Search

Artikkelissa tarkastellaan poronhoidon sopeutumista ympäröivän yhteiskunnan muutoksiin poronhoitoon kiinteästi kytkeytyvän yhteisöllisyyden näkökulmasta. Tarkastelussa keskeistä on yhteisöllisyys muutoksen voimavarana ja siten poronhoidon resilienssin ydintekijänä. Artikkelin aineisto kerättiin haastattelemalla poronhoitoa harjoittavia perheitä sekä yksittäisiä poronhoitajia kahdeksasta eri paliskunnasta. Haastateltavia oli yhteensä 43, joista naisia oli 20 ja miehiä 23. Haastattelut olivat kehykseltään väljiä, ja haastateltavat saivat vapaasti kertoa näkemyksiään ja kokemuksiaan poronhoidon parissa toimimisestaan. Keskeisinä keskustelunaiheina olivat poroelinkeinon nykyinen tilanne sekä poronhoidon yhteisöllinen luonne. Haastattelujen mukaan poronhoito ja poronhoidon työkäytännöt kiinnittävät poronhoitotyön tekijät ja heidän perheensä usein ylisukupolvisesti vahvan yhteisöllisen toiminnan, elämäntavan ja kulttuurin varaan. Nämä kiinnittymät rakentavat vahvan perustan myös poronhoidon resilienssille ja kyvylle sopeutua ympäristön muutosvaatimuksiin sekä selviytyä muutosten aiheuttamista haasteista.

Tämä tutkimus tuo esille vähemmän tutkitun näkökulman inkluusiosta kouluyhteisön ja opettajien ammatillisen uudistumisen itseorganisoituvana prosessina. Tutkimus selvittää, miten aineenopettajat kuvaavat inkluusiota yläkoulussa (perusopetuksen vuosiluokilla 7.–9.) ja millaista opettajan työn muutosta sekä ammatillista uudistumista se heiltä edellyttää. Tutkimus toteutettiin kouluetnografiana suuren suomalaisen kaupungin kahdessa noin 400 oppilaan yläkoulussa, ja siihen osallistui 38 aineenopettajaa. Aineisto koostui opettajahaastatteluista ja etnografisista kenttämuistiinpanoista, ja se analysoitiin aineisto- ja teorialähtöisesti soveltaen itseorganisoitumisen viitekehystä. Tulokseksi kiteytyi kolme itseorganisoitumisen ulottuvuutta inkluusiota tavoiteltaessa: 1) hämmennys ja epävarmuus, 2) hyvien käytäntöjen jakaminen ja 3) inkluusio valintana yhdessä uusien käytäntöjen kanssa. Tulosten perusteella inklusiivinen koulu edellyttää kouluyhteisöjen sitoutumista vuorovaikutteisiin itseorganisoitumisen prosesseihin, jotka puolestaan tukevat aineenopettajan työnkuvan uudistumista. Muutoksia tarvitaan myös säädöstasoisiin opettajan kelpoisuusehtoihin ja opettajan pedagogisten opintojen sisältöihin.

nonPeerReviewed

Pro gradu -tutkielmassani käsittelen sitä, miten media-alan jatkuva muutos esitetään mediakonserneissa liikkeenjohdon näkökulmasta. Teoreettisena viitekehyksenä tut-kielmassani on Joseph Schumpeterin käsite luova tuho. Tutkielmani analysoitavana aineistona toimivat Keskisuomalainen- ja Sanoma-konsernien vuosikertomukset vuo-silta 2016–2021. Erityinen tarkasteluni kohde ovat konsernien toimitusjohtajien, Keski-suomalaisen Vesa-Pekka Kangaskorven ja Sanoman Susan Duinhovenin lausunnot. Tarkastelen konsernien vuosikertomuksia kolmen teeman kautta, jotka ovat rakenteel-liset muutokset organisaatiossa, journalismi ja sen aseman muuttuvalla media-alan kentällä sekä strategiset katsaukset tilinpäätöksen tunnuslukuihin. Analysoitavasta aineistosta löytyi vain vähän merkkejä luovasta tuhosta. Vaikka me-diatalot ovat ottaneet käyttöön uusia digitaalisia tuotanto- ja jakeluprosesseja, ne ovat pitäneet kiinni myös vanhoista prosesseista. Sanoman ja Keskisuomalaisen liikkeen-johdolla näyttää olevan vahva halua pysyä muutoksessa mukana, mutta muuttua itse vain vähän. Selvimmin luova tuho on näkynyt henkilöstöpolitiikassa, jossa tavoitteena on tehokkuuden lisääminen.

Artikkeli tarkastelee asiantuntijoiden näkemyksiä suomalaisessa ravitsemus- ja ruokakasvatuksessa tapahtuneista muutoksista 1990–2020-luvuilla. Aihepiiriä taustoitetaan katsauksella suomalaisen kansanravitsemuksen kehittämisen yli satavuotiseen historiaan. Artikkeli tuo esiin aikarajaukseen kohdentuvia muutoksia, kuten Euroopan unioniin liittymisen merkitys elintarvikevalikoiman laajentumisen kannalta Suomessa sekä kansanravitsemuksen haasteiden ja alan terminologian muutokset. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu asiantuntijahaastatteluista (N = 12), joiden kautta syvennetään ymmärrystä näistä muutoksista asiantuntijatyön näkökulmasta. Haastattelujen perusteella keskeisiä asiantuntijatyön luonteeseen ja toteutustapoihin vaikuttaneita tekijöitä ovat olleet kuluttajien valinnanvaran kasvu ja yhtenäiskulttuurin murtuminen 1) kuluttajien valinnanvaran kasvu ja yhtenäiskulttuurin murtuminen; 2) viestintätapojen ja asiantuntijapositioiden muuttuminen sekä 3) asiantuntijoiden välisen yhteistyön ja rahoituskentän luonteen muutos. Tutkimus tuottaa tietoa myös moniammatillisen ja -tieteisen yhteistyön merkityksestä ja mahdollisista esteistä sekä asiantuntijoiden koulutustarpeista. Changing context, changing expertise: Actors' perspectives to education on nutrition and food 1990–2010. Abstract The article examines experts’ views on the turning points in the area of Finnish nutrition and food education during 1990–2010. We begin by presenting a brief overview of the over hundred-year history of the promotion of public health nutrition in Finland. Leaning on this background, we shed light on critical themes during our more precise time delineation, such as joining the European Union and its effects on the enlarged availability of the food supply in Finland, as well as changes in the challenges of public health nutrition and in the terminology of the field. The empirical data of the study leans on expert interviews (N = 12), which provide a deeper understanding of these changes. Based on these interviews, central factors that have affected the nature and practical applications of expert work include 1) internationalization and increased variety of foodstuffs for consumers to choose from, 2) changes in forms of communication and in the expert positions, and 3) changes in the nature of collaboration between experts and in the financing field. The results provide knowledge also of the significance and potential barriers of multi-professional and multidisciplinary collaboration, as well as novel needs in the training of experts. Keywords: nutrition education; food education; contemporary history; turning points; expert interviews

Varhaiskasvatus, kuten kasvatustyö ja työelämä laajemminkin, on murroksessa. Varhaiskasvatuksen piirissä työn haasteisiin pyritään vastaamaan lisäämällä korkeakoulutettujen työntekijöiden määrää lapsiryhmissä sekä selkiyttämällä eri ammattiryhmien asiantuntijuutta. Laadullisen toimintatutkimuksemme tehtävänä oli selvittää varhaiskasvatuksen henkilöstön asiantuntijuuden muutokselle tuottamia merkityksiä sekä tunnistaa eri ammattiryhmien asiantuntijuutta uutta henkilöstörakennetta pilotoivissa tiimeissä. Tutkimuksen aineisto koostui henkilöstön päiväkirjoista, kehittämissuunnitelmista sekä ryhmähaastatteluista. Aineiston analyysissa hyödynsimme diskurssianalyysia. Tunnistimme kolme asiantuntijuuden muutokseen liittyvää diskurssia: voimattomuuden, kehittämisen ja lapsen edun diskurssit. Lisäksi opettajat positioituivat vastuuseen tiimin pedagogisesta toiminnasta ja lapsen oppimisen edistämisestä. Opettajiin verrattuna sosionomien positio rakentui enemmän jaettuun vastuuseen tiimin toiminnasta. Lisäksi sosionomien asiantuntijuus kohdistui lapsen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja eduista huolehtimiseen. Kolmas ammattiryhmä, lastenhoitajat, positioivat itsensä tiimin jäsenyyteen, ja heidän asiantuntijuutensa rakentui lasten hoidosta ja huolenpidosta. Early childhood education (ECE) is changing in terms of both educational work and work-ing life. In ECE, the increased number of high-er educated professionals and the clarification of professional expertise have been solutions to face the new challenges. This qualitative re-search investigated the expertise and the pro-cess of change in expertise of early childhood professionals. The data consist of diaries, de-velopment plans, and group interviews, and we used discourse analysis as our analytical tool. Three discourses were detected related to the process of change, namely the discourses of pow-erlessness, development, and the best in-terest of the child. Teachers positioned them-selves as being in charge of the team’s peda-gogical activities and holding responsibility for promoting the children’s learning. The position of those with a bachelor’s degree in social ser-vices was constructed through the shared re-sponsibility of the team, and their expertise fo-cused on the well-being of the children. Child carers positioned themselves mainly through their participation in the team, with childcare being their expertise. peerReviewed

Ikääntyneet ihmiset ovat terveydenhuollon suurin asiakasryhmä ja heidän terveysongel-mansa ovat usein monimuotoisia ja toimintakykyyn nopeasti vaikuttavia. Ikääntyneiden hoitotyöhön kohdentuu jatkuvasti muutospaineita sekä organisaation sisältä että ulko-puolelta. Selviytyäkseen ja menestyäkseen hoitotyön yhä kompleksisemmassa tervey-denhuollon toimintaympäristössä, resilienssin vahvistaminen tulisi olla osa sekä organi-saatioiden että yksilöiden ammatillista ja henkilökohtaista strategiaa kaikilla terveyden-huollon tasoilla. Artikkelissa kuvataan hoitohenkilöstön resilienssiä vanhustyön muutoksessa hoitotyön-tekijöiden näkökulmasta. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluna hoitotyönteki-jöiden (n=7) focus group-ryhmissä (n=2) talvella 2016 ja analysoitiin käyttäen induktii-vista sisällönanalyysia. Tutkimustulosten mukaan hoitotyöntekijöiden resilienssi ilmenee realismina, merkityk-sellisyytenä ja ratkaisujen rakentamisena. Realismiin kytkeytyy hoitotyöntekijöiden vah-va ammattitaito, rajallisuus ja sen hyväksyntä sekä muuttuviin tilanteisiin sopeutuminen. Merkityksellisyys muodostuu yksilön omista arvoista ja omasta missiosta yhdistettynä rohkeuteen ja positiiviseen asenteeseen. Ratkaisujen rakentamisen elementtejä ovat läs-näolo ja kiireettömyys, sitkeys, joustavuus sekä taito improvisoida ja innovoida. Re-silienssiä voidaan kehittää. Vanhustyössä hoitotyöntekijöiden resilienssin kehittäminen tapahtuu muun muassa toimintaympäristöä ja toimintatapoja, emootioita sekä vapaa-aikaa ja sosiaalista verkostoa kehittämällä.

Meitä edelleen kiusaavan pandemian alettua suomalainen yhteiskunta pysähtyi tai joutui muuttamaan käytäntöjään monella toiminta-alueella. Yksi koko yhteiskuntaa heijasteleva toiminta-alue oli koululaitos eri tasoillaan. Marja-Kristiina Lerkkanen tarkastelee artikkelissaan tuoreisiin tutkimustuloksiin perustuen opettajien työn ja työtilanteen muuttumista ja sen heijastumista niin oppilaisiin kuin koko koulun toimintaan. Esiin nousevat koulujen ja kotien resurssit selvitä muuttuneessa tilanteessa sekä täysin uudesta tilanteesta saatavat opit tulevaisuutta ajatellen. nonPeerReviewed

Tässä laadullisessa tapaustutkimuksessa tarkasteltiin ylimpään johtoon kohdistuvaa luottamusta organisaation muutostilanteessa. Luottamuksen on aiemmissa tutkimuksissa todettu vaikuttavan esimerkiksi muutoksen onnistumiseen ja organisaation menestykseen. Toisaalta muutosten on todettu olevan myös tilanteita, joissa luottamus organisaatioon tai sen johtoon saattaa horjua. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli rakentaa käsitystä ylimpään johtoon kohdistuvasta luottamuksesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksessa luottamusta tarkasteltiin erään sairaanhoitopiirin tukipalveluja tuottavan tulosalueen organisaatiomuutoskontekstissa yhden yksikön lähijohtajien näkökulmasta. Luottamussuhteen osapuolina nähtiin siis organisaation operatiivisella tasolla toimivat lähijohtajat ja ylimmällä tasolla toimiva johto, joiden välistä luottamusta tarkasteltiin yksisuuntaisesti lähijohtajien näkökulmasta. Tutkimuksen tapausesimerkkinä toimi tulosalueella vuosien 2020 ja 2021 vaihteessa toteutettu organisaatiomuutos, jossa tulosalueen rakennetta ja toimintatapaa muutettiin funktionaalisesta organisaatiosta kohti matriisimaista rakennetta ja toimintatapaa. Luottamus ymmärrettiin tutkimuksessa moniulotteisena ja monitasoisena ilmiönä, jonka tarkastelussa huomioitiin sekä henkilöityviä että ei-henkilöityviä tekijöitä. Luottamuksen tarkastelussa hyödynnettiin aiempien tutkimuksien havaintoja luotettavuuden osatekijöistä ja niiden merkityksestä luottamuksen kannalta. Luottamuksen nähtiin siis rakentuvan näiden osatekijöiden eli kyvykkyyden, hyväntahtoisuuden ja rehellisyyden varaan. Tutkimuksen teoriataustassa yhdistyivät sekä organisaatiomuutosten, organisaatiorakenteiden että luottamuksen tutkimus. Tutkimusaineisto muodostui kahdeksasta lähijohtajien teemahaastattelusta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla, jonka tukena hyödynnettiin luotettavuuden osatekijöitä. Tutkimuksen perusteella lähijohtajien luottamukseen ylintä johtoa kohtaan vaikuttivat heidän käsityksensä ylimmän johdon kyvykkyydestä, hyväntahtoisuudesta, rehellisyydestä ja yhtenäisyydestä. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että johdon toiminnalla nähtiin olevan merkittävä vaikutus heihin kohdistuvan luottamuksen kannalta. Erityisesti ylimmän johdon yhtenäisyydellä näyttäisi tämän tutkimuksen perusteella olevan tärkeä rooli ylimpään johtoon kohdistuvassa luottamuksessa. Yhtenäisyys näyttäytyikin tutkimuksessa keskeisimpänä luottamukseen vaikuttavana tekijänä muutostilanteessa, jossa organisaation rakennetta ja toimintatapoja muutettiin. Yhtenäisyys siis nousi muiden luotettavuuden osatekijöiden eli kyvykkyyden, hyväntahtoisuuden ja rehellisyyden ohella merkittäväksi luottamukseen vaikuttavaksi tekijäksi. Tutkimuksessa yhtenäisyys näytti kytkeytyvän erityisesti matriisirakenteeseen liitettyihin haasteisiin, kuten johtajien keskinäiseen kilpailuun ja roolijakojen epäselvyyteen. Tämän tutkimuksen perusteella johdon yhtenäisyys ja sitä rakentavat toimintatavat, kuten päätöksentekomallit, suunnitelmallisuus ja toiminnan yhdenmukaisuus, tulisi huomioida organisaatiomuutostilanteissa aiempaa paremmin, sillä ne vaikuttivat voimakkaasti luottamukseen. Yhtenäisyyden roolin tarkempi selvittäminen luottamukseen vaikuttavana tekijänä tarjoaa myös mahdollisuuksia jatkotutkimukselle.

Tässä kokoomateoksessa käsitellään monimuotoista ansiotyötä osana suomalaista työelämää. Teoksen artikkeleissa tätä vähän tutkittua ilmiötä tarkastellaan monipuolisten empiiristen aineistojen kautta. Tilastokeskuksen rekisteriaineiston pohjalta luokitellaan erilaisia tapoja yhdistää työtä. Haastatteluaineistot puolestaan valottavat yhdistelmätyön tekemisen ehtoja. Uudenlaista näkökulmaa edustaa työurien kaaosteoria. Tutkimustulosten mukaan usean työn tekijäksi päädytään hyvin erilaisia polkuja pitkin. Tehtäväyhdistelmien syntyyn vaikuttavat niin ihmisen elämänkulku ja kiinnostuksen kohteet kuin pakot ja tarjolla olevat mahdollisuudet. Motiivit voivat paikantua myös ammatillisiin verkostoihin, lähipiirin tekemiin ratkaisuihin, suoranaisiin sattumiin tai mielijohteisiin. Teos auttaa ymmärtämään monimuotoisia työnteon tapoja. Samalla se kertoo niistä haasteista, joita useaa työtä tekevät kokevat yrittäessään toimia yksinkertaisempiin työnteon malleihin ja kategorisointeihin perustuvissa kehyksissä. Se on tärkeää luettavaa kaikille työn muutoksesta kiinnostuneille, erityisesti alan tutkijoille, opiskelijoille sekä päätöksentekijöille. Painettu teos on tilattavissa verkkokaupoista (mm. Booky.fi, Suomalainen.com ja Adlibris.com) Sisällys 1 Mitä tarkoittaa ansainnan koostaminen useasta lähteestä? / Arja Haapakorpi, Anu Järvensivu, Merja Kauhanen ja Harri Melin 2 Työn muuttuvat maailmat / Harri Melin 3 Monimuotoisen ansiotyön tekeminen rekisteriaineistojen valossa / Merja Kauhanen 4 Jälkiteollinen yhteiskunta ja monista lähteistä ansainta: Tehtäväyhdistelmät ja tausta erilaisissa ammattiryhmissä / Arja Haapakorpi 5 Kaaosteoreettinen kuva usean työn tekemisestä / Anu Järvensivu 6 Monista lähteistä ansainta, muuttuva työelämä ja yhteiskuntapolitiikan haasteet / Arja Haapakorpi, Anu Järvensivu, Merja Kauhanen ja Harri Melin Liite: Chattibotti tutkimushaastattelijana / Anu Järvensivu This edited collection discusses multiple job holding as part of Finnish working life. The articles in this book examine this little researched phenomenon through a wide range of empirical data. Based on Statistics Finland's register data, different ways of combining jobs are classified. Interview material sheds light on the conditions for holding multible jobs. A new perspective is provided by the chaos theory of careers. According to the results of the study, very different paths lead to becoming a multiple job holder. The combination of jobs is influenced by the life path and interests of the individual, as well as by constraints and opportunities available. Motives can also be linked to professional networks, decisions made by immediate family, coincidences or whims. This book helps to understand the diversity of ways of working. At the same time, it illustrates the challenges faced by those who work multiple jobs as they try to operate within simpler models and categorisations of labour. It is essential reading for anyone interested in the changing nature of work, especially researchers, students and policy-makers. Available in print from online bookstores (e.g. Booky.fi, Suomalainen.com and Amazon Europe)

Vuoden 2020 presidentinvaalien yhteydessä Valko-Venäjällä esiintyi laajamittaisia protesteja, joiden arvioidaan olleen kooltaan maan historian suurimpia. Protesteissa vastustettiin istuvan presidentti Aljaksandr Lukashenkan hallintoa ja vilpillisinä pidettyjä vaaleja, joissa tämä valittiin jälleen uudelle kaudelle. Myös Venäjän mediassa nämä protestit saivat osakseen laajalti huomiota, ja niitä kommentoivat myös esimerkiksi presidentti Vladimir Putin ja ulkoministeri Sergei Lavrov. Maat jakavat pitkän yhteisen historian ja niillä on paljon yhteistä kulttuurin, kielen ja etnisyyden saralla. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaankin sitä, millaisena protestit kuvattiin venäläisessä, valtionjohdolle läheisessä mediassa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii ontologisen turvallisuuden tutkimus, joka kiinnittää huomiota identiteettiin ja argumentoi, että valtiot pyrkivät fyysisen turvallisuutensa lisäksi takaamaan myös identiteettinsä turvallisuuden. Teorian keskiössä on perinteisesti nähty olevan identiteetin jatkuvuuden varmistaminen muutosten edessä, mutta viime vuosien teoreettisen kehityksen myötä huomiota on alettu enenevissä määrin kiinnittää toimijan refleksiivisyyteen ja kykyyn muovata identiteettiään kohtaamiensa muutosten ja kriittisten tilanteiden myötä. Näin onkin kehittynyt turvallistetun identiteetin käsite, joka viittaa toimijan kyvyttömyyteen omaksua muutoksia ja pyrkimykseen sen sijaan jähmettää ja sulkea identiteettinsä siten, että siihen kohdistuvat uhkat artikuloidaan toimijalle eksistentiaalisina uhkina. Aiemman kirjallisuuden valossa tätä tutkielmaa ohjaa oletus siitä, että Venäjän valtionjohdon identiteetti on vähintään osittain turvallistettu, ja että se ohjaa myös suhtautumista Valko-Venäjän protesteihin. Tutkimuskysymys näin ollen onkin: ”Millainen turvallistettu identiteetti media-aineistossa ilmenee?” Vastausta etsitään seuraten Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen diskurssiteoriaa, ja täydentäen sitä Norman Fairclough’n olettamuksilla osana diskursseja. Tutkielman apukysymys onkin: Millaisia kiinnekohtia teksteissä esiintyy, ja millä yhtäläisyyksien ketjuilla niille tarjotaan merkityksiä? Aineisto on koottu kahdesta venäläisestä, omistussuhteidensa kautta lähelle valtionhallintoa asettuvasta sanomalehdestä: Komsomolskaja Pravdasta ja Izvestijasta elokuulta 2020. Tutkielman tulokset vahvistavat teoriataustan avulla asetetun olettamuksen turvallistetun identiteetin olemassaolosta, ja sen todetaan rakentuvan aineistossa erityisesti kahdella ulottuvuudella: Itä-Eurooppa ja Valko-Venäjä kontestoituna tilana Venäjän ja Euroopan unionin välillä, ja rauhanomainen muutos, jossa Valko-Venäjällä protestien vastauksena tarjottu poliittinen muutos on todellisuudessa tyhjää. Keskeistä tutkimuksen löydöksissä on lännen ja erityisesti Euroopan esittäminen kilpailevana toimijana Itä-Euroopan tilassa, ja Valko-Venäjän poliittisten muutosten kuvaaminen uhkana maiden välisille suhteille ja sitä kautta Venäjälle. Tulokset vahvistavat ontologisen turvallisuuden teoriassa uuden käsitteen, turvallistetun identiteetin argumentaatiovoimaa ja niiden kautta tutkielmassa tarkastellaan myös turvallistamisen purkamisen ja muutoksen hyväksymisen mahdollisuuksia.

Suomalaista varhaiskasvatusta ovat viime vuosina muokanneet monet yhteiskunnalliset ja rakenteelliset muutokset. Hallinonalan muutos opetus- ja kulttuuriministeriöön, uusi varhaiskasvatuslaki (540/2018) sekä uudet velvoittavat ohjausasiakirjat ovat määritelleet varhaiskasvatuksen vahvasti osaksi kasvatuksen ja opetuksen toimialaa aiemman päivähoidon sosiaalipalvelupainotuksen sijaan. Samaan aikaan organisaatiorakenteet ovat olleet muutosprosessissa. Kuntien taloudelliset haasteet ovat laajentaneet päiväkodin johtajien vastuualueita, ja uudenlaisista jaetun johtajuuden rakenteista on tullut kehittämisen kohteita. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan päiväkodin johtajien ja varhaiskasvatuksen opettajien johtajuuspuhetta sekä erityisesti siihen liittyviä valtaa kuvaavia diskursseja. Aineisto kerättiin fokusryhmäkeskusteluissa kolmessa suomalaisessa kaupungissa vuonna 2018. Tulokset osoittavat, että johtajuuden nähdään olevan muutoksessa. Johtajuuteen liittyy ristiriitaisia odotuksia toisaalta läsnäolon ja toisaalta taustalla olon osalta. Samoin johtajuus nähdään toiminnan mahdollistajana, mutta samalla sen odotetaan suuntaavan toimintaa lain viitoittamaan suuntaa. Johtajuuteen liittyvä valta ja vastuu ovat osittain vakiintumattomia ja kaipaavat selkiyttämistä. Puhe varhaiskasvatuksen perustehtävästä määrittää työtä, ja sen artikulointi on osa vallan ilmenemistä varhaiskasvatuksen organisaatioissa. In recent years, several societal and structural changes have transformed Finnish early childhood education. The change in governing body from the Ministry of Social Affairs and Health to Ministry of Education and Culture as well as new legislation (540/2018) and curricula have positioned early childhood education more firmly as before as part of the educational system instead of social services. At the same time, organisational structures within early childhood education have been rearranged. Financial challenges faced by the municipalities have broadened the responsibilities placed upon the directors of daycare centres and increased interest in practices of distributed leadership. In this study, we analyse the focus group discussions conducted in three Finnish cities 2012, where directors of daycare centres and early childhood educators shared their conception of leadership and the related phenomenon of power. The results reveal that leadership is thought to be in the process of changing. In addition, there are conflicting expectations for leadership in terms of being present and acting in the background. Furthermore, leadership is positioned as enabling good early childhood education but also as actively directing the activities towards the normative and legal guidelines. The power and responsibility inherent in leadership are currently in a state of flux and require clarification Discussions on the core function in defining practices. Similarly, articulations of ti are crucial to how power manifests within the institution of early childhood education. peerReviewed

Muutos torppareista pienviljelijöiksi tapahtui Suomessa pääosin itsenäisyyden ajan kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Muutos merkitsi paitsi monien viljelijöiden oikeudellisen aseman muutosta, mutta myös kokonaisen uuden identiteetin rakentamista. Samaan aikaan ympäröivä yhteiskunta oli muutoksessa ja uuden ajan myötä alkoi syntyä uusia vaatimuksia ja ihanteita sille, millaista oli hyvä ja oikeanlainen elämä. Tämä merkitsi syntyvän pienviljelijäväestön kouluttamista uusiin oppeihin, kuten terveelliseen ja tarkoituksenmukaiseen asumiseen. Muutos tapahtui monilla eri linjoilla: maaseudun väestöä pyrittiin valistamaan, opastamaan ja kouluttamaan uusiin tietoihin ja taitoihin sekä samalla heidän fyysinen ympäristönsä alkoi muuttua modernisaation edistyessä. Kun ajattelutavat ja materiaalinen todellisuus muuttuivat, myös elämisen ja olemisen tavat alkoivat muuntua. Kodin tilassa tämä merkitsi asumisen kokemisen muutosta. Tässä artikkelissa selvitän sitä, miten tämä asumisen kokemuksen muuttuminen sotien välisellä ajalla näyttäytyi vuosikymmeniä myöhemmin tehdyssä muistitietokeruussa. Kiinnitän huomion artikkelissa erityisesti siihen, miten muistitietoaineistoa voi hyödyntää, epätäydellisyydestään huolimatta, tilan kokemisen tutkimuksessa. Artikkelin alkuosassa olen keskittynyt tähän metodologis-teoreettiseen problematiikkaan materiaalis-kulttuurisen kodin tilan, kokemisen ja muistitietotutkimuksen yhdistävästä näkökulmasta. Samalla olen valottanut valittuun aineistoon liittyviä kysymyksiä ja varauksia. Artikkelin jälkimmäisessä osassa sovellan analyyttistä kehystäni tutkimuksen pääasiallisena aineistona olleeseen muistitietokeruuseen. Analyysin tulokset osoittavat, miten muuttuvassakin kodin tilassa säilyi osia perinteisistä tavoista olla ja elää. Samalla ne kertovat siitä, miten kodin tilan kokeminen ja muistelukerronta rakentuvat sosiaalisesti jaetussa ja tuotetussa todellisuudessa. Muisteluissa yhdistyvät niin useat aikatasot, materiaalinen todellisuus, kulttuuriset vaikutteet, sosiaalinen ympäristö kuin henkilökohtainen kokemushistoria.

Asiakasohjautuvuus, tiukkeneva aikataulutus ja ajamisen seurantajärjestelmät ovat kaventaneet rekanajon vapautta ja itsenäisyyttä. Muuttuvassa työelämässä rekkamiehet jäsentävät työnsä arvoa uusin tavoin: Tärkeäksi nousevat taidot lastata ja purkaa luovaa ongelmanratkaisua vaativia kuormia sekä luovia jatkuvasti tiukentuvien ja muuttuvien aikataulujen puristuksessa. nonPeerReviewed

Kaupunkirakentamisen nopean kehityksen vuoksi infrastruktuurihankkeet ovat lisääntyneet ympäri maailmaa. Tampereen uusi kantakaupungin yleiskaava 2040 pyrkii ohjaamaan tavoitellun 60 000 asukkaan kasvun jo kaavoitettuun ja rakennettuun kaupunkiin. Täydennysrakentamisen ja uusien asuinalueiden seurauksesta rakentaminen vaikuttaa yhä useamman ihmisen elämään. Tässä tapaustutkimuksessa on tarkoituksena tutkia Tampereella sijaitsevan Santalahden uudella ja rakentuvalla asuinalueella asumista ja siellä tapahtuvan muutoksen näkymistä ja sen kokemista. Lisäksi ollaan kiinnostuneita siitä, miten alueen keskeneräisyys vaikuttaa paikan ja kodin kokemiseen sekä paikkaan kiinnittymiseen. Tutkimusta varten kävelyhaastateltiin kahdeksaa Santalahdessa asuvaa henkilöä kesän 2021 alussa. Jokainen haastateltava asui alueella vuokralla. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Asukkaat kokivat haastattelun aikaisen Santalahden keskeneräiseksi, ja siellä käynnissä olevaa muutosta kuvailtiin nopeana, jatkuvana ja rajoittavana. Alueen muutostila ja keskeneräisyys näkyivät asukkaiden keskuudessa ympäristön ja visuaalisuuden muutoksina, liikkumisen ja pysäköimisen vaikeutumisena, asuntoihin vaikuttavina maisemien muutoksina, ympäröivinä ääninä sekä palvelutarjonnan puutteina. Rakentamisen ja muutosten aikainen Santalahti ei vastannut täysin asukkaiden tarpeisiin ja asukkaiden paikkariippuvuus näyttäytyi matalana. Valmistuvien asioiden myötä muutos koettiin kuitenkin myös edistävänä. Osa asukkaista koki keskeneräisyyden välivaiheena ja näin muutos näyttäytyi etenemisenä ja valmiin alueen lähestymisenä. Ympäristön muutosten kokemisen voimakkuuteen ja niistä herääviin tunteisiin vaikuttivat niin muutoksen fyysinen etäisyys kuin konkreettiset vaikutukset yksilön arkeen. Muutos koettiin sitä hankalampana, mitä enemmän se muutti jotain, mihin asukas oli jo asumisensa aikana tottunut ja kiintynyt. Muutokseen suhtautumiseen vaikutti myös haastateltavan tietoisuus tulevista muutoksista ennen alueelle muuttoa. Tärkeiden asioiden toteutuminen, odotettujen asioiden valmistuminen ja yleinen tunne alueen edistymisestä olivat asukkaille merkittäviä, lisäsivät kiintymystä ja sitä kautta paikkaan kiinnittymistä. Asumisen alkuvaiheiden aikainen tutustuminen ja kontakti paikkaa kohtaan osoittautui tärkeäksi paikkaan kiinnittymisen prosessissa. Asukkaiden kiintymys kohdistui alueella oman kodin lisäksi Santalahden rantapuistoon ja Näsijärven tarjoamiin maisemiin. Santalahden valmis rantapuisto oli kaikille asukkaille tärkeä tekijä ympäristön muutoksen tasoittajana ja visuaalisena aspektina se lisäsi paikkaan kiinnittymistä. Myös kodin rooli korostui alueella, sillä se pääsääntöisesti sulki ympäristön negatiiviset vaikutukset ulkopuolelleen. Osa haastateltavista ei ollut sopeutunut ympäristöönsä, jolloin muutos ja keskeneräisyys olivat etäännyttäneet heitä alueesta ja johtaneet vieraantumisen tunteisiin. Puolestaan osalle haastateltavista asuminen oli lisännyt kiinnittymistä, mikä oli syventynyt siinä määrin, että he näkivät tulevaisuudessa mahdollisena alueelta omistusasunnon ostamisen.

nonPeerReviewed

Lukutaitoa on tutkittu pitkään monista eri näkökulmista, ja säännöllisesti saamme lukea mediassa laajojen lukutaitotutkimusten tuloksista. PIRLS- ja PISA-tutkimukset kertovat suomalaislasten ja -nuorten lukutaidosta kansainvälisessä vertailussa (Mullis, Martin, Foy & Hooper 2017; OECD 2019a), ja PIAAC-tutkimus antaa tietoa työikäisten aikuisten luku- ja digitaidoista (OECD 2019b). Kirjoittaminen on tutkimuksissa jäänyt lukutaitoa vähäisemmälle huomiolle (Kauppinen, Pentikäinen, Hankala, Kulju, Harjunen & Routarinne 2015), eikä edes lasten ja nuorten kirjoitustaitoa ja kirjoittamista ole tutkittu siinä määrin kuin lukutaitoa. Aikuisten kirjoittaminen on jäänyt tekstitaitotutkimuksen marginaaliin. Aikuisten kirjoittamiseen kohdistuvasta tutkimuksesta ei myöskään ole tehty systemaattista katsausta. Tässä artikkelissa keskitymme erityisesti aikuisten kirjoittamiseen ja muuttuviin kirjoitustaitotarpeisiin Suomessa. Tuomme esiin, miten käsitys kirjoittamisesta on muuttunut ja miten moninainen rooli kirjoittamisella on aikuisten arjessa. Lopuksi tarjoamme lukijoille mahdollisuuden osallistua tutkimukseen, jossa tarkastellaan aikuisten kirjoittamista ja kirjoitustaitotarpeita digitalisoituvassa Suomessa. nonPeerReviewed

Suomen miesten ja naisten jääkiekkomaajoukkueet ovat pelanneet lajin arvoturnauksissa vuosikymmenten ajan. Jalkapallossa miehet selviytyivät ensimmäisen kerran arvokisojen lopputurnaukseen vasta syksyllä 2019. Naiset onnistuivat tässä kahdesti jo 2000-luvun alussa, mutta se ei muuta kokonaiskuvaa; Suomi on jääkiekkomaa. Artikkelissa lähestymme Suomen jalkapallo-jääkiekko -asetelmaa historiallisen muutoksen näkökulmasta. Peruskysymyksemme on, miksi Suomesta tuli jääkiekkomaa, eikä jalkapallomaa. Analysoimme, mitkä ovat olleet lajien kehityksien keskeisiä muutos- ja murroskohtia. Tavoitteenamme on ajoittaa yhtäläisyyksiä, mutta ennen kaikkea erojen syntymistä. Siksi jaksotamme nykytilanteeseen johtaneen kehityksen kolmeen aikakauteen, jotka kiinnitämme suomalaisen yhteiskunnan modernisoitumiseen, liikuntakulttuurin muutokseen sekä kansainvälisen toimintaympäristön murrokseen. Jääkiekko ja jalkapallo kehittyivät ensimmäisessä vaiheessa 1960-luvulle asti samantyylisesti ja lajien toiminta oli monilta osin hapuilevaa ja vaatimatonta. Jääkiekon irtiotto muihin lajeihin ajoittui kahteen toisen maailmansodan jälkeisen Suomen isoon rakennemuutokseen. 1960- ja 1970-luvuilla jääkiekko hyödynsi teollistumisen ja palveluistumisen, vaurastumisen, kaupungistumisen sekä kulutusyhteiskuntaan siirtymisen luoman uuden urheilukulttuurisen potentiaalin parhaiten. Se kehitti harrastusoloja, ammattimaisti ennakkoluulottomasti toimintaansa ja loi modernisoituvaan yhteiskuntaan sopineen konseptin. Näin jääkiekko oli hyvässä kunnossa, kun vanhojen rakenteiden purkautuminen ja markkinallistuminen muuttivat Suomea 1990-luvulta lähtien. Lajin toimintamekanismit vastasivat jo monelta osin uuden ajan vaatimuksia. Lisäksi urheilun järjestökentän sekasorto ja kansainvälinen menestys vahvistivat jääkiekon asemaa. Näin laji onnistui toistamiseen hyödyntämään yhteiskunnallisen muutoksen luoman uudenlaisen tilanteen ja tekemään eroa muihin lajeihin, myös jalkapalloon.

Työurien vakaus ja laatu ovat merkittäviä yhteiskunnallisia ja talouspoliittisia kysymyksiä, sillä pohjoismaisen hyvinvointivaltion rahoitus perustuu työikäisten työssäkäyntiin sekä työstä, tuotannosta ja kulutuksesta kerättävään verotuloon. Tässä kokoomateoksessa tarkastellaan, millaisiksi työurat ovat viime vuosikymmeninä muotoutuneet viennin kannalta tärkeillä teollisuusaloilla. Tutkimustulokset perustuvat yritysten ja työntekijöiden kokonaisrekisteriaineistoon, yritystilastoihin ja teollisuustoimialojen asiantuntijoiden haastatteluihin. Työuria tarkastellaan teoksessa useista eri näkökulmista, joita ovat työllisyyden vakaus, työssäolo, työtulojen kehitys, liikkuvuus toimialojen ja toimipaikkojen välillä sekä uudelleenkouluttautuminen. Tulosten perusteella työurat eivät ole Suomessa keskimäärin heikentyneet eikä julkisuudessa usein esitetty käsitys työurien aiempaa suuremmasta epävakaudesta pidä paikkaansa. Kuitenkin naisten ja matalasti koulutettujen työurat ja palkkakehitys jäävät miehistä ja paremmin koulutetuista jälkeen eli työurien tasa-arvo ei ole edistynyt. Tutkimuksen muita keskeisiä johtopäätöksiä on, että aikuiskouluttautuminen eriytyy koulutustason mukaan ja että yritysten investoinnit aineettomaan pääomaan ennakoivat henkilöstölle myönteisiä työuratulemia. Painettu teos on tilattavissa verkkokaupoista (mm. Booky.fi, Suomalainen.com ja Adlibris.com). Sisällys: Esipuhe 1 Teknologian työllisyys- ja työuravaikutukset: Paljon populaareja oletuksia, vähemmän empiiristä tietoa / Satu Ojala & Pasi Pyöriä 2 Teknologia, metsä ja kemia: Suomen teollisuus viime vuosikymmenillä / Pasi Pyöriä, Esa Jokinen, Katri-Maria Järvinen & Liudmila Lipiäinen 3 Työurien tutkimus: Käsitteelliset, teoreettiset ja empiiriset lähtökohdat / Pasi Pyöriä 4 Kilpailuetua ja yhteistä oppimista: Mitä teollisuusaloilla ajatellaan osaamisesta? / Esa Jokinen 5 Teollisuustyöntekijöiden työurat 14 kohortilla: Pirstoutuneet vai vakautuneet? / Aart-Jan Riekhoff, Satu Ojala & Pasi Pyöriä 6 Teollisuusalojen naisten ja miesten työtulot koulutusaloittain ja toimialoittain neljällä kohortilla / Satu Ojala 7 Työssä oppiminen teollisuusaloilla: Erikoisammattitutkintojen vaikutus tuloihin, työllisyyteen ja työttömyyteen / Satu Ojala & Liudmila Lipiäinen 8 Yrityksen kannattavuus ja investoinnit aineettomaan pääomaan henkilöstön työuran kannalta / Pasi Pyöriä, Satu Ojala & Liudmila Lipiäinen 9 Kehitettävänä työelämän tasa-arvo, kouluttautuminen työuralla ja yritysten kyky luoda uutta menestystä / Satu Ojala, Pasi Pyöriä & Esa Jokinen The stability and quality of work careers are major social and economic issues, as the funding of the Nordic welfare state is based on the employment of working-age people and the tax revenue collected from work, production and consumption. This edited volume examines how work careers have developed in specific industrial sectors and at different levels of education in recent decades. The research results are based on the linked employer-employee data of Statistics Finland, company statistics and interviews with industry experts. Careers are examined from several different perspectives, including career stability, employment status, income development, mobility between industries and places of work, and on-the-job training. Based on the results, careers have not weakened between cohorts on average in Finland. Instead of the often-expressed perception of greater job instability, there is high stability of employment combined with high mobility within the careers, owing to the high frequency of changing industries and jobs. However, the career development of women and the low-skilled lags behind that of men and the more highly educated, meaning that equality in earnings has not progressed. Other key findings of the study suggest that adult education differs according to the level of education, and that companies' investments in intangible capital anticipate positive career outcomes for employees. Available in print from online bookstores (e.g. Booky.fi, Suomalainen.com and Adlibris.com).

Tutkielma käsittelee vuorovaikutuksen merkitystä johtajan työssä. Tutkimusasetelmassa merkittävänä osana on muutos, sillä tutkimuksen kohteena olevat julkisen sektorin johtajat ovat vaihtamassa työpaikkaa. He siirtyvät julkisen sektorin organisaation merkittävästä esimiesasemasta toisen julkisen sektorin organisaation johtajaksi. Tutkielman ensimmäinen tutkimuskysymys selvittää vuorovaikutuksen merkitystä johtajan työssä. Alatutkimuskysymykset eli vuorovaikutustaitojen ja -osaamisten sekä muutostilanteen tuomien haasteiden selvittäminen tukevat vuorovaikutuksen merkityksellisyyden rakentumista eli ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastaamista. Tässä laadullisessa tutkielmassa vuorovaikutuksen tarkasteleminen johtajan työssä perustuu kokemuksiin ja havaintoihin, joten se noudattelee fenomenologis-hermeneuttista metodia. Tutkielman aineisto on kerätty puolistrukturoidulla teemahaastattelulla, jossa sovellettiin arvostavan haastattelun metodia. Tutkielmassa työpaikkaa vaihtavia johtajia on haastateltu vuorovaikutuksen merkityksestä heidän työssään kaksi kertaa eli taakse jäävän työn aikana ja uuden työn alettua. Haastatteluita oli yhteensä seitsemän, sillä kolmea johtajaa haastateltiin kaksi kertaa ja yhtä johtajaa kerran. Haastatteluissa selvitettiin johtajan vuorovaikutustilanteita ja -suhteita, vuorovaikutuksen merkitystä, vuorovaikutustaitoja sekä ajatuksia muutostilanteesta osana vuorovaikutuksen rakentumista. Aineiston analysointimenetelmänä on ollut aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkielmassa on käytetty kahta empiiristä aineistoa tukevaa teoriaa eli konstruktivistista teoriaa ja sosiaalisen läpäisyn teoriaa. Konstruktivistinen teoria korostaa näkemystä, jonka mukaan jokaisen ihmisen todellisuus rakentuu tämän omista tavoista nähdä asioita ympärillä. Ihmisen mieli luo asioille merkityksiä ja nämä rakentavat ihmisen henkilökohtaisia ajatusrakennelmia. Sosiaalisen läpäisyn teorian perusajatuksen mukaan vuorovaikutustilanteet perustuvat luottamukseen ja avoimuuteen pohjautuviin keskinäisviestintätilanteisiin. Keskinäisviestintätilanteiden perusteella sosiaalisen läpäisyn prosessi kehittyy ja henkilöt lähentyvät tai vastaavasti suhde jää etäiseksi. Tutkielman kirjallisuutta tarkasteleva teoreettinen viitekehys koostuu johtamisen, viestinnän ja johtamisviestinnän, puheen ja vuorovaikutuksen sekä kehityksen ja oppimisen tarkastelusta. Aineiston ja teorian vuoropuhelusta syntyneiden johtopäätösten perusteella uuden johtajan astuminen organisaation johtajaksi haastaa suuresti sekä johtajaa että organisaatiota. Johtajan johtamistyötä edistää avoin, luottamukseen perustuva, rehti ja suora vuorovaikutus. Johtaja tarvitsee suuren määrän vuorovaikutustaitoja hoitaakseen johtamistehtäväänsä onnistuneesti, mutta myös organisaation henkilöstön alaistaidot ovat tärkeitä. Johtajan tärkeimpänä taitona on tunnistaa omat arvonsa sekä tuntea itsensä omannäköisensä vakaan ja luottamusta herättävän vuorovaikutuksen toteuttamiseksi. Vuorovaikutuksella on johtajan työssä valtavan suuri merkitys, sillä ilman vuorovaikutusta ei ole johtamista. Johtajalta vaaditaan vahvaa tahtoa kehittyä sekä kiinnostusta oppia vuorovaikutuksesta jatkuvasti osana työtä, johtajuutta ja omaa identiteettiään.

Kulunut kevät muutti liikunnanopetuksen täysin. Perinteiset työvälineet, liikuntavälineet, vaihtuivat tietokoneisiin, Ipadeihin ynnä muihin tietoteknisiin välineisiin, jotka mahdollistivat oppilaiden ohjeistamisen etänä. Vaikka koronatilanne helpottui kesäksi, on tällä hetkellä edessä taas epätietoisuutta siitä, miten liikunnan ja terveystiedon opetusta toteutetaan alkavana lukukautena. nonPeerReviewed

Ennen koronaa nettikeskusteluissa väiteltiin siitä, onko etätyöläisten sopivaa vallata pöytätilaa kahviloista – ja onko kahvilassa tietokoneen äärellä istuskelu työntekoa lainkaan. Pandemia on muuttanut asetelmaa monin tavoin. Tulevaisuudessa sekä kotona työskentelyyn puutuneet etätyöläiset että tappioita kärsineet kahvilayrittäjät voivat hyötyä siitä, jos etätyöläiset palaavat kahviloihin. Kirjoitus on osa Tutkitusti-verkoston monitieteistä Muutos-teemakokonaisuutta. nonPeerReviewed

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisin eri puhetavoin lastensuojelun asiantuntijuutta määritellään ja perustellaan suomalaista systeemistä toimintamallia käsittelevässä mallinnusraportissa. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana toimii lastensuojelun sosiaalityössä yleisesti tiedostettu muutostarve, joka on jatkunut vuosikymmenestä toiseen lähes samanlaisena aktiivisesti tehdystä selvitys, kehittämis- ja lainsäädäntötyöstä huolimatta. Muutostarve on kohdistunut myös lastensuojelun asiantuntijuuteen, jota käytännössä toteutetaan kiireessä, suurten asiakasmäärien ja monimuotoistuneiden haasteiden keskellä vähäisin resurssein. Tutkimus on laadullinen asiakirjatutkimus ja sen viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi. Tutkimuksen aineistona on suomalaisen systeemisen toimintamallin maakunnallista jatkokehittämistyötä johdattanut mallinnusraportti Kohti suomalaista systeemistä toimintamallia -keskeisiä periaatteita ja reunaehtoja 3/2017. Aineiston analyysimenetelmänä on toiminut diskurssianalyysi. Diskurssianalyysin avulla tutkimusaineistosta on ollut mahdollista paikantaa lastensuojelun asiantuntijuutta ja sen muutosta ilmentäviä puhetapoja ja toimijuuksia. Tutkimusaineiston perusteella oli löydettävissä neljä lastensuojelun asiantuntijuutta ja sen muutosta kuvaavaa muutosdiskurssia. Nämä muutosdiskurssit olivat yksin tekemisestä yhdessä tekemiseen, byrokratiatyöstä ihmissuhdetyöhön, ongelmakeskeisyydestä ratkaisukeskeisyyteen sekä palvelukeskeisyydestä asiakaslähtöisyyteen. Muutosdiskurssit tuottivat asiantuntijamuutosta, jossa asiantuntijuus määrittyy moniammatillisen tiimin kautta. Diskurssit tuottavat samanaikaisesti vastuuta kantavaa ja jakavaa asiantuntijuutta. Lisäksi ne tuottavat suhdeperustaista, asiakaskeskeistä sekä tavoite- ja muutos orientoitunutta asiantuntijuutta. Diskurssien ajamat asiantuntijuuden vaateet eivät ole uusia asioita lastensuojelussa. Näin ollen on syytä pohtia, kuinka suuri merkitys suomalaisella lastensuojelun systeemisellä toimintamallilla oikeasti on suomalaiselle käytännön lastensuojelutyölle ja sen asiantuntijuudelle. The purpose of this Master ́s thesis is to find out which different discourses the expertise in child protection is defined and justified in a modeling report which discuss the Finnish systemic operating model. The theoretical basis of the study is a generally recognized need for change in child protection in social work, which has continued to be almost as same for decades despite of actively done settlement, developing and legislation work. The need for change has also concerned the expertise in child protection which is in practice realised in a hurry in the middle of a large quantity of clients as well as challenges which have multiplied and with minimal resources. The study was qualitative one based on the documentary research and the methodological framework of the study is social constructionism. The data of the study is the modeling report, Kohti suomalaista systeemistä toimintamallia -keskeisiä periaatteita ja reunaehtoja 3/2017, which has directed the provincial continuation of the development work of the Finnish systemic operating model. The analysis method used is discourse analysis. By means of discourse analysis it has been able to locate expertise in child protection in the data of the study as well as discourses and positions which reflect the change of it. Based on the data of the study there are four expertises in child protection to be found as well as discourses of change which represent the change of the expertise in child protection. These discourses of change are as follows: from working alone to collaboration, from bureaucratic work to social relations work, from a problem-centered approach to a problem-solving model and from a service-centered to a client-centered approach. The discourses of change produced change in expertise, where the expertise is defined through a multidisciplinary team. These four discourses produce expertises which share and take responsibility at the sama time. Discourses also produce expertises which are based on associations or are client, target and change -oriented. Therefore it is important to take a closer look at the Finnish systemic operating model and how signifigant it actually is for the Finnish child protection and its expertise in practise.

Vuoden 2018 IFLA konferenssi pidettiin Kuala Lumpurissa, Malesiassa. Paikalle oli kokoontunut reilu 3500 konferenssivierasta yli sadasta maasta. Erilaisia tapahtumakokonaisuuksia oli liki kolmesataa aihekohtaisista sessioista toimielinten tapaamisiin ja lyhyisiin seitsemän minuutin lightning talks -pikaesitelmien kokonaisuuksiin. Lisäksi vielä epäviralliset tapahtumat ja vierailut suuren metropolin kirjastoihin ja nähtävyyksiin täyttivät nopeasti vierailijan kalenterin.

Artikkelissa tarkastellaan helsinkiläispuhujien idiolektin muutosta 40 vuoden aika­jänteellä. Kyseessä on sosiolingvistinen reaaliaikatutkimus, jossa yhdeksää 1950-luvulla syntynyttä puhujaa on haastateltu kolme kertaa: 1970-, 1990- ja 2010-luvulla. Haastattelut ovat osa Helsingin puhekielen pitkittäiskorpusta. Analyysin kohteeksi on valittu yhteensä 17 äänne- ja muotopiirrettä, joita on tarkasteltu myös aiemmissa Helsingin puhekielen variaatiota koskevissa tutkimuksissa. Tutkimusaineiston mallinnuksessa ja muutoksen arvioimisessa käytetään bayesilaisia tilastomenetelmiä. Tulokset osoittavat, että muutos on tavallisempaa kuin idiolektin säilyminen muuttumattomana. Koko aineiston näkökulmasta muutos on ollut suurempaa kahden ensimmäisen kuin kahden jälkimmäisen haastattelun välillä; useimmissa tapauksissa muutos on ensimmäisen ja toisen haastattelun välillä tapahtunut puhekielestä yleis­kielen suuntaan. Jälkimmäisellä jaksolla muutokset ovat olleet heterogeenisempiä ja pienempiä, mutta niitä on silti tapahtunut. Ainoastaan yksi tutkituista idiolekteista näyttää olevan 40 vuoden ajanjaksolla melko muuttumaton: siinä muutokset olivat niin vähäisiä, ettei tällä aineistolla saatu varmuutta muutoksen suunnasta. Muutossuuntia tarkasteltaessa pohditaan elämänvaiheiden ja haastatteluista ilmenevien kieli­asenteiden merkitystä idiolektissa tapahtuneiden muutosten tai sen muuttumattomuuden selittäjinä. How and when does an idiolect change? Change in the idiolects of Finnish speakers in Helsinki and methods for studying the change This study concerns real-time change and variation at the individual level. The focus is on nine informants born in the 1950s who have been interviewed three times, in the 1970s, 1990s and 2010s. The database is part of The Longitudinal Corpus of Finnish Spoken in Helsinki. The aim is to find out whether informants’ language use has changed during this time period on the level of phonological and morphological ­variables. Altogether 17 variables have been chosen for analysis. The variability and change of these variables are evaluated using Bayesian statistics. Bayesian analysis enables the illustration of an error margin in the idiolect studies. With its help, it is possible to describe the occurrence of each chosen variable on both an individual and a group level at the same time. The results show that tendencies and changes in language use are partly shared, partly individual. The majority of the idiolects studied have changed over the period of 40 years, and changes have been greater from the 1970s to the 1990s than from the 1990s to the 2010s; only one idiolect can be considered stable. In most of the cases, the proportion of the standard variants have increased from youth (1970s) to adulthood (1990s). Variation and change are discussed in the light of those changes that have taken place in individuals’ lives and the language attitudes they present in their interviews.