Search

Ross Dickinson, ammattiviljelijä ja polttopuun toimittaja Dorsetista selittää: "Vaihdoin yhden pensasaidan hoidon jokavuotisesta karsimisesta siihen, että annan sen kasvaa ja leikkaan sen 15 vuoden välein polttopuuksi. Kun ottaa huomioon säästön karsimiskuluissa, onnistuin saamaan hyvän tuoton, joka riitti pitämään yhden ihmisen työllistettynä."Ross on hoitanut tähän tapaan monia pensasaitoja tilallaan, joitakin kolmen enegiapuun tuotantokierron ajan. Hänen poikansa työskentelee nykyään hänen kanssaan perheen polttopuubisneksessä. Molemmat näkevät pensasaitojen hoidon ja leikkaamisen polttopuuksi tärkeänä tulevaisuudessa, etenkin tukkipuun kasvavan hinnan takia. Kuten he sanovat: "Mikä voisi olla parempaa? Tuotamme ympäristöystävällistä polttoainetta ja saamme siitä tuloa vain muuttamalla tapaa, jolla hoidamme pensasaitojamme. Peltojen sadonmenetys on mitätön. Vielä parempaa on, että pensasaitojen tila kohenee ja on parempi luontoa ja villieläimiä ajatellen."Tulevaisuutta ajatellen näyttää myös siltä, että he saattaisivat hyötyä julkisista tuista, joita on suunniteltu korvaamaan EU:n viljelijöiden perustukijärjestelmä. - AFINET Project Factsheet Translation - Hedges managed in coppice: a case study of a conversion of a destroyed hedge into a profitable firewood crop. The farm has 162 hectares of livestock, with a low header. It includes about 19 km of hedges, managed in coppice with a rotation of 15 to 20 years, except for hedges along roads that are intensively pruned annually. The farm has a small firewood production business selling about 175 tonnes of logs a year from hedges. Hedge coppicing produces logs, the smallest materials (used on the farm or sold at a reduced price) and the leftovers are treated on a branch logger and sold as chips. All types of firewood are stored and covered for 10 months to reduce their moisture content. In 2017, the farmer cut the hedge into a coppice, which consisted of a 220 m long, 6.5 m high, 15-year-old species mix, and was set in an old shed. The cut was made with chainsaw, the material was processed in slacher and branch logger. The 220 m of cut hedge produced 21.41 tons of wood material that could be sold or used.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tässä työssä tarkastellaan, minkälaisia ongelmia ensimmäisen maailmansodan syttymisen aiheuttama polttoaineen tuonnin katkeaminen ja siirtyminen polttopuun käyttöön Helsingille ja sen asukkaille aiheutti ja miten niistä selvittiin. Ajallisesti työssä liikutaan autonomian ajan viimeisissä vuosissa. Tutkimuksen kohteena on ajanjakso, joka ulottuu Venäjän ja Saksan sodanjulistuksesta kansalaissodan loppuun. Tarkastelun pääpaino on kolmessa ensimmäisessä sotatalvessa, jolloin polttoaineongelmat olivat suurimmillaan. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Helsingin energiahuolto organisoitiin ja miten se muuttui sodan aikana. Tutkimuksessa on lisäksi tarkoitus selvittää, miksi polttopuupula syntyi ja missä määrin halot joutuivat säännöstelyn alaiseksi. Tarkastelun kohteena on myös se, miten kaupungin asukkaat suhtautuivat energiapulaan ja viranomaisten toimintaan sen ratkaisussa. Tärkeimpinä lähteinä tässä opinnäytetyössä ovat Helsingin Kaupunginarkistossa olevat kaupunginhallinnon pöytäkirjat ja muut asiakirjat. Sanoma- ja aikakauslehdistä etsittiin tietoja erityisesti siitä, miten energiapula vaikutti tavallisen kaupunkilaisen elämään. Varsinaista tutkimusaineistoa aiheesta on niukasti. Eri tilastojulkaisuista ja tutkimuskirjallisuudesta saatiin opinnäytetyölle välttämätöntä taustatietoa. Työssä havaitaan, että Helsingin kunnallishallinto ei sodan aikana onnistunut kaupungin energiahuollon ylläpitämisessä. Kaupunkilaiset saivat kolmena peräkkäisenä talvena kärsiä hintavista haloista, ja ajoittain kaupunkilaiset hytisivät kodeissaan kokonaan ilman polttopuuta. Asukkaat joutuivat jonottamaan polttopuuta kaupungin halkotarhoista. Tunnelma jonoissa oli alituiseen kireä, tappelut yleisiä ja tilanne välillä sekasortoinen. Tutkimuksessa osoitetaan, että tuontipolttoaineiden saatavuuden tyrehtyminen nosti polttopuun kysyntää Suomessa ja Pietarissa voimakkaasti. Kautta- ja sotilaskuljetusten vuoksi melkoisesti lisääntyneen rautatieliikenteen kalustokapasiteetti ei riittänyt suurimittaiseen halkojen kuljetukseen. Polttopuun hankkiminen valtakunnan pääkaupungin Pietarin sekä Venäjän armeijan kuljetustarpeiden tyydyttäminen ohittivat Helsingin tarpeet. Tämän vuoksi halkojen hankinta ja kuljetus Helsinkiin oli erittäin vaikeaa. Helsingin hyväntahtoinen kaupunginhallinto pyrki ratkaisemaan polttoaineongelmaa ryhtymällä itse hankkimaan halkoja kaupungin laitoksille ja kaupunkilaisille. Kunnallishallinto oli haluton ottamaan kokonaisvastuuta kaupungin halkohuollosta, vaikka osa kaupunkilaisista, etenkin Helsingin työväestö, ja ajoittain myös senaatti sitä vaati. Syyksi Helsingin kaupunginvaltuusto ilmoitti, että se ei halunnut tuhota vapaaseen yritteliäisyyteen perustuvaa yksityistä halkokauppaa. Sodan kestäessä yksityinen halkokauppa kuihtui ja kaupunginhallinnon perustelut alkoivat kuulostaa yhä ontommilta. Kolmannen ongelmatalven jälkeen turhautunut halkohallinto ilmoitti lopettavansa halkojen hankinnan yksityisille helsinkiläisille ja ainoastaan ulkoisen tilanteen muuttuminen esti katastrofin neljäntenä talvena.