Search

Artikkelissa tutkitaan englanninkielisen voimasanan damn käyttöalaa ja sosiaalisia merkityspotentiaaleja osana suomen kielen käyttöä. Tutkimus on osa laajempaa kokonaisuutta, jossa selvitetään valtakunnallisen kyselyaineiston (N = 445) keinoin erityyppisten englanninkielisten voimasanojen sosiaalista indeksisyyttä ja merkityspotentiaaleja osana suomea. Voimasanaa damn koskevia käsityksiä selvitettiin kyselytyökalulla määrällisesti ja laadullisesti analysoitavien itseraportointipyyntöjen avulla, joissa sitä pyydettiin suhteuttamaan lähimpään kotoperäiseen vastineeseensa hittoon sekä perisuomalaiseen voimasanaan perkele. Tutkimuksen painopiste on avovastausten analyysissä, jossa selvitettiin, millaisia sosiaalisia merkityspotentiaaleja ja funktioita kielenkäyttäjät antavat damnin käytölle(en) ja miten sen käyttöä suhteutetaan voimasanoihin hitto ja perkele. Lisäksi tutkittiin voimasanan damn käytön itseraportointien sosiaalista strukturoituneisuutta tilastollisin menetelmin logistisella regressioanalyysillä. Kielenulkoisina muuttujina käytettiin ikäryhmää, sukupuolta, koulutusta sekä asuinpaikkakunnan kokoa. Tulokset osoittavat, että emotionaaliselta voimaltaan ja käyttökelpoisuudeltaan damn on osin verrannollinen hittoon, mutta sosiaaliselta indeksisyydeltään ja funktioiltaan näiden tehtävät poikkeavat toisistaan. Hitto näyttäytyy suhteessa damniin vanhanaikaisena ja lapsellisena, damn muun muassa nuorekkaampana ja pragmaattisilta funktioiltaan dynaamisempana. Voimasanan damn katsotaan jakavan osin hiton merkityksiä, mutta sen käytölle hahmotetaan myös toisenlaisia sosiaalisia merkityksiä esimerkiksi kehumisen tuottamisessa. Sosiaalisen strukturoituneisuuden tarkastelun osalta sukupuoli osoittautui olevan tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä sekä damnin käyttäjäksi tunnustautumiseen että sen käytöstä irtisanoutumiseen. Sanaa ilmoittavat suosivansa erityisesti naiset, ja sen käytön kiistäjiä ovat tyypillisemmin miehet. Ikäryhmän ja asuinalueen koon yhteys itseraportointeihin oli tilastolliselta merkitsevyydeltään vähäinen, mutta tulokset oikeuttavat päätelmään, että damnin aktiivisin käyttäjä on yli 100 000 asukkaan kaupungissa asuva alle 30-vuotias, mikäli itseraportoinnit kuvastavat todellista käyttöä. Koulutuksella ei sen sijaan havaittu olevan lainkaan tilastollisesti merkitsevää yhteyttä voimasanan damn käytön raportointiin. What the hitto [heck] is damn doing in Finnish discourse? On the social motivation and meaning potentials of damn in Finnish This article investigates the self-reported use and social meaning potentials of the English loanword damn in Finnish. This research is part of a larger project investigating social indexicality and meaning potentials of swearword loans from English, based mainly on nationwide survey data (N = 445). Closed tasks as well as open-ended questions were used to investigate respondents’ orientation to using damn, particularly in relation to the closest domestic equivalent hitto and the most stereotypical Finnish swearword perkele, as well as the perceived functions of the loanword as integrated into Finnish. The emphasis of the analysis is on the open-ended response data, focusing on metacommentary and the use and the descriptions of social meaning potentials of the loanword damn. Moreover, the social distribution of the responses was analysed using multinominal logistic regression as a statistical method. Age group, gender, educational level as well as regional background (size of municipality) were used as independent social variables. The results indicate that while in terms of emotional force and usability damn to some extent corresponds to hitto, the social indexicality and functions of these swearwords are only partly overlapping. Compared to damn, hitto appears old fashioned and childish, while damn is perceived e.g. as more easygoing and as having more dynamic pragmatic functions. While damn appears to share some of the same functions of hitto, damn is also regarded to carry meanings attached to praise. In terms of social structures, gender appeared as the most statistically significant of the independent variables: female respondents tend to report using damn significantly more than male respondents, while male respondents deny their use of damn significantly more than female respondents. Age and size of municipality appeared as less significant variables. Nonetheless, it is justified to conclude that, if self-reports would correspond to the actual language use, the most active users of damn are those under 30 years of age and living in the biggest cities in the country (with more than 100 000 residents). Education appeared to have no significant effects in the reporting the use of damn.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen uusia kielenkäyttäjiä osana meänkielen revitalisaatiota. Uudella kielenkäyttäjällä tarkoitan yksilöä, joka aikuisena oppii käyttämään kieltä, joka ei ole hänen äidinkielensä. Lähestyn aihetta meänkielen aikuisopiskelijoiden näkökulmasta selvittäessäni mikä merkitys meänkielellä on heille ja heidän kielelliselle identiteetilleen. Tutkimukseni pyrkii myös ottamaan selvää, millaisilla asenteilla meänkieltä kohtaan aikuisopiskelijat ovat aloittaneet meänkielenopintonsa ja millaisia asenteita he ovat kohdanneet ympäristöstään. Lisäksi tarkastelen, miten aikuisopiskelijat kokevat kuulumisensa kansalliseen vähemmistöön tornionlaaksolaiset. Tutkimukseni teoreettinen tausta koostuu kahdesta osasta, joista ensimmäisessä määrittelen käsitteet perintökieli (eng. heritage language), uusi kielenkäyttäjä (eng. new speaker), kieliasenteet ja kielellinen identiteetti. Lisäksi luon katsauksen Ruotsin vähemmistökielipolitiikkaan ja kielten revitalisaation käsitteeseen. Teorian toinen osa käsittelee meänkieltä yleisesti sekä sen historiaa ja nykytilannetta. Tutkimukseni aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella joulu-tammikuussa 2020–2021. Kyselylomakkeeseen vastasi 41 meänkielen aikuisopiskelijaa, jotka osallistuivat meänkielen alkeiskurssille kahdessa ruotsalaisessa oppilaitoksessa. Aineiston analysointiin käytettiin laadullista sisällönanalyysia. Tutkimukseni tulosten mukaan meänkieli on perintökieli suurimmalle osalle aikuisopiskelijoista. Tämä tarkoittaa sitä, että meänkieli on kulkenut heidän suvussaan, mutta sen siirtyminen seuraaville sukupolville on katkennut. Tästä johtuen aikuisopiskelijat eivät välttämättä ole oppineet käyttämään kieltä. Perintökielen merkityksen lisäksi meänkieli yhdistetään usein kodintuntuun, lapsuusmuistoihin ja omien juurien löytymiseen. Aineistosta löytyy myös meänkielen merkitys vähemmistökielenä, jonka säilyminen ja elvyttäminen nähdään tärkeänä. Lisäksi meänkielellä voidaan nähdä olevan välineellinen merkitys, jolloin kielen osaaminen on hyödyksi esimerkiksi työelämässä. Meänkielen aikuisopiskelijoiden asenteet meänkieltä kohtaan ovat pääasiassa positiivisempia kuin ympäristön asenteet. Aineistosta voidaan löytää neljä asennekategoriaa, joista ensimmäinen koskee kysymystä siitä, pidetäänkö meänkieltä oikeana kielenä. Toinen kategoria käsittelee sitä, onko meänkielen osaaminen hyödyllistä vai ei. Kolmas kategoria tarkastelee häpeään liittyviä asenteita, jotka analyysin mukaan ovat muuttumassa kohti ylpeyttä omasta kielestä ja juurista. Viimeiseksi käsitellään aikuisopiskelijoiden aikaisempaa meänkielen kielitaitoa kieliasenteiden taustalla sekä kielitaitoon liittyviä asenteita. Tutkiessani, miten meänkielen aikuisopiskelijat kokevat kuuluvansa tornionlaaksolaisten vähemmistöön, olen löytänyt neljä tekijää, jotka voidaan kokea sekä yhdistävinä että erottavina. Nämä tekijät ovat kieli, paikka, sukulaisuus ja kulttuuri, joista erityisesti kolme ensimmäistä vaikuttavat merkittävästi aikuisopiskelijoiden kokemuksiin yhteisöön kuulumisesta. Vastauksissa on kuitenkin löydettävissä paljon vaihtelua sen suhteen, mitkä tekijät nähdään vaatimuksena yhteisöön kuulumisessa. Näiden neljän tekijän lisäksi olen tarkastellut kuulumisen tunnetta, jolla vaikuttaa olevan merkittävin vaikutus kuulumiseen. Analyysini mukaan lähes mikä tahansa yhteys Tornionlaaksoon tai meänkieleen riittää tornionlaaksolaiseen identiteettiin. Tutkielmani tuloksista voidaan päätellä, että meänkielen säilyminen ja sen onnistunut revitalisaatio ovat riippuvaisia positiivisista asenteista meänkieltä ja sen puhujia kohtaan. Tältä osin tulokseni ovat myös linjassa aikaisemman tutkimuksen kanssa. Tutkimukseni tulokset osoittavat myös, että meänkielen aikuisopiskelijoilla on jo edellytykset ja motivaatio kielen oppimiseen. Uusina kielenkäyttäjinä heillä on tärkeä rooli meänkielen revitalisaatiossa. He tarvitsevat kuitenkin tukea sekä yhteiskunnalta että yhteisön ulkopuolisilta ihmisiltä.