Search

Tiivistelmä. Koronapandemian aikana kouluissa siirryttiin etäopetukseen, jolloin oppilaat opiskelivat kotona tietokoneen välityksellä. Siirtymä tapahtui nopeasti ja vaati opettajilta uudenlaista opetuksen järjestämistä. Etäopetuksessa oppilaiden tuli olla aiempaa omatoimisempia ja lisäksi se vaati oppilailta esimerkiksi pitkäjänteisyyttä, vaikeutti keskittymistä ja aiheutti haasteita oppilaiden opetellessa käyttämään erilaisia tietoteknisiä ohjelmia. Myös huoltajat joutuivat ottamaan enemmän vastuuta lasten opiskelusta, mikä lisäsi heidän paineitaan. Erityisen haastavaa etäopetus oli tuentarpeisille oppilaille. ADHD tarkoittaa neuropsykiatrista häiriötä, jolloin esiintyy pitkäaikaisia ja toimintakykyä haittaavia vaikeuksia keskittymisessä, aktiivisuuden säätelyssä ja impulssien hillinnässä. ADHD-oireisilla oppilailla on usein haasteita esimerkiksi pitkäjänteisyydessä ja keskittymisessä, mitä vaadittiin etäopetuksessa aiempaa enemmän. Aiemmin käytössä olleita tukimuotoja ei välttämättä voitu hyödyntää etäopetuksen aikana ja oppilas saattoi saada aiempaa vähemmän tukea. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia kokemuksia luokanopettajilla on ADHD-oireisten oppilaiden etäopetuksesta sekä millaisia tukimuotoja etäopetuksen aikana käytettiin. Tutkielma on toteutettu laadullisena fenomenologisena tutkimuksena. Aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella, joka julkaistiin luokanopettajille suunnatussa suljetussa Facebook-ryhmässä. Aineisto on kerätty tammikuun 2022 aikana ja se on analysoitu käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tämän tutkimuksen aineisto koostuu 14 vastauksesta. Tutkielman tuloksista selvisi, että etäopetuksen aikana yleisimmin käytettyjä tukimuotoja olivat yhteistyö kodin kanssa, luokanopettajan antama tuki, erityisopettajan tai ohjaajan antama tuki sekä eriytetyt tehtävät. Osa oppilaista ei saanut erillistä tukea. Lähiopetukseen verrattuna yhteistyö kodin kanssa kasvoi merkittävästi. Luokanopettajien kokemuksissa painottuivat etäopetuksen haitat. Haasteita oli esimerkiksi teknologian kanssa, kotona keskittyminen ja tehtävien teko ajallaan oli haastavaa ja opettajien oli vaikea seurata oppilaiden edistymistä. Huoltajien vastuu oppilaiden tukemisessa korostui. Opettajat nostivat kuitenkin esiin myös positiivisia puolia. Joillekin oppilaille etäopiskelu sopi hyvin, sillä se mahdollisti itsenäisemmän opiskelun ja keskittyminen kotona oli helpompaa häiriöiden puuttuessa. Yleisesti opettajat kuitenkin kokivat, ettei etäopetus ole toimiva opetusmuoto ADHD-oireisille oppilaille, jotka tarvitsevat tukea oppimiseen.

Tiivistelmä. Kandidaatintutkielman aiheena on ADHD-oireisen oppilaan koulunaloitus ja siinä tukeminen. Aluksi tutkielmassa esitellään koulun aloitukseen liittyviä muutoksia siirryttäessä esikoulusta perusopetukseen sekä vaatimuksia lapselle koulun alkaessa. ADHD-käsite määritellään ja avataan esimerkiksi diagnosoimista, hoitomenetelmiä ja liitännäisoireita. Seuraavaksi esitellään, mitä vaikeuksia ADHD-oireinen lapsi kohtaa koulun alkaessa ja annetaan konkreettisia neuvoja, miten opettaja voi tukea lasta tässä siirtymävaiheessa. Tutkimuskysymyksiksi valikoituivat: Mitä haasteita ADHD-oireinen oppilas kohtaa koulun aloituksessa? Miten opettaja voi tukea ADHD-oireista oppilasta koulun aloituksessa? Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Valittu aineisto sisältää laajasti sekä kotimaisia, että kansainvälisiä lähteitä. ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö on neuropsykiatrinen häiriö, jonka keskeisimpiä oireita ovat vaikeudet aktiivisuuden säätelyssä, keskittymisessä ja impulssien hillinnässä. Koulussa se näkyy esimerkiksi levottomuutena, häiriöherkkyytenä ja vaikeutena tehdä tehtäviä. Usein siirtymätilanteet ovat erityisen haastavia ja luokan taustamelu häiritsee keskittymistä entisestään. Lapsen siirtyessä esikoulusta perusopetukseen hän kohtaa paljon muutoksia, jotka ovat ADHD-oireiselle lapselle tavallista haastavampia. Fyysinen ja sosiaalinen ympäristö sekä toimintatavat muuttuvat ja lapselta odotetut vaatimukset kasvavat. Nivelvaiheessa on tärkeää, että yhteistyö esikoulun ja perusopetuksen välillä toimii ja tiedonsiirto onnistuu. Siirtymävaihetta helpottavat esimerkiksi tutustumiset tulevaan kouluun ja opettajaan. Opettaja voi tukea ADHD-oireista oppilasta koulun alussa esimerkiksi muokkaamalla fyysistä oppimisympäristöä mahdollisimman häiriöttömäksi, pitämällä tarkat rutiinit ja päiväjärjestyksen luokassa, kiinnittämällä huomiota ohjeidenantoon ja positiivisen palautteen antamiseen. Opetusta eriytetään tarpeen mukaan. Myös tiedonsiirto esiopetuksesta on tärkeää, jolloin hyväksi havaitut tukitoimet saadaan siirrettyä kouluun.