Search

Today's medical education faces the challenge of developing students competencies to resolve ever more complex problems in collaboration with other professionals. Problem-based learning (PBL) has proven useful for developing many of the competencies needed in modern healthcare. In PBL students collaboratively construct knowledge to explain and solve problems related to real-life situations. In such knowledge construction, dealing with conflicting ideas and knowledge has the potential to enhance student learning while also developing teamwork and critical thinking, skills that are central to multi-professional healthcare teams. The studies that make up the present doctoral thesis explored how students deal with conflicts on knowledge and how they are facilitated to handle such conflicts in PBL tutorial discussions. In addition, the thesis focuses on how to help students learn teamwork skills and critical thinking. Study I examined how to teach teamwork skills to first-year medical students and how to motivate them to learn these skills. The teamwork skills focused on verbal communication in PBL tutorial sessions and in healthcare teams. Feedback on the teamwork skills module from three consecutive classes of first-year students was analysed. Students motivation to learn teamwork skills increased significantly when the introduction to the topic was improved by more clearly pointing out the clinical relevance of such skills. Study II focused on how conflicts on knowledge were dealt with in PBL tutorial group discussions. Four video-recorded tutorial sessions including 33 first-year medical and dental students were analysed. Conflicts on knowledge were found to be relatively rare and generally fairly brief. This was due to a lack of collaborative and thorough argumentation, as well as a lack of questions that would elicit elaboration on the issues. Study III examined tutor facilitation during tutorial discussions, and particularly how the facilitation helped students to collaboratively resolve conflicts on knowledge. The study focused on the tutors in the same video-recorded tutorial sessions as in Study II. The tutors typically intervened by confirming what the students had said or by giving explanations, but they rarely asked questions that would stimulate elaboration on knowledge. During conflicts on knowledge the tutors gave more explanations, but did little to encourage the students to elaborate on conflicting ideas. Study IV focused on medical students conceptions of critical thinking in preclinical PBL. The aim was to find out how the students defined critical thinking, how they perceived it in preclinical PBL and what they expected it to be in clinical practice. The students typically understood critical thinking as judging the reliability of sources of information. Few students understood critical thinking to mean reflecting on their own thinking or viewing things from different perspectives. Students conceptions of critical thinking may have prevented them from seeing the connection between critical thinking in preclinical PBL and critical thinking in clinical practice. The present thesis sheds light on the processes of collaborative knowledge construction related to dealing with conflicting knowledge and ideas in PBL tutorial discussions. The results confirmed prior research findings, which have shown that students rarely deal with conflicting ideas and knowledge, and they point to the central role of the tutor in facilitating students to address these matters in tutorial discussions. The findings also revealed that engaging in deep inquiry during conflicts on knowledge was challenging for both students and tutors. The results further underlined the importance of clearly pointing out to students how they will benefit from the skills learned in preclinical PBL, such as teamwork and critical thinking, in their future professions. Based on these findings, new ideas for improving learning from conflicting ideas in small-group discussions are introduced. Future studies are encouraged to continue exploring the many exciting avenues opened by the present doctoral thesis. Nykypäivän lääketieteen koulutuksella on haastava tehtävä kehittää opiskelijoiden valmiuksia ratkaista entistä monimutkaisempia ongelmia yhteistyössä muiden alojen ammattilaisten kanssa. Ongelmalähtöinen oppiminen (PBL) on osoittautunut toimivaksi opetusmenetelmäksi kehittää monia nykyajan terveydenhuollossa vaadittavia taitoja. Ongelmalähtöisessä oppimisessa opiskelijat rakentavat yhdessä tietoa, jolla selitetään ja ratkaistaan tosielämän tilanteita jäljitteleviä ongelmatapauksia. Ristiriitaisten ideoiden ja tiedon käsittely tiedonrakentamisprosessin aikana tarjoaa mahdollisuuden sekä edistää opiskelijoiden oppimista että tiimityötaitoja ja kriittistä ajattelua, jotka ovat keskeisiä taitoja moniammatillisissa hoitotiimeissä. Tämän väitöskirjan osatutkimukset keskittyivät tarkastelemaan sitä, miten opiskelijat käsittelevät tiedollisia ristiriitoja ja sitä, miten heitä tuettiin käsittelemään tiedollisia ristiriitoja PBL-ryhmäistunnoissa. Lisäksi tarkasteltiin, miten voidaan auttaa opiskelijoita oppimaan yhteisöllisessä tiedonrakentamisessa tarvittavia tiimityö- ja kriittisen ajattelun taitoja. Osatutkimus I tarkasteli tiimityötaitojen opettamista ensimmäisen vuoden lääketieteen opiskelijoille ja sitä, miten heitä voi motivoida oppimaan näitä taitoja. Tiimityötaitojen opetus keskittyi kielelliseen vuorovaikutukseen PBL-ryhmäistunnoissa sekä hoitotiimeissä. Tiimityöopetusta koskeva opiskelijapalaute ensimmäisen vuoden vuosikurssilta analysoitiin kolmena peräkkäisenä vuotena. Opiskelijoiden motivaatio oppia tiimityötaitoja lisääntyi merkittävästi sen jälkeen, kun aiheen esittelyä kehitettiin osoittamalla selkeämmin tiimityötaitojen kliininen merkitys. Osatutkimus II tutki sitä, miten opiskelijat käsittelivät tiedollisia ristiriitoja PBL-ryhmäistuntojen keskusteluissa. Tutkimuksessa analysoitiin neljän ryhmäistunnon videotallennetut keskustelut, joihin osallistui yhteensä 33 lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijaa. Tilanteet, joissa tiedollisia ristiriitoja käsiteltiin, osoittautuivat melko harvinaisiksi ja ajalliselta kestoltaan varsin lyhyiksi. Tiedollisten ristiriitojen vähäinen käsittely johtui yhdessä tapahtuvan, huolellisen argumentoinnin puutteesta sekä siitä, että keskusteluissa esitettiin vähän sellaisia kysymyksiä, jotka olisivat johtaneet aiheen syvällisempään tarkasteluun. Osatutkimus III keskittyi tarkastelemaan tutorin toimintaa ryhmäistuntojen keskusteluissa. Tutkimus keskittyi erityisesti siihen, miten tutorin toiminta auttoi opiskelijoita yhdessä ratkaisemaan tiedollisia ristiriitoja. Tutkimuksessa käytettiin samoja videotallennettuja keskusteluja kuin toisessa osatutkimuksessa. Tyypillisesti tutorit puuttuivat keskusteluun vahvistamalla mitä opiskelijat olivat sanoneet tai selittämällä asioita opiskelijoille. Tutorit esittivät harvoin kysymyksiä, jotka olisivat stimuloineet aiheen syvällisempään tarkasteluun. Tiedollisten ristiriitojen aikana tutorit selittivät vielä enemmän asioita opiskelijoille, mutta eivät juuri ohjanneet opiskelijoita ristiriitaisten ajatusten syvällisempään käsittelyyn. Osatutkimus IV tarkasteli lääketieteen opiskelijoiden käsityksiä kriittisestä ajattelusta prekliinisen vaiheen ongelmalähtöisessä oppimisessa. Tavoitteena oli selvittää, miten opiskelijat määrittelivät kriittisen ajattelun sekä, millaisena he pitävät sitä prekliinisen vaiheen ongelmalähtöisessä oppimisessa ja kliinisessä työssä. Tyypillisesti opiskelijat ymmärsivät kriittisen ajattelun informaatiolähteiden luotettavuuden arviointina. Harvempi hahmotti kriittisen ajattelun olevan omaan ajatteluun kohdistuvaa reflektointia tai asioiden tarkastelua eri näkökulmista. Opiskelijoiden käsitys kriittisestä ajattelusta saattoi estää heitä näkemästä yhteyttä prekliinisen vaiheen ongelmalähtöisessä oppimisessa tapahtuvan ja kliinisessä työssä tapahtuvan kriittisen ajattelun välillä. Tämä väitöskirja tuottaa tietoa, jolla voidaan kehittää yhteisölliseen tiedonrakentamiseen liittyvien tiedollisten ristiriitojen käsittelyä PBL-ryhmäistunnoissa. Tulokset vahvistivat aiempia tutkimustuloksia siitä, että opiskelijat käsittelevät tiedollisia ristiriitoja melko vähän sekä havaintoja tutorin keskeisestä roolista auttaa opiskelijoita käsittelemään tiedollisia ristiriitoja. Löydökset myös osoittivat, että ristiriitaisten ajatusten syvällisempään käsittelyyn johtavien kysymysten esittäminen on haastavaa sekä opiskelijoille että tutoreille. Tulokset myös korostivat että opiskelijoille on tärkeää osoittaa miten he tulevat hyötymään prekliinisessä PBL:ssä oppimistaan taidoista heidän tulevassa työssään. Löydösten perusteella tutkimuksessa esitettiin uusia ideoita kehittää tiedollisista ristiriidoista oppimista pienryhmien keskusteluissa. Tulevat tutkimukset toivottavasti jatkavat tässä väitöskirjassa esitettyjen uusien avausten tarkastelua.

The central purpose of this doctoral thesis has been to deepen our understanding of the nature of critical thinking by combining theoretical, empirical and methodological perspectives. The concept of critical thinking has a central role both in research on the philosophy of education and in empirical research on learning and teaching in higher education. Although it is true that the philosophical and empirical analyses of critical thinking and knowledge differ fundamentally, the present thesis argues that there are shared concerns between these two scholarly traditions. The thesis consists of four studies, each of which approached this aim from different viewpoints. The methods involved both a philosophical approach and an empirical multi-method approach. The dialogue between the empirical and theoretical analyses offers new insights into conceptualising critical thinking and its prerequisites and extends our understanding of variations in critical thinking. Based on the theoretical findings of these studies, I argue that normative elements (how things ought to be) and descriptive elements (how things are) are fundamentally intertwined in the research on critical thinking. Therefore, educational research on critical thinking requires both philosophical and empirical approaches and also dialogue between these two approaches. The theoretical part of the doctoral thesis further demonstrates how philosophical research can contribute to the normative elements of the prevailing empirically-based theorisation of critical thinking, particularly by revealing some conceptual inconsistencies within this framework. The research further introduces the notion of fallibilism (human knowledge is uncertain) as a way out. Epistemological fallibilism fits the presumption of critical thinking better than relativism from the theoretical and pedagogical points of view. The empirical results revealed variation in (a) students skills and dispositions to think critically, (b) students ability to adapt their thinking and performance flexibility, (c) the nature of knowledge students consider to be relevant, (d) the knowledge that students use in problem-solving situations, as well as (e) the way students process that knowledge. Based on these variations two profiles were identified: (1) superficial processing or (2) thorough processing. Superficial processing students reproduced information in the problem-solving situation. These students did not analyse, interpret, evaluate or synthesise knowledge, and their reasoning was very poor. They palmed off justification for knowing on authorities and testimonies. In contrast to previous research, the results show that these students did not share the belief that knowledge is absolutely certain or unquestionable. Nor did these students share the view that beliefs accurately represent or correspond to reality. These students emphasised the uncertain nature of knowledge. The thorough processing students, by contrast, evaluated the quality of the information and considered its premises, as well as the implications of different conclusions. They weighed different options, analysed connections between claims, connected related ideas and gave mainly well-reasoned explanations and convincing arguments. The findings also show that the thorough processing students believed knowledge to be tentative and fallible. However, these students did not argue that all knowledge is constructed by human beings nor did they believe that all interpretations, theories and beliefs are equally right. They thus avoided slipping into relativism. The results revealed that both deeply superficial and thorough processing thinking entails problems if it is connected to an inability to adjust thinking or actions to the demands of the task. This thesis also identified several methodological challenges in assessing critical thinking. The results show that different performance-based critical thinking tests could give completely opposite pictures of a student s abilities. The results further indicated that the group-level analyses could overrun the rich variations in test performance that occurred among individual students. Additionally, the thesis reminds us that the theoretical framework has a great influence on how data are analysed and interpreted. Finally, the thesis argues that one assessment or analysis method is not enough to evaluate the complex cognitive processes of critical thinking. Instead of a sole focus on empirical or theoretical elements, more communication between the theoretical, empirical and methodological perspectives is required to deepen the understanding of critical thinking among students of higher education. Keywords: critical thinking, performance assessment, epistemology, fallibilism, relativism Tämä väitöskirjatutkimus tarkastelee korkeakouluopiskelijoiden kriittisen ajattelun haasteita ja edellytyksiä, sekä kriittisen ajattelun ja tietokäsitysten välisiä yhteyksiä. Tutkimuksessani yhdistyy kasvatusfilosofinen ja kasvatuspsykologinen näkökulma. Tutkimukseni tavoitteena on selkiyttää korkeakoulututkimuksessa paljon hyödynnettyä teoreettista viitekehystä yksilöiden tiedosta ja tietämisen luonteesta. Aikaisemmissa, tähän viitekehykseen tukeutuvissa tutkimuksissa on todettu, että yksilöiden käsitys tiedosta ja tietämisestä on yhteydessä yksilön kriittisen ajattelun taitoihin. Väitöstutkimukseni muodostuu neljästä osatutkimuksesta, jotka tarkastelevat tutkimuksen tavoitteita eri näkökulmista. Filosofisen analyysin perusteella argumentoin, että kasvatuspsykologisessa kriittisen ajattelun tutkimuksessa normatiiviset (esim. mitkä arvot, päämäärät ja tavoitteet suuntaavat kriittisen ajattelun oppimista tai millainen kriittinen ajattelu on hyvää) ja deskriptiiviset (esim. miten opiskelijat analysoivat tietoa) tutkimusintressit ovat kietoutuneet yhteen. Väitöskirjani osoittaa, että kriittisen ajattelun ja sen lähikäsitteiden kasvatuspsykologiset teoretisoinnit sisältävät selkeitä normatiivisia ulottuvuuksia. Tämän perusteella esitän, että kasvatuspsykologinen kriittisen ajattelun tutkimus tarvitsee sekä filosofista että empiiristä lähestymistapaa ja ennen kaikkea näiden lähestymistapojen välistä yhteistyötä. Tutkimuksessa kuvataan, miten filosofinen lähestymistapa voi edistää ja selkeyttää kasvatuspsykologisia kriittisen ajattelun teoretisointeja. Tutkimuksessa argumentoidaan lisäksi, että nykyisin vallalla olevat, lähinnä empiirisen tutkimuksen pohjalta rakennetut teoretisoinnit sisältävät useita käsitteellisiä jännitteitä, joiden yksi keskeinen syy on tietoteoreettisen fallibilismin puuttuminen. Fallibilismin mukaan kaikki inhimillinen tieto on epävarmaa, mutta ihmisellä on mahdollisuus korjata ja kehittää näkemyksiään, käsityksiään ja teorioitaan. Väitöskirjani teoreettisessa osuudessa argumentoidaan, että fallibilistinen tietokäsitys soveltuu kriittisen ajattelun taustateoriaksi. Väitöskirjani empiirisen osuuden mukaan opiskelijoiden kriittisen ajattelun taidoissa löytyi isoja eroja. Tutkimusaineistoista tunnistettiin kaksi kriittisen ajattelun profiilia: 1) pinnallisesti tietoa prosessoivat ja (2) syvällisesti tietoa prosessoivat opiskelijat. Profiilit kuvaavat sitä, miten opiskelijat analysoivat, hankkivat, oikeuttivat ja käyttivät tietoa ongelmaratkaisutilanteessa. Pinnallisesti tietoa prosessoivat opiskelijat luottivat auktoriteetteihin ja empiirisesti todistettuun tietoon. Nämä opiskelijat tukeutuivat ongelmanratkaisussa auktoriteettien antamiin valmiisiin vastauksiin ja toistivat tietoa sellaisenaan. He eivät myöskään esittäneet perusteluja johtopäätöksilleen. Lisäksi heidän argumentaationsa oli heikkoa. Syvällisesti tietoa prosessoivat opiskelijat sen sijaan korostivat omaa vastuutaan tiedon analysoinnissa. Nämä opiskelijat suhteuttivat, analysoivat ja vertailivat eri tietoja. Lisäksi opiskelijat pohtivat tiedon sovellettavuutta ja luotettavuutta, sekä esittivät selkeän ja perustellun ratkaisun ongelmatilanteeseen omaan analyysiinsa pohjautuen. Väitöskirjatutkimuksen tulokset osoittavat, että molempiin profiileihin kuuluvat opiskelijat voivat kohdata ongelmaratkaisussa ylitsepääsemättömiä ongelmia, jos he eivät pysty joustavasti suuntaamaan omaa ajatteluaan ja toimintaansa ongelmatilanteen vaatimusten mukaisesti. Aikaisemmissa tutkimuksissa heikot kriittisen ajattelun taidot liitetään absoluuttiseen ja naiviin realistiseen käsitykseen tiedosta, kun taas hyvät kriittisen ajattelun taidot yhdistetään relativistiseen näkemykseen tiedosta. Tässä väitöstutkimuksessa opiskelijat, joilla oli ilmeisiä ongelmia tiedon analysoinnissa ja arvioinnissa, ja sen seurauksena tukeutuivat auktoriteetteihin, eivät kuitenkaan olettaneet tiedon olevan erehtymätöntä ja lopullista. Nämä opiskelijat eivät myöskään kuvailleet, että yksilön käsitykset olisivat suoria kopioita todellisuudesta. Vastaavasti opiskelijat, jotka itsenäisesti arvioivat ja prosessoivat tiedon alkuperää ja esittivät perusteltuja johtopäätöksiä, eivät olettaneet, että kaikki tieto olisi heidän omaa konstruktiotaan. Näiden opiskelijoiden mukaan tietoa voidaan arvioida, suhteuttaa ja vertailla. Tämä tarkoittaa, että näiden opiskelijoiden tietoteoreettinen käsitys ei edusta relativismia. Molempien profiiliryhmien opiskelijat korostivat tutkitun tiedon epävarmaa, fallibilistista luonnetta. Väitöstutkimuksen metodologisen osuuden tulokset osoittavat, että samoihin kriittisen ajattelun taitoihin keskittyvät testit voivat antaa hyvin poikkeavan kuvan opiskelijoiden taidoista. Testeihin liittyvien erojen lisäksi on erittäin tärkeää kiinnittää huomiota käytettyyn analyysimenetelmään sekä teoreettiseen viitekehykseen. Myös näillä on suuri merkitys siihen, millaisia näkökulmia ja tuloksia kriittisen ajattelun arvioinneissa esitetään tutkimustuloksina. Tutkijoiden on myös hyvä tiedostaa, että ryhmätason analyysit voivat peittää alleen yksilötasolla ilmenevän variaation opiskelijoiden kriittisessä ajattelussa. Myös käytetyllä teoriakehikolla on suuri vaikutus tutkijan tekemiin aineistotulkintoihin. Väitöstutkimukseni tulosten perusteella argumentoin, että yksittäinen analyysimenetelmä tai testi ei ole sellaisenaan riittävä kuvaamaan kriittisen ajattelun kompleksisuutta. Tarvitaan enemmän vuoropuhelua teoreettisen, empiirisen ja metodologisten näkökulmien välillä. Asiasanat: kriittinen ajattelu, epistemologia, tietokäsitys, fallibilismi, relativismi, osaamisen arviointi

This doctoral thesis explored international university students academic engagement and factors contributing to its enhancement and impediment. It revealed characteristics of international students academic engagement by demonstrating similarities to and differences among various groups of students, including between international student sub-groups and between domestic and international students. The four studies that make up this thesis incorporated two survey datasets on students learning experiences at the University of Helsinki one set for international students at the Bachelor s and Master s level, and the other set for international and domestic doctoral students. Studies I and II focused on different subgroups of international Bachelor s and Master s level students. Study I especially explored the associations of different dimensions of students teaching-learning environment and academic engagement. The purposefulness of the course assignments and the relevance of learning contents were associated with adopting a deep approach to learning and being organised in their studies. Furthermore, the better the students perception was of how well their courses were organised and learning contents were aligned with each other, the lower was their stress level. The research further attempted to show whether the association model differed between two major international student cohorts in the same educational context: European and Asian international students. Study I concluded that the impacts of dimensions of the teaching-learning environment on students academic engagement did not differ between the student groups. However, the scores indicating students cognitive engagement, including the surface approach to learning and organised studying for the Asian students, were statistically significantly higher than those of the European students, but the sizes of the differences were considered to be very small. Study II further narrowed the scope by analysing Chinese students cognitive engagement vis-à-vis the other international students, with attention given to the students survey extreme response styles. The results suggested that the Chinese students used the surface approach more than the other students with a small amount of difference, but these results warrant additional attention when the students extreme response styles are taken into account. Furthermore, the study showed that the Chinese students applied the deep approach and organised study as much as the other students. The Chinese students might take a deep approach and organise their studies even more if the levels of their extreme response styles were equivalent to that of the other students. Studies III and IV shed light on factors associated with international doctoral students academic engagement in their studies. Study III used both quantitative measures and students open-ended answers about their academic experiences. It addressed influential factors in their experiences of satisfaction with their studies and thoughts about abandoning their programmes. Both positive and negative factors in research supervision and positive factors in the personal domain were significantly associated with student satisfaction. The doctoral students levels of academic satisfaction were lower in the Faculty of Arts, and higher among those who had not yet decided on the format of their doctoral thesis: monograph or article-based thesis. In addition, the results suggested that students who had problems in supervision and department-related matters, including financing, research facilities and administrative responsibilities, were more prone to have considered dropping out of their studies. Study IV examined the association of doctoral students motivation to undertake doctoral studies and the levels of their emotional engagement. It demonstrated the differences and similarities of the association between international and domestic doctoral students by integrating a data-driven statistical approach. The results suggested that students who started their doctoral studies with low motivation to extend their career prospects were significantly less satisfied. More international students than domestic students were classified in the cluster of students who began their studies hoping to develop their career prospects with moderate levels of research interest. This thesis contributes to our knowledge of the characteristics of international students academic engagement by demonstrating that students studying in the same educational context appeared to engage in their studies in a fairly comparable way. The thesis stresses the importance for university teachers to be sensitive about their own understanding of particular groups of students in the current, highly diversifying atmosphere of tertiary education. The comparison of different groups with the use of effect sizes consistently showed only very small or even negligible differences. Therefore, this thesis calls more attention to the practical size of differences between different cohorts, which have often been reported in previous comparative studies, but without a great deal of interpretation. Finally, the four studies could not demonstrate links between the students positive engagement in their studies and their academic peers. Hence, this thesis argues that international students may not take sufficient advantage of peer support and collaborative synergy during their university studies. Tässä väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin kansainvälisten yliopisto-opiskelijoiden perus- ja jatko-opintoihin sitoutumista sekä sitoutumiseen liittyviä estäviä ja edistäviä tekijöitä. Väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin sitoutumisen ominaispiirteitä havainnollistamalla samankaltaisuuksia ja eroja sekä kansainvälisten opiskelijaryhmien että suomalaisten ja kansainvälisten opiskelijaryhmien välillä. Osatutkimuksissa selvitettiin opiskelijoiden oppimiskokemuksia Helsingin yliopistossa kahden kyselyaineiston avulla. Osatutkimusten I ja II aineisto kerättiin kandidaatin ja maisterin tutkintoa suorittavilta kansainvälisiltä opiskelijoilta. Osatutkimusten III ja IV aineisto kerättiin tohtorintutkintoa suorittavilta suomalaisilta ja kansainvälisiltä tohtoriopiskelijoilta. Osatutkimukset I ja II tutkivat kansainvälisiä kandidaatin ja maisterin tutkintoa suorittavia opiskelijoita. Osatutkimuksessa I tutkittiin erilaisten opetus- ja oppimisympäristön ulottuvuuksien yhteyttä opintoihin sitoutumiseen. Lisäksi osatutkimuksessa selvitettiin onko kahden suurimman kansainvälisen opiskelijaryhmän, eurooppalaisten ja aasialaisten, välillä eroja. Tulokset osoittivat, että ryhmien välillä ei ollut eroja opetus- ja oppimisympäristön yhteydessä opintoihin sitoutumiseen. Tulokset kuitenkin osoittivat, että aasialaisten opiskelijoiden kognitiivinen sitoutuminen oli pintasuuntautuneen lähestymistavan ja suunnitelmallisen opiskelun osalta vahvempaa kuin eurooppalaisten opiskelijoiden. Erot ryhmien välillä olivat kuitenkin pieniä. Osatutkimuksessa II tutkittiin tarkemmin kiinalaisten opiskelijoiden kognitiivista sitoutumista verrattuna muihin kansainvälisiin opiskelijoihin kiinnittämällä huomiota opiskelijoiden vastaamistyyleihin. Tulokset osoittivat, että kiinalaiset opiskelijat saivat korkeampia pistemääriä pintasuuntautuneessa lähestymistavassa kuin muut kansainväliset opiskelijat, mutta ryhmien väliset erot olivat pieniä. Tuloksia tulkittaessa täytyy kuitenkin huomioida opiskelijoiden erilainen vastaustyyli. Tulokset osoittivat myös, että kiinalaiset opiskelijat olivat yhtä syväsuuntautuneita ja suunnitelmallisia opiskelussaan kuin muut kansainväliset opiskelijat. Kiinalaiset opiskelijat voisivat olla vielä enemmän syväsuuntautuneita ja suunnitelmallisia opiskelussa, jos opiskelijoiden erilainen vastaustyyli otetaan huomioon. Osatutkimus III ja IV tutkivat kansainvälisten tohtoriopiskelijoiden jatko-opintoihin sitoutumiseen liittyviä tekijöitä. Osatutkimuksessa III tutkittiin opiskelijoiden kokemuksia yhdistämällä kvantitatiivista ja kvalitatiivista aineistoa. Osatutkimus analysoi opiskelijoiden kokemuksia jatko-opintojen tyytyväisyyteen liittyvistä tekijöistä ja ajatuksia opintojen lopettamisesta. Tulokset osoittivat, että tyytyväisyys opinnoissa oli yhteydessä positiivisiin ja negatiivisiin kokemuksiin tutkimusprosessin ohjauksesta sekä positiivisiin kokemuksiin henkilökohtaisesta elämänpiiristä. Tulokset osoittivat myös, että humanistisen tiedekunnan opiskelijat olivat vähiten tyytyväisiä jatko-opintoihinsa. Tyytyväisimpiä olivat opiskelijat, jotka eivät olleet vielä päättäneet väitöskirjan muotoa; monografia vai artikkeliväitöskirja. Lisäksi tulokset osoittivat, että opintojen keskeyttämistä olivat useammin ajatelleet opiskelijat, joilla oli vaikeuksia väitöskirjan ohjauksessa sekä laitokseen liittyvissä tekijöissä, kuten rahoituksessa, tutkimuksen käytännön järjestelyissä sekä hallinnollisissa tehtävissä. Osatutkimuksessa IV tutkittiin tohtoriopiskelijoiden jatko-opintojen aloittamiseen liittyvän motivaation ja emotionaalisen sitoutumisen välistä yhteyttä. Tilastollisen analyysin tulokset osoittivat eroja ja yhtäläisyyksiä kansainvälisten ja suomalaisten tohtoriopiskelijoiden välillä. Tulokset osoittivat, että opintojen alun heikko motivaatio uranäkymien laajentamiseen oli yhteydessä vähäisempään tyytyväisyyteen opintoihin liittyen. Kansainvälisillä opiskelijoilla motivaatio jatko-opintojen aloittamiseen liittyi suomalaisopiskelijoita useammin uramahdollisuuksien kehittämiseen. Väitöskirjatutkimus tuotti uutta ymmärrystä yliopisto-opiskelijoiden perus- ja jatko-opintoihin sitoutumiseen liittyvistä tekijöistä osoittamalla, että samassa opetus-oppimisympäristössä opiskelevat opiskelijat sitoutuivat perus- ja jatko-opintoihinsa lähes samalla tavalla. Väitöskirjatutkimus painottaa, että yliopisto-opettajien on tärkeää tiedostaa ja kehittää ymmärrystään eri kansallisuuksia edustavien opiskelijaryhmien oppimisesta nykyisessä erittäin monipuolistuvassa kolmannen asteen koulutuksessa. Tutkittaessa ryhmien välisiä eroja tulokset osoittivat, että ryhmien väliset tilastollisesti merkitsevät erot olivat kuitenkin pieniä tai lähes merkityksettömiä, kun tarkasteltiin vaikutuksien suuruuksia. Tulosten perusteella vaikutuksien suuruuksiin on tärkeä kiinnittää enemmän huomiota, koska aikaisemmissa vertailevissa tutkimuksissa niitä ei ole juurikaan tutkittu tarkemmin. Väitöskirjatutkimuksessa ei havaittu yhteyttä opiskelijoiden opintoihin sitoutumisen ja vertaisopiskelijoiden antaman tuen välillä. Väitöskirjatutkimuksessa esitetään, että kansainväliset opiskelijat eivät välttämättä hyödynnä parhaalla mahdollisella tavalla vertaistukea ja yhteistoiminnallisen oppimisen mahdollisuuksia opintoihinsa sitoutumisessa.

The aim of this doctoral thesis is to explore successful learning and studying in biosciences at two levels. Its purpose is to examine how students' conceptions of learning and their approaches to learning as well as their experiences of the teaching-learning environment are related to study success during Bachelor level studies in the context of biosciences. The aim of this doctoral thesis is to further examine how students' studying develops during their bachelor studies. This doctoral thesis applies a mixed-method approach. The first two studies employed a quantitative approach to explore the relationship between students' approaches to learning, their experiences of the teaching-learning environment and academic achievement at general level. Study 1 focused on first-year studies and Study 2 on final-year studies as well as students' development during studies. The results showed that, in addition to interest in the subject, organised studying was related to study success during bachelor studies. The deep approach to learning in the first year predicted study success in the final year. Organised studying, in addition to peer support, was also related to academic progression in the first year. Furthermore, the deep approach to learning developed during Bachelor studies and was positively related to changes in students' experiences of teaching. The last two studies explored successful learning and studying at course level. Study 3 explored students' study profiles in two different bioscience courses with different exams. The results revealed a contradictory relationship between students' learning processes, assessment and study success: the results suggest that, due to inappropriate assessment, course grades do not necessarily reflected the quality of learning outcomes. Study 4 explored the variation in students' conceptions of learning by applying a phenomenographic approach. The results revealed that a broad variation in students' conceptions of learning, which emphasised the integration of knowledge and evaluation of different viewpoints. This doctoral thesis argues that organised studying and effort management plays a crucial role in effecting students' study success and progression at the university. The results also suggest that students develop in ther deep approach to learning during university studies, and their conceptions of learning are relatively sophisticated. In addition, the results show that inappropriate assessment can cause students with poor learning outcomes to receive higher grades. Keywords: approaches to learning; conceptions of learning; the teaching-learning environment; study success Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli tutkia miten opiskelijoiden oppimiskäsitykset, opiskeluprosessit sekä kokemukset oppimisympäristöstään ovat yhteydessä siihen, miten opiskelija menestyy opinnoissaan. Tarkoituksena oli myös analysoida, kuinka opiskelijat kehittyvät opiskelussaan kandiopintojen aikana. Tutkimuksien kontekstina oli Helsingin yliopiston Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta. Tulokset osoittivat, että suunnitelmallisella opiskelulla on ratkaisevan tärkeä rooli siinä, miten opiskelijat menestyvät ja etenevät yliopisto-opinnoissaan. Ymmärrykseen tähtäävä opiskelu ei yksinään riitä vaan opiskelijoiden täytyy myös suunnitella opintojaan ja ajankäyttöään. Lisäksi tämä väitöskirjatutkimus osoitti, että arvosanat eivät välttämättä kerro suoraan siitä, miten opiskelijat itse kokevat oppineensa. Arvioinnilla oli vaikutusta siihen, että pinnallinen oppiminen saattoi johtaa korkeisiin arvosanoihin. Tulokset havainnollistavat myös, että opiskelijat kehittyvät opiskeluprosesseissaan opintojen aikana sekä sen, että heidän oppimiskäsityksensä ovat suhteellisen kehittyneitä. Niissä painottui käsitykset oppimisesta tiedon yhdistelemisenä isompiin kokonaisuuksiin sekä eri näkökulmien tarkasteluna. Väitöskirjatutkimuksessa tutkimuskysymystä lähestyttiin eri menetelmillä. Kaksi ensimmäistä osatutkimusta analysoivat yhteyksiä opiskelijoiden opiskeluprosessien, oppimisympäristökokemuksien ja opintomenestyksen välillä yleisellä tasolla. Osatutkimus 1 tarkasteli ensimmäisen vuoden opintoja ja Osatutkimuksessa 2 tarkasteltiin kolmannen vuoden opintoja sekä sitä, miten opiskelijat ovat kehittyneet opintojensa aikana. Kaksi jälkimmäistä osatutkimusta tarkastelivat oppimista ja menestymistä opinnoissa kurssitasolla. Osatutkimuksessa 3 tarkasteltiin opiskelijoiden opiskeluprofiileja kahdella eri Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan kurssilla, joissa arvostelu tapahtui laadullisesti erilaisilla tenteillä. Osatutkimuksessa 4 tutkittiin opiskelijoiden oppimiskäsityksien variaatiota soveltaen fenomenografista tutkimusotetta.

This dissertation investigated the two approaches of scientific thinking, more precisely logical thinking and conceptions of scientific thinking as epistemological beliefs of knowledge and knowing, in different contexts in higher education: in universities and universities of applied sciences (UAS), in three different phases of studies, and in the field of economics and business administration. The balance between theoretical and scientific, and professional and practical orientations both in the two higher education sectors, universities and UASs in the field of economics and business administration, created a context to this study. Four empirical studies were applied. The aim of the first study was to investigate students logical thinking skills including metacognitive awareness of the reasoning process. The focus of logical thinking was on the formal operational stage of thinking and in the hypothetico-deductive causal reasoning process. Three measures were used to find out students causal reasoning skills and metacognitive awareness of the reasoning process: Science Reasoning Tasks called the Pendulum, Chemicals for measuring formal reasoning, and the Comparison task for measuring the metacognitive awareness of the reasoning process. The aim of the second study was to explore students epistemological beliefs about knowledge and knowing by analysing the students conceptions of scientific thinking. The qualitative content analysis was applied to create categories of description of epistemological beliefs on thinking and knowing. The aim of the third study was to explore the connections between the development of logical thinking skills and epistemological beliefs on knowledge and knowing and to create an approach which combines the two traditions of scientific thinking. The aim of the last part of the study was to explore students conceptions of the skill requirements in higher education and to analyse the effects of the learning environment, aims and epistemological beliefs in the field of business and administration and the two higher education sectors on students scientific thinking. 338 business major students from five UASs and four universities participated in the study. The results demonstrated that students logical and metacognitive thinking skills in the two higher-education sectors are different. In addition, students epistemological beliefs concerning scientific thinking in the two sectors are different, but reflect the characteristics of the field of economics and business administration. Further, the results showed that the two approaches of scientific thinking, logical thinking and conceptions of scientific thinking are related to each other. Differences in the scientific thinking skills between the sectors were interpreted from the perspectives of the different learning environments and knowledge aspirations of the sectors, and of the theoretical and practical orientations of the students. Tieteellisen ajattelun kehittyminen, kriittinen ja arvioiva lähestymistapa tiedon käsittelyyn sekä uuden tiedon tuottamiseen liittyvät valmiudet ovat korkeakouluopintojen keskeisiä tavoitteita. KM Hannele Seppälän väitöstutkimus tarkastelee korkeakouluopiskelijoiden tieteellistä ajattelua ja sen kehittymistä opintojen eri vaiheissa kauppatieteellisellä tieteenalalla yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Tutkimuksessa käytetyn viitekehyksen mukaan tieteellisen ajattelun keskeisiä valmiuksia ovat opiskelijan loogisen ajattelun taidot sekä tieteellisen tiedon luonteeseen ja tietämisen tapaan liittyvät käsitykset. Kahden eri korkeakoulusektorin erilaiset teoreettiset ja tieteelliset sekä ammatillisesti ja käytännöllisesti painottuneet tavoitteet muodostavat mielenkiintoisen kontekstin opiskelijoiden ajattelun taitojen tutkimukselle. Tutkimukseen osallistui 338 kauppatieteellisen alan pääaineopiskelijaa viidestä ammattikorkeakoulusta ja neljästä yliopistosta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että loogisen ajattelun taidot sekä niihin liittyvät metakognitiiviset taidot ovat kehittyneempiä yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Myös opiskelijoiden tieteelliseen ajatteluun liittyvissä käsityksissä on eroja sektoreiden välillä. Yliopisto-opiskelijat korostavat kriittistä ja loogista ajattelua sekä yleisesti oman ajattelun merkitystä tiedon käsittelyssä. Ammattikorkeakouluopiskelijat sen sijaan korostavat enemmän tiedon objektiivisuutta ja olemassa olevan tiedon soveltamista. Tutkimustulokset osoittavat myös, että opiskelijoiden loogisen ajattelun taitojen kehittyneisyys ja tietokäsitykset ovat yhteydessä toisiinsa. Edistyneet loogisen ajattelun taidot omaavat opiskelijat korostavat subjektiivista lähestymistapaa tietoon, omien ajatusten muodostamisen tärkeyttä sekä tutkimusmenetelmien merkitystä uuden tiedon tuottamisessa. Tutkimus osoittaa, että korkeakoulusektoreiden väliset erot opiskelijoiden tieteellisen ajattelun valmiuksissa liittyvät sektoreiden erilaisiin tavoitteisiin ja opiskelijoiden teoreettisiin ja käytännöllisiin orientaatioihin, jotka vaikuttavat opiskelijoiden suuntautumiseen jo opiskelupaikkavalintoja tehtäessä. Opiskelijoiden tieteellisen ajattelun valmiuksien kehittämiseksi tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota sellaisten oppimisympäristöjen luomiseen, joissa opiskelijat saavat mahdollisuuden ajattelun taitojen kehittämiseen, keskusteluun ja oman ajattelun reflektiiviseen tarkasteluun.

This dissertation empirically explored interest as a motivational force in university studies, including the role it currently plays and possible ways of enhancing this role as a student motivator. The general research questions were as follows: 1) What role does interest play in university studies? 2) What explains academic success if studying is not based on interest? 3) How do different learning environments support or impede interest-based studying? Four empirical studies addressed these questions. Study 1 (n=536) compared first-year students explanations of their disciplinary choices in three fields: veterinary medicine, humanities and law. Study 2 (n=28) focused on the role of individual interest in the humanities and veterinary medicine, fields which are very different from each other as regards their nature of studying. Study 3 (n=52) explored veterinary students motivation and study practices in relation to their study success. Study 4 (n=16) explored veterinary students interest experience in individual lectures on a daily basis. By comparing different fields and focusing on one study field in more detail, it was possible to obtain a many-sided picture of the role of interest in different learning environments. Questionnaires and quantitative methods have often been used to measure interest in academic learning. The present work is based mostly on qualitative data, and qualitative methods were applied to add to the previous research. Study 1 explored students open-ended answers, and these provided a basis for the interviews in Study 2. Study 3 explored veterinary students portfolios in a longitudinal setting. For Study 4, a diary including both qualitative and quantitative measures was designed to capture veterinary students interest experience. Qualitative content analysis was applied in all four studies, but quantitative analyses were also added. The thesis showed that university students often explain their disciplinary choices in terms of interest. Because interest is related to high-quality learning, the students seemed to have a good foundation for successful studies. However, the learning environments did not always support interest-based studying; Time-management and coping skills were found to be more important than interest in terms of study success. The results also indicated that interest is not the only motivational variable behind university studies. For example, future goals are needed in order to complete a degree. Even so, the results clearly indicated that it would be worth supporting interest-based studying both in professionally and generally oriented study fields. This support is important not only to promote high-quality learning but also meaningful studying, student well-being, and life-long learning. Opettajat ja vanhemmat ovat tienneet pitkään, että oppilaat ovat kiinnostuneempia joistakin oppiaineista kuin toisista ja että mikäli kiinnostusta löytyy, oppiminenkin sujuu usein paremmin. Muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana kiinnostuksen merkitystä on alettu aktiivisemmin tutkia erilaisissa akateemisissa ympäristöissä. Tulosten perusteella tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että kiinnostus on yhteydessä etenkin oppimisen laatuun. Se on oppimisen taustalla oleva voima, joka selittää opintomenestystä ja asiantuntijaksi kehittymistä. Yliopisto-opiskelijat selittävät usein koulutusalansa valintaa nimenomaan kiinnostuksella. Jos itse opiskelu pohjautuu kiinnostukseen, opiskelijoilla on hyvät lähtökohdat laadukkaaseen oppimiseen. PsM Johanna Mikkosen väitöskirja kuitenkin osoittaa, ettei yliopisto aina tue opiskelijoiden henkilökohtaiseen kiinnostukseen pohjautuvaa opiskelua. Väitöskirjan tutkimuskysymykset olivat: 1) Millainen rooli kiinnostuksella on yliopisto-opinnoissa? 2) Mikä selittää opinnoissa etenemistä ja menestymistä, jos opiskelu ei pohjaudu kiinnostukseen? ja 3) Miten erilaiset oppimisympäristöt tukevat kiinnostukseen pohjautuvaa opiskelua? Tutkimusta varten koottiin aineistoa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen ja humanistisen tiedekunnan opiskelijoilta. Opiskelu näissä kahdessa tiedekunnassa on luonteeltaan hyvin erilaista: eläinlääketiedettä opiskellaan vuosikursseittain valmiin lukujärjestyksen pohjalta kun taas humanistisessa opiskelu on perinteisesti vapaampaa. Tulosten perusteella vahva henkilökohtainen kiinnostus lievitti sitä tulevaisuuteen liittyvää epävarmuutta, joka hankaloittaa humanistisen alan opiskelijoiden sitoutumista opintoihinsa. Eläinlääketieteessä opiskelijoilla puolestaan oli selkeä tavoite valmistua eläinlääkäriksi. Opintomenestystä selitti kuitenkin pikemminkin hyvä ajanhallinta ja sopeutuminen oppimisympäristöön kuin kiinnostus. Kova työmäärä ja valmiiksi pureskeltu opetusohjelma ohjasi opiskelijoita ulkokohtaiseen suorittamiseen. Mikkosen väitöskirjan tulokset osoittavat, että kiinnostuksen roolia yliopisto-opiskelussa on tärkeää tukea. Vaikka akateemiset tutkinnot eivät voi rakentua ainoastaan opiskelijoita henkilökohtaisesti kiinnostavista sisällöistä, tehokkuusvaatimukset eivät saisi johtaa ulkokohtaisen suorittamisen ylikorostumiseen. Hyvin kehittynyt henkilökohtainen kiinnostus on ominaista sellaisille akateemisille asiantuntijoille, jotka eivät ainoastaan tunne syvällisesti omaa alaansa vaan jotka kykenevät uuden tiedon tuottamiseen ja oman alansa rajojen rikkomiseen. Siksi kiinnostukseen pohjautuva opiskelu on tarpeen sekä ammattiorientoituneilla että yleisemmin orientoituneilla aloilla. Opiskelijoiden henkilökohtaisen kiinnostuksen kehittymistä voi tukea ohjaamalla heitä pohtimaan omia kiinnostuksen kohteitaan. Heille voi tarjota mahdollisuuksia omiin valintoihin ja aktiiviseen työskentelyyn kiinnostuksen kohteiden parissa. Tällaisen omaehtoisen opiskelun tukeminen ei ole tärkeää vain laadukkaan oppimisen näkökulmasta; kiinnostus liittyy myös siihen, mikä on opiskelijalle omakohtaisesti tärkeää ja merkityksellistä. Siksi kiinnostukseen pohjautuva opiskelu on yhteydessä mielekkääseen opiskeluun, opiskelijoiden hyvinvointiin ja elinikäiseen oppimiseen.

The aim of this dissertation was to explore factors which affect first-year law students study success. A modified Biggs s 3P model was used as the theoretical framework. The model includes both personal and contextual factors in student learning. The participants were first-year law students from the academic years 2005-2008, and the data were collected through interviews, open-ended question and electronic questionnaires. Study I explored first-year law students spontaneous descriptions of their learning activities at the beginning of their studies as well as fast study pace law students who had already finished their first year. Even though, law students are selected through a demanding entrance examination, some of the beginner students mentioned using only one or very few learning activities, which were mainly non-generative strategies. On the other hand, it was typical for the fast study pace students to mention generative strategies and elements of organised effort in studying. Study II analysed the relationship between approaches to learning and study success in terms of earned study credits and grade point average among first-year law students in three years. Organised students and students applying a deep approach earned the highest number of credits and the highest grades, whereas students applying a surface approach and unorganised students applying a deep approach received the lowest number of credits and the lowest grades. The study confirms previous findings that organised students constitute the largest cluster among first-year law students. Study III explored factors affecting the study pace of law students during their first academic year. The factors mentioned by the students were classified into four categories of self-regulation: motivation, behaviour, cognition and context. The group of fast study pace students turned out to have good skills in all areas of self-regulation. Respectively, the slow study pace group showed more individual variation, and had weaknesses in one or more areas of self-regulation. In addition, students experienced, that other activities such as working affected their study pace, this could be constitute a fifth category. However, the slow and fast study pace students felt differently about work. According to the slow study pace students, work impeded their studying because it took up too much time. For their part, the fast study pace students were able to allocate their time effectively and felt working to be useful and a counterbalanced to their studying, as well as an opportunity to apply knowledge in practice. Study IV analysed differences in law students perceptions of their teaching-learning environments after three learning periods. The students perceptions were compared with pharmacy and veterinary students perceptions of their teaching-learning environments. The results showed that the law students experienced their teaching-learning environment more negatively than the pharmacy and veterinary students. The law students experienced that alignment, teaching for understanding, staff enthusiasm and support, along with constructive feedback were areas that could be developed at the Faculty. Together the four studies indicate that both law students learning skills and the teaching-learning environment could be further developed. The results imply that managing in the demanding teaching-learning environment of law requires student to effectively employ qualitative learning activities: organised studying and a deep approach to learning and good self-regulation skills. In addition to student counselling, it is important for students study success to direct the teaching-learning environment towards a more learning-focused than content-focused approach to teaching. Väitöstutkimuksessa selvitettiin oikeustieteen ensimmäisen vuoden opiskelijoiden opintomenestykseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin muokattua Biggsin 3P-mallia, jossa oppimista tarkastellaan sekä opiskelijan henkilökohtaisten ominaisuuksien että opetus- ja opiskeluympäristön näkökulmasta. Kohdejoukkona olivat oikeustieteen ensimmäisen vuoden opiskelijat lukuvuosina 2005-2008, ja aineisto kerättiin haastatteluiden, kirjallisen vastausaineiston sekä sähköisen kyselylomakkeen avulla. Osatutkimus I tutki sekä opintonsa aloittavien että ensimmäisen vuoden opinnoissaan nopeasti edenneiden opiskelijoiden käyttämiä opiskelumenetelmiä. Tulokset osoittivat, että vaikka oikeustieteen opiskelijat valitaan tiedekuntaan vaativan valintakokeen kautta, niin osa opintonsa aloittavista opiskelijoista käytti vain yhtä tai hyvin rajattua määrää opiskelumenetelmiä, ja nämä olivat useimmiten tietoa toistavia strategioita. Sen sijaan nopeasti edenneet opiskelijat käyttivät pääsääntöisesti tietoa muokkaavia ja tehokkuuteen pyrkiviä opiskelustrategioita. Osatutkimus II analysoi kolmen peräkkäisen vuosikurssin opiskelijoiden käyttämien oppimisen lähestymistapojen yhteyttä ensimmäisen vuoden opintomenestykseen. Järjestelmällisten opiskelijoiden ja syväsuuntautunutta lähestymistapaa käyttävien opiskelijoiden opintomenestys, sekä opintopisteiden määrällä että arvosanojen keskiarvolla arvioiden, oli merkitsevästi parempi kuin pintasuuntautunutta ja ei-järjestelmällistä syväsuuntautunutta lähestymistapaa käyttävien opiskelijoiden. Tutkimus vahvisti aikaisemman tuloksen, jonka mukaan huomattava osa oikeustieteen opiskelijoista kuuluu järjestelmällisten opiskelijoiden ryhmään. Osatutkimus III tutki hitaasti ja nopeasti edenneiden opiskelijoiden opintojen etenemisnopeuteen vaikuttaneita syitä. Aineistosta nousi neljä itsesäätelytaitoja kuvaavaa luokkaa: motivaatio, kognitio, käyttäytyminen sekä opetus- ja opiskeluympäristö. Nopeasti edenneillä opiskelijoilla oli hyvät itsesäätelytaidot kaikilla neljällä itsesäätelyn alueella. Vastaavasti hitaasti edenneiden ryhmä oli heterogeenisempi, ja heillä oli puutteita yhdellä tai useammalla itsesäätelyalueella. Lisäksi aineistosta nousi esille viides luokka, muut syyt, johon sisältyi muun muassa työssäkäynti, mutta sen vaikutus näkyi eri tavalla hitaasti ja nopeasti edenneiden ryhmissä. Hitaasti edenneet opiskelijat nimesivät työssäkäynnin opintoja haittaavaksi tekijäksi, koska sen vuoksi heille ei jäänyt riittävästi aikaa opiskeluun. Vastaavasti nopeasti edenneet opiskelijat osasivat suunnitella ajankäyttönsä tehokkaasti ja kokivat työssäkäynnin hyödyllisenä vastapainona opiskelulle, ja työssäkäynti tarjosi heille mahdollisuuden opittujen tietojen soveltamiseen. Osatutkimus IV analysoi oikeustieteen ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kokemuksia opetus- ja opiskeluympäristöstään kolmen opiskeluperiodin jälkeen. Näiden opiskelijoiden vastauksia verrattiin farmasian tiedekunnan ja eläinlääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden vastauksiin. Oikeustieteen opiskelijat kokivat opetus- ja opiskeluympäristönsä negatiivisemmin kuin farmasian ja eläinlääketieteen opiskelijat. Opiskelijoiden kokemuksen mukaan oikeustieteellisessä tiedekunnassa on kehitettävää etenkin opetuksen linjakkuudessa ja ymmärtämistä tukevassa opetuksessa sekä opettajilta saatavassa tuessa ja palautteessa. Osatutkimukset osoittivat, että kehitettävää on sekä opiskelijoiden opiskelutaidoissa että opetus- ja opiskeluympäristössä. Tulosten mukaan vaativassa oikeustieteen opetus- ja opiskeluympäristössä menestyminen vaatii opiskelijalta kykyä käyttää useita laadukkaita opiskelumenetelmiä, järjestelmällisyyttä ja syväsuuntautuneiden oppimisen lähestymistapojen käyttöä sekä hyviä itsesäätelytaitoja. Opiskelijoiden opintomenestyksen kannalta on tärkeää, että ohjauksen tehostamisen lisäksi oikeustieteen opetus- ja opiskeluympäristössä panostetaan opetuksen suunnittelussa sisältöjen kattavuuden sijaan oppimislähtöiseen lähestymistapaan.

The aim of this dissertation was to adapt a questionnaire for assessing students’ approaches to learning and their experiences of the teaching-learning environment. The aim was to explore the validity of the modified Experiences of Teaching and Learning Questionnaire (ETLQ) by examining how the instruments measure the underlying dimensions of student experiences and their learning. The focus was on the relation between students’ experiences of their teaching-learning environment and their approaches to learning. Moreover, the relation between students’ experiences and students’ and teachers’ conceptions of good teaching was examined. In Study I the focus was on the use of the ETLQ in two different contexts: Finnish and British. The study aimed to explore the similarities and differences between the factor structures that emerged from both data sets. The results showed that the factor structures concerning students’ experiences of their teaching-learning environment and their approaches to learning were highly similar in the two contexts. Study I also examined how students’ experiences of the teaching-learning environment are related to their approaches to learning in the two contexts. The results showed that students’ positive experiences of their teaching-learning environment were positively related to their deep approach to learning and negatively to the surface approach to learning in both the Finnish and British data sets. This result was replicated in Study II, which examined the relation between approaches to learning and experiences of the teaching-learning environment on a group level. Furthermore, Study II aimed to explore students’ approaches to learning and their experiences of the teaching-learning environment in different disciplines. The results showed that the deep approach to learning was more common in the soft sciences than in the hard sciences. In Study III, students’ conceptions of good teaching were explored by using qualitative methods, more precisely, by open-ended questions. The aim was to examine students’ conceptions, disciplinary differences and their relation to students’ approaches to learning. The focus was on three disciplines, which differed in terms of students’ experiences of their teaching-learning environment. The results showed that students’ conceptions of good teaching were in line with the theory of good teaching and there were disciplinary differences in their conceptions. Study IV examined university teachers’ conceptions of good teaching, which corresponded to the learning-focused approach to teaching. Furthermore, another aim in this doctoral dissertation was to compare the students’ and teachers’ conceptions of good teaching, the results of which showed that these conceptions appear to have similarities. The four studies indicated that the ETLQ appears to be a sufficiently robust measurement instrument in different contexts. Moreover, its strength is its ability to be at the same time a valid research instrument and a practical tool for enhancing the quality of students’ learning. In addition, the four studies emphasise that in order to enhance teaching and learning in higher education, various perspectives have to be taken into account. This study sheds light on the interaction between students’ approaches to learning, their conceptions of good teaching, their experiences of the teaching-learning environment, and finally, the disciplinary culture. Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli kehittää kysely, jolla voidaan tutkia yliopisto-opiskelijoiden oppimista ja kokemuksia oppimisympäristöstä. Tutkimuksessa tarkasteltiin Opiskelijan oppiminen ja oppimisympäristöt (OPPI) –kyselyn validiteettia, eli sitä, mittaako kysely niitä ilmiöitä, joita sen on tarkoitus mitata. OPPI-kysely on muokattu versio Isossa-Britanniassa käytössä olevasta Experiences of Teaching and Learning Questionnaire (ETLQ). Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli analysoida, miten opiskelijoiden kokemukset oppimisympäristöstä ovat yhteydessä heidän lähestymistapoihinsa oppimiseen. Lisäksi tarkasteltiin opiskelijoiden ja opettajien käsityksiä hyvästä opetuksesta ja näiden yhteyttä kokemuksiin oppimisympäristöstä. Osatutkimus I tutki OPPI-kyselyn käyttöä kahdessa erilaisessa kontekstissa, suomalaisessa ja englantilaisessa. Osatutkimuksessa vertailtiin kahdesta eri aineistosta esille tulleita faktoriratkaisuja sekä niiden eroja ja samanlaisuuksia. Tulokset osoittivat, että samanlaiset faktorit koskien opiskelijoiden lähestymistapoja oppimiseen sekä heidän kokemuksiaan oppimisympäristöistä nousivat esiin kummassakin aineistossa. Osatutkimuksen tavoitteena oli myös tutkia, opiskelijoiden lähestymistapojen ja kokemusten välistä yhteyttä. Tulokset osoittivat, että opiskelijoiden positiiviset kokemukset oppimisympäristöstä olivat yhteydessä opiskelijoiden syväsuuntautuneeseen lähestymistapaan oppimisessa. Lisäksi kummassakin aineistossa löytyi systemaattinen ja negatiivinen yhteys pintasuuntautuneisuuden ja positiivisten kokemusten välillä. Tulokset olivat yhteneväisiä verrattuna osatutkimus II:een, jossa tarkasteltiin opiskelijoiden lähestymistapojen ja oppimisympäristökokemuksien välistä yhteyttä ryhmätasolla. Osatutkimus II analysoi myös tieteenalakohtaisia eroja opiskelijoiden lähestymistavoissa ja kokemuksissa oppimisympäristöistä. Tulokset osoittivat, että syväsuuntautuneisuus oli yleisempää ihmis- ja sosiaalitieteissä kuin esimerkiksi verrattuna luonnontieteisiin. Osatutkimus III analysoi opiskelijoiden käsityksiä hyvästä opetuksesta laadullisella menetelmällä. Tutkimuksessa analysoitiin opiskelijoiden vastauksia avoimeen kysymykseen hyvästä opetuksesta. Tutkimuksessa tarkasteltiin opiskelijoiden käsitysten, lähestymistapojen ja tieteenalojen välistä yhteyttä. Osatutkimuksessa tarkasteltiin kolmea eri tieteenalaa, joiden opiskelijoiden kokemukset oppimisympäristöistä olivat erilaisia. Tulokset osoittivat, että opiskelijoiden käsityksissä hyvästä opetuksesta oli tieteenalakohtaisia eroja, mutta samalla ne olivat pääosin yhteneväisiä hyvää opetusta koskevan teorian kanssa. Lisäksi käsityksissä nousseet näkökulmat olivat samankaltaisia OPPI-kyselyn oppimisympäristöjä kuvaavien faktoreiden kanssa. Osatutkimus IV tarkasteli yliopisto-opettajien käsityksiä hyvästä opetuksesta ja tutkimustulokset osoittivat, että opettajat kuvasivat hyvää opetusta oppimislähtöisestä näkökulmasta. Tavoitteena tässä väitöskirjatutkimuksessa oli verrata opiskelijoiden ja opettajien käsityksiä hyvästä opetuksesta ja tulokset osoittivat, että käsitykset olivat hyvin yhteneväisiä keskenään Neljä osatutkimusta osoittivat, että OPPI-kysely toimii samankaltaisesti eri konteksteissa. OPPI-kyselyn vahvuus on, että se on samalla sekä validi tutkimusmittari että käytännön työkalu opetuksen ja oppimisen kehittämisessä. Tutkimus tuo lisää tärkeää tietoa siitä, miten opiskelijoiden lähestymistavat oppimiseen, heidän käsityksensä ja kokemuksensa hyvästä opetuksesta sekä heidän tieteenalansa ovat yhteydessä toisiinsa, ja miten nämä asiat voidaan huomioida yliopisto-opetuksen laadun kehittämisessä.

The goal of this research was to establish the necessary conditions under which individuals are prepared to commit themselves to quality assurance work in the organisation of a Polytechnic. The conditions were studied using four main concepts: awareness of quality, commitment to the organisation, leadership and work welfare. First, individuals were asked to describe these four concepts. Then, relationships between the concepts were analysed in order to establish the conditions for the commitment of an individual towards quality assurance work (QA). The study group comprised the entire personnel of Helsinki Polytechnic, of which 341 (44.5%) individuals participated. Mixed methods were used as the methodological base. A questionnaire and interviews were used as the research methods. The data from the interviews were used for the validation of the results, as well as for completing the analysis. The results of these interviews and analyses were integrated using the concurrent nested design method. In addition, the questionnaire was used to separately analyse the impressions and meanings of the awareness of quality and leadership, because, according to the pre-understanding, impressions of phenomena expressed in terms of reality have an influence on the commitment to QA. In addition to statistical figures, principal component analysis was used as a description method. For comparisons between groups, one way variance analysis and effect size analysis were used. For explaining the analysis methods, forward regression analysis and structural modelling were applied. As a result of the research it was found that 51% of the conditions necessary for a commitment to QA were explained by an individual’s experience/belief that QA was a method of development, that QA was possible to participate in and that the meaning of quality included both product and process qualities. If analysed separately, other main concepts (commitment to the organisation, leadership and work welfare) played only a small part in explaining an individual’s commitment. In the context of this research, a structural path model of the main concepts was built. In the model, the concepts were interconnected by paths created as a result of a literature search covering the main concepts, as well as a result of an analysis of the empirical material of this thesis work. The path model explained 46% of the necessary conditions under which individuals are prepared to commit themselves to QA. The most important path for achieving a commitment stemmed from product and system quality emanating from the new goals of the Polytechnic, moved through the individual’s experience that QA is a method of the total development of quality and ended in a commitment to QA. The second most important path stemmed from the individual’s experience of belonging to a supportive work community, moved through the supportive value of the job and through affective commitment to the organisation and ended in a commitment to QA. The third path stemmed from an individual’s experiences in participating in QA, moved through collective system quality and through these to the supportive value of the job to affective commitment to the organisation and ended in a commitment to QA. The final path in the path model stemmed from leadership by empowerment, moved through collective system quality, the supportive value of the job and an affective commitment to the organisation, and again, ended in a commitment to QA. As a result of the research, it was found that the individual’s functional department was an important factor in explaining the differences between groups. Therefore, it was found that understanding the processing of part cultures in the organisation is important when developing QA. Likewise, learning-teaching paradigms proved to be a differentiating factor. Individuals thinking according to the humanistic-constructivistic paradigm showed more commitment to QA than technological-rational thinkers. Also, it was proved that the QA training program did not increase commitment, as the path model demonstrated that those who participated in training showed 34% commitment, whereas those who did not showed 55% commitment. As a summary of the results it can be said that the necessary conditions under which individuals are prepared to commit themselves to QA cannot be treated in a reductionistic way. Instead, the conditions must be treated as one totality, with all the main concepts interacting simultaneously. Also, the theoretical framework of quality must include its dynamic aspect, which means the development of the work of the individual and learning through auditing. In addition, this dynamism includes the reflection of the paradigm of the functions of the individual as well as that of all parts of the organisation. It is important to understand and manage the various ways of thinking and the cultural differences produced by the fragmentation of the organisation. Finally, it seems possible that the path model can be generalised for use in any organisation development project where the personnel should be committed. Väitöskirjatyöni tavoitteena oli tutkia henkilöstön laatutyöhön sitoutumisen edellytyksiä ammattikorkeakoulussa. Edellytyksiä tarkasteltiin neljän keskeisen käsitteen kautta: laatutietoisuus, sitoutuminen, johtaminen ja työhyvinvointi. Käsitteiden avulla tarkasteltiin ensin, miten henkilöstö kuvaa näitä neljää osa-aluetta. Kuvailevina analyysimenetelminä käytettiin tilastollisten tunnuslukujen lisäksi pääkomponenttianalyysiä. Ryhmien välisiä vertailuja kuvattiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä ja Effect Size-analyysillä. Sen jälkeen analysoitiin käsitteiden välisiä selityssuhteita, jotka selittivät henkilöstön sitoutumista laatutyöhön. Analyysimenetelminä olivat summaava regressioanalyysi ja rakenneyhtälömallinnus. Tutkimusmenetelminä olivat sekä lomakekysely että haastattelut. Tutkimusjoukkona oli Helsingin ammattikorkeakoulun koko henkilöstö, josta tutkimukseen osallistui 341 (44,5 %). Sitoutumisen edellytyksistä nousi tärkeimmäksi laatutietoisuus, joka muodostui kokemuksista, että laatutyö on oman työn kehittämistä ja että kehittämiseen on mahdollisuus osallistua ja että osallistujien ajattelu ammattikorkeakouluopetuksesta on uutta ja laaja-alaista. Tässä uutuus ja laaja-alaisuus tarkoittavat ammattikorkeakoulun uusia tehtäviä tutkimuksen ja kehittämisen alueella sekä aluekehittämistä ammattikorkeakoulun vaikutusalueella. Uutuus ja laaja-alaisuus pitävät sisällään oppimisnäkemyksen, joka ei ole pelkkiä luentoja, joissa opiskelijoiden ”päähän” kaadetaan uutta tietoa, vaan heidät haastetaan työskentelemään yhdessä, etsimään opettajan kanssa uutta tietoa ja soveltamaan tutkittutietoa läheisesti työelämän kanssa. Tällainen laatutietoisuus selitti sitoutumista 52 %. Muiden osa-alueiden, eli organisaatioon sitoutuminen, johtaminen, työhyvinvointi suora selitys sitoutumiseen oli vähäinen. Organisaation todellisuus on kokonaisuus. Tästä syystä rakennettiin kartta-malli, jossa käsitteet yhdistettiin poluiksi sekä tutkimuksiin että kirjallisuuteen perustuen ja tutkimusaineiston analyyseihin tukeutuen. Kartta-malli selitti 46 % henkilöstön laatutyöhön sitoutumista. Tärkein polku sitoutumiseen lähti edellä kuvatusta laatutietoisuudesta, joka perustuu uusien ammattikorkeakoulun tavoitteiden mukaiseen oppimiseen ja opetukseen ja joka on oman työn kokonaiskehittämisen väline. Seuraavaksi tärkein polku sitoutumisen edellytyksenä lähti kannustavan työyhteisön ja merkityksellisen työn kokemusten kautta tunneperäiseen organisaatioon sitoutumiseen edeten sen jälkeen laatutyöhön sitoutumiseen. Kolmannen polun muodostivat kokemukset laatutyöhön osallistumisesta koko yhteisön yhteisenä ponnistuksena edeten kokemukseen työn merkityksellisyydestä tunneperäisen organisaatioon sitoutumiskokemuksen kautta laatutyöhön sitoutumiseen. Neljäntenä polkuna kartta-mallissa oli voimaannuttavan johtamisen, yhteisen laatutyön tekemisen kokemuksen ja työn merkityksellisyyden sekä tunneperäisen organisaatioon sitoutumisen kautta laatutyöhön sitoutumiseen. Tutkimuksen tuloksina ilmeni vielä, että työtekijän toimintayksikkö oli keskeinen ryhmien välinen erottelija, jolloin organisaation osakulttuurien ymmärtämien todettiin tärkeäksi, kun laatutyötä kehitetään organisaatiossa. Samoin erottelevaksi tekijäksi osoittautui ymmärrys oppimis-opetus–prosessista. Uusien ammattikorkeakoulun tavoitteiden mukaiseen oppimiseen ja opetukseen suuntautuneet henkilöt sitoutuvat enemmän kuin konservatiivisesti oppimisesta ja opetuksesta ajattelevat. Lisäksi yllättäen osoittautui, että organisaatiossa toteutettu laatukoulutus ei tukenut sitoutumista. Koulutukseen osallistuneiden sitoutuminen kartta-mallissa oli 34 % ja ei-osallistuneiden kohdalla 55 %. Tulosten kiteytyksenä voi todeta, että laatutyöhön sitoutumisen keskeisinä edellytyksinä ovat edellä mainittujen käsitteiden kokonaisvaltaisuus ja yhtäaikaisuus sekä laadun dynaaminen ulottuvuus. Dynaamisuus on oman työn kehittämistä ja oppimista, joka tapahtuu työn arvioinnin kautta. Koulumaailmassa arvioinnin kohteena on myös oman oppimis-opetus-ajattelun arviointi modernien opetusmenetelmien saamiseksi käyttöön laajakatseisesti.

The aim of this dissertation is to explore the academic thinking and personal epistemology of university students. More specifically, the aim is to understand and promote students’ research and academic skills as a central goal of academic studies in the research-intensive university of Helsinki. Two of the four studies examine the personal epistemology of psychology students in different study phases, and the variation in personal epistemology among final-year psychology, theology and pharmacy students. Furthermore, personal epistemology was explored as a phenomenon among the student groups. In the fourth study the individual answers of the students interviewed are investigated in more detail. The main focus is on examining students’ beliefs about the nature of knowledge and knowledge acquisition as a representation of their personal epistemology. Study I presents a model which describes the main elements and aspects of teaching and learning in pharmacy education. Firstly, the meaning of quality of teaching and learning is explored. On the basis of this information, the study concentrates on the pedagogical implications of changing pharmacy teaching to improve the quality of learning. Study II describes the results of a cross-sectional study of psychology students participating in undergraduate and master’s level psychology programmes. The students (N = 53) were interviewed concerning their beliefs about knowledge and knowing, the aim being to explore students’ responses about thinking and reasoning. The results are analysed using content analysis to create categories of personal epistemology and comparisons among the students according to the phase of their studies. Study III examines interdisciplinary differences in final-year psychology, pharmacy and theology students’ (N = 52) academic thinking and personal epistemology. The aims of study IV are to examine and compare the consistency of personal epistemology profiles among university students (N = 87) representing three academic disciplines. The individual answers are examined and rated on a scale from absolutist to evaluativist thinking. On the basis of this data, three personal epistemology profiles are identified: a) absolutist profiles; b) relativistic profiles; and c) evaluativist profiles consisting of the subgroups entitled “limited” and “sophisticated”. The results of the studies clearly demonstrate that personal epistemology varies between students in different age groups, study phases, and disciplines. Three categories, including several subcategories, emerge to describe the personal epistemology of students. Furthermore, three personal epistemology profiles can be identified from the data. The comparison between students reveals interesting differences and similarities among student groups, and developmental trends of personal epistemology. Väitöskirjatutkimukseni aiheena on kolmen oppiaineen yliopisto-opiskelijoiden tieteellisen ajattelun tarkastelu. Tutkimusaineistona on 53 psykologian sekä 19 teologian ja 15 farmasian opiskelijan haastattelut. Artikkeliväitöskirjan ensimmäisessä osatutkimuksessa määritellään opetukseen ja oppimiseen liittyvien keskeisten osa-tekijöiden väliset suhteet yliopistopedagogiikan näkökulmasta erityisesti farmasian oppiaineessa. Toisessa ja kolmannessa osatutkimuksessa tarkastellaan opiskelijoiden kuvauksia tieteellisestä ajattelusta sekä vertaillaan opiskelijoiden mainitsemia asioita määrällisesti. Analysointiyksikkö näissä tutkimuksissa ovatkin tieteellistä ajattelua kuvaavat pää- ja alaluokat, jotka kuvaavat opiskelijoiden tieteellistä ajattelua, asiantuntijaksi kehittymisen edellytyksiä sekä niitä vaatimuksia, joita opiskelijoiden mukaan heidän opiskelualallaan opiskelevilta vaaditaan. Neljännessä osatutkimuksessa näkökulmaksi ja analysointiyksiköksi valitaan opiskelijoiden vastaukset kokonaisuutena ja heidät luokitellaan kolmeen tieteellistä ajattelua kuvaavaan profiilityyppiin. Opiskelijoiden välinen vertailu paljasti mielenkiintoisia eroja ja samankaltaisuuksia sekä tieteellisen ajattelun kehityskulkuja opiskelijaryhmien välillä. Tieteellinen ajattelu ja tietokäsitys vaihtelevat riippuen opiskelijan iästä, opintovaiheesta ja opiskelualasta. Tutkimus osoittaa tieteellisen ajattelun kehittymisen ja tieteen tekemisen taitojen oppimisen olevan yhteydessä opettajien antamaan opetukseen sekä oppiainelaitoksen pedagogisiin ratkaisuihin. Opiskeluympäristö ja opettajien tuki erityisesti asiantuntijaksi kehittymisessä ja opinnäytetöiden ohjauksessa osoittautui opiskelijoille tärkeäksi. Tutkimustuloksista voi päätellä, että tutkimusintensiiviseksi kuvatusta yliopistosta valmistuvilta vaaditaan ja edellytetään tutkimusvalmiuksia. Pääaineistona tarkasteltujen psykologian opiskelijoiden vastausten perusteella tutkimuslähtöisyys opetuksessa toteutuu ja tutkimuksen tekemisen taidot sekä tieteellinen ajattelu kehittyvät jo ensimmäisistä opiskeluvuosista alkaen. Tutkimuksen keskeinen tulos eli psykologian opiskelijoiden kriittisempi suhtautuminen tietoon sekä kyky tieteelliseen ajatteluun perustunee siihen, että ne osaavat, joille opetetaan. Vertailuaineisto teologian ja farmasian viimeisen vuoden opiskelijoista paljastaa, ettei kaikilta yliopistosta valmistuvilta edellytetä psykologian opiskelijoihin verrattavaa vastaavankaltaista tieteellistä osaamista. Maisteriksi valmistuu tutkimuksen tulosten mukaan muodollisesti päteviä tieteentekijöitä, joille asiantuntijuus merkitsee ensi sijassa työelämässä vaadittuja ja ammatin edellyttämiä taitoja, ei niinkään tieteellisen tutkimuksen tekemisen osaamista. Väitöskirjani tutkimustulosten soveltaminen yliopistopedagogiikkaan edellyttää yliopisto-opetuksen keskeisen tavoitteen, tieteellisen ajattelun ja tutkimustaitojen oppimisen, korostamista kautta opetuksen ja opiskelun vaiheiden. Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi siten, että opettajille ja opiskelijoille on lähtökohtaisesti selvää, miten tieto osoitetaan todeksi kullakin tieteenalalla ja oppiaineessa sekä mitä opiskelijoita edellytetään tutkimuksen tekemisen ja tieteellisen ajattelun opiskelun taidoissa. Selväksi tulisi tehdä myös oppiaineen tutkintorakenteen sisältämän koulutuksen keskeiset tavoitteet ja niiden perustelut, joista usein käy ilmi sekä tietokäsitys että se, miten tieto oppiaineessa osoitetaan todeksi. Suositukset ovat tiivistettävissä yliopistopedagogiikan näkökulmasta tuttuihin lähtökohtiin: linjakkuus opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa, aktivoivat ja yhteistoiminnalliset menetelmät, opiskelijoiden oppimaan oppimisen taitojen tukeminen läpäisyperiaatteella, ydinainesanalyysi opetuksen suunnittelussa sekä opettajien että opiskelijoiden vastuullisuus ja yhteistoiminta kaikkien edellä mainittujen tasojen välillä.

The aim of this dissertation was to explore teaching in higher education from the teachers’ perspective. Two of the four studies analysed the effect of pedagogical training on approaches to teaching and on self-efficacy beliefs of teachers on teaching. Of these two studies, Study I analysed the effect of pedagogical training by applying a cross-sectional setting. The results showed that short training made teachers less student-centred and decreased their self-efficacy beliefs, as reported by the teachers themselves. However, more constant training enhanced the adoption of a student-centred approach to teaching and increased the self-efficacy beliefs of teachers as well. The teacher-focused approach to teaching was more resistant to change. Study II, on the other hand, applied a longitudinal setting. The results implied that among teachers who had not acquired more pedagogical training after Study II there were no changes in the student-focused approach scale between the measurements. However, teachers who had participated in further pedagogical training scored significantly higher on the scale measuring the student-focused approach to teaching. There were positive changes in the self-efficacy beliefs of teachers among teachers who had not participated in further training as well as among those who had. However, the analysis revealed that those teachers had the least teaching experience. Again, the teacher-focused approach was more resistant to change. Study III analysed approaches to teaching qualitatively by using a large and multidisciplinary sample in order to capture the variation in descriptions of teaching. Two broad categories of description were found: the learning-focused and the content-focused approach to teaching. The results implied that the purpose of teaching separates the two categories. In addition, the study aimed to identify different aspects of teaching in the higher-education context. Ten aspects of teaching were identified. While Study III explored teaching on a general level, Study IV analysed teaching on an individual level. The aim was to explore consonance and dissonance in the kinds of combinations of approaches to teaching university teachers adopt. The results showed that some teachers were clearly and systematically either learning- or content-focused. On the other hand, profiles of some teachers consisted of combinations of learning- and content-focused approaches or conceptions making their profiles dissonant. Three types of dissonance were identified. The four studies indicated that pedagogical training organised for university teachers is needed in order to enhance the development of their teaching. The results implied that the shift from content-focused or dissonant profiles towards consonant learning-focused profiles is a slow process and that teachers’ conceptions of teaching have to be addressed first in order to promote learning-focused teaching. Tässä väitöskirjassa tutkittiin yliopisto-opettajien opetusta opettajien näkökulmasta. Kaksi neljästä osatutkimuksesta analysoi yliopistopedagogisen koulutuksen vaikutusta opettajien opetuksellisiin lähestymistapoihin ja pystyvyysuskomuksiin. Osatutkimus I analysoi yliopistopedagogisen koulutuksen vaikutusta poikittaistutkimuksena. Tulokset osoittivat, että lyhyt koulutus vähensi opettajien arvioita opiskelijalähtöisyydestään ja heikensi heidän pystyvyysuskomuksiaan. Pitkäaikaisempi koulutus puolestaan lisäsi opettajien arvioita opiskelijalähtöisyydestään ja vahvisti heidän pystyvyysuskomuksiaan. Opettajalähtöisessä opetustavassa ei tapahtunut suuria muutoksia. Osatutkimus II tutki yliopistopedagogisen koulutuksen vaikutusta pitkittäistutkimuksena. Tulokset osoittivat, että opettajilla, jotka eivät olleet osallistuneet yliopistopedagogiseen koulutukseen osatutkimuksen I jälkeen, ei tapahtunut muutoksia opiskelijalähtöisyydessä. Opiskelijalähtöisyys lisääntyi tilastollisesti merkitsevästi niillä opettajilla, jotka olivat osallistuneet pedagogiseen koulutukseen osatutkimuksen I jälkeen. Sillä, oliko opettaja osallistunut koulutukseen osatutkimuksen I jälkeen, ei näyttänyt olevan vaikutusta pystyvyysuskomusten lisääntymiseen. Pystyvyysuskomukset vahvistuivat eniten opettajilla, joilla oli vähiten opetuskokemusta. Osatutkimus III analysoi opetuksellisia lähestymistapoja hyödyntäen laajaa monitieteistä haastatteluaineistoa. Tavoitteena oli tutkia, miten eri tavoin opettajat kuvaavat opetustaan. Aineistosta nousi kaksi luokkaa: oppimislähtöinen ja sisältölähtöinen lähestymistapa. Tulokset osoittivat, että erottava tekijä luokkien välillä on opettajien opetukselle asettama päämäärä. Tutkimuksen toinen tavoite oli yliopisto-opetukseen liittyvien ulottuvuuksien tunnistaminen. Aineistosta nousi kymmenen ulottuvuutta. Osatutkimus IV analysoi opetusta yksittäisen opettajan tasolla. Tavoitteena oli tutkia sitä, miten opettajat yhdistelevät opetuksessaan oppimis- ja sisältölähtöisiä lähestymistapoja. Tulokset osoittivat, että jotkut opettajat olivat selkeästi ja systemaattisesti joko oppimis- tai sisältölähtöisiä. Joidenkin opettajien opetuksessa puolestaan yhdistyivät molemmat lähestymistavat. Neljä osatutkimusta osoittivat, että yliopistopedagogista koulutusta tarvitaan opettajien pedagogisen asiantuntijuuden lisäämiseksi. Tulosten mukaan muutos sisältölähtöisistä tai molempia opetuksellisia lähestymistapoja yhdistelevistä opetustavoista kohti oppimislähtöisyyttä on hidas prosessi.