Search

Artikkeli tarkastelee suomen kielen edessä-adposition polysemiaa kognitiivisen semantiikan näkökulmasta. Adpositiolla edessä kielennetään perusmerkityksessään spatiaalisia suhteita (talon edessä on omenapuu), mutta sitä käytetään myös yleisesti ilmaisemaan toisenlaisia, metaforiseen tai metonyymiseen käsitteistykseen perustuvia suhteita, kuten läsnäoloa (he riitelivät lasten edessä), vaikutusta (hän alistui totuuden edessä) tai tulevaa aikaa (hänellä on edessään hyvä elämä). Artikkelin tavoitteena on selvittää, millaisiin merkitystyyppeihin edessä-adposition käyttö voidaan jakaa ja miten erilaiset merkitystyypit eroavat toisistaan. Yleisemmällä tasolla tässä artikkelissa pohditaan sitä, miten ihmisen kokemus kolmiulotteisesta maailmasta ohjaa hänen tapaansa kuvata ei-konkreettisen maailman suhteita. Artikkelin aineistona ovat Suomi24-korpuksesta satunnaisesti poimitut 500 edessä-adposition esiintymää. Edessä-adposition merkitystyyppien määrittäminen ja erottelu perustuvat aineistossa toistuvien piirrekimppujen analyysiin. Tarkasteltuja piirteitä ovat muun muassa edessä-adpositiolla kuvatun tilanteen ensisijaisten osallistujien konkreettisuus ja elollisuus sekä predikaatin kuvaama prosessi. Aineiston analyysin perusteella edessä-adpositiolle määritellään artikkelissa seitsemän erillistä mutta toisiinsa liittyvää merkitystyyppiä, joita ovat ETUPUOLI, ESTE, LÄSNÄOLO, ARVIO, VAIKUTUS, TULEVAISUUS ja KOHDAKKAISUUS. Merkitystyypeistä ETUPUOLI ja ESTE (ja joissain määrin myös LÄSNÄOLO) liittyvät spatiaalisiin suhteisiin, muut merkitystyypit taas kuvaavat abstraktimpia, metaforiseen tai metonyymiseen käsitteistykseen perustuvia suhteita. Edessä-adposition käyttöä abstraktien suhteiden kuvauksessa selitetään artikkelissa ihmisen kehollisten kokemusten vaikutuksella ajatteluun ja kieleen. Artikkeli osoittaa, että etupuoli–takapuoli-oppositio ohjaa abstraktien asioiden, kuten ajan, mielipiteiden ja vaikutusvallan, kielentämistä. The polysemy of the Finnish adposition edessä ‘in front of’ This paper studies the polysemy of the Finnish adposition edessä ‘in front of’ from a cognitive semantic perspective. In its basic sense, the adposition edessä depicts a spatial relationship between two or more objects (talon edessä on puu ‘there’s a tree in front of the house’). However, edessä can also be used to describe abstract relations that rely on metaphorical or metonymical conceptualisation, such as presence (he riitelivät lasten edessä ‘they fought in front of the children’), impact (hän alistui vastustuksen edessä ‘she succumbed in the face of opposition’) or future time (hänellä on hyvä elämä edessään ‘she has a good life ahead of her’). The aim of this paper is to investigate the different senses of the adposition edessä: what distinct senses does the adposition have, and how do these senses differ from each other? In a broader sense, the paper examines how bodily experiences guide the conceptualisation of abstract concepts. The article is based on a dataset derived from the electronic Suomi24 corpus which comprises online discussions held on internet forums. The present dataset consists of 500 randomly selected instances of the adposition edessä. In this paper, the distinct senses of the adposition edessä are distinguished from one another by analysing what are known as ‘repetitive feature clusters’. The features examined in this paper include the concreteness and animacy of the primary participants in the relation depicted by edessä as well as the (verbal) processes expressed in instances of edessä. Based on the data, the paper defines seven distinct but related senses for edessä. The distinct senses are FRONT, OBSTACLE, PRESENCE, EVALUATION, IMPACT, FUTURE and TEMPORAL ALINGNMENT. Of these senses, FRONT and OBSTACLE (and, to some extent, PRESENCE) concern spatial scenarios, whereas the other five meanings arise from more abstract, metaphorical or metonymical conceptualisation. The more abstract uses of edessä can be explained with the embodied nature of human language and thought. The paper shows that the opposition between front and back guides language even when discussing intangible issues such as time, opinions or influence.

Arvioitu teos: Matti Larjavaara: Partitiivin valinta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1455. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2019. 500 s. isbn 978-951-858-138-6.

Arvioitu teos: Kersti Juva: Löytöretki suomeen. Toinen, tarkistettu painos. Kirjokansi 223. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2019. 413 s. isbn 978-951-858-104-1.

Maailma, jossa elämme, on ennalta arvaamaton. Se on koettu tänä vuonna hyvin konkreettisella tavalla ympäri maapalloa, kun koronavirusepidemia on sulkenut kokonaisia valtioita, jopa maanosia. Kukapa olisi keväällä 2019 uskonut, että vuoden kuluttua joudumme elämään pitkään eristyksissä muista? Tällaisissa tilanteissa ja olosuhteissa todellisuuttamme leimaava ennalta-arvaamattomuus tulee kiistattoman näkyväksi. Se liittyy kuitenkin kaikkeen monimutkaiseen: mitä enemmän on muuttujia, sitä vaikeampi on ennakoida, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, sillä mielikuvituksemme ei kykene rakentelemaan kaikkia mahdollisia syy-seuraussuhteita – eikä siihen riittäisi aikammekaan. Kielentutkijalle sosiaalisen todellisuuden ennalta-arvaamattomuus on erityisen tuttua: sitä edustaa myös kielen muutos. Ei ole sellaista kielitieteellistä metodia, jonka avulla pystyttäisiin varmasti ennustamaan yksittäisen kielen tuleva kehitys. Menneisyyden tapahtumakulut voidaan toisinaan kirjata jälkikäteen, mutta emme me niidenkään kohdalla tunne kaikkia syitä emmekä taustatekijöitä. Ennalta­arvaamattomuus on tavallaan sisään rakennettuna myös itse kielijärjestelmään. Tätä sanasto-kieliopin ominaisuutta on kuvattu luonnontieteistäkin – ja kaiketi alun perin nimenomaan sieltä – tutulla emergenssin käsitteellä, Urho Määtän sanoin: ”Emergenssissä on yksin­kertaistaen kyse siitä, että kompleksisten systeemikokonaisuuksien myötä syntyy ominaisuuksia, joita ei voida palauttaa elementtien ominaisuuksiksi.” (Virittäjä 4/2000.) Tämä kielijärjestelmän inherentti piirre, sen systeemitasolla ilmenevä epä­lineaarisuus, on rakentunut kieleen niin syvälle kuin ylipäätään on mahdollista rakentua, niin sanottuun kaksoisjäsennykseen. Mitä todenmukaisempi kuva kielestä järjestelmien järjestelmänä halutaan antaa, sitä kiinteämmin ja näkyvämmin systeeminen epä­lineaarisuus pitää rakentaa mukaan – M. A. K. Hallidayn termein − ”grammatiikkaan” ­(grammatics), kieliopin mallinnukseen. Samaan tapaan kuin kielen muutos sukupolvien välillä, osin ennalta arvaamatonta on myös kielen muutos yhden yksilön elämän aikana. Tähän liittyy vahvasti kielen oppiminen. Jos kielenopettaja haluaa kehittää opetustaan funktionaaliseen suuntaan, hänen on tunnistettava ja ainakin tunnustettava kielenkäyttöön, oppimiseen ja omaan opetukseensakin kytkeytyvä ennalta-arvaamattomuus. Sen hyväksyminen tarkoittaa myös siirtymistä pois keskiöstä: ”Se, mitä opiskelijani oppivat, ei ole välttämättä sitä, mitä minä opetan – tai haluan heidän oppivan.” Tämä ei tarkoita sitä, ettei opetuksen ja oppimisen välillä olisi syy-seuraussuhteita, vaan sitä, että nämä suhteet ovat hyvin monimutkaiset, ja siksi ne usein yllättävät. Tällaisen ennalta-arvaamattomuuden pohtimisessa piilee kielenopetuksen funktionaalisuuden siemen. Huonosta, jopa toivottomalta tuntuvasta, tilanteesta voi syntyä – ja usein syntyykin – jotain ennalta arvaamatonta hyvää. Sellaiset sosiaalisen todellisuuden kuvaajat kuin J. R. R. Tolkien ovat ilmiömäisiä muun muassa siksi, että he ovat ymmärtäneet todellisuuden ennalta-arvaamattomuuden ja monimutkaisten järjestelmien inherentin epä­lineaarisuuden – ja osaavat myös pukea ymmärryksensä kauniiksi sanoiksi. Tolkienille katastrofin vastavoima on eukatastrofi, ennakoimaton mutta lähemmin tarkasteltuna loogiselta ja jopa väistämättömältä tuntuva käänne hyvään toivottomuuden keskellä. Pidin osan tämän kevään luennoistani Zoom-videoviestintäpalvelussa niin kuin moni muukin kollegani eri yliopistoissa. Kun Zoom-tapaamiset olivat jatkuneet muutaman viikon, eräs opiskelija nosti luennon alussa puheeksi kasvokkais­tapaamisten tärkeyden ja kuvaili osuvin sanoin kontaktiopetuksen merkitystä. Moni muukin esitti kantansa, ja keskustelu laajentui siinä kohtaa sellaiseksi, mitä en ollut osannut suunnitella. Yliopisto-opetuksen ja yliopistossa oppimisen ytimessä on kasvokkais­vuorovaikutus – myös ja ennen kaikkea se opiskelijoiden kanssa käytävä käsi­kirjoittamaton luento­keskustelu, joka tuntuu toisinaan aikaa vievältä, toisten mielestä joskus jopa pelottavalta, mutta joka ennalta arvaamattomine tuloksineen on välttämätöntä asian­tuntijuuteen kasvamisessa. Aitoa keskustelua asiantuntijan ja oppilaan välillä eivät korvaa kirjalliset tehtävät eivätkä myöskään oppilaiden keskinäiset keskustelut, niin hyviä ja välttämättömiä osia kuin ne kokonaisuudessa ovatkin. Koronavirus­epidemia pakotti minut käyttämään videoviestintäpalvelua. Siellä syntyneen keskustelun herättämät ajatukset ovat minun pienen todellisuuteni viimeisin eukatastrofi. Yrjö Lauranto Virittäjä järjestää tulevan juhlavuoden kunniaksi kirjoituskilpailun opiskelijoille, joiden pro gradu -tutkielmakäsittelee suomea tai jotakin muuta suomalais-ugrilaista kieltä. Kilpailun osallistujat voivat olla tulevia opettajia, tutkijoita, kääntäjiä tai muita kieliasiantuntijoita. Osallistujat saavat kirjoituksistaan palautetta, ja parhaat kirjoitukset julkaistaan vuoden 2021 numeroissa. Kilpailun voittaja saa lahjaksi Virittäjän vuosi­kerran. Luvassa on myös kirjapalkintoja. Kirjoituskilpailu on suunnattu ensi kertaa Virittäjän kirjoituskilpailuun osallistuville, pro gradu ‑tutkielmaansa kirjoittaville opiskelijoille tai vastikään työnsä loppuun saattaneille. Kilpailu on mahdollisuus akateemiseen keskusteluun ainakin kahdella tapaa: osallistujat saavat asiantuntijaraadilta palautetta kirjoituksestaan, ja sopivimmat kirjoitukset myös julkaistaan, jolloin niistä tulee osa tiedeyhteisön julkista keskustelua. Kirjoitukset pitää lähettää viimeistään 5.10.2020 sähköpostitse osoitteeseen yrjo.lauranto@helsinki.fi. Tulokset julkistetaan joulukuussa 2020. Lisätietoa saa Virittäjän verkkosivuilta, ja siellä on myös tarkat kirjoitus­ohjeet.

Arvioitu teos Fred Karlsson: Finnish – A comprehensive grammar. Routledge Comprehensive Grammars. London: Routledge 2017. 499 s. isbn 978-1-138-82103-3.

Arvioitu teos: Mikko Kajander: Suomen eksistentiaalilause toisen kielen oppimisen polulla. Jyväskylä Studies in Humanities 220. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto 2013. 240 s. ISBN 978-951-39-5530-4.

3.3.2014 E. N. Setälän 150-vuotisseminaarissa pidetty puheenvuoro

Virkaanastujaisesitelmä Jyväskylän yliopistossa 24.11.2004 nonPeerReviewed

Kirja-arvio Harmanen, Minna & Siiroinen, Mari (toim.): Kielioppi koulussa

Kirja-arvio Buchholz, Eva: Grammatik der finnischen Sprache

Kirja-arvio Hakulinen, Auli & Vilkuna, Maria & Korhonen, Riitta & Koivisto, Vesa & Heinonen, Tarja Riitta & Alho, Irja (toim.): Iso suomen kielioppi

Kirja-arvio Hakulinen, Auli & Vilkuna, Maria & Korhonen, Riitta & Koivisto, Vesa & Heinonen, Tarja Riitta & Alho, Irja (toim.): Iso suomen kielioppi

Kirja-arvio Hakulinen, Auli & Vilkuna, Maria & Korhonen, Riitta & Koivisto, Vesa & Heinonen, Tarja Riitta & Alho, Irja (toim.): Iso suomen kielioppi

Kirja-arvio Hakulinen, Auli & Vilkuna, Maria & Korhonen, Riitta & Koivisto, Vesa & Heinonen, Tarja Riitta & Alho, Irja (toim.): Iso suomen kielioppi

Kirja-arvio Hakulinen, Auli & Vilkuna, Maria & Korhonen, Riitta & Koivisto, Vesa & Heinonen, Tarja Riitta & Alho, Irja (toim.): Iso suomen kielioppi

Kirja-arvio Loikala, Paula: Grammatica finlandese. Parte I: Fonologia, Morfologia

The particle in Fennistic research: an example of tradition building (englanti) 2/2003 (107) The particle in Fennistic research: an example of tradition building The article looks at how the category of particle was established as a concept in descriptions of Finnish (grammars and dictionaries) during the nineteenth century. Using the example of the particle, the emergence and perpetuation of linguistic traditions are examined in more general terms too. Although defined in different ways, the definitions of the particle show that it is a residual category: it constitutes that which is not a nominal or a verb (widely used), or even that which is not a nominal, verb, adverb or postposition (narrower usage). Particles can therefore be seen as being on the margins of word classes, and so an analysis of their treatment in grammars and dictionaries can offer a useful viewpoint on the development of the tradition. The writers first examine the treatment of particles in Finnish grammars. Renvalls Finsk Sprklra of 1840 is of particular significance, being the first grammar to widely feature the particle. The Finnish grammars produced by Eurn (1849, 1851) represent the next turning point, as the first to define particles as words with no meaning of their own. Later, E. N. Setl declared that the broad category of particle had an established subdivision into adverbs, postpositions, conjunctions and interjections. The descriptions presented in nineteenth-century grammars in fact appear as a series of stages in which there is growing unanimity that the particle is a broad category comprising uninflected words without separate meanings. At the same time, debate on the matter gradually ceased to exist. Besides his grammar, Renvall also compiled a dictionary. This, too, featured the particle as a broad name for all uninflected words. A comparison of Renvalls dictionary with that of his contemporary, Elias Lnnrot, reveals that Renvall sought to achieve a uniform definition, and one in which both grammar and dictionary had a role. The article highlights three points emerging from its analysis of the fate of the particle in nineteenth-century descriptions of Finnish. Firstly, it concludes that the tradition of language research is made up of a gradual series of small insights built up one on top of the other. Secondly, it notes that language research was closely bound up with, and influenced by, developments elsewhere in society (and was therefore not autonomous). Thirdly, it concludes that the history of a discipline is not composed merely of forward progress, as it can feature other developments too, one example being the cessation of the debate on the particle that occurred during the course of the nineteenth century. Ilona Herlin, Eeva-Leena Seppnen Kielenainekset -ka (kieli: suomi, sivulla: 190) -kaan (kieli: suomi, sivulla: 190) -kin (kieli: suomi, sivulla: 190) -kä (kieli: suomi, sivulla: 190) -kään (kieli: suomi, sivulla: 190) ala (kieli: suomi, sivulla: 192-) eli (kieli: suomi, sivulla: 199) ens (kieli: suomi

Where do the rules of a language come from? (englanti) 2/2000 (104) Urho Mtt (University of Tampere; skurma@uta.fi) WHERE DO THE RULES OF A LANGUAGE COME FROM? Linguistics has described languages through the ages using rule-based grammars. The aim of the scientific description of a language or the standardisation of a language via grammar is always an abstraction. However, there has been an increasing demand in linguistics for objects of research to have some empirical substance, found via cognitive psychology, neurology or natural conversation. Indeed, we may speak of an empirical turning point in linguistics. This empirical turning point means that greater importance is attached to investigating the ontological and epistemic nature of rules. The concept of rules and the description of social reality using rules are, in themselves, familiar, everyday matters. Metatheory centred on the individual has, however, come to dominate in linguistics. According to this, language is understood as an internal feature of an individual's mind, the structure of which is then identified using descriptive grammar. The article seeks to resolve the fundamental problems associated with describing rules, internal grammar and the empirical turning point by using the general logic of scientific inquiry and by defining language description as a part of human language. Human language is epistemically and ontologically a multilevel phenomenon which cannot be described satisfactorily from the viewpoint of a synchronic code or conceptual (cognitive) structures. The solution presented is called emergent metatheory. This states that the features of scientific analysis of a language (rules, rationality, intentionality) are present in differing degrees naturally throughout the entire language. The detailed description of a language and formal concern over the use of the language represent the highest level in the emergent dimension of the structure of the language.

Kirja-arvio Haarala, Risto & Lehtinen, Marja [päätoim.]: CD-perussanakirja

The response to the report of the 1906-1915 Committee on Grammar (englanti) 1/1998 (102) Fred Karlsson (Department of General Linguistics (University of Helsinki); fkarlsso@ling.helsinki.fi) THE RESPONSE TO THE REPORT OF THE 1906-1915 COMMITTEE ON GRAMMAR The key members of the 1906-1915 Committee on Grammar were E. N. Setl, as chairman, and members Ralf Saxn and Ivan Uschakoff. The background to the setting up of the Committee was the debate that had been continuing for several decades about the teaching of grammar within language teaching in schools. What actually prompted the Committee to be set up at this time was a booklet dealing with the implementation of language teaching delivered to the National Board of General Education in March 1905 by language teachers from Helsinki's Finnish reaalilyseo upper comprehensive school. Letters written by E. N. Setl and others shed light on the working methods of the Committee and the stages through which the work progressed. Ralf Saxn proves to be the main organising force within the Committee, and it was he who managed to get Setl to complete the work when the final stages of the report were being prolonged. It has been generally understood that the linguistically novel principles of the Committee's report were never applied in practice. The writer notes, however, that Ralf Saxn did actually apply the Committee's approach to the study of grammar in several textbooks: Finsk ordbjningslra ('Inflection in Finnish', 1912), Svensk sprklra fr skolans lgre klasser ('Swedish grammar for lower school grades', 1916), Modersmlet ('Swedish grammar for native speakers', 1917), Modersmlet (revised edition, 1919) and Ruotsin kielioppi oppikouluja varten ('Swedish grammar for secondary schools', 1923, together with Hannes Almark). After the report was submitted, the Senate Committee on Ecclesiastical Affairs requested a statement on it from the National Board of General Education. The Board, in turn, immediately requested statements on the report from all the country's approximately 150 schools, to be submitted by June 1, 1916. The statements came, but the National Board of General Education never gave its own statement to the Senate Committee. Contrary to what is generally believed, notes the writer, the work of the Committee on Grammar did actually receive an official decision. On March 20, 1941, the matter came up at a meeting of the National Board of General Education's secondary school division. The matter was raised by Martti Adolf Jakobsson, appointed educational counsellor in 1940. The decision in paragraph 1 of the minutes is brief: No longer any cause for action. The article refers to several reasons why the report was, in practice, buried. Researchers of classical languages directed fierce criticism at the report, especially in the statement issued by the Pedagogical Association in autumn 1915. Belief in the importance of general grammar teaching died down quietly in the early decades of the century, when communication-oriented language teaching (e.g. the reform method) gained popularity. Surprisingly few language researchers were interested in the report's linguistically advanced proposals. The majority of schools and language teachers criticised the report for being too theoretical, and doubted the possibilities of applying the report's ideas in practice. The National Board of General Education itself also took a cautious view of the reform of grammar teaching.

Kirja-arvio Sulkala, Helena & Karjalainen, Merja: Finnish

Kirja-arvio Wiik, Kalevi: Suomen kielen morfofonologian historia I ja II Kielenainekset arkkifoneemi (kieli: suomi, sivulla: 523)

Relative clauses in Finnish grammars (englanti) Kielenainekset cuca (kieli: suomi, sivulla: 6) cuin (kieli: suomi, sivulla: 6) cuka (kieli: suomi, sivulla: 6) cumbi (kieli: suomi, sivulla: 6) cumpi (kieli: suomi, sivulla: 6) cuten (kieli: suomi, sivulla: 6) deskriptiivinen (kieli: suomi, sivulla: 15) epärestriktiivinen (kieli: suomi, sivulla: 15) hän (kieli: suomi, sivulla: 7) itze (kieli: suomi, sivulla: 6) jo- (kieli: suomi, sivulla: 6) jo- (kieli: suomi, sivulla: 7) joca, jocahinen, jocu, join (kieli: suomi, sivulla: 6) joka (kieli: suomi, sivulla: 7) joka (kieli: suomi, sivulla: 8) joki (kieli: suomi, sivulla: 6) jompi (kieli: suomi, sivulla: 9-10) jompikumpi (kieli: suomi, sivulla: 6) jonga (kieli: suomi, sivulla: 7) joten (kieli: suomi, sivulla: 6) juoma-paikka (kieli: suomi, sivulla: 5) karjan-kuljettaja (kieli: suomi, sivulla: 4) ken (kieli: suomi, sivulla: 7, 8) kengä (kieli: suomi, sivulla: 6) kenkä (kieli: suomi, sivulla: 6) kirkon-rakentaja (kieli: suomi, sivulla: 4) ko (kieli: suomi, sivulla: 13) ku (kieli: suomi, sivulla: 7) ku- (kieli: suomi, sivulla: 6) ku- (kieli: suomi, sivulla: 8) kuin, kun (kieli: suomi, sivulla: 13-14) kuka (kieli: suomi, sivulla: 7-) kun, kuin (kieli: suomi, sivulla: 13-14) kunne (kieli: suomi, sivulla: 7) kusa (kieli: suomi, sivulla: 7) mi- (kieli: suomi, sivulla: 8) mikä (kieli: suomi, sivulla: 6-) miten, -kä (kieli: suomi, sivulla: 6) mitä (kieli: suomi, sivulla: 6) mitä sitä (kieli: suomi, sivulla: 7) paikkakorrelaatti (kieli: suomi, sivulla: 14) piehtaroima-kohta (kieli: suomi, sivulla: 5) preskriptiivinen (kieli: suomi, sivulla: 1) se (kieli: suomi, sivulla: 6) se joka, se joca (kieli: suomi, sivulla: 6) se joka, se joca (kieli: suomi, sivulla: 9) syntymä-paikka (kieli: suomi, sivulla: 5) tämä (kieli: suomi, sivulla: 6) vasteenedellisyys (kieli: suomi, sivulla: 5-6) vasteenjälkeisyys (kieli: suomi, sivulla: 5-6) virh|e, -i (kieli: suomi, sivulla: 3)

Kirja-arvio Fromm, Hans: Finnische Grammatik

Kirja-arvio Karlsson, Fred: Finsk grammatik

Towards a functional grammar (englanti) Kielenainekset siellä, sieltä (kieli: suomi, sivulla: 132)

Kirja-arvio Vihonen, Sakari: Suomen kielen oppikirja 1600-luvulla

On the cases and their names in old Finnish grammars (englanti) Kielenainekset abessiivi (kieli: suomi, sivulla: 461) ablatiivi (kieli: suomi, sivulla: 461) adessiivi (kieli: suomi, sivulla: 461) allatiivi (kieli: suomi, sivulla: 461) elatiivi (kieli: suomi, sivulla: 461) essiivi (kieli: suomi, sivulla: 461) essiivi (kieli: suomi, sivulla: 462) illatiivi (kieli: suomi, sivulla: 461) inessiivi (kieli: suomi, sivulla: 461) infinitiivi (kieli: suomi, sivulla: 456) latiivi (kieli: suomi, sivulla: 462) translatiivi (kieli: suomi, sivulla: 461)

Kirja-arvio Remes, Hannu: Viron kielioppi

The limits of synchronic reconstruction (englanti)

Kirja-arvio Tauli, Valter: Standard Estonian Grammar I