Search

Epidemioiden historiallinen tutkimus painottaa usein kirjallisia lähteitä, mutta tartuntataudit ovat olleet ihmisten seuralaisina esihistoriallisista ajoista lähtien. Käsittelemme artikkelissa esihistoriallisten epidemioiden tutkimuskeinoja. Keskitymme muinaisten taudinaiheuttajien luonnontieteellisiin analyysimenetelmiin ja arkeologisessa aineistossa näkyviin epidemioiden epäsuoriin vaikutuksiin. Epidemioilla voi olla demografisia, poliittisia, sosiaalisia, uskonnollisia ja taloudellisia vaikutuksia, vaikka myös muut tekijät voivat laukaista kriisejä. Mahdollisista kriiseistä kertovat ilmiöt ovat usein monitulkintaisia, mutta minkä tahansa kriisiajanjakson tunnistaminen voi johtaa myös epidemian jäljille, sillä epidemiat liittyvät tyypillisesti muihin väestökriiseihin. Myös ilmastotekijät vaikuttavat tautien esiintymiseen. Esitämme, että arkeologisen aineiston monitieteisellä tutkimuksella voidaan tehdä päätelmiä kriisien kokonaisvaikutuksista ja että paras tapa esihistoriallisten epidemioiden tutkimukseen on kiinnittää huomiota sekä laajoihin että paikallisiin, pienimuotoisiin ilmiöihin ja arkeologisen aineiston piirteisiin monesta eri näkökulmasta. Historical research of epidemics often emphasises literary sources, but infectious diseases have accompanied humans since prehistoric times. This article discusses the ways prehistoric epidemics can be identified and studied. We focus on scientific analyses of ancient pathogens and the indirect impact of epidemics that may be visible in archaeological material. Epidemics can have demographic, political, social, religious and economic impacts, although other factors can also trigger similar crises. The phenomena are often complicated and challenging to identify and interpret. However, identifying any period of crisis in prehistory can also lead to the identification of an epidemic, since epidemics are typically linked to other population crises. Climate factors may also influence the emergence of diseases. The interdisciplinary study of archaeological data allows conclusions to be drawn about the overall impact of crises. Thus, the best way to study prehistoric epidemics is to focus on both large-scale and local, small-scale phenomena., Historical research of epidemics often emphasizes literary sources, but infectious diseases have accompanied humans since prehistoric times. This article discusses the ways prehistoric epidemics can be identified and studied. We focus on scientific analyses of ancient pathogens and the indirect impact of epidemics that may be visible in archaeological material. Epidemics can have demographic, political, social, religious and economic impacts, although other factors can also trigger similar crises. The phenomena are often complicated and challenging to identify and interpret. However, identifying any period of crisis in prehistory can also lead to the identification of an epidemic. Epidemics are typically linked to other population crises. Climate factors may also influence the distribution of certain diseases. The interdisciplinary study of archaeological data allows conclusions to be drawn about the overall impact of crises. The best way to study prehistoric epidemics is to focus on both large-scale and local, small-scale phenomena.

Musta surma riehui Euroopassa vuosina 1347–1353. Paiseruttoepidemian aiheutti Yersinia pestis -bakteeri. Vanhastaan on tiedetty, että se levisi Krimin niemimaalla sijaitsevasta Kaffan kaupungista laivojen mukana Eurooppaan, mutta sen alkukoti näyttää kuitenkin olleen Issyk Kul -järven alueella Keski-Aasiassa.

Seksitauteihin lukeutuvan kupan eli syfiliksen alkuperä on kiistellyimpiä aiheita lääketieteen historiassa. Kiistely aiheesta on jatkunut jo vuosisatoja, mutta uudet tutkimukset saattavat tuoda siihen ratkaisun.

Ihmisten matkustamisella on merkittävä vaikutus tartuntatautien leviämiselle. Globaalin lentoliikenteen välityksellä taudit kulkeutuvat nopeasti ympäri maapallon, kun taas paikallinen joukkoliikenne voi toimia tehokkaana levittäjänä. Joukkoliikennevälineiden solmukohdat ovat keskeisiä, koska näissä on otolliset olosuhteet tautien leviämiselle: ihmisten suuri kohtaamistiheys, runsaasti ihmisiä lähellä toisiaan suljetussa tilassa, ihmisten suuri vaihtuvuus, yhteisten tilojen käyttö sekä lukuisia usein kosketeltuja pintoja. PANDHUB hankkeen tavoitteena on parantaa varautumista pandemioita ja vaarallisia tartuntatauteja vastaan joukkoliikenteen solmukohdissa.

Ihmisten matkustamisella on merkittävä vaikutus tartuntatautien leviämiselle. Globaalin lentoliikenteen välityksellä taudit kulkeutuvat nopeasti ympäri maapallon, kun taas paikallinen joukkoliikenne voi toimia tehokkaana levittäjänä. Joukkoliikennevälineiden solmukohdat ovat keskeisiä, koska näissä on otolliset olosuhteet tautien leviämiselle: ihmisten suuri kohtaamistiheys, runsaasti ihmisiä lähellä toisiaan suljetussa tilassa, ihmisten suuri vaihtuvuus, yhteisten tilojen käyttö sekä lukuisia usein kosketeltuja pintoja. PANDHUB hankkeen tavoitteena on parantaa varautumista pandemioita ja vaarallisia tartuntatauteja vastaan joukkoliikenteen solmukohdissa.

Epidemioilla on lyhyen ja pitkän aikavälin taloudellisia ja demografisia vaikutuksia sekä yhteiskunnallisia seurauksia. Samankaltaisuuksistaan huolimatta epidemioiden lopputulokset ovat riippuvia tapahtumaympäristöistään – patogeenit saattavat vaatia hyvin erityiset olosuhteet levitäkseen ja tuottaakseen epidemioita. Historiallinen vertailu osoittaa, että yhteiskuntia muuttaneet suuret tartuntatautiepisodit (kuten musta surma) esiintyvät verrokkeina useammin kuin niiden yleistyvyys tai tyypillisyys puoltaisivat. Epidemiat saattavat haitata alue- ja makrotaloutta hyvinkin pitkällä aikavälillä, mutta tämä on riippuvaista sokkien kohdentumisesta ja laajemmasta taloudellisesta ympäristöstä. Kuolleisuuskriiseistä johtuvat pitkän aikavälin hyödyt eivät ole poissuljettuja, mutta ne – enemmän kuin pitkän aikavälin haittavaikutukset - ovat huomattavan tapaus- ja tilannekohtaisia nonPeerReviewed

Faaraoiden ajan (n. 3000–332 eKr.) Egyptin historian yleisesityksissä väestön terveys sekä siihen vaikuttavat taudit ja sairaudet kerrotaan yleensä ohimenevästi lyhyin maininnoin. Lääketieteen historiassa terveysoloja on kuitenkin käsitelty hyvinkin seikkaperäisesti. Egyptiläiset harjoittivat vainajien palsamointia. Nykylääketieteen menetelmillä heidän terveyttään ja tautejaan voidaan selvittää säilyneistä muumioista. Muumiotutkimusten pohjalta on päätelty, että ihmiset kuolivat Egyptissä hämmästyttävän nuorina. Jopa paremmin ruokitut yläluokan jäsenet menivät hautaan yleensä jo 20 ja 30 ikävuoden välillä. Alhainen elinaika johtui ennen kaikkea erilaisista tartuntataudeista.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkin pro gradu -työssäni, kuinka sukupuolta jäsennetään ja tuotetaan YK:n HIV-politiikassa. Tarkoitukseni on tutkia YK:n kaltaista kansainvälistä instituutiota sukupuolesta kertovan tiedon tuottajana sekä HIV-politiikkaa sukupuolitettuna politiikkana ja sukupuolen tuottajana. Kysyn myös, millaisen argumentatiivisen strategian kautta politiikan syntymiseen pyritään vaikuttamaan, miten sukupuolta tuotetaan hegemonisten diskurssien avulla ja millaisia subjektipositioita sukupuolet saavat. Teoreettisena viitekehyksenäni on feministinen kansainvälisten suhteiden tutkimus. Sukupuolen käsitettä jäsennän jälkistrukturalistisen feministisen teorian, muun muassa Judith Butlerin teorioiden kautta. Väljänä teoreettis-metodologisena viitekehyksenä tutkimuksessani on sosiaalinen konstruktionismi. Metodinani käytän kriittistä diskurssianalyysia ja uutta retoriikkaa. Tutkin YK:n HIV-politiikkaa lähteenäni neljä poliittista ohjelmaa. Kaksi niistä, Declaration of Commitment on HIV/AIDS sekä Political Declaration on HIV/AIDS ovat YK:n yleiskokouksen hyväksymiä poliittisia julistuksia ja HIV-politiikan yleisiä linjaajia. Kaksi muuta poliittista ohjelmaa, Operatinal Guide on Gender & HIV/AIDS sekä Integrating Gender into HIV/AIDS Programmes taas käsittelevät nimenomaan sukupuolen ja HIVin suhdetta, ja ne ovat WHO:n tuottamia ohjelmia asiantuntijoilta asiantuntijoille. Analysoin työssä sukupuolen jäsentämisen tapoja. Tulokseni on, että sukupuolta jäsennetään YK:n HIV-politiikassa lähinnä naisen kategorian kautta, kun taas miehen kategoria ja miehen käsittely sukupuolena puuttuu politiikasta miltei kokokaan. Nostan HIV-politiikasta esiin myös neljä erilaista vetoamisen ja faktuaalistamisen strategiaa, yhteisen vihollisen strategian, vahvan johtajuuden strategian, YK naisten suojelijana -strategian sekä tehokkaan tasa-arvon strategian. Kun tutkin, kuinka YK:n HIV-politiikka tuottaa sukupuolta, nostan aineistosta esiin kolme sukupuolta tuottavaa diskurssia: tasaveroisten kumppanien diskurssin, haavoittuvaisen, alttiin ja suojellun naisen diskurssin sekä osaa ottavan miehen diskurssin. Tuloksenani esitän, että YK:n HIV-politiikka samaan aikaan sekä luonnollistaa HIVin yleisyyttä miesten keskuudessa että rakentaa miehestä ja maskuliinisuudesta politiikan normin. HIV-politiikan diskurssit tuottavat hegemonista maskuliinisuutta tarjoamalla miehille ja naisille hyvin erilaisia subjektipositioita. Näiden subjektipositioiden seurauksena mies unohtuu HIVin uhrina, kun taas naisen toimijan rooli jää kapeaksi ja naisten sosiaalinen ja seksuaalinen kontrollointi legitimoidaan naisten suojelun nimissä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, kuinka Suomen valtio ja eräät sanomalehdet ovat reagoineet lintuinfluenssan tuomaan uhkaan. Suomen valtion reaktioita tutkiessa aineisto koostuu kansallisesta varautumissuunnitelmasta influenssapandemiaa varten ja lehtien osalta aineisto koostuu Helsingin Sanomien, Turun Sanomien ja Aamulehden pääkirjoituksista. Reaktioita tutkin kööpenhaminalaisen koulukunnan turvallistamisen teorian kautta. Tarkoitukseni on selvittää näkyykö valtion toimista ja lehtien tavasta kirjoittaa lintuinfluenssasta, että ne olisivat turvallistaneet sen. Työni teoreettinen viitekehys koostuu kööpenhaminalaisen koulukunnan uudesta turvallisuusagendasta. Tämän valitsin sen vuoksi, koska kööpenhaminalainen koulukunta on haastanut perinteisen turvallisuuden käsitteen laajemmalla turvallisuuden käsitteellään. Tähän turvallisuuden käsitteeseen sisältyy myös se, että tartuntatautia voidaan pitää turvallisuusuhkana. Kööpenhaminalaisen koulukunnan turvallistamisen teoriaa voidaan pitää heidän tärkeimpänä saavutuksenaan. Turvallistamisella tarkoitetaan, että jostain asiasta tulee turvallisuuskysymys. Teoriassa mikä tahansa asia voidaan sijoittaa asteikolle ei-politisoidusta politisoituun ja edelleen turvallistettuun. Turvallistamisen teorialla on suuri merkitys tässä tutkimuksessa. Työni viitekehyksen tärkeimpänä lähteenä on Buzan Barryn, Wæver Olen ja de Wilde Jaapin vuonna 1998 julkaisema teos ”Security: A New Framework for Analysis”. Aineiston analyysimenetelmänä käytän teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Teorialähtöinen sisällönanalyysi nojaa johonkin tiettyyn teoriaan, malliin tai auktoriteetin esittämään ajatteluun. Tämä teoria on työssäni kööpenhaminalaisen koulukunnan turvallistamisen teoria. Analyysiyksiköksi olen valinnut ajatuskokonaisuuden. Näitä ajatuskokonaisuuksia etsin aineistosta muodostamani analyysirungon avulla. Analyysirunko on muodostettu turvallistamisen teorian avulla. Tärkeimpiä lähteitä analyysiosiossa ovat Tuomi Jounin ja Sarajärvi Annelin vuonna 2002 julkaisema teos ”Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi” ja Kyngäs Helvin ja Vanhanen Liisan artikkeli “Sisällön analyysi” Hoitotiede-lehdessä vuonna 1999. Tämän tutkimuksen päätulos on, että Suomen valtio ja sanomalehdet eivät ole turvallistaneet lintuinfluenssaa vaan politisoineet sen. Ne ovat sen sijaan turvallistaneet influenssapandemian, joka lintuinfluenssasta uhkaa muodostua. Tutkimuksesta selvisi, että Suomen valtio on ryhtynyt laaja-alaisiin toimenpiteisiin influenssapandemiavaaran vuoksi. Se on myös varautunut käyttämään sellaisia toimia pandemian sattuessa, jotka vaarantavat kansalaisten perusoikeudet. Varautumissuunnitelmassa keskityttiin lähes kokonaan suomalaisen yhteiskunnan toimintakyvyn säilymiseen, kun taas sanomalehdissä oltiin huolissaan myös muista maista, erityisesti kehitysmaiden tilanteesta pandemian sattuessa. Varautumissuunnitelma oli siis hyvin valtiokeskeinen, joka taas on suppean turvallisuuskäsitteen mukaista ajattelua. Näihin eroihin varautumissuunnitelman ja sanomalehtien välillä tulee kuitenkin suhtautua varoen, sillä aineistot ovat tyyliltään ja kooltaan erilaisia.

Mika Kallioinen: Rutto & rukous. Tartuntataudit esiteollisen ajan Suomessa. Atena 2005. 289 s.