Search

Copyright of Politiikka is the property of Finnish Political Science Association and its content may not be copied or emailed to multiple sites or posted to a listserv without the copyright holder's express written permission. However, users may print, download, or email articles for individual use. This abstract may be abridged. No warranty is given about the accuracy of the copy. Users should refer to the original published version of the material for the full abstract. (Copyright applies to all Abstracts.)

1800-luvun lopun suomalaislehdistön keskustelukulttuuri puhkui innostuksen tunnetta ja työskenteli edistyksen eteen, mutta se oli samaan aikaan myös rii- taisa ja täynnä ärtymystä. Lukijat ja toimittajat ottivat keskenään yhteen lukijakirjeissä, pääkirjoituksissa ja pakinoissa, vaikka sanomalehdet eksplisiittisesti irtisanoutuivatkin karkeimmista aggressiivisista ulostuloista. Jatkuva henkilökohtaisuuksiin menevä riitely nähtiin ongelmana, vaikka jotkut näkivät kiistelyssä myös hyviä puolia, kuten sen, että tällä tavoin asioita saatiin edistettyä. Lehdet korostivat perinteistä kansansivistäjän rooliaan, mutta toivat enenevässä määrin esille myös uutta aatteellista mielipidevaikuttajan roolia, joka vaikutti kiisteltävien asioiden määrän kasvuun ja kantojen polarisoitumiseen ja jyrkentymiseen. Lehdistö osoitti valtaansa julkaisuvalinnoillaan ja kommentoinneillaan, ja rakensi ja ylläpiti tällä tavoin riitakirjoitusilmiötä. Lehdet olivat samanaikaisesti myös tietoisia sosiaalisesta, lainopillisesta, taloudellisesta ja imagoon liittyvästä vastuustaan niistä ongelmista, joita riitakirjoittelu aiheutti, ja pyrkivät sen vuoksi kehittämään niihin aktiivisesti ratkaisuja.

1800-luvun lopun suomalaislehdistön keskustelukulttuuri puhkui innostuksen tunnetta ja työskenteli edistyksen eteen, mutta se oli samaan aikaan myös riitaisa ja täynnä ärtymystä. Lukijat ja toimittajat ottivat keskenään yhteen lukijakirjeissä, pääkirjoituksissa ja pakinoissa, vaikka sanomalehdet eksplisiittisesti irtisanoutuivatkin karkeimmista aggressiivisista ulostuloista. Jatkuva henkilökohtaisuuksiin menevä riitely nähtiin ongelmana, vaikka jotkut näkivät kiistelyssä myös hyviä puolia, kuten sen, että tällä tavoin asioita saatiin edistettyä. Lehdet korostivat perinteistä kansansivistäjän rooliaan, mutta toivat enenevässä määrin esille myös uutta aatteellista mielipidevaikuttajan roolia, joka vaikutti kiisteltävien asioiden määrän kasvuun ja kantojen polarisoitumiseen ja jyrkentymiseen. Lehdistö osoitti valtaansa julkaisuvalinnoillaan ja kommentoinneillaan, ja rakensi ja ylläpiti tällä tavoin riitakirjoitusilmiötä. Lehdet olivat samanaikaisesti myös tietoisia sosiaalisesta, lainopillisesta, taloudellisesta ja imagoon liittyvästä vastuustaan niistä ongelmista, joita riitakirjoittelu aiheutti, ja pyrkivät sen vuoksi kehittämään niihin aktiivisesti ratkaisuja.

Copyright of Sosiologia is the property of Westermarck Society and its content may not be copied or emailed to multiple sites or posted to a listserv without the copyright holder's express written permission. However, users may print, download, or email articles for individual use. This abstract may be abridged. No warranty is given about the accuracy of the copy. Users should refer to the original published version of the material for the full abstract. (Copyright applies to all Abstracts.)

A book review of: Peake, Rose-Marie & Riikka-Maria Rosenberg. Korsetti ja Krusifiksi: Vaikutusvaltaisia Barokin ajan Pariisittaria. Helsinki: Gaudeamus. 2019. 351 sivua. ISBN 978-952-345-034-9.

Copyright of Sosiologia is the property of Westermarck Society and its content may not be copied or emailed to multiple sites or posted to a listserv without the copyright holder's express written permission. However, users may print, download, or email articles for individual use. This abstract may be abridged. No warranty is given about the accuracy of the copy. Users should refer to the original published version of the material for the full abstract. (Copyright applies to all Abstracts.)

Artikkelissa tutkitaan lehtikirjoittelua Fennovoiman ydinvoimalahankkeesta. Aineistona ovat Helsingin Sanomissa, Kalevassa ja Raahen Seudussa julkaistut lehtijutut ja mielipidekirjoitukset vuosilta 2007–2013. Artikkelissa selvitetään, minkä verran eri ryhmät esiintyivät puhujina lehtien sivuilla. Lisäksi tarkastellaan, mistä aiheista aineistossa puhuttiin ja millaisten ydinvoima-argumenttien yhteydessä eri puhujat esiintyivät. Tutkimus perustuu aineiston määrälliseen luokitteluun ja siitä tehtyyn analyysiin. Tulokset osoittavat, että Fennovoima ja muu talouselämä saavat paljon tilaa lehdissä. Ydinvoimamyönteisten juttujen lisäksi ne esiintyvät usein asiaan neutraalisti suhtautuvissa kirjoituksissa. Valtion ja kuntien edustajat esiintyvät myös paljon. Ydinvoimaa vastustavat järjestöt saavat näkyvyyttä alue- ja paikallislehdessä, mutta valtakunnanjulkisuuteen ne eivät juuri ulotu.

Sekä yleisessä tutkimuskirjallisuudessa että julkisessa keskustelussa on tapana ajatella, että suomalaisten vallankäyttäjien ja toimittajien välinen suhde olisi tasaisesti muuttunut 1980-luvulta lähtien etäisemmäksi ja kriittisemmäksi. Tämän artikkelin haastattelu- ja kyselyaineisto osoittaa, että huolimatta toimittajien ja päättäjien välisestä vastakkainasettelusta, suurella osalla päättäjistä on hyvin toimivia toimittajasuhteita. Näissä suhteissa vaihdetaan myös arkaluontoista ja luottamuksellista tietoa. Artikkelissa pohditaan toimittajien ja päättäjien välisen luottamuksen merkitystä ja sen rakentumisen mekanismeja. Toimittajien ja päättäjien vuorovaikutuksen tarkastelu tuo vivahteita myös yhteiskunnan ja päätöksenteon medioitumisesta käytyyn keskusteluun: medioituminen näyttäytyy toimittajien ja päättäjien vastavuoroisena professionalisoitumisena. Artikkelin aineiston muodostavat teemahaastattelut (N=60) ja kyselytutkimus (N=419), joissa seitsemän eri yhteiskuntasektorin päättäjät kertovat suhteestaan julkisuuteen, mediaan ja toimittajiin.