Search

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Background Teachers' self-reported stress is related to the quality of teacher–student interactions and students' learning outcomes. However, it is unclear if teachers' physiological stress is related to child-centred teaching practices in the classroom and whether teaching practices mediate the link between teachers' stress and students' learning outcomes. Aims We studied the effect of teachers' physiological stress and self-reported stress on their teaching practices and thereby on students' learning outcomes in math. Sample A total of 53 classroom teachers and 866 Grade 1 students participated in the study. Methods Salivary cortisol in the middle of the school day and cortisol slope from morning peak to evening were used as indicators of teachers' physiological stress, in addition to self-reported teaching-related stress. Teaching practices were observed with the ECCOM instrument. Students' math skills controlled for gender and previous skills were used as a measure of learning outcomes. Data were analysed with a two-level SEM. Results Teachers' physiological stress did not have an effect on teaching practices or students' math skills. Teachers reporting less stress used relatively more child-centred teaching practices compared with teacher-directed ones. These practices had a marginal effect on classroom-level differences in the gain of students' math skills in Grade 1. There was neither a direct nor indirect effect from teachers' stress on students' math skills. Altogether, our model explained 77% of classroom-level variance in math skills. Conclusions Teachers' self-reported stress has an effect on their teaching practices, which, in turn, have a marginal effect on students' learning outcomes. peerReviewed

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten oppilaslähtöisyys ja dialogisuus ilmenevät matematiikassa ja miten ne kytkeytyvät toisiinsa erityisesti oppilaiden näkökulmien, ajatusten ja kokemusten huomioimisen kautta. Tutkimuksen aineistoksi valittiin matematiikan aineenopettajaopiskelijoiden pitämiä oppitunteja, joissa havaittiin keskimääräisesti enemmän oppilaslähtöisyyden ja dialogisuuden ilmenemismuotoja. Keskustelunanalyysin keinoin osoitettiin, että oppilaslähtöisyyttä ja dialogisuutta voidaan edistää niin matematiikkaa kuin muitakin aiheita käsittelevissä opetuskeskusteluissa. Esimerkkien avulla pohditaan, miten vallitseva auktoritatiivinen ja oppiainekeskeinen opetusvuorovaikutus on haastettavissa jo opettajaopiskelijoiden opetusharjoittelun aikana. peerReviewed

nonPeerReviewed

Vuonna 2019 levinnyt ilmastolakkoliike näytti lasten ja nuorten yhteiskunnallisen vaikuttamisen tarpeen. Tässä tutkimuksessa tahdoin luoda perusopetukseen ympäristötaideprojektin täyttämään tätä tarvetta. Tutkimuksessa yhdistelen kriittistä teoriapohjaa, ympäristökasvatusta ja taidekasvatusta. Kriittistä taustaa tarkastelen kriittisen pedagogiikan, taistelevan tutkimuksen ja oppilaslähtöisen kasvatuksen lähtökohdista. Ympäristökasvatusta tarkastelen taas ekososiaalisen sivistyksen ja kriittisen ympäristökasvatuksen kautta. Taidekasvatusta tarkastelen kriittisen taidekasvatuksen ja tutkimusprojektin pohjana toimivan taideperustaisen ympäristökasvatuksen kautta. Lisäksi tutkin oppilaiden luontosuhdetta, sillä se vaikuttaa oppilaiden kokemuksiin projektista. Toteutin projektin syyskuussa 2019 pirkanmaalaisen 4. luokan kanssa. Heidän tehtävänään oli suunnitella ja toteuttaa yhteinen vaikuttava ympäristöprojekti. Tutkimusprojektissa oppilaat toteuttivat mahdollisimman oppilaslähtöisesti ja konsensusmenettelyyn perustuen yhteiskunnallisesti vaikuttavan ympäristötaidenäyttelyn, johon kuvattiin oppilaiden tekemiä teoksia heille itselleen merkityksellisistä aiheista. Näyttely toteutettiin julkisessa tilassa oppilaiden naapurikaupunginosassa. Tutkimuksen analyysi on toteutettu fenomenologis-hermeneuttisesti. Tutkimuksen aineistona olen käyttänyt ryhmähaastatteluja, lausetäydennysmenetelmällä kerättyjä oppilaiden luontokäsityksiä, oppilaiden näyttelyä varten tuottamaa kuvallista aineistoa ja siihen liitettyjä tekstejä sekä omia muistiinpanojani. Analyysin perusteella oppilailla on laajasti tietoa erilaisista ympäristöön liittyvistä ongelmista. Teoksensa he toteuttivat kuitenkin hyvin konkreettisista aiheista. Oppilaiden ihmiskeskeinen luontosuhde näkyi heidän suhtautumisessaan projektissa esille tuomiinsa aiheisiin. Oppilailla oli hyvin selkeä ja rajattu kuva koulusta ja koulunkäynnistä, eivätkä oppilaat siksi kokeneet projektia osaksi koulua. Oppilaat kuitenkin kokivat projektin hyvin positiivisesti. Oppilaat nostivat tästä esiin erityisesti vapauden tunteen ja vaikuttamismahdollisuuden. Vaikka oppilaiden luontosuhde olikin enimmäkseen ihmiskeskeinen, oli heidän suhtautumisensa luontomyönteistä. Oppilaiden motivoituneisuus on hyvä lähtökohta, jonka avulla oppilailla voi herätä luontokeskeisempiä ajatuksia kokemuksellisuuden kautta. Luontokeskeisempää ja kriittistä ajattelua tarvitaan viheliäiden ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa. Jatkotutkimusta voisi toteuttaa erilaisten luokkien ja opettajien kanssa, jotta projektin vaikutuksia voisi tutkia laaja-alaisemmin. Luontosuhdetutkimusta taas voisi toteuttaa koulukontekstin ulkopuolella.

Pekka Peura on vantaalainen lukion fysiikan ja matematiikan opettaja, joka viime vuosina on tullut tunnetuksi kehittämänsä oppilaslähtöisen opettamisen mallin myötä. Nimensä mukaisesti mallissa oppilaat lähtökohtaisesti pyrkivät ratkomaan tehtävät ja etsimään tietoa itsenäisesti, mutta opiskelussa voi käyttää apuna myös kaverin, pienryhmän ja viime kädessä opettajan tukea. Näillä keinoilla pyritään siihen, että oppilaat aktivoituisivat oppitunneilla ja näin sisäistäisivät oppimansa asiat entistä tehokkaammin ja ennen kaikkea huomattavasti syvemmin. Kandidaatintutkielmassani pohdin, kuinka tällaista ”Peurametodia” voisi hyödyntää yläkoulun musiikintunneilla. Musiikki oppiaineena on äärimmäisen tärkeä, ja vaikka se usein leimataankin vähäpätöisemmäksi ”hupiaineeksi” koulussa, sen kautta oppilaat voivat opetella todella monenlaisia ja tärkeitä elämäntaitoja, kuten tunteiden hallintaa ja käsittelyä, loogista päättelyä, organisointia, kulttuuritietoisuutta sekä äänenhallintaa, kuuntelemista ja näiden vaikutusmahdollisuuksia. Keskeisiä teemoja oppilaslähtöisen musiikinopetuksen kehittämisessä ovat opetussuunnitelman sisällön ja tavoitteiden soveltuvuus ja toteuttaminen käytännön työssä, oppilaiden ja opettajan välinen hyvä vuorovaikuttaminen, opettajan tietoisuus hyvän opettamisen periaatteista sekä puitteiden ja resurssien vaikutus. Aiheesta on hyvä tehdä myös jatkotutkimuksia, joilla voidaan ilmentää oppilaslähtöisyyttä musiikintunneilla käytännössä. Tällaisella tutkimuksella saadaan täsmennystä siihen, mitkä asiat toimivat oppilaslähtöisesti yläkoulun musiikintunneilla, ja mitkä puolestaan eivät. Heikon valtakunnallisen taloustilanteen ohella tästä on varmasti hyötyä käytännön työtä tekeville musiikinopettajille – uusien ideoiden, inspiraation ja motivaation kautta voidaan Peuran tapaan innostaa myös muita opettajia kehittämään ammattitaitoaan, lisäten näin myös oppilaiden viihtyvyyttä ja taitojen kehittymistä.

Tässä tutkimuksessa tarkoituksenamme oli selvittää, eroavatko oppilaslähtöiseen liikunnanopetusinterventioon osallistuneiden alakoululaisten kokemukset koetusta autonomiasta sekä liikuntaa opettavan luokanopettajan demokraattisesta käyttäytymisestä ja hänen tarjoamastaan sosiaalisesta tuesta verrattuna kontrollikoulun oppilaiden kokemuksiin. Halusimme myös selvittää, erosivatko interventioon osallistuneiden tyttöjen ja poikien kokemukset toisistaan. Tutkimuksemme oli Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen ja liikuntakasvatuksen laitoksen yhteistyönä toteuttaman Liikuntatunnit kaikille aktiiviseksi – CDG-malli opetuksen tukena -hankkeen osatutkimus, joka toteutettiin marraskuun 2011 ja maaliskuun 2013 välisenä aikana. Interventio pohjautui australialaiseen Quayn ja Petersin (2008, 2012) Creative Physical Education -malliin, jonka keskiössä ovat oppilaan sosiaaliset, kognitiiviset sekä motoriset taidot. Aineistomme koostui kahden jyväskyläläisen alakoulun 4–6-luokkien oppilaista. Hankkeen interventiokoulusta tutkimukseen osallistui 161 oppilasta (83 tyttöä, 78 poikaa) ja kontrollikoulusta 152 oppilasta (67 tyttöä, 85 poikaa). Toistettujen mittausten MANOVA koe-kontrolliasetelma ei osoittanut tilastollista muutosta oppilaiden arvioissa liikuntaa opettavasta opettajastaan, mutta luokkatasoittain tarkasteltuna interventio vaikutti tilastollisesti merkitsevästi interventiokoulun kuudennen luokan oppilaiden kokemuksiin. Kuudesluokkalaisten mielestä liikuntatuntien toiminta oli autonomisempaa ja opettajat käyttäytyivät demokraattisemmin interventiokoulussa kuin kontrollikoulussa. Kuudennen luokan keskiarvot opettajan antamasta sosiaalisesta tuesta laskivat tutkimusjakson aikana molemmissa kouluissa, mutta interventiokoulussa lasku oli tilastollisesti merkitsevästi vähäisempää. Interventioon osallistuneiden tyttöjen ja poikien kokemuksissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. peerReviewed