Search

Joulun taustalla voidaan nähdä esikristillisiä vuodenvaihteen juhlaperinteitä Mesopotamian, antiikin Kreikan ja antiikin Rooman alueilta ja aikakausilta. Myös germaanisten ja skandinaavisten kansojen keskitalven juhlat ovat vaikuttaneet suomalaiseen sadonkorjuujuhlaan eli kekriin. Kekristä perinteet ovat siirtyneet jouluun. Kekrin vieton taustalla vaikuttavat suomalaisten vainajanpalvonta ja siihen liittyvät uhrimenot, esimerkiksi uhriateriat. Esikristillisiin vuodenvaihteen ja keskitalven juhliin sekä kekriin on liittynyt runsas syöminen ja juominen sekä lahjojen anto. Kekriin on kuulunut myös saunominen ja kekrimörköinä kiertely, ja näiden perinteiden voidaan nähdä olevan joulusaunaperinteen ja 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kekripukkiperinteen taustalla. Työn aineistona on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston Kirkollisen yleiskyselyn aines koskien suomalaisia jouluperinteitä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Aineiston tarkastelussa on käytetty mikrohistorian näkökulmaa sekä mentaliteettien historiaa. Mikrohistorian lähestymistapaa on hyödynnetty työn analyysissä tuomalla esille sekä aineistossa kuvattuja poikkeustapauksia että yleisyyksiä. Analyysiluvussa tasapainotellaan mentaliteettitason esittelyn ja mikrohistoriallista näkökulmaa edustavan aineksen esittelyn välillä pyrkien kuitenkin luomaan koherentti ja monipuolinen kuvaus aineiston erityispiirteiden ja yleisyyksien kautta suomalaisesta 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkuvuosikymmenten jouluperinteistä. Suomalaisessa jouluperinteessä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä tasapainottelevat kansanuskomukset sekä kristillistymisen tuomat piirteet jouluperinteisiin ja niiden merkityksiin. Myös kansantaloudelliset tavat, esimerkiksi ruokatalouden yhteydessä, on huomioitava pohdittaessa perinteiden syitä ja merkitystä. Suomalaisiin jouluperinteisiin ovat vaikuttaneet myös varallisuus ja teollistuminen sekä aikakauden muut olosuhteet, kuten esimerkiksi vuoden