Search

Raportissa kuvataan hyviä käytäntöjä parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) päästötasoja lievempien päästöraja-arvojen (ympäristönsuojelulain 78 §) hakemiseen ja arvioimiseen teollisuuspäästödirektiivin mukaisten ns. direktiivilaitosten (teollisuuspäästödirektiivi 2010/75/EU) ympäristölupaprosesseissa. Keskeiset suositukset hyviksi käytännöiksi ovat: 1) Päästöjen vähentämisen kustannukset (nettoarvo kokonaiskustannuksista eli pääoma- ja käyttökustannukset yhteensä) tulisi arvioida nykyarvona. 2) Ympäristöhyödyt tulisi arvioida rahamääräisesti silloin kun yleisesti hyväksyttyjä, tapaukseen soveltuvia menetelmiä on käytettävissä. Muussa tapauksessa ympäristöhyödyt arvioidaan laadullisesti. 3) Ilmapäästöjen menetettyjen ympäristöhyötyjen arvioinnissa suositellaan käytettäväksi ensisijaisesti alueellisesti tarkennetun IHKU-mallin (Suomen oloihin laadittu ilmapäästöjen haittakustannusmalli) tuloksia. Niille ilman epäpuhtauksien päästöille, joille ei voida soveltaa IHKUmallia, voidaan käyttää Euroopan ympäristökeskuksen julkaisemia ympäristökustannuksia Suomen oloissa. 4) Vesipäästöjen aiheuttamien ympäristöhaittojen euromääräiseen arvottamiseen BAT-poikkeamien yhteydessä ei ole toistaiseksi käytettävissä EU-tasolla yleisesti hyväksyttyjä menetelmiä tai lähestymistapoja. Vesipäästöjen osalta arvioidaan ensimmäisessä vaiheessa, syntyykö rahamääräisesti arvotettavissa olevaa ympäristöhaittaa. Jos tällaista ympäristöhaittaa arvioidaan syntyvän, sovelletaan tapauskohtaisesti Suomessa käytettyjä arvottamismenetelmiä ja yksikköhaittakustannuksia, esimerkiksi vesienhoidollisia kunnostuskustannuksia. Kaikissa tapauksissa rahamääräistä arvottamista ei kuitenkaan pystytä tekemään ja on tyydyttävä ympäristövaikutusten ja niistä aiheutuvien haittojen kuvaamiseen ilman arvottamista. 5) Jotta poikkeama voidaan myöntää, tulisi investoinnin kustannusten olla selvästi ympäristöhyötyjä suuremmat. BAT-poikkeuksen käsittelyn kokonaisharkinnassa lupaviranomainen voi ottaa huomioon myös muita näkökohtia kuten tasapuolisuus suhteessa muihin laitoksiin sekä tilan puutteen ja prosessin erityispiirteiden vaikutukset BAT-tekniikan käyttöönottoon. Joissakin tapauksissa laadulliset arviot ja tapauskohtainen harkinta voivat olla tarkoituksenmukaisin lähestymistapa kokonaisarvion tekemiseksi.

Ilmaston lämpenemistä aiheuttavista kasvihuonekaasupäästöistä noin 80 % on peräisin energian tuotannosta ja kulutuksesta (ml. liikenne), mikä tarkoittaa, että energia- ja ilmastopolitiikka ovat tiivis kokonaisuus. Vuonna 2016 Suomessa valmisteltiin uutta energia- ja ilmastostrategiaa, johon kuuluu myös skenaarioiden valmistelu. Tässä raportissa esitetty työ tukee strategian valmistelutyötä. Raportti jakaantuu kahteen osaan: rakennuskannan energiankäytön ennustamiseen ja puun pienpolton lisäämisen tarkasteluihin. Työssä tehtiin rakennustyypeittäin perusskenaarion mukainen tarkastelu, joka jatkaa tulevaisuuteen energiatilastojen lukuja vuodesta 2015 aina vuoteen 2050. Perusskenaariolla arvioidaan jo päätettyjen ja toimeenpantujen politiikkatoimien vaikutusta tulevaisuuden kehitykseen. Rakennuskannan energiankäytön osalta tehtiin ennuste peruskehityksestä ja lisäksi matalamman talouskasvun ennuste. Energiankulutus on esitetty sekä hankitun energian tasolla että hyötyenergiana. Varsinaisten asuinrakennusten (pientalot, rivi- ja ketjutalot, asuinkerrostalot) hankitun energian määrässä on pieni laskeva trendi, mutta energiantarve pysyy oleellisesti samalla tasolla tarkasteluajanjaksolla. Aurinkolämmön kehitykselle muodostettiin maltillinen lineaariseen kasvuun perustuva ennuste. Toiseksi työssä tarkasteltiin puun pienpolton lisäämisestä aiheutuvia pienhiukkaspäästöjä ja niiden vaikutusta väestöaltistukseen. Laskentaesimerkin perusteella voidaan todeta, että myös modernien, verrattain vähäpäästöisten varaavien takkojen kasvava käyttö lisää hengitysilman pienhiukkaspitoisuuksia.

Euroopan komissio antoi ehdotuksensa päästökattodirektiivin (NEC-direktiivi, 2001/81/EY) muuttamiseksi sekä direktiiviehdotuksen keskisuurten (1-50 MW) polttolaitosten päästöjen rajoittamiseksi osana ns. EU:n ilmansuojelupakettia. Säädösehdotusten tavoitteena on vähentää ilmaan joutuvia päästöjä siten, etteivät ne aiheuttaisi merkittäviä haitallisia vaikutuksia tai riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Päästökattodirektiiviehdotuksella säädettäisiin rikkidioksidin, typen oksidien, haihtuvien orgaanisten yh-disteiden, ammoniakin ja pienhiukkasten sekä metaanin maakohtaisista päästökatoista, päästöjen rapor-toinnista ja päästöjen vaikutusten seurannasta. Keskisuuria polttolaitoksia koskevalla direktiiviehdotuksella säädettäisiin energiantuotantoyksiköiden rikkidioksidin, typen oksidien ja hiukkasten päästöistä. Selvityksessä tarkastellaan Suomelle esitettyjen päästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamista, tar-vittavia lisätoimenpiteitä ja niistä aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi tarkastellaan direktiiviehdotusten ja tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden vaikutuksia ympäristöön, terveyteen, innovaati-oihin sekä yritysten ja viranomaisten toimintaan. Suomelle kaavailtu rikkidioksidin vähennystavoite näyttäisi toteutuvan tarkastelluissa vaihtoehtoisissa kehitysskenaarioissa. Muiden päästöjen osalta tilanne on haasteellisempi. Lisätoimia tarvittaisiin erityisesti maatalouden ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi. Pienhiukkasten osalta tavoitteisiin pääsemiseen vaikuttavat olennaisesti turpeen käytön ja puun pienpolton kehitys. Keskisuurille energiantuotantoyksiköille ehdotettujen uusien päästömääräysten vuoksi savukaasupuh-distimien lisäinvestointeja tarvittaisiin alustavan arvion mukaan erityisesti pienissä kiinteitä polttoaineita käyttävissä polttolaitoksissa. Terveysvaikutusten vähentämisessä puun pienpoltosta ja liikenteestä aiheutuvat pienhiukkaspäästöt ovat keskeisessä asemassa Suomessa. Päästökattodirektiiviehdotus edellyttäisi kansallisen ilmansuojeluohjelman laatimista ja sen säännöllistä päivittämistä. Lisäksi sekä päästötietojen raportointiin että päästöjen vaikutusten seurantaan liittyvät velvoitteet lisääntyisivät nykytilanteeseen verrattuna.