Search

Epidemioiden historiallinen tutkimus painottaa usein kirjallisia lähteitä, mutta tartuntataudit ovat olleet ihmisten seuralaisina esihistoriallisista ajoista lähtien. Käsittelemme artikkelissa esihistoriallisten epidemioiden tutkimuskeinoja. Keskitymme muinaisten taudinaiheuttajien luonnontieteellisiin analyysimenetelmiin ja arkeologisessa aineistossa näkyviin epidemioiden epäsuoriin vaikutuksiin. Epidemioilla voi olla demografisia, poliittisia, sosiaalisia, uskonnollisia ja taloudellisia vaikutuksia, vaikka myös muut tekijät voivat laukaista kriisejä. Mahdollisista kriiseistä kertovat ilmiöt ovat usein monitulkintaisia, mutta minkä tahansa kriisiajanjakson tunnistaminen voi johtaa myös epidemian jäljille, sillä epidemiat liittyvät tyypillisesti muihin väestökriiseihin. Myös ilmastotekijät vaikuttavat tautien esiintymiseen. Esitämme, että arkeologisen aineiston monitieteisellä tutkimuksella voidaan tehdä päätelmiä kriisien kokonaisvaikutuksista ja että paras tapa esihistoriallisten epidemioiden tutkimukseen on kiinnittää huomiota sekä laajoihin että paikallisiin, pienimuotoisiin ilmiöihin ja arkeologisen aineiston piirteisiin monesta eri näkökulmasta. Historical research of epidemics often emphasises literary sources, but infectious diseases have accompanied humans since prehistoric times. This article discusses the ways prehistoric epidemics can be identified and studied. We focus on scientific analyses of ancient pathogens and the indirect impact of epidemics that may be visible in archaeological material. Epidemics can have demographic, political, social, religious and economic impacts, although other factors can also trigger similar crises. The phenomena are often complicated and challenging to identify and interpret. However, identifying any period of crisis in prehistory can also lead to the identification of an epidemic, since epidemics are typically linked to other population crises. Climate factors may also influence the emergence of diseases. The interdisciplinary study of archaeological data allows conclusions to be drawn about the overall impact of crises. Thus, the best way to study prehistoric epidemics is to focus on both large-scale and local, small-scale phenomena., Historical research of epidemics often emphasizes literary sources, but infectious diseases have accompanied humans since prehistoric times. This article discusses the ways prehistoric epidemics can be identified and studied. We focus on scientific analyses of ancient pathogens and the indirect impact of epidemics that may be visible in archaeological material. Epidemics can have demographic, political, social, religious and economic impacts, although other factors can also trigger similar crises. The phenomena are often complicated and challenging to identify and interpret. However, identifying any period of crisis in prehistory can also lead to the identification of an epidemic. Epidemics are typically linked to other population crises. Climate factors may also influence the distribution of certain diseases. The interdisciplinary study of archaeological data allows conclusions to be drawn about the overall impact of crises. The best way to study prehistoric epidemics is to focus on both large-scale and local, small-scale phenomena.

Musta surma riehui Euroopassa vuosina 1347–1353. Paiseruttoepidemian aiheutti Yersinia pestis -bakteeri. Vanhastaan on tiedetty, että se levisi Krimin niemimaalla sijaitsevasta Kaffan kaupungista laivojen mukana Eurooppaan, mutta sen alkukoti näyttää kuitenkin olleen Issyk Kul -järven alueella Keski-Aasiassa.

Vuosina 2017–2019 Ruokaviraston ylläpitämään elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden rekisteriin luokiteltiin tehtyjen epidemiaselvitysten perusteella yhteensä 169 elintarvike- tai talousvesivälitteistä epidemiaa, joista 96 % oli elintarvikevälitteisiä. Talousvesivälitteisiä epidemioita raportoitiin samana ajanjaksona 7. Elintarvikkeiden välityksellä ilmoitettiin sairastuneen yhteensä 2 900 henkilöä ja talousveden välityksellä 567 henkilöä. Kuten aikaisemminkin 2000-luvulla, norovirus oli vuosina 2017–2019 yleisin raportoitu elintarvikevälitteisten epidemioiden aiheuttaja. Norovirus aiheutti 57 (35 %) elintarvikevälitteistä epidemiaa. Suurimmat elintarvikevälitteiset epidemiat aiheutti norovirus hoitolaitosruokailun välityksellä vuonna 2018 (292 ja 110 sairastunutta). Yleisimmät raportoidut välittäjäelintarvikkeet olivat kala ja kalavalmisteet sisältäen äyriäiset ja simpukat. Ne aiheuttivat 14 (9 %) epidemiaa. Toiseksi yleisin välittäjä oli liha ja lihavalmisteet sekä kasvikset ja niistä valmistetut tuotteet (kumpikin 12 epidemiaa; 7 %). Yli 70 %:ssa epidemioista välittäjäelintarvike jäi tuntemattomaksi tai välittäjäksi epäiltiin useita ruokia. Saastuneen raaka-aineen käytöllä oli selvä yhteys 33 (20 %) epidemian syntyyn. Raportoiduista epidemioista 22 %:n taustalla oli lämpötilaan ja säilytysaikaan liittyviä puutteita ja virheitä. Infektoituneen keittiötyöntekijän osallistuminen ruoanvalmistukseen ja puutteellinen käsihygienia oli syynä 19 %:iin elintarvikevälitteisistä epidemioista ja näissä melkein kaikissa tapauksissa aiheuttajana oli norovirus. Elintarvikevälitteisten epidemioiden tapahtumapaikaksi raportoitiin useimmiten ravintola, kahvila tai hotelli (90 kpl; 56 %) ja toiseksi yleisimmin koti (12 kpl; 7 %). Norovirukset aiheuttivat suurimman osan (3 kpl) tunnistetuista talousvesiepidemioista. Yhdessä epidemiassa epäiltiin sapovirusta aiheuttajaksi. Suurin talousvesivälitteinen epidemia havaittiin Nousiaisissa vuonna 2018. Sairastuneita raportoitiin 463. Taudinaiheuttajiksi epäiltiin mm. sapoviruksia. Vuosien 2017–2019 aikana taudinaiheuttaja jäi tuntemattomaksi 67 (41 %) elintarvikevälitteisessä ja kolmessa talousvesiepidemiassa. Uimavesivälitteisten epidemioiden raportointi alkoi vuonna 2012. Suomessa raportoitiin vuosina 2017–2019 neljä uimavesivälitteistä epidemiaa, joissa sairastui noin 200 henkilöä. Kolme epidemioista aiheutui noroviruksen ja yksi kampylobakteerin saastuttamasta uimavedestä tai uimarantaympäristöstä. Ulostevahingon saastuttamalla allasvedellä oli mahdollinen yhteys kylpyläympäristön epidemiaan. Jätevedellä saastunut luonnonvesi aiheutti yhden epidemian. Kahdessa uimarantaympäristöön liittyneessä epidemiassa uimaveden saastumisen syytä ei saatu selville.

Koronapandemia sulki korkeakoulut keväällä 2020 hyvin nopealla aikataululla. Jyväskylän yliopiston kemian laitoksella siirryttiin etäopiskelujaksolle ja tehtiin nopea digiloikka etäopiskelun mahdollistamiseksi. Opiskelijoiden kokemuksia kevään 2020 etäopiskelujaksosta kartoitettiin kolmen eri kyselyn avulla. Kyselyiden tulosten perusteella kemian etäopetusta pyrittiin kehittämään nopealla aikataululla paremmin opiskelijoiden tarpeita vastaavaksi. Vastausten perusteella kemian opiskelijat pitivät kemian laitoksen etäopiskelun toteutustapaa pääosin onnistuneena. Etäopiskelujakson aikana haasteeksi nousivat opiskelijoiden omien opiskelutaitojen kehittäminen, kurssien sopivien työmäärien asettaminen ja yhteydenpidon aktivointi sekä opiskelijoiden että opetushenkilökunnan näkökulmasta. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Korkeakouluopintojen merkityksellinen aloitus antaa suuntaa niiden yleiselle sujuvuudelle. Yliopistojen alkuorientaatioviikoilla tai -kursseilla on täten suuri merkitys opintoihin integroitumiselle ja myös niiden jatkuvuudelle. Jyväskylän yliopiston kemian laitoksella alkuorientaatio on vuodesta 2007 lähtien järjestetty kahden opintopisteen arvoisena kemian perusopintokokonaisuuteen sisältyvänä Alkukeitos-kurssina. Kurssin tavoitteena on tukea kemian opiskelijoiden opintojen sujuvaa aloitusta ja opintoihin sitoutumista. Syksyllä 2020 Alkukeitos-kurssin järjestäminen aiheutti haasteita vallitsevan koronatilanteen vuoksi. Kurssin korona-ajan toimintamallin toimivuutta arvioitiin palautekeskustelujen ja Moodle-oppimisympäristön palauteosion avulla. Haasteista huolimatta kurssin suunnittelu- ja toteutustyö palkittiin aloittavien opiskelijoiden pääosin positiivisella palautteella. Haasteena osin verkko- ja pienryhmätoteutusta hyödyntäneessä orientaatiossa oli aloittavien opiskelijoiden ryhmäytyminen ja sitoutuminen opiskeltavaan aineeseen. nonPeerReviewed

Tässä artikkelissa tarkastelen 1800-luvulla Suomeen uutena tartuntatautina levinneen koleran herättämää pelkoa turkulaisten sanomalehtien sekä aikalaislääkäreiden kirjoituksien kautta. Sanomalehtikirjoituksissa ihmisille jaettiin käytännön ohjeita epidemiaa vastaan ja pyrittiin hälventämään epäluuloja ja huhupuheita taudin ympärillä. Sen sijaan ja esimerkiksi Finska Läkare-Sällskapets -seuran julkaisut keskittyivät lääkäreiden väliseen keskusteluun siitä, miten epidemiaa tulisi parhaiten suitsia. Epidemian pelko alkoi jo ennen koleran saapumista Suomeen ja Turkuun, sillä taudin kulkua läpi Euroopan ja erityisesti sen leviämistä Venäjällä seurattiin lehdistössä tiiviisti kirjeenvaihtajien raporttien kautta. Kun kolera levisi Turkuun, kansalaisia ohjeistettiin muiden käytännön toimenpiteiden lisäksi myös olemaan pelkäämättä ja murehtimatta, sillä negatiiviset tunteet altistivat sairastumiselle entisestään. Ihmiset eivät kuitenkaan suhtautuneet epidemioihin täysin huolettomasti, mistä kertovat koleraa käsittelevät huhupuheet, joissa epäiltiin taudin johtuvan kaivojen myrkyttämisestä tai muista tahallisista toimenpiteistä. Lääkäreiden keskinäisistä kirjoituksista puolestaan välittyi usein optimistinen asenne ja usko tieteen kehittymiseen, mutta myös hetkittäinen epätoivo tilanteessa, jossa koleraan sairastuneen potilaan hyväksi ei ollut tehtävissä juuri mitään. Huoli ja turhautuneisuus rajautuivat kuitenkin lääkäreiden omiin keskustelukanaviin. Sanomalehdissä lääkäreiden ja virkamiesten toimesta julkaistut kirjoitukset korostivat toiveikkuutta epidemioiden keskellä. Tämä oli mahdollisesti myös reaktio epidemioiden herättämään pelkoon, joka nähtiin terveyttä uhkaavana tekijänä humoraalioppiin ja miasma-teoriaan perustuvassa lääketieteellisessä viitekehyksessä. Vaikka 1800-luvulla monet erilaiset epidemiat koettelivat Turkua, voidaan koleraepidemioita ja niiden herättämää pelkoa pitää ainakin osittain omaleimaisena ilmiönä. Tauti oli paitsi uusi ja vieras, myös erittäin raju. Epidemiat levisivät ja tappoivat nopeasti ja aikalaiset vertasivat koleraa jopa ruttoon. Tämä vaikutti kolerapelon kokemiseen sekä siihen, miten taudista kirjoitettiin.

Epidemioilla on lyhyen ja pitkän aikavälin taloudellisia ja demografisia vaikutuksia sekä yhteiskunnallisia seurauksia. Samankaltaisuuksistaan huolimatta epidemioiden lopputulokset ovat riippuvia tapahtumaympäristöistään – patogeenit saattavat vaatia hyvin erityiset olosuhteet levitäkseen ja tuottaakseen epidemioita. Historiallinen vertailu osoittaa, että yhteiskuntia muuttaneet suuret tartuntatautiepisodit (kuten musta surma) esiintyvät verrokkeina useammin kuin niiden yleistyvyys tai tyypillisyys puoltaisivat. Epidemiat saattavat haitata alue- ja makrotaloutta hyvinkin pitkällä aikavälillä, mutta tämä on riippuvaista sokkien kohdentumisesta ja laajemmasta taloudellisesta ympäristöstä. Kuolleisuuskriiseistä johtuvat pitkän aikavälin hyödyt eivät ole poissuljettuja, mutta ne – enemmän kuin pitkän aikavälin haittavaikutukset - ovat huomattavan tapaus- ja tilannekohtaisia nonPeerReviewed

Tässä kyselytutkimuksessa (N=1000) selvitettiin koronavirusepidemiasta johtuvien rajoitusten vaikutusta työikäisten (18-65 vuotta) suomalaisten kuluttajien käyttäytymiseen arjessa sekä koronarajoitusten vaikutusta heidän taloudelliseen tilanteeseensa ja koettuun hyvinvointiin. Lisäksi tutkittiin kuluttajien arviota kulutuksesta rajoitusten purkaannuttua. Tutkimustuloksista käy ilmi, että valtaosa vastaajista koki koronarajoitukset tarpeellisiksi. Vain harvat ajattelivat, että arkea rajoittavista määräyksistä, kuten kauppojen ja palvelujen aukiolojen rajoituksista tai liikkumisrajoituksista oli suurta haittaa. Miehet kokivat haittoja naisia yleisemmin. Liikkumis- ja matkustusrajoitukset haittasivat hieman enemmän Uudellamaalla kuin muualla Suomessa asuvia. Useimmat vastaajat kannattivat juhlien ja tilaisuuksien perumista kesän ja monet jopa syksyn osalta. Naiset olivat miehiä enemmän huolissaan lähes kaikesta koronaviruksen liittyvästä haitasta. Erityisesti nuoret olivat huolissaan koronavirusajoitteiden vaikutuksesta heidän omaan henkiseen hyvinvointiinsa. Myös huoli toimeentulosta ja työurasta korostui nuorten ja myös pienituloisten vastauksissa. Keskimäärin vastaajat olivat kuitenkin enemmän huolissaan Suomen talouden kuin oman taloutensa kehityksestä siitäkin huolimatta, että yllättävän moni ennakoi jäävänsä työttömäksi tai lomautetuksi lähiaikoina. Nuorten keskuudessa työttömyys oli vielä yleisempää kuin muilla ja moni oli menettänyt luvatun kesätyön. Taloutensa sopeuttamiseksi erityisesti yrittäjät velkaantuivat muita enemmän, ja työttömistä moni oli lahjoitusten ja ruoka-avun varassa. Toisaalta taas moni keskituloinenkin pystyi sijoittamaan osakkeisiin niiden hintojen ollessa alhaalla. Fyysisissä kaupoissa käyminen väheni koronarajoitusten vuoksi huomattavasti. Verkkokaupoista ostaminen yleistyi silti yllättävän vähän, mutta ostaminen painottui aiempaa enemmän elintarvikkeisiin ja ravintoloiden noutoruokapalveluihin. Erityisesti hyvätuloiset suosivat ravintolaruoan tilaamista kotiin. Kotimaisen verkkokaupan käyttäminen lisääntyi kuitenkin enemmän kuin ulkomaisten. Digitaalisten viihdepalvelujen käyttö oli korona-aikaan hyvin yleistä. Digipalveluiden tottumattomat käyttäjät lisäsivät muita enemmän verkko-ostojaan ja digitaalisten viihdepalvelujen käyttöä. Kulutuksensa nopeaan palautumiseen vähintään ennalleen uskoi vain noin kolmannes vastanneista. Merkille pantavaa oli, että monet uskoivat tulevaisuudessa ostavansa vähemmän tavaraa ja palveluja, koska ovat huomanneet tulevansa toimeen vähemmälläkin. Myöskään ulkomaanmatkailun nopeaan palautumiseen ei uskottu. Hyvätuloiset vastaajat olivat selvästi yleisimmin valmiita palauttamaan kulutustaan ennalleen. Monet vastaajista kaipasivat fyysisiä kauppoja ja erityisesti lähikauppoja ja aikoivat jatkossa panostaa niihin. Verkkokaupasta ostamisen sen sijaan yllättävän harva vastaaja arveli lisääntyvän. Erityisesti kiinalaisia verkkokauppoja ajateltiin jatkossa vältettävän. Monet vastaajat etenkin vanhemmissa ikäryhmissä aikoivat jatkossa ylipäätään välttää kiinalaisia tuotteita.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, kuinka Suomen valtio ja eräät sanomalehdet ovat reagoineet lintuinfluenssan tuomaan uhkaan. Suomen valtion reaktioita tutkiessa aineisto koostuu kansallisesta varautumissuunnitelmasta influenssapandemiaa varten ja lehtien osalta aineisto koostuu Helsingin Sanomien, Turun Sanomien ja Aamulehden pääkirjoituksista. Reaktioita tutkin kööpenhaminalaisen koulukunnan turvallistamisen teorian kautta. Tarkoitukseni on selvittää näkyykö valtion toimista ja lehtien tavasta kirjoittaa lintuinfluenssasta, että ne olisivat turvallistaneet sen. Työni teoreettinen viitekehys koostuu kööpenhaminalaisen koulukunnan uudesta turvallisuusagendasta. Tämän valitsin sen vuoksi, koska kööpenhaminalainen koulukunta on haastanut perinteisen turvallisuuden käsitteen laajemmalla turvallisuuden käsitteellään. Tähän turvallisuuden käsitteeseen sisältyy myös se, että tartuntatautia voidaan pitää turvallisuusuhkana. Kööpenhaminalaisen koulukunnan turvallistamisen teoriaa voidaan pitää heidän tärkeimpänä saavutuksenaan. Turvallistamisella tarkoitetaan, että jostain asiasta tulee turvallisuuskysymys. Teoriassa mikä tahansa asia voidaan sijoittaa asteikolle ei-politisoidusta politisoituun ja edelleen turvallistettuun. Turvallistamisen teorialla on suuri merkitys tässä tutkimuksessa. Työni viitekehyksen tärkeimpänä lähteenä on Buzan Barryn, Wæver Olen ja de Wilde Jaapin vuonna 1998 julkaisema teos ”Security: A New Framework for Analysis”. Aineiston analyysimenetelmänä käytän teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Teorialähtöinen sisällönanalyysi nojaa johonkin tiettyyn teoriaan, malliin tai auktoriteetin esittämään ajatteluun. Tämä teoria on työssäni kööpenhaminalaisen koulukunnan turvallistamisen teoria. Analyysiyksiköksi olen valinnut ajatuskokonaisuuden. Näitä ajatuskokonaisuuksia etsin aineistosta muodostamani analyysirungon avulla. Analyysirunko on muodostettu turvallistamisen teorian avulla. Tärkeimpiä lähteitä analyysiosiossa ovat Tuomi Jounin ja Sarajärvi Annelin vuonna 2002 julkaisema teos ”Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi” ja Kyngäs Helvin ja Vanhanen Liisan artikkeli “Sisällön analyysi” Hoitotiede-lehdessä vuonna 1999. Tämän tutkimuksen päätulos on, että Suomen valtio ja sanomalehdet eivät ole turvallistaneet lintuinfluenssaa vaan politisoineet sen. Ne ovat sen sijaan turvallistaneet influenssapandemian, joka lintuinfluenssasta uhkaa muodostua. Tutkimuksesta selvisi, että Suomen valtio on ryhtynyt laaja-alaisiin toimenpiteisiin influenssapandemiavaaran vuoksi. Se on myös varautunut käyttämään sellaisia toimia pandemian sattuessa, jotka vaarantavat kansalaisten perusoikeudet. Varautumissuunnitelmassa keskityttiin lähes kokonaan suomalaisen yhteiskunnan toimintakyvyn säilymiseen, kun taas sanomalehdissä oltiin huolissaan myös muista maista, erityisesti kehitysmaiden tilanteesta pandemian sattuessa. Varautumissuunnitelma oli siis hyvin valtiokeskeinen, joka taas on suppean turvallisuuskäsitteen mukaista ajattelua. Näihin eroihin varautumissuunnitelman ja sanomalehtien välillä tulee kuitenkin suhtautua varoen, sillä aineistot ovat tyyliltään ja kooltaan erilaisia.