Search

Artikkelissa tarkastellaan lastensuojelun ammattilaisten työtä ja työoloja toimintamahdollisuuksien viitekehyksestä. Tutkimuksessa selvitettiin, millaiset palvelujärjestelmään liittyvät rakenteelliset tekijät hankaloittavat työntekijöiden toimintamahdollisuuksien toteutumista julkisen sektorin lastensuojelutyössä ja miten nämä haasteet realisoituivat heidän työssään. Toimintamahdollisuuksilla tarkoitetaan mahdollisuuksia työskennellä tavalla, jota työntekijät pitävät lastensuojelutyössä tavoiteltavana. Tutkimusaineisto muodostui kolmesta ryhmähaastattelusta, jotka tehtiin kolmessa eri työyhteisössä toteutettavan osallistavan toimintatutkimuksen alkuvaiheessa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Palvelujärjestelmään liittyvät haasteet jäsentyivät kolmen toisiinsa kietoutuvan pääluokan, palvelujärjestelmän monimutkaisuuden, pirstaleisuuden sekä sen resurssiniukkuuden kautta. Haasteiden realisoitumismuotoja yhdisti, että ne vaikeuttivat inhimillisen, kokonaisvaltaisen ja suunnitelmallisen lastensuojelutyön tekemistä yhteistyössä muiden ammattilaisten kanssa. This article uses the capabilities approach to examine the work and working conditions of child welfare professionals. The study explores what structural factors related to the service system hamper the implementation of employees’ capabilities in public child welfare work, and how these challenges manifest in their work. The term capabilities refers to the possibilities to work in a way the employees regard as valuable and desirable in child welfare work. The research data consisted of three group interviews, which were conducted at the initial stage of participatory action research in three different work communities. The data were analysed using theory-guided content analysis. The analysis produced the following three intertwining categories of challenges related to the service system: complexity, fragmentation, and scarcity of resources in the service system. The manifestations of the challenges all hindered humane, holistic, systematic child welfare work carried out in cooperation with other professionals. peerReviewed

ei abstraktia

Artikkelissa tarkastellaan sitä, millainen huostaanottopäätöksen jälkeinen vuosi on lasten elettynä kokemuksena ja institutionaalisena toimintana. Artikkelin pohjana ovat aiemmin tehdyt analyysit kahdessa kunnassa vuonna 2013 tehdyistä huostaanotoista (37), joita on ensimmäisen vuoden osalta valotettu lasten, sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuoltopaikkojen toimijoiden näkemysten pohjalta. Analyysien tuloksista tehdään synteesi ajallisen ja systeemisen käsitekehikon pohjalta. Huostaanottopäätöksellä ja lapsen tulolla sijaishuoltopaikkaan on muodollisesti tarkka ajankohta. Muuten päätöstä seuraava vuosi on ajallisesti kompleksinen: aika kietoutuu moniin systeemeihin. Eletty ja institutionaalinen aika kulkevat erilaisissa rytmeissä. Ensimmäinen vuosi on tasapainottelua nykyisen, menneen ja tulevan välillä. Se voi myös olla lasten kokemuksina jatkumoa aiemmille sijoituksille. Instituution ajassa voi olla katkoksia. Synteesi tuo näkyviin kevyen huolettomuuden, jolla suomalaisessa lastensuojelujärjestelmässä suhtaudutaan aikaan. Vaikka aikaa käytetään joidenkin lastensuojelun toimintojen ohjailemiseen, huostaanoton aikaan on herkistytty erittäin vähän. Siksi huostaanoton aikatietoinen tarkastelu on jatkossa tärkeää.

Artikkelissa selvitetään, minkälaisia merkityksiä sukulaisilleen sijoitetut lapset antavat kodilleen ja perhesuhteilleen. Aihetta ei ole tutkittu aikaisemmin Suomessa. Artikkeli kiinnittyy lastensuojelun sijaishuollon, perhetutkimuksen sekä lapsuustutkimuksen aloille. Teoreettisen viitekehyksen muodostavat perhesuhteiden neuvoteltavuuden, pysyvyyden ja jatkuvuuden käsitteet. Artikkelin aineisto muodostuu yhteensä neljäntoista sukulaisilleen sijoitetun haastatteluaineistosta, verkostokartasta ja päiväkirjasta. Lapset olivat haastatteluhetkellä iältään 8–12-vuotiaita. Artikkelissa osoitetaan, että lasten näkökulmasta sukulaissijoitus sisältää merkittäviä etuja. Sukulaissijoituksen keskeisenä etuna on pysyvyyden ja jatkuvuuden tunne lasten elämässä. Lapsilla on myös ristiriitaisia näkemyksiä sukulaissijoituksen tarjoamasta pysyvyydestä ja jatkuvuudesta. Artikkelissa tuodaan esiin, että myös lasten näkökulma sukulaissijoituksesta on arvokas ja että tutkimustietoa aiheesta tarvitaan lisää. peerReviewed

Palkkatyönä tehtävän järjestötyön osuus on merkittävästi kasvanut viime vuosina, mutta järjestötoimintaan liitetään edelleen ajatuksia työn vapaaehtoisuudesta, aatteellisuudesta, autonomiasta, matalasta hierarkiasta, joustavuudesta ja järjestöjen erityisestä roolista välittäjänä valtion ja markkinoiden välissä. Tässä artikkelissa tarkastelen, miten vaatimukset ammatillisuudesta heijastuvat lastensuojelujärjestö Suomen Icehearts ry:n työn arkeen ja millaisia ristiriitatilanteita esiintyy perinteisen aatteellisen kansalaisjärjestötoiminnan ja ammatillisuuden törmäyskohdissa. Aineisto koostuu järjestön työntekijöille järjestetyissä työpajoissa syksyllä 2015 tehdyistä havainnoista ja muistiinpanoista. Työpajoja oli yhteensä kuusi ja niihin osallistui 16 järjestön työntekijää. Tulokset osoittavat, että palkkatyön murroksen myötä työntekijät tasapainottelevat työhön sitoutumisen ja aatteellisuuden, työn autonomian ja työn joustavuuden sekä työssä kohdattujen rooliristiriitojen jatkuvassa paineessa.

Non