Search

peerReviewed

Opettajan antamalla palautteella on keskeinen rooli opetuksessa, sillä sen avulla oppilas saa tietää, miten hän etenee omassa oppimisprosessissansa. Lisäksi palautteella on vaikutus oppilaan motivaatioon ja itsetuntoon. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten lukiolaiset haluavat saada suullista ja kirjallista palautetta ruotsin ja englannin opetuksessa. Tarkastelin myös, miten opettajat antavat palautetta oppilaillensa ja onko kielten välissä havaittavissa mitään eroja. Tutkimusaineistoni muodostui 45 lukiolaisesta ja kahdesta opettajasta. Observoin kolme tuntia ruotsin opetusta ja kolme tuntia englannin opetusta, minkä jälkeen sekä lukiolaiset että opettajat vastasivat kyselyyn. Aineisto on kerätty joulukuussa 2015. Tulosten mukaan oppilaat arvostavat henkilökohtaista palautetta. Esimerkiksi aine voitaisiin käydä suullisesti läpi. Lisäksi oppilaat pyrkivät oikeakielisyyteen opinnoissaan, ja he haluavat saada tietää virheensä palautteen avulla. Täten oppilailla vaikuttaa olevan ulkoinen motivaatio palautteen saamiseen. Suuri enemmistö haluaa myös, että opettaja korjaa virheet sekä suullisissa että kirjallisissa tuotoksissa. Suurin osa opettajien antamasta suullisesta palautteesta koostuu kehuista ja oppilaiden virheiden suorasta korjaamisesta. Kirjallisessa palautteessa puolestaan kiinnitetään huomiota esimerkiksi kielioppiin, sisältöön ja kehitykseen. Kielten välillä oli havaittavissa myös eroja, sillä esimerkiksi englannin opetuksessa annetaan vähemmän suullista ja kirjallista palautetta kuin ruotsin opetuksessa. Tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää, sillä kyseessä oli tapaustutkimus. Silti tulokset antavat arvokasta tietoa sekä nykyisille että tuleville kieltenopettajille. Tulevissa tutkimuksissa suullista ja kirjallista palautetta voisi tarkastella laajemmalla osanottajamäärällä. Lisäksi olen keskittynyt tässä tutkimuksessa ainoastaan opettajan antamaan palautteeseen. Täten toinen näkökulma palautteeseen voisi olla oppilaiden toisilleen antama palaute ja sen vaikutus kehitykseen ja oppimiseen.

Pragmalingvistiikka käsittelee kielen ja sen käytön vuorovaikutussuhdetta. Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia lukiolaisten pragmalingvistisiä taitoja tarkastelemalla pyyntöjen muodostamista ruotsin ja englannin kielellä. Tutkimusaineisto on osa Jyväskylän yliopiston Topling-projektia ja koostuu teksteistä, joiden tehtävänantona on kirjoittaa viesti verkkokauppaan. Aineiston tekstit on jaoteltu EVK-taitotasojen mukaan ja tasot A1-B1 ovat mukana tutkimuksessa. Tutkimuksen keskipisteessä ovat pyyntöstrategiat, pyyntöjen sisäinen muokkaus, sekä pyyntöjä tukevat elementit. Tutkimus vertaa eri taitotasoilla olevia pyyntöjä toisiinsa sekä vertailee pyyntöjen muodostamista ruotsiksi ja englanniksi. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että oppijat käyttävät molemmilla kielillä laaja-alaisesti vain kahta pyyntöstrategiaa: suoraa halua ilmaisevaa strategiaa (viljeyttrande/want statement) ja konventionaalisesti epäsuoraa valmistelevaa strategiaa (förberedande formel/preparatory). Halua ilmaiseva strategia on suosituin alemmilla taitotasoilla ja valmistevan strategian käyttö lisääntyy kielitaidon kasvaessa. Tämä tukee aikaisempia tutkimustuloksia siitä, että strategiaskaala on oppijoilla kapea, ja että konventionaalisesti epäsuoran strategian käyttö lisääntyy korkeammilla taitotasoilla. Pyyntöjen muokkauksessa kielten välillä ilmeni eroja, sillä ruotsiksi pyynnöt olivat useimmiten muokkaamattomia, ja jos niitä muokattiin, tehtiin se useimmiten leksikaalisesti. Englanniksi pyyntöjä sen sijaan yleensä muokattiin ja tämä tehtiin useimmiten syntaktisesti. Lisäksi pyyntöjä muokattiin englanniksi sitä enemmän, mitä korkeammalla taitotasolla oppija oli, mutta ruotsiksi vastaavaa kaavaa ei löytynyt. Myös pyyntöjä tukevia elementtejä käytettiin englanniksi enemmän kuin ruotsiksi, mutta yleisin tukeva elementti oli molemmilla kielillä pyyntöä selittävä (anledning/grounder).

Tutkielman tarkoituksena oli kartoittaa kahdeksan lukio-opiskelijan käsityksiä itsearvioinnista B1-ruotsissa ja verrata heidän itsearviointejaan suullisessa kommunikaatiotaidossa opettajan antamaan arvioon. Lisäksi tavoitteena oli testata ja arvioida uusimman opetussuunnitelman taitotasoasteikon mukaan luotua itsearviointilomaketta. Itsearviointilomake, opettajan arviointilomake sekä kaikkien tutkimushenkilöiden haastattelu toimivat tutkimuksen materiaalina. Materiaalin analyysissa käytin sisällönanalyysin menetelmiä ja itsearviointivastauksia havainnollistettiin myös kvantitatiivisesti. Tutkimukseni mukaan lukioryhmällä on realistinen käsitys omista suullisista kommunikaatiotaidoistaan, sillä arvioit opettajan ja oppilaiden välillä eivät eronneet suuresti. Vaikka erot eivät olleet suuria pystyi aineistosta erottamaan omia kykyjään hiukan sekä yli- että aliarvioivia oppilaita. Haastattelujen pohjalta voidaan todeta, että kaikki opiskelijat suhtautuivat itsearviointiin myönteisesti ja kokivat sen hyödylliseksi niin opintojen, kuin tulevaisuuden työnäkymiäkin ajatellen. Monet kokivat itsearvioinnin hyödyttävän itseään, mutta moni mainitsi tässä yhteydessä myös opettajan saaman hyödyn oppilaista. Itsearvioinnin toivottiin olevan säännöllistä ja monipuolista ja osa oppilaista ottaisi sen myös osaksi kurssiarviointia toteutettaessa. Sekä oppilaat että opettaja kokivat haasteelliseksi valita arviointiasteikon vaihtoehtojen välillä sekä tarkastella suullista kielitaitoa yksityiskohtaisesti osataitoihin jaoteltuna. Kuitenkin suunnittelemani lomake onnistui kaiken kaikkiaan itsearviointikäytössä. Väittämät mittasivat oppilaiden taitoja tarkoituksenmukaisesti ja ainoastaan yhden väitteen kohdalla oppilaat eivät näyttäneet ymmärtäneet sen sisältöä. Tutkimus antaa täten uutta tietoa itsearviointia koskevista asenteista sekä käyttökelpoisen itsearviointityökalun opetuksen tueksi.

Tämän maisterintutkielman tarkoituksena oli kartoittaa kahden ruotsinopettajan ja heidän ruotsin ryhmiensä suhtautumista laatimaani yhteistoiminnalliseen oppimateriaaliin ja työpistetyös-kentelyyn opetusmenetelmänä. Oppimateriaali koostui seitsemästä työpistetehtävästä, joita käy-tettiin kahden lukiolaisryhmän 45 minuutin ruotsin oppitunnilla. Yhteistoiminnallisen oppitunnin jälkeen selvitettiin kyselylomakkeella, miten opiskelijaryhmät suhtautuvat materiaaliin sekä haastateltiin heidän opettajiaan. Samalla kartoitettiin myös, miten opiskelijat ja opettajat yleensä ottaen suhtautuvat yhteistoiminnallisiin työtapoihin, joista esimerkkinä käytettiin työpistetyös-kentelyä. Tutkimusmateriaali koostui laatimastani yhteistoiminnallisesta oppimateriaalista, kahden opetta-jan haastattelusta sekä kahden lukiolaisryhmän kyselylomakkeista. Kahdessa ruotsin ryhmässä oli lukiolaisia yhteensä 37. Lomake koostui neljästä osasta: perustiedoista, tehtäväkohtaisesta arvioinnista, tunnin ilmapiirin arvioinnista ja työpisteiden toimivuuden yleisestä arvioinnista. Työpistetyöskentelyyn ohjanneeseen oppimateriaaliin suhtauduttiin pääasiassa positiivisesti. Opiskelijoiden mielestä menetelmä oli kiinnostava ja voisi jatkossa tuoda silloin tällöin käytet-tynä vaihtelua ruotsin tunteihin. Myös opettajat suhtautuivat materiaalin myönteisesti ja olivat sitä mieltä, että opiskelijat oppivat tärkeitä taitoja tunnin aikana, kuten ruotsin sanastoa ja yh-dessä työskentelemisen taitoja.

Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, millaisia koheesiokeinoja suomalaiset yläkoululaiset ja lukiolaiset käyttävät ruotsinkielisissä teksteissään. Konjunktiot ja konnektiivit sitovat lauseita,virkkeitä ja tekstiosia yhteen ja luovat näin helppolukuisen, yhteneväisen, selkeästi rakentuneen ja lukijaystävällisen tekstin. Tutkimusaineisto koostui oppilaiden omakohtaisista kertomuksista (n=412), jotka oli kerätty Jyväskylän yliopiston toisen kielen kirjoittamistaitoihin perustuvassa Topling-hankkeessa vuosina 2010–2012. Tutkimuksessani oppilaat oli jaettu kolmeen ryhmään koulutusasteen ja oppimäärän mukaan: yläkoululaiset B1-ruotsin (n=60), yläkoululaiset A1-ruotsin (n=20) sekä lukiolaiset B1-ruotsin (n=71) lukijat. Koheesiokeinojen käyttöä verrattiin oppilasryhmien välillä, samalla selvitettiin niiden esiintymistä kertovassa tekstityypissä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös virheitä, joita yleisempien koheesiokeinojen käyttöön mahdollisesti liittyi. Tutkimustulokset osoittivat, kuinka oppilaat, jotka olivat opiskelleet ruotsia kauemmin – yläkoululaiset A1- ja lukiolaiset B1-ruotsin lukijat – käyttivät eniten ja monipuolisemmin koheesiokeinoja teksteissään, heillä esiintyi niiden suhteen myös vähiten virheitä. A1-kielen lukijat käyttivät teksteissään eniten konjunktioita ja konnektiivejä, lukiolaiset puolestaan käyttivät niitä monipuolisemmin. Yläkoululaiset B1-ruotsin lukijat, jotka olivat opiskelleet ruotsia vasta 1–3 vuotta tutkimusaineistoa koottaessa, käyttivät eniten yksinkertaisia koheesiokeinoja ja tekivät eniten virheitä niiden käytössä; toisaalta heilläkin oli tietoa erilaisista kytkentätavoista, vaikka määrällisesti tulokset jäivät vähäisiksi. Tulokset osoittivat myös kuinka tekstityyppi vaikuttaa koheesiokeinojen käyttöön; kertomuksissa, joissa tapahtumat esitetään kronologisessa järjestyksessä, ovat temporaaliset kytkennät yleisempiä ja kaikki oppilasryhmät käyttivätkin niitä toiseksi eniten, additiivisten kytkentöjen jälkeen. Kieltenopetuksessa on tärkeää kiinnittää huomiota kirjoitustehtäviin ja tekstien rakenteisiin. Lyhyet, yksittäiset virkerakenteet, eivät harjoita koheesiokeinojen käyttöä, sillä ne eivät vaadi tekstin kytkemistä laajempaan kontekstiin. Tekstin yhteneväisyyden ja sidoksisuuden harjoitteluun tarvitaankin pidempiä, useista lauseista sekä virkkeistä koostuvia kirjoitelmia. Samalla tulee kiinnittää huomiota tekstityypille ominaisiin sanavalintoihin.

Tämän kvantitatiivisen tutkielman tarkoituksena on selvittää lukiolaisten suhtautumista ryhmätyöskentelyyn ruotsin kielen kursseilla. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, mitkä asiat tekevät lukiolaisten mielestä ryhmätyöstä onnistuneen ja vastaavasti epäonnistuneen. Kolmantena tutkimuskysymyksenä tutkittiin, miten he suhtautuvat tiettyihin keskeisiin periaatteisiin ryhmätyöskentelyssä eli ryhmän heterogeeniseen koostumukseen, positiiviseen keskinäiseen riippuvuuteen, vuorovaikutukseen, yksilölliseen vastuuseen, sosiaalisiin taitoihin ja arviointiin. Tutkimusaineisto kerättiin käyttämällä elektronista kyselylomaketta. Tutkimukseen osallistui 99 informanttia kolmesta lukiosta Keski-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan alueelta. Tutkimusmateriaalin analysointimetodina käytettiin kuvailevaa tilastollista analyysia. Tutkimuksen keskeisten tulosten perusteella informantit vaikuttivat suhtautuvan ryhmätyöskentelyyn pääasiallisesti positiivisesti, mutta sitä ei pidetty parhaana tapana oppia ruotsia. Verrattuna muihin oppiaineisiin koettiin ruotsi kuitenkin yhdeksi sopivimmista aineista ryhmätyöskentelylle. Yli puolet informanteista koki ryhmätyöskentelyn hyödylliseksi tavaksi oppia ruotsia. Ryhmätyöskentelyn keskeisimpiä etuja olivat suullisen taidon harjoittelu, muiden ryhmäläisten tuki ja apu sekä yhdessä pohtiminen. Vajaa 40 prosenttia puolestaan koki ryhmätyöskentelyn yhdentekeväksi. Tulosten perusteella he mm. eivät pitäneet ryhmätyötä tarpeeksi opettavaisena, vaan suosivat muita työskentelytapoja. Yhden informantin mielestä ryhmätyö oli hyödytön tapa oppia ruotsia, minkä tähden hän suosi yksilöllistä opiskelua. Tulosten perusteella ryhmätyön onnistumiseen ja vastaavasti epäonnistumiseen vaikuttavat lukuisat eri tekijät. Keskeisimmät ryhmätyön onnistumiseen liittyvät tekijät olivat: yhtäläinen osallistuminen, huolellinen työskentely, ryhmäläisten motivaatio ja kiinnostus, hyvä ryhmähenki sekä oppiminen. Epäonnistuneeseen ryhmätyöhön puolestaan liittyivät ensisijaisesti aikaansaamattomuus, epätasavertainen osallistuminen, huono motivaatio ja huono tehtävä. Keskeisiin periaatteisiin ryhmätyöskentelyssä informantit suhtautuivat pääasiassa positiivisesti tai neutraalisti. He eivät toisin sanoen olleet kovin yksimielisiä periaatteiden merkityksestä. Hieman muita periaatteita epäolennaisemmaksi informantit kokivat kuitenkin arvioinnin. Tutkimus osoitti, että ei ole olemassa yksiselitteistä syytä, miksi ryhmätyö koetaan hyödylliseksi, yhdentekeväksi tai turhaksi ruotsia. Lisäksi toimivan ryhmätyöskentelyn toteutuminen ei ole yksinkertaista, vaan huomio on kiinnitettävä useisiin tekijöihin. Tutkimuksen perusteella ryhmätyöhön olennaisesti liittyviin periaatteisiin olisi hyvä kiinnittää huomiota oppijoiden kanssa.