Search

Tutkielma käsittelee Sakari Tuomiojan puolipoliittisen toimitusministeristön käynnistämää MiG-15-hävittäjien hankintaa Neuvostoliitosta vuonna 1954. Hanke oli ulkopoliittisena avauksena ennen kuulumaton, kuten presidentti Paasikivi päiväkirjassaan manasi siitä kuultuaan. Hankkeesta oli päätetty hallituksen pienessä sisäpiirissä pääministeri Tuomiojan, puolustusministeri Päiviö Hetemäen ja kauppa- ja teollisuusministeri Teuvo Auran kesken. Siitä ei ollut kerrottu etukäteen presidentille, puolustusvoimien johdolle eikä edes hallituksen ulkoministerille Ralf Törngrenille. Siinä missä kaluston ostaminen Neuvostoliitosta oli myöhemmin 1960-luvulla yleinen käytäntö, oli se 1950-luvun puolivälissä kaikkea muuta. Lisäksi aloitteen tekijänä oli sotien jälkeen oikeistolaisin hallitus. Ministereinä oli tunnettuja johtohahmoja porvaripuolueista. Erikoista oli sekin, että uusi ulkopoliittinen avaus tehtiin vasta eduskuntavaalien jälkeen, kun seuraavaa hallitusta oltiin jo muodostamassa. Tutkielmassa rekonstruoidaan hävittäjähankkeen koko elinkaari. Lisäksi pohditaan, miksi hankkeeseen ryhdyttiin, miksi hanke kaatui ja mitä siitä seurasi. Lähdeaineisto koostuu pääasiassa arkistolähteistä ja tutkimuskirjallisuudesta. Aiempi tutkimuskirjallisuus on hävittäjähankkeen osalta kuitenkin hajanaista ja keskenään ristiriitaista. Aihetta on kirjallisuudessa lähinnä ohimennen sivuttu, eikä siitä ole olemassa perusteellista tutkimusta. Tutkimusaiheen historiallinen viitekehys liittyy Stalinin kuoleman jälkeiseen kansainvälisen politiikan suojasäähän, Suomen sisä-, ulko-, kauppa- ja puolustuspolitiikkaan sekä ilmavoimien kalustohankintoihin 1950-luvulla. Tutkielman pääasiallinen metodi on lähdekritiikki. Tutkielma osoittaa, että MiG-15-hankkeen taustalla oli ensisijaisesti tarve parantaa ilmavoimien huonoa kalustotilannetta, joka nähtiin yhtenä Suomen puolustuksen pahimmista puutteista. Sen lisäksi hankinnan käynnistämiseen vaikutti idänkaupan tasapainottamisen tarve, sekä mahdollisesti pyrki

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten elintarvikkeita mainostettiin Pirkka-lehdissä vuosina 1954–1964. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä oli käsitys ruoan va-linnasta sosiaalisesti ja kulttuurisesti määrittyvänä ilmiönä, johon voidaan vaikuttaa ravitse-musvalistuksen ja mainonnan keinoin. Tutkielmassa tarkasteltiin myös suomalaisen syömi-sen historiaa ja tutkimuksen tarkasteluajankohtana ilmenneitä ravitsemusongelmia. Tämän avulla pyrittiin kuvaamaan Suomessa tutkimuksen tarkasteluajankohtana vallinnutta ruokaan liittyvää sosiaalista ja kulttuurista ympäristöä. Tutkimuksen tarkasteluajankohdaksi valittiin noin kymmenen vuoden jakso ruoan säännöstelyn loppumisen jälkeen. Menetelmät. Tutkimuksen aineistona käytettiin vuosina 1954–1964 julkaistujen Pirkka-lehtien elintarvikemainoksia, jotka kerättiin sekä mikrofilmeiltä että alkuperäisistä lehdistä. Aineistoa edustamaan valittiin joka toisen vuosikerran mainokset ja aineistonvalinnan jälkeen aineisto sisälsi 510 elintarvikemainosta. Aineistosta luokiteltiin etukäteen muodostettujen muuttujate-kijöiden pohjalta mainostettavan tuotteen elintarvikeryhmä, mainoksessa esiintyvät henkilö-hahmot sekä elintarvikkeen ravitsemukselliseen laatuun ja muihin ominaisuuksiin liittyvät viit-taukset. Luokittelun avulla saatuja tuloksia analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Mainoksissa keskityttiin nautintoaineiden sekä prosessoitujen ja uusien elintarvikkeiden mainostamiseen. Arkiset tuoretuotteet kuten liha, kala ja kasvikset eivät juuri esiintyneet aineiston mainoksissa. Mainostetuimpia elintarvikkeita olivat kahvi, vehnäjauhot, kaurahiutaleet, margariini ja voi. Elintarvikkeiden mainostus ei ollut suoraan yh-teydessä elintarvikkeiden kulutuslukuihin. Elintarvikkeita mainostettiin erityisesti aistittavan laadun ja terveellisyyden avulla. Terveellisyyttä perusteltiin tyypillisesti elintarvikkeen vitamii-nipitoisuudella. Henkilöhahmoista mainoksissa käytettiin eniten naisten ja la, Goals. The goal of the study was to determine how foodstuffs were advertised in Pirkka magazines during the years 1954-1964. The theoretical framework of the study was that the choice between different foods is a socially and culturally determined phenomenon that can be influenced by nutrition education and advertisement. History of eating in Finland and the nutrition challenges faced during the set time period were also examined in the study. This is to help describe the social and cultural environment as related to food in the examination pe-riod. The period was set to approximately ten years after the food rationing ended. Methods. The materials in the study were advertisements in Pirkka magazines that were published between the years 1954-1964. Advertisements were collected from microfilms and from original copies. A total of 510 advertisements of foodstuffs from every other year were chosen as a representation of the total material base. The contents of the advertise-ments were categorized according to a predetermined set of variables as per the advertise-ments’ references to the product group, persons appearing in the advertisements, and the claims to nutritional qualities and other attributes. The results acquired through the categori-zation were analyzed through the means of content analysis. Results and conclusions. The advertisements focused on advertising consumer grade stimulants, and processed or new foodstuffs. Common fresh products were not represented in the material. The most advertised products were coffee, wheat flour, oatmeal, margarine, and butter. The advertisement of food stuffs was not directly related to the amount of food-stuffs consumed. Foodstuffs were advertised especially by emphasizing the perceptible quality and healthiness of the product. The healthiness of the product was argued to be as-sociated to its vitamin content. The persons appearing in the advertisement were mostly women and children who were to appeal to the viewers’ emoti

Muoti mielletään usein muutokseksi, mutta moni siihen perehtynyt on havainnut samojen piirteiden ja ilmiöiden kertautuvan joko lineaarisesti, syklisesti, heilurimaisesti tai pistemäi-sesti. Tutkielmani tarkoitus on ennakoida 1950-luvun muodin seuraavaa tulemista kehitte-lemällä ja kokeilemalla uutta työkalua ennusteen tekemiselle. Ennakoidakseni tulevaa muo-tia selvitin ilmeneekö uusissa tulemisissa yhteisiä aina toistuvia piirteitä ja millaisia erot ja yhtäläisyydet ovat. Tutkin kahta tuoreinta tulemista vuosina 1996 ja 2012 kahden retrotren-din, vaatteiden ja ajanhengen kautta. Tutkielmani oli kvalitatiivista ja hermeneuttista tulevaisuudentutkimusta. Vaatteiden piirteitä tutkin Chanelin ja Diorin vaatemallistojen valokuvien avulla. Ajanhengen tekijöiden tulkintaan käytin Mitä, missä, milloin -kirjoja ja poimin aineistoni kulttuuria, uutisia ja maailmanpolitiikkaa käsittelevistä osioista. Analysoin aineistoa hermeneuttisen kehän ja kahden kvalitatiivisen sisällönanalyysin avulla. Kehän ensimmäisellä kierroksella laajensin esiymmärrystäni ja määrittelin sisällönanalyyseissä mitattavat, ryhmiteltävät ja tulkittavat tekijät. Kierroksilla kaksi, kolme ja neljä analysoin kuvia soveltamalla sisällönanalyyttistä kuvien tulkintaa ja tut-kin tekstejä aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Viidennellä ja viimeisellä kierroksella vertailin edellisten kierrosten tuloksia ja niiden aikana karttunutta ymmärrystä tosiinsa ja pohjustin ennustettani. Analyysien tulosten mukaan Cha-nelin ja Diorin vuosien 1996 ja 2012 mallistojen mekot ja takit olivat enimmäkseen 1950-luvun malliston kaltaisia, ainakin yleisimpien piirteiden osalta. Suurimmat erot tai variaatiot näkyivät hihan ja hameen helman pituudessa. Kaikki 1950-luvun ajanhengen tekijät toistuivat molemmissa uusissa tulemisissa, ”rotukeskusteluja”, nuorisokulttuuria ja osta nyt maksa myöhemmin -mentaliteettia lukuun ottamatta. Tulosten pohjalta ennakoin 1950-luvulle tun-nusomaisten vaatteiden piirteiden ja ajanhengen teki, Change is often viewed as the essence of fashion, but many who operate in the field have observed that certain features and events recur either in a linear, cyclical, swinging or fragmented matter. The purpose of my thesis is to forecast the next 1950s revival by developing and testing a new tool for forecasting. To achieve my goal I examined, if the revivals show common always recurring features and what the similarities and differences are like. I studied the two most recent recurrences in the years 1996 and 2012 by focusing on two retrotrends, apparel and Zeitgeist. The perspective of my thesis was a qualitative and hermeneutic future study. I examined the apparel features with photographs of Chanel’s and Dior’s collections. For the interpretation of the Zeitgeist factors I used Mitä, missä, milloin -books and collected the research material from the section on culture, news and international politics. For the analysis I employed the hermeneutic circle and two types of qualitative content analysis. On the first round I expanded my pre-understanding and defined the factors with which I grouped, measured and interpreted the material in the content analyses. On rounds two, three and four I analyzed the photographs by applying content analysis of visual images, and examined the text with inductive content analysis. On the fifth and final round I formed the base for my forecast by comparing my expanded understanding and the results of the previous rounds with one another. According to the results the most common characteristic features of the dresses and jackets, in Chanel’s and Dior’s collections from the years 1996 and 2012, resembled the features of the 1950s. The greatest differences where in the lengths of the sleeves and skirts. All of the Zeitgeist factors recurred in each revival, except for the “racial riots”, youth culture and the buy now pay later -mentality. Based on my findings I predict that the common characteristic features of the 1950s apparel and Zei