Search

International audience; This review compares the selection criteria, findings, and heterogeneity of systematic reviews with meta-analyses of cognitive outcomes among children considered very preterm at birth.

Pristine peatlands are carbon (C) accumulating wetland ecosystems sustained by a high water level (WL) and consequent anoxia that slows down decomposition. Persistent WL drawdown as a response to climate and/or land-use change directly affects decomposition: increased oxygenation stimulates decomposition of the old C (peat) sequestered under prior anoxic conditions. Responses of the new C (plant litter) in terms of quality, production and decomposability, and the consequences for the whole C cycle of peatlands are not fully understood. WL drawdown induces changes in plant community resulting in shift in dominance from Sphagnum and graminoids to shrubs and trees. There is increasing evidence that the indirect effects of WL drawdown via the changes in plant communities will have more impact on the ecosystem C cycling than any direct effects. The aim of this study is to disentangle the direct and indirect effects of WL drawdown on the new C by measuring the relative importance of 1) environmental parameters (WL depth, temperature, soil chemistry) and 2) plant community composition on litter production, microbial activity, litter decomposition rates and, consequently, on the C accumulation. This information is crucial for modelling C cycle under changing climate and/or land-use. The effects of WL drawdown were tested in a large-scale experiment with manipulated WL at two time scales and three nutrient regimes. Furthermore, the effect of climate on litter decomposability was tested along a north-south gradient. Additionally, a novel method for estimating litter chemical quality and decomposability was explored by combining Near infrared spectroscopy with multivariate modelling. WL drawdown had direct effects on litter quality, microbial community composition and activity and litter decomposition rates. However, the direct effects of WL drawdown were overruled by the indirect effects via changes in litter type composition and production. Short-term (years) responses to WL drawdown were small. In long-term (decades), dramatically increased litter inputs resulted in large accumulation of organic matter in spite of increased decomposition rates. Further, the quality of the accumulated matter greatly changed from that accumulated in pristine conditions. The response of a peatland ecosystem to persistent WL drawdown was more pronounced at sites with more nutrients. The study demonstrates that the shift in vegetation composition as a response to climate and/or land-use change is the main factor affecting peatland ecosystem C cycle and thus dynamic vegetation is a necessity in any models applied for estimating responses of C fluxes to changes in the environment. The time scale for vegetation changes caused by hydrological changes needs to extend to decades. This study provides grouping of litter types (plant species and part) into functional types based on their chemical quality and/or decomposability that the models could utilize. Further, the results clearly show a drop in soil temperature as a response to WL drawdown when an initially open peatland converts into a forest ecosystem, which has not yet been considered in the existing models. Luonnontilaiset suot ovat hiiltä sitovia ekosysteemejä. Niissä maaperän märkyydestä johtuva hapen niukkuus hidastaa orgaanisen aineen hajotusta. Ilmaston tai maankäytön muutos voi aiheuttaa suon pitkäkestoisen kuivumisen. Se vaikuttaa sekä suorasti että epäsuorasti hajotukseen ja sitä kautta hiilen kiertoon ja hiilitaseeseen. Merkittävin suora vaikutus on maaperän hapekkuuden lisääntyminen, mikä nopeuttaa hajotusta. Epäsuorasti kuivuminen vaikuttaa muuttamalla suon kasviyhteisöä: tyypillisten suokasvien, kuten rahkasammalten ja sarojen, biomassa, tuotos ja karikesyöte vähenevät, kun taas varpujen ja puiden lisääntyvät. Kasviyhteisössä ja sen karikesyötteessä tapahtuvilla muutoksilla voi olla suurempi vaikutus hiilen kiertoon kuin vedenpinnan alenemisella sinänsä. Näiden muutosten suuntaa ja merkitystä koko ekosysteemin hiilitaseelle ei kuitenkaan vielä tunneta riittävästi. Tässä työssä tarkasteltiin vedenpinnan tason vaikutusta suohon tulevan karikkeen määrään, kemiallisiin ominaisuuksiin, mikrobiaktiivisuuteen ja hajoamisnopeuteen, ja näiden lopputulemana tapahtuvaan uuden orgaanisen aineen kertymään. Kuivumisen suorien ja epäsuorien vaikutusten merkitystä arvioitiin vertailemalla ympäristötekijöiden (vedenpinnan taso sekä maan lämpötila ja kemialliset ominaisuudet) ja kasvillisuuden koostumuksen selitysvoimaa. Tätä tietoa tarvitaan, kun mallinnetaan soiden hiilen kiertoa muuttuvissa olosuhteissa. Lyhyt- (muutamia vuosia) ja pitkäkestoisen (muutamia vuosikymmeniä) kuivumisen vaikutuksia tutkittiin kolmella eri ravinteisuustasolla. Ilmaston vaikutusta arvioitiin lisäksi vertailemalla Pohjois- ja Etelä-Suomessa sekä Virossa sijaitsevia koealoja. Karikkeen kemiallisen koostumuksen ja hajotettavuuden arviointiin kokeiltiin perinteisten uuttomenetelmien ja regressiomallien lisäksi nopeaa ja edullista infrapunaspektroskopiaa ja monimuuttuja-analyysiä. Vedenpinnan aleneminen vaikutti kasvilajitasolla karikkeen laatuun, kariketta hajottavaan mikrobiyhteisöön ja karikkeen hajoamisnopeuteen. Nämä kuivumisen suorat vaikutukset olivat kuitenkin vähäisiä verrattuina karikkeen määrän ja koostumuksen muutosten epäsuoriin vaikutuksiin. Lyhytkestoisen kuivumisen vaikutukset tutkittuihin tunnuksiin olivat kaikkinensa melko vähäisiä. Pitkäkestoisen kuivumisen aikana karikesyöte kasvoi merkittävästi. Se johti orgaanisen aineen kertymän lisääntymiseen, vaikka hajotus samalla nopeutui. Kertyvän aineen laatu myös poikkesi selvästi luonnontilaisten soiden kertymän laadusta. Vaste vedenpinnan alenemiseen sekä nopeutui että voimistui suon ravinteisuustason noustessa. Tulokset osoittavat, että metsäojituksesta ja ilmaston kuivumisesta aiheutuvat muutokset soiden kasviyhteisöissä vaikuttavat oleellisesti hiilen kiertoon. Siksi kasvillisuusmuutokset on sisällytettävä malleihin, joilla arvioidaan hiilivirtojen vasteita muuttuviin olosuhteisiin. Muutokset on myös huomioitava riittävän pitkällä aikajänteellä. Työssä esitetään karikkeen kemiallisiin ominaisuuksiin ja hajoamisnopeuteen perustuvat soille tyypillisten kasvien toiminnalliset ryhmät, joita malleissa voidaan hyödyntää. Lisäksi työ osoittaa kuivumisen alentavan maan lämpötilaa huomattavasti, mitä malleissa ei ole otettu huomioon.

International audience; Hantaviruses belong to the Bunyaviridae family. While usually hosted by wild mammals, they are potentially pathogenic for humans, and several serologically distinct groups associated with different syndromes have been identified. Yet, investigations have mostly been conducted where human infections by hantaviruses constitute a real and well-identified public health problem, i.e., the holarctic and neotropical areas. Some hantaviruses have also been described from a Suncus murinus in India and a Bandicota indica in Thailand. In addition, recent investigations in Cambodia revealed new Hantavirus types. More recently, two new Hantavirus species were described: Sangassou from a Hylomyscus simus, and Tanganya from a Crocidura theresae, both from Africa (Guinea), thus strongly questioning the current views about geographic range, evolution, and epidemiology of hantaviruses. In such a framework, we have conducted a survey of Hantavirus diversity in Southeast Asia which allows us to isolate the Thailand virus and address questions about the taxonomy of their rodent hosts. Here we present a molecular analysis of representatives of all currently known Hantavirus species, thus allowing the comparison between the newly described ones with a large range sample of rodent hantaviruses. Our results clearly point to the presence of a particular lineage of hantaviruses in Southeast Asia. It also strongly suggests that new viruses, additional mammalian hosts and different related syndromes in humans are likely to be discovered in the near future, particularly in Southeast Asia and in Africa, where Muridae rodents are highly diversified. Furthermore, additional work is also urgently needed to investigate the hantaviruses associated with Crociduridae and Soricidae.

The structure and the mechanical properties of wood of Norway spruce (Picea abies [L.] Karst.) were studied using small samples from Finland and Sweden. X-ray diffraction (XRD) was used to determine the orientation of cellulose microfibrils (microfibril angle, MFA), the dimensions of cellulose crystallites and the average shape of the cell cross-section. X-ray attenuation and x-ray fluorescence measurements were used to study the chemical composition and the trace element content. Tensile testing with in situ XRD was used to characterise the mechanical properties of wood and the deformation of crystalline cellulose within the wood cell walls. Cellulose crystallites were found to be 192 284 Å long and 28.9 33.4 Å wide in chemically untreated wood and they were longer and wider in mature wood than in juvenile wood. The MFA distribution of individual Norway spruce tracheids and larger samples was asymmetric. In individual cell walls, the mean MFA was 19 30 degrees, while the mode of the MFA distribution was 7 21 degrees. Both the mean MFA and the mode of the MFA distribution decreased as a function of the annual ring. Tangential cell walls exhibited smaller mean MFA and mode of the MFA distribution than radial cell walls. Maceration of wood material caused narrowing of the MFA distribution and removed contributions observed at around 90 degrees. In wood of both untreated and fertilised trees, the average shape of the cell cross-section changed from circular via ambiguous to rectangular as the cambial age increased. The average shape of the cell cross-section and the MFA distribution did not change as a result of fertilisation. The mass absorption coefficient for x-rays was higher in wood of fertilised trees than in that of untreated trees and wood of fertilised trees contained more of the elements S, Cl, and K, but a smaller amount of Mn. Cellulose crystallites were longer in wood of fertilised trees than in that of untreated trees. Kraft cooking caused widening and shortening of the cellulose crystallites. Tensile tests parallel to the cells showed that if the mean MFA is initially around 10 degrees or smaller, no systematic changes occur in the MFA distribution due to strain. The role of mean MFA in defining the tensile strength or the modulus of elasticity of wood was not as dominant as that reported earlier. Crystalline cellulose elongated much less than the entire samples. The Poisson ratio νca of crystalline cellulose in Norway spruce wood was shown to be largely dependent on the surroundings of crystalline cellulose in the cell wall, varying between -1.2 and 0.8. The Poisson ratio was negative in kraft cooked wood and positive in chemically untreated wood. In chemically untreated wood, νca was larger in mature wood and in latewood compared to juvenile wood and earlywood. Tausta Puulla on aina ollut suuri merkitys suomalaisille, asumusten ja tarve-esineiden raaka-aineesta puu- ja paperiteollisuuteen. Puun tehokas hyödyntäminen edellyttää tietoa puun rakenteen kasvumekanismeista, yhteyksistä rakenteen muodostumisen ja ympäristöolosuhteiden välillä ja yhteyksistä rakenteen ja käyttöominaisuuksien välillä. On tärkeää tuntea esimerkiksi lannoituksen vaikutus puun rakenteeseen, jotta voidaan arvioida mitä lannoitetusta puusta kannattaa valmistaa. Käytettäessä puuta rakennusmateriaalina on hyvä tietää, minkälaiset ovat lujuusominaisuudet nuorpuussa lähellä ydintä tai pintapuussa lähellä kuorta. Kattavan tiedon saamiseksi täytyy tutkimus ulottaa soluseinien rakenteeseen asti. Soluseinän rakenneyksiköiden välisten vuorovaikutusten tuntemus auttaa ymmärtämään, miksi puusolujen rakenne on juuri sellainen kuin on, ja miten puun tilavuuden ja massan vuosittainen kasvu heijastuu kulloinkin muodostuvien soluseinien rakenteeseen. Tutkimusaineisto ja -menetelmät Työssä tutkittiin kasvuolosuhteiden ja jälsisolukon iän vaikutusta Suomessa tai Ruotsissa kasvaneen kuusen (Picea abies [L.] Karst.) solukon rakenteeseen ja etsittiin yhteyksiä rakenteen ja mekaanisten ominaisuuksien välillä. Menetelminä käytettiin röntgensäteilyn diffraktiota ja absorptiota, röntgenfluoresenssianalyysiä, optista mikroskopiaa ja vetokokeita solujen pituussuunnassa. Mittaukset suoritettiin Helsingin yliopistossa, Metsäntutkimuslaitoksella, Kielin yliopistossa sekä synkrotronisäteilylaboratorioissa Grenoblessa (European Synchrotron Radiation Facility ESRF) ja Hampurissa (Hamburger Synchrotronstrahlungslabor HASYLAB). Tulokset Selviä muutoksia havaittiin puusolukon ja soluseinien rakenteessa jälsisolukon iän kasvaessa ytimestä pintaan siirryttäessä. Kiteisen selluloosan muodostamat selluloosakristalliitit olivat keskimäärin pidempiä ja leveämpiä pintapuussa kuin nuorpuussa. Selluloosamikrofibrillien suuntajakauman keskiarvo ja moodi siirtyivät kohti solujen pitkittäissuuntaa jälsisolukon iän kasvaessa. Samanaikaisesti havaittiin solujen poikkileikkauksen muodon muuttuminen pyöreästä nelikulmaiseksi. Lannoituksella ei ollut vaikutusta mikrofibrillien suuntajakaumaan tai solujen poikkileikkauksen muotoon. Toisaalta puusolukon tiheys oli pienempi, alkuainekoostumus muuttui ja selluloosakristalliitit olivat pidempiä lannoituksen aikana muodostuneessa puussa. Vetokokeisiin yhdistetyt röntgendiffraktiomittaukset paljastivat monimutkaisen vuorovaikutuksen soluseinien selluloosamikrofibrillien ja niiden ympäristön välillä. Mikrofibrillien suuntajakauma ei systemaattisesti muuttunut venytyksen aikana eikä suuntajakauma suoraan selittänyt näytteiden murtolujuutta tai kimmomodulia. Sen sijaan solukon tiheydellä oli selvä vaikutus kemiallisesti käsittelemättömien näytteiden murtolujuuteen ja kimmomoduliin. Kemiallisesti käsittelemättömien näytteiden vetokokeissa selluloosakristalliittien selluloosaketjut venyivät ja samanaikaisesti niiden välimatka pieneni. Ligniinin poisto solukosta sulfaattikeitolla vaikutti tähän siten, että selluloosaketjujen venymisen ohella niiden välimatka kristalliiteissa kasvoi.