Search

Maataloustuotannon tehostumisen seurauksena suomalaisen maatalousympäristön luonnon monimuotoisuus on viime vuosikymmeninä köyhtynyt. Monimuotoisuutta edistävien toimenpiteiden vaikutusten seuraaminen tarkkojen, tehokkaiden ja toistettavien arviointime-netelmien avulla on ensiarvoisen tärkeää. Tässä tutkimuksessa keskitytään pelkästään kasvien lajistollisen ja rakenteellisen monimuotoisuuden arviointiin. Yksi yleisimmistä tavoista mitata kasvilajiston monimuotoisuutta on kasvuston peittävyyden arviointi, joka on tehty perinteisesti piste-, linja- ja ruutumenetelmillä. Perinteisten menetelmien on todettu olevan työläitä, aikaavieviä, subjektiivisia ja heikosti toistettavissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voitaisiinko kasvillisuustutkimuksia täydentää digitaalisen valokuvauksen ja segmentointiin perustuvan kuva-analyysin avulla. Kysymykseen pyrittiin vastaamaan vertaamalla visuaalista menetelmää ja valokuvausmenetelmää toisiinsa 30 tutkimusruudulla. Visuaalinen menetelmä perustui tutkijan silmämääräiseen arvioon kasvuston kokonaispeittävyydestä. Valokuvausmenetelmässä otettiin kuva kasvuston päällyskerroksesta noin 1,5 metrin korkeudelta kohtisuoraan alaspäin ja selvitettiin Definiens -kuva-analyysiohjelman avulla paljaan maan, karikkeen sekä yksi- ja kaksisirkkaisten kasvilajien peittävyydet. Aineisto kerättiin kesällä 2011 Pirkanmaan luonnonhoitopelloilta ja Helsingin Viikin kasvipeitteisiltä kesannoilta. Visuaalisella ja valokuvausmenetelmällä saatujen peittävyysarvioiden välillä oli selkeä yhteys, joten valokuvausmenetelmän voidaan olettaa sopivan hyvin kasvuston peittävyyden arviointiin. Menetelmän avulla ei ole kuitenkaan mahdollista saada varmaa tietoa tut-kimusruudun kasvilajirikkaudesta tai kasvuston rakenteellisista ominaisuuksista. Aineiston kerääminen maastossa valokuvausmenetelmällä oli visuaalista menetelmää nopeampaa, mutta ajansäästöä ei syntynyt, sillä kuva-analyysi vei odotettua enemmän aikaa käytetyn tietokoneen tehottomuuden takia., Loss of biodiversity in the Finnish agricultural environment has increased during the last decades due to the agricultural intensification. Accurate, efficient and repeatable sampling methods are important to follow the impacts of the measures to enhance biodiversity. This study focuses on the assessment of vegetation structure and species diversity. Vegetation cover is one of the most common measures to assess vegetation biodiversity. Cover data is usually collected by a point intercept method, a line intercept method or by visual estimation in quadrats. Traditional methods have been found to be laborious, time-consuming and subjective, and having poor repeatability. The main objective of this study was to find out if it is possible to improve vegetation surveys with digital photographs and an object-based image analysis. To answer this question, a visual method (VM) was compared with a photographic method (PM). The VM was based on ocular estimation of the total vegetation cover. In the PM, pictures of the top cover were taken vertically downward from 1.5 meters above the ground. Using a software program called Definiens, the photographs were divided into segments, which were then classified into bare ground, litter, monocots and dicots to estimate the covers for each category. The data was collected during the summer 2010 from environmental fallows and set-asides. There was a clear correlation between the cover measures in the VM and the PM, so it can be assumed that the PM is suitable for the assessment of the vegetation cover. However, using only the PM, it is not possible to get a reliable estimate of the vegetation structure or species diversity. It was faster to collect the data in the field with the PM than with the VM. The computer used in this survey was inefficient, thus the image analysis took more time than expected and as a result the PM was in its entirety slower than the VM. The study gave important theoretical and practical information about the pho

Hääpari ja juhannusjuhlan yleisöä vihkimisen jälkeen Karunan kirkon läheisyydessä.

Hääpari ja juhannushäistä kiinnostunutta yleisöä Karunan kirkon pihalla vihkimisen jälkeen.

Pohjoishämäläinen lyhteestä tehty kokko kokkonäyttelyalueella Seurasaaren juhannusjuhlassa.

Yleisö on kiinnostunut valokuvaajasta Seurasaaren juhannusjuhlassa.

Tutkielman aiheena on vuonna 1987 perustettu kuvatoimisto Gorilla ja sen välittämät valokuvat arjesta. Gorilla oli valokuvaajien oma kuvatoimisto, jonka yhtenä pyrkimyksenä oli uudistaa ja moninaistaa kuvankäytön kulttuuria taidekouluista saaduilla opeilla. Parhaimmillaan yli 40:ää valokuvaajaa edustaneen Gorillan tavaramerkki oli dokumentaarista lähestymistapaa tavoitellut mustavalkoinen kuvituskuva. Tutkielma jakautuu kahteen tutkimukselliseen osaan. Ensimmäisessä selvitetään perustutkimuksen omaisesti Gorillan toimintaa, tavoitteita ja kuvamaailmaa. Ajallisesti painopiste on kuvatoimiston varhaisissa vuosissa – perustamisvuodesta 1987 noin 1990-luvun puoliväliin. Tutkielman toisessa osiossa paneudutaan kuvatoimiston välittämiin valokuviin, joita analysoidaan arjen ja arkipäiväisyyden esittämisen näkökulmasta. Kuva-aineistosta nousee esiin kaksi arjen tilaa tai näyttämöä, katu ja koti. Tilojen oletetun erilaisuuden perusteella tutkielmassa tehdään erottelu julkiseen arkeen ja yksityiseen arkeen. Varsinaiset tutkimuskysymykset ovat: Millaisia olivat Gorillan toimintatavat ja intressit kuvatoimistona 1980–90-luvun kulttuurisessa kontekstissa? Millaisia ovat Gorillan valokuvat arjesta? Millaista kuvaa ne arkielämästä välittävät, ja millä keinoin? Tutkimusaineiston muodostavat Suomen valokuvataiteen museon hallinnoimat kuvatoimisto Gorillan valokuvat ja paperiarkisto. Museolla on ollut tutkielmaa tehtäessä käynnissä Gorilla-hanke, jonka puitteissa Gorillan suurta valokuva-aineistoa on seulottu ja liitetty museon kokoelmiin. Osa aineistosta muodostuu kokoelmiin liitetyistä valokuvista (noin 1250 valokuvaa). Lisäksi tutkielmaa varten on käyty läpi valikoimatonta kuvamateriaalia. Yhteensä on käyty läpi noin 3500 Gorillan valokuvaa, 22 valokuvaajalta. Gorillan toiminnan selvittämiseksi on haastateltu kahta valokuvaajaa, Petri Kuokkaa ja Pauli Vanhalaa, sekä kuvatoimittaja Sini Seppälä-Vanhalaa. Tutkielmassa sitoudutaan kriittisen valokuvatutkimuksen traditioon, joka koros