Rundgren, Heta, University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Philosophy, History, Culture and Art Studies, Université Paris 8, École doctorale Pratiques et théories du sens, Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten, institutionen för filosofi, historia, kultur- och konstforskning, Lindén, Claudia, Pulkkinen, Tuija, and Berger, Anne Emmanuelle
Situated at the intersection between comparative literature and gender studies, this dissertation theorizes what I term the postnormâle novel. It deploys readings of four contemporary European novels along with a corpus of literary and feminist theory. The novels include Doris Lessing s The Golden Notebook (1962), Märta Tikkanen's Manrape (1975), Stieg Larsson's Millenium trilogy or The Girl with the Dragon Tattoo (2005-2007) and Virginie Despentes's Apocalypse baby (2010). My analysis of these texts examines the way in which the postnormâle novel reclaims social discourses of sexual difference for a mass audience while subtly displacing realist conventions in order to inscribe women s or lesbians experience of sexual conflict into the text. A four step process is used to study the work. First, I anchor the novels to a realist real , and study the function of detail within the postnormâle aesthetic. Then I chart the sociogram feminism in the novels and their reception. Thirdly, I read the narrative of what I call counter-rape , and lastly the inscription of woman-desire and the figuration the constitution even of entr elles, a feminist space. The perspective of my study is postmodern, which implies a suspension but not a disbelief of the twofold question of literary status and literary evaluation, in order to focus on texts in their contexts. In this process, I aim to rethink the link between the notions of the feminine and the queer in light of contemporary feminist and lesbian perspectives. Postnormaalin romaanin teoria kehkeytyy sukupuolentutkimuksen ja yleisen kirjallisuustieteen välimaastossa, neljän kielen (ranska, englanti, ruotsi, suomi) risteyskohdassa. Se lähestyy feministisellä tutkimusotteella norminmukaisuuden, mieheyden ja eheyden kolmiyhteyttä kirjallisuusinstituutiossa ja realistisen romaanin historiassa. Tutkimus keskittyy neljään menestysromaaniin, jotka tuovat eri tavoin esiin eurooppalaisten realismien seksistisiä taustaoletuksia. Osana postnormaalia romaania ne ilmentävät feminististen ajatusten punoutumista osaksi länsimaista "tervettä järkeä" (ransk. le sens commun) viimeisten 60 vuoden aikana. Doris Lessingin The Golden Notebook (1962), Märta Tikkasen Män kan inte våldtas (1975), Stieg Larssonin Millenium- tai Men som hatar kvinnor -trilogia (2005-2007) sekä Virginie Despentes in Apocalypse bébé (2010) toistavat ja muuntavat hienovaraisesti normieheyden tarinoita, mielikuvia, henkilöhahmoja ja rakenteita voidakseen kertoa naisten kokemuksista. Tutkimuksen kunnianhimoinen tavoite on tuottaa postnormaaleja lukijoita. Normieheys kirjallisuudentutkimuksen horisonttina voidaan purkaa vain asettamalla moninaisten lukijoiden kokemukset kirjallisuuden ja kielen toiseuttavista rakenteista tutkimuksen keskiöön. Teoria kehittyy neljässä vaiheessa. Ensimmäiseksi tuodaan esille realistisen romaanin, normieheyden ja kirjallisuustieteen yhteisön yhtenevä historia. Näin voidaan erottaa ne muutokset, joita postnormaalin romaanin lukija tuo tullessaan nostaessaan kissan pöydälle eli ottaessaan normieheyden toiseuttavat rakenteet ja oman kaksoistietoisuutensa kriittisen tarkastelun kohteeksi. Kolmannessa vaiheessa toiseutettujen ja normieheyden suhteita tutkitaan pureutumalla raiskauksen ja sitä seuraavan vastaraiskauksen tarinoihin. Lopulta tuodaan esille normieheyden viitekehyksen rajat: kun postnormaali lukija astuu feministiseen tilaan jossa toiseutetut puhuvat keskenään, normieheyden on hajottava jälkitekijöihinsä. Tutkimus suuntaa näin katseen, kielen ja kuuntelevan korvan kohti lukijoitaan siinä toivossa, että he osallistuvat liikkeeseen ja avaavat paitsi kirjallisuudentutkimusta myös feminististä teoriaa yhä moninaisemmalle, yhä oudommalle lukija- ja tekijäkunnalle.