Search

Artikkelin tavoitteena on avata keskustelua ulkonäön ja työelämän välisestä yhteydestä aikaisemman tutkimustiedon ja kuusikymmentävuotiaisiin kohdistuvan kyselytutkimuksen avulla. Tarkasteluissa kiinnostus kohdistuu siihen, miten kuusikymmentävuotiaat suhtautuvat ulkonäköönsä. Tutkimme ulkonäköön panostamista työelämäosallisuuden, ammattiryhmien ja sukupuolen näkökulmista. Tutkimus hyödyntää Ikääntyminen ja hyvinvointi Pohjois-Savossa (IKIPOSA) -kyselyaineistoa vuodelta 2012. Aineistona ovat vuonna 1952 syntyneiden pohjoissavolaisten vastaukset (n=1515). Tulosten perusteella etenkin naiset kokevat riittämättömyyttä ulkonäkönsä suhteen ja he myös panostavat ulkonäköönsä. Tämä tutkimus nosti myös esille, että eri työelämätilanteissa ja ammattiryhmissä olevien naisten suhtautuminen ulkonäköön painottuu eri tavoin. Kokopäivätyö vaikutti positiivisesti, kun taas työkyvyttömyys- ja työttömyyseläke vaikuttivat negatiivisesti naisten kokemaan ulkonäkötyytyväisyyteen. Ammattiryhmittäin tarkasteltuna johtavassa asemassa olevat naiset olivat muita naisia tyytymättömämpiä ulkonäköönsä.

Työntekijän työyhteisöön kuulumisen on todettu tukevan yksilön työhyvinvointia ja työssä pysyvyyttä. Vuorovaikutuksella on tässä merkittävä rooli, mutta toistaiseksi ei juurikaan tiedetä sitä, millainen vuorovaikutus tukee yksilön työyhteisöön kuulumista. Työyhteisöön kuuluminen on käsitteenä moniselitteinen, ja sitä on tutkittu eri tieteissä sekä useista näkökulmista. Tässä tutkimuksessa kuulumista lähestytään ilmiölähtöisesti viestinnän näkökulmasta, tarkastellen hoitohenkilökunnan käsityksiä työyhteisön vuorovaikutuksesta ja työyhteisöön kuulumisesta. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää työyhteisön vuorovaikutuksen ja työyhteisöön kuulumisen välisiä yhteyksiä. Tutkimusote on laadullinen. Aineisto koostui yhden sairaalan työyhteisön 11 jäsenen respondenttihaastattelusta. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä. Kuulumista kuvaavat vuorovaikutusilmiöt jäsentyivät kahden pääkategorian alle, jotka ovat organisaatioympäristön vuorovaikutustekijät ja työyhteisön interpersonaaliset vuorovaikutustekijät. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että organisaatioympäristö tarjoaa puitteet työyhteisön vuorovaikutukselle, jossa työyhteisön jäsenet merkityksentävät uudelleen työyhteisöön kuulumista. Työntekijän käsitys työyhteisöön kuulumisesta on monimuotoinen, mikä olisi tärkeää ymmärtää työyhteisöissä ja johtamistyössä. Tulevaisuudessa tulisi kiinnittää huomiota esimerkiksi kuulumisen ja vertaissuhteiden ominaispiirteiden tutkimiseen sekä kuulumisen käsitteen tarkasteluun.

Tässä artikkelissa tarkastellaan sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden psykologista sopimusta. Psykologinen sopimus työntekijän ja organisaation välisenä vastavuoroisena sanattomana sopimuksena on työkäyttäytymisen ja työasenteiden näkökulmasta merkittävä. Aiemmasta tutkimuksesta tiedetään, että psykologisen sopimuksen rikkoutuminen aiheuttaa työtyytymättömyyttä ja heikentää organisaatioon sitoutumista. Täyttynyt psykologinen sopimus puolestaan lisää työntekijän tyytyväisyyttä, tuottavuutta ja sitoutumista. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tuottaa tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden psykologisen sopimuksen sisällöllisistä piirteistä. Sisällönanalyysissa kiinnitettiin huomiota aiemmissa tutkimuksissa esitettyihin kuvauksiin sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden odotuksista suhteessa organisaatioon. Analyysin perusteella sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijän psykologinen sopimus rakentuu kolmesta tekijästä: asiantuntijuudesta, sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta ja organisaatioon osallistumisesta. Asiantuntijuudessa keskeistä oli sekä työntekijän henkilökohtainen ammatillinen kehittyminen että työyhteisön kehittyminen. Asiantuntijuutta vahvisti kokemus työntekijöiden keskinäisestä sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta, mikä näkyi haluna toimia moniammatillisesti, vaikka kollegoiden keskinäinenkin tuki oli tärkeää. Työntekijät halusivat toimia aktiivisesti myös suhteessa organisaatioon. He odottivat mahdollisuutta osallistua organisaation kehittämiseen ja päätöksentekoon. Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijän psykologisen sopimuksen ydin on työntekijän asiantuntijuudessa, joka rakentuu suhteessa asiakkaaseen.