Search

Artikkelissa tarkastellaan käsityksiä hyvästä vuorovaikutuksesta ja kielenkäytöstä vanhainkodissa kriittistä diskurssintutkimusta ja etnografiaa hyödyntäen. Tutkimus perustuu aineistoon, joka kerättiin haastattelemalla ja havainnoimalla asukkaita, hoitajia ja esimiehiä kahdessa monikielisessä vanhusten hoitoyksikössä. Aineistosta analysoitiin vanhustyön kieleen liittyviä kieli-ideologioita ja metakieltä. Analyysin tuloksena nousi esiin neljä keskeistä vanhuslähtöisen kielen ulottuvuutta: (1) vuorovaikutuksen laatu, määrä ja sävy, (2) puhuttelun ja nimeämisen tavat, (3) äidinkieli ja monikielisyys sekä (4) kosketuksen ja muun multimodaalisen vuorovaikutuksen merkitys. Tulokset tuovat esiin, että vanhainkoti on institutionaalinen paikka, joka on asukkaille koti ja hoitajille ja esimiehille työpaikka. Nämä toisistaan poikkeavat positiot luovat erilaisia tarpeita ja toiveita vuorovaikutukselle ja kielenkäytölle: siinä missä hoitajat pyrkivät tekemään työnsä tarkoituksenmukaisesti ja sujuvoittamaan hoitoarkea, asukkaat kaipasivat keskustelua, rupattelua ja yhteistä toimintaa hoivakodin arkeen. Hoitajien kielikäsityksissä korostuvat puheen ymmärrettävyys ja selkeys, asukkailla kielen sosiaalinen merkitys, keskustelu ja kuunteleminen. Tulokset kertovat myös siitä, että vanhusten keskinäinen tuettu vuorovaikutus ja musiikin aktivoiva käyttö voisivat olla keinoja lisätä vanhuksia osallistavaa vuorovaikutusta vanhainkodissa., In this article, we apply critical discourse analysis and ethnography to examine conceptions and experiences of inclusive interaction and language use in the context of eldercare in a retirement home. Our data consist of interviews with residents, nurses and managers in two bilingual eldercare units, as well as ethnographic observations of communication and language use in these units. Our analysis focuses especially on language ideologies and metalinguistic aspects of inclusive language in the context of eldercare. On the basis of our analysis, we suggest that four elements are particularly central to elderly-centric language: 1) the quality, quantity and tone of interaction; 2) the practices of addressing people and using names; 3) the use of mother tongue and multilingualism; and 4) the significance of touch and other multimodal interaction. The results indicate that the care units are both a home for the residents and a working place for the nurses and managers. These diverging positions generate different needs and expectations for interaction and language use: while the nurses aim to function well in their work in order to make everyday care sensible and efficient, the residents desire conversation, chatting and shared activities. Nurses emphasize understandability and clarity of speech, whereas residents focus on social bonding and interaction. The results also indicate that methods such as supported mutual interaction between the elderly residents, as well as the activating use of music, could increase inclusive interaction in the retirement home.