Search

Any faunal study in addition to the list of species assumes an evaluation of their occurrence and abundance. These estimates are usually subjective. We propose to unify the methods, using 10-point logarithmic scale. As an example, the results of day butterfly counts in Finland (1991–2011) were used. All the species were differentiated according to the occurrence in 10x10 km squares and relative abundance. Stochasticity in the distribution of the empirical frequencies can be reduced by fitting to a theoretical model.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani venäjän sanapainoa viiden suomalaisen abiturientin puheessa. Tutkimuksessani keskityn sanapainoon, painollisiin ja painottomiin vokaaleihin sekä niiden reduktioon. Työssäni käytän tutkimusmenetelmänä viiden venäjänkielisen informantin tekemää auditiivista arviointia suomalaisten ääntämisestä, mihin työni analyysi pohjautuu. Tutkimuskysymyksiä ovat: mitkä vokaalit, painolliset ja painottomat, tuottavat eniten vaikeuksia abiturienteille, miten sanapainon paikka vaikuttaa abiturienttien lausumiseen ja millaisia eroja yksittäisten abiturienttien lausumisessa on? Teoriaosuudessa pääpaino on venäjän sanapainolla, mutta vertailen myös suomen sanapainoa venäjän sanapainoon. Käsittelen myös venäjän kielen oppimista ja opettamista Suomessa. Keräsin ensimmäisen osan aineistoa marraskuussa 2010 yhdessä keskisuuressa lukiossa Itä-Suomessa. Abiturientit toistivat ääneen mallin mukaan 162 sanaa ja yhden tekstin, jotka nauhoitettiin kielistudiossa. Toisen aineistonkeruun suoritin marraskuussa 2011 Jyväskylän yliopiston kielistudiossa, jossa viisi venäjänkielistä informanttia kuunteli suomalaisten äänitteet ja samalla arvioi, millä vokaalilla kussakin sanassa abiturientit lausuvat sanapainon.

Russian Karelians were one of the small peasant nations of the Russian Empire that began to identify themselves as nations during the late imperial period. At that historical moment Russian Karelia fell between an economically undeveloped empire and the rapidly modernizing borderland of Finland. The economic and cultural lure of Finland drew Karelians into the Finnish camp. This attraction was seen as a challenge to Russia and influenced the straggle between Russia and Finland for the Karelians. This struggle was waged from 1905 to 1917. This work is focused on the beginning stage of the struggle, its various phases, and their results. The confrontation extended into different dimensions (economic, political, ideological, church and cultural politics) and occurred on two levels: central and regional. Countermeasures against local nationalisms developed much earlier both in Russia and in other empires for use were also used in the Russian Karelian case. Economic policies were deployed to try to make relations with Russia more alluring for Karelians and to improve their economic condition. However, these efforts produced only minimal results due to the economic weakness of the empire and a lack of finances. Fear of the economic integration of the Karelians and Finns, which would have stimulated the economy of the Karelia, also hindered these attempts. The further development of the Orthodox Church, the schools and the zemstvos in Karelia yielded fewer results than expected due to the economic underdevelopment of the region and the avoidance of the Finnish language. Policizing measures were the most successfull, as all activities in Russian Karelia by the Finns were entirely halted in practice. However, the aspiration of Russian Karelians to integrate their home districts with Finland remained a latent force that just waited for an opportunity to push to the surface again. Such a chance materialized with the Russian revolution. The Karelian question was also a part of Russian domestic political confrontation. At the and of the 1800s, the Russian nationalist right had grown strong and increasingly gained the favor of the autocracy. The right political forces exploited the Karelian question in its anti-Finnish ideology and in its general resistance to the national emancipation of the minority peoples of Russia. A separate ideology was developed, focusing on the closeness of Karelians to the "great Russian people." Simultaneously, this concept found a place in the ultramonarchist myth of the particularly close connection between the people and tsar that was prominent in the era of Nicholas II. This myth assigned the Karelians a place amongst the "simple people" faithful to the tsar. Itäkarjalaiset olivat yksi monista Venäjän imperiumin pienistä talonpoikaiskansoista, joiden kansallinen nousu alkoi imperiumin loppuaikoina. Silloin Itä-Karjala joutui taloudellisesti jälkeenjääneen imperiumin ja nopeasti modernisoituvan rajamaan, Suomen, väliin. Suomen taloudellinen ja kulttuurillinen houkuttelevaisuus veti karjalaisia puoleensa ja se katsottiin haasteeksi Venäjälle. Näin alkoi kamppailu vaikutusvallasta itäkarjalaisten parissa, jota käytiin Venäjän ja Suomen välillä vuosina 1905-1917. Tämän kamppailun alku, eri vaiheet ja tulokset ovat teoksemme perusteemana. Konfrontaatio levisi eri suuntiin (taloudellisiin, poliittisiin, ideologisiin, kirkollisiin ja sivistyksellisiin) kahdella tasolla: keskus- ja regionaalisella. Vastatoimina käytettiin jo paljon aiemmin sekä Venäjällä että muissa imperiumeissa luotuja eri toimenpiteitä paikallisia nationalismeja vastaan. Otettiin käyttöön taloudelliset keinot, joiden avulla pyrittiin tekemään suhteiden luominen Venäjän kanssa houkuttelevammaksi karjalaisille ja parantaa heidän taloudellista tilaansa. Kuitenkin nämä ponnistukset antoivat vain minimaalisia tuloksia imperiumin taloudellisen heikkouden ja valtion rahapulan takia. Pyrkimyksiä jarrutti myös pelko karjalaisten ja suomalaisten taloudellisesta integroinnista, joka antaisi karjalaisalueille taloudellisen kimmokkeen orientoitua Suomeen. Ortodoksisen kirkon, koululaitoksen ja zemstvon toiminnan tehostaminen karjalaisalueilla antoi paljon vähemmän tuloksia kuin toivottiin alueen taloudellisen jälkeenjääneisyyden ja suomen kielen välttelemisen takia. Eniten tuloksia antoi poliisin toiminta, jonka seurauksena kaikki suomalainen toiminta Itä-Karjalassa käytännössä kokonaan pysähtyi. Kuitenkin itäkarjalaisten pyrkimys järjestää kotiseutunsa integrointi Suomen kanssa pysyi latenttina toiveena ja odotti ensimmäistä mahdollisuutta päästä uudelleen pinnalle, ja sellainen mahdollisuus ilmeni Venäjän vallankumouksen myötä. Karjalan kysymys oli myös osa Venäjän sisäpoliittista konfrontaatiota.1800-luvun lopulla vahvistunut ja enenevästi autokratian suosioon päässyt venäläiskansallinen oikeisto käytti sitä hyväkseen sekä suomalaisvastaisessa ideologiassaan että yleisessä toiminnassaan kansallispoliittista emansipaatiota vastaan Venäjän vähemmistökansojen parissa. Tämän yhteydessä kehiteltiin erillinen ideologeema karjalaisten läheisyydestä "suureen venäläiseen kansaan". Samalla se löysi tinsä Nikolai II ajan ultramonarkistiseen myytissä kansan ja tsaarin erityisen läheisestä yhteydestä. Karjalaisille annettiin tässä myytissä paikka tsaarille uskollisen "yksinkertaisen kansan" parissa.