi olla aiheellista arvioida huolellisesti uudelleen. Satunnaistetun kontrolloidun kokeen toteuttaminen tulos-ten vahvistamiseksi on eettisesti ongelmallista, koska imetystä ei voi asettaa satunnaistettavaksi. Lapsuusiän allergioita ja astmaa koskevissa tutkimuksissa pyritään ratkaisemaan myös menetelmällisiä haasteita. Näitä ovat muun muassa varhaisen ravitsemuksen tarkempi mittaaminen, allergia- ja astmavasteiden yhtenäisempi määrittely ja diagnosointi sekä näiden vuodenaikaisvaihtelun tarkastelu, tärkeiden mahdollisten sekoittavien tekijöiden huomioon ottaminen, ja äidin ja lapsen ruokavalioiden itsenäisten vaikutusten erittely arvioitaessa ravitsemuksen yhteyttä lapsuusiän allergioiden ja astman riskiin. Yksittäisten ruokien, ravintoaineiden ja kokonais-ruokavalion vaikutusten lisäksi, tutkimuksen laajentaminen ottamaan huomioon koko ruoan tuottaja-kuluttaja-ketju, mukaan lukien ruoan mahdollinen saastuminen ketjun varrella, voisi tuottaa kokonaisvaltaisemman ymmärryksen ruokavalion merkityksestä lasten allergioiden ja astman yleistymisessä. Over the last decade, the prevalence of allergies and asthma in childhood has in-creased, particularly in industrialized societies. In Finland, the cumulative incidence of eczema is one of the highest in the world. Allergies and asthma are ailments with strong genetic predisposition, manifesting through familial history. The genetic predisposition, nonetheless, has failed to explain the increasing trend. Among other environmental factors, prenatal and early life dietary exposures have been hypothesized to play a role in the development of allergies and asthma in childhood. This proposition has constituted an area of intense research at present. Diet is a modifiable exposure, and understanding its role in the occurrence of allergies and asthma in children may provide clues to early dietary interventions. The main aim of this thesis was to investigate the effect of maternal diet during pregnancy (Studies I & IV) and the child s diet during infancy (Study II) on the risk of allergies and asthma in childhood. The Finnish version of the ISAAC questionnaire on asthma was validated against the Social Insurance Institution database on asthma (Study III). This study was done on the basis of the Finnish Type 1 Diabetes Prediction and Prevention (DIPP) Nutrition Study, which started in September 1996 in Oulu (Northern Finland) and October 1997 in Tampere (Southern Finland) University hospital areas. The pregnancy component of the nutrition study started in October 1997. Altogether 4065 children born between September 2, 1996 and September 5, 2004 were invited to the allergy component of the DIPP Nutrition Study at the age of 5 years; 3737 (92%) of these participated. All the necessary dietary and allergy data were available for 931 children in Study I, for 994 in Study II, for 2236 in Study III, and 2441 in Study IV. The validity of the ISAAC questionnaire was estimated with the sensitivity, specificity, positive (PPV) and negative (NPV) predictive values, and the Youden s index. Logistic regression was used in Studies I and II, while Cox hazards regression was used in Study IV. The sensitivity (0.98, 95% CI 0.92-0.99), specificity (0.98, 95% CI 0.97-0.98), and NPV (1.00, 95% CI 1.00-1.00) of the ISAAC questionnaire were excellent; the PPV (0.63, 95% CI 0.55-0.71) was above average. In adjusted models that included several potential confounding variables, maternal consumption of total fruits (OR 1.36, 95% CI 109-1.70) and citrus fruit (OR 1.14, 95% CI 1.05-1.25) was associated with increased risk of inhalant allergic sensitization in the offspring at the age of 5 years. Maternal intake of vitamin D (OR 0.56, 95% CI 0.35-0.91) and magnesium (OR 0.78, 95% CI 0.62-0.97) was inversely associated with sensitization to food allergens and atopic eczema, respectively. When all complementary foods were studied together and adjusted for potential confounding variables, late introduction of eggs (>10.5 months), oats (>5 months), and wheat (>6 months) was directly associated with positivity for IgE antibodies for food and inhalant allergens; whereas late introduction of eggs and wheat increased the risk for cow s milk and wheat IgE antibodies. The results from this prospective birth cohort study provide evidence for a potential role of prenatal and early life dietary exposures in the development of allergies and asthma in childhood. The observed protective effect of vitamin D is consistent with previous studies and may require a confirmation in a randomized trial setting. Further studies are required to corroborate the observed protective association of prenatal intake of magnesium in the occurrence of allergies in children. The optimal length of exclusive breastfeeding for the prevention of allergies and asthma in childhood remains to be determined. For the introduction of complementary foods, it could be concluded that they should not be delayed beyond six months. However, the evidence is still accumulating on the specific time prior to six months would be the optimal time. Although current findings have mainly emanated from observational epidemiological studies, they, in sum, indicate that there may be need for a careful review of current recommendations on infant feeding for the prevention of allergies and asthma. Ethical concerns may inhibit carrying out randomized controlled trial to confirm these findings, since breastfeeding cannot be randomized. Studies in this area will endeavor to overcome the methodological challenges in relating early life dietary exposures to the occurrence of allergies and asthma in childhood. These challenges include more precise measurement of prenatal and early life dietary intakes and a more uniform diagnosis and definition of allergic outcomes and asthma in children, as well as examining their seasonal variations; adjusting for important potential confounding factors; and disentangling the independent effects of maternal and infant s diet on the risk of allergies and asthma in children. Beyond the potential roles of individual foods, nutrients, and overall dietary patterns, extending research in this area to incorporate the larger role of the food supply chain (from production to consumption), examining possible contaminants in the process, may give a more comprehensive understanding of the role of diet in the increasing prevalence of allergies and asthma in children.

Pienryhmämuotoinen ravitsemus- ja liikuntainterventio lasten ylipainon ja lihavuuden ehkäisyssä - Kvasikokeellinen interventiotutkimus Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata yhden terveyskeskuksen alueella, millaiset tekijät ovat yhteydessä esikoulu- ja alakouluikäisten lasten nousujohteiseen painonkehitykseen; kuvata ja arvioida miten koko perheen elintapamuutokseen tähtäävä pienryhmäryhmämuotoinen ravitsemus- ja liikuntainterventio tukee esikoulu- ja alakouluikäisten lasten ylipainon ja lihavuuden ehkäisyä 12 kuukauden pituisen ajanjakson aikana; kuvata ja arvioida mitkä tekijät ennakoivat esikoulu- ja alakouluikäisten lasten ylipainon ja lihavuuden ehkäisyä sekä mitkä tekijät vaikuttavat tutkimukseen osallistumatta jättämiseen ja sen keskeyttämiseen. Tutkimusmenetelmänä oli kvasikokeellinen interventiotutkimus. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat ne tutkimusalueella asuvat esikoulu- ja alakouluikäiset eli vuosina 1995-2001 syntyneet lapset, joiden pituuden ja painon suhde oli ollut tarkasteluhetkenä eli keväällä 2007 tai sitä edeltävän vuoden aikana nousujohteinen tai joiden pituuspainoprosentti oli ollut kyseisenä tarkasteluhetkenä tai sitä edeltävänä vuotena +10-40 % (alle kouluikäisillä +10-20 % ja kouluikäisillä +20-40 %) (n = 472) sekä heidän vanhempansa. Tutkimuksen lähtötilanteeseen osallistui 210 lasta ja heidän 257 vanhempaansa (n = 467), minkä jälkeen tutkimukseen osallistuneet lapset satunnaistettiin tilastollisesti interventio- ja verrokkiryhmään sukupuolen, syntymävuoden ja pituuspainoprosentin suhteen. Tutkimuksen aineistonkeruu muodostui vielä kahdesta seurantatilanteesta, jotka olivat 6 kuukauden seuranta, johon osallistui 169 lasta ja heidän 198 vanhempaansa (n = 367) sekä 12 kuukauden seuranta, johon osallistui 159 lasta ja heidän 179 vanhempaansa (n = 338). Aineisto käsiteltiin tilastollisesti SPSS 14.0 ja SPSS 16.0 -ohjelmilla. Kysely- ja mittariaineistot analysoitiin käyttämällä epäparametrisia analyysejä kahden ryhmän toistomittauksissa sekä logistista regressioanalyysiä. Nousujohteisen painonkehityksen omaavien ja ylipainoisten lasten vanhemmilla oli kohtalaiset perustiedot ravitsemuksesta ja pääosin hyvät perustiedot liikunnasta. Merkittäviä tiedollisia puutteita ei ilmennyt. Lasten ja heidän vanhempiensa ravitsemus ei toteutunut ravitsemussuositusten mukaisesti vaan heidän ravitsemustottumuksensa olivat keskimäärin tyydyttävät. Lasten liikunta-aktiivisuus oli kahtiajakautunutta. Nousujohteisen painonkehityksen omaavat ja ylipainoiset lapset arvioivat oman terveyteen liittyvän elämänlaadun kokonaisuuden keskimäärin erittäin hyväksi. Noin puolet lapsista arvioi kuitenkin jonkinasteista tyytymättömyyttä omaan painoon, pituuteen ja ulkonäköön liittyen. Vanhempien arviot lastensa painosta eivät vastanneet mittaustuloksia. Tästä huolimatta heidän kokemuksensa omasta ylipainoisuudestaan ja lihavuudestaan olivat paikkansa pitäviä. Vanhempien koulutustaso oli yhteydessä lasten ja vanhempien ravitsemustottumuksiin. Tutkimuksessa toteutettuun interventioon osallistuttiin melko aktiivisesti. Pienryhmissä tapahtuvaan ohjattuun liikuntaryhmätoimintaan osallistuttiin aktiivisemmin kuin pienryhmissä tapahtuvaan ravitsemus- ja liikuntaohjaukseen. Intervention avulla pystyttiin aikaansaamaan positiivisia muutoksia 12 kuukauden seuranta-aikana lasten ja vanhempien ravitsemustottumuksissa ja 12 kuukauden seuranta-aikana myös lasten pituuspainoprosentti saatiin laskusuuntaan, mikä tukee ylipainon ja lihavuuden ehkäisyä. Logistisen regressioanalyysin mukaan ylipainon ja lihavuuden ehkäisyn onnistumista ennakoiva tekijä on vanhempien ravitsemustietouden parantuminen. Ylipainon ja lihavuuden ehkäisyssä epäonnistumista ennakoiva tekijä on puolestaan vanhempien arvio lasten ruokavalion muuttumisesta epäterveellisemmäksi. Liikunnallisesti passiiviset lapset hyötyvät selvästi enemmän interventiosta kuin liikunnallisesti aktiiviset lapset. Yleisin syy tutkimukseen osallistumatta jättämiseen oli vanhempiin liittyvät syyt. Nousujohteisen painonkehityksen omaavista ja ylipainoisista lapsista pojat ja heidän vanhempansa olivat alttiimpia keskeyttämään tutkimuksen. A SMALL-GROUP-BASED NUTRITIONAL AND PHYSICAL ACTIVITY INTERVENTION FOR PREVENTING CHILDREN´S OVERWEIGHT AND OBESITY - A QUASI-EXPERIMENTAL INTERVENTION TRIAL The purpose of the trial was to describe in the area of one regional health center, which factors are connected with weight gain in preschool- and primary school-aged children; to describe and assess how a small-group-based nutritional and physical activity intervention aimed at the entire family´s life style changes supports preschool- and primary school-aged children´s overweight and obesity prevention in a period of 12 months; to describe and assess which factors predict prevention of overweight and obesity in preschool- and primary school-aged children and which factors contribute to the discontinuation of and non-participation in the trial. The study design used was a quasi-experimental intervention trial. The target group of the trial was those preschool- and primary school-aged children (born between 1995-2001) who were living in the research area and whose height and weight ratio had been ascending in spring 2007 or in the previous year (increase during one year at least from +5% to +10%) or whose weight-to-height percentage was at the time of examination (spring 2007) or the year before + 10%-40% (children under primary school-age + 10%-20% and of primary school-age + 20%-40%) (n=472). At the start of the trial 210 children and their 257 parents (n=467) participated and after that children were randomly divided into an intervention and a control group based on sex, year of birth and weight-to-height percentage. Further, the data collection consisted of two follow-ups: a 6 month follow-up in which 166 children and their 198 parents (n=364) participated, and a 12 month follow-up in which 159 children and 175 parents (n=334) participated. Statistical analysis was conducted using SPSS versions 14.0 and 16.0. The survey data were examined using nonparametric methods for repeated measurements of two groups and logistic regression analysis. Parents of children who had gained weight and who were overweight had moderate knowledge of nutrition and mainly appropriate knowledge of exercise. There were no significant deficiencies in knowledge. The children´s and their parents´ nutrition patterns did not follow the nutritional recommendations (guidelines) but their nutritional habits were satisfactory on average. Children´s physical activity levels were polarized. Children who were experiencing weight gain and were overweight rated their quality of life as very good on average. Approximately half of the children, however, experienced some dissatisfaction with their weight, height and appearance. The parents' estimates of their children's weight did not match the measurement results. Despite this, the parents´ perceptions of their own overweight and obesity were realistic. Parental level of education was associated with nutritional habits of children and parents. The level of participation in the intervention was relatively high. Participation in supervised small-group-based physical activity was higher than in small-group-based nutrition and physical activity guidance. With the help of the intervention, positive changes in children's and parents' eating habits were achieved in a 12 month period. Also children´s weight-to-height percentage decreased in a 12 month period, which lends support to preventing overweight and obesity. According to logistic regression analysis, the predicting factor for successful prevention of overweight and obesity is increasing knowledge of nutrition among the parents. Physically inactive children benefit more from the intervention program than physically active children. The fact that parents reported that their children had developed less healthy eating habits was a predicting factor anticipating a failure to prevent overweight and obesity. The most common reason for non-participation in this trial had to do with parents. Regarding the children who had been gaining weight or were overweight, boys were most likely to discontinue the trial. The preventive nutritional and exercise intervention and the quasi-experimental intervention trial used in the study are an example of a local and regional effort to prevent overweight and obesity in children. The knowledge produced by the study helps to understand the possibilities of nutritional and exercise interventions in stopping weight gain among preschool- and primary school-aged children and in preventing overweight and obesity.

Nuoruustyypin diabetes harvinainen sairaus, mutta Suomessa yleisempää kuin missään muussa maassa. Sen ilmaantuvuus on nelinkertaistunut 1950-luvulta lähtien. Sitä pidetään kroonisena autoimmuunisairautena, jonka synnyssä sekä perinnöllisellä alttiudella että ympäristötekijöillä on merkitystä. Syitä nuoruustyypin diabeteksen ilmaantuvuuden jyrkkään lisääntymiseen tai sen syntyyn johtavaa prosessia ei täysin vielä tunneta. Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella imeväis- ja lapsuusiän kasvun ja ravitsemuksen merkitystä nuoruustyypin diabeteksen synnyssä. Kasvun ja myöhemmän diabetesvaaran välistä yhteyttä tarkasteltiin laajan "Lasten Diabetes Suomessa" tutkimuksen tapaus-verrokki aineistossa. Tähän tutkimukseen kutsuttiin kaikki alle 15-vuotiaat suomalaislapset, jotka sairastuivat diabetekseen syyskuun 1986 ja hutikuun 1989 välisenä aikana. Diabeetikolle valittiin väestörekisteristä syntymäpäivä ja sukupuoli vakioidut verrokit. Kasvutiedot neuvolakorteista ja kouluterveydenhoitajilta saatiin 586 diabeetikolle ja 571 verrokille. Tutkimuksessa havaittiin sekä diabeetikkotyttöjen että -poikien olevan pidempiä ja painavampia kuin verrokkilapset varhaisesta imeväisiästä alkaen. Kymmenen prosenttiyksikön kasvu suhteellisessa painossa oli yhteydessä 50-60 % kohonneeseen vaaraan sairastua diabetekseen ennen 3 vuoden ikää ja 20-40 % kohonneeseen vaaraan 3-10 ikävuoden välillä. Vaaran sairastua nuoruustyypin diabetekseen havaittiin kohoavan 20-30% jokaista suhteellista pituusyksikköä kohden. Lihavuus (suhteellinen paino yli 120%) kolmen ikävuoden jälkeen oli yhteydessä yli kaksikertaiseen vaaraan sairastua nuoruustyypin diabetekseen. Imeväisiän D-vitamiinilisän ja diabetesvaaran välistä yhteyttä tarkasteltiin Pohjois-Suomen Äiti - Lapsi tutkimuksen aineistossa. Tähän syntymäkohortiin kutsuttin kaikki sellaiset lapset Oulun ja Lapin läänin alueelta, joiden laskettu syntymäaika osui vuodelle 1966. Tieto D-vitamiinilisän käytöstä ensimmäisen ikävuoden aikana saatiin lasten neuvolakorteista yhden ikävuoden tutkimusseurantakäynnin aikana 10 366 lapselle. Tästä joukosta vuoden 1997 loppuun mennessa 81 henkilöä sairastui nuoruustyypin diabetekseen. Vaara sairastua nuoruustyypin diabetekseen sellaisilla lapsilla, jotka eivät olleet saaneet lainkaan D-vitamiinilisää imeväisiässä havaittiin olevan yli kahdeksankertainen verratuuna säännöllisesti D-vitamiinia saaneisiin. Myös annetulla D-vitamiiniannoksella havaittiin olevan selkeä yhteys diabetesvaaraan. Diabetesvaaran havaittiin olevan lähes 80% alhaisemman, kun lapsi oli saanut D-vitamiinia suositusten mukaisen annoksen verrattuna D-vitamiinia pienempää annosta saaneisiin kun asiaa tarkasteltiin säännöllisesti D-vitamiinia saaneiden lasten joukossa. Vaara sairastua myöhemmin nuoruustyypin diabetekseen havaittiin olevan kolminkertainen niillä lapsilla, joiden oli epäilty sairastaneen riisitautia ensimmäisen ikävuoden aikana muihin verrattuna. Väitöskirjatutkimuksen tärkeimmät löydökset ovat imeväisiän D-vitamiinilisän sekä kiihtyneen kasvun ja lihavuuden havaitut yhteydet myöhempään vaaraan sairastua nuoruustyypin diabetekseen. Kaikki nämä tekijät saattavat myös olla yhteydessä nuoruustyypin diabeteksen ilmaantuvuuden voimakkaaseen lisääntymiseen viimeisen 50 vuoden aikana. Lasten lihavuuden on havaittu lisääntyneen ja keskimääräisen pituuden tiedetään kasvaneen viimeisten vuosikymmenten aikana. Liian suurten D-vitamiiniannosten myrkyllisyydestä aiheutuen, imeväisiässä annettavaksi suositeltua annosta on pienennetty portaittain kymmenekseen 1960-luvun alun määrästä. Jonkin verran on näyttöä myös riisitaudin yleistymisestä, samoin kuin viitettä siitä, että D-vitamiinia ei ehkä nykyään anneta lapsille yhtä säännöllisesti kuin ennen. Lisää tutkimuksia tarvitaan vahvistamaan D-vitamiinilisän ja muiden vaikutettavissa olevien ympäristötekijöiden merkitys nuoruustyypin diabeteksen synnyssä. The exact pathogenic process leading to the destruction of the insulin secreting beta-cells and further to the development of type 1 diabetes remains only partly understood. However, it is evident that in addition to genetic predisposition exposure to some environmental agents is needed. The purpose this thesis was to evaluate the association between growth and nutrition in infancy and later in childhood with the risk of type 1 diabetes. The study population of the nation-wide Childhood Diabetes in Finland (DiMe) Case-Control Study was used in evaluating the association between growth and the risk of type 1 diabetes. The DiMe Case-Control Study included all children newly diagnosed with type 1 diabetes, between September 1986 and April 1989, and one control child for each, selected from the Finnish National Population Register. Copies of growth charts and records were obtained from the Child Health Centers and School Health Care Units for 586 case and 571 control children. In the longitudinal data analysis, both boys and girls who developed type 1 diabetes were observed to be heavier and taller from early infancy onwards compared to the control children. A 10%-unit increment in relative weight was associated with a 50-60% increase in the risk of type 1 diabetes before 3 years of age, and a 20-40% increase from 3 to 10 years of age. The increase in risk of type 1 diabetes for 1 SDS increment in relative height was a 20-30%. Obesity (relative weight >120%) after 3 years of age was associated with a more than two-fold risk of developing type 1 diabetes. It has previously been suggested that the association between the age at introduction of cow's milk formula feeding and the risk of type 1 diabetes is mediated via the effects of feeding on growth. However, according to observations in the DiMe Case-Control Study, both increased growth during the first year of life and young age at introduction of cow's milk formula feeding were independently associated with an increased risk of type 1 diabetes. Unaffected siblings of the index cases, were invited to participate in the DiMe Sibling Cohort Study. Information on infant feeding and childhood milk consumption was collected from 725 siblings at the time of entry to the study. Thirty-three siblings developed type 1 diabetes by the end of the follow-up in 31st October 1995. Due to relatively small number of siblings developing type 1 diabetes, evidence remained inconclusive with regards to the effect of infant feeding on subsequent risk of type 1 diabetes. There was some indication of an increased risk of type 1 diabetes for those children consuming daily at least three glasses of cow's milk compared to others [hazard ratio (HR) 2.8, 95% CI 0.9-8.4]. The association between vitamin D intake and status with the risk of type 1 diabetes was evaluated in the Northern-Finland 1966 Cohort Study. The birth-cohort consists of all the children from the two northernmost provinces of Finland who were due to be born in 1966. During the follow-up until the end of December 1997, 81 subjects had developed diabetes out of the 10,366 with information on supplementation with vitamin D during the first year of life. Regular and irregular vitamin D supplementation were observed to be associated with a reduction in the risk of type 1 diabetes (HR 0. 16, 95% CI 0.04-0.72 and HR 0.12, 95%CI 0.03-0.47, respectively). Also, the dose of vitamin D had a marked effect on the risk of type 1 diabetes. Among those subjects who had received vitamin D supplements regularly but in varying doses, a nearly 80% reduction in the risk of type 1 diabetes was observed compared to those receiving less than recommended (HR 0.21, 95% CI 0.05-0.86). Children who were suspected of having had rickets during the first year of life had a three-fold risk of type 1 diabetes compared to others (95% CI 1.0-9.0). The most important findings reported in this thesis are the observed decreased risk of type 1 diabetes in children receiving recommended vitamin D supplementation during the first year of life, and the association between greater height and obesity with an increased risk of type 1 diabetes. All of these factors could be linked to the steep increase in the incidence of type 1 diabetes during the past half a century. Increases in the prevalence of obesity and secular growth have occurred in most industrialized countries during the past decades. The recommended dose for supplementation of vitamin D has been reduced in steps to a tenth of the level in the 1960s, and an increase in the incidence of rickets was observed in Finland during the 1980s. As the genetic code changes very slowly in humans, it seems clear that changes in the environment must underlie the trend in the incidence of type 1 diabetes. In order to stop this deleterious development, further studies are warranted to evaluate the effect and safety of vitamin D supplementation and other modifiable environmental factors on the risk of type 1 diabetes.