Search

Tässä raportoinnissa esitetään CLASS-projektin (Climate Adaptive Sufaces) vettä läpäisevien päällysteiden materiaalikehityksessä saadut tulokset yksittäisten materiaalien oleellisten teknisten ominaisuuksien sekä koko rakenteen hydrologisen toiminnan simuloinnin osalta. Tavoitteena oli saada suomalaisia materiaaleja käyttäen kokemusta ja tuloksia Suomen ilmasto-olosuhteisiin soveltuvista materiaalikoostumuksista ja vettä läpäisevistä päällysteistä.

Tässä raportoinnissa esitetään CLASS-projektin (Climate Adaptive Sufaces) vettä läpäisevien päällysteiden materiaalikehityksessä saadut tulokset yksittäisten materiaalien oleellisten teknisten ominaisuuksien sekä koko rakenteen hydrologisen toiminnan simuloinnin osalta. Tavoitteena oli saada suomalaisia materiaaleja käyttäen kokemusta ja tuloksia Suomen ilmasto-olosuhteisiin soveltuvista materiaalikoostumuksista ja vettä läpäisevistä päällysteistä.

Kevättalvet 2009 ja 2010 koettelivat rajusti Suomen maanteitä. Erilaiset reiät ja purkaumat yleistyivät asfalttipäällysteisillä teillä pakkaskauden jälkeen. Ongelmat olivat lähtökohtana VTT:n johdolla perustetulle Asfadur-projektille, jossa kehitettiin uusia testimenetelmiä reikiintymisalttiuden selvittämiseksi.

Kevättalvet 2009 ja 2010 koettelivat rajusti Suomen maanteitä. Erilaiset reiät ja purkaumat yleistyivät asfalttipäällysteisillä teillä pakkaskauden jälkeen. Ongelmat olivat lähtökohtana VTT:n johdolla perustetulle Asfadur-projektille, jossa kehitettiin uusia testimenetelmiä reikiintymisalttiuden selvittämiseksi.

Vedellä kyllästysasteella oli Asfadur-projektin tulosten perusteella erittäin merkittävä vaikutus asfaltin halkaisuvetolujuuskokeen tulokseen. Huokosvesi tuki näytettä lyhytaikaisen kuormituksen aikana, koska vesi on kokoonpuristumatonta. Halkaisuvetolujuuskokeessa veden täyttämän huokostilan hetkellinen, lujuustulosta lisäävä vaikutus antoi virheellistä tietoa asfaltin lujuudesta käyttötilassa, jossa vedellä kyllästysaste vaihtelee sääolosuhteiden mukaan. Asfalttimassan vedenkestävyyden määrittämiseen käytettävä eurooppalainen standardi SFS-EN 12697-12, menetelmä B sisältää systemaattisen virheen eikä anna siksi luotettavaa tietoa vedenkestävyydestä. Systemaattinen virhe johtuu vedenkestävyyskokeen vesisäilytyksessä olleiden näytteiden ja vertailunäytteiden erilaisista vedellä kyllästysasteista halkaisuvetolujuuskokeen aikana. Vedenkestävyyden menetelmästandardin virhe tulisi korjata siten, että molempien näytesarjojen kaikkia näytteitä käsitellään vesisäilytyksen jälkeen siten, että niillä on yhtä suuri vedellä kyllästysaste halkaisuvetolujuuskokeessa. Samalla kun menetelmän sisältöä muutetaan, tulee tarkistaa myös asfalttinormeissa olevat asfalttimassan vedenkestävyyden vaatimusarvot.

Vedellä kyllästysasteella oli Asfadur-projektin tulosten perusteella erittäin merkittävä vaikutus asfaltin halkaisuvetolujuuskokeen tulokseen. Huokosvesi tuki näytettä lyhytaikaisen kuormituksen aikana, koska vesi on kokoonpuristumatonta. Halkaisuvetolujuuskokeessa veden täyttämän huokostilan hetkellinen, lujuustulosta lisäävä vaikutus antoi virheellistä tietoa asfaltin lujuudesta käyttötilassa, jossa vedellä kyllästysaste vaihtelee sääolosuhteiden mukaan. Asfalttimassan vedenkestävyyden määrittämiseen käytettävä eurooppalainen standardi SFS-EN 12697-12, menetelmä B sisältää systemaattisen virheen eikä anna siksi luotettavaa tietoa vedenkestävyydestä. Systemaattinen virhe johtuu vedenkestävyyskokeen vesisäilytyksessä olleiden näytteiden ja vertailunäytteiden erilaisista vedellä kyllästysasteista halkaisuvetolujuuskokeen aikana. Vedenkestävyyden menetelmästandardin virhe tulisi korjata siten, että molempien näytesarjojen kaikkia näytteitä käsitellään vesisäilytyksen jälkeen siten, että niillä on yhtä suuri vedellä kyllästysaste halkaisuvetolujuuskokeessa. Samalla kun menetelmän sisältöä muutetaan, tulee tarkistaa myös asfalttinormeissa olevat asfalttimassan vedenkestävyyden vaatimusarvot.