Search

In der vorliegenden Doktorarbeit werden mehrsprachige Praktiken in deutsch-finnischen Tandemgesprächen untersucht. Unter mehrsprachigen Praktiken werden dabei sprachliche Aktivitäten verstanden, bei denen die Gesprächsteilnehmenden verschiedene Sprachen sowie Sprachlern- und Sprachverwendungserfahrungen als Ressourcen mobilisieren. Im Zentrum der Analyse stehen die Fragen, welche mehrsprachigen Praktiken sich in den Gesprächen finden, welche Funktionen sie haben und wie die Teilnehmenden die Verwendung anderer Sprachen als Deutsch und Finnisch im Tandem beurteilen. Das Datenmaterial besteht aus einer Befragung von Tandemteilnehmenden und Audioaufnahmen von Tandemgesprächen. Damit werden sowohl konkrete Praktiken in authentischen Gesprächen als auch die Perspektiven der Akteurinnen und Akteure auf das Phänomen erfasst. Der Forschungsansatz ist qualitativ mit einer explorativ-interpretativen Herangehensweise. Der Fokus der ersten Teilstudie liegt auf der Beschreibung der mehrsprachigen Praktiken und den Überzeugungen der Teilnehmenden in Hinblick auf die Verwendung anderer Sprachen. In der zweiten Teilstudie, der Analyse der Gesprächsaufnahmen, stehen die in den Gesprächen mobilisierten Elemente des mehrsprachigen Repertoires und die Funktionen mehrsprachiger Praktiken im Mittelpunkt. Es wird außerdem betrachtet, wie mehrsprachige Praktiken mit der Orientierung auf das Lernen und Kommunizieren sowie mit der Beziehungsarbeit zusammenhängen. In beiden Teilstudien wird deutlich, dass Sprachlernerfahrungen, allgemeines Sprachwissen und andere Sprachen, v. a. Englisch, eine wichtige Rolle in den Tandemgesprächen spielen und dass diese mehrsprachigen Praktiken keinesfalls aus einer Defizitperspektive beurteilt werden dürfen. Sie werden mobilisiert, um Zugang zur Zielsprache und Kommunikation zu ermöglichen, gewisse Themen zu behandeln und Beziehungen und Identitäten auszuhandeln. Die Forschungsergebnisse tragen zum Verständnis mehrsprachiger Praktiken beim Lernen und Verwenden von Fremdsprachen bei und können somit für die Entwicklung von Tandemprogrammen und anderen Lernformaten genutzt werden. Abstract This dissertation examines the multilingual practices in German-Finnish Tandem conversations. In this study, multilingual practices are understood as various linguistic activities in which the participants in the conversations mobilise other languages as well as their experiences of language learning and use as resources. The analysis focuses on the multilingual practices found in the conversations, their functions and how the participants evaluate the use of other languages in Tandem. The data consist of a survey to participants in a Tandem course about the linguistic practices in their meetings as well as the audio recordings of Tandem conversations. This makes it possible to capture both concrete practices in authentic conversations and the actors’ perspectives on the phenomenon. The research method is qualitative with an explorative-interpretative approach. The focus of the first sub-study is on the participants’ descriptions of multilingual practices and beliefs regarding the use of languages other than German and Finnish. The second sub-study — the analysis of the recordings — focuses on the elements of the multilingual repertoire mobilised in the conversations (e.g. different languages, language learning experiences, metalinguistic knowledge) and their functions. It also examines how multilingual practices are related to orientation towards learning, communication and relational work. In both sub-studies, it becomes clear that language learning experiences, general linguistic knowledge and other languages, especially English, play an important role in the Tandem conversations and that these multilingual practices should not be understood as a shortcoming. They are mobilised to provide access to language and communication, address certain topics as well as negotiate relationships and identities. The study has implications for developing foreign language pedagogy and understanding the dynamics of multilingualism in pedagogical settings. Tiivistelmä Tässä väitöskirjatutkimuksessa tarkastellaan monikielisiä käytänteitä saksalais-suomalaisissa tandem-keskusteluissa. Tutkimuksessa monikieliset käytänteet ymmärretään erilaisiksi kielellisiksi toiminnoiksi, joissa keskustelun osallistujat käyttävät resursseina muita kieliä sekä kielenoppimis- ja kielenkäyttökokemuksia. Analyysissä keskitytään siihen, mitä monikielisiä käytänteitä keskusteluissa esiintyy, mitä funktioita niillä on ja miten osallistujat arvioivat muiden kielten käyttöä rinnakkain. Aineisto koostuu tandem-kurssille osallistuneille opiskelijoille tehdystä kirjallisesta kyselystä, joka koskee heidän tandem-tapaamistensa kielellisiä käytänteitä, sekä tandem-keskustelujen äänitallenteista. Näin voidaan hahmottaa sekä konkreettisia käytänteitä autenttisissa keskusteluissa että toimijoiden näkökulmia ilmiöön. Tutkimusmenetelmä on laadullinen ja lähestymistapa on eksploratiivis-tulkinnallinen. Painopiste ensimmäisessä osatutkimuksessa on osallistujien monikielisten käytänteiden kuvauksissa sekä muiden kielten kuin saksan ja suomen käyttöön liittyvissä käsityksissä. Toisessa osatutkimuksessa — keskustelutallenteiden analysoinnissa — keskitytään keskusteluissa käytettyihin monikielisen repertuaarin elementteihin (esim. eri kielet, kielenoppimiskokemukset, metalingvistinen tieto) ja niiden tehtäviin. Siinä tarkastellaan myös, miten keskustelijat suuntautuvat oppimiseen, viestintään sekä sosiaalisiin suhteisiin ja identiteetteihin. Molemmissa osatutkimuksissa käy selvästi ilmi, että kielten oppimiskokemukset, yleinen kielitaito ja muut kielet, erityisesti englanti, ovat tärkeässä asemassa tandem-keskusteluissa ja että näitä monikielisiä käytänteitä ei saa ymmärtää puutteina. Niitä käytetään mahdollistamaan kohdekielen oppiminen ja sillä viestiminen, käsittelemään tiettyjä haastavia teemoja sekä neuvottelemaan osallistujien suhteista ja identiteeteistä. Tutkimusta voidaan käyttää vieraan kielen pedagogiikan kehittämiseen ja monikielisyyden dynamiikan ymmärtämiseen pedagogisissa ympäristöissä.

Tämä tutkielma käsittelee uusia anglismeja ja koodinvaihtoa saksalaisessa nuorisokielessä. Työn aineisto koostuu neljästä nuortenlehti POPCORNin numerosta. Tarkoituksena on selvittää, minkälaisia englannista lainatut sanat ja ilmaisut ovat, minkä takia ne ovat lainattu saksaan ja mikä on niiden funktio teksteissä. Työssä kartoitetaan myös lainojen todennäköisyyttä integroitua osaksi saksan kieltä uusina sanoina eli neologismeina. Teoriapohjana työlle ovat valikoidut tutkimukset lainautumisesta, koodinvaihdosta ja nuorisokielestä. Materiaalimme vuoksi myös lehtikielen erityispiirteisiin kiinnitetään huomiota. Uudet anglismit luokitellaan sen mukaan, miten ne ovat assimiloituneet saksan kieleen, minkä jälkeen ne analysoidaan näiden kategorioiden mukaisesti. Lainautuminen ja koodinvaihto muodostavat eräänlaisen jatkumon, minkä vuoksi niitä ei voida yksiselitteisesti erottaa toisistaan. Otamme tämän työssämme huomioon, vaikka käsittelemme nämä ilmiöt erikseen. Aineistomme pohjalta esiin nousevat erityispiirteet analysoidaan ensin kvantitatiivisesti, minkä jälkeen esiintymien muotoihin ja funktioihin syvennytään kvalitatiivisessa analyysissä. Suurin osa työssä esiin tulleista anglismeista on vierassanoja, eli ne eivät ole mukautuneet saksaan muotonsa puolesta. Usein anglismeista muodostetaan myös yhdyssanoja saksalaisten sanojen kanssa. Anglismeja mukautetaan kieleen lisäksi lainasanoina, jolloin ne saavat saksalaisen taivutuksen tai ulkoasun. Materiaalistamme löytyy vain muutamia vierasperäisiä sanoja, samoin kuin englannista vaikutteensa saavia sanoja, jotka kuitenkin ovat saksan sananmuodostuksen tulosta. Anglismien funktiot ovat pääasiassa amerikkalaisen paikallisvärin välittäminen sekä niiden napakkuuden vuoksi palstatilan säästäminen. Koodinvaihto on tutkimuksen perusteella selvästi lainautumista harvinaisempaa ja sitä käytetään pääasiassa tyylillisenä välineenä. Useimmiten koodinvaihdolliset ilmaisut ovat erillisiä, ei saksankieliseen tekstiin yhteydessä olevia lausahduksia. Suurin osa esiintymistä on yksittäisiä, mutta eniten esiintyneet (esim. adjektiivi crazy) saattavat tulla saksalaisiksi uudissanoiksi. Vaikka tutkimuksemme keskeisenä aiheena on nuorisokieli, ovat tulokset sovellettavissa varmemmin lehtikieleen, koska pääosa materiaalistamme koostuu lehden toimituksen kirjoituksista. Nuorten käyttämät esiintymät kuitenkin tukevat työmme päätelmiä. Jatkotutkimuksena voisi tutkia työssämme esiin tulleita anglismeja nuorten käyttämässä kielessä ja niiden vakiintumista saksaan pidemmällä aikavälillä.