Search

Tutkimuksessa kehitettiin toimisto- ja koulurakennusten hybridi-ilmanvaihto-järjestelmiä, jotka toteuttavat korkeat suomalaiset sisäilmasto- ja energiavaatimukset. Raportti antaa ensin yleiskuvan hybridi-ilmanvaihdosta, esittelee kehitetyt ilmanvaihto-konseptit sekä niiden toimintalaskelmien tulokset. Järjestelmien toimivuus käytännössä selviää myöhemmin koerakennusten myötä. Hybridi-ilmanvaihdossa koneellisen ja painovoimaisen ilmanvaihdon tekniikka yhdistyvät eri tavoin. Tyypillinen esimerkki on apupuhaltimen käyttö painovoimaisessa ilmanvaihdossa lämpimänä vuodenaikana. Nimitys hybridi-ilmanvaihto on otettu käyttöön kansainvälisessä projektissa, johon myös tämä tutkimus kuuluu. Haastatellut rakentamisen asiantuntijat pitivät hybridi-ilmanvaihtoa tervetulleena vaihtoehtona vakiintuneelle koneelliselle ilmanvaihdolle. Hybridi-ilmanvaihtoon liitettiin käyttäjän kannalta positiivisia tekijöitä kuten mahdollisuus vaikuttaa ilmanvaihtoon sekä luonnonmukaiseksi koettava meluton ympäristö. Hybridi-ilmanvaihdon malliratkaisuja kehitettiin mukana olevien yritysten ja suunnittelijoiden kanssa. Syntyneet kolme ilmanvaihtokonseptia perustuvat matalapaineiseen koneelliseen ilmanvaihtoon ja tarpeen mukaan muuttuviin ilmavirtoihin ja pääosin koneelliseen jäähdytykseen. Poistoilmanvaihtoon perustuva hybridijärjestelmä on simulointien mukaan energiakustannuksiltaan vertailujärjestelmää edullisempi pienen puhallinenergian kulutuksen ansiosta. Vertailujärjestelmänä oli poistoilman lämmön talteenotolla varustettu tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmä. Hybridijärjestelmään tarvitaan lämmittävä huonekohtainen tuloilmalaite, joka säätää ilmavirtaa hiilidioksipitoisuuden perusteella. Poistoilman lämmön talteenoton sisältävä toinen hybridijärjestelmä on energiakustannuksiltaan vie-läkin edullisempi, mutta vaatii suuremmat investoinnit. Kanaviston elinkaaritarkastelun mukaan matalapaineinen kanavisto on normaalipaineista edullisempi, ja siten nykyään valitaan liian pieniä ilmanvaihtokoneita ja ilmanvaihtokanavia. Koulurakennuksen matalapaineinen ilmamääräsääteinen ilmanvaihto takaa laskelmien mukaan hyvän sisäilmaston ja on energiatehokas. Ilmanvaihdon lämmitysenergian kulutus oli alle 60 % ja puhallinenergian kulutus oli alle 45 % vertailujärjestelmän kulutuksesta.

Tutkimuksessa kehitettiin toimisto- ja koulurakennusten hybridi-ilmanvaihto-järjestelmiä, jotka toteuttavat korkeat suomalaiset sisäilmasto- ja energiavaatimukset. Raportti antaa ensin yleiskuvan hybridi-ilmanvaihdosta, esittelee kehitetyt ilmanvaihto-konseptit sekä niiden toimintalaskelmien tulokset. Järjestelmien toimivuus käytännössä selviää myöhemmin koerakennusten myötä. Hybridi-ilmanvaihdossa koneellisen ja painovoimaisen ilmanvaihdon tekniikka yhdistyvät eri tavoin. Tyypillinen esimerkki on apupuhaltimen käyttö painovoimaisessa ilmanvaihdossa lämpimänä vuodenaikana. Nimitys hybridi-ilmanvaihto on otettu käyttöön kansainvälisessä projektissa, johon myös tämä tutkimus kuuluu. Haastatellut rakentamisen asiantuntijat pitivät hybridi-ilmanvaihtoa tervetulleena vaihtoehtona vakiintuneelle koneelliselle ilmanvaihdolle. Hybridi-ilmanvaihtoon liitettiin käyttäjän kannalta positiivisia tekijöitä kuten mahdollisuus vaikuttaa ilmanvaihtoon sekä luonnonmukaiseksi koettava meluton ympäristö. Hybridi-ilmanvaihdon malliratkaisuja kehitettiin mukana olevien yritysten ja suunnittelijoiden kanssa. Syntyneet kolme ilmanvaihtokonseptia perustuvat matalapaineiseen koneelliseen ilmanvaihtoon ja tarpeen mukaan muuttuviin ilmavirtoihin ja pääosin koneelliseen jäähdytykseen. Poistoilmanvaihtoon perustuva hybridijärjestelmä on simulointien mukaan energiakustannuksiltaan vertailujärjestelmää edullisempi pienen puhallinenergian kulutuksen ansiosta. Vertailujärjestelmänä oli poistoilman lämmön talteenotolla varustettu tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmä. Hybridijärjestelmään tarvitaan lämmittävä huonekohtainen tuloilmalaite, joka säätää ilmavirtaa hiilidioksipitoisuuden perusteella. Poistoilman lämmön talteenoton sisältävä toinen hybridijärjestelmä on energiakustannuksiltaan vie-läkin edullisempi, mutta vaatii suuremmat investoinnit. Kanaviston elinkaaritarkastelun mukaan matalapaineinen kanavisto on normaalipaineista edullisempi, ja siten nykyään valitaan liian pieniä ilmanvaihtokoneita ja ilmanvaihtokanavia. Koulurakennuksen matalapaineinen ilmamääräsääteinen ilmanvaihto takaa laskelmien mukaan hyvän sisäilmaston ja on energiatehokas. Ilmanvaihdon lämmitysenergian kulutus oli alle 60 % ja puhallinenergian kulutus oli alle 45 % vertailujärjestelmän kulutuksesta.

Tutkimuksessa on arvioitu vanerin valmistuksen kehittämismahdollisuuksia ja laskettu saavutettavissa oleva myyntikatteen lisäys Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT) puulaboratoriossa kehitettyä laskentamallia käyttäen. Lähtökohtana oli neljällä vaneritehtaalla tehty tutkimus vanerinvalmistuksen nykytilasta. Tutkimuksen mukaan vaneri valmistetaan edelleen vaiheittain raaka aineiden ja puolivalmisteiden siirtyessä työvaiheesta toiseen välivarastojen kautta Yksittäisten työvaiheiden kehittämisen ja automatisoinnin vaikutuksesta on välittömien työtuntien keskimääräinen työaikamenekki vuosien 1980 ja 1988 välisenä aikana pienentynyt 15,4 h/m3:sta 8,7 h/m3:iin ja raaka aineen kulutus 4,17 m3/m3:stä 3,34 m3/m3:iin. Prosessivaiheista pitkälle automatisoituja ovat sorvaus, viilun jatkaminen ja liimaseoksen valmistus. Melko pitkälle kehitettyjä ovat myös katkaisu, leikkaus ja puristus. Automatisoinnin tarvetta on liimauksessa ja ladonnassa, lajittelussa sekä viilujen pinkkauksessa ja syötössä. Esimerkkivaneritehtaalla, jonka tuotanto on 40 000 m3, on saavutettavissa 11 000 000 mk n (31 %:n) myyntikatteen lisäys vuodessa, mikäli viilujen ylimitta liimausmitassa onnistutaan pienentä mään 30 mm:iin. Tämä edellyttää valmistustekniikan tarkentamista, kiinteästä pöllimitasta luopumista ja kehittynyttä tuotannonsuunnittelu- ja -ohjausjärjestelmää Kuivatun viilun kosteushajon nan parempi hallinta antaisi mahdollisuuden nostaa viilun keskikosteus nykyisestä 2.5 %:sta 10 %:iin. Tämä merkitsee esimerkkivaneritehtaalle 3 100 000 mk:n (9 %:n) myyntikatteen lisäystä, mikäli kuivauskutistuman pienentyminen voidaan hyödyntää viilun paksuutta ohentamalla Lisäksi kuivauskustannukset pienentyvät 500 000 mk. Kosteampi viilu helpottaa tasomaisempana myös viilujen automaattista käsittelyä. Pienempiä myyntikatteen parannuksia on saavutettavissa leikkaushäviöiden ja viiluarkkien käsittelyssä tapahtuvien häviöiden sekä kuumapuristuksessa tapahtuvan kokoonpuristuman pienentämisellä. Työaikamenekin pienentäminen vanerin valmistuksessa 1 h/m3:11a merkitsee esimerkkivaneritehtaalle 2 800 000 mk:n (8 %:n) myyntikatteen lisäystä vuodessa Helpoimmin työaikamenekin pienentäminen onnistuu ladonnassa ja viilun käsittelyssä. Liiman levitysmäärän arvioitiin olevan 20 % yli minimitarpeen. Tämän suuruinen säästö liimaamäärässä merkitsisi esimerkkivaneritehtaalle 2 200 000 mk n (6 %:n) myyntikatteen lisäystä vuodessa. Liiman levityksen tehostaminen edellyttää tehokasta seurantamenetelmää ja levitysmenetelmän vaihtamista. Nykyistä paksumman viilun ~3 mm) käyttö antaisi esimerkkivaneritehtaalle 11 000 000 mk (31 ~o) suuremman myyntikatteen. Laskelman lähtökohtana on, että paksummasta viilusta tehdystä vanerista saadaan sama hinta kuin ohutviiluisesta vanerista. Tutkimuksessa esitetään myös hahmotelma tulevaisuuden vaneritehtaasta (ns. JOT vaneritehdas). Käyttäjän tarpeista lähtevä vanerin valmistus edellyttää nykyistä tarkempaa tuotannonsuunnittelua ja valvontaa Tehokas suunnittelujärjestelmä mahdollistaisi vaneritilausten ja leimikkotietojen yhdistämisen ja viilujen laatutarpeen huomioon ottamisen tukkien apteerauksessa. Arvosaantoon siirtyminen tukkien apteerauksessa parantaisi edellä esitettyä myyntikatetta. Tulos paranisi entisestään, jos runkojen katkaisu tukeiksi välivaiheena voitaisiin jättää pois. Tällöin voitaisiin käyttää runkoterminaaleissa tehokkaampia mittausmenetelmiä ja tietokoneita. Tutkimuksen tulokset perustuvat osaltaan olettamuksiin, joiden paikkansapitävyys ja toteuttamiskelpoisuus on varmistettava jatkotutkimuksilla ja jatkokehittämistöillä. Raportissa esitetään tutkimustarpeet luetteloituina

Tutkimuksessa on arvioitu vanerin valmistuksen kehittämismahdollisuuksia ja laskettu saavutettavissa oleva myyntikatteen lisäys Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT) puulaboratoriossa kehitettyä laskentamallia käyttäen. Lähtökohtana oli neljällä vaneritehtaalla tehty tutkimus vanerinvalmistuksen nykytilasta. Tutkimuksen mukaan vaneri valmistetaan edelleen vaiheittain raaka aineiden ja puolivalmisteiden siirtyessä työvaiheesta toiseen välivarastojen kautta Yksittäisten työvaiheiden kehittämisen ja automatisoinnin vaikutuksesta on välittömien työtuntien keskimääräinen työaikamenekki vuosien 1980 ja 1988 välisenä aikana pienentynyt 15,4 h/m3:sta 8,7 h/m3:iin ja raaka aineen kulutus 4,17 m3/m3:stä 3,34 m3/m3:iin. Prosessivaiheista pitkälle automatisoituja ovat sorvaus, viilun jatkaminen ja liimaseoksen valmistus. Melko pitkälle kehitettyjä ovat myös katkaisu, leikkaus ja puristus. Automatisoinnin tarvetta on liimauksessa ja ladonnassa, lajittelussa sekä viilujen pinkkauksessa ja syötössä. Esimerkkivaneritehtaalla, jonka tuotanto on 40 000 m3, on saavutettavissa 11 000 000 mk n (31 %:n) myyntikatteen lisäys vuodessa, mikäli viilujen ylimitta liimausmitassa onnistutaan pienentä mään 30 mm:iin. Tämä edellyttää valmistustekniikan tarkentamista, kiinteästä pöllimitasta luopumista ja kehittynyttä tuotannonsuunnittelu- ja -ohjausjärjestelmää Kuivatun viilun kosteushajon nan parempi hallinta antaisi mahdollisuuden nostaa viilun keskikosteus nykyisestä 2.5 %:sta 10 %:iin. Tämä merkitsee esimerkkivaneritehtaalle 3 100 000 mk:n (9 %:n) myyntikatteen lisäystä, mikäli kuivauskutistuman pienentyminen voidaan hyödyntää viilun paksuutta ohentamalla Lisäksi kuivauskustannukset pienentyvät 500 000 mk. Kosteampi viilu helpottaa tasomaisempana myös viilujen automaattista käsittelyä. Pienempiä myyntikatteen parannuksia on saavutettavissa leikkaushäviöiden ja viiluarkkien käsittelyssä tapahtuvien häviöiden sekä kuumapuristuksessa tapahtuvan kokoonpuristuman pienentämisellä. Työaikamenekin pienentäminen vanerin valmistuksessa 1 h/m3:11a merkitsee esimerkkivaneritehtaalle 2 800 000 mk:n (8 %:n) myyntikatteen lisäystä vuodessa Helpoimmin työaikamenekin pienentäminen onnistuu ladonnassa ja viilun käsittelyssä. Liiman levitysmäärän arvioitiin olevan 20 % yli minimitarpeen. Tämän suuruinen säästö liimaamäärässä merkitsisi esimerkkivaneritehtaalle 2 200 000 mk n (6 %:n) myyntikatteen lisäystä vuodessa. Liiman levityksen tehostaminen edellyttää tehokasta seurantamenetelmää ja levitysmenetelmän vaihtamista. Nykyistä paksumman viilun ~3 mm) käyttö antaisi esimerkkivaneritehtaalle 11 000 000 mk (31 ~o) suuremman myyntikatteen. Laskelman lähtökohtana on, että paksummasta viilusta tehdystä vanerista saadaan sama hinta kuin ohutviiluisesta vanerista. Tutkimuksessa esitetään myös hahmotelma tulevaisuuden vaneritehtaasta (ns. JOT vaneritehdas). Käyttäjän tarpeista lähtevä vanerin valmistus edellyttää nykyistä tarkempaa tuotannonsuunnittelua ja valvontaa Tehokas suunnittelujärjestelmä mahdollistaisi vaneritilausten ja leimikkotietojen yhdistämisen ja viilujen laatutarpeen huomioon ottamisen tukkien apteerauksessa. Arvosaantoon siirtyminen tukkien apteerauksessa parantaisi edellä esitettyä myyntikatetta. Tulos paranisi entisestään, jos runkojen katkaisu tukeiksi välivaiheena voitaisiin jättää pois. Tällöin voitaisiin käyttää runkoterminaaleissa tehokkaampia mittausmenetelmiä ja tietokoneita. Tutkimuksen tulokset perustuvat osaltaan olettamuksiin, joiden paikkansapitävyys ja toteuttamiskelpoisuus on varmistettava jatkotutkimuksilla ja jatkokehittämistöillä. Raportissa esitetään tutkimustarpeet luetteloituina

Korjausrakentaminen 1990 -tutkimus KORVO 90 antaa kokonaiskuvan tämänhetkisestä korjausrakentamisesta: mikä on korjausrakentamisen kokonaisarvo, minkä ikäisiä rakennuksia korjataan, mitä toimenpiteitä tehdään, kuka korjaustyön tekee ja mitkä ovat syyt korjauksiin. Nykytilanteen kartoituksen perusteella arvioidaan 1990-luvun kehitystä. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT) rakennustuotantolaboratorio on tehnyt vastaavan tutkimuksen, joka koski vuoden 1982 korjausrakentamista. Uusi tutkimus saattaa tiedot ajantasalle ja on kattavampi.mm. asuntokorjausten osalta. Tutkimustulosten perusteella voidaan arvioida 1980-luvulla tapahtunutta kehitystä, sillä molemmat tutkimukset on toteutettu samalla tavoin kirjallisia kyselyitä ja henkilöhaastatteluja tehden. Tutkimus julkaistaan viidessä osassa. Tämä on tutkimuksen viides osaraportti, ja se on yhteenveto koko tutkimuksen tuloksista. Korjausrakentamisen arvo on kasvanut 1980-luvulla 50 prosenttia, ja vuonna 1990 sen arvo oli 21 mrd. markkaa. Eniten ovat lisääntyneet kytkettyjen pientalojen, asuinkerrostalojen ja liikerakennusten korjaukset.

Korjausrakentaminen 1990 -tutkimus KORVO 90 antaa kokonaiskuvan tämänhetkisestä korjausrakentamisesta: mikä on korjausrakentamisen kokonaisarvo, minkä ikäisiä rakennuksia korjataan, mitä toimenpiteitä tehdään, kuka korjaustyön tekee ja mitkä ovat syyt korjauksiin. Nykytilanteen kartoituksen perusteella arvioidaan 1990-luvun kehitystä. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT) rakennustuotantolaboratorio on tehnyt vastaavan tutkimuksen, joka koski vuoden 1982 korjausrakentamista. Uusi tutkimus saattaa tiedot ajantasalle ja on kattavampi.mm. asuntokorjausten osalta. Tutkimustulosten perusteella voidaan arvioida 1980-luvulla tapahtunutta kehitystä, sillä molemmat tutkimukset on toteutettu samalla tavoin kirjallisia kyselyitä ja henkilöhaastatteluja tehden. Tutkimus julkaistaan viidessä osassa. Tämä on tutkimuksen viides osaraportti, ja se on yhteenveto koko tutkimuksen tuloksista. Korjausrakentamisen arvo on kasvanut 1980-luvulla 50 prosenttia, ja vuonna 1990 sen arvo oli 21 mrd. markkaa. Eniten ovat lisääntyneet kytkettyjen pientalojen, asuinkerrostalojen ja liikerakennusten korjaukset.