Kyhälä, Anna-Liisa, University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences, Doctoral Programme in School, Education, Society and Culture, Helsingin yliopisto, kasvatustieteellinen tiedekunta, Koulun, kasvatuksen, yhteiskunnan ja kulttuurin tohtoriohjelma, Helsingfors universitet, pedagogiska fakulteten, Doktorandprogrammet i skola, fostran, samhälle och kultur, Sääkslahti, Arja, Ruismäki, Heikki, and Reunamo, Jyrki
The purpose of the research was: (1) to form an overview of children’s physical activity, its variation and compliance with recommendations, (2) to study children’s use of time and level of physical activity in children’s activities in early childhood education and care (ECEC), and (3) to explore the pedagogical practices in ECEC that are connected to children’s physical activity. The findings regarding children’s physical activity measured by accelerometers throughout the day (I) indicate considerable variation among different children. Most of the children did not meet the physical activity recommendations. Their amount of moderate-to-vigorous physical activity (MVPA) in particular was too low and it varied the most. The boys spent more time doing MVPA and the amount of time they spent varied more than it did among the girls. The girls spent more time doing light activities and were more sedentary than the boys. The children spent less time doing MVPA and were more sedentary on weekends than on weekdays. The findings of the observation data (II–III) revealed that children were sedentary for almost 60% of their time in preschool. They spent less than a third of their time doing light activities and about 10% of their activities were at MVPA level. More than half of the children’s time was spent on routines, task or seatwork and material play, which were the poorest instigators of MVPA. The results also showed that physical activities, rule play, action not allowed, and role play aroused MVPA effectively, but differently depending on gender and age group. This variation should be taken into consideration in ECEC. Physical activities aroused the most MVPA in all groups, but mainly among the girls and one- to three-year-olds. Rule play provoked MVPA specifically among the boys and children over five, and role play among four- to five-year-olds. The results of the observation data and the learning environment evaluation data (IV) indicate that children’s physical activity in ECEC could be increased through pedagogical choices, planning and targeting, and by considering children’s social needs. Tutkimuksen tavoitteena oli: (1) muodostaa kokonaiskuva lasten kokopäiväisestä fyysisestä aktiivisuudesta, sen vaihtelusta ja fyysisen aktiivisuuden suositusten noudattamisesta, (2) tarkastella lasten fyysistä aktiivisuutta ja ajankäyttöä lasten toiminnoissa varhaiskasvatuksessa, ja (3) tarkastella varhaiskasvatuksen suunnitteluun liittyvien pedagogisten tekijöiden vaikutusta lasten fyysiseen aktiivisuuteen. Kiihtyvyysmittariaineistoon perustuvat tulokset koko päivän fyysisestä aktiivisuudesta (I) osoittivat, että fyysinen aktiivisuus vaihtelee lasten välillä merkittävästi. Suurimmalla osalla lapsista nykyiset suositukset eivät toteudu. Erityisesti vähintään kohtuukuormitteisen fyysisen aktiivisuuden määrä on alhainen ja siinä esiintyy myös eniten vaihtelua. Pojat saivat enemmän vähintään kohtuukuormitteista aktiivisuutta kuin tytöt, ja pojilla vähintään kohtuukuormitteisessa aktiivisuudessa havaittiin enemmän vaihtelua kuin tytöillä. Tytöt liikkuivat enemmän kevyellä tasolla ja olivat enemmän paikallaan kuin pojat. Viikonloppuisin lasten vähintään kohtuukuormitteisen aktiivisuuden määrä oli alhaisempi ja lapset viettivät enemmän aikaa paikoillaan. Observointiaineistosta saatujen tulosten (II-III) mukaan lapset olivat paikallaan lähes 60 % ajastaan päiväkodissa. Vajaan kolmanneksen ajastaan lapset liikkuivat kevyesti ja noin kymmenesosan kohtuukuormitteisesti. Yli puolet ajastaan lapset viettivät rutiinien, tehtävien ja esineleikkien parissa, jotka herättivät huonoiten vähintään kohtuukuormitteista aktiivisuutta. Fyysinen leikki, sääntöleikki, kielletty toiminta ja roolileikki herättivät eniten vähintään kohtuukuormitteista aktiivisuutta, joka kuitenkin vaihteli sukupuolesta ja ikäryhmästä riippuen. Fyysisen leikin merkitys oli suurin 1–3-vuotiaille sekä tytöille. Sääntöleikki herätti vähintään kohtuukuormitteista aktiivisuutta erityisesti pojilla ja yli 5-vuotiailla ja roolileikki 4–5-vuotiailla. Observointiin ja oppimisympäristön arviointiin perustuvat tulokset (IV) antoivat viitteitä siitä, että lasten varhaiskasvatuspäivän aikaista fyysistä aktiivisuutta on mahdollista lisätä pedagogisilla valinnoilla, suunnittelulla ja lasten sosiaaliset tarpeet huomioimalla.